Vilpitön kiitos Yle:lle

Keskiviikko 20.7.2016 klo 16.59 - Kauko Niemi

Ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin motivointi ei ole niitä kaikkein yksinkertaisimpia asioita. Ohjeista ei ole puutetta, eikä ole puutetta kalliista varusteista ja vielä kalliimmista suorituspaikoista.

Yle:n aamu-tv on nyt kerrankin onnistunut yli odotusten keskiviikkoaamuisin ohjaamaan ihan tavallista ihmistä parempaan kuntoon.

Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olen yrittänyt motivoitua esimerkiksi kuntosalin käyttäjäksi. Se vain ei ota onnistuakseen. Ensimmäinen kuntosalivierailu noin 25 vuotta sitten tyssäsi ladon kokoisiin miehiin, joiden puheesta en ymmärtänyt mitään, enkä parhaalla tahdollani pystynyt kuvittelemaan, että he kävisivät salilla terveen elämän takia.

Muut kokemukseni ovat jotain sen suuntaisia, että pinkkiin sonnustautunut lady lukee jotain glooriaa kuntopyörän päällä, eikä aina muista polkea. Silläkään tuskin on mitään tekemistä terveyden kanssa.

Yle on valinnut aamuohjaajaksi Jarno Härkösen. Hänellä ei ole mitään tarvetta pullistella. Eikä hänellä näytä olevan tarvetta tuotesijoitteluunkaan. Kuka tahansa löytää kaapistaan hommaan sopivan t-paidan ja jonkinlaiset shortsit.

Härkösen olemus ei vaikuta proteinipatukkamainoksen photoshopatulta himokuntoilijalta. Hänen kaikki tekeminen kuitenkin osoittaa tosi hyvää lihaskuntoa, erinomaista koordinaatiota ja liikkeiden hallintaa. Ja mikä parasta – valitut ohjeet ja liikkeet ovat tavallisen ihmisen tavoitettavissa ja tuntuvat hyödyllisen järkeviltä, eikä yliampuvilta. Ja samalla selviävät sudenkuopat, joita pitäisi välttää.

Siis tavallisen ihmisen tavallista terveyttä edistävää tekemistä. Jos tämä on ollut Yle:n tavoite, niin onneksi olkoon!

 

ps.

Itselläni ei ole mitään yhteyttä Härköseen eikä hänen tekemisiinsä, eikä hänen bisneksiin personal trainerinä. Olen vaan omalla kohdallani tavattoman kiinnostunut terveyttä edistävistä asioita sekä syömisestä että liikunnasta.

 

Todiste - http://areena.yle.fi/1-3627066

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntoilu, liikunta, YLE, Jarno Härkönen

Uudenvuoden 2016 lupaukseni

Torstai 31.12.2015 klo 16.25 - Kauko Niemi

Hetki sitten uimahallin vaksi käveli altaan laidalla sen näköisenä, että nyt ylös ja äkkiä. Kuulutuksesta oli kulunut minuutti, että hallin uintiaika on päättynyt. Kilometri jäi tänään 750 metriin. Nyt se on täytetty – vuoden liikuntasaldo saa tekemään uudenvuoden lupauksen.

Vuoden 2016 liikuntasuoritteiden määrän ja käytettyjen tuntien täytyy alkaa kolmosella.

2015 – 302 kertaa / 287,5 tuntia
2014 – 312 kertaa / 332 tuntia
2013 - 349 kertaa / 363 tuntia
2012 – 319 kertaa / 349 tuntia

Kehitys on ollut hiipuvaa ja nyt päättyvänä vuonna suoritetunneilla jäädään alle kolmen sadan.

Päättyvän vuoden positiiviset asiat ovat olleet reilusti lisääntynyt saliaktiviteetti ja kokonaan uutena lajina potkulautailu, joka osoittautui varsin tehokkaaksi treenimuodoksi.

Negatiivisina asioina ehdottomasti Uimastadikkan suljettua, hiipui uinti ja jäi viime vuodesta liki 30 kilometriä. Toinen negatiivinen muutos oli vähentyneet pitkäkestoiset luontovaellukset. Ne eivät välttämättä ole fyysisenkunnon kannalta kriittisiä, mutta henkisen kunnon kannalta olennaisia.

Edelleen olen 55 minuutin aktiivisella päivätasolla neljän vuoden jokaisena päivänä. Ei olisi pahitteeksi saavuttaa 60 minuutin keskimääräinen taso.

Joku nyt oikeutetusti kysyy, mitä järkeä on pitää kirjaa liikunnasta. Jos ei ole faktaa, niin kuvittelee liikaa ja pettää itseään täydellisesti. Liike on lääke ja niin tärkeä lääke, ettei sen ottamisessa kannata pettää itseään.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikunta, treeni, liike on lääke

Liike on lääke II - neljä tervettä vuotta

Tiistai 15.9.2015 klo 19.51 - Kauko Niemi

Nyt on kulunut neljä vuotta, kun aloitin kirjanpidon liikuntasuoritteistani ja kirjanpito on jatkunut katkeamattomana.

Kolmen vuoden jälkeen tein liikuntasuoritteita keskimäärin 58 min jokaisena päivänä ja nyt neljän vuoden saldo on 55 minuuttia eli kolme minuuttia vähemmän.

Neljän vuoden aikana olen tehnyt 1310 liikuntasuoritetta. Siis 37,5 päivää vuodessa laiskottelua. Liikuntasuoritteella tarkoitan tässä tapauksessa ihan oikeita lenkkejä fillarilla, potkulaudalla, kävellen. Uintia, kuntosalia jne. Ei siis kävellen kauppaan tms.

