Nyt väännetään uteliaisuuden voimalla

Perjantai 5.4.2024 klo 14.55 - Kauko Niemi

roskis_pieni_rast.jpg

 

Terveyskirjaston mukaan uteliaisuus on ihmisiä liikuttava ja eteenpäin vievä vahvuus. Uteliaisuus elämää ja sen ilmiöitä kohtaan pitää mielen virkeänä ja motivoi etsiytymään uuden tiedon äärelle.

Uteliaisuuden herääminen on erittäin keskeistä oppimisen kannalta ja se on aivoille palkitsevaa. Uteliaisuus pitää sinut virkeänä ja elinvoimaisena, koska haluat tutustua uusiin ihmisiin, etsiä tietoa ja lukea.

Uteliaisuuteen liittyy läheisesti rohkeus kokeilla ja ottaa selvää sekä oppimisen ilo uusia asioita kohtaan. Uteliaisuutta on esimerkiksi myönteinen kiinnostus toisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan kohtaan.

Siis ilman terveellistä uteliaisuutta meidän jokaisen kehitys hidastuu ja jopa pysähtyy. Hallitsemattoman uteliasuus tuottaa tuhoja ja nykytermin mukaan kuplaannuuttaa itse kunkin, kun totuuden ja sepittelyn selkeästi määritelty raja hämärtyy.

Vaikuttaminen, markkinointi ja media hyödyntävät hallitsematonta uteliaisuuttamme jo täysillä. Lääke- ja elintarviketeollisuus pelottelevat meitä jopa kuolemalla, jos emme käytä heidän tuotteitaan. Oikein luettuna pitäisi kiinnittää huomio sanoihin voi, saattaa jne. Sanoihin, joita julkaisuissa on pakko käyttää ettei joudu vastuuseen sanomisistaan.

Aikoinaan media palveli lukijaansa kertomalla otsikossa ja ingressissä mistä asiasta on kyse ja jos asia lukijaa kiinnosti, niin hän luki jutun loppuun tuntematta tulleensa petetyksi. Tämän hetken median hyödyntää satasella ihmisen uteliaisuutta ja tarjolla on vain niin sanottuja klikkiotsikoita. Niillä puolestaan saadaan statistiikka näyttämään hyvältä. Paskaakaan välittämättä lukijan palvelusta.

Miksi Veikkauksen pitää julistaa lottovoittajan paikkakunta. Enempää vahingollista uteliaisuutta tuskin pystyisi luomaan. Suorastaan törkeää uteliaisuuden hyväksikäyttöä.

Uteliaisuutta pidetään kuitenkin myös vahingollisena. Jos tungettelee liikaa, ylittää toisen rajat. Näinhän tapahtuu kaiken aikaa nettipalveluissa, jotka seuraavat sinua askel askeleelta ja rakentavat algoritmin sinusta ja sinun kiinnostuksistasi.

Tirkistelevä uteliaisuus ei ole hyväntahtoista myöskään naapureiden tai tuttavien välillä. Siihen ei tietenkään tarvitse suostua, vaan itseään on hyvä suojata ja olla kertomatta asioistaan liikoja. Eikä netissäkään kannata ihan kaikkea kertoa. Muista – mitäs se minulle kuuluu!

Uteliaisuuteen perustuva ja sitä hyödyntävä sekä hyödyllinen että vahingollinen toiminta on äärimmäisen vaikea hallita. Selkeitä rajoja kun ei ole, niin päästään ja voidaan tehdä mitä tahansa omien hyvien tai huonojen tarkoitusperien saavuttamiseksi. Uteliaisuuden käyttövoima on kuitenkin huikea.

Psykoterapeutti Leena Piikoski huomauttaa Voi Hyvin lehden artikkelissa, että liika uteliaisuus voi loukata toista, ja silloin luottamus menetetään herkästi. Jos ystävä kyselee liian tarkkoja yksityiskohtia tai neuvoo pyytämättä, on hyvä pysähtyä miettimään, haluaako itse asiassa avautua tälle ihmiselle.

”Neuvoa kannattaa vasta, kun toinen pyytää sitä. Ystävyyssuhteissa moni kaipaa pikemminkin kuuntelijaa kuin neuvonantajaa. Jos toinen alkaa sen sijaan analysoida ja terapoida, hän saattaa olla pohjimmiltaan kiinnostuneempi omasta tulkinnastaan kuin toisen kokemuksesta.”

Uteliaisuus on ihmisen kehityksen keskeisen tärkeä käyttövoima, mutta toisaalta huolestuttava vaikuttaja, kun erilaiset manipulaatiot annetaan vaikkapa tekoälyn jatkuvaan muokkaukseen. Kun totuus ja sepittelyt sekoavat.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 8.4.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Miksi on tärkeää olla utelias?

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, uteliaisuus, tirkistely, veikkaus, vaikuttaminen, markkinointi, media, Leena Piikoski, terveyskirjasto, Uteliaisuus on oikein käytettynä oppimisen käyttövoima, Veikkaus

Olen tyrkyttämistä piilossa

Perjantai 26.1.2024 klo 10.39 - Kauko Niemi

Turva.jpg

 

Minun faktoja kahdelta koneelta.
Puhelimen tiedot eivät ole näissä luvuissa

Millaista on elämä ilman mainoksia, ilman tyrkyttämistä ja tuputtamista. Minulla alkaa pikkuhiljaa muodostua aitoa käsitystä asiasta. Olen nyt muutaman vuoden käyttänyt häppäsvärkeissäni selainten adblockereita.

Samoin minulla on käytössä vpn, joka piilottaa nettiosoitteeni ja olinpaikkani niin että vaikka ihailisin ja kehuisin netissä hienoja siivousvälineitäni, niin lähikauppani ei ilmesty näkökenttääni sinituotteineen.

Minun mittani täyttyi muutama vuosi sitten, kun olin innolla kaikessa mukana ja osallistumassa vaikka minkälaisiin kilpailuihin ja vedätyksiin. Mittani täyttyi siinä vaiheessa, kun viikon aikana tuli sähköpostiini noin 700 minun mielestäni todellista roskapostia. Viestejä, joissa tyrkytettiin kaikkea mahdollista kalsareista cadillakkeihin.

25 vuotta käytössä ollut sähköpostini meni vaihtoon. Eikä sitten ollutkaan mikään päivän urakka. Puhelinnumeron kaikki mahdolliset piilot otin käyttöön, enkä vastaa koskaan numeroon, joka ei ole osoitekirjassani. Jos jollakin on asiaa, niin jättäköön viestin. Luojan kiitos puhelinmyynti on käsittääkseni vaipumassa unholaan, eikä täysin vieraat oliot tunge yksityiselämääni.

Postillekin pitää antaa tässä vaiheessa aidot kiitokset, kun se tottelee postiluukussani olevaa lappua – ei ilmaisjakelua. Taloyhtiömme ei ole sallinut yhdellekään mainosjakelijalle pääsyä porraskäytäviin. Siis ei lähikauppojen tarjouksia eikä ilmaisjakelulehtiä tule luukustani.

Uutisnarkomaanina en seuraa näköislehtiä netissä ja varmaan yli puolet lukemistani nettiuutisista valikoituu pelkän aiheen ja otsikon perusteella käyttäessäni Ampparit-palvelua. Jos joku gallup kysyisi illalla mitä lehtiä olet tänään lukenut, niin en tietäisi tai muistaisi.

Viime viikolla jäi ainakin kolme asiaa hoitamatta netissä, koska olisi pakollisina kenttinä pitänyt täyttää sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Kummallakaan ei ollut itse asioiden kanssa mitään järkevää roolia. Kerättiin vain kontakteja.

Ihan pimennossa en kuitenkaan elä. Saan hyväksymiäni uutiskirjeitä esimerkiksi nettilaitteista ja -kehityksestä, valokuvauksesta, terveellisestä ja lääkkeettömästä elämästä. Nämä ovat siis minun kupliani. Ja kun edelleen olen journalistiliiton jäsen, niin esimerkiksi kaikki valtioneuvoston lehdistötiedotteet tulevat tarjolle. Ja toki tulee joskus vertailtua mitä on tiedotettu ja mitä media on julkaissut.

Se mistä olen jo moneen kertaa tuonut julki on YLE:n ratkaisu, etten ruudullani näe suoria lähetyksiä, en edes silloin kun olen kirjautuneena YLE:n sivuilla. Yle blokkaa vpn-käyttäjät pois. Hieno tekniikka täysin väärässä käytössä. Maikkarin uutisiakaan en näe ruudulla, mutta ymmärrän hyvin koska kiellän mainosten näkymisen.

Parhaillaan vertaan joitakin kanavia, niin että puhelimessani mainosten esto on poissa käytöstä ja kahdella koneella käytössä. Ero on suuri ja tunne on voimakas, että jatkan kaikilla mahdollisilla tyrkkyestoilla. Esimerkiksi Facebookista on nähtävissä kolme täysin erilaista versiota – ilman mainoksia, suosituimmat ja viimeisimmät.

