Nettikaupan epämääräiset kuljetusvastuut

Lauantai 10.10.2020 klo 12:10 - Kauko Niemi

Näyttää vahvasti siltä, että pian joudutaan paremmin ymmärtämään kuka vastaa ja miten nettikaupasta ostettujen tavaroiden toimituksista.

Haukunko minä sählingistä kuljetusfirmaa vai tavarantoimittajaa. Onko kuljetusfirma itseellinen toimija välissä vai onko se tavaranmyyjän vastuulla oleva alihankkija. Olisiko parempi, jos minä saisin valita toimitustavan. Nythän tilanne on kohtuullisen sekava ainakin ostajan näkökulmasta tapaus tapaukselta.

Missä kulkee oikeesti vastuiden rajat. Onko vastuu tavarantoimittajalla siihen asti kunnes tavara on luovutettu minulle. Ihan samalla tavalla kuin kivijalkakaupassakin. Kun pudotan juomapullon ennen kassaa ja se särkyy, niin se on kaupan vastuulla ja kassan jälkeen minun vastuullani.

Entäs jos kuljetus olisi kokonaan oma palvelunsa. Nettikaupalla olisi lista kuriireista, joista minä voisin valita sen palvelun, johon luotan ja valita myös sen hintaisen palvelun mitä kulloinkin tarvitsen ja kuinka kauan pystyn ostettua tuotetta odottelemaan. Kun tilaan synttärilahjan netistä, niin soisi sen tulevan ennen syntymäpäivää.

Nythän joillakin logistiikkayrityksillä on superhalpoja palveluja, joissa ei ole mitään seurantaa, viimeisten metrien kantajalla ei ole edes oikeutta käyttää puhelinta ilmoittaakseen, että kohta tullaan. Nämä ovat niitä ”toimitus kuuluu hintaan” tapauksia. Keksitään ja jopa suoraan valehdellaan toimituksen tilasta robottien automaattisilla vastauksilla. 

Kuinka toimituskustannukset sitten piilotetaan tai näytetään, on oma taiteenlajinsa myyntitapahtumassa. Mutta jos valinta kuljetuksesta siirrettäisiin ostajalle, saattaisi tilanne selkeytyä huomattavasti. Samoin todellinen kilpailutilanne.

Nettikauppaa tuskin kenenkään kannattaa perustaa, jos ei ole rakentanut selkeää ja ymmärrettävää logistiikkaa. Jos kukaan on ostanut esimerkiksi Amazonilta, niin ymmärtää miksi tämä yritys pärjää ja kasvaa jatkuvasti.

Viimeiksi ostin Amazonilta varsin edullisen, isomman ja nopeamman muistikortin kameraani. Tilauksen tein pari viikkoa sitten tiistaina ja paluupostissa tuli vahvistus tilauksesta ja ilmoitus arvioidusta toimituksesta viikon kuluttua keskiviikkona. Toimituskulut kuuluivat hintaan, eikä minulle käynyt selville kuka toimituksen hoitaa.

Muistikorttini tipahti postiluukusta päivää ennen ennakoitua ajankohtaa tiistai iltapäivällä. Omapostin nettipalvelusta selvisi, että viimeiset metrit kantoi posti. Ei valittamista. Jos Amazon ilmoittaa heti toimituspäivän, niin sopimuksen mukaan Postilla ei tässä tapauksessa lienee ollut vaihtoehtoja.

Sitten tilasin itselle täysin tuntemattomasta nettikaupasta vaatteita. Otin riskin, sillä loppusumma toimituksineen oli 29:60 euroa. Kellot alkoivat kilkattamaan, kun asiallinen tilausvahvistus ilmoitti seurantakoodin. Paitsi seurantakoodi ei johtanut mihinkään eikä vielä kolmenkaan viikon päästä.

Lähetin tiedustelun ja sitten toisenkin. Kumpaankin tuli robotin kirjoittama sama vastaus hoonolla soomella. Tällaista tilausta ei löydy. Kunnes viikko sitten maanantaina alkoikin tapahtua.