Vajaa kuukausi sitten tekniikka teki tepposet. Vaihdoin sykemittaria ja omaa tyhmyyttäni jouduin palauttamaan vanhan mittarini synkronoinnin poistaakseni sieltä omat tietoni. Tässä sähläyksessä katosi ainakin noin 20 uintikilometriä. Nuo edellä mainitut luvut eivät siis ole ainakaan kaunisteltuja.

Tähän neljän vuoden jaksoon kuuluu myös ajatus terveydestä muutoinkin. Lopetin kaikenlaisten buranoiden syönnin uskoen että suoliston bakteerikanta vaikuttaa voimakkaasti terveyteemme, eikä sitä pidä häiritä kemialla.

Aloitin reilun yliannostuksen D-vitamiinia ja purkin kyljessä suositellun sinkkiannostuksen ja satunnaisesti muita C-ja B-vitamineja, omega kolmosta. Mitään vakituista lääkitystä minulla ei ”vielä” ole.

Tämän muutoksen jälkeen neljän vuoden aikana minulla on ollut kaksi flunssaa toinen kesti yhden yön ja toinen erittäin lievänä kaksi päivää – siis kurkun kutinaa ei muuta.

100 mikro grammaa D-vitamiinia edustaa siis virallisten suositusten kymmenkertaista määrää. Verestä mitattu D-vitamiinipitoisuuteni oli kahden vuoden jälkeen 107 nmol/l ja neljän vuoden käytön jälkeen eilen mitattuna 143.

Luuston hyvinvoinnin kannalta suosituspitoisuus on yli 80 nmol/l. Ylärajaa ei kukaan suostu asettamaan. Arviot ovat kuitenkin, ettei olisi syytä päätyä yli 250 nmol/l. D-vitamiinin merkitystä vastustuskyvyn vahvistajana en enää epäile.

Liikkumisen tärkein motiivini on terveys ja konkreettisin verenpaine, joka pysyy tällä liikunnan määrällä hallinnassa. En tavoittele 250 kiloa penkiltä tai uutta ennätystä maratonilla. Mitä vanhemmaksi tässä kehittyy, sitä tärkeämmäksi tietysti tulee lihaskunto ja sitä kautta kehon hallinta ja tasapaino. Monipuolinen liikunta ei lihaskuntoa ainakaan haittaa.

Olen luontaisesti lahjakas lihomaan ja valitettavasti on todettava, ettei tällä liikunnan määrällä ole juurikaan mitään painopudotusmerkitystä. Voisin kokemuksesta sanoa, että painonhallinnassa 10 prosenttia on kiinni liikunnasta ja loput mitä suuhusi pistät ja ennen kaikkea kuinka paljon.

Liikuntani on siis pysynyt samana, melko matalasykkeisenä neljä vuotta, mutta painoni oli kolme vuotta lievässä nousussa. Juu - ei ole lihasmassan kasvua. Tämän vuoden alusta kiristin jälleen kerran hiilihydraattiruuvia ja nyt olen noin kuusi kiloa kevyempi.

Siis vielä kerran – mitä järkeä on pitää liikuntapäiväkirjaa? Vain sitä kautta tiedän ja ymmärrän oikeasti mitä tapahtuu. Se on minulle voimakas motivaattori, kun pystyn vertaamaan aikaisempiin vuosiin. Liikkumisen ja ulkoilman merkitys mielialaan ja terveyteen on kiistämätön. Kun lääkärit eivät kirjoita liikuntareseptiä niin täytyy se tehdä itse.

 

Lue myös ykkösosa:
http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2014/9/16/336

2 kommenttia . Avainsanat: liikunta, ulkoilu, D-vitamiini, terveys

Laiskistumaan päin

Keskiviikko 31.12.2014 klo 19.37 - Kauko Niemi

Liikuntavuosi 2014 on nyt pulkassa. Ei suuria yllätyksiä, eikä suuria saavutuksia aiempaan verrattuna. Samat toiveet kuin ennenkin jäivät toteutumatta.

Sinnikkyydestä voisin kiittää itseäni, jos kyse olisi tekemällä tekemisestä. Vaan ei – kyse on siitä, että päivittäin vain tulee sellainen sisäinen tarve tehdä jotakin. Liike on lääke –ajatus on syvällä jossakin ja fiiliksessä ei ole kehumista, jos jämähtää tiekkarin ääreen.

Vuonna 2014 tein 330 liikuntasuoritetta (349/2013 ja 319/2013). Liikkumiseen käytin aikaa 310 tuntia (363 ja 349). Tähän ei siis ole laskettu hyötyliikuntaa, jota kertyy kilometreittäin joka päivä eikä noin 380 päivittäistä porrasaskelmaa. Eikä tähän ole laskettu kotona tehtyjä kuminauhalla venyttelyä, keppijumppaa tai tasapainolaudalla keikkumista.

Liikuin keskimäärin 51 minuuttia joka päivä (58 ja 57). Siis laiskistumaan päin - seitsemän minuuttia vähemmän kuin vuonna 2013. Kokonaisuutta ajatellen se on vuositasolla peräti 53 tuntia ja tämä tuntuu jo aika pahalta.

Vuoden päälajiksi ajalla mitattuna muodostui tänäkin vuonna uinti. Uintikilometrejä kertyi 150,5, siis 9,5 kilometriä vähemmän kuin vuonna 2013. Kilometreissä mitattuna pyöräily ja kävely olivat tietty omassa luokassaan. Uinti on kuitenkin kokonaisvaltaista etenkin minun rintauintini, jossa kädet/hartijat joutuvat myös hommiin.