Olen melko varma, että aika monta turhaa hankintaa on minulta heikoluoteiselta jäänyt tekemättä, kun en ole innostunut ja keksinyt ”tärkeää” syytä miksi juuri tuollainen pitää olla helpottamassa elämääni. Tarve sepittyy todella helposti ja nopeasti, kun tarjous on voimassa vain tänään.

Sitten on reilusti tunnustettava, että aika paljon jää informaatiota saamatta ja varmaan aika paljon menee ”huikeita” mahdollisuuksia ja tarjouksia ohitseni.

Sitten kun tunnistan itsessäni sisäsyntyisen todellisen tarpeen, niin sen toteuttaminen vie huomattavan paljon aikaa ja energiaa, kun en ole monenkaan tuotteen kohdalla lainkaan kartalla. Useissa tapauksissa aloitan nollasta. Tosin nettihaut, testit ja vertailut sekä kavereiden mielipiteet synnyttävät kohtuullisen tietopläjäyksen kohtuullisen nopeasti.

Jos minun pitäisi nyt hankkia vaikkapa uusi auto, niin homma alkaisi nollasta. Minulla ei ole mitään käsitystä mitä automarkkinoilla ja -merkeissä on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana. Ehkä alkaisin purkamaan – sähkö, hybridi vai bensa. Asettaisin, niin kuin aina olen tehnyt, hintakaton ja sen jälkeen kokoamaan tarjolla olevat vaihtoehdot.

Kokemukseni ovat voittopuolisesti plussalla ja tyrkytysten välttäminen jatkuu ja luotan vahvasti omiin sisäisiin tarpeisiini.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 29.1.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

Lisää aiheesta

Apple tulkitsee pakkomuutokset tietoturvan heikentymisenä

Älä haksahda näihin netikettivirheisiin

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, mainonta, markkinointi, tyrkyttäminen, adblocker, vpn, Freedom, Posti, Ampparit, uutiskirje, mainosten esto,

Puhelinmarkkinoin saisi kieltää lailla

Lauantai 3.7.2021 klo 20.36 - Kauko Niemi

IMG_99551_kopio.jpg

Joskus olen miettinyt, että vaikka puhelinmarkkinointiyhtiö lupaisi minulle uusimman mersun, kun vastaisin heidän puheluihinsa, niin en vastaisi. Toisaalta millainen luupää täytyy olla, että työkseen työntyy toisen ihmisen yksityiselämään ja sisälukee jonkun markkinointigurun kirjoittamaa tekstiä.

Tästä voit päätellä, että asenteeni puhelinmarkkinointia kohtaan on 150 prosenttisesti negatiivinen. Tämän jälkeen kannattaa tehdä päätös haluatko jatkaa tämän blogin lukemista. Tosin journalistivuosien yksi tärkein opetus oli se, ettei juttua kirjoitettaessa saisi omat mielipiteet tai poliittiset kannat sotkeutua itse asiasisältöön. Toki mielipidepalstat ja kolumnit ja blogit ovat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia niin kuin tämäkin. Joten olkaa hyvä!

Siis lähtökohtaisesti toisen eli myyjän tyrkyttäminen on vastenmielistä sekä netissä että kivijalkakaupassa, silloinkin kun myyjä ei tiedä mitä olen etsimässä, eikä malta selvittää. Tyrkyttäminen  ei ole asiakaspalvelua missään muodossa.

Tilanne korostuu erityisesti puhelinmarkkinoionnissa, jolloin tunkeudutaan ihmisen yksityiselämään lupaa kysymättä. Vielä 70-luvulla soi useinkin ovikello. Muista tapauksen, kun menin kalsarit jalassa aukaisemaan ovea. Kaksi naista, jostakin uskonlahkosta hämääntyivät ja lähtivät pois. Muutaman viikon kuluttua toistui sama tilanne ja sitten kolmannella kerralla asialle olikin laitettu kaksi miestä, joille sain sanotuksi, etten ole millään tavalla kiinnostunut heidän uskostaan, eikä kannata tulla enää soitteleen ovikelloa.

Nythän ovelta ovelle kauppiaat ovat historiaa jo puhtaasti lukitussystemien ja asenteiden takia. Toivon sydämestäni, että puhelinmarkkinointi kokee saman asenteellisen muutoksen. Edelleen vain ihmettelen kuinka joku yritys ottaa tuollaisen riskin ja paljastuessaan menettää maineensa.

Otin asian esiin facessa ja usean kymmenissä kommenteissa puolustajat olivat tosi vähissä. Huolestuttavaa toisaalta jos ja kun puhelimen käyttö tämän takia muuttuu ja se on jo muuttunut, ettei puhelimeen vastata kuin vain sellaisissa tapauksissa. että numero jo entuudestaan osoitekirjassa.

Vastaamattomuus tuottaa juuri tällä hetkellä ongelmia vaikkapa korona-jäljityksissä. Puhelimen varaan ei voi tällaista toimintaa enää rakentaa. Sairaudenhoidossa on kiireesti keksittävä jokin muu kuin puhelu tuntemattomasta numerosta ohjeistusta ja konsultaatiota varten ja monia muita palveluja jotka elävät 30 vuoden takaisella mallilla.

No miksi nyt hermostuin aina blogitasolle asti. Kun olen laittanut estoon tällaiset puhelut ja taas maanantaiaamuna puolikahdeksalta soi puhelin – kolme viimeistä numeroa ovat taas vaihdettu ja minun estoille vain nauretaan.

Nykyisissä puhelinverkoissa numero on vain tieto muun datan mukana. Puhelinmyyntiyhtiöiden virtuaalikeskus voi itse vaihdella numeroa miten lystää tai ainakin kolmea viimeistä numeroa. Itselläni on kaikki mahdolliset telemarkkinointikiellot ja tietojen luovutuskiellot.

Tuolla facebookissa ystäväni kommentoi kuinka hän ilmoitti soittajalle, että numero on lisättävä heidän soittoestolistalleen. Ei kulunut aikaakaan kun taas soitettiin. Kaverini keskeytti heti puhelun ja kysyi soittajan nimen ja sanoi, että hän on varmasti täysin tietoinen siitä, että numero on kieltolistalla ja hän näin ollen rikkoo lakia. Soittaja yritti venkoilla, ettei heillä ole mahdollisuutta eikä valtuuksia eikä... Kaverini totesin tähän, että minua ei kiinnosta – hänellä on lakisääteinen velvollisuus huolehtia asiasta. Seuraavan kerran, kun heiltä soitetaan, teen heistä välittömästi rikosilmoituksen puhelinhäirinnästä ja haastelistalta löytyy sitten operaattori ja kyseisen puhelinmyyntifirman lisäksi myös kyseinen myyntikaveri itse henkilökohtaisesti. Ei ole sen jälkeen tullut soittoja kyseisestä puulaakista...

Omalla kohdallani syvällisen analysoinnin jälkeen löysin mielestäni yhden mahdollisen syyllisen. Bonnier-julkaisut. Olen Digikuva-lehden tilaajana ollut useita vuosi ja kerran pätkätilaus Tiede-lehdestä. Kirjauduin palveluun, mutta sielläpä ei näytetä mitä tietoja minusta on ja millaisia toimintoja olen heidän tiedostoihin hyväksynyt. Mediatalo Bonnierilla alkaisi olla kiire siirtyä nykyaikaan.

Lähetin sähköpostilla epäilyni, että he käyttävät tietojani puhelinmarkkinointiin. Vastaus tuli melko pian ja ilmoittivat - Olemme laittaneet asiakastiedoillesi nyt  puhelinmarkkinointikiellon. Nyt on todettava, että minulla on Telemarkkinointiliiton kielto ja Bonnier on liiton listalla sitoutuvana yrityksenä.

Viime perjantaina taas soittotehtaalta tullut puhelu tuli soittajan mukaan A-lehtien toimeksiannosta. Soittaja väitti, ettei voi suoraan vaikuttaa numeroiden markkinointikieltoihin. Olen kuitenkin varma, että A-lehdet pystyy vaikuttamaan jakavatko he markkinoitikiellossa olevia numeroita soittotehtaalle. A-lehdiltä täysin ala-arvoista toimintaa.

Siis pieni viaton kännykän käyttäjä on melko aseeton näiden häiriköiden edessä. Toisaalta mikä ihmeen yritys ottaa tällaisen maineriskin ja käyttää puhelinmarkkinointia.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 5.7.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Finnradio, telemarkkinointi, puhelinmyynti, soittotehdas, Bonnier, A-lehdet

Mitä tarina kertoo?

Lauantai 23.3.2019 klo 14.24 - Kauko Niemi

Tarina on minulle sana, joka jostain kumman syystä tulee nykyisin vastaan harvase päivä.  Eilen muun muassa pysähdyin, kun SKV kiinteistövälitystoimiston oven edessä oli ”esittelyteline” jossa ohjattiin toimistoon tekstillä  - Kodin tarina.

