Keskustelu journalismista on oikein tervetullutta

Torstai 28.3.2024 klo 18.24 - Kauko Niemi

Tottavaitarua_IMG_77861.jpg

Sepittelyä vai faktaa?

Toivottavasti tämä vilkas keskustelu ja monipuolinen kirjoittelu journalismin olemuksesta ja roolista jatkuisi ainakin tämän vuoden loppuun. Nyt löytyy jo satoja juttuja Matti Kuuselan sepittelyistä Aamulehdessä tosijuttujen kanssa sulassa sovussa.

Näiden keskustelujen jälkeen aika monella median kuluttajalla saattaisi olla terveempi käsitys, kuinka ja millä kriteereillä artikkelit ja uutiset syntyvät. Ja voidaanko julkaistuihin juttuihin täysin puolueettomasti luottaa. Kun asiallinen palaute siirtyy lukijoille, sillä on paljon suurempi merkitys, kun toimitusten ja toimittajien keskinäisellä huutelulla.

Nyt en etsi syyllisiä, enkä pyri tulkitsemaan mitä olisi tai ei olisi saanut tai pitänyt kirjoitta ja julkaista. Nyt kannatan avointa ja ymmärrettävää keskustelua koko kansan keskuudessa ja nimenomaan journalismista.

Tällaista keskustelua ei ole riittävästi käyty ja tavallisen tallaajan luottamuksella somen ja journalismin välillä ei ole suurtakaan eroa. Arvokeskustelusta hyötyy eniten ja tarvitsee eniten media tai sitten se menettää lukijansa sekä mainostajansa. Tämä luisuva alamäkikehityshän on jo hyvässä vauhdissa.

Ajatukseni perustuu puhtaasti kokemusasiantuntijuuteeni. Olin ennen eläkkeelle siirtymistäni 19,5 vuotta viidessä eri toimituksellisessa tehtävässä ja sitä ennen 17 vuotta aidan toisella puolella viestimässä medialle yritysten maailman ylivoimaisesti parhaita tekoja.

Milloin tahansa matkani varrella keskustelu siirtyi toimitukselliseen työhön, muiden kuin kollegoitten kanssa, aniharvoin tuli vastaan asiallista tietämystä median työprosesseista. Toimittaja kun kirjoittaa mitä haluaa ja sitten se vaan julkaistaan. Jos erehdyin sanomaan vaikkapa mitä puoluetta äänestin, niin sittenhän se muka näkyi kaikissa jutuissani.

Kohun aiheuttanut Matti Kuusela ihmettelee ääneen, miten on mahdollista, etteivät ihmiset ymmärrä tällaista. Hän siis liihottelee omissa maailmoissaan, eikä tunne kohderyhmäänsä.

Kaduntallaajan tietämys niin sanotun journalismin periaatteista on aivan liian vähäistä, jotta hän pystyisi asiallisesti kritisoimaan tai perustelemaan lehden tai palvelun tilauksen lopettamista. Niin että sillä olisi vaikuttava viesti median päättäjille.

Näitä tieto/ymmärtämisaukkoja kannattaa todella paikata kiireen vilkkaa, kun on alkuun päästy. Laaja ja monipuolinen asioiden esilletuominen rakentaa luottamusta medialle. Ainakin niille medioille, jotka haluavat luottamuksella ja journalistisilla periaatteilla rakentaa tulevaisuuttaan ja erottautua somen puhtaasta mielipidemaailmasta.

Esille on noussut myös rahan rooli median toimituksen ja markkinoinnin välillä. Kuuliaisemmat varoittavat nyt merkinnällä - kaupallinen yhteistyö. Aikoinaan vähänkin toimituksellista taittoa muistuttavasta maksetusta jutusta/mainoksesta piti löytyä selkeä ilmaisu, että kyseessä on mainos, eikä toimituksellinen teksti.

Journalismin tutkija Pauliina Penttilä kirjoitti ansiokkaasti asiasta Suomen Kuvalehdessä maaliskuun puolivälin jälkeen, kuinka suomalaisilla on raadollinen näkemys journalismista: se on bisnestä.

Kun tutkijat kysyivät mediayleisöltä, miten paljon eri henkilöillä tai tekijöillä on vaikutusvaltaa median toimintaan, kolmen kärki oli tyly: 1) liiketoiminnan johtajat, 2) liiketaloudelliset tavoitteet, 3) yrityksen omistaja.

Toimitukset väittävät toisin. Kun sama kysymys esitettiin päätoimittajille, he nostivat kärkeen Journalistin ohjeet, etiikan, uutistoiminnan resurssit ja aikataulupaineet. Ristiriita yleisön ja toimitusten näkemyksissä piirtyy esiin tutkimusraportissa Luottamusta rakentamassa, luottamusta kokemassa.

Medialla ja yleisöllä on siis ristiriitainen ja luottamusta nakertava käsitys tästäkin asiasta. Pahasti harhaanjohtava pitkälle viety analytiikka, joka ohjaa entistä voimakkaammin klikkijournalismiin.