Aikaisemmin olen surrut, ettei motivaatio kuntosalille herää henkiin. Eikä se herännyt nytkään. Vaikka kuinka tiedän, että iän kertyessä lihasvoima nousee arvoon arvaamattomaan. Lihaskunto ratkaisee kuin hyvin pysyy pystyssä, kuinka hyvin jaksaa asioitansa hoitaa.

Toinen epämääräiseen hämäryyteen on jäänyt tekemisen teho. Seurantatekniikka on sen verran vanhaa, etten pysty sykettä mittaamaan uidessa. Näppituntuma on kuitenkin, että useammin saisi silti hikeä pukata ja syvemmin hengästyä. Niihin olisi kuitenkin kaikki mahdollisuudet.

Jokohan taas tekisi uudenvuodenlupauksen tehon kasvattamisesta ja lihaskunnon parantamisesta. Jos vaikka tavoitteeksi Michelle Obaman taso – 40 etunojapunnerrusta.


1 kommentti . Avainsanat: liikunta, terveys, kunto

Liike on lääke - olen nauttinut tätä lääkettä 58 minuuttia vuorokaudessa

Tiistai 16.9.2014 klo 10.06 - Kauko Niemi

#kutsumua liikkujaksi. En halua valjastaa hienoa lukiolaisten kampanjaa omiin tarkoitusperiini, mutta kuitenkin niin läheltä liippaa ja moni muukin voinee tilanteeseeni hyvinkin samaistua.

Jos ei nyt varsinaisesti kiusaamista kouluajoilta niin kuitenkin melkoista motivaation tappamista liikkumiseen. Koulun liikuntatunnilla joukkueiden muodostamisessa olin aina se viimeinen pullukka, joka otettiin B-joukkueen varapojaksi.

Viimeisinä kouluvuosina opinkin sitten lintsaamaan kaikki liikuntatunnit ja tapahtumat ja välttämään tämän minulle epämiellyttävän alkunäytelmän. Enkä nyt suoraan sanoen ollut erityisen ilahtunut hikoilemisesta.

Liikkumattomuutta kestikin sitten noin 40 ensimmäistä elinvuottani, kunnes sain sisäisen herätyksen. Töistä tullessa piti levätä sohvalla parikymmentä minuuttia, että jaksoin mennä jääkaapille. Sisäinen ääneni muistutti - eihän tällainen voi olla elämää.

Oma sisäinen varoitusvalo paloi tuolloin niin kirkkaasti, että jotain piti tehdä. Vajaassa vuodessa lähti 24 kiloa painosta. Muutamassa viikossa jaksoin juosta kaksi katuvalopylvään väliä. Kahdeksan kuukauden päästä juoksin ensimmäisen maratonini Helsingissä, kun yllytyshullu olin.

Liikunta on lääke
Terveyttä ja hyvinvointia
Kilpailen vain itseni kanssa
Tavoitteena kuolla terveenä



Minulla oli suunnaton onni, että läheisin työkaverini, himoliikkuja, Timo Poropudas osasi tsempata oikealla tavalla jatkamaan ja jatkamaan. Hän oli minun liikuntaenkelini. Timo ehdotti muun muassa tuota ensimmäistä maratonia. Kieltäydyin, koska en ollut treenannut maratonille, vaikka muuten kyllä. ”Mutta eihän sinun tarvitse sitä voittaa, eikä edes juosta läpi. Erinomainen tapa tarkistaa missä kunnossa olet ja kuinka pitkälle jaksat juosta mukavassa seurassa, oli Timon houkutus.” Loppuaikani läpijuosseena oli 4:26. Ei lainkaan paha.

Kaikenlaisia kuntokuureja, pitkiä ja lyhyitä sekä vielä pidempiä lenkkejä on ollut tuosta lähtien ja sisäinen tunne, että liike on lääke vahvistuu kaiken aikaa. Etenkin kun olen oppinut kuuntelemaan omaa kroppaa ja kohtuullisesti arvioimaan milloin liikettä on liikaa, milloin liian vähän.

Minulle kaikenlainen statistiikka ja mittarointi ovat aina olleet kiinnostavaa. Olen myös ensimmäisten joukossa ollut ottamassa käyttöön uusia sovelluksia liikuntakirjanpitoon. Lopputulos on ollut vain pitkällä aikajänteellä huono. Useimmat sovellukset tietokoneella tai kännykässä ovat olleet aikansa lapsia ja kuolleet pois ja vieneet tietoni mennessään.

Hukkaanhan kirjaaminen ei kuitenkaan ole koskaan mennyt. Olen pystynyt seuraamaan ja vertaamaan tekemisiäni kulloisellakin hetkellä.

Tänään tuli tasan kolme vuotta kun aloitin kirjaamisen Suunnon Movescountiin. Kolmen vuoden aikana (1095 päivää) olen tehnyt yhteensä 1004 liikuntasuoritetta ja investoinut niihin aikaa yhteensä 1056 tuntia. Tässä liikuntasuoritteella tarkoitan liikunnallista aktiviteettiä, ei kauppaan kävelyä, enkä niitä noin 290 päivittäistä porrasaskelmaa, jotka kuljen 5. kerroksen hissittömään asuntooni.

Ajassa mitattuna eniten on uintia. Kilometreissä mitattuna eniten pyöräilyä. Kävely ja patikointi asettuvat näiden väliin ajallisesti ja matkallisesti.

