Asiakas on oikeassa - useimmiten

Perjantai 3.11.2023 klo 11.19 - Kauko Niemi

 Gigantin Forumin myymälässä tehdään sekä fyysistä että henkistä remonttia

Gigantti sai viime viikolla julkista kyytiä ylimyynnistä. Toivottavasti tämä on nyt sellainen käytännön esimerkki, että jokaisen kannattaa tai pitää olla tyytymätön asiakas -  kuitenkin asiallisesti. Toivottavasti tyytymättömät, jopa petetyt, mikä tahansa kaupan asiakkaat, nostavat tämän esimerkin innoittamana asioita julkisesti esiin ja näin siivoavat tyrkytyskulttuuria.

Nyt en tarkoita alunpitäenkään rikollisessa tarkoituksissa tehtyjä tarjouksia ja huijauksia, vaan niitä tapauksia, joissa toimintaa ohjataan puhtaasti rahalla, eikä asiakkaan todelliset tarpeet ja tyytyväisyys paina toiminnassa pennin vertaa.

Gigantin asiakkaiden ja entisen myyjän väitteistä liittyen huonoon asiakaspalveluun, on noussut tarpeellinen keskustelu. Asiakkaat kertoivat, että myyjä oli ylipuhunut heidät tai heidän läheisensä ostamaan tuotteita, joita he eivät tarvinneet.

Nyt Gigantin julkinen ulostulo kertoo, että se aikoo muuttaa myymälähenkilöiden bonusjärjestelmää niin, että asiakastyytyväisyyden osuus moninkertaistuisi. Lisäksi eettisiä parannuksia luvataan myyjien perehdyttämiseen, lähijohtamiseen ja ikäihmisten asiakaskohtaamiseen. Hyvä että vikoja löytyi sentään omasta organisaatiosta.

Tietotekniikka jos mikä on helppo alue johdatella asiakas kauas todellisista tarpeista. Aiemmin automyyjät olivat ylivoimaisia tällä saralla ja heistä olikin pysyttävä kaukana kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Minulle suhde myyjään päättyy nopeasti, kun myyjä kehuu tuotetta hengästymiseen asti, eikä ole ollut pätkääkään kiinnostunut minun tarpeistani.

Muistan eräänkin autokauppiaan, joka vetäisi konepellin ylös ja alkoi kehua uutta 16 sylinteristä moottoria. Kysyin, että mihin minä voin käyttää noita kaikkia 16 sylinteriä? Konepelti laskeutui alas eikä jatkokeskustelu oikein ottanut tuulta purjeisiin.

Eiköhän se nykypäivän supermyyjä niillä vanhoilla taidoilla ole netti. Netistä kaivetaan viimeisetkin tiedot aina hintavertailuja myöden kiinnostuksen kohteena olevasta tuotteesta tai palvelusta. Ja kysellään vielä kavereilta somessa. Mikä onkaan myyjän todellinen tehtävä ja arvo myymäläkohtaamisessa, jos nyt ylipäätään on myymälään nettimahdollisuuksien jälkeen asiaa.

Aalto yliopiston myynnin johtamisen työelämäprofessori Pekka Töytäri painottaa Iltalehdessä myyntityötä, jossa ensimmäinen tavoite on asiakkaan hyödyn toteutuminen. Periaate siis on, että asiakas kokee saavansa arvoa tekemällä myyjän ehdottaman päätöksen ja että hän maksaa myyjälle kompensaationa osan saamastaan arvosta.

Gigantin tyrimisestä ottaa kaiken irti hyvä kilpailija Verkkokauppa.com. Se kertoo hakevansa joulusesonkiin määräaikaista seniorikokemusasiantuntijaa jokaiseen myymäläänsä. Ilmoitus tuli sen jälkeen, kun Gigantti joutui kohuun ikäihmisten harhaanjohtavasta asiakaspalvelusta. Työpaikkailmoitusta on julkaistu sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa. Myymme vain tarpeeseen, emme tuputa, työpaikkailmoituksessa sanotaan.

Minähän voisin periaatteessa hakeutua tuohon hommaan, kun olen tietotekniikan avulla selviytynyt töistäni ja vapaa-ajastani jo 42 vuotta tietotekniikan monellakin eri tasolla.

Mutta kun myyminen stressaa minua niin tolkuttoman paljon. Omien tarpeettomien tavaroiden myynti nettipalstoilla jännittää ihan sikana. Olenko antanut todellisen kuvan tuotteesta ja sen kunnosta. Jopa monta päivää myynnin jälkeen jännittää, että onkohan ostaja tyytyväinen liki loppuun käytetystä, puoli-ilmaisesta tuotteesta. En siis myyjänä ole varmistanut sopiiko tuotteeni ostajan tarpeisiin.

Toisaalta nettipalautteiden mukaan minulla on myyjänä vain yksi neutraali palaute ja kaikki muut kiitettäviä.

 

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantain 6.11.2023 klo 08.00 ja 16.00

 

Lisää aiheesta:

Viiden euron kaapeli tuli kalliiksi 

Saako minkkiturkki päällä edelleen parempaa palvelua?

 

Miksi me menemme niin helposti halpaan

Maanantai 11.7.2022 klo 9.03 - Kauko Niemi

 

Ostatko sinä tuotteita ja palveluita vai prosentteja? Eikö meistä kuluttajista löydy sen vertaa jämäkkyyttä, että saisimme jotain rotia kauppojen hintaveivaamiseen. Esimerkiksi urheiluvälinekaupalla on jatkuva ale – jopa tulevan alennuskampanjan ennakkoalennus.

Jatkuvien alennusprosenttien lisäksi ihmisten päätöstä kiihdytetään rajoitetulla ajalla – tarjous on voimassa keskiyöhön asti ja popup-ikkunassa juoksevat minuutit. Ja sekin sama kampanja vielä paremmilla ehdoilla sitten toistuu taas seuraavana viikonloppuna.

Onko meidän pakko hyväksyä tällaista jatkuvaa kusetusta. Onneksi viranomaiset hieman ryhdistäytyivät, kun kuluttaja-asiamiehen mukaan Maskun Kalustetalo johtaa markkinoinnissaan kuluttajia harhaan ja nyt yritykselle esitetään miljoonan euron seuraamusmaksua.

Selvitysten mukaan Maskun markkinoinnissaan ilmoittamat alehinnat on laskettu sellaisista hinnoista, joita yritys ei todellisuudessa ole tuotteistaan perinyt. Huonekaluja on myyty alennus- tai tarjoushinnoilla noin 80–90 prosenttia niiden kokonaismyyntiajasta.

Masku ei todellakaan ole ainoa, joka ihan härskisti harhauttaa kuluttajia. Löytyisikö tai voisiko muodostua kuluttajien jonkinlainen somekanava, joka varoittaisi, vertailisi hinnoittelua. Nettipalvelut kuten Hintavertailu, Hintaopas, Vertaa.fi, Hinta.fi ja muut ovat jotenkin puolitiessään ja kauppiaitten armoilla mitä tietoa myyjät antavat loppujen lopuksi  julkaistavaksi.

