Keväinen koirankakka jää kakkoseksi

Lauantai 13.2.2021 klo 16.33 - Kauko Niemi

Nyt tulee historian ensimmäinen kevät, kun ei tarvitse kinata ja kiihkoilla koirankakoista. Nyt paljastuu tuhansia kertoja suurempia ongelmia ja tuhansia kertoja laajemmalla alueella kuin koirankakka kotikadulla.

Tänä keväänä paljastuu lumien sulaessa tuhansia vahingossa pudonneita tai huolimattomasti heitettyjä korona-maskeja ja muuta ulkoilujätettä ja eväspaketteja.

Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskela painottaa, että ylipäätään roskaantumisessa jokaisen pitäisi ottaa huomioon oma rooli ja vastuu.

Koskelan mukaan yhteiskuntaamme on pesiytynyt asenne, että kunnalla / kaupungilla on velvollisuus huolehtia asukkaiden roskista, ja asukkailla taas on oikeus hankkiutua eroon tuottamistaan roskista mahdollisimman nopeasti ja helposti. Tämä tarkoittaa monille, että jos lähimmälle roska-astialle on yli 50 metriä, niin roskan saa heittää maahan. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että vastuu tuottamistaan roskista säilyy niin kauan kuin se on asianmukaisesti hävitetty eli niin, ettei siitä aiheudu ympäristöhaittaa. Jos lähimpää roska-astiaa ei ole näkyvissä, tulee roska kantaa mukanaan, kunnes sellainen löytyy. Tämän on jokaisen velvollisuus. Jos tähän ei pysty, ei pidä tuottaa roskaa. Kaupunki ei voi asentaa roska-astioita ympäri kaupunkia 50 metrin välein, tämä olisi kaupunkikuvallisesti todella epäesteettisen näköistä.

Entäs sitten kun lähdetään varsinaiseen luontoon? Metsähallituksen hoitamien kaikkien valtion suojelualueiden ja asiakaspalvelupisteiden kokonaiskäyntimäärä vuonna 2020 oli 9,2 miljoonaa käyntiä. Tästä kansallispuistojen käyntimäärä oli lähes neljä miljoonaa. Kaikkien maastokohteiden käyntimäärä kasvoi edellisestä vuodesta 17 prosenttia, kansallispuistojen 23 prosenttia.

Metsähallituksen mukaan ensikertalaisten retkeilijöiden ja luonnosta monin eri tavoin nauttivien asiakasryhmien, kuten maastopyöräilijöiden ja nuorten määrät ovat kasvaneet. Tämä kaikki on aivan mahtavaa, jos vain jaksetaan kantaa eväspaperit ja tyhjät juomatölkit takaisin metsästä. Puhettakaan lasisista pulloista, jotka särkyessään aiheuttavat luonnon eläimille vahinkoa.

Helsingin yliopiston kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälän mukaan Ylen haastattelussa tavallisimmat siniset maskit ovat pääosin muovia, tarkemmin sanottuna polypropyleenia, minkä hajoaminen on varsin hidasta. Se on noin 500 vuotta kestävä prosessi. Eikä tämäkään vielä riitä. 500 vuoden päästä maskit ovat hajonneet mikro- ja nanomuovihiukkasiksi, jotka jatkavat ympäristössä omaa elämäänsä vielä paljon pidempään. Hajotessaan maskit päätyvät mikromuoveiksi ja kulkeutuvat usein vesistöihin ja sitä kautta kaloihin ja myös ihmisiin.

Yhdessä tupakan tumppien kanssa olemme hyvin pian mikromuovilla kyllästettyjä ohmisolentoja. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen kaikilta rannoilta löytyy jo mikromuoveja. Ei siis ole suurimpien asutuskeskusten yksinoikeus.

Olkaamme jokainen tästä hetkestä eteenpäin puistokummeja. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on erityinen puistokummiohjelma. Ja ainakin Keravan kaupungilla on samanniminen ohjelma, ehkä muillakin paikkakunnilla.

