Moikkaamaton marraskuu

Lauantai 17.3.2018 klo 18.58 - Kauko Niemi

Minä en valitettavasti juurikaan koe mitään eroa henkilökohtaisen ja digitaalisen kohtaamisen välillä. Ainoastaan niissä tapauksissa joissa on tapana halia, on jonkinasteinen lämpötila- ja hajuero. Toisaalta livetapaamisessa olen erittäin huono päällepuhuja, joten kommunikaationi jää varsin usein yksipuoliseksi kuunteluksi.

Siis nyt kun ovat muotia erilaiset teema-kuukaudet ja facebook-ja muut somepaastot, niin minun tarkoin mietitty ratkaisuni olisi vaikka moikkaamaton marraskuu. Tuolloin en tervehtisi ketään, enkä alkaisi juttelemaan kenenkään tutun kanssa kadulla tai missään muuallakaan. En noteeraisi ketään missään.

Lähestymistapaani saattaa vaikuttaa sekin, että olen ollut nelisenkymmentä vuotta kirjoittava viestijä. Kirjoittaminen on monin verroin minulle helpompaa kuin puhuminen. Kirjoittaessa on monin verroin enemmän aikaa harkita asioita ja niiden merkitystä ja taustoja. Ja ennen kaikkea huomioida kohderyhmä.

Ei tämäkään blogi olisi syntynyt sinun kanssasi keskusteltaessa. Olen kirjoittanut tämän omassa päässäni jo muutamien päivien aikana ja sitten vain tänään tulostanut sen julkiseksi koneella. Kirjoittaminen päässä kesti siis muutaman päivän ja tämä tulostaminen kirjalliseen muotoon ehkä reilut puolisen tuntia. 

Kuinka paljon kuuleekaan niitä iän ikuisia puhumisia, selittelyjä puppusanageneraattorilla tuotettuja latteuksia ilman todellista merkitystä, kun vain pitää saada nopeasti sanottua jotakin, ettei menetä puheenvuoroaan tai ettei vaikuttaisi mitäänsanomattomalta ollessaan hiljaa. 

Minun ajatteluuni vaikuttanee myös se, että työn ja harrastusten takia istun koneella ehkä kymmenisen tuntia vuorokaudessa. Kahdessa pääaktiviteetissani on keskeisenä työkaluna Facebook, joten se on käytännössä aina auki ja käytännössä myös moikkailen vastaantulijoita.

Saatan hetkisen rupatella tai saatan jelppiä joissakin asioissa, kuten muutama päivä sitten piti löytää Kymenlaaksonlaulun nuotti. ja löytyihän se kahtenakin versiona tuotapikaa.

Siis minulla olisi paljon tylsempää ja paljon vähemmän virikkeitä jossain Kampin keskuksessa tai pelikatsomossa.

Muutaman vuoden nettiseurannan jälkeen löytää myös ihmisistä piirteitä, joita ei tiennyt hänellä olevan olemassakaan. Eikä siihen tarvita edes teknisiä algoritmejä. Päivitykset, kommentit ja tykkäämiset kertovat millaiset asiat ovat hänellä pinnassa ja kuinka kaverini niihin suhtautuu. Näin ei hevin käy livetapaamisessa, jossa jokainen jaksaa näytellä muutaman tunnin.

Siis yhteydenpito netitse tai henkilökohtaisesti ei tietenkään ole millään tavoin vaihtoehtoja joko tai. Enkä koe niitä emotionaalisesti kovinkaan erilaisiksi. Netissä asiat ja moikkaamiset hoituvat nopeasti ja vaivattomasti, jos niin halutaan ja jos tyylilaji pidetään kurissa ja kunniassa.

Ja sehän pysyy kurissa ja kunniassa, jos käyttäydyt samalla tavalla kuin henkilökohtaisessa tapaamisessa. Käyttäydyt rehellisesti ja reilusti. Ja kehtaat näyttäytyä vaikka seuraavana päivänä livetapaamisessa.

Livetapaamisessa harvoin tulee sellaista tilaisuutta, että voisi todeta toiselle - sorry nyt vaan, mutta olkoon tämä toistaiseksi viimeinen kohtaamisemme, sillä en jaksa sinua enempää kuunnella. Meidän ajatuksemme eivät vaan kohtaa. Netissä tuokin on helpompaa sen kuin vain poistaa tai pistää jäähylle häiriköt omasta kaveriryhmästä.