Toivottavasti tämä Aamulehden toimituksellisesta kriittinen kirjoittelu avaa silmiä ja ymmärrystä sekä avaa median toimintatapoja ymmärrettävään muotoon. Se on pitkäjänteistä luottamuksen rakentamista, eikä klikkien laskemista tänään höpö höpö julkkisten siivittämänä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 1.4.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Kolme cowboyta ratsastaa

Journalismin pitää olla totta

Päätoimittajat teilaavat sepittelyt

Olli Seuri selittää

Aamulehti palauttanee osan jutuista verkkoon tarkistuksen jälkeen

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, sepittely, journalismi, Matti Kuusela, Aamulehti, media, Pauliina Penttilä, Luottamusta rakentamassa -luottamusta kokemassa,

Vallankumous on vaikeaa, mutta vallan kumous helppoa

Perjantai 1.4.2022 klo 16.42 - Kauko Niemi

Uusinormaali_IMG_23311.jpg

Punaista näyttää uudelle normaalille. Uusi normaali ei ole pelkkä ilmoitusasia, eikä missään tapauksessa tapahdu yhdessä yössä

Valta on ihmeellinen asia. Sen varjolla voidaan tehdä suunnattomasti pahaa toisille. Sen varjolla voidaan juonia vaikka mitä, kunnes onneksi nykyaikainen tekniikka ja sen avaamat tiet mahdollistavat tietojen vuotamiset ja paljastumiset.

Juuri tällä hetkellä on harvinaisen paljon valtataisteluita suuria ja pieniä. Suurin tietysti Ukrainan tilanne. Siinä Putin yrittää vallankumousta ja jos ihmetellään asiaa tiedonkulun kannalta, niin teetättää suunnatonta ja kallista työtä pitää koko kansa hiljaisena. Muuttaa lakeja, jotta suunsa aukaisseet saadaan tuomittua hiljaiseksi. Lisäksi suuri määrä tekniikan muutoksia tiedon rajoittamiseksi.

Miljoonien todellisuudesta tietämättömien venäläisten valheellisten mielikuvien rakentaminen tulee kalliiksi ja vaatii aivan liian paljon viattomien ihmisten henkiä. Lopputulosta ei tiedä kukaan. Suuressa kuvassa sama voi toistua myös Kiinassa, missä valvonta ja sääntely ulottuu jo kaikkialle ja yksilötasoille.

Mutta kun siirrytään pienempiin ja kotoisempiin keisseihin, niin niitäkin riittää aivan liiankin kanssa. Yhdessä yössä syntyy muka uusi normaali. No tuskin ruokateollisuudessakin kestää vuosia ennen kuin tiedämme varmasti kuinka ihmiskehot reagoivat uusiin, teollisesti prosessoituihin ruoka-aineisiin ja niissä käytettäviin lisäaineisiin.

No sitten urheilu ei olekaan ollut reilua ja rehtiä niin kuin on annettu ymmärtää. Jos Jan Vapaavuori olisi nyt reilu ja rehti mies, niin hän siirtyisi syrjään Olympiakomitean puheenjohtajuudesta. Jos asioita hoidetaan Vapaavuoren johdolla vuosikymmenten takaisella äijämeiningillä pienessä suljetussa piirissä nurkan takana ja sen jälkeen hyssytellen kaverin hyväksi.

Jos Vapaavuori oikeasti kuvitteli, etteivätkö tuollaiset asia missään vaiheessa vuotaisi julkisuuteen, niin näinhän saattoi käydä viimeksi Kekkosen aikana vuosikymmeniä sitten. Ei enää nykyaikana. Urheilun sponsorisotkuille ja hyvä veli -kerhoille on saatava loppu. Lopun hyvä aloitus on Vapaavuoren siirtäminen syrjään. Vapaavuori itse ei ole kokenut, että hänen omaa luottamusta olisi suoraan kyseenalaistettu.

Viime viikolla Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi Olympiakomitealta selvityksen, miten epäasialliseen käyttäytymiseen on puututtu. Ministeriö ei ota kantaa itse Mika Lehtimäen tapaukseen. Selvitys tulee toimittaa 13.4.2022 mennessä.

 

Entäs millaista peliä on pelattu alkoholin etämyynnin kanssa peräti 16 vuotta. Poliittista ja viranomaispeliä. Ei kestä päivänvaloa muutaman virkamiehen kekseliäisyys ja sen jälkeen politiikkojen omalaatuinen suojelu.

Iltalehti on uutisoinut viime päivinä, miten väitetty alkoholin etämyyntikielto tupsahti Suomeen muutaman virkamiehen keksintönä ja miten kyseenalaisin keinoin viranomaiset ovat ylläpitäneet kiistanalaista tulkintaa.

Lupa- ja valvontavirasto Valviran edeltäjän STTV:n ylitarkastaja Rainer Pätsi ehti jo julistautua syylliseksi etämyyntikiellolle. Hänen jälkeensä erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön (STM) hallitusneuvos Ismo Tuominen on julistanut julkisuudessa ja eduskunnalle virkavastuulla etämyyntikieltoa sekä pelotellut etämyyjiä rikostutkinnoilla.

Iltalehden mukaan keskeisessä roolissa etämyynnin oikeustilan epäselvyyden takana on Annika Saarikko. Hän väitti perhe- ja peruspalveluministerinä viime kaudella, että korkeimman oikeuden Visnapuu-tuomion mukaan “kaikkien alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti on jo eduskunnan juuri hyväksymän uuden alkoholilain mukaan kiellettyä.” Nyt Saarikko ei anna haastatteluja medialle.

Asia on nyt noussut julkisuuteen ja melko varmana lopputulemana totuus paljastuu aikanaan, kun vuotajia alkaa astua julkisuuteen ja oikeaa tietoa tihkuu tietoisuuteen. Suomessakin siirrytään EU:n mukaiseen alkoholijuomien etämyyntiin hapuilevien ja keksittyjen lakitulkintojen jälkeen.