Mutta siihenhän se sopii oikein hyvin, kun välittäjät puhuvat ympäripyöreitä, stailaavat asuntoja myyntiä varten, ilmoituksessa kerrotaan, että ikkunat ovat merelle päin, muttei kerrota, että se meri on kilometrien päässä.

Sitten vielä muistuttaisin, että asunto ja koti ovat kaksi eri asiaa. Asunnosta tulee koti niille henkilöille, jotka sinne muuttavat ja alkavat elämään omaa elämäänsä ilman stailaajan sisustustyynyjä ja hajukynttilöitä ihan ikiomilla tavaroilla ja tyylillä.

Kodin tarina on siis sepitetty juttu, joka ei ole totta kuin joiltakin osin. Tarina sanana on minulle, kaakkois-suomalaisia sukujuuria kantavalle ihmiselle puhtaasti negatiivisia viestejä herättävä sana.

Nyt kun jäin kiinni itseni kanssa ihan rysän päältä ja päätin tarkistaa, että elänkö jotenkin jossain kuplassa, kun kaikki haluavat tuoda julki tätä negatiivistä sanaa. Ainahan pitää muistaa, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä.

Aloitan tarkistukseni wikipediasta. Yllätys yllätys wikipedia ei tunne koko sanaa tarina tai saati määrittelisi sille merkitystä.

 

Suomisanakirja on jo määritellyt tarina-sanalle merkityksiä kuten;

* Kertomus, kuvaus, juttu, taru

* kansan keskuudessa totena pidetty uskomuksellinen kertomus.

    Esimerkiksi: Surullinen tarina. Kansantarina. Tositarina. Tarina jättiläisistä, jotka rakensivat kirkon. Isoisän kertoma tarina.

* jonkin vaiheet, historia, taru

    Esimerkiksi: Vanhan linnan tarina. Rakkaus-, suku-, elämäntarina. Liikeyrityksen tarina loppui lyhyeen.

* mielikuvituksellinen, perätön juttu

* valhe.

    Esimerkiksi: Mikä asiassa on totta, mikä tarinaa?

* valehdella.

 

Tämä lista on aika lähellä niitä mielikuvia, mitä minulla on sanasta tarina. Nuoruudessani kylällä oli Tauno, jolla riitti tarinaa. Häntä kyllä kuunneltiin, mutta juuri kukaan ei ottanut todesta Taunon kertomia tarinoita, eikä kukaan oikeasti tiennyt hänen puheittensa todenperäisyyttä.

Yksi jos toinenkin markkinamies esittelee nykyisin yrityksen tarinan. Siis onko silloin kyse sepitetystä jutusta, jonka yritys haluaisi keinolla millä tahansa toteuttaa vai onko kyse mielikuvituksellisesta, perättömästä jutusta, johon nykymuodin mukaisesti on upotettu lisättyä todellisuutta.

Facebookissa voit julkaista nykyisin asiasi tarinana tai uutisena. Facebookin tarinat eivät oikein ala mistää eivätkä lopu mihinkään ja häviävät tiehensä. Niitä ei jaksa seurata, koska poikkeuksetta jäävät informaatioarvoltaan keskeneräiseksi. 

Eniten minua harmittaa median suosimat tarinalliset uutiset, joiden tulkinta on aivan tavattoman vaivalloista. Silmäilen kappaleita sieltä sun täältä ja yrität löytää sen varsinaisen uuden asian. Klikkiotsikolla tehty tarinallinen uutinen saa puhisemaan hukatusta ajasta. Tietenkin statistiikka osoittaa, että jutun parissa on viivytty pitkään, ikään kuin juttu olisi hyvä. Herää kysymys tehdäänkö juttuja palvelemaan lukijaa vai statistiikkaa.

Hyvät tarinat ovat ihan hyviä elokuvissa ja kirjoissa, joita osaa lukea oikealla asenteella, eikä sillä ole väliä onko tarina totta vai sepittelyä.

Seuraavan kerran kun minulle tyrkytetään sanaa tarina, voin pysyä entisissä kannoissani ja tulkita viestiä mielikuvituksen tuottamana perättömänä viestinä.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 25.3.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, tarina, SKV, kiinteistönvälitys, markkinointi, viestintä

Puhelin johon ei puhuta - onko se viestitin

Sunnuntai 4.11.2018 klo 9.20 - Kauko Niemi

”Valitettavasti en vastaa tuntemattomiin numeroihin - jätäthän viestin, niin otan yhteyttä.”

Tämän kuulet minun puhelinvastaajastani, silloin jos numero ei ole tallennettu osoitekirjaani. Osoitekirjassani taitaa yleisin nimi numerolle olla henkilö Älä Vastaa.

Puhelimen käyttö puhumiseen on muodostunut ajan mittaan vastenmieliseksi viestintäkanavaksi niin minulle kuin näköjään monelle muullekin. Viimeksi olen vastannut kaverin soittamaan puheluun 22.10, siis pari viikkoa sitten. Viimeksi olen soittanut puhelimella 11.10, siis reilu kolmisen viikkoa sitten. Pari viikkoa sitten on tullut puhelu numerosta, johon en vastannut, eikä kukaan jättänyt viestiä, siis joku kauppias.

Sitten löytyy yksi kaveri, jonka kanssa skypettelemme aika usein ja toinen kaveri, jonka kanssa puhelen Suomen rajojen ulkopuolelle Whatsupilla.

Erakoksi en kuitenkaan ole vielä ryhtynyt. Erilaisia viestejä ja sähköposteja lähtee useita, jopa kymmeniä päivässä. Tähän kirjalliseen viestintään saattaa toki vaikuttaa sekin, että työni puolesta olen ilmaissut itseäni kirjoittamalla oikeastaan koko elämäni. Olen kirjoittanut sanoja moninkertaisen määrän mitä puhunut.

Tämän ajatuksen kanssa en näytä olevan yksin, vaikka en teini enää olekaan. Osaavatko nuoret enää puhua puhelimessa? Kysymystä on pohdittu muiden muassa jyväskyläläisessä markkinatutkimustalo Tietoykkösessä, joka on etsinyt tuloksetta tutkimushaastattelijaa tekemään puhelinhaastatteluita. Aikaisemmin etenkin opiskelijat ovat tarttuneet pesteihin hanakasti, mutta nyt tekijää ei tunnu löytyvän.

Myös vastaajiksi nuoria on vaikea tavoittaa, sillä he eivät vastaa puhelimeen eivätkä soita takaisin.

Minulle henkilökohtaisesti puhelinkulttuurin ovat täysin pilanneet puhelinmyyjät. Puhelinnumeroani ei pitäisi löytyä mistään julkisesta tiedostosta ja silti joku tyrkyttäjä vaan soittaa.

Keskisuomalainen-lehden artikkelissa pohditaan kuinka huonot kokemukset voivat olla yksi syy siihen, että nuoret karttavat puhelimella soittamista. Lehtori Tarja Valkonen Jyväskylän yliopistosta uskoo, että moni nuori kokee saaneensa puhelimessa tylyä kohtelua.

Kyse voi olla myös tottumattomuudesta, puhelintaitojen puutteesta tai viestintäarkuudesta, arvelee Valkonen. Aiemmin oli itsestään selvää, että puhelimessa puhutaan ja osataan puhua, mutta viestintäkulttuuri on muuttumassa.

Puhelinmyynti on kovasti vanhanaikaista. Ihmettelen niitä yrityksiä, jotka sitä edelleen käyttävät. Itse luokittelen soittajat häirinnän pahimpaan luokkaan.
Viime viikolla asiaan puuttui myös Kuluttaja-asiamies, joka vaatii rotia muiden muassa mediataloille. Eivätkö mediatalot ymmärrä, että median sisältöä ja sen markkinointia ei voi erottaa. Ei etenkään, jos kokonaisuuden tavoite on luotettavuus ja hyvä lehti-lukijasuhde.

Pahaa pelkään, jos puhelinoperaattorini, jolla varmasti on numeroni, puhelinmyyjä soittaisi minulle, niin operaattori menisi heti vaihtoon.

Myös tutkimuksiin osallistuminen puhelimessa tuntuu varsin epämiellyttävältä, kun omia asioita pitäisi jakaa pelkän vieraan äänen kanssa.

Eri-ikäiset elävät paraikaa erilaisissa viestintätodellisuuksissa. Chatit lentävät kännykästä toiseen ja ryhmästä toiseen ja vaikea on kuvitella chatit ja viestit vaihtuisivat takaisin puheluihin. Sitä paitsi viesteihin ja sähköposteihin voi vastata silloin kuin parhaiten sopii. Vastaamiseen jää myös enemmän harkinta-aikaa, vaikkei se aina arjessa siltä vaikutakaan.