Itse luokittelen 70 prosentin huijareiksi yritykset, jotka pyörittävät tuon luokan alennuksia jatkuvana virtana ja pitävät asiakkaita pilkkanaan. Rehellisesti ajateltuna todellisella hinnalla ei ole mitään merkitystä kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hintanumerot lätkäistään, jotta pystytään lain sallimissa rajoissa pyörittämään prosentteja. Huijareiden kanssa ei ole kiva asioida.

Toki kaikki kunnia niille yrityksille, jotka pitävät hintakuria yllä ja jälleenmyyjien liikkumarajat ovat säädeltyjä esimerkkinä vaikkapa Apple ja onhan niitä toki muitakin.

Unohda hätäily ja kiire. Jos tarjousprosentit ovat tänään tosi kovat, niin hetken päästä ne ovat vielä kovemmat tai niin sanottu normaalihinta on muutettu suuntaan tai toiseen. Kiireellä sorrut vain vietäväksi markkinoinnin tyrkkykelkkaan.

Tavalliselle kuluttajalle ei ole kovin työlästä muodostaa itselleen tavoitehintaa tarvitsemalleen tuotteelle. Nettihauilla vaikka ympäri maailmaa saa melko hyvän käsityksen mikä on kullekin tuotteelle sopiva käypähinta ja jos hinta on liian korkea, voi tinkiä toiveistaan, jopa tuotteesta.

Itse hankin pari kovalevyä valokuvien varmuuskopioiden säilytykseen. Tiesin, että kuvaustahdillani hankintaan olisi aikaa noin vuosi. Selasin tarjontaa ja samalla hintoja. Muodostin tietyn kokoiselle kovalevylle hintatason, johon ryhdyin vertaamaan erilaisia kampanjoita kaikessa rauhassa eri puolilla maailmaa.

Kesti reilut viisi kuukautta ja markkinoille ilmestyi ominaisuuksiltaan riittävä kovalevy ja hinta reilusti alle tavoitehintani. Olin valmis tekemään kaupat suomalaisen kauppiaan kansa. Kun menin kauppaan, niin kovalevyjä ei ollutkaan hyllyssä hintalappuineen, vaan ne löytyivät jostakin takahuoneesta pienen hymyn kera.

No miksen pistä kuviani pilveen. Niitä on vain niin tuhottoman paljon, että pilvitilaa pitää ostaa jatkuvasti lisää ja sitten ollaan siinä kierteessä, että toisi kalliiksi tulee.

Odotan sitä päivää, kun ihmisten manipulointi mitään merkitesemättömillä prosenteilla loppuu. Kait me jatkuvan huijauksen kohteena olevat pystymme muodostamaan jonkinlaisen me-too eli prosentit helvettiin –kampanjan ja rauhoittamaan tuollaiset maskumaiset vedätykset.

Tämä on ajojahtia, Maskun perustaja Toivo ”Topi” Sukari kuvailee mediassa, mutta loukkaantunut Sukari raottaa koko totuutta sanomalla, että muut huonekaluliikkeet toimivat samalla tavalla.

Toki joskus voi tulla eteen sellainenkin tilaisuus, että ostopäätös on tehtävä nopeasti, mutta silloinkin voi käyttää arkista harkintaa, eikä ostaa prosentteja ja saada kylkiäisenä jonkun tuotteen tai palvelun.

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 11.7.2022 alkaen

 

 

 

Vallankumous on vaikeaa, mutta vallan kumous helppoa

Perjantai 1.4.2022 klo 16.42 - Kauko Niemi

Punaista näyttää uudelle normaalille. Uusi normaali ei ole pelkkä ilmoitusasia, eikä missään tapauksessa tapahdu yhdessä yössä

Valta on ihmeellinen asia. Sen varjolla voidaan tehdä suunnattomasti pahaa toisille. Sen varjolla voidaan juonia vaikka mitä, kunnes onneksi nykyaikainen tekniikka ja sen avaamat tiet mahdollistavat tietojen vuotamiset ja paljastumiset.

Juuri tällä hetkellä on harvinaisen paljon valtataisteluita suuria ja pieniä. Suurin tietysti Ukrainan tilanne. Siinä Putin yrittää vallankumousta ja jos ihmetellään asiaa tiedonkulun kannalta, niin teetättää suunnatonta ja kallista työtä pitää koko kansa hiljaisena. Muuttaa lakeja, jotta suunsa aukaisseet saadaan tuomittua hiljaiseksi. Lisäksi suuri määrä tekniikan muutoksia tiedon rajoittamiseksi.

Miljoonien todellisuudesta tietämättömien venäläisten valheellisten mielikuvien rakentaminen tulee kalliiksi ja vaatii aivan liian paljon viattomien ihmisten henkiä. Lopputulosta ei tiedä kukaan. Suuressa kuvassa sama voi toistua myös Kiinassa, missä valvonta ja sääntely ulottuu jo kaikkialle ja yksilötasoille.

Mutta kun siirrytään pienempiin ja kotoisempiin keisseihin, niin niitäkin riittää aivan liiankin kanssa. Yhdessä yössä syntyy muka uusi normaali. No tuskin ruokateollisuudessakin kestää vuosia ennen kuin tiedämme varmasti kuinka ihmiskehot reagoivat uusiin, teollisesti prosessoituihin ruoka-aineisiin ja niissä käytettäviin lisäaineisiin.

No sitten urheilu ei olekaan ollut reilua ja rehtiä niin kuin on annettu ymmärtää. Jos Jan Vapaavuori olisi nyt reilu ja rehti mies, niin hän siirtyisi syrjään Olympiakomitean puheenjohtajuudesta. Jos asioita hoidetaan Vapaavuoren johdolla vuosikymmenten takaisella äijämeiningillä pienessä suljetussa piirissä nurkan takana ja sen jälkeen hyssytellen kaverin hyväksi.

Jos Vapaavuori oikeasti kuvitteli, etteivätkö tuollaiset asia missään vaiheessa vuotaisi julkisuuteen, niin näinhän saattoi käydä viimeksi Kekkosen aikana vuosikymmeniä sitten. Ei enää nykyaikana. Urheilun sponsorisotkuille ja hyvä veli -kerhoille on saatava loppu. Lopun hyvä aloitus on Vapaavuoren siirtäminen syrjään. Vapaavuori itse ei ole kokenut, että hänen omaa luottamusta olisi suoraan kyseenalaistettu.

Viime viikolla Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi Olympiakomitealta selvityksen, miten epäasialliseen käyttäytymiseen on puututtu. Ministeriö ei ota kantaa itse Mika Lehtimäen tapaukseen. Selvitys tulee toimittaa 13.4.2022 mennessä.

 

Entäs millaista peliä on pelattu alkoholin etämyynnin kanssa peräti 16 vuotta. Poliittista ja viranomaispeliä. Ei kestä päivänvaloa muutaman virkamiehen kekseliäisyys ja sen jälkeen politiikkojen omalaatuinen suojelu.

Iltalehti on uutisoinut viime päivinä, miten väitetty alkoholin etämyyntikielto tupsahti Suomeen muutaman virkamiehen keksintönä ja miten kyseenalaisin keinoin viranomaiset ovat ylläpitäneet kiistanalaista tulkintaa.