Armi Koskelan mukaan Helsingissä on virallisesti puistokummiksi ilmoittautuneita vapaaehtoisia kaikkiaan tällä hetkellä 1483 henkilöä. Määrä vaihtelee helpostikin, sillä puistokummeissa on paljon ryhmiä, ja kun joku ryhmä lopettaa tai uusi aloittaa, saattaa määrä muuttua usealla kymmenellä. Viime vuonna näistä koronan sotkuisista jälkiseurauksista johtuen puistokummien määrä lisääntyi ennätysmäisesti noin 400, kun normaalina vuonna määrä lisääntyy noin 50 – 80 uudella puistokummilla.

Jotkut puistokummit keräävät roskia ympäristöstään päivittäin ulkoilun tai koiran lenkityksen yhteydessä, jolloin tuntimäärät voivat olla useita satoja vuodessa. Toiset taas tekevät toimintaan vain muutaman tunnin vuodessa.

Suuri huoli on todellakin laajat ulkoilualueet, missä ei vakituista siivousta ole. Sieltä poistetaan rojuja vain ilmoitusten perusteella. Tämän blogin kuvan olen ottanut espoolaisesta metsästä ja ilmoittanut siitä Espoon kaupungille.

Jokainen varmasti vierastaa ajatusta, että ryhtyisi käsin noukkimaan vaikkapa maskeja maasta. Heitän haasteen niille valmistajille ja kauppiaille, joiden valikoimissa on niin sanottuja roskapihtejä. Nyt jos koskaan on imagon nostamisen sauma ja aika kampanjoida hyvän puolesta ja tehdä sellaisia tarjouksia, että tänä keväänä olisi suomalaisten käytössä vähintään puolimiljoonaa roskapihtiä.

Retkietiketti

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

Olet loppuelämäsi mielipiteittesi vanki

Sunnuntai 14.10.2018 klo 7.52 - Kauko Niemi

Some on osoittanut jo moneen kertaan, ettei ihminen pysty itse arvioimaan omia sanomisiaan. Nyt on sitten saatu parikin oikeuden tulkintaa missä menee raja sananvapauden ja kunnianloukkauksen välillä. Ihminen on näköjään itse kykenemätön vetämään rajaa sanomisilleen.

Tällä tarkoitan tervetullutta oikeuden rajanvetopäätöstä tapauksessa Tomi Metsäketo. Neljä naista tuomittiin sakkoihin. Tällaisia päätöksiä pitäisi syntyä pikaisesti muutamia lisää. Myös sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole mukana julkisuuden henkilö. Heidän kohdallaan kunnianloukkauksen raja venyy välillä tolkuttoman pitkälle.

Korostan nyt vielä asian ympärillä pyörineet tarinat ovat lipsuneet sinne ja tänne. Prosessissa ei käsitelty, eikä pitänytkään käsitellä Tomi Metsäkedon käytöstä. Eikä tässä tapauksessa pidä sotkea oikeudellista ja moraalista vastuuta.

Metsäkedon tapauksen kanssa saman aikaan suuria sanomisia puitiin myös Laura Huhtasaaren kohdalla. Huhtasaari on poliitikko ja tällä kertaa hän loi keksimällä keksityn tempun päästäkseen julkisuuteen. Hän hyödynsi provokaatiossaan lapsia. Huhtasaarenkin kohdalla toivoisi, että kyseinen koulu selvityttäsi sen rajan mitä poliitikko saa tehdä ja mitä ei. Mitä tietoja kouluista ja oppilaista saa julkaista niin että nimet paljastuvat.

Myös hyvinkääläinen huoltoasemayrittäjä otti oikeuden omiin käsiinsä. Sen sijaan, että olisi antanut todistusaineiston poliisin selvitettäväksi, kuva-aineisto bensavarkaasta levitettiin julkisesti somessa. Viime viikolla Hyvinkään käräjäoikeudessa nnettiin  huoltoasemayrittäjälle 4400 euron sakot yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Yrityksen työntekijä sai 660 euron sakot samaisesta syystä.

Tällaisia oikeuden linjauksia ehdottomasti tarvitaan, koska yksittäinen ihminen ei näköjään ymmärrä rajaa, saati ymmärtäisi ja osaisi hyviä ja kohteliaita käyttäytymistapoja. Näiden asioiden mittaamisessa on se käytännön ongelma, ettei poliisin resursseja riitä jokaiseen nokkapokkaan.