Omapostisovellus ilmoitti, että minulle on paketti tuolla parin kilometrin päässä olevassa postissa. Samaisen maanantai iltapäivän kannossa sain paperisen ilmoituksen Postilta, että minulle on kirjattu kirje, mutta se oli vastakkaisessa suunnassa olevassa Postin toimipisteessä. Kahdeksan kilometrin kävelyn jälkeen sain paketin, jossa oli tilaamani vaatteet ja selvisi että toisessa potissa ei ollut kirjattua kirjettä vaan olematon kirjattu kirje tarkoitti samaa pakettia, jonka olin juuri noutanut 8 kilometrin kävelyn jälkeen. Asunhan kuitenkin aivan Helsingin ydinkeskustassa.

Ja todistaakseni kuinka sekavaa on nettikauppa, niin lopuksi huikean hieno kokemus myös viime viikolta.

5.10.2010 maanantai – Oura.sormukseni ei herännyt henkiin ja tein vikailmoituksen Ouran tukeen (sovelluksen kautta)
10:10 automaattiviesti ilmoituksen vastaanotosta
12:27 sähköposti Tapiolta, että on tarkistanut tilanteen minun logitiedoista ja siirtää tapauksen takuukäsittelyyn ja pyytää ostodokumentit.
15:07 ilmoitus, että takuutilauksesi uudelle sormuksellesi on nyt luotu järjestelmäämme tilausnumerolla XXX
Seuraavana päivänä tiistai 6.10 klo 11.11 ilmoitus, että sormus on lähetetty ja DHL:n seurantakoodi (Hollannista)
19.36 sähköposti sekä sm viesti DHL:ltä seurantakoodeineen ja että arvioitu toimitus pe 9.10. Siis kaikki viikossa ja tietäen lähes minuutin tarkkuudella mitä milloinkin tapahtuu?

Paitsi DHL ei toimita sormusta lupaamansa perjantain aikana. Seurannasta voi päätellä, että sormuksen matka päättyi torstaina 14:31 Brysseliin. Hyvin olisi siitä ehtinyt perjantaiksi Helsinkiin, jos olisi kaikki mennyt putkeen. On se tavattoman vaikeaa. (kirjoitan kommentin sitten joskus, kun asia on hoitunut)

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 12.10.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Tervettä järkeä nettiin

Sunnuntai 9.8.2020 klo 10:03 - Kauko Niemi

Olen ajan mittaan luonut itselleni omia suosituksia netin käyttööni. Nämä minun ajatukseni eivät siis perustu mihinkään tieteelliseen totuuteen vaan puhtaaseen kokemukseen ja maalaisjärkeen.

Kokemusta tavalla tai toisella minulle on kertynyt vuodesta 1981 lähtien. Olen jopa irtisanonut useita palveluja, jotka eivät ole pystyneet tarjoamaan asiointia verkon kautta tai asiointi on tolkuttoman huonoa. Ja myönnän kohdallani tietynasteisen riippuvuudenkin.

Toki kaikkea sattuu ja muutama vuosi sitten menin helppoon ja peruin kaiken maailman viestien lopussa olevista palvelulinkeistä, etten halua enää jatkossa teidän viestejänne, mutta hups – sehän onkin vain vahvistus, että tämä on myyntikelpoinen, toimiva osoite. Pian sain noin 700 spämmiviestiä viikossa ja kyseinen sähköpostiosoite oli lopetettava.

Vahinko vain, että osoite oli sen hetkinen virallinen osoitteeni. Mutta opetukseni oli, että aina kannattaa olla jonkunmoinen feikki-osoite, jota voi käyttää milloin missäkin ja säästää se oikea osoite virallisiin asiointeihin.

Pari selkärangasta tulevaa varoitusta ovat: älä pistä kaikkia munia samaan koriin ja toinen että vältä joutumasta suurten kitaan. Jos tunnet kärsineesi vääryyttä, niin tuskin tulet koskaan saamaan armoa Facebookilta tai Googlelta. He tekevät mitä haluavat ja käyttävät tietojasi miten haluavat.

Musiikkipalvelu Spotify tarjoaa levy-yhtiöille ja näiden edustamille artisteille mahdollisuuden niin kutsuttuihin pre-save-kampanjoihin. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että annat luvan kaikkiin tietoihisi. Ei ole sen arvoista, että saat kuulla jonkun biisin päivää aikaisemmin kuin muut.