Lupa- ja valvontavirasto Valviran edeltäjän STTV:n ylitarkastaja Rainer Pätsi ehti jo julistautua syylliseksi etämyyntikiellolle. Hänen jälkeensä erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön (STM) hallitusneuvos Ismo Tuominen on julistanut julkisuudessa ja eduskunnalle virkavastuulla etämyyntikieltoa sekä pelotellut etämyyjiä rikostutkinnoilla.

Iltalehden mukaan keskeisessä roolissa etämyynnin oikeustilan epäselvyyden takana on Annika Saarikko. Hän väitti perhe- ja peruspalveluministerinä viime kaudella, että korkeimman oikeuden Visnapuu-tuomion mukaan “kaikkien alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti on jo eduskunnan juuri hyväksymän uuden alkoholilain mukaan kiellettyä.” Nyt Saarikko ei anna haastatteluja medialle.

Asia on nyt noussut julkisuuteen ja melko varmana lopputulemana totuus paljastuu aikanaan, kun vuotajia alkaa astua julkisuuteen ja oikeaa tietoa tihkuu tietoisuuteen. Suomessakin siirrytään EU:n mukaiseen alkoholijuomien etämyyntiin hapuilevien ja keksittyjen lakitulkintojen jälkeen.

 

Tuo etämyyntikielto johdattelikin jo Valviran ovelle, jonka toimintatapaa on voinut ihmetellä jo vuosia. Valvira painottaa, ettei se aloita oma-aloitteisesti selvityksiä, vaan silloin kun Valviralle tehdään kantelu. Mutta kuinka helppoa onkaan löytää sisäpiiristä asiantunteva kantelija ja saada taas selvitysruletti pyörimään. Viimeistäänkin Lääkäriliitto ”suostuu” kantelijaksi. Kaiken huippu on vuosia kestänyt oppikiista kilpirauhashoidosta.

Tuorein päätös tuli helmikuussa, jolloin kuopiolainen lääkäri Ville Pöntynen hävisi hallinto-oikeudessa, eikä saanut lääkärinoikeuksiaan takaisin. Yksikään potilas ei ole koskaan valittanut Pöntyseltä saamastaan hoidosta, vaan valittajat ovat Valviran sisäpiiriläisiä.

Oikeuskäsittelykin oli vähintään kummallinen. Valviran johtaja Tarja Holi on osallistunut asian käsittelyyn esteellisenä. Pöntyselle ei näytetty käsittelyn pohjana olevia asiakirjoja ja käsittelyssä käytetään Valviran sisäisiä asiantuntijoita.

Avoimuudesta tuskin voidaan puhua. Valvira on organisaatio, jonka toimintatavat pitäisi pikaisesti ottaa puolueettomaan käsittelyyn, ennen kuin koko luottamus valuu viemäriin.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 4.4.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Voidaanko prosenttiluvulla ohjata ihmisen ostohysteeriaa loputtomasti

Sunnuntai 2.1.2022 - Kauko Niemi

 

Maailman suurin shoppailupäivä - sinkkujen päivä – aloittaa nykyään jo Suomessakin ostoskiiman heti lokakuun puolivälin jälkeen. Alennusmyynneistään tunnettua Sinkkujen päivää on vietetty Kiinassa jo 1990-luvulla. Singles' Day on alun perin kiinalainen juhla. Toisin kuin ystävänpäivänä, nyt lahjoja ei osteta muille, vaan itselle: tarkoituksena on juhlistaa sinkkuja. Sinkku-hetki on siis marraskuun 11. päivänä.

Juuri kun on päästy sinkuista eroon marraskuun viimeinen perjantai onkin sitten jo täysillä odottamassa mustine hintoineen. Black Friday -tarjoukset jatkuvat suoraan siitä mistä mihin sinkkutarjoukset jäivät.

Musta perjantai prosentit vaihtuvat välittömästi jouluprosenteiksi aina joulupäivään asti, jolloin alkavat netissä alennusmyynnit ja tapaninpäivänä kaupoissa ja taas jopa 70 prosentin alennuksia. Mielenkiintoisen poikkeuksen teki ennen uutta vuotta uhkailuillaan kamerakauppa Rajala, joka ilmoitti, että hinnat nousevat tammikuussa – ilman mainintaa prosenteista.

Pian alkavat ystävänpäivän alennukset ja niitä seuraa seuraavat alennusmyynnit ja kausialennusmyynnit ja pian ollaankin taas sinkkujen päivässä. Varsinaiset kausialennusmyynnit vaihtuvat siis jatkuviin kampanjoihin ei välttämättä kaupoissa, sillä korona-aikana nettikauppa on kasvanut 50 prosenttia.

Tuntuu käsittämättömältä, että ihmisiä voidaan jatkuvasti manipuloida prosenteilla, vaikka oikean vertailukelpoisen hinnan voi hahmottaa netissä kohtuullisen helposti ja melko nopeasti. Päätöksen nopeustarvetta puolestaan sekoitetaan onnistuneesti prosenttitarjousten päätösten ajankohdalla, joka päättyy tänään 20:00. Tosin saattaa taas jatkua muutaman päivän jälkeen. En millään jaksa uskoa, että tämä jatkuisi loputtomiin.

Suomessa laki kieltää ennen kampanjointia nostamasta hintoja, jotta alennusprosentit näyttäisivät suuremmilta, vaikka lopullinen myyntihinta olisikin liki sama kuin ”normaalihinta”. Lakipykälää on hankala valvoa ja viimesyksyiset selvitykset antoivat ymmärtää, että hinnoittelu ei ollut kaikilta osin lain ja hyvien tapojen mukaista.

Sitä jää myös miettimään, kuinka suuri työ kaupoille on vaihtaa satojen eri tuotteiden tiedot kampanjasta toiseen. Vai hoituuko asia muutamassa sekunnissa vakiopohjilla ja tekoälyllä.

Itselläni on hankintalistalla yksi kodinkone. Asialla ei ole kiire, niin kuin minun hankinnoilla ei yleensäkään. Jaksan hyvin seurata ja odottaa useampia kuukausia. Toki ymmärrän, jos jääkaappi brakaa niin silloin on toimittava nopeasti. Vaatekauppojen kampanjointiin en ota kantaa, koska sitä en tunne, en seuraa, eikä kiinnosta.

Parhaillaan seuraamalleni tuotteelle ei löytynyt otollista hetkeä sen enempää sinkkupäivänä kuin mustana perjantaina eikä joulumyynnistäkään. Joten seuraan tilannetta edelleen.

Hintahaarukoinnin olen tehnyt netissä eri hintavertailukoneilla ja etsinyt referenssejä Amazonista ja muista kansainvälisistä nettikaupoista. Siis olen valmis tekemään ostopäätöksen heti kun sopiva tarjous tulee kohdalle. Vastasin juuri kodinkoneliikkeitä koskevaan markkinatutkimukseen, siis sellaiseen vanhanaikaiseen, kuinka sitoutunut olen tiettyihin liikkeisiin ja suosittelisinko ystävilleni. Loppukommenttiin kirjoitinkin, että valitsen aina ensin tuotteen ja sillä ei ole juurikaan väliä, mistä kaupasta sen lopulta ostan.