Metsäketoa kutsuttiin viimesyksyisissä Facebook- ja Twitter-kirjoituksissa muun muassa sarja-ahdistelijaksi ja raiskaajaksi. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä rikoksiin. Naisten mukaan heillä oli perusteltu syy olettaa, että muun muassa sosiaalisen median aiemmassa kirjoittelussa esitetyt asiat olisivat totta. Osa viittasi myös käynnissä olleeseen metoo-keskusteluun. Oikeuden päätös – törkeä kunnianloukkaus.

Sosiaalisessa mediassa kaikki kirjoitukset ovat mielipiteitä, eikä ole olemassa mitään perusteltua syytä uskoa, että mielipiteet muuttuisivat, joten enemmän todeksi, kun ne ovat mustaa valkoisella for ever.

Joissakin tapauksissa somessa saattaisi päästä lähelle totuutta, jos jaetaan suoraan ammattimaisesti ja journalistisin periaattein julkaistun median tietoja. Siis median, joka on tarkistanut tietonsa paikkansapitävyyden, niin kuin aina pitäisi tapahtua.

Metsäkedon tapauksessa kolme mediaa sai langettavan päätöksen Julkisensananneuvostolta. Se on aika paljon yhdestä asiasta, kun julkaistun tiedon luotettavuus ei täytä medialle asetettuja vaatimuksia. Tämä osaltaan kertoo, kuinka villejä ja huonosti tarkistettuja huhuja tuolloin oli liikkeellä.

Perusteltu syy olettaa, että somen kirjoittelussa esitetyt asiat olisivat totta, horjuu joka päivä, kun jopa valtiolliset trollitehtaat saati pienemmät yksittäiset trollit, jotka tuottavat jatkuvasti tuutin täydeltä soopaa, valeuutisia omien tarkoitusperiensä pönkittämiseksi. 

Somekäyttäytymiselle oikeudelliset tulkinnat ovat tervetulleita ja lisää tarvitaan, jotta ihminen edes jollakin tavalla hahmottaisi rajat sanomisilleen, kun niitä ei luonnostaan synny.

Nämä neljä naista ovat nyt loppuelämänsä mielipiteittensä vankeja, vaikka kuinka muuta yrittäisivät ja kuinka tosissaan mielipidettään yrittäisivät vaihtaa. Tämä mielipide on ja pysyy. Jokainen somen käyttäjä on aina mielipiteittensä vanki. Se mitä julkaiset, sitä et voi perua. Se peilaa mielipidettäsi koko loppuelämän. Ihan äärimmäisissä tapauksissa on viranomaisten avustuksella saatu joitakin julkaisuja poistettua silloin kun jostakin laista löytyy riittäviä perusteita.

Niinkin viattomissa asioissa kuin vaikkapa lapsien tai lastenlapsien tietojen ja kuvien julkaisussa tuskin kukaan haluaisi, että muutaman vuoden kuluttua kuulet teini-ikäisen loukkaantuvan syvästi, kuinka todella tyhmä äiti tai mummi on julkaissut tuollaista paskatietoa. Tai kun korkeaan asemaan edenneen henkilön tietoja kaivetaan juorulehtien sivuille – ei ihme, tällainen hän oli jo lapsena tai kuinka vaipat kiristivät häntä jo vauvana. 

Ps.
Kunnianloukkaus on rikos, jossa henkilöstä esitetään valheellinen ja loukatulle henkilölle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa aiheuttava väite. Rangaistuksena siitä on sakkoja.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 15.10.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

Se mitä tapahtuu luonnolle se tapahtuu ihmiselle

Keskiviikko 9.1.2013 klo 16.37 - Kauko Niemi

Siinä on elämänohje, joka on tainnut hämärtyä monelta. Jopa jäänyt siirtämättä sukupolvelta toiselle. Se on kuitenkin elämänohje, joka vaikuttaa niin moneen asiaan elämässämme. Aina koirankasvatuksesta Australian huippukuumaan ilmanalaan tai Yhdysvaltain hirmumyrskyihin.

Nyt voi ja suosittelen jokaiselle luontosuhteen parantamisen aloittamista elokuvalla Metsän tarina. Jos et jaksa mennä lähimetsään mene edes teatteriin ja pysähdy reiluksi tunniksi ja koe luonnon kauneus ja monimuotoisuus.