 

Tuo etämyyntikielto johdattelikin jo Valviran ovelle, jonka toimintatapaa on voinut ihmetellä jo vuosia. Valvira painottaa, ettei se aloita oma-aloitteisesti selvityksiä, vaan silloin kun Valviralle tehdään kantelu. Mutta kuinka helppoa onkaan löytää sisäpiiristä asiantunteva kantelija ja saada taas selvitysruletti pyörimään. Viimeistäänkin Lääkäriliitto ”suostuu” kantelijaksi. Kaiken huippu on vuosia kestänyt oppikiista kilpirauhashoidosta.

Tuorein päätös tuli helmikuussa, jolloin kuopiolainen lääkäri Ville Pöntynen hävisi hallinto-oikeudessa, eikä saanut lääkärinoikeuksiaan takaisin. Yksikään potilas ei ole koskaan valittanut Pöntyseltä saamastaan hoidosta, vaan valittajat ovat Valviran sisäpiiriläisiä.

Oikeuskäsittelykin oli vähintään kummallinen. Valviran johtaja Tarja Holi on osallistunut asian käsittelyyn esteellisenä. Pöntyselle ei näytetty käsittelyn pohjana olevia asiakirjoja ja käsittelyssä käytetään Valviran sisäisiä asiantuntijoita.

Avoimuudesta tuskin voidaan puhua. Valvira on organisaatio, jonka toimintatavat pitäisi pikaisesti ottaa puolueettomaan käsittelyyn, ennen kuin koko luottamus valuu viemäriin.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 4.4.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Ville Pöntynen, Valvira, Tarja Holi, kilpirauhashoito, Alkoholin etämyynti, Iltalehti, Annika Saarikko, Rainer Pätsi, Ismo Tuominen, Jan Vapaavuori, Vladimir Putin, Ukraina, vallankumous, valta

Media matkii somea ja esittää muuta

Perjantai 3.12.2021 klo 16.13 - Kauko Niemi

Face2.JPG

 

Kenellekään ei varmasti ole epäselvää, että some on täynnä mitä erilaisimpia mielipiteitä ja muunneltua totuutta. Joissakin tapauksissa toki yhden ihmisen kohdalla saattaa olla ihan todellistakin, muttei se kuitenkaan juurikaan muuta maailman menoa.

Voit esimerkiksi seurata kahta täysin erilaista Facebookia – suosituimmat ja viimeiset. Viimeisimmät eli tuoreimmat-otsikko on yleensä jossakin sivummalla. Suosituimmat on tavallaan se originaali face, jolla koukutetaan käyttäjät algoritmin tuottaman mielenkiinnon mukaan. Ihminenhän tykkää, jos hänestä tykätään. Itse arvostan kyllä enemmän niitä päivityksiä, jotka saavat peukkujen sijaan paljon asiallisia kommentteja. Jokaisesta kommentista oppii, yhtä arvokasta kuin keskusteluissa kuunteleminen.

Miksi ihmeessä media haluaa matkia somea, jolla rakennetaan epämääräistä tiedonkulkua ilman oikeaa ja luotettavaa tietoa. Jahdataan vain tykkäämisiä. Oikeesti median pitäisi jahdata selkeää somesta erottautumista kaikin keinoin ja ennen kaikkea informatiivisuutta ja luotettavuutta.

”Kuinka monta ihmistä tarvitaan yhden laatujutun tekemiseen? Tämä kiinnosti mediakeisari Rupert Murdochia vuonna 2007 kun hän oli ostamassa perinteistä The Wall Street Journal -lehteä.” Näin aloittaa Kauppalehdessä julkaistun kolumninsa Eero Vassinen. Sehän on selvää, ettei yhden toimittajan näkemys voi olla vedenpitävästi puolueeton.

Suomalaisessa uutismediassa on kaksi huolestuttavaa trendiä | Kauppalehti

Vassinen jatkaa, että henkilövetoisuus on uutisjuttujen viihteellistymisen näkyvimpiä oireita. Laiskuudessaan toimituksissa naamioidaan kevyt henkilöhaastattelu uutiseksi. Taustatyötä ei jakseta tehdä kunnolla, koska se todennäköisesti vain pilaisi klikkejä ja tilauksia ajamaan haettavaa raflaavaa kommenttia.

Vassinen esittää asian kiltisti. Kevyet henkilöhaastattelut ovat tyrkkyjulkkisten tuputtamaa postia.

Tuosta intoutuneena laskin tämän blogin kirjoituspäivän Ilta-Sanomien ja Iltalehden turhien julkkisten tyrkkyjutut: Ilta-Sanomat 17 ja Iltalehti 15. Sehän on nopeaa ja helppoa toimittamista, kun ei tarvitse kuin ottaa vastaan materiaalia ja syöttää pienillä viilauksilla järjestelmään arkistokuvien kera. Tai useimmissa tapauksissa uusi kuvakin tulee mukana.

Toinen helppo ja nopea tapa on julkaista suureellisesti uudelleen joku rikosjuttu ja kertoa viimeisessä kappaleessa, että poliisi on saanut tapauksen esitutkinnan valmiiksi.

Jos minä innokkaana luontokuvaajana seuraisin vaikka Facebookin suosituimmat luontokuvat, minulle näytettäisiin 90 prosenttisesti auringonlaskukuvia. Ihmiset peukuttavat värejä, vaikka kuvan viesti ja informaatioarvo, jopa tekninen toteutus olisivat tasan nolla.

Kun seuraan Facbookin viimeisimpiä, kohtaan todella hienoja oivalluksia ja tapahtumia, joita luonnossa kohdataan aniharvoin. Niistä oppii aina uutta, vaikkei kuva olisi saanut kuin pari peukkua, eikä koskaan päässyt koneen rakentamalle suosituimmuuslistalle.

Olen oppinut myös tuntemaan paremmin monia ystäviäni, kun näen heidän suhtautumisensa asioihin – niitähän ei minulle näytettäisi, jos seuraisin vain suositumpia.