Mielenkiintoista on seurata kuinka kauan ihmisten manipulointia prosenteilla ja kiireen luomisella pystytään jatkamaan, eli nykyisellä kampanjoinnilla viikosta toiseen kampanjan nimeä vaihtamalla. Ihmisillä olisi jo nyt helpot ja nopeat keinot selvittää, mikä minkäkin tuotteen käypä hinta on. Itse tuotteiden ominaisuuksista netin kautta ei ole myöskään mitään puutetta. Veikkaan, että ihmiset kyllästyvät tähän menoon aika nopeasti.

Jonakin päivänä syntyy netissä se ”kikkakolmonen”, jonka kautta ihmiset luovat hintatietoisuuden valmistellessaan ostopäätöstään ja siihen loppuu prosenttikikkailu. Tai jokohan kohta jatkuva hintaheilunta avaa tinkijöiden suut? Sekin taito kannattaa jo treenata.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 3.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

Puhelinmarkkinoin saisi kieltää lailla

Lauantai 3.7.2021 klo 20.36 - Kauko Niemi

Joskus olen miettinyt, että vaikka puhelinmarkkinointiyhtiö lupaisi minulle uusimman mersun, kun vastaisin heidän puheluihinsa, niin en vastaisi. Toisaalta millainen luupää täytyy olla, että työkseen työntyy toisen ihmisen yksityiselämään ja sisälukee jonkun markkinointigurun kirjoittamaa tekstiä.

Tästä voit päätellä, että asenteeni puhelinmarkkinointia kohtaan on 150 prosenttisesti negatiivinen. Tämän jälkeen kannattaa tehdä päätös haluatko jatkaa tämän blogin lukemista. Tosin journalistivuosien yksi tärkein opetus oli se, ettei juttua kirjoitettaessa saisi omat mielipiteet tai poliittiset kannat sotkeutua itse asiasisältöön. Toki mielipidepalstat ja kolumnit ja blogit ovat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia niin kuin tämäkin. Joten olkaa hyvä!

Siis lähtökohtaisesti toisen eli myyjän tyrkyttäminen on vastenmielistä sekä netissä että kivijalkakaupassa, silloinkin kun myyjä ei tiedä mitä olen etsimässä, eikä malta selvittää. Tyrkyttäminen  ei ole asiakaspalvelua missään muodossa.

Tilanne korostuu erityisesti puhelinmarkkinoionnissa, jolloin tunkeudutaan ihmisen yksityiselämään lupaa kysymättä. Vielä 70-luvulla soi useinkin ovikello. Muista tapauksen, kun menin kalsarit jalassa aukaisemaan ovea. Kaksi naista, jostakin uskonlahkosta hämääntyivät ja lähtivät pois. Muutaman viikon kuluttua toistui sama tilanne ja sitten kolmannella kerralla asialle olikin laitettu kaksi miestä, joille sain sanotuksi, etten ole millään tavalla kiinnostunut heidän uskostaan, eikä kannata tulla enää soitteleen ovikelloa.

Nythän ovelta ovelle kauppiaat ovat historiaa jo puhtaasti lukitussystemien ja asenteiden takia. Toivon sydämestäni, että puhelinmarkkinointi kokee saman asenteellisen muutoksen. Edelleen vain ihmettelen kuinka joku yritys ottaa tuollaisen riskin ja paljastuessaan menettää maineensa.

Otin asian esiin facessa ja usean kymmenissä kommenteissa puolustajat olivat tosi vähissä. Huolestuttavaa toisaalta jos ja kun puhelimen käyttö tämän takia muuttuu ja se on jo muuttunut, ettei puhelimeen vastata kuin vain sellaisissa tapauksissa. että numero jo entuudestaan osoitekirjassa.

Vastaamattomuus tuottaa juuri tällä hetkellä ongelmia vaikkapa korona-jäljityksissä. Puhelimen varaan ei voi tällaista toimintaa enää rakentaa. Sairaudenhoidossa on kiireesti keksittävä jokin muu kuin puhelu tuntemattomasta numerosta ohjeistusta ja konsultaatiota varten ja monia muita palveluja jotka elävät 30 vuoden takaisella mallilla.

No miksi nyt hermostuin aina blogitasolle asti. Kun olen laittanut estoon tällaiset puhelut ja taas maanantaiaamuna puolikahdeksalta soi puhelin – kolme viimeistä numeroa ovat taas vaihdettu ja minun estoille vain nauretaan.

Nykyisissä puhelinverkoissa numero on vain tieto muun datan mukana. Puhelinmyyntiyhtiöiden virtuaalikeskus voi itse vaihdella numeroa miten lystää tai ainakin kolmea viimeistä numeroa. Itselläni on kaikki mahdolliset telemarkkinointikiellot ja tietojen luovutuskiellot.

Tuolla facebookissa ystäväni kommentoi kuinka hän ilmoitti soittajalle, että numero on lisättävä heidän soittoestolistalleen. Ei kulunut aikaakaan kun taas soitettiin. Kaverini keskeytti heti puhelun ja kysyi soittajan nimen ja sanoi, että hän on varmasti täysin tietoinen siitä, että numero on kieltolistalla ja hän näin ollen rikkoo lakia. Soittaja yritti venkoilla, ettei heillä ole mahdollisuutta eikä valtuuksia eikä... Kaverini totesin tähän, että minua ei kiinnosta – hänellä on lakisääteinen velvollisuus huolehtia asiasta. Seuraavan kerran, kun heiltä soitetaan, teen heistä välittömästi rikosilmoituksen puhelinhäirinnästä ja haastelistalta löytyy sitten operaattori ja kyseisen puhelinmyyntifirman lisäksi myös kyseinen myyntikaveri itse henkilökohtaisesti. Ei ole sen jälkeen tullut soittoja kyseisestä puulaakista...

Omalla kohdallani syvällisen analysoinnin jälkeen löysin mielestäni yhden mahdollisen syyllisen. Bonnier-julkaisut. Olen Digikuva-lehden tilaajana ollut useita vuosi ja kerran pätkätilaus Tiede-lehdestä. Kirjauduin palveluun, mutta sielläpä ei näytetä mitä tietoja minusta on ja millaisia toimintoja olen heidän tiedostoihin hyväksynyt. Mediatalo Bonnierilla alkaisi olla kiire siirtyä nykyaikaan.

Lähetin sähköpostilla epäilyni, että he käyttävät tietojani puhelinmarkkinointiin. Vastaus tuli melko pian ja ilmoittivat - Olemme laittaneet asiakastiedoillesi nyt  puhelinmarkkinointikiellon. Nyt on todettava, että minulla on Telemarkkinointiliiton kielto ja Bonnier on liiton listalla sitoutuvana yrityksenä.