Kun lukuja muuttaa keskiarvo luvuiksi tarkoittaa se, että viimeisen kolmen vuoden akana olen liikkunut keskimäärin 58 minuuttia joka päivä. Liikuntakertoja tarkasteltaessa on kolmen vuoden aikana ollut keskimäärin 39 liikkumatonta päivää. Toki käytännössä niitä on enemmän, kun aika usein olen fillaroinnin jälkeen mennyt uimaan vielä kilometrin.

Siis pieni pullukka B-joukkueen varapoika ottaa nyt vahinkoa takaisin. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä.  

4 kommenttia . Avainsanat: liikunta, Suunto,

Voi Sportstracker parkaa

Sunnuntai 12.5.2013 klo 23.47 - Kauko Niemi

Olen tänään tutustunut, jopa ottanut käyttöön liikunnan seuraamiseen Endomondon. Minun käy sääliksi Nokiasta eriytettyä Sportstrackeria, kun osaaminen, resurssit, into tai joku muu ei vaan potki asioita eteenpäin.

Olisin periaatteessa kovasti halunnut suosia Spotstrackeria ja onhan minulla siellä 426 liikuntasuoritetta karttoineen kaikkineen, joihin olen käyttänyt 527:35:13 tuntia, kuluttanut 176334 Kcal ja taittanut matkaa 5199 km. Ja olisi huimasti enemmän jos se toimisi.

Tilastoni ovat 10.8.2008 lähtien ja sitä ennen jo käytin sovellusta, olin innoissani annoin paljon palautetta ja vinkkejä Nokia Labsille omista kokemuksistani ja havainnoistani. Tein omia pieniä vertailuja pyörien matkamittareiden, markkinoilla olevien askelmittareiden ja Sportstackerin välillä. Nämä tiedotkin annoin Nokia Labsin käyttöön.

Olin vaan ja olen vieläkin vaan niin varma, että ihmiset ovat valmiit ja yhä motivoituneimpia huolehtimaan omasta terveydestään. Ja mikä onkaan sen motivoivampaa kuin faktat – syyt ja seuraukset. Muutenhan leikki loppuu lyhyeen niin kuin on loppunutkin liian monen kohdalla.

Olen huomaavinani, että niin Sportstracker kuin muutkin suuntaavat palvelunsa himoliikkujille, urheilijoille. Referensseinä käytetään huippumenestyjiä. Olisiko aivan mahdotonta brändätä vaikka liki sama tuote niille, jotka havittelevat maailman ennätystä triatlonissa ja niille jotka haluavat päästä 50 ylimääräisestä kilostaan tai niille, jotka haluavat kuolla terveinä.

Mistä nyt sitten tämä ryppy rakkauteen. Yksin kertaisesti siitä syystä, etten ole saanut Sportstrackerilla kun noin 20 prosenttia liikuntasuoritteistani talteen sen jälkeen kun siirryin windows puhelimeen. Sykevyötä en edes viitsi kokeilla, niiden kaikkien nettikiroilujen ja kommenttien takia. Aiemmin Symbian-versiot ilmestyivät samana päivänä kuin itse symbiankin. Nyt tuorein windows version on viime vuoden kesäkuulta. Se vaan ei pelitä.

Vaikka Endomonto osoittautuisi järkeväksi, niin siitäkään ei tule liikuntani pääkirjaa. Pääkirjanpitoni tapahtuu Suunnon Movescountilla. Tämä taas sen takia, että Suunnon M5 sykemittarin kunto-ohjausohjelma on vertaansa vaille. Tosin ilman gps:ää.

En ole liikunnassanikaan reittiorja. En rakentele valmiita reittejä, enkä käytä toisten reittejä, vaikka se näyttää olevan lähes kaikkien sovellusten ominaisuus. Enempi fiilisten mukaan mennään ja ranteessa oleva personaltrainer antaa tavoite ajan ja tavoite syketason. Matka puuttuu. Siihen tarvitsen gps:n avulla mittausta ja mieluusti jo olemassa olevaan laitteeseen, joka on muutenkin aina mukana. Jos sinulla on hyviä neuvoja, niin antaa vain tulla.

Patikoin paljon. Haluan tietää kuinka pitkän matkan olen luonnossa taittanut. Fillaroin paljon ja mieluusti uusia reittejä hakien kahdella erityyppisellä pyörällä. Sama mittari palvelkoon kumpaakin pyörää. Kävelen helposti 10-20 km. Esimerkiksi viime torstaina askelmittarin kilometrejä kertyi 20,6 ja gps kilometrejä 13,7. Ero johtuu vain siitä, että Nuuksion maastossa askeleen pituus ei ole sama kuin vaikkapa reippaalla sauvakävelyllä.




1 kommentti . Avainsanat: Sportstracker, liikunta, liikuntatekniikka, Endomondo

On se niin helppo pettää itseään.

Tiistai 9.4.2013 klo 15.08 - Kauko Niemi

Lienee aika siirtyä kvarttaalitalouteen myös liikunnassa. Ja tämä vain sen takia, että on vertailtavaa statistiikkaa edelliseltä vuodelta.

Vuoden ensimmäinen kvarttaali toi takapakkia selkäongelmien kanssa. ja vuosi sitten pitkän flunssan takia. Se mikä on kiinnostavaa, että vuoden takaisen flunssan jälkeen ei sitten ole flunssaa ollutkaan.