Näin se rakentuisi mielenkiintoinen mediakin aikaan ja paikkaan sidottua sekä ennen julkaisematonta tarkistettua tietoa. Media, joka tarjoaisi selkeää lisäaroa. Siitä olisin valmis maksamaan jonkinmoisen tilaushinnankin. 50 vuoden Hesarin tilausputki katkesi tänä syksynä.

Tuossa aiemmin referoin iltapäivälehtiä, joissa viihteellisyys ja klikkijouralismi rehottaa somen jatkeena. Mutta kun menen Yle Arenaan, olen täysin hukassa. Sekin matkii someilmiötä.  Arena suosittelee tai tarjoaa eniten katsottuja. On todella vaikea löytää jotain ohjelmaa, josta kuulin pätkän vaikkapa autossa.

Arena ei ole vielä koskaan onnistunut suosittelemaan minulle sellaista ohjelmaa, johon olisin tarttunut. Ison pajan algoritmit eivät löydä minua - pitäisikö sanoa onneksi. Mutta jos en yläkulman suurennuslasilla löydä jotakin niin sitten menee hankalaksi.

Jos media haluaa erottautua somesta, mikä olisi tärkeää, niin aikaan ja paikkaan sidotut uutiset oikeilla faktoilla ilman ylenpalttista viihteellisyyttä on ainoa tie erottautua.

Lopuksi lainaan vielä Vanniset asiallisen hyvää kolumnia – ”loppujen lopuksi laadukkaassa uutismediassa ei ole kyse mistään muusta kuin sen tekijöiden määrästä ja laadusta. Media jaksaa juhlapuheissa korostaa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Sitä ei voi lunastaa ilman sisällöntuotannon laatua.”

Nyt ollaan jo valitettavan myöhässä. Nykyisen tilanteen korjaaminen vie aikaa ja vaatisi varmaan ison rahatukon lisäksi myös somen vastakohtaista media algoritmia, joka ohjaisi toimintaa muilla kriteereillä kuin klikkien määrällä ja artikkelin lukuajalla.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 06.12.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, media, toimitus, Eero Vassinen, Kauppalehti, Facebook, tyrkkyjulkkis, Yle Areena,

Vaikea vaihtaa hevosvoimat tunteisiin

Lauantai 15.8.2020 klo 11.56 - Kauko Niemi

Yaris.jpg

Autovalmistajien ja kauppiaiden viestintä on tavoittelemassa uusia viestintämuotoja, mutta ovatko viestit hallussa ja vaikutukseltaan haluttuja.

Autojen myynti on taho, joka on vuosikymmenet kertoneet pelkkiä faktoja. Nyt se on jotenkin eksyksissä viestintänsä kanssa. Kun yritetään sanoin ja etenkin kuvin välittää jotakin tiettyä tunnelmaa.

Onhan se niin helppoa luetella vaikkapa hevosvoimia, kiihtyvyyttä lukuina ja muita teknisiä yksityiskohtia. Entäs, kun pitäisi kertoa turvallisuudesta tai kuinka erottautua tavanomaisuudesta, ollaankin jo liukkailla teillä, missä eivät edes abc-jarrut auta.

Itse en ole missään tapauksessa aito automies. Auto on vain helppo apuväline kulkea paikasta A paikkaan B. Kuljettaa tavaraa ovelta ovelle. Pohjimmiltani minua hävettää se vähäinenkin auton käyttöni ja teen sitä mahdollisimman huomaamattomasti.

Toisaalta minä tiedän, että nykyisessä autossani on neljä ovea, muttei aavistustakaan paljonko siinä on hevosvoimia. Muistan vuosien takaa, kun menin autokauppaan ja myyjä aukaisi rempseästi konepellin ja alkoi esitellä uutta moottorityyppiä, jossa on 16 venttiiliä. Kysäisin – mihin minä tarvitsen kaikkia 16 venttiiliä. Myyjä laski pellin alas ja alkoi puhua niitä näitä – fiksuin automyyjä tähän asti.

Sen sijaan minua ilahdutti suunnattomasti tuore Kauppalehden artikkeli, missä Yhdysvalloissa automarkkinadataa tarjoava iSeeCars listasi ne autot, jotka pitävät hintansa parhaimmin ja ne, jotka menettävät jälleenmyyntiarvostaan eniten viiden ensimmäisen käyttövuoden aikana. Parhaimmin arvonsa Yhdysvalloissa säilyttävä automerkki on Toyota. Etenkin kun sen kaikki mallit pärjäsivät hyvin.

Tällaiset listaukset ovat melkoisen hyvää merkkikohtaista viestintää. Itse Toyotan käyttäjänä arvostan lisäksi alhaisia huoltokuluja sekä alhaisia käyttökuja ja sitäkin ettei ole 13 vuoreen tarvinnut maksaa senttiäkään korjauskuluja.

Olenko tyypillinen Toyota-käyttäjä? Siitä ei minulla ole luotettavaa tietoa, mutta epäilen, että muitakin vaatimattoman ja taloudellisen auton hyväksikäyttäjiä on joukossa.

Mutta mitäs saakaan nähdä uuden Toyota Yariksen viestinnässä autosta, josta voisi jo tehdä ennakkotilauksen. Yksi ja sama ärsyttävän näköinen sporttimalli on nähtävänä nopeissa kuvakulmissa. Siis ei näytetä edes muita malli tai värivaihtoehtoja.