Minulle on kovin vaikea löytää asioista, miksi alkaisin some paastoon ja ehkä jätän tuon moikkaamattoman marraskuunkin toteuttamatta. Niin ja ilman somea jäisi valtaosa sukulaisistakin kokonaan ilman yhteydenpitoa.


Tämä on kuultavissa maanantaina 19.03.2018, klo 21:30 (Suomen aikaan) Espanjassa toimivan Finnradio.fm taajuudella 104,8 tai nettiradiossa.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Some, Facebook, käyttäytyminen, moikkaamaton marraskuu, muoviton maaliskuu

Muoviton syyskuu alkaa - en silti kanna broilerinkoipia taskussani

Maanantai 1.9.2014 klo 9.07 - Kauko Niemi

Tänään alkaa muoviton syyskuu – harvalla on viitseliäisyyttä tai edes mahdollisuutta pysyä kokonaan irti muovista kokonaista kuukautta. Niin tiukkaan on maailma muovitettu.

Sekin olisi jo paljon, jos edes tiedostaisi kuinka paljon muovia käyttää ja erityisesti turhaa muovia. Kuinka paljon asioita pakataan turhaan tai luonnon kannalta vääriin pakkauksiin.

Viimeistään silloin kun näin tämän kamalan videon linnuista keskellä ei mitään, pysähdyin ajattelemaan ihmisten muovin käyttöä ja välinpitämättömyyttä sotkea omaa pesäämme liki peruuttamattomasti.

Yksistään Suomessa käytetään vuosittain yli 300 miljoonaa muovista kauppakassia – turhaan. Niin monet asiat pakataan pariinkin kertaan. Ja jos muka joku direktiivi niin vaatii, niin sitten puretaan sellaiset direktiivit.

Totuttu käytäntö on vaikea muuttaa. Itse lopetin muovisen kauppakassin käytön noin vuosi sitten. Parempi on kuitenkin sanoa aloitin lopettamisen. Kesti melkein vuoden ennen kuin arki alkoi sujua. Nyt minulla on läjä kangaskasseja. Muutama 2-4 roikkuu kotona eteisen naulakossa, hieman useampi on autossa.

Kuvittelin että kahdella pärjäisi. Ei pärjännyt. Aina puuttui kassi joko autosta tai kotoa, riippuen hoituiko kauppareissu autolla vai kävellen. Aika usein myös autolla tehtävän kauppareissut kassajonossa huomasin, että kassi on autossa. Aiemmin kiltisti ostin muovikassin. Nyt sitä tapahtuu sen verran harvoin, että jätän ostokset kassalle odottamaan ja kipaisen hakemaan kangaskassin autosta. Vielä reilu puolivuotta ja olen varma, että homma on automaattisesti hanskassa.

Toinen esimerkki, joka meni jakeluun heti. Jokin aika sitten maitotölkkeihin ilmestyi muovikorkki. Suivaannuin tästä turhakkeesta niin paljon, että käyttäytymiseni muuttui kertaheitolla. En osta maitoa sellaisessa pakkauksessa, jossa on muovikorkki. Tämä johtaa siihen, että maidonostopäivänä käyn Alepassa tai Lidlissä. Esimerkiksi Alepasta saa Arlan punaista täysmaitoa muovittomasti. En osta Valion ruokakermaa, koska niissä on muovikorkki.

Luontopatikointiporukallamme on aina kassi mukana mihin keräämme vastaan tulevat muovipuollot ja -pussit. Sekin on vaikea ymmärtää, että jotkut lähtevät luontoon ja heittävät eväspussinsa siihen paikkaan missä eväänsä syövät tai missä viimeinen hörppy juomapullosta otetaan.

Nyt alkavan muovittoman kuukauden aikana en aio kantaa broilerinkoia paljailtaan taskussa kaupasta kotiin, mutta aion miettiä jokaisen muovin kohdalla olisiko mahdollista toimia toisin tai tehdä toisia, vähemmän muovisia valintoja. Olen jo tänään varma, että teen tämän kuukauden aikana löydöksiä ja havaintoja, jotka muuttavat käyttäytymistäni lopullisesti.

Kenenkään muovitieteilijän ei kannata tästä kirjoituksesta ottaa herneitä nenäänsä, että yleistä muovin yhdeksi kategoriaksi eri laaduista piittaamatta. Muovi kuin muovi kuormittaa liikaa meidän yhteistä elintilaamme.

2 kommenttia . Avainsanat: muovi, luonto