Nyt on onneksi ensimmäisiä merkkejä ilmassa, että nämä suuretkin ovat ottamassa jonkinmoista vastuuta millaista valtiollista propagandaa he sallivat. Mutta minun ja Trumpin välillä sosiaalisessa mediassa on vielä huima ero sekä tyylissä että merkityksessä.

Toki minäkin käytän Googlen palveluja ja eniten asioita etsiessäni netistä, mutta minulla ei ole koskaan ollut Google-tiliä. En ole päästänyt liian lähelle. Vaihtelen myös hakukonetta tilanteen mukaan.

Käytän viittä eri selainta ja niitäkin ristiin taustojen mukaan. Esimerkiksi käytän Windowsin Edge selainta Facebookin selaimena kaikissa kolmessa laitteessa, jolla Facebookia käytän. Ja kyseisellä selaimella en sitten tee yhtään mitään muuta. Enkä käytä missään Facebookin omaa sovellusta. Kaikesta näkee, ettei tämä miellytä kaikkia osapuolia. Edge ei aina anna avausehdotuksena FB:tä vaikka ko selainta en ole ikinä käyttänyt muuhun kuin Facebookiin. Toisaalta saan viestiä, ettei osoitteeseen voida yhdistää ja annetaan FB-sovelluksen linkki, etenkin puhelimessa.

Googlen Crome-selaimella teen ja ylläpidän vaan muutamaa projektia. Kolmannella, melko harvinaisella selaimella en tee mitään muuta, kun hoidan pankkiasioita. Kaikkein yleisimpänä selaimena käytän Firefoxia.

Firefoxia sen takia, ettei se kuulu mihinkään suurempaan ryhmittymään, jossa tiedot mahdollisesti vuotavat palvelusta toiseen. Ja kun muistat selainten asetuksissa säätää, että istunnon loputtua tyhjennetään välimuistit.

Suosin siis pienempiä ja yksittäisiä toimijoita. Toki siinäkin on luotettavuusrajat, etten yhtenä kauniina päivänä huomaa, ettei tietojani olekaan enää missään. Tämä etenkin jos käytän asioiden säilömiseen pilvipalveluja.

Itselläni on liki 200 000 kuva-filettä ja niiden kopiot ovat kolmella ulkoisella kovalevyllä. Tuskin kaikki levähtävät samalla kertaa, paitsi jos talo palaa.

Aina ei kannata olla ihan hirveän rehellinen. Käytän F-Securen Freedom ohjelmaa, jolla voit muun muassa häivyttää tiedot missä olen. Se on estänyt juuri nyt yhdellä laitteellani 197 haitallista sivustoa ja 98285 seurantayritystä. Samoin käytän Adbloggeria, jolla estetään mainosten näyttämisiä.

Tosin esimerkiksi MTV3 uutisten videot tarttuvat Adbloggeriin ja niitä ei minulle näytetä. No se on pieni harmi.

Tuossa Freedomin kohdalla mainitsin paikannuksen. Minulle oma paikannustieto on liki sama kuin sosialiturvatunnus. Paikannuksen kanssa kannattaa olla erityisen tarkkana ja annan luvan paikannukseen vain ja ainoastaan silloin kun siihen on todellinen tarve vaikkapa auton paikoituksen maksamisessa. Minkään palvelun hinta tai laatu ei pitäisi muuttua sijainnin mukaan.

Itselläni on hyvä kokemus. kun etsin lentolippua Helsingistä Wieniin. Mitä useammin asiaa selasit ja tarkistin, niin samalla jossain tekoäly tulkitsi, että olen tosissasi ja hinta nousi joka kerta ja se oli jo 356 euroa. Sitten kun vaihdoin paikkani Suomesta Irlantiin, löytyikin lippu, jonka hinta oli 163 euroa ja tietenkin heti osin sen. 