Viime perjantaina taas soittotehtaalta tullut puhelu tuli soittajan mukaan A-lehtien toimeksiannosta. Soittaja väitti, ettei voi suoraan vaikuttaa numeroiden markkinointikieltoihin. Olen kuitenkin varma, että A-lehdet pystyy vaikuttamaan jakavatko he markkinoitikiellossa olevia numeroita soittotehtaalle. A-lehdiltä täysin ala-arvoista toimintaa.

Siis pieni viaton kännykän käyttäjä on melko aseeton näiden häiriköiden edessä. Toisaalta mikä ihmeen yritys ottaa tällaisen maineriskin ja käyttää puhelinmarkkinointia.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 5.7.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

 

 

Saanko kysyä ? kiitos ei

Sunnuntai 16.6.2019 klo 10.46

Näin alkaa liian moni myyntitapahtuma. Tämän jälkeen tulisi käsikirjoitettu ja ulkoa opeteltu myyntipuhe. Ja jos ollaan myymässä tietotekniikka tai verkkopalveluita, kohteeksi otetaan vanhempi henkilö, joka ei tunne palveluita, tuotteita, eikä tiedä loppujen lopuksi mitä ollaan myymässä. Itsekin kuulun ulkoisilta tuntomerkeiltäni tähän kohderyhmään ja kohtaan tilanteen harvase päivä.

Vielä pahempaa on puhelinmyynti. Se että myyjä hyppää eteeni ihan missä tilanteessa tahansa. Puhelinmyyntikielto, salainen numero, numero pois kaupparekisteristä, trafin tiedoista, väestörekisteristä ja mitä niitä nyt onkaan. Puhelimen osoitekirjani yleisin kontaktitieto taitaa olla Älä Vastaa.

Taivas varjele Suomeenkin jo rantautuneet robottipuhelut. Suomessa ei-toivotut robottipuhelut ovat uusi ja vielä pieni ilmiö. Käyttämällä netin kautta toimivaa tekniikkaa, huijari voi soittaa sekunneissa jopa tuhansia puheluja ympäri maailmaa.

Minun puhelimeni vastaajan viesti kertoo, etten vastaa numeroihin, jotka eivät ole tallennettu kontakteihini. Jätä viesti. Näin olen varustautunut puhelinmyyjiin. Ja nyt on onneksi jonkinmoinen roti olemassa.

Nykyisin ei oikein tahdo saada edes myynnissä olevien asuntojen pohjakuvia, jos ei ilmoittaudu jonkin moiseksi vip-asiakkaaksi ja anna yhteystietoja ja puhelinnumeroa – no way.

Miksi myynnin pitää olla agressiivistä?  Kovasti paljon ihmettelen viestinnän näkökulmasta, että sellainenhan rikkoo kaikkia sivistyneitä tuloksellisia kanssakäymisiä. Ja liki sataprosenttisen varmasti tulet petetyksi, jos päätöksenteolla on niin kiire, että sen pitäisi tapahtua tässä ja nyt. Se on hyvä pitää nyrkkisääntönä kaikessa päätöksenteossa ja erityisesti puhelimessa. Niin pientä ja mitätöntä päätöstä ei ole olemassakaan, että kannattaa lähteä mukaan heti ensi-iskulla.

Se miksi ryhdyin näitä kohtaamisia miettimään, johtuu siitä, että juuri eteen tuli pari oikein positiivista kokemusta, jotka pyörsivät ennakkoasenteitani.

Menin käymään Töölön terveysasemalla lääkärissä. Ennakko-odotukseni oli valkotakkinen arvonsa tunteva, kymmenen porrasta minun yläpuolella oleva ihminen, joka lukee koneeltaan käypähoitosuosituksia ja kirjoittaa lääkereseptin. Eikä ole pätkääkään kiinnostunut potilaasta yksilönä.

Vastassa olikin reipas, oikeasti terveen oloinen nuori mies t-paidassaan. Hän oli ilmeisesti myös noteerannut ennakkoon, että kaikki kommunikointini terveysaseman kanssa on tapahtunut netin kautta. Hän ei lainkaan tyrkyttänyt lääkkeitä, vaan pyysi varmistamaan ruokavaliotani. Löydät kyllä googlettamalla ne ruoka-aineet, joiden käyttöä kannattaa välttää. Pääsimme myös hyvään yhteisymmärrykseen jatkoista.

Edellinen lääkärin nettikokemus oli kovasti erilainen. Lääkäri kysyi tulenko hakemaan labratulokset vai lähetetäänkö postitse. Vastasin, ettei kumpaakaan. Näen ne netistä. Vanhempi lääkäri valahti täysin punaiseksi ja kysyi – mitä te sieltä netistä oikein näette?

Olin jo jonkin aikaa tutustunut tuotteeseen, joka tuntui kovasti kalliilta, kun ei ole sata varma sen tuomista hyödyistä ja käytännön tuloksista. Olin siis normaalin tapani mukaan lukenut sivutolkulla erilaisia teknisiä ominaisuuksia ja käyttäjien mielipiteitä. Käyttäjien mielipiteiden suhteen pitää tietenkin olla tarkkana, koska yritykset tehtailevat niitä itse ja toisaalta olen törmännyt niihinkin yrityksiin, jotka ovat jättäneet negatiivissävytteiset kommenttini julkaisematta.

Päätin tuossa pari viikkoa sitten käydä katsomassa, josko ko tuotetta olisi hiplattavana helsinkiläisessä Kampin kauppakeskuksessa. Nettitietojen mukaan tarjolla oli kaksi potentiaalista kauppaa.

Ensimmäisessä kodin tekstiileihin erikoistuneessa Hemtexissä tuote olikin esillä ja myyjä sanavalmiina kehumaan ja tyrkyttämään sitä 249 euron hintaan. Kerroin väyrysteleväni ainakin yhden yön. Menin toiseen kauppaan, missä en uskonut tuotetta olevan hyllyssä, sillä Lifen hyllyt ovat täynnä vitamiini- ja kauneuskosmetiikkapurkkeja.

Yllätys, yllätys Lifessa oli sama tuote 189 euron hintaan. Ryhdyin utelemaan myyjältä tuotteen ominaisuuksista kilpaileviin tuotteisiin verrattuna. Myyjä sanoi heti, että tuote on niin uusi, että hänellä ole mitään extra-tietoa tästä eikä muidenkaan valmistajien vastaavista tuotteista.

Teki suunnattoman vaikutuksen, ettei myyjä ryhtynyt vääntämään puppusanageneraattorilla korulauseita, vaan siirsi päätösvallan suoraan minulle. Lopputulemana oli tuotteen osto, vaikken kotoa lähdettyäni tiennytkään, että tänään ostan tuon kiinnostuksen kohteena olleen tuotteen.

Umpimähkäinen tuotteesta puhuminen ja tyrkyttäminen ihmiselle, jonka tarpeista ei ole mitään tietoa, ei mielestäni ole myyntiä. Myyjän ammattitaitoa on kuunteleminen ja sitä kautta ymmärtäminen mitä on hakusessa.