Verkkoviestinnän opettelussa, yleisellä tasolla on toki nähty ja koettu sen nurjapuoli hyvinkin voimakkaasti. Mutta jos ja kun pysytään tuttavien ja kavereiden tasolla, en usko, että puhelut koskaan palaavat yleiseen höpöttelyyn.

Tämä kaikki näkyy myös suoraan suomalaisten matkapuhelinverkkojen datan käytössä. Operaattoreilta odotan sopimuspakettia, missä myydään dataa kuukausiperusteisesti ja sitten voisin maksaa kuukaudessa kummastakin tekstiviestistä kappalehinnan ja samoin kappalehinnan max viidestä soitetusta puhelusta kuukaudessa.


Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 5.11.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Puhelin, puhelinkammo, älä vastaa, puhelinmarkkinointi, kuluttaja-asiamies, Tietoykkönen

Apple onnistui jälleen iänikuisessa tempussa

Maanantai 11.9.2017 klo 14.22 - Kauko Niemi

Huomenna julkaistaan Applen uudet puhelinmallit. Juhlamalli sen kunniaksi, että yritys on ollut 10-vuotta puhelinmarkkinoilla ja ehkä senkin kunniaksi, että oli osaltaan kyykyttämässä markkinajohtaja Nokiaa.

Muistan aikoinaan keskusteluni Nokian johdon kanssa – mitä jos Apple todella tulee matkapuhelinmarkkinoille?  Varma kommentti oli hyvin pettävän insinöörimäinen.

Matkapuhelin teknologia on niin monimutkaista ja Nokia on parisenkymmentä vuotta edellä tämän tekniikan kehityksessä. Apple ei koskaan tule saamaan kiinni tätä teknologista etumatkaa. Nyt tiedämme, kuinka tässä kävi.

Mutta mitä tiedämme huomisesta julkistuksesta. Emme tiedän mitään varmaa, saati Applen vahvistamaa tietoa uusien puhelinten ominaisuuksista tai laitteiden tekniikasta.

Vanha kunnon markkinointitemppu puree edelleen. Pieniä juoruja, vahingossa vuotavia kuva-aihioita, pieniä hallittuja vuotoja teknisistä ominaisuuksista. Näin Apple on jälleen kerran pitänyt pinnalla uusien mallien tuloa kuukausitolkulla. Joka päivä on voinut lukea uususeita arvioita, tuoreimpia huhuja.

Todellisuudessa huomenna ei varmaan tule juurikaan mitään merkittävää julki, josta ei oltaisi jo huhuja luettu. Kiima on vain kasvatettu huippuunsa ja innokkaimmat ovat nyt valmiina vaikka suomalaisten jälleenmyyjien julkistusvalvojaisiin.

Ehkä se suurin uutinen on huomenna uusien mallien tarkat hinnat. Siis selvästi kalliimmat kuin iPone7, eikä hinnan laskua ole odotettavissa muutaman kuukauden kuluttua niin kuin yleensä on tapana.

Hallittujen juorujen kukoistus oli huipussaan 1980 luvulla. Some aikana tällainen on melkoinen riski, sillä uuden puhelimen suunnittelussa, tekemisessä on niin suuri määrä ihmisiä, että jotkakin saattaisi lipsahtaa jokin faktakin someen.

 

1 kommentti . Avainsanat: iPhone, Apple, älypuhelin, markkinointi, viestintä

Miksi minulle tyrkytetään jatkuvasti tamponeja, vaikka olen mies

Maanantai 14.12.2015 klo 9.14 - Kauko Niemi

Internet on täynnä klikkien keräilyä ja roskapostia digitaalista ”suoramarkkinointia”, joka ei käytännössä toimi lainkaan. Ei ainakaan pitkällä aikavälillä yhdenkään mainostajan maine ei kasva väärien tuotteiden pakkotyrkytyksestä oikeille ihmisille.

Nyt näyttää siltä, että pian saavutetaan se hetki, kun vastaanottajat äänestävät näppäimistöllään. Tuore Tulos Helsingin tuore tutkimus kertoo, että eniten käyttäjien hermoille käy roskaposti: 66 prosenttia vastaajista ärsyyntyy mainoksista, joita he eivät ole tilanneet.

Toinen ihmisiä ärsyttävä ilmiö on klikkejä keräävät otsikot, joita kyselyn vastaajista 62 prosenttia piti ärsyttävinä. Facebookissa ryhmä Klikinsäästäjät on jo koonnut yli 85 000 ihmisen ryhmän vastustamaan tällaisia otsikoita.

Kuinka talous- ja toimintavaikeuksissa rypevät mediatalot eivät ymmärrä digitalisen maailman käyttäytymistä. Pakkosyötöllä saa vain vihaisia kontakteja. Vihat saa niskaansa sekä kanavana toimiva media, että mainostava yritys. Kuinka ihmeessä Ilta-Sanomat kuvittelee palvelevan pakkosyötetyllä videomainoksella tuottavan tyytyväisiä kontakteja.  Minulla on kovin harvoin tarvetta tamponeille tai kasvovoiteille ja silti on pakko katsoa alusta loppuun. On jopa sisältöjä, joita ei pääse katsomaan, ennen kuin katsoo täysin kiinnostamattoman mainoksen. Pistää kyllä vihaksi.

apu_www_wp_ss_20151213_00011.jpg

Se mitä suoramarkkinointiyritykset myivät aikoinaan vuosikymmeniä paperipostituksiin, osoitteita, tuottaa yritykselle tänään digimaailmassa vain imagotappioita.

Nyt on jo selkeitä merkkejä siitä, että mediatalojen näköalattomuus ja kyvyttömyys synnyttävät uusia yrityksiä Googlen ja Facebookin perässä, siis myös paikallisesti.

Tori.fi toimitusjohtaja Jussi Lystimäki saa vastata millainen on palvelun ansaintamalli, kun siellä ei näy mainoksia. Torin mainos myynti on kuitenkin kasvanut hieman yli 30 prosenttia vuodessa.

Lystinmäki valaisee tuoreessa Facebook-kommentissaan - ei se häiritsevä määrä, vaan kohdennettu ajoitus ja sisältö, joka rakentuu oikein niin mainostajan tuotteen, selattavan tuotekategorian kuin käyttäjän ostomoodin kannalta. Kyllä niitä mainosnäyttöjä tori.fi palvelussa muutama sata miljoonaan viikoittain vilahtaa silmien ohi.

Pitkän linjan digimarkkinointimies Jukka Leino, joka juuri on jättämässä Fonectan ja siirtymässä uuden ajan digiyrityksen Brave Digital Oy:n johtoon, surkuttelee mainonnan kohdentamisen heikkoutta. 65 prosenttia suomalaisista ei koe kohtaavansa kohdennettua mainontaa verkossa tai mobiilissa. Tämä tulos on kotoisin Fonectan ja IROResearchin maaliskuussa 2015 toteuttamasta tutkimuksesta.

Leinon mukaan suomalaiset yritykset eivät oikein tiedä millaisia heidän asiakkaansa ovat tai millaisia he haluaisivat lisää. Kuitenkin kohdistamiseen on olemassa valmiudet, kunhan vain osattaisiin hyödyntää.

Vihdoinkin olisi tiedostettava, että ihminen sietää melkoisen määrän kaupallisia viestejä, jos ne vain ovat omalla kiinnostusalueella oikeaan aikaan. Toki kiinnostusaluekin vaihtuu ja niin pitäisi vaihtua myös mainosten.

Painetun mainonnan metodit eivät toimi digitaalisessa maailmassa. Tätä mediatalot kuitenkin itsepintaisesti yrittävät toteuttaa. Printtilehdessä kun on helppo hypätä mainoksen yli, eikä se hypi silmille tai pölähdä täysillä kaiuttimista.

Ärsytysluvut ovat nyt joka tauksessa niin korkeat kaikissa mittauksissa, etteivät ne voi olla vaikuttamatta asiakassuhteen laatuun. Yhdenkään yrityksen ei kannattaisi enää pelata nykyistä kissa-hiiri-leikkiä käyttämällä ostopostilistoja ymmärtämättä niiden haitallisuutta yrityksen maineelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: roskaposti, mediatalo, levikki, viestintä, markkinointi

Finlaysonin markkinointitemppu

Perjantai 4.12.2015 klo 17.46 - Kauko Niemi

Finlayson päätyi jakamaan tiistaina Suomeen saapuneen pyyhe-erän ilmaiseksi, sillä tuotteet eivät läpäisseet yrityksen tiukkoja laatuvaatimuksia. Finlayson kertoi pyyhkeiden jakamisesta Helsingin Sanomien kannessa, jossa välitettiin myös anteeksipyyntö Espanjasta saapuneeseen tuote-erään kohdistuneesta laatuongelmasta.

Jos tämä Ilta-Sanomien juttu pitää paikkansa, epäilen Finlaysonin hämänneen ihmisiä ja tehneen markkinointikampanjan huijaamalla ihmisiä väärällä faktalla. Mutta markkinoinnissa totuuden vääristeleminen ei liene niin vakaavaa kuin hallituksen jäsenillä.