Toistaiseksi onneksi olen onneksi välttynyt suurilta huijauksilta. Ehkä yksi tärkeimmistä asioista nettikäyttäytymisessä on kuitenkin, ettei innostu suunnattomasti jostakin asiasta.  Vain yksi jäljellä – usko pois huomenna tulee lisää! Tarjous loppuu tunnin kuluttua! Älä tee mitä et ymmärrä. Ymmärrä, että kaikki jakamasi tieto on ja pysyy verkossa ja sitä voidaan käyttää sinun hyväksesi tai sinua vastaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 10.8.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Kivijalkakauppojen pelastus on surkeat logistiikkapalvelut

Lauantai 11.7.2020 klo 21:07 - Kauko Niemi

Sinulle annetaan 4-6 tunnin marginaali, jolloin netistä tilaamasi tuote tulee kotiovellesi. Kun olet päivystänyt kaikki nuo tunnit ja vähän enemmänkin ja sinulla ei ole todellisesta tietoa tilanteesta. Saat viestin, ettei sinua tavoitettu ja tuote on nyt 10 km päässä noutopisteessä.

Jokainen voi miettiä mielessään menikö kaikki nyt aivan niin kuin piti. Ja alunalkujaan luvattu odotusaikakin oli täysin kohtuuton ja väliaikatiedot olemattomia. Tällä hetkellä nettitoimituksissa ei tunnu olevan varsinaista vastuullista toimijaa.

Iso kysymys on tulevaisuudessa kuka käynnistää muutoksen – asiakas, logistiikkayritys vai nettikauppias.

Kyllä kivijalkakauppias kiittää, että logistiikkayritykset toimivat kivikaudella. Otetaanpas tähän muutamia esimerkkitapauksia.

Korona-hysteria innosti minut ruoan nettikauppaan. Kertakokeilu valitettavasti oli minulle tarpeeksi, vaikka innostuneena netti-ihmisenä idea olisi ollut mitä parhain. Hyvää jo senkin takia, ettei olisi turhia mielihaluostoja, joita kaupassa helposti syntyy.

Ruokaostosten suunnittelu yli viikon päästä tapahtuvaan toimitukseen on minulle mahdoton ajatus. Toki jauhoja, säilykkeitä, tms purkkihernekeittoa pahan päivän varalle voisin tilata toimitettavaksi milloin vaan, mutta päivittäiseen ateriointiin tuskin. Sivujuonteena todettakoon, ettei ovelle ilmestynyt ruokakuski ollut millään lailla koronasuojattu.

Todettakoon, että kaiken suuhuni pantavan teen 99 prosenttisesti itse omassa keittiössäni.

Tuohon ensimmäiseen ja toistaiseksi ainoaan ruokatilaukseeni tilasin muun muassa maksaa. Sitä ei sitten toimitushetkellä ollutkaan ja tilalle toimitettiin palapaistia. Paitsi etten juurikaan käytä punaista lihaa. Ehkä sitten joskus löydän toimivan nettiruokakaupan.

Eräs nettitilaukseni tuli Postin kautta ja olin määritellyt toimituspaikaksi minulle soveliaimman pakettiautomaatin. Voi olla vain minun vilkasta mielikuvitustani, mutta paketti oli noudettavissa juuri avatussa Postin ”supertyylikkäästä” uudesta palvelupisteestä. Siis minut kävellytettiin sinne vaikka lähempänä olisi ollut useampiakin lokerikkoja, joihin tilaukseni tein.

Viikko sitten oli ulkomaille menevän paketin lähetyksen vuoro. Kaksi ihmistä yritti tulkita vaihtohtoja suomeksi ja englanniksi, kuinka netistä ostetaan Postin kuljetus ja kuinka toimitaan. Moni varmasti tietää, että kotimaan netistä ostettu 5:30 euroa maksava paketti maksaa postin toimipisteessä yli 11 euroa, kun palveluhenkilö ottaa paketin hoidettavaksi. Niin tuosta ulkomaanpaketista en tätä kirjoittaessani vielä tiedä onnistuinko vai en. Mutta vaikeaselkoista oli.

Varsin usein, jos on valinnanvaraa, niin käytän Matkahuollon palveluja. Näin tein kaksi viikkoa sitten myöhään torstai-iltana. Perjantaiaamuna olikin jo toimittajan vahvistus, että tilaukseni on toimitettu kuljetettavaksi. Perjantaina seurannasta näin että paketti oli lähtenyt Kuopiosta. Maanantaina sain ilmoituksen Matkahuollosta, että paketti on noudettavissa. Ihan hyvä suoritus, mutta sehän oli jo ihan varmasti perjantaina Helsingissä. Kas kun Mathahuolto onkin kesäaikataulussa ja viikonloppuisin suljettu.