Reilu yliannostus, virallisiin suosituksiin verrattuna, D vitamiinia, sinkkiä ja erilaisia vatsalle tarkoitettuja bakteereja suoraan pillereinä tai niin sanottuina terveysjuomina, ovat flunssattomuuden salaisuus. Näin kuvittelen ja näin mielessäni ajattelin, kun tätä kuuria suunnittelin. Toimii tai ei toimi – joka tapauksessa lopputulos on erinomainen.

Se että retkahdin suksilla, selvin päin selälleni, oli sellainen keikka, ettei siihen juurikaan olisi ruokavalio, eivätkä vitamiinilisät auttaneet.

Itse statistiikka osoittaa että tänä vuonna tein kolmen kuukauden aikana 71 liikuntasuoritetta ja käytin niihin aikaa 70 tuntia. Vuotta aiemmin vastaavat luvut olivat 53 suoritetta ja 72 tuntia.

Vuosi sitten oli ohjelmassa pitkiä kävelylenkkejä ja tänä talvena lyhyitä, mutta intensiivisempiä hiihtolenkkejä.
Viime vuonna kaikkien liikuntasuoritteiden keskisyke oli 106 ja tämän alkuvuoden suoritteiden 109. Valitettavasti tilastoihin ei sisälly uintia, viime vuonna 119 km ja nyt on kasassa 21 km.

Jälleen kerran on todettava, etteivät peili ja housujen puristukset ohjaa riittävästi toimintaa, vaikka asiantuntijat kuinka väittäisivät, ettei joka päivä tarvitse mennä vaa’alle. Minun tarvitsee.

Kun joka aamu en palauta mieleeni kiloja, niin luulen syöväni kuin hiiri, vaikka mässäilen näköjään kuin virtahepo. Paino on päässyt hieman nousemaan vaikka liikunnan määrä on sama ehkä hieman enemmän ja intensiteetti hieman kasvanut.

On se niin helppo pettää itseään.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntoilu, liikunta, terveys

Huikeaa kasvua

Perjantai 1.2.2013 klo 10.26 - Kauko Niemi

Otsikko, josta kaikki talousnikkarit unelmoivat. Tosin tämä on minun ihan henkilökohtainen tammikuu verrattuna viime vuoden tammikuuhun ja kyseessä ei ole bisness sen enempää kuin rahantekokaan, vaan liikunta.

Vuosi sitten tammikuussa oli 10 harjoituskertaa ja niihin käytetty aika 13 tuntia, kun eilen päättyneenä, tämän vuoden tammikuussa liikuntasuoritteita oli 29 ja niihin käytetty aika 27 tuntia. Joulukuussa harjoitteita oli 24 ja aikaa kului 25 tuntia.

Huikealle kasvulle löytyy oikein pätevä selitys. Vuosi sitten röhisin kolmisen viikkoa ja kurkkuun kaatui enemmän lämmintä hunajajuomaa kuin urheilujuomaa.

Tammikuun liikunnallisuus oli jonkin verran koko viime vuoden kuukauden keskiarvoa korkeampi. Kokonaan uutena lajina on nyt mukana hiihto ja uinti jatkuu. Kuukauden aikana 14 uintikerralla kertyi 11 kilometriä.

Kun suurin osa liikunnasta oli hiihtoa ja uintia, niin lienee normaalia hieman tehokkaampaa. Onhan kaikkien hiihtolenkkien keskisyke 127.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, liikunta, terveys

Tässä hyvä referenssi alkavalle vuodelle

Maanantai 31.12.2012 klo 14.48

Hetki sitten nousin altaasta. Kilometri uintia takana ja samalla oli vuoden viimeinen liikuntasuoritus.

Nyt minulla on ensimmäisen kerran kokonaisen kalenterivuoden kaikki liikuntasuorituksen kirjattuna. Aiemmin olen seurannut SportsTrackerilla ulkoliikunta aktiviteettejä, välillä pyörän mittarilla ajettuja kilometrejä jne jne.

Edelleenkään ei ole yhtä ja ainoaa helppoa rekisteröintitekniikkaa. Suunnon Movescount tarjoaa jo aika paljon, mutta sekin osoittautui huonoksi kun innostuin uimaan. Kaikki uintimerkinnät on tehtävä manuaalisesti.

Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tänään tapahtuu takapakkia. Nokia lopettaa Welness Diaryn kehittämisenja ylläpidon. Nokian BetaLabsin sovellus pyörii vielä jonkin aikaa jos pyörii. Se oli kuitenkin hyvä kännykkäsovellus, johon voi tallentaa terveyden kannalta tärkeitä tietoja kuten uni ja samoin askeleet, jotka mittaavat hyötyliikunnan tasoa melko hyvin.

Joka tapauksessa seuraava yhteenveto antaa jonkinlaisen kuvat ja hyvän referenssin tulevalle vuodelle. Faktat antavat paljon tietopohjaa mitä pitäisi tehdä ja mitä ei pitäisi tehdä.

treenit_12.jpg

Päättyvä vuosi on minulle ehdottomasti uinnin vuosi. Paitsi että viimeisen 8 kuukauden aikana uin 109 km, niin löysin uimisesta liikunnan ilon.

Vuoden saldosta 319 aktiivisesta liikuntasuoritteesta 130 on uintikertoja, siis kolmannes kaikesta liikunnasta. 349 tuntiin on siis laskettu aktiivinen suoritus. Se ei siis sisällä matka-aikoja suorituspaikalle tai saunassa istumisia uintikeikoilla.