Jos pyyhkeet ovat todella tulleet maahan tiistaina ja keskiviikkoaamuna on Helsingin Sanomien etusivulla anteeksipyyntö, niin aikataulu on todella haasteellinen.

Jos pyyhkeet ovat tosiaan saapuneet maahan tiistaina. Menee oma aikansa laadun tarkistamiseen ja toteamiseen, etteivät pyyhkeet vastaa laatua.

Helsingin Sanomien etusivun mainospaikan varaamisaika on normaalista useita päiviä.

Painomateriaali pitää toimittaa jo alkuillasta ennen painokoneiden pyörähtämistä käyntiin.

Jonkun on vielä tehtävä tämä valmis anteeksipyyntö ilmoitusaineisto toimitettavaksi lehdelle.

Joku tässä yhtälössä ei oikein täsmää. Julkisuutta kuitenkin saatiin melkoisesti sille, että kyseisiä pyyhkeitä on kaupan, jos et nyt jonottamalla sattunut saamaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tom of Finland, markkinointi, viestintä, Finlayson

Hankalaa kun moraali ja boonukset ovat vastakkain

Perjantai 13.11.2015 klo 22.08 - Kauko Niemi

Tuttavani kerrostalossa tehtiin tietoliikenneremontti. Tuttavani huolestu josko melkoisen vanha televisio toimisi uudessa verkossa.

Tuttavani alkoi varmistaa tilannetta, josko pitää vaihtaa televisio. Hän kävi tv-kaupassa selvittääkseen yhteensopivuutta. Kaupan vastaus oli selvä. Televisio pitää vaihtaa, koska se ei toimisi uudessa antenniverkossa.

Ystäväni päätti kuitenkin siirtää vaihtoa tuonnemmaksi, jahka tilanne tulee ajankohtaiseksi.

Hän kuitenkin onneksi unohti koko vanhan verkon romuttamisen deadlinen. Avasi televisionsa ja huomasi, etteivät kaikki kanavat näkyneet. Ne kuitenkin virittäytyivät kohilleen ja vanha televisio toimii uudessa verkossa.

Toinen tapaus Stockmannin alakerrassa. Iäkäs rouva ja myyntimies keskustelivat pitkään ja hartaasti. Todennäköisesti ainoa yhteisymmärrys oli valkoinen väri kun mustaa ei ollut hyllyssä.

Kaksi ihmistä keskustelee, muttei keskustelun sisältö kohtaa edes sen vertaa, että asiakas olisi tajunnut, ettei hän asioi Stockmannilla vaan Expertissä.

Kolmas tapaus, kun istun Itäkeskuksen Prisman kahviossa ja seuraan teleyrityksen käytäväkauppiaiden, salskeiden nuorten miesten toimintaa. Asiakkaiksi valikoituu enimmäkseen keski-ikäisiä naisia. Ei yhtään nuorta kännykkäänsä räpläävää nuorta miestä.

Myyntipuheita en kuule, mutta jään ihmettelemään tämän ja kahden ensimmäisen esimerkin jälkeen, kuinka hyvin mahtavatkaan olla asiakasmoraali ja myyntibonukset tasapainossa.

Tilanne ei ole helppo varmasti myyjällekään ja erityisen vaikeaa se on asiakkaalle, joka ei ymmärrä lainkaan laitteista tai palveluista. Ei edes sitä mitä hän oikeasti tarvitsee.

Varmasti aika moni on kuullut tapauksista, joissa vanhemmille ihmisille on myyty jotain sellaista tele- tai viihdelaitetta tai palvelua, jota hän oikeasti tarvitse ja sitten lapset ja lapsenlapset yrittävät purkaa kauppaa. Luojankiitos monivuotiset kytkykaupat ovat jo likimain historiaa.

Lue myös

Tietokoneen korjauksesta pyydettiin 748 euroa, maksoin 126 euroa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: markkinointi, viestintä, moraali, teletuotteet

Miksemme nettiraivoa roskapostista

Keskiviikko 21.10.2015 klo 11.11 - Kauko Niemi

Miksi ihmeessä ihmiset eivät suuntaa nettiraivoaan näihin kaiken maailman kasinoihin ja pikavippiyrityksiin. Mediatalojen levikkiosastoille ja ennen kaikkea mitä ihmeellisimpiin roskapostittajiin.

Nyt olen viiden päivän aikana saanut 150 niin sanottua spämmiä. Toki tunnustan että olen joskus avannut vääriä viestejä. Toki tunnustan, että olen vastannut jonkun arvovaltaisen lehden palvelussa olleeseen kyselyyn, joka olikin ostettua tilaa ja kyselyn tehtävänä oli vaan kerätä osoitteita roskapostittajalle.

Toki tunnustan, että tein pari vuotta sitten todella ison virheen, kun käytin viestien lopussa olevaa peruutuslinkkiä. Se olikin todellinen ansa. Todistin heille, että tämä on oikea ja toimiva sähköpostiosoite. Peruutus olikin vahvistus.

Mutta sitä en ymmärrä, eikö näille löydy mitään rotia. Jokainen tehköön mitä bisnestä ikinä haluaa lain puitteissa, mutta jos minä en ole kiinnostunut asiasta, niin eikö minulla pitäisi olla oikeus olla vastaanottamasta näitä viestejä.

Toki roskapostisuodin kerää ne ihan ikiomaan kansioon. Tämän kansion voi tyhjentää kahdella napin painalluksella. Tosin siellä silloin tällöin menee asiapostiakin mukana. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen alle puolet kaikesta maailman sähköpostista on roskapostia. Kesäkuussa roskan osuus oli 49,7 prosenttia kaikesta postista. Kyse ei ole ihan mitättömästä asiasta. Suurin syy laskuun lienee, että huijarit siirtyvät enenevässä määrin sosiaalisen median piiriin.

Ihmettelen että eikö näiltä millään ilveellä voida vaatia toimivaa peruutuslinkkiä. Tai eikö operaattorit pysty rajoittamaan heidän tukkoisten verkkojen turhaa käyttöä. Tämä lienee toiveajattelua. Jonkinlainen nettiraivon lietsominen olisi nyt paikallaan.

Lue myös: Peruutus onkin vahvistus

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: roskaposti, mediatalo, levikki, viestintä, markkinointi

Cheekin älykäs ja enteellinen viestintätemppu

Perjantai 16.10.2015 klo 18.25 - Kauko Niemi

Räppäri Cheekin uusi Alpha Omega -albumi julkaistiin viime yönä heti puolen yön jälkeen. Levyä en ole tietenkään kuullut, koska se kuuluu niin sanottuun minulle kuulumattomaan genreen.

Albumilta oli julkaistu etukäteen kaksi singleä – elokuussa ilmestynyt Sä huudat sekä keskiviikkona julkaistu Sillat – mutta muutoin uutuusalbumin sisältö on pidetty täysin salassa.

Cheekin markkinointitemppu on älykäs ja jopa enteellinen. Yksikään lehti tai muu media ei ole saanut ennakkoon arvostelukappaletta. Yleisen vai pitäisikö sanoa vanhan mallin mukaan uutuusalbumeista toimitetaan arvostelukappale toimituksiin hyvissä ajoin, jotta media ehtisi julkaista julkistusaikaan omia arvioitaan uutuudestaan.

Pari maistiaista tässäkin tapauksessa sentään ennakkoon tuli julki.

Cheekin tapauksessa temppu on varsin älykäs, sillä hän ei juurikaan tarvitse ulkopuolisia boostereita, kuten mediaa, saadakseen viestinsä faneille eli asiakkaille. Some hoitaa tämän puolen riittävän hyvin.

Psykologisesti tapauksessa on kaksi suurta merkitystä. Idoli tarjoaa saman aikataulun kaikille – me olimme ensimmäisenä hyväilee kenen tahansa mieltä.

Ehkä kaikkein tärkeimpänä asiana on, ettei media päässyt muodostamaan ensimmäistä mielikuvaa albumin sisällöstä. Arvostelun tekee aina joku yksilö ja se mitä julkaistaan on kuitenkin vain yhden ihmisen mielipide. Ensimmäisen mielikuvan muuttaminenhan onkin jo vaikeampaa.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt näitä kulttuuriarvosteluja, joissa yksittäisen ihmisen mielipide saa kohtuuttoman painoarvon. Vähiten ymmärrystä arvioille annan live-esityksistä. Nehän ovat erilaisia joka esityskerta.