Hyvän myyjän merkkeihin kuuluu, että hän on sanonut rehellisesti useamman kerran työssään, ettei tämä tuote ole paras mahdollinen sinun käyttöösi. Itse olen muutaman kerran kohdannut tällaisen myyjän ja palannut luottavaisin mielin seuraavallakin kerralla samaisen myyjän pakeille.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 17.6.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miten hävittäisin tuhat tavaraa

Sunnuntai 19.8.2018 klo 8.23 - Kauko Niemi

Kasasin tavaroita makkarin nurkkaan mukavaan läjään, josta ne sitten sujuvasti ottaisin jonakin päivänä mukaan kirpparille. Näin pääsisin käyttökelpoisesta tavarasta eroon. Tavarasta jolle ei enää itselle syystä tai toisesta ole enää käyttöä. Läjä on vain kasvanut kolmen vuoden aikana liki sietämättömäksi.

Sitten on vain todettava, että kellarikomerossa on vielä enemmän ja vintillä sitä tavaraa vasta onkin. Vaatehuoneesta puhumattakaan.

Miten ihmeessä tavarasta pääsee eroon. Paitsi vuokraamalla joku paku-ovelle ja ajaa sorttiasemalle tai vastaavaan paikkaan. Missä hävittämisestä toki pitää maksaa.

Tietenkin minulla on useallakin nettipalstalla jatkuvasti jotain tarjolla ostettavaksi. Ja aika ajoin syntyy jopa kauppoja.

Olen aiemminkin marissut miksi kaikki hyvä pitää pilata. Näin on kokemukseni mukaan käynyt ja yhä enemmän käymässä nettikirppiksillekin.

Tällaisia todellisia tilanteita ja  kokemuksia minulla on. Kun laitan nettikirppikselle esimerkiksi noin 150 euroa maksavan, hyvässä kunnossa ja hyvin toimivan laitteen 30 euron hintaan. Jotta ilmoituksen voi julkaista on otettava tietenkin loistava kuva ja kerrottava laitteesta tarkkoine tyyppinumeroineen jne jne. No minulle kuvallinen tarinointi ei välttämättä ole hirveän vaikeaa.

Sitten käytäntö. Ensin tulee kymmenkunta vastausta, joissa ehdotetaan 10 – 15 euron hintaa, siis ostoja jälleenmyyntiin. Ihan kuin tavarani olisivat jotain muumimukeja. Mukaan ilmestyy auttavainen henkilö, joka lupaa ottaa laitteen, jos se ei mene kaupaksi ja jos minä lisäksi maksan toimituskulut. Sitten erinäinen joukko jahkailijoita, joilla ilmeisesti ei ole aikomustakaan ostaa yhtään mitään. Tekee vain mieli kaikenlaista ja liikaa aikaa ja tarve olla yhteydessä jonkun kanssa.

Oman ryhmänsä muodostaa ne viestit, joissa moititaan tuotetta kertoen omista huonoista käyttökokemuksista ko laittella. Ja tietenkin hinta on aivan perseestä. Sitten yksi viidestäkymmenestä on aidosti kiinnostunut tuotteesta. Tuotetta on katsottu noin 300 kertaa.

Kovasti tuntuu turhauttavalta ja ennen kaikkea vie tuhottomasta aikaa.

Pientavaran suhteen hävittämisvimma hyytyy siihen kun 5 euron tavarasta pitäisi maksaa Postille 5:90 toimituskuluja.

Vanhojen kodinkoneiden hävittämismaksua en ole koskaan maksanut, sillä netti-ilmoitus ”annetaan” tuo viimeistään viiden tunnin kuluttua hakijan ovelle.

Viimeistään Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut kirppiskuningatar osoitti, ettei minulla ole minkään valtakunnan käsitystä nykyisten kirpputorien filosofiasta. Nehän taitavat olla jotain aivan muuta kuin vanhan tavaran eroonpääsypaikkoja.

Ihan en ole varma kuinka paljon olisi apua ConMari ajattelusta. En ole asiaan riittävästi tutustunut ja tuntuu ettei minulla synny syvää surua luopua tavaroista, joita en käytä. Voi toki olla omaa täyttä tietämättömyyttäni ja harhauskoa omista omistamisen haluista ja tunteistani.

Lähtökohtaisesti haluaisin jonkinmoisen rahallisen  hyvityksen käyttökelpoisista tavaroistani. Jos löytäisin sellaisen paikan, joka satavarmasti kerää tuotteita niitä todella tarvitseville, lahjoittamisen ilo toki olisi suuri. Siis negatiivinen kirpputori. Sellaiseen en ole vielä törmännyt. Sitäkin odotellessa jahkailuni jatkuu.

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 20.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

Nettimyynti jää liian usein kesken

Maanantai 21.8.2017 klo 13.09 - Kauko Niemi

Teen tilauksen netissä ja kun olen painanut viimeisen vaiheen nappia, niin mitkä ovatkaan tunteet silloin. Milloinkahan saan tuotteen vai saankohan sitä koskaan. Meniköhän se maksu turvallisesti perille. Olikohan tämä sittenkään luotettava myyjä.

Epävarmuus kalvaa vielä senkin jälkeen, vaikka olen tehnyt netissä satoja ostoksia ja vain kerran tullut petetyksi.

Miksi ihmeessä nettimyynti pitää niin usein jättää kesken. Todennäköisesti vain siksi, että perinteinen myyntitapahtuma on siirretty sellaisenaan nettiin. Esitellään tuote, otetaan tilaus vastaan ja rahastetaan asiakas ja annetaan tuote asiakkaan kainaloon.

Nettimyynti pystyy tarjoamaan huomattavasti monipuolisemman palvelukokonaisuuden, kun henkilökohtainen myynti, kunhan hieman kehittää koko prosessia.

Lauantaina hajosi tablettini, jossa takuu voimassa. Sunnuntaina tein ilmoituksen ja sain paluupostissa tapauksen tunnuksen, ohjeet ja UPS lähetysdokumentin paketin päälle liimattavaksi. Tänään maanantaina se on jo matkalla. Ja kiinnostuneena voin netissä seurata tilannetta.

Toisena esimerkkinä mainitsen, vaikka Savonlinnan Oopperajuhlat. Tänä vuonna poikkeuksellisesti jouduin ostamaan lipun helmikuun loppuun mennessä ihan fyysisesti lippukauppiaalta. Tässä tapauksessa lähimmältä R-kioskilta.

Yksikään lipunmyyjä, eikä R-kioskin myyjä tämän jälkeen korvaansa lotkauta. Sen sijaan Savonlinnasta tuli kesän alussa viesti, kuinka harjoitukset ja muut puuhat ovat käynnistyneet. Pari viikkoa ennen esitystä tulivat käytännön ohjeet. Kuinka turvatoimia on tiukennettu ja kuinka kassien tarkistus sujuu tänä kesänä. Mitä siellä kassissa saa olla ja mitä ei saa olla. Hyödyllistä tietoa ja välttää ylimääräiset sählingit sisään mennessä.

Esitys oli tiistai-iltana ja keskiviikkona tuli kiitosviesti, jossa nimenomaan kyseisen esityksen koko esiintyjäkaarti oli lavalla pokkaamassa (Tietenkin kuva oli otettu viimeistään kenraaliharjoitusten päätteeksi). Ja toki samalla alitajuntaani merkittiin kiitosviestistä se lisätieto, että ensi kesänä Linnassa on yksi minulle vaikuttavimmista teoksista Gounodin Faust.