Erään paketin kohdalla Postin henkilökunta kertoi kahta täysin erilaista tarinaa paketin kohtalosta ja toinen virkailija kertoo, ettei toisen virkailijan tiedot pidä paikkaansa. Tämä paketti ei ollut niiden Vantaalla kolme kuukautta maanneiden pakettien joukossa.

Facebook-tuttavani päivitteli samaa asiaa päivityksessään kuinka USP:n asiakaspalelussa toistuvasti väitettään, ettei ole ollut kotona... täydellistä valehtelua.

Suomen Posti, muutkin valtiolliset postit ja suuren logistiikka-yritykset elävät asennevammaisina – ota tai jätä periaatteella. Ja nettikaupat tietysti käyttävät halvinta mahdollista palvelua. Palvelulla on jopa eri hinta, huomattavasti kalliimpi, jos kuljettajalla on toimiva käynnykkä käytössä. Nettikaupoilla on vain kovin helppo tilanne, sillä syylliseksi leimataan kuljetusyhtiö, eikä se, että nettikauppa on valinnut on valinnut yksinkertaisimman ja viipyilevän palvelun, joka ei ota vastuuta asiakaskontaktista.

Mielenkiintoista on ajan mittaan seurata, kuka tilanteen ottaa haltuun.
Asiakas, joka ilmoittaa nettikauppiaalle, ettei hyväksy kuljettajaksi tätä organisaatiota.
Nettikauppa, joka ottaa kokonaisvastuun tuotteen toimittamisesta.

Vai laukaiseeko tilanteen joku nöyrä uusi toimija. Kuten vaikka ruokakuriirit, joiden toimituksia voi sovelluksesta seurata liki minuutin tarkkuudella. Osa heistähän jo toimittaa ruokaostoksia päivittäiskaupoista.

Lopuksi kerron tapauksen kahden viikon takaa, kun olin käynyt pari lyhyen tiivistä sähköpostikeskustelua tuotteesta, josta oli hyviä kokemuksia ja tunsin tuotteen. Tein sitten perjantaiaamuna tilauksen oululaisesta pienyrityksestä, siis ainoa joka Suomessa myy tätä italialaista tuotetta.

Pian tuli viesti Oulusta olisinko kotona hetken kuluttua. Yrityksen toimitusjohtaja oli matkalla Tallinnaan ja lupasi tuoda paketin tullessaan. Aamuinen tilaus oli minulla 12:45 ja herralla oli maksupääte taskussaan, joten maksukin hoitui samalla. Se on toistaiseksi ennätys minun nettiostokseni toimituksessa.

 

PS. viime torstaina tuli kirje postilta, jossa kerrottiin, että niin sanotun pääpostin eli Helsinki 10 postitoiminnot loppuvat tämän heinäkuun lopussa. Lopettaminen koskee myös itsepalvelutoimintoja eli pakettiautomaatteja Helsingin keskusta Postitalossa.
Kaikki Oodin, Kiasman, Amos Rexin ja muut turistit tervemenoa Kasarmintorille, jos haluatte esimerkiksi Helsingistä erikoisleiman.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 13.7.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

Jotain olen ilmeisesti tehnyt oikein nettikäyttäytymisessäni

Sunnuntai 31.3.2019 klo 12:57 - Kauko Niemi

Nettimaailman paljon puhutut algoritmit ovat kohdallani jonkun verran hakusessa. 

Yllätyksekseni huomaan, etten ole saanut netissä millään kanavalla ainuttakaan tyrkkyä vaaleista. Toisaalta en saanut yhtään tyrkkyä eri kauppakeskusten runkutuspäivistä, hulluista päivistä, joita on ollut juuri nyt kevään kynnyksellä vaikka kuinka monia.

Tästä tilanteesta en todellakaan ole yhtään pettynyt, vaan päinvastoin todella tyytyväinen. Näin on tavoitteeni jollakin tasolla toteutumassa. Vielä kun tietäisi mikä vaikuttaa mihinkin. Sitähän ei kovin moni todellakaan tiedä ja jos sattuu aavistamaan Facabookin tai Googlen toimintatapoja niin ensi viikolla ne ovatkin jo sitten muuttuneet.