Cheekin aloittama tie tulee aivan varmasti yleistymään. Tosin tällä hetkellä onnistuu vain harvoilta. Kymmenen vuoden kuluttua media joutuu todella miettimään rooliaan, kun julkisuus hoituukin muuta kautta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Cheek, viestintä, markkinointi, media

Palkitusta Kutsuplus -ideasta puuttuu innostus

Perjantai 18.9.2015 klo 9.10 - Kauko Niemi

Helsingissä toimiva Kutsuplus –palvelu toimii tänään mielenilmaisupäivänä lähes ainoana julkisena liikennepalveluna. Palkittu palvelu saa varmaan olosuhteiden pakosta uusia kokeilijoita, mutta se tuskin riittää innostamaan, pelastamaan palvelun tulevaisuutta.

Paraskaan innovaatio ei ruoki itse itseään vaan vaatii innostavaa viestintää, pöhinää ympärilleen. Onko tässä Aalto-yliopiston kehittämässä hienossa liikennepalvelussa perusvaroitus suomalaisesta insinöörityöstä, joka ei lähde lentoon.

Kutsu Plus on mielenkiintoinen innovaatio bussiliikenteen ja taksin välimuoto, jonka toiminnanohjaus perustuu nykyaikaiseen verkkopalveluun. Normaalia pienemmät kuljetusvälineet ovat ketteriä pääkaupungin liikenteessä. Kohderyhmänä on ollut yksityisautoilijat. Saada yksityisautoilijat innostumaan julkisten palvelujen käyttöä.

HSL luonnehti palveluidean lähtökohtia - vuonna 2011 haluttiin tarjota vaivatonta, luotettavaa, mukavaa ja joustavaa asiakaskokemusta tyyliin ’juuri sinulle sopiva kyyti’.

CXPA Finlandin raati valitsi yksimielisesti Kutsuplus palvelun vuoden asiakaskokemuksen voittajaksi. ”Kysyntäohjautuva Kutsuplus on ainutlaatuinen maailmassa ja vaatinut näin poikkeuksellisen vahvaa visiota, ymmärrystä asiakkuuskokemuksesta ja asiakkaiden käyttäytymisestä", perusteli raadin puheenjohtaja valintaa, CXPA Finlandin toiminnanjohtaja Sirte Pihlaja.

Kutsuplus-pikkubusseja on nyt liikenteessä 15 kappaletta. Autojen määrää oli tarkoitus alun perin lisätä 45:een viime vuoden aikana. Sittemmin tavoite siirtyi, ja HSL:n budjetissa varaudutaan uusiin autoihin vasta vuodelle 2016, josko silloinkaan. Nyt nimittäin selvitellään koko innovaation alasajoa.

Kiinnostuksensa innovaatiosta on myös esittänyt Uber-paineissa toimiva taksiliikenne.

Taloudelliset laskelmat eivät ole kulkeneet lainkaan toivotulla tavalla. Kutsuplus on kallis veronmaksajalle, sillä jokaisesta matkasta veronmaksajan tuki on 39,80 euroa. Matkustajamäärät ovat jääneet vaatimattomiksi.

Omakohtaisena kokemuksena, keskustassa asuvana ja auton omistavana voin sanoa, että Kutsuplus on toteutuksena kiinnostanut erittäin paljon koko sen elinajan. Kuitenkaan en ole koskaan edes kokeillut. En näe periaatteessa palvelussa mitään vikaa, mutta mistään ei ole tullut sitä kokeilun kipinää.

Vihdoin ja viimein rekisteröidyin palveluun ymmärtääkseni mistä oikeasti on kyse, kun en oikein ymmärrä mistä kyytiin pääseen ja missä pääsee pois. En tunne keskustan pysäkkejä, koska kävelen, pyöräilen ja potkulautailen keskustassa.

Tämän viikkoinen kokeilu tappoi viimeisenkin innostukseni. Tylsääkin tylsemmät insinöörisivut, jotka eivät innostaneet. Ensimmäinen matkasuositus antoi vastaukseksi käyttää bussia 66 (ei Kutsuplus) ja matkasta puolet kävelyä. Matka aika liki sama kun olisin kävellyt koko matkan paikasta A paikkaan B.

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kutsuplus, viestintä, markkinointi, HSL, Aalto yliopisto

Miksi mediatalot käyttävät roskapostittajia

Maanantai 27.7.2015 klo 12.48 - Kauko Niemi

Luusi, että entistä ahtaammalla olevat mediatalot hallitsisivat huolellisemmin mainettaan. Tiedän, että toimituksissa tehdään lujasti työtä, luodaan juttutyyppejä ja hiotaan toimintamalleja. Sitten lehtien myynnissä käytetään roskapostittajaa, joka romuttaa kaiken hyvin tehdyn työn.

Toki tiedän, että tämä epätoivo pohjaa levikkilukujen kaunisteluun. Pätkätilauksilla kun niitä voidaan lukuja manopuloida lyhyellä tähtäimellä. Tämä on sitä pakkasella housuihin kusemista.

Taidan perustaa palvelun, missä kaikki roskapostit voi jatkolähettää aina kyseisen lehden päätoimittajalle. Kun hän saisi satoja viestejä päivässä, niin luulisi sisäisen keskustelun käynnistyvän markkinoinnin, toimituksen ja levikkimyynnin välillä millaista kokonaisuutta on tarkoitus rakentaa nyt ja tulevaisuudessa.

Ja ettei olisi epäselvää, niin roskapostittaja on se, jonka lähetyksessä on peruutuslinkki, joka toimii vain vahvistuksena, että kyseessä on toimiva sähköposti, johon voidaan roskapostittaa tämän vahvistuksen jälkeen entistä enemmän.

 

>> Lue myös Peruutus onkin vahvistus

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: roskaposti, mediatalo, levikki, viestintä, markkinointi

Tyylipisteitä jaossa, Adobe, Skype ja Yahoo saavat nollan

Maanantai 1.6.2015 klo 12.56 - Kauko Niemi

Havahduin juuri, kun yllättäen lähes kaikki numerosarjat saivat eteensä Skypen tunnuksen ja olivat sinisiä. Tämä siis Firefox-selaimella. Kyseinen muunnelma ei pystynyt erottamaan päiväyksiä, puhelinnumeroita tai muitakaan järjellisiä numerosarjoja.

Toisilla selaimilla kaikki numerosarjat näyttäytyivät ilman Skypeä, aivan normaalisti kuten pitääkin. Ei ollut järin vaikeaa päätellä, että edellisen päivän Firefox-päivitys toi tullessaan jotain liikaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että selaimeen oli asentunut laajennus Skype Click to Call. Mutta miksi?

Vastaavanlainen tilanne tapahtui aiemmin Adoben päivityksessä. Koneelle asentui kokonaan uusi virustorjuntaohjelmisto, joka sekoitti koko myllyni ja ylimääräisten ohjelmanpätkien siivoaminen vei tuskaisesti aikaa. Nyt tiedän mikä täppä pitää poistaa Adoben päivityksessä.

Yahoo jaksaa myös yllättää ja huolimatottoman käytön jälkeen huomasin, että Yahoo onkin oletushakukone ja sen vaihtaminen ei onnistunut kuin siivoamalla Yahoo kokonaan pois koneeltani, eikä ole sen jälkeen ilmestynyt. Kumpi voitti minä vai Yahoo?

Kyllä minä tunnustan, että päivitysehdot pitää lukea huolellisesti. ja huomata ne ruudut joissa on täppä valmiina hyväksyttäväksi joku lisäjuonne. Onko tämä pakkosyöttö se ainoa tapa saada jonkun kumppanin tuote asennettua mihin tahansa koneeseen olipa tarvetta tai ei?

Ymmärrän hyvin, että joku pikkunarikka yrittää millä tahansa tempulla saada jalkaa ovenrakoon.  Todennäköisesti suurin osa tällaisen ohjelman käytöstä pakkopäivityksen jälkeen tapahtuu vain siksi, ettei käyttäjä osaa sitä poistaa. Korjata erehdystään.

Tyylipisteitä ei kyllä heru Adobelle eikä Skypelle. Yahoo onkin jo poissa pelistä. Skype käyttäytyy muutenkin tällä hetkellä varsin aggressiivisesti. Sen kanssa on oltava erittäin tarkkana, etteivät mene puurot ja vellit sekaisin. Toistaiseksi pidän selkeän rajan Outlook- kontaktien, Facebook-kavereiden ja Skype-kontaktien välillä.

Tällaisten tapausten takia olen poistanut koneeltani kaikki automaattiset päivitykset. Ilmoitus uusista päivityksistä riittää ja kun itse päivitän ja tilanne muuttuu jotenkin hämyiseksi, niin tiedän heti mistä asia johtuu. Ja näitä hämyjä kyllä riittää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Adobe, Skype, Yahoo, pakkomyynti, markkinointi, viestintä

Miksi kauppa ei käy vaikka tuote on kunnossa

Lauantai 30.5.2015 klo 18.37 - Kauko Niemi

Eilen illalla Helsingissä konsertoi perulainen Juan Diego Florez. Kaiken taiteen sääntöjen ja odotusten mukaan Finlandia-talon olisi luullut olevan täpösen täynnä ja ulkopuolelle jääneitä runsaasti.