Suurin virhe nettikaupassa on jättää tilanne avoimeksi.  Tilasin tietotekniikkatarvikkeita keskiviikkona iltapäivällä ja perjantai aamupäivällä kuriiri soitti ovikelloa ja toi paketin. Tällä välin olin saanut kuusi tilanneviestiä. Samoin tilasin uuden näytön Englannista ja pystyin seuraamaan näytön matkaa muutaman tunnin tarkkuudella. Näin se pitäisi mennä, ettei asiakkaan tarvitse hermoilla.

Se että tarvitsisinko todella näin tarkkaa tietoa, on kokonaan toinen asia, kuin se syntyvä luotettavuus toimittajaa kohtaan ja into luoda uusintatilausten mahdollisuus.

Ilman todellista tietoa mielikuvitus ryhtyy laukkaamaan ja synnyttää täysin vääristyneitä käsityksiä kyseisestä toimittajasta. Näitähän tapauksia on some pullollaan, joita on turha ryhtyä oikomaan.

Nettimyynnnissä voittaa se, joka tuntuu uskottavalta ja lunastaa luottamuksen käytännössä.

Mitä tarkoittaakaan suositteleminen

Tiistai 26.4.2016 klo 16.02 - Kauko Niemi

Onko suosittelemisella ja tyrkyttämisellä joku ero? En ainakaan käytännön tasolla osaa erottaa niitä.

Menen Tullinpuomin kassalle ostamaan autopesun. Kassaneiti alkaa tyrkyttämään/suosittelemaan minulle suklaapatukoita. Patukoilla on juuri tänään juuri sinulle erikoishinta. Aika monta prosenttia alennusta. Olenko niin suklaankipeän näköinen, vai mistä moinen? Ehdotan hänelle, että lopettakaa kokonaan noin epäterveellisten tuotteiden myynti. Hän selvästi aavisti, etten sittenkään ostaisi suklaata vaan autonpesun.

Paikoitan auton ja kesken maksamisen ilmestyy puhelimen ruudulle popup, kuinka saisin alennusta, jos suosittelisin Parkmanin palvelua ystävilleni. Koko maksuhomma keskeytyi jotenkin ja lopulta luulin maksaneeni. Takaisin tullessa lappu ikkunassa – maksusuoritus oli sittenkin jäänyt tapahtumatta siinä hässäkässä. ”Suosittelukehotus” maksoi minulle 60 euroa. Veisi ainakin viisi vuotta tienata se takaisin suosittelemalla.

Lauantaiaamuna ostan K-raudasta kuramaton. Sunnuntaiaamuna saan sähköpostia K-raudasta, jonka kyselyyn pitäisi vasta kuinka tyytyväinen olin asioidessani K-Raudassa ja suosittelisinko K-Rautaa ystävilleni. Mitä ihmettä minä muka suosittelisin. Mitä suosittelu tarkoittaa tässä tapauksessa. Jos joku kysyy, että mistä löysin 120 cm kuramaton, kun kaikki ovat joko 100 tai 150 cm. Toki vastaisin, että K-Raudasta, mutta en koe sitä suositteluksi, vaan informoimiseksi.

Helsinki-Vantaan kentällä turvatarkastuksen jälkeen pääset kansainväliselle puolelle kävelemällä hajujen läpi. Reitti ohjautuu parfymikaupan läpi. Kovasti mautonta ja öklöttävää tyrkyttämistä.

Olen myös jäsenenä TNS Gallupin vastaajaryhmissä, missä usein kysytään suosittelisitko tutkittavaa yritystä tai tuotetta. Miten sellaiseen voi vastata, kun ei edes tiedä millaisia tarpeita kavereillani on. Eniten askarruttaa, että kuinka tämä sitten näytetään ”virallisessa” tutkimustuloksessa, jota tutkimuksen tilaaja paukuttaa maailmalle virallisena totuutena.

Ajatuksissani pyörii, että suosittelijana olisin jotenkin aktiivinen, tyrkyttäisin joitakin asioita ihmisille ja toki olen niin tehnytkin ja niissä on lähes poikkeuksetta oma lehmä ojassa. Sitten on niitä ihan vilpittömiä suosituksia, joista en itse hyödy mitään, vaikkapa Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttely Ateneumissa.

Suosittelu on taas muka fiininpi ilmaisu tyrkyttämiselle eli myynnille. Kovasti väärin käytetty sana jälleen kerran. Myyjä ei myy, tyrkytä eikä suosittele. Hän vuorovaikutuksen mestari, kuten Hesarissa viime viikolla hyvin kuvattiin.

Tyylipisteitä jaossa, Adobe, Skype ja Yahoo saavat nollan

Maanantai 1.6.2015 klo 12.56 - Kauko Niemi

Havahduin juuri, kun yllättäen lähes kaikki numerosarjat saivat eteensä Skypen tunnuksen ja olivat sinisiä. Tämä siis Firefox-selaimella. Kyseinen muunnelma ei pystynyt erottamaan päiväyksiä, puhelinnumeroita tai muitakaan järjellisiä numerosarjoja.

Toisilla selaimilla kaikki numerosarjat näyttäytyivät ilman Skypeä, aivan normaalisti kuten pitääkin. Ei ollut järin vaikeaa päätellä, että edellisen päivän Firefox-päivitys toi tullessaan jotain liikaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että selaimeen oli asentunut laajennus Skype Click to Call. Mutta miksi?

Vastaavanlainen tilanne tapahtui aiemmin Adoben päivityksessä. Koneelle asentui kokonaan uusi virustorjuntaohjelmisto, joka sekoitti koko myllyni ja ylimääräisten ohjelmanpätkien siivoaminen vei tuskaisesti aikaa. Nyt tiedän mikä täppä pitää poistaa Adoben päivityksessä.

Yahoo jaksaa myös yllättää ja huolimatottoman käytön jälkeen huomasin, että Yahoo onkin oletushakukone ja sen vaihtaminen ei onnistunut kuin siivoamalla Yahoo kokonaan pois koneeltani, eikä ole sen jälkeen ilmestynyt. Kumpi voitti minä vai Yahoo?

Kyllä minä tunnustan, että päivitysehdot pitää lukea huolellisesti. ja huomata ne ruudut joissa on täppä valmiina hyväksyttäväksi joku lisäjuonne. Onko tämä pakkosyöttö se ainoa tapa saada jonkun kumppanin tuote asennettua mihin tahansa koneeseen olipa tarvetta tai ei?

Ymmärrän hyvin, että joku pikkunarikka yrittää millä tahansa tempulla saada jalkaa ovenrakoon.  Todennäköisesti suurin osa tällaisen ohjelman käytöstä pakkopäivityksen jälkeen tapahtuu vain siksi, ettei käyttäjä osaa sitä poistaa. Korjata erehdystään.