Tehtäköön sekin selväksi, että lähes asun netissä. Ja kun olen kaiken lisäksi uutisnarkomaani, niin kaiken maailman vakoilutekniikoilla ei pitäisi olla mitään vaikeutta rakentaa minusta hyvinkin tarkka profiili ja syöttää sopivaa probakandaa mennen tullen.

Facebookissa teen kaikki henkilökohtaiset päivitykseni julkisina. Se kasvattaa tietoisesti omaa sisäistä kontrolliani. En esimerkiksi päivitä tietoja tai kuvia toisesta ihmisestä. Vain muutamassa poikkeustapauksessa luvan kanssa on näin tapahtunut. Jokainen vastaa omien tietojensa jakamisesta.

Netin käyttöä boostaa myös se, että Facebookissa minulla on kolme erilaista päivittäistä työrupeamaa, joiden ”toimitusjärjestelmät” pohjaavat faceen.

Muinoin aikainen kokeilu osoitti, että tykkäämisillä on merkitystä. Lopetin tyystin oman arvomaailmani pohjalta tykkäämästä ihan kaikkien kavereiden päivityksiä, joissa oli ravintolaruokia tai minkäänlaista alkoholia. Kesti noin kolmisen kuukautta, jonka jälkeen niitä ei enää minulle juurikaan tyrkytetty.

Jos nyt purkaan niitä tapoja, joita noudatan nettimaailmassa ja joilla ilmeisesti on merkitystä.

Nettiä käytän tehokkaalla pöytäkoneella, tabletilla ja puhelimella. Käytössäni on adblocker mainosten estosovellus. F-Securen VPN- ohjelma, joka on esimerkiksi pöytäkoneellani blokannut yli 50.000 seurantayritystä.

Paikannus on minulle pyhä lehmä. Paikannus on aina poissa käytöstä ja vain muutama sovellus saa käyttää paikannustietojani. Esimerkiksi käytän mobiili paikoitusta. Parkkipaikkaa ei tällöin voi maksaa ilman paikannustietoja. Sitten on aika monta sellaista sovellusta, jotka helpottaisivat jonkun verran elämääni, mutta ovat syystä tai toisesta vaatineet paikannusta ja sen takia jääneet asentamatta.

Paikannusta on sekin, että kotikoneeni paikkaa ei välttämättä julisteta. Paikannuksesta hyvä esimerkki on reilun vuoden takainen matkani Itävaltaan. Lento Helsingistä Wieniin kallistui sitä mukaa, kuinka monesti olin käynyt lehtoa ja sen hintaa tarkistamassa. Lopulta edestakaisen lennon hinta kipusi 365 euroon. Tämän jälkeen asetin omaksi sijainniksi Irlannin, jonka jälkeen lennon hinta oli 163 euroa ja sen sitten heti ostin ja toteutin.

Erityisen tarkkana yritän olla näiden suurten mestareiden kanssa, kuten Google ja Facebook. Esimerkiksi Google-tiliä en ole koskaan avannut ja hyvin olen tullut toimeen.

Selainten käyttö on mielestäni myös monen mietinnän arvoista. Selaimet tietävät ja keräävät tietoa yllättävän paljon. Hetkeäkään en epäile, etteikö Googlen selain vuotaisi tietoja Googlelle. Selaimien muistit kannattaisi tyhjennellä, mutta sitä teen aniharvoin.

Itse käytän viittä eri selainta. Yhdellä selaimella hoidan pankkiasioita enkä yhtään mitään muuta. Selaimella, jolla olen Facebookissa en tee yhtään mitään muuta ja valittu selainkaan ei kuulu FB-leiriin. Facebook yrittää muuttaa käyttäytymistäni ja vaatii kolme ylimääräistä klikkausta – ei – jokaisen istunnon aluksi.

Eräänlaisena yleisselaimena käytän Firefoxia, joka ei kuulu sen enempää Googlen kuin Facebookinkaan eturintamaan. Firefox on myös ainoa selain, jonka olen synkronoinut kaikkiin kolmeen laitteeseen.

Silloin kun käytän Facebookia puhelimella, niin käytän sitäkin selaimella enkä facebookin omalla sovelluksella, vaikka siitä muistutetaankin harvase päivä. Ja kaikkein vuotavin viestisovellus on messager, jota ei asiantuntijoiden mukaan pitäisi käyttää puhelimessa lainkaan.