Vaan muutamaa päivää ennen alkoi erikoistarjoukset kaksi lippua yhden hinnalla. Silti tyhjiä paikkoja oli salissa runsaasti. Fiilis muistutti suomalaisen kuoron kevätkonserttia.

Tuote on tässä tapauksessa ehdottomasti kunnossa. Juan Diego Florez on maailman huipputenori. Toisten mielestä paras, toisten mielestä ainakin hyvä kakkonen. Florez on maailmalla oopperamaailman kirkkaimpia ja halutuimpia tähtiä.

Itse yritin saada lippuja hänen Madridissa pitämään konserttiin pari vuotta sitten. Minulla oli paikallinen agentti hoitamassa asiaa ja itse netin kautta. Liput myytiin loppuun 20 minuutissa.

Florez ei ole kulunut Suomessa. Tämä oli hänen toinen visiittinsä. Edellinen konsertti oli vuonna 2004 elokuussa Helsingin Oopperatalon päänäyttämöllä.

Mikä sitten mätti eilen Helsingissä, kun markkinointi ei onnistunut? Lievempiä syitä saattoi olla paikka. Musiikkitaloon totutettu konserttiyleisö jo vierastaa Finlandia-taloa. Toinen intoa lieventävä asia saattoi olla, että konsertti oli resitatiivi, siis pianosäestyksellinen kahden miehen show. Tosin tällä kombinaatiolla esitetään sellaista musiikkia, mihin orkesteri ei taivu ja näin oli eilen illallakin.

Vaikka tuote olisi kuinka kunnossa, niin ilman markkinointia tilaisuudet eivät täyty. Tässä tapauksessa suomalainen tilaisuuden järjestäjän markkinointi, mihin itse törmäsin, oli ilmoitus tai pari Rondo-lehdessä. Lehti on niin pienilevikkeinen, ettei sen mainoksella ole järin suurta merkitystä.

Jos markkinointi rakentuu vanhaan malliin ilmoitteluun lehdissä, niin se aika on jo eletty. Sosiaalisessa mediassa en törmännyt kertaakaan, paitsi mitä nyt itse hehkutin lipunostopäivänä.

Florezin oma Facebook-ryhmä ei maininnut kertaakaan Helsingistä mitään. Sielläkin on puuhastelemassa väärillä ajatuksilla varustettuja tekijöitä. Päivitykset ovat vain menneitä tapahtumia. Ryhmäkuva kuinka suuret taitelijat olivat laulamassa jonkin oopperatalon jossakin tuotannossa. Tämäkin päivitys tulee päiviä tai viikkoja myöhässä. Ketä se enää kiinnostaa.

Kun markkinoinnin pitäisi olla kiinnostuksen ja kiiman kasvattamista taiteilijaa ja tapahtumaa kohtaan monista eri näkökulmista alkaen kuukausia ennen. Nyt oli yksi ennakkojuttu Hesarissa päivää ennen.

Markkinointi vuosimallia 1993 ei vain pure nykyisessä valtavassa tietotulvassa, eikä varsinkaan, jos tuudittaudutaan vain maailman parhaan tuotteen vetovoimaisuuteen.  Ja pienenä yksityiskohtana vanhasta ajattelusta voisi mainita, ettei 10 euroa maksavaa ohjelmaa voinut ostaa kuin käteisellä. Onneksi ystävälläni oli käteistä, itselläni ei. Sainkin tuttavankauppaa painetusta ohjelmasta kännykkäkuvan ja saatoin seurata konsertin lauluja.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: markkinointi, viestintä, Juan Diego Florez,

Ruotsi on taitava

Sunnuntai 24.5.2015 klo 12.58 - Kauko Niemi

Yhtään tahtia en osaa Ruotsin Eurovisio-laulusta näin yhden katselukerran jälkeen. Musiikissa ei minulle ollut mitään vaikuttavasti mieleenpainuvaa.

Ruotsi on kuitenkin älyttömän taitava käärimään kokoispaketin, joka puree laajaan joukkoon ketään ärsyttämättä. Ruotsi osaa tämän muussakin kuin viidhebisneksessä.

Todelliset sankarit eivät korosta itseään. Suomen TV-kommentaattori yritti useampaankin kertaan haukkua ruotsalaisen Månsin esiintymisasua salipaidaksi. Asu oli aivan varmasti testattu, tutkittu, mietitty ja kokonaisuuteen koko kisojen parhaiten sovitettu. Asu ei ole erillinen elementti ja vielä vähemmän se on yksittäinen mielipidekysymys, kun rakennetaan kokonaisuutta.

Esityksen viestin on oltava kokonaisuus ja tämän ruotsalainen viihdeteollisuus osaa erittäin hyvin ja voittonsa ansaitsee kilpailussa, missä itse musiikki ja laulu ovat vain osatekijöitä. Yksittäiset palaset tai kikkailut eivät varasta huomiota kokonaisuudelta. Etenkään sellaiset, joilla jaetaan jyrkästi mielipiteitä.

Viime öisen kilpailun positiivista antia oli järjestäjien antama tila viime vuotiselle voittajalle  Conchita Wurstille. Sujuvasti esiintynyt Conchita rakensi hyvin jatkuvuutta Guinessin ennätysten kirjaankin nyt päässeelle maailman vanhimmalle musiikkiohjelmalle.

Wien selvitti illan tyylikkäästi muutamaa tietoliikenne häikkää lukuunottamatta. Isäntämaalle olisi suonut edes yhden armopisteen, kun muutenkin pisteet näyttivät menevän enemmän tai vähemmän naapureille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: markkinointi, konseptointi, viestinnän kokonaisuus

Kuinka pitkään sinua voi höynäyttää prosenteilla

Torstai 23.4.2015 klo 13.33 - Kauko Niemi

Finnlines pyörittää parhaillaan näyttävää nettikampanjaa, kuinka pääset 60 prosentin alennuksella autolla Eurooppaan. XXL tarjoaa hintatakuuta ja suurin piirtein mitään tuotetta ei kyseisestä putiikista kannata ostaa alle 70 prosentin alennusta.

Tunnustan että ainakin minulle on aina ollut vaikeaa tuo prosenttilasku ja luontainen laiskuuteni estää minua ostamasta mitään, minkä saa vain muutamalla eurolla kuukaudessa. Eli en tiedä mikä on tuotteen tai palvelun lopullinen hinta.

Aikoinaan olivat alennusmyynnit melkoisen rajoitettuja tiettyyn määrään myyntipäiviä vuodessa. Nyt alennusmyyntejä on joka päivä. Siis ne eivät ole enää alennusmyyntejä, vaan juonikkaasti ale, jossa leikitään vaikeasti ymmärrettävillä ja vaivalloisilla prosenteilla.

Itselleni huikeat prosentit ovat olleet jo pitkään osoitus törkeästä huijauksesta. Ihmisiltä on yritetty kiskoa roisia ylihintaa. Hinnoittelu on ollut tahallisesti tai osaamattomuudesta johtuen täysin pielessä, jos sitä hetkessä voidaan pudottaa 80 prosenttia.

Itse rakennan päässäni ja muutamaan otteeseen toivonutkin nettipalvelua, jossa muodostettaisiin  käypähinta. Minulle espressopapujen käypähinta on 10 euroa kilo (eikä 30 euroa / kilo) Lohifileen käypähintä on 8,5 euroa kilo. T-paidan käypähinta on 12 euroa. Laktoosittoman kevytmaidon käypähinta on 1,40. Kestävän ja hyvälaatuisen Cyclegross pyörän käypähinta on 1500 euroa. jne jne.

finnline_2.jpg

Mitä prosentinostajat saavat? Finnlinesiltä ei mitään. Etsintä yhtiön sivuilla johdatti kaiken aikaa polkua -60 prosenttia, mutta eilen ei tullut vastaan yhtään vajaan 400 euron matkaa. Soitto yhtiön myyntipalveluun ei myöskään tuottanut tulosta. Myyntivirkailija ei löytänyt yhtään -60 prosentin matkaa.

Miksi ihmeessä Finnlines maksaa kampanjan suunnittelusta, mediatilan käytöstä ja ties mistä olemattoman tuotteen markkinoimiseksi. Vain onko sittenkin perimmäinen syy johtaa harhaan. No otetaan sitten joku kalliimpi kun näitä mainostettuja matkoja ei löytynyt. Tai sitten hyviin tapoihin kuuluu mainita, että alennusmatkoja on myynnissä yksi kappale.

Toinen mainitsemani prosenttiveijari XXL on saanut markkinatuomioistuimelta 200.000 euron uhkasakon hintalupauksestaan ja sittä, että alennusprosentti on laskettava ja kyettävä osoittamaan, että tuotetta on myyty ko liikkeessä aiemmin korkeammalla hinnalla.