Tyylipisteitä ei kyllä heru Adobelle eikä Skypelle. Yahoo onkin jo poissa pelistä. Skype käyttäytyy muutenkin tällä hetkellä varsin aggressiivisesti. Sen kanssa on oltava erittäin tarkkana, etteivät mene puurot ja vellit sekaisin. Toistaiseksi pidän selkeän rajan Outlook- kontaktien, Facebook-kavereiden ja Skype-kontaktien välillä.

Tällaisten tapausten takia olen poistanut koneeltani kaikki automaattiset päivitykset. Ilmoitus uusista päivityksistä riittää ja kun itse päivitän ja tilanne muuttuu jotenkin hämyiseksi, niin tiedän heti mistä asia johtuu. Ja näitä hämyjä kyllä riittää.

Kuka perustaisi käypähinta-palvelun?

Lauantai 3.1.2015 klo 11.28 - Kauko Niemi

Millaisia prosentteja ostit - saitko mitään tavaraa kaupanpäällisiksi? Onkos tuo -70% visuaalisesti kauniimpi kuin -40%. Kumpi kannattaa ostaa? Ostavatko ihmiset vain prosentteja. Eiliset uutiset antoivat ymmärtää, että juuri alkaneissa alennusmyynneissä on tänä vuonna vilkkaampaa kuin vuosi sitten, koska haastatellun kauppiaan mukaan ihmiset ovat hintatietoisempia. Ettei vaan olisi myrskysään ansiota, että ihmiset viihtyvät enempi sisällä.

Tietääkö kukaan paitsi kassajärjestelmä, minkä hintaisia tuotteet ovat? Ystäväni kirjoitti Facebook-päivityksessään löydöstään. ”Olen haaveillut pitkästä lämpimästä untuvatakista ja odottanut alemyynteihin asti. Tänään löysin sen, täyteen hintaan, (tietenkin, en koskaan löydä mitään alennusmyynneistä), joten tiedän ainakin kaupan alkuperäisen hinnan. Kysyin vielä kassalta eikö tästä saa mitään alennusta ,mutta ei, myyjä vastasi että tämä myydään täydellä hinnalla, jonka olin toki valmis maksamaan. Kas kummaa, annoin kanta-asiakaskorttini, jolla ei saa mitään alennusta, ikinä, ja hinnasta tippui 33% pois! Myyjäkin oli ihan ihmeissään nähdessään summan kassakoneella - ja minulla entistä parempi mieli!”

Alennusprosentit pitää virallisesti laskea viimeksi olleesta normaalista myyntihinnasta. Mikäs temppu se on nostaa hintoja ennen alennusmyyntiä ja ilmoittaa sitten roimista alennuksista. Näin todennäköisesti teki kodinkoneliike, jonka alennettu tuote viime viikolla oli kolme euroa kalliimpi kuin hinta kuukausi sitten olleessa ilmoituksessa. Kukaanhan ei pysty tätä peliä valvomaan.

Ihmisten hintatietoisuus kasvaa toki selailemalla kansainvälisiä nettikauppoja ja siitähän suomalaiset kauppiaat ovat huolissaan. Eilisten kommenttien mukaan nettikaupat ajavat tilanteen siihen, että alennusmyyntejä pitää järjestää useammin. Nettikaupoissahan on usein lyhyitä, päivän tai viikonlopun tarjouksia. Juhlapyhät näyttävät olevan erityisen otollisia näille tarjouksille, kun on aikaa istua koneen ääressä.

Kuka perustaisi nyt käypähinta nettipalvelun. Hintavertailu-sivustot jättävät asian puolitiehen.

Itse olen joissakin tapauksissa toteuttanut käypähinta-periaatetta. Esimerkiksi uusin keittiön lieden ja uunin. Olin määritellyt tekniset ja toiminnalliset minimiominaisuudet. Asettanut näille käypähintarajan, vertailemalla hintatasoja eri kaupoissa ja verkkokaupoissa. Sitten kesti vuosi ja kolme kuukautta, kun vastaan tuli kolmenpäivän tarjous, jossa kummankin yksikön kohdalla käypähintani alittui melkein 200 eurolla. Samalla periaatteella hoitui uuden fillarin hankinta viimesyksynä.

Näitä tapauksia on kohdallani useampiakin. Ja jos tämän hetken myrsky kaataisi puun autoni päälle ja se menisi lunastukseen, niin minulla olisi käypähinta valmiina uudelle kulkupelille.  

Anteeksi Fennia - alennusmyynnit panevat vihaksi

Tiistai 23.10.2012 klo 13.43 - Kauko Niemi

Olenkohan ainoa ihminen maailmassa, joka pahoittaa mielensä alennusmyynneistä. Ja etenkin jos olen syystä tai toisesta mennyt halpaan ja ostanut tuotteen aiemmin kalliilla. Minua on tai on yritetty huijata, jos saman tuotteen voi nyt myydä 70 prosentin alennuksella.

Miksei tuotetta voi hinnoitella heti kättelyssä ”oikein.” Tämä on se hinta, jolla sitä kannattaa myydä. That is it!

Anteeksi sinä Fennia-vakuutuksen puhelinmyyjä, että hermostuin sinulle hetki sitten. Eihän se sinun syytäsi ollut, että Fennia laskee vakuutushintojaan ja käskevät sinun myydä vakuutuksia 35 prosentin jatkuvalla alennuksella. Eihän se mikään jatkuva-alennus ole, vaan uusi hinta. Eikä sekään ole alennus, että saa huikean jatkuvan alennuksen keskittämisestä.

Fennia olisi voinut miettiä asiaa reilut puolivuotta sitten kun olin vielä heidän asiakkaana. Alentaako hyvin maksavan asiakkaan hintaa vai revitäänkö viimeiseen asti, kun ei se asiakas kuitenkaan mitään huomaa. Se vaan kannattaa muistaa, että uuden asiakkaan hankkiminen on monin verroin kalliimpaa kuin vanhan asiakkaan pitäminen tyytyväisenä.

Prosenteilla on kiva leikkiä, hämätä, monimutkaistaa asiat, sekoittaa asiakkaan hintakäsitystä, luoda kuvaa uskomattomasta edusta. Kuitenkin vain lopullinen hinta ratkaisee.

Ruokakauppa on hauska paikka ja erinomainen paikka oppia ymmärtämään hinnoittelumekanismeja. Oikeastaan suosittelen yhden päivän mittaista ekskursiota kolmeen ruokakauppaan ja tekemään itselleen sopivan ruokakori vertailun.

Vertailu avaa silmiä monella tavalla. Jonakin päivänä saat supertarjouksena jauhelihaa 1,89 eurolla. Wow! Tosin se onkin pakkauksen hinta, jossa tänään sattuu olemaan 175 g tuota jauhettua mössöä. Se pienellä oleva kilohinta on aivan sama kun eilen ilman tarjousta.

Ruokakori-casessa voit tehdä kännykkääsi omat suosituskilohinnat eri tuotteille. Tai vain ymmärtää, että espresso-papujen käypä hinta on Suomessa 12 – 16 euroa kilo (Euroopassa 7,50 – 11,00) ja kaikki sen päälle on turhaa kiskontaa jostakin muka brändistä. Erilaista pakettikohtaista hinnoista ei ota saimaan sällikään selvää.