Minkälaista tasokorotusta uskaltaisi haaveilla uudelle vuodelle. Ehkä tina kertoo sen myöhemmin illalla. Ja kaikkihan tietty riippuu siitä kuinka terveenä onnistuu elämään.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikunta, hyvinvointi

Jos joku olisi kysynyt

Lauantai 15.12.2012 klo 11.09 - Kauko Niemi

Jos joku olisi kysynyt toukokuun 8. päivänä kello 09:30 Uimastadionin kassalla, että paljonko aiot uida loppuvuonna, olisi vastaus varmasti ollut, että räpiköin sen minkä jaksan.

Tuolloin ostin kausikortin Uimastadionille, niin kuin aina kesäaikana. Uimastadion on minun kesämökkini, aamusuihkuni, saunani ja joskus myös rentoutumispaikkani. Se on parasta mitä Helsinki verorahoillaan pystyy minulle tarjoamaan.

Tänä vuonna altaassa vain tapahtui jotain aiemmista vuosista poikkeavaa ja Uimastadionin sulkeuduttua Mäkelänrinteen uimakeskuksessa.

Tänään täyttyi 100 kilometriä uintia tuosta toukokuun alun hetkestä. Löysin syystä tai toisesta uuden vaihteen näille allaskäynneille. Uusi vaihde on kuntoiluvaihde, pesu- ja räpiköintivaihteen sijaan.

Pääsääntöisesti uin kilometrin kerrallaan. Olisi hienoa, jos pystyisi tuplaamaan matkan. Uintitekniikan vaje on edelleen aika suuri, enkä ole saanut aikaiseksi mennä aikuisten tekniikkakursseille.

Sen verran olen Youtube-opetusvideoista hyötynyt, että kilsan matka taittuu nyt noin 15 minuuttia nopeammin kuin toukokuussa.

Suurin löydös on kuitenkin nautinto. Ja paras ajankohta uinnille on ollut ennen kuoron harjoituksia. Hengitys on saanut rytmikästä tehotreeniä ja kosteus röörit auki.

Ilman määrätietoista tavoitetta olen aikaansaannoksesta erittäin tyytyväinen itseeni. Osoittanee, että motivaatio on syttynyt sisältäni, eikä kilpailun tai näyttämisen pakosta.

Olisiko nyt vaarallista luoda seuraava muutos tavoitteen kera. Kerätä vaikka 1000 hiihtokilometriä toukokuun alkuun mennessä, kunnes Uimastadion taas avautuu.

Olen uinut 8.5.2012 – 15.12.2012 välisenä aikana 121 kertaa ja käyttänyt siihen aikaa noin 86 tuntia.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikunta, hyvinvointi, uinti

Usko, toivo ja rakkaus säilyy terveysprojektissa

Maanantai 13.2.2012 - Kauko Niemi

Toivoa on ja uskokaan ei ole pettänyt, vaikka tilanne tammikuun lopussa polkikin paikallaan.
Toivottua painonputoamista ei tapahtunut ja edelleen tavoite vaatii viiden kilon läskin hävittämistä. Päätavoite, verenpaine, sen sijaan on vakiintunut erinomaiselle tasolle.

Jos nyt halutaan selitellä, niin tavoite oli puolikiloa viikossa. Nyt projekti on kestänyt 39 viikkoa ja tarkoittaa 17,5 kilon pudotusta. Ja todellisuudessa 17 on toteutunut, vaikka viimeisten 6 viikon akana ei ole tapahtunut sen enempää laskua kuin nousuakaan.

Ja selityksiähän riittää. tauko on hyväksi kropalle totutella uuteen olotilaan. Etenkin se näkyy löysien nahkojen muodossa. Tosin oikeaoppisempaa olisi täyttää tyhjät tilat lihaksilla.

Veikkaan, että tämä on juuri se vaihe, kun monen mieli pettää ja valuu takaisin entiseen elämään ja entisiin mittoihin. Mitään ei oikein tapahdu, vaikka kuinka on yrittävinään.

Niin kauan kun ei tiedä mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, usko ja toivo helposti pettävät.
Kohdallani ruoan / kalorien / hiilarien mittaaminen on mututuntumaa. Ruoan laadussa sisällössä ei ole tapahtunut mitään. Aainoa poikkeus oli yksi Runebergin torttu. Siis ensimmäinen ja ainoa ”herkku” sitten viime toukokuun. Määrä on sen sijaan hieman kysymysmerkki, etenkin erilaiset välipalat – ehkä muutama liikaa. Edelleen on oppimatta riittävä nesteytys/juominen.

Ratkaisevaa on kuitenkin liikunnan määrän romahtaminen. Tammikuun kaksi ensimmäistä ja joulukuun kaksi viimeistä viikkoa flunssa piti poissa teiltä, turuilta, saleilta ja altaista. Eikä kovat pakkaset ole asiaa yhtään auttaneet.

Faktaa on se, että tammikuussa treenejä oli vain 13 tuntia. kun vaikkapa marraskuussa niitä kertyi 38 tuntia. Arkiaskeleet ovat myös noin puolet normaalista 10.000 askelta päivässä.

Aiemminkin olen kirjoittanut, että numero ykkönen olisi tässä vaiheessa lihastreenit salilla, mutta todellinen motivaatio on edelleen hakusessa.

Rakkaus terveysprojektiin ei ole millään lailla vaakalaudalla. Terveyttä on myös osata mukautua tilanteiden mukaan ilman riskejä. Uskoa ja toivoa riittää.