Arvioni on, että prosenttitaivas on pian kaluttu loppuun ja saavuttaa saturaatiopisteensä. Hinnoitteluhuijaukset kasvattavat yritysten viestinnällistä pääomaa voimakkaasti väärään suuntaan ja luottamus pitkällä aikavälillä koko yritystä kohtaan rapisee.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ale, alennusprosentit, markkinointi, viestintä,

Ikkunapaikat myydään nyt

Lauantai 17.1.2015 klo 20.14 - Kauko Niemi

Olisi vaikea uskoa, että joku jättäisi asunnon ostamatta pelkän talon ulkonäön perusteella. Kuitenkin lähes kaikki asuntoilmoitukset alkavat talon kuvalla. Kiinteistövälittäjien pinttynyt, vuosikymmenien tapa, josta ei näköjään hevin päästä eroon.

Jos huoneiston pohjaratkaisu on toimiva, hinta kohdallaan, asumiskulut siedettävät, hyvät liikenneyhteydet ja edullinen sijainti perheen töiden, koulujen ja päiväkotien suhteen. Ja kaiken tämän jälkeen kaupat jäisivät syntymättä sen takia, että rakennuksen ulkonäkö ei miellytä. Vaikea uskoa.

Jos ulkonäkö ratkaisisi kaiken sen mitä sisällä tapahtuu, niin en menisi koskaan musiikkitalon konserttiin, en varmaan asuisi nykyisessä asunnossani, kyseenalaistaisin nykyisen parturini. Kun tulen kotiin taloni on silmissäni noin 3 minuuttia, riippuu tietty mihin saan autoni parkkeerattua. Kun olen sisällä, ikkunoistani näkyy joka hetki erilaisia valoja ja varjoja, erilaista toimintaa ja elämää. Se ratkaisee asunnon toimivuuden jälkeen kuinka siellä viihdyn.

Oikeaoppinen ja asiakaslähtöinen informaatio on pohjakuva ja millaista elämää näkyy ikkunoista ulos ja vasta sen jälkeen pitsiröyhelötyynyt plyysisohvalla.

YIT on nyt ensimmäinen alan toimija, joka on kääntänyt kelkkansa ja näyttää kuvia asunnosta ulospäin. Tätä toisinajattelua olen odottanut 25 vuotta, niin kauan kun olen ollut läheisessä yhteydessä asuntokaupan kanssa. Aika useasti asiasta keskustellutkin, mutta kun sitä ei voi muuttaa. No miksi ei?

Mielenkiintoista on se kuinka helposti kuljetaan aina vain samoja latuja ja pahimmassa tapauksessa samoja latuja kuin kilpailijat ja kaikki muutkin. Tämähän on vain yksi esimerkki.

Itse julkaisin kuvasarjan kun taloyhtiöni täytti 100 vuotta. Millaista elämä on katsottuna sata vuotiaan silmin ympärille ja se antaa todella toisenlaisen kuvan kuin sata vuotta samanlaisena jököttänyt talo.

Satavuotiaan silmin – kuvanäyttely netissä


Asumisen kasvot näkee ikkunan avaamalla


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: markkinointi, asuntokauppa, kiinteistönvälitys

Kun sanat menettävät merkityksensä

Tiistai 20.5.2014 klo 8.58 - Kauko Niemi

Sain tänään sähköpostia K-ryhmältä. Siis samalaista postia kuin viimeiset 20 vuotta. Tänään viestin otsikko oli K-Citymarketin Hintarallissa hinnat pohjassa. Tarkempi viestiin tutustuminen osoitti, ettei pohjakosketusta löytynyt oikein mistään tuotteesta. Vain markkinahintaisia tuotteita, joita löytyy muista kauppaketjuista ja jopa halvempia Lidlistä. Otsikon viestillä ei ole todellista sisältöä.

Tosin kosmetiikkaa en pysty arvioimaan, koska minulla ei ole sen alueen hintatietoutta lainkaan, sillä niitä tuotteita en marketeista osta.

Saamani viesti voi toimia vain niissä tapauksissa, ettei vastaanottaja on hinnoille umpisokea, eikä esitetyillä alennusprosenttinumerolla ole mitään sisältöä.   Emmehän osta prosentteja vaan sen hintaisia tuotteita mitä kassakuitti osoittaa.

Eiköhän tässä ole yksi syy kauppojen ongelmiin. Yhä hintatietoisempien ihmisten ajatuksissa sanat menettävät merkityksensä. Pohjahinnat ja muut vastaavat vuosia toistetut sanat ilman todellista merkitystä eivät markkinoinnissa toimi. Sanat saavat todellisen merkityksen vastaanottajan päässä.

Eikö kaupalla ole luovuutta muuttaa tätä vuosikymmeniä toistettua räiskintää. Vain onko se laiskuutta muuttaa viestintää uskottavaksi antamalla sanoille oikea sisältö. Markkinaosuuksien lasku pakottanee jossain lähitulevaisuudessa muuttamaan tätä ikivanhaa mallia. Muutakin kuin ysi-ysi.

Sama tilanne on parhaillaan pyörivässä vaalikampanjoinnissa. Jo aiemmin kritisoin sitä, kuinka hyvätkin kommunikoijat luiskahtavat vuosikymmeniä toistettuun vaalijargoniaan. Vaalikampanjoinnissa sanoilla ei ole tänään juurikaan mitään merkitystä.

Kolmas tapaus, missä sanat ovat menettäneet merkityksensä, ovat johtajien kiitos-, juhla- ja kehupuheet. Kukaan ei huomaisi mitään, vaikka hän käyttäisi samaa hiirenkorvalle rypistynyttä puhepaperiaan vuodesta toiseen. Niin ympäripyöreää ylistystä ja kehumista, ettei näennäisesti hienoilla sanoilla ole todellisuudessa mitään vaikutusta. Saattaa jopa osaa hyvämuistisia ärsyttää.

Kun sanat menettävät merkityksensä, se tapahtuu salakavalasti ja pikkuhiljaa. Tunnusmerkit ja tulokset näkyvät jossain muualla kuin niissä mainosten huomioarvotutkimuksissa. Luottamuksen ja uskottavuuden kariseminen vaikuttaa pitkällä aikajaksolla laajalti ja monella eri tavalla.

1 kommentti . Avainsanat: viestintä, markkinointi,

Negatiivistä markkinointiviestintää

Tiistai 11.2.2014 klo 17.53 - Kauko Niemi

Minulla on liikaa tarpeetonta tavaraa. Jostain sitä vaan siunaantuu. Eittämättä suurin syyllinen olen minä itse, vaikken shoppailusta nautikaan millään tavoin.

Käytetyn tavaran kauppaaminen on osoittautunut yllättävän työlääksi. Kirpputorien tuloksellisuutta en tällä hetkellä pysty arvioimaan, kun en ole muutamaan vuoteen myyntipaikkaa vuokrannut. Ja muutenkin olen kallellaan sähköisiin palveluihin.

Huuto.net ja Tori.fi ovat tällä hetkellä kanaviani. Ja jos muista vastaavista on jollakin hyviä kokemuksia, niin kertokaahan.

Huuto.net ratsastaa tällä hetkellä sillä kuinka paljon siellä on tavaraa kaupan. Tätä kirjoitettaessa hetki sitten myynnissä oli 1.766.464 kohdetta. Minusta tällä luvulla on turha kehua. Se vaan todistaa, että kanava toimii huonosti, jos tavara jumittuu kanavaan. Tämä on myös käytännön fiilikseni. Tori.fi vastaava luku on 498.693. 

Toinen häiritsevä asia huuto.netissä on nimitys tehomyyjäksi. Tämä malli on varmaan lipsahtanut jostain Sanoma-konsernin mediamyyntiosastolta. En minä halua olla rogari eli tehomyyjä. Minähän vain haluan päästä eroon käyttämättömistä tavaroistani, kun en ole keräilijäluonne.

Välttääkseni tehomyyjäksi nousemisen, oli pakko pitää muutaman kuukauden tauko. Minusta tällaiset markkinointiviestit eivät ole kovin asiakaslähtöisiä tässä tapauksessa.

Käyttökelpoisen tavaran markkinointi ei ole aivan yksinkertaista, niin kuin ei myyntityö yleensäkään – ainakaan minulle. Kuitenkin esimerkiksi huuto.netin palautteestani 99,7 prosenttia on positiivista. Ja jokaisen kaupan kohdalla jännitän, että antavatkohan esittelyni ja kuvani satavarmasti oikean kuvan tuotteesta ja sen kunnosta.

Yhdeksi suurimmaksi esteeksi vanhan tavaran kauppaamisessa muodostuu Itella ja muut kuljetuspalvelut. Jos tuotteelle on hankittava toimitus, on myyntihinnan oltava mieluusti yli 50 euroa ja näitähän on käytetyssä tavarassa enempi harvoin.

Ei muuta kuin seuraavaksi siisti, toimintakuntoinen, 50 cm liesi linjoille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: huuto.net, tori.fi, markkinointi, käytetty tavara

Vanhemmat kirjoitukset »