Etsin pitkään netistä eripuolilta maailmaa olisiko jossain lipsahtanut muita kuin puna/musta-sporttiversioita. Ei ollut. Yksikään suomalainen media ei ollut saanut muuta kuin tuon yhden ja ainoan kuvan. Veikkaan että Toyota pitänyt suomalaismedian niin ahtaalla, ettei varsinaista autoa ole näytetty lainkaan.

Onko Toyota todella niin varma, että tämä muka sporttinen malli hurmaa kaikki Toyota-kuskit. Pahaa epäilen. Kyseistä mallia en huolisi vaikka ilmaiseksi annettaisiin. En halua esittää sporttista autoilijaa.

Toinen viimepäivien viestinnän kummallisuus tapahtui Audille. Audin mainos synnytti some-raivon ja nyt automerkki pyytelee vilpittömästi anteeksi. Audi ei vain ole ymmärtänyt, että viestit saavat merkityksen vastaanottajan päässä.

Uuden Audi RS 4 Avantin mainoskuvassa näkyy pieni lapsi syömässä huolettomasti banaania auton konepellin edessä. Saateteksti alkuperäisessä tviitissä kuuluu ”Anna sydämesi lyödä nopeammin, joka suhteessa”.

Mainos on herättänyt Twitterissä hämmennystä ja suuttumusta. Kriitikoiden mielestä kuva voi viestiä huolettomasta suhtautumisesta auto-onnettomuuksiin, joissa on osallisena lapsia.

Tämä on pelottava kuva, joka vain todistaa, että tällaiset isot nopeasti kiihtyvät koneet ovat vaaraksi lapsillemme ja eri yhteiskunnille, eivätkä kuulu samoille kadunvarsille lasten kanssa.

Toisten mielestä kuva yhdistettynä saatetekstiin puolestaan seksualisoi pienen lapsen. Tytön käyttämän asun sekä hänen nauttimansa banaanin voi joidenkin mielestä nähdä tarkoitushakuisina.

Oli miten tahansa sen enempää Audi kuin Toyotakaan ei ole onnistunut kääntämään viestintäänsä hevosvoimista tunteisiin koskettavalla ja rakentavalla tavalla.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 17.8.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, automainonta, Toyota, Audi, tunne, Kauppalehti,

Terhi Pirilä-Porvali teki "miehen työn"

Lauantai 27.6.2020 klo 18.48 - Kauko Niemi

Ilmajoki-lehden päätoimittaja Terhi Pirilä-Porvali osoitti selvääkin selvemmin, missä menee hallinnon ja journalismin raja. Hänen johtamassaan toimituksessa julkaistiin tärkeä ja merkityksellinen paikallisuutinen ulkopuolisesta painostuksesta huolimatta.

Tämän jälkeen härskisti tekaistulla korona-syyllä päätoimittaja lomautettiiin. Jokainen ymmärtää, ettei koronamenetysten eikä mikään muunkaan taloudellisen syyn takia minkään lehden toimituksellisesta linjasta vastaavaa henkilöä lomauteta ensimmäisenä. Päätoimittaja erotetaan, jos homma ei suju sovitulla journalistisella linjalla. Siis ei koskaan yksittäisen uutisen epämiellyttävyyden takia.

Pirilä-Porvalin päätös irtisanoutua on periaatteellisen rohkea siirto. Se on ehdottomasti perustuvaa laatua oleva pysähdys koko Suomen mediakentälle. Rajat ovat olemassa. Kukaanhan ei todellisuudessa tiedä kuinka paljon tällaisia tapauksia on todella olemassa, jotka nakertavat median uskottavuutta ja luotettavuutta. Tapauksia, joita hierotaan, suhmuillaan julkisuudelta piilossa. Tällaisia todellisia ja uskottavia tapauksia todella tarvitaan, jotta ilma pysyy asiallisena.

Journalistin ohjeiden noudattaminen ei anna päätoimittajille valinnanvaraa riippumattomuuden osalta. Kyse ei siis ole makuasioista tai tulkinnoista vaan selkeästä rajanvedosta, johon liittyy myös juridinen vastuu. Se pysähtyy vastaavaan päätoimittajaan. On välttämätöntä, että sisällöllinen valta ja juridinen vastuu ovat samassa paikassa, kuten Kaius Niemi, Helsingin Sanomien päätoimittaja, kirjoitti omassa kolumnissaan.

Julkisen sanan neuvosto korosti, että kaikki sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, eikä tätä päätösvaltaa saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JSN tarkensi, että toimituksen ulkopuolisilla tarkoitetaan myös mediayhtiön hallitusta ja toimivaa johtoa.

Ilmajoki-lehden hallitus ja jopa kunnanjohtajakin luulivat päässeensä kuin koira veräjästä lomautuksella. Eikä aluksi löytynyt suurtakaan halua tunnustaa painostusta, jolla perusmurennetaan demokratiaa vääristelemällä totuutta ja faktoja.

Yleistä keskustelusta kumpuaa jatkuvasti viitteitä siitä, ettei suuri yleisö läheskään aina ymmärrä journalistisia periaatetta. Ja vieläkin enemmän kumpuaa, ettei suuri yleisö ymmärrä kuinka toimituksissa toimitaan ja kuinka toimitusten laadunvalvontan on organisoitu.

Ihmisillä on liian yleinen käsitys, että yksittäinen toimittaja voi tehdä lähes mitä haluaa omien intressiensä ja mielihalujensa pohjalta. Usein kuulee kommentteja kuin vasemmistolainen tai äärioikeistolainen toimittaja kirjoittaa jotakin aivan paskaa.