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

2 kommenttia . Avainsanat: terveys, laihdutus, verenpaine, liikunta

Kuntoprojektini marraskuussa

Keskiviikko 30.11.2011 - Kauko Niemi

Kaikki tavoitteet eivät ole toteutuneet eli robotti en ole minäkään - onneksi. Pahintahan tavoitteista jäämiseen on tietenkin se, ettei tarkalleen tiedä mistä kiikastaa vaikka kuinka pitää kirjaa ja mittaa tekemisiään.

Pahin pettymys on se, että painon lasku on pysähtynyt ja paino pysynyt kutakuinkin samassa vaikka sen olisi tavoitteen mukaan pitänyt laskea puoli kiloa viikossa. Toisaalta alku oli jonkin verran reippaampaa, joten tuo puolikiloa viikko on toteutunut, mutta pysynyt paikoillaan viimeiset noin neljä viikkoa. Nyt on siis syöty tuo alkukiihdytys.

Nyt pitäisi siis aloittaa loppukiihdytys, joka kestää 10 viikkoa puolen kilon viikkovauhdilla. Itsetutkiskelun paikka on nyt kohdallaan. Kummassa tapahtuu lipeämistä syömisessä vai liikunnassa.

Päätavoite verenpaine oli tänä aamuna marraskuun lopun kunniaksi 76/119. Tämä on se taso, jolla nyt liikun. Lääkäritädille voisi lähettää viestin haluaako hän takaisin kirjoittamansa lääkereseptin.

Toinen tavoite, vai pitäisikö sanoa sivutuote, on myös hyvin pulkassa. Kisakallion urheiluopistossa pariviikkoa sitten tehty kuntokartoitus kertoo peruskunnon olevan erittäin hyvän ja se vaarallinen rasva sisävyötäröltä on sulanut normaalille tasolle.

Kuntoilun kohdalla Suunnon sykemittarin asettama kuukauden tavoite marraskuussa toteutui 87 prosenttisesti. Faktoina se tarkoittaa 32 suoritusta, joihin käytin aikaa 37:48:28 tuntia. Lokakuussa suorituksia oli tasan sama määrä, mutta kestoltaan neljä tuntia enemmän. Oma näppituntumani on, että marraskuun suoritteet eivät olleet riittävän korkeasykkeisiä.

Tähän kun lisätään vielä niin sanottu arkiliikunta, jota ilmaisee päivittäiset askeleet. Niitä kertyi päivittäin keskimäärin 10299 askelta jokaisena marraskuun päivänä.

Liikunnan määrässä ei ole tapahtunut mullistuksia. Laadussa on petraamisen varaa, vaikken siinäkään ei kovin hakoteillä ole. Fillarin rasitustesti Kisakalliossa osoitti aivan ideaalikäyrää eri kuormituksilla.

Ruokapuoli menee mututuntumalla ja painon laskun hidastuminen taitaa mennä ruokailun piikkiin.

Edelleenkään en osaa juoda tarpeeksi. Pahaa pelkään, että ruoan laadussa en ole lipsunut paljoakaan paitsi ehkä hieman lisää pitäisi syödä proteiinia. Sen sijaan määrä lienee se todellinen syyllinen vaikka edelleenkin käytän leipälautasta ruokalautasena.

Lopputoteamuksena marraskuulta pitää vielä muistaa, että tämä on harvinainen syksy moniin vuosiin, kun ei ole ollut ainuttakaan tuhinaa eikä röhinää. Koputan puuta!

Luottavaisin mielin jouluun. Se ei tule tuottamaan ongelmia, sillä minulle joulun tuo musiikki ei ruoka eikä herkut. Yhtään piparia, pullaa, kakkua tai muutakaan hiilarimössöä ei todennäköisesti ilmesty tähän huusholliin. Alkoholitoleranssi jatkuu nollalinjalla.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunto, terveys, liikunta

Kuinka terveysvaikutteista on koiran kanssa liikkuminen

Keskiviikko 12.10.2011 - Kauko Niemi

Silmääni pisti englantilainen juuri julkaistu tutkimus, jossa oli haastateltu yli tuhatta aikuista ihmistä. Tämän tutkimuksen mukaan koiranomistajat kävelevät enemmän, kävelevät nopeammin ja nauttivat todennäköisesti enemmän aktiivisesta elämäntyylistä.

Tohtori Sandra McCunen tekemän tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa koiranomistajien kävelyretkistä johtuu heidän koiristaan. Lisäksi neljäsosa ihmisistä, joilla on sekä lapsia että koira, vierailee viikoittain puistoissa ja muilla ulkoilualueilla koiran takia.

Lisäksi 44 prosenttia yli 65-vuotiaista koiranomistajista liikkuu viikoittain koiransa vuoksi.

Viime joulukuussa muutaman ihmisen kanssa ihmeteltiin ja keskusteltiin Helsingin Voittaja-näyttelyssä, kuinka suuri osuus ihmisistä oli reilusti ylipainoisia, vaikka ajatukset helposti komppaavat tuota englantilaistutkimusta. Koiranäyttelyissä pitäisi olla vain terveitä solakoita ihmisiä.

Mikä merkitys on ”koiraliikunnalla” ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin? Jos koiranomistaja liikkuu viikoittain koiransa vuoksi, ei siinä kunto juurikaan kohoa. Tai päivittäin, ja puolet lenkistä on odottelua ja muiden koiraihmisten kanssa juttelua, ei siinä kunto kasva. Kuinka usein keskiverto koiranulkoiluttaja joutuu menemään hikisenä ja hengästyneenä lenkin jälkeen suihkuun. Todennäköisesti näin tapahtuu hyvin harvoin.