Elokuvassa ei ole kiire, mutta ei ole metsässäkään. Mitä hitaammin ja hiljaisemmin metsässä liikut, sen enemmän näet ja koet. Luontokuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen ovat keränneet materiaalia yli viisi vuotta ja saaneet tallennettua huikeita tuloksia.  

Käsikirjoittaja Ville Suhonen on onnistunut kuljettamaan useampaa tarinaa samaan aikaan. Tarinassa kulkee luonnon / metsän mytologia, faktat ja luonnon vuoden kiertokulku.

Metsä ei ole ollut ihmisen riiston ja mellastuksen paikka. Kaikki lähtee luonnon kunnioituksesta tietoisena siitä mitä tapahtuu metsälle se tapahtuu ihmiselle.

Paitsi, että tarina pysähdyttää miettimään omaa luontosuhdettaan, niin elokuva on luontokuvauksesta kiinnostuneelle todellinen herkkupala. Ymmärtää hyvin jo ensiminuuteilta asti miksei Nuuksion makkararetkillä näe juuri muita kuin myrttyilmeisiä kanssakävelijöitä, jotka jättävät jälkeensä eväspakkauksiaan.

Sydämestäni toivon, että tämä tarina päätyy myös koululaisten oppimateriaaliksi. Vieraantuminen luonnosta vaikuttaa niin moneen asiaan. Ihmisen tehtävänä ei ole hallita luontoa eikä luonnon eläimiä.

Metsän tarina – Ville Suhonen, Kim Saarniluoto (leikkaus), Marko Röhr (tuottaja) kuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen. Parhaillaan elokuvateattereissa.

Koiran irtipito-oikeutta ei ole olemassa

Torstai 18.8.2011 - Kauko Niemi

Huomenna perjantaina on viimeinen päivä kun metsästyslain  (615/1993) 51 §, 53 §) mukaan koira on aina pidettävä ulkona kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella.

Tämä lienee yksi niistä koiraa koskevista laeista, jota rikotaan jatkuvasti ja sumeilematta. Lain tarkoituksena on rauhoittaa luonnon eläinten lisääntyminen rauhassa maaliskuun 1. päivästä aina elokuun puoliväliin asti.

Kesän aikana poronvasat ja linnunpojat on pieniä ja kaikki muutkin eläimet poikasvaiheessa. Jänisten hankiaiset syntyvät jo maaliskuussa. Koiranomistajien tulisi ymmärtää, että kiinnipitoaikana on meneillään tärkeä lisääntymisvaihe, jolloin riistan pitää saada olla rauhassa.

Laissa on myös mielenkiintoinen maininta, että koira pitää olla välittömästi kytkettävissä. Näinhän se on kun vastaan tulee vaikkapa ihminen, mutta kun koira saa vainun ja käyttäytyy vaistojensa mukaan – mitä silloin tarkoittaa kytkettävissä välittömästi?

Liian usein ajatellaan, että oma koira ei aiheuta vahinkoa, kunnes se joutuu riistaeläinten kanssa nokatusten ja silloin on satavarmaa, että tottelevaisuus unohtuu. Lisäksi metsästyskoiraharrastajissa on liian kilpailuhenkisiä ihmisiä, jotka tähtäävät koirakokeisiin. He ajattelevat, että koiraa pitäisi pystyä pitämään irti lähes ympäri vuoden kiinnipitoajoista piittaamatta.

Metsästyskoiraa voi treenauttaa lauantaista lähtien, mutta silloinkin pitää olla asian mukaiset luvat maanomistajilta. Koirahan ei saa olla koskaan irti ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa.

Monet koiraharrastajat ja metsästäjät ovat huolestuneita löystyneestä koirakurista. Karkulaisten määrän lisääntyminen johtuu paitsi tietämättömyydestä, ymmärtämättömyydestä, myös silkasta välinpitämättömyydestä.

Käytännössä yleistä koiran irtipito-oikeutta ei oikeastaan ole olemassakaan. Taajamissa koira on aina pidettävä kytkettynä.

Näittenkin sääntöjen noudattaminen kasvattaa suvaitsevuutta koiria kohtaan.