Näinhän asia ei suinkaan ole. Aivan sama kuin levittäisin juttua, että mersun tehtaalla vasemmistolainen autonasentaja laittaa kokoamiinsa mersuihin ladan osia. Aivan kuin mersun tehtaalla ei olisi mitään työprosessia ja laadunvalvontaa ja jokainen työntekijä voisi omien päähänpistojensa mukaan tehdä minkälaisia mersuja  haluaa.

Yksittäisen toimittajan työn lopputulokseen toki vaikuttaa hänen tietämyksensä ja näkemyksensä hänen mediansa seuraamista asioista.  Kokemus nostaa työn laatua tässäkin asiassa.

Aivan varmasti toimittajan luontainen kiinnostus ohjaa löytämään itselleen oikean median. Itse en voisi kuvitella työskenteleväni päivääkään, en siis minkäänlaisella palkalla juorulehdessä. Kirjoittaa juttua millaisista bikineistä joku tissi-julkkis tykkää tänä kesänä. Ei istu mitenkään minun henkilökohtaiseen arvomaailmaani.

Tuskin perus-persu-näkemyksillä varustettu toimittaja haluaisi joka päivä kirjoittaa uutisia ja juttuja lähimmäisenrakkaudesta johonkin kristillissävytteiseen mediaan. Siis aivan samoin kuin missä tahansa muussakin työssä, tuskin kukaan haluaa tehdä päivästä toiseen itselleen vastenmielistä työtä.

Jokaisen arvostelijan kannattaa perehtyä ennen haukkumisiaan kunkin median journalistiseen linjaan. Useimmissa tapauksissa ne ovat hyvinkin perinpohjaisesti laadittuja ja tarkasti ohjaten toteutettu.

Jokaisen arvostelija kannattaa ottaa selvään kunkin median työprosesseista ja laadunvalvonnasta. Yksittäisen toimittajan mahdollisuudet ovat todella pienet saada tietoisesti vääristelevää juttuaan julki sellaisenaan. Prosessissa on monta vaihetta, joissa totuus paljastuu. Toki virheitä tapahtuu, mutta ne pyritään myös oikaisemaan.

Ja tässä pitäisi olla se periaatteelinen ero median ja somen välillä. Somessa kuka tahansa voi julkaista lähes mitä tahansa ilman mitään ennakkoarviota.

Itse totuin 20-vuotisen toimittajaurani aikana, että jokaisen tuotoksen jälkeen yhdessä istuimme ja pohdimme juttukohtaisesti mikä sisällössä oli hyvää ja mikä huonoa suhteessa lehden linjaan. Siinä jokainen tekijä kasvoi yhteisten tavoitteiden suuntaan toiset hitaammin toiset nopeammin.

Ilmajoella ja joka ikisessä paikassa on syytä pysähtyä miettimään, onko oikein lähestyä lehteä ja uhkailla mainoskampanjoiden peruuttamisilla. Sellaisella vaihtokaupalla on lyhyt tulevaisuus. Toki ilmoittajalla on täysi vapaus valita missä kulloinkin mainostaa. Asioilla ei vain voi olla kytköstä keskenään.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 29.6.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, media, journalisml, Terhi Pirilä-Porvali, Ilmajoki-lehti, Kius Niemi, Helsingin Sanomat,

Hitaisiin muutoksiin turtuu liian helposti

Maanantai 23.6.2014 klo 15.00 - Kauko Niemi

Ihminen on pohjimmiltaan sopeutuva eläin. Etenkin kun muutokset ovat hitaita, niitä ei haluta tunnustaa. On mukavampi jatkaa entiseen malliin ja jopa tulkita ja puolustaa vanhoja rakenteita omaksi edukseen. Paitsi sitten kun muutostarve on kytenyt liian kauan.

Tuorein esimerkki kyydistä tipahtaneesta on Eero Lehti. Ilta-Sanomissa Lehti toteaa - Some-sukupolvi ottaa harvoin vastuuta muusta kuin metelin pitämisestä. Vaaleilla valittujen pitää tutustua ja paneutua, jotta löytyy parhaat ratkaisut, eikä pyöriä pintapuolisesti sosiaalisessa mediassa.

Eero Lehti paljastaa, että hän ei tunne pätkääkää somen vaikutusmahdollisuuksia ja sitä millä vauhdilla some muuttaa toimintatapoja kaikilla tasoilla ja kaikissa ryhmissä. Lehti ei pysty muutosta estämään edes rahalla.

Toinen esimerkki hitaasta muutoksesta, jota ei haluta tiedostaa, on Suomen kesä. Suomi on enää vain näennäisesti kiinni kesällä.  Itselläni oli mahdollisuus seurata viime kesänä usean nettipalvelun statistiikkaa, jotka osoittivat että viime kesä oli ensimmäinen kesä ilman perinteistä kesänotkahdusta kävijämäärissä.

Viime kesän nettikäyttäytyminen todisti ensimmäistä kertaa, että ihmiset ovat elossa kesällä ja heillä on lomalla jopa enemmän aikaa käyttää netin palveluja ja hakea tietoa kuin työaikana. Siitähän ei tarvitse enää kinata etteikö tekniikka sallisi paikasta riippumatonta nettiä.

Nyt on oikea hetki miettiä kuinka omaa bisnestä voi aktiivisesti boostata kesäaikaan. Tai jopa kehittää omaa kesäbisnestä. Suurikaan ennustaja ei tarvitse olla kun voi ennustaa, että loma-aika ei enää tulevaisuudessa keskity kesään.  Enää ei vietetä lomaa mökillä tai sukulaisissa niinkään innokkaasti.

Tämä kehitys näkyi myös tänä juhannuksena. Oletettuja juhannusruuhkia ei juurikaan ollut. Tänä juhannuksena ei pystynyt Helsingissä valokuvaamaan enää katuosuuksia, jotka olisi olleet täysin tyhjiä.