Koiraulkoilussa hankitaan enemmänkin hyvää omaatuntoa oman ulkoilun suhteen kuin todellista liikunnan tehoa hihnan toiseen päähän. Tietenkin tässä mennään koiran ehdoilla ja nuuskia pitää riittävästi.

Koira tykkää myös juosta hihnassa. Tästä voi kehittää aidon win-win-tilanteen hihnan kumpaankin päähän. Reipasta juoksua ja sitten rauhallista haistelu. Reipasta juoksua ja rahallista haistelua.

Jokainen huippu-urheilijakin tekee intervalliharjoituksia kuntonsa kehittämiseksi. Miksei sitä kannattaisi tehdä myös koiraulkoilussa ja kunto kasvaa kohisten. Ja mikä parasta koira saa myöskin riittävästi liikuntoa. Ja kas näin häviävät hihnassa veto-ongelmatkin.

Suosittelen käyttämään muutaman kerran sykemittaria seuraamaan koiran ulkoilutusreissun terveysvaikutusta. Näin voi lopettaa itsepetoksen terveysvaikutteisesta ulkoilusta.

Tietenkin on niin, etteivät kaikki koirat kykene enää juoksemaan. Tai vinttikoiran omistaja jää jalkoihin mennen tullen. Ja on ystäväpiirissäni niitäkin, jotka viikoittain kulkevat koiransa kanssa luonnossa vähintään 10 – 20 kilometriä ja sillä on jo selvä terveysvaikutus ilman intervalleja. Sopivia harrastuksia löytyy myös kuten agility, Se kasvattaa varmasti myös ohjaajan fyysistä kuntoa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koita, terveys, liikunta

Haiseeko henki?

Maanantai 12.9.2011 - Kauko Niemi

Ilta-Sanomat kirjoittaa isosti karppauksen haittapuolesta, josta kumppani ei tykkää. Minä en taas tykkää lainkaan kollega Jaana Oksasen tavasta sekoittaa asioita tai kärjistää niitä ja antaa omituinen on-off-kuva karppaamisesta.

Karppaamista on monenlaista ja jos omaa kokemustani käytän pohjatietona, niin ketoosiin olen päässyt vain paastotessa ja silloinkin vasta 5-6 päivän kuluttua. Kyseessä on ollut joka kerta rehellinen vesipaasto, eikä mitään vippaskonsteja. Ja sen voin sanoa, että ketoosissa ei haise ainoastaan henki, vaan koko iho. Ja mitä enemmän haiset sitä parempi. Myrkyt ovat liikkeellä ja poistuvat sinusta.

Paasto, jossa päästään ketoosiin, ei ole laihdutuskeino vaan puhdistautumista niistä tuhansista myrkyistä, joita saamme jokapäiväisessä elämässämme. Se on sisäinen sauna, jossa siivoudutaan sisältä päin.

Karppauksessa en ole koskaan päässyt tai joutunut ketosiin, niin kuin Ilta-Sanomien juttu antaa ymmärtää. Vähennä sokeria ja kumppanisi kaikkoaa, kun haiset niin pahalta.

Minä omasta mielestäni karppaan parhaillaankin. Tällä viikolla täyttyy 20. viikko ilman ainuttakaan leivän murua tai pullaa ilman sokerihumalaa. Olen melko varma, että hengitykseni ei karkota ketään, enkä ole lähelläkään ketoosia. Silti olen saavuttanut hyviä tuloksia tuntematta edes karppaamisen määritelmiä, jos sellaisia yksiselitteisesti ylipäätään on olemassa.

Olen vuosien varrella oppinut kuuntelemaan oman kroppani käyttäytymistä, kun siihen vain paneutuu ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Pidän itseäni koekaniinina ja testaan omat karppaustyylini. Olen luonut omia nyrkkisääntöjä, joita on mahdollista toteuttaa arkielämässä.

Tämä on nyt toinen muutos elämäntavoissani, Tai pitäisi sanoa paluu ensimmäiseen muutokseen. Ensimmäinen tapahtui heti 90-luvun alussa. Silloin heräsin keski-ikäisenä; töistä tullessa piti levätä 20 minuuttia sohvalla, että jaksoi mennä jääkaapille. En ollut koskaan harrastanut liikuntaa ja lintsannut kaikki urheilutunnit koulussa. Vihasin hikoilua.

Oman kunnon hallinta on henkinen laji. Itse retkahdin 2004. Siis 15 vuotta niin hyvässä kunnossa kuin keskiverto ihminen voi olla. Tuolloin ja heti sen jälkeen tapahtui liian paljon yhden ihmisen hallittavaksi. Ainakin minun. Kuitenkin loistava opetus, että oman kunnon hallinta lähtee aina korvien välistä, eikä kaloreiden laskemisesta.

Oikotietä ei ole onneen ei nytkään. Tavoitteeni on puoli kiloa viikossa. Puhun painonhallinnasta, koska se on keskeinen keino, josta seuraa kaikkea muuta terveydellistä hyvää, jos on seuratakseen.

Tällä viikolla siis täyttyy 20. viikko kuntokuuria. Luulen, että peruskunto on noussut hyvin. Ainakin Suunnon sykemittari ja sen kunto-ohjelma niin kertovat. Koholla olleet verenpaineet loistavalla tasolla. Ja painoa pois 12 kiloa.

Olen karppaaja omalla tavallani ilman hallitsemattomia hajuhaittoja.  Olen liikkuja. Liike on lääke. Tämän lääkkeen annostusta on lisätty noin sata prosenttia.






Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karppaus, terveys, liikunta, kunto, Ilta-Sanomat