Liikenteen uutisoinnissa elettiin vanhaan malliin. Ilmoitettiin ennalta valitut vanhat ruuhka-ajat 16-18:00  ja niitä sitten seurattiin. YLE:n toimittaja yritti luoda kuvaa liikenneruuhkista, mutta tyytyi lopulta toteamaan, että ruuhkat taitavat olla vain kaupan kassoilla, kun ihmiset soittivat maantieltä ja kertoivat, että ei mitään poikkeavaa normaaliin viikonloppuun verrattuna.

Kaukana ei ollut sekään, etteikö uutinen olisi ollut se, että tänä vuonna ei olekaan ruuhkia Mäntsälässä eikä Heinolassa kuten 25 vuotta sitten. Tosin iltapäivälehti houkutteli ihmisiä kertomaan muistoja Heinolan 20 vuoden takaisista ruuhkista. Sunnuntaina poliisi kommentoi televisiossa, että liikenne taitaa olla vilkkaampaa Helsingistä poispäin kuin juhannuksen paluuliikenne Helsinkiin.

Ihmisten elämäntapa on tekniikan myötä vain muuttunut sekä pakkomielle juhannuksenvietosta mökillä vesien äärellä on hiipunut ja niin ovat hiipuneet juhannusruuhkat maanteilläkin. Moni siirtyy juhannuksenviettopaikalle jo aiemmin ja tekee etätöitä. Tekniikka luo joustavuuden, jota Eero Lehden tyyppiset patriootit kampittavat oman aseman menettämisen pelossa.

Tämän takia jokaisessa yhteisössä ja organisaatiossa pitää olla muutama "toisinajattelija", joka kyseenalaistaa totutut tavat.

1 kommentti . Avainsanat: some, netti, Eero Lehti, Ilta-Sanomat

Tänään on helppo tulkita mediatalojen säälittävää asenneilmastoa

Perjantai 28.2.2014 klo 12.33 - Kauko Niemi

Mediatalot riemuitsevat tänään uutisoidessaan omaa alaansa. Printti pitää pintansa. Hesari hehkuttaa printin ylivoimaisuutta. Allerin Aalto-Setälä vakuuttaa Facebookissa, ettei printillä ole mitään hätää.

Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan painettujen lehtien lukijamäärät putosivat 3,2 prosenttia puolen vuoden takaisiin lukuihin verrattuna. Pudotusta on tapahtunut ainakin kuudessa viimeisessä mittauksessa.

Tämä on siis riemunaihe ja juttujen "omalehmä ojassa" näkökulma. Se on myös itsensä pettämistä silloin jos ohjaa ajattelua, ettei muka olisi mitään hätää, eikä

Jos lehdet olisivat uutisoineet jotain muuta toimialaa kuin omaansa, olisi aivan varmasti otsikoihin noussut, että tablettien käyttö uutisten kulutuksessa kasvoi 987 prosenttia ja matkapuhelinten 243 prosenttia ja reilusti yli puolet käyttää viikoittain pc:tä uutiskulutuksessaan. Ja näiden lukujen pohjalta huiman synkkiä spekulaatioita tulevaisuudesta.

Tällainen tyytyväisyys on kehityksen este ja varsin vaarallista kuplan rakentamista. Nyt on aika laskea muutosten kulmakertoimia ja arvioida milloin on paskat housuissa, ellei sähköisiin toimintamalleihin satsata.

Tarkkaan en tunne tutkimuksen metodeja. Väkisinkin ja jo vanhasta kokemuksesta herää aina kysymys kuinka paljon näitä lukuja pystytään manipuloimaan erilaisilla kampanjoilla.

Tänä aamuna luukustani tipahti jälleen Hesarin paperiversio. Olen sen aiemmin kieltänyt sekä kirjallisesti että suullisesti soittamalla Sanomien asiakaspalveluun. Heillä on joku käsittämätön vimma tuputtaa paperilehteä. Ketä tässä vedätetään mainostajia vai statistiikkaa.

Ehkä tänään esitän Hesarille uhkavaatimuksena sähköisen tilauksen lopettamisen, jos printtiversio ei lopeta täyttämästä jätepaperipussiani.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: media, lukijatutkimukset, printtilehti

Asiakaslehdet - Kustaanko omiin muroihin?

Torstai 11.10.2012 klo 10.45 - Kauko Niemi

Lokakuun alku ja luukusta kolahtaa monenlaisia asiakaslehtiä, niin kuin muinakin kuukausina. Siis lehtiä, joita en ole varta vasten tilannut, mutta tulevat jäsenyyden kylkiäisinä. Kaikkien hyvä puoli on se, ettei tilausmyyjä soita ja kinua jatkotilausta, eikä tule pahamieli lukematta jättämisestä

Kaksi näistä lehdistä on selkeästi ylitse muiden. Journalisti ja Kirkko & Kaupunki. Kummassakin on rohkeutta kirjoittaa asioista ja kumpikin liikkuu tässä hetkessä. Näillä elementeillä julkaisuista on saatu ajankohtaisia ja kiinnostavia.

Nopeasti läpi skannattavia olivat lokakuun Pirkka ja Yhteishyvä sekä OP:n asiakaslehti. Lokakuun pohjanoteeraus oli Sulasolin lehti 3.10.2012 kannen otsikolla; Kesän alkusoinnut kajautettiin Kuopiossa. Keilaaja-lehti on jo pidemmän aikaa mennyt suoraan paperikeräykseen. Se kun ei herätä ajatuksia suuntaan eikä toiseen.

Kuinka uskottavia voivat olla lehdet Pirkka ja OP-pankin lehti. Kumpikaan ei kirjoita edes pääkirjoituksessaan halaistua sanaa irtisanomisistaan tai uhkailusta muuttaa Viroon,  vaikka nämä olivat valtakunnallisia uutisia viikkoa aikaisemmin. Pirkassa Minna Järvenpää  kirjoittaa pääkirjoituksessaan; ”K-ruokakaupat ovat tehneet ravinnon laadukkuuden ja myös eettisyyden vaalimisen uskomattoman helpoksi asiakkaalle . . ” Ja kuinkahan monen seulan läpi tämäkin ilouutinen on mennyt?

Pirkka yritti muutama vuosi sitten muuttua journalistisempaan suuntaan ja palkkasi pätevän ja kokeneen journalistin päätoimittajaksi. Yksi pääsky ei kesää tehnyt ja eiköhän siellä taas istu riittävän kauppiashenkinen myymässä erikoishintaista elintarviketta.

Eikös se olisi reilumpaa julkaista tuotekatalogia, kuin kömpelösti yrittää naamioida tuotemyynti näennäisjuttujen kainaloon. Tehokkaimmaksi markkinoinniksi, positiivisen kuvan luomiseksi on tällä hetkellä todettu viestintä, jossa ei suoraan myydä mitään.

Mikä tahansa asiakaslehti ottakoon mallia Kirkko & Kaupunki –lehdestä. Vaikka seurakuntayhtymä maksaakin viulut, niin lehti ottaa reippaasti kantaa kirkon toimintaan suhteessa ympäröivään maailmaan. Kirkko & Kaupunki –lehti tekee kirkosta ja sen suhteesta normaaliin elämään kiinnostavan. Eiköhän se ole parasta mitä kirkko voi saada aikaan painotuotteella.

Ikään kuin allekirjoituksena lukaise tämä. Ja löydät samalla myös tämän jutun otsikon


ps.
Olen omalla rahalla erikseen tilannut – Fillari, Digi-kuva ja Kuluttaja sekä Rondo Classic –aikakauslehdet. Haluaisin ja olen kokeillut montaa terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvää lehteä. Ne eivät sisällöllisesti pääse alkua pidemmälle ja kohderyhmänä ovat ainoastaan naiset.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asiakaslehti, markkinointi, journalimi, Pirkka, Yhteishyvä, Sulasol, OP-pankki

Millaisen YLE:n minä haluaisin

Tiistai 8.5.2012 - Kauko Niemi

Kävin muutama päivä sitten netissä kertomassa millaisen YLE:n haluaisin. Seuraavaksi pitäisi neuvoa millaisen Hesarin haluaisin ja samalla keikalla voin neuvoa millaiseksi Sanomatalo pitää muuttaa.

sanomatalow.jpg

Onkos suurten media-konsernien eväät lopussa? Onko luovuus laantunut? Onko tämä taas iänkaikkista silmänlumetta?

Pitäähän olla asiakaslähtöinen. Järjestetään näytelmä missä kaikki vaikuttaa siltä kuin kuultaisiin lukijoita, katselijoita ja kuuntelijoita.

Mediatalot, yksittäiset lehdet ovat kautta aikojen tehneet lukijatutkimuksiaan. Niiden lopputulos on vain ollut laiha toimitusten näkökulmasta. Lukijatutkimukset ovat antaneet markkinoinnille lukuja, joita painetaan mediakortteihin. Toimitusta se ei paljoa hetkauta, jos tiedetään lukijoiden ikäjakautuma tai asuinpaikkakunta.

En muista 20-vuoden uraltani montakaan lukijalta tullutta kuningasajatusta, joka olisi muuttanut julkaisun

Lukijoiden mielipiteet ovat toki arvokkaita, mutta harva lukija kuitenkaan ymmärtää mediabisneksen kokonaisuutta ja se mitä haluaisi lehdestä lukea, on yleensä kaukana  julkaistusta aineistosta. Ikuinen ristiriita ja yllättävä lähestymistapa asioihin on se, minkä takia lehtiä loppujen lopuksi luetaan. Itsestään selvyydet eivät jaksa innostaa.

Nyt on kuitenkin sellainen aika, että sekä YLE, että Sanoma hyötyvät palautteesta, jos vaikka Sanomat kysyy muutakin kuin lehden kokoa. Sehän on jo selvää pässinlihaa, vaikka virallinen päätös tulee kesäkuussa.

YLE hyötyy, jos se ottaa tosissaan tulevan tekniikan kehittymisen. Pahaa pelkään, että minunkin vastaukseni luokitellaan marginaaleihin. Liian vanha ihminen haluaa palvelut nettiin. Karu totuus on että kaapissa oleva televisiovastaanotin pääsee pramille pari kertaa kuukaudessa.

Mediatalojen huoli on aiheellinen ja etenkin huoli ansaintalogiikasta. Mediatalojen kohdalla tilanne on kuin matkatoimistoilla muuta vuosi sitten. Kuka tarvitsee matkatoimistojen palveluita, kun kaiken saa suoraan netistä.


Eikä mediatalojen pidä vähätellä myöskään ekologista kehitystä. Paperinkeräys Oy julkisti jo viime viikolla huikean paperin vähennysluvut ja ei tarvitse kauaakaan odotella kun tilausten lopettamisen yksi merkittävä syy on ekologisuus. Sähköiset kanavat kiidyttävät myös tätä kautta paperille painetun informaation määrä.

Onnea ja menestystä kyselyille ja jalkautumisille kansan pariin.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: YLE, Helsingin Sanomat, media, lehti