Tähän samaan tietojen yhdistämisen vaikeuttamiseen perustuu myös se, etten ole koskaan käyttänyt Android-laitteita – en etenkään sen jälkeen kun luin raportin kuinka ardroidilla oli tuollin samaan aikaan 83 tietoturvariskiä. Androidit ovat liian lähellä Googlea ja kokonaisuutta ei hallitse oikein kukaan. Elän siis windows ja apple -maailmoissa.

Vaikka nettikäyttäytymiseni saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, niin ei se sitä kuitenkaan ole. Eri toiminnot ovat sujuvasti tehtäväpalkissa eikä vaadi mitään erikoistoimintoja. Kuitenkin turhat tyrkyt ovat vähissä. Toisaalta menetän joitakin kiinnostusalueellani olevia asioita, mutta onneksi en tiedä mitä. Ja sitten jos tarvitsen jotain voin oma-aloitteisesti etsiä sen netistä.

 

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 1.4.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

 

 

 

Odottavan aika on pitkä

Sunnuntai 1.7.2018 klo 11:44 - Kauko Niemi

Ihminen on kautta aikain tottunut siiten, että ostotapahtumassa raha ja tavara vaihtavat omistajaa ihan siinä samassa hetkessä ja samassa paikassa.

Tämän asian tiedostaminen nettikauppiaalle on ihan niitä ensimmäisiä asioita, kuinka pitkään asiakkaan luottamus kestää odottamista ja mitä odotusaikana tapahtuu. Tätä aikaa ei mitata viestien määrällä vaan viestien sisällöllisellä laadulla. Tämä vanha sananlasku, jos mikä, pitää paikkansa.

Tilaan lauantaina puhelimeeni suojalasin Suojakalvotukku.fi. Automaattinen kuittaus kertoo, että tilaus on otettu vastaan. Aikaisin maanantaiaamuna saan viestin, että toimitus on lähtenyt matkaan ja keskiviikkona postiluukusta putoaa tilattu lasi. Ehkä olisi jo tiistaina, jos alueellani olisi ollut postin jakelua.

Samaisena lauantaina tilaan myös diabeteskauppa.fi uuden verenpainemittarin. Kuvio toistuu täsmälleen kuin suojalasissa paitsi saan jo maanantaina iltapäivällä viestin Matkahuollosta, että paketti on noudettavissa.

Juhannusviikon keskiviikko-iltana selaan koneellani saamaani Gigantin kesäale pdf-katalogia. Siellä yhdessä nurkassa on pienellä 2T kovalevy, sopiva varmuuskopiointiin.

Välitön hintavertailu osoittaa, että sama kovalevy on 110 – 150 euron välillä ja tuo Gigantin hinta oli 79 euroa. Normaali hinta Gigantilla 129 euroa. Sama hinta kuin sähköisessä katalogissa, oli myös nettikaupassa.

Tarjous näyttää olevan voimassa yli juhannuksen, eikä erikseen mainita, että se olisi joko netissä tai vain myymälässä. Siis huomenna tilaus sisään kaikessa rauhassa.

Hups - yön yli ja hinta nettikaupassa olikin torstaina 129 euroa. Päätän piipahtaa nyt myymälässä. Myyjä tarjoaa painettua jaossa olevaa kesä-alen tablot-lehtistä. Siinä ei ole mukana koko levyasemaa. Sitten tarkistetaan myyjän työaseman sielunelämä. Ei löydy kuin 129 euron hintaisia.

Kaivetaan koneelta tuo sähköinen tarjouslehti ja sieltähän se 79 euron levy löytyy kuin löytyykin. Tämän jälkeen haetaan lisää myyjiä ja lyhyen neuvottelun jälkeen tietojärjestelmään minun tietojen kohdalle kirjoitetaan, että tälle herralle myydään tämä levy 79 eurolla. Ja kassalla jo tiedettiin, että K Niemi maksaa levystä tämän verran.

Nyt tiedän kuinka luottavaisesti minun pitää tulkita Gigantin viestejä, joista ei saa sen enempää tolkkua asiakkaat kuin myyjätkään.

Laitan koemyyntiin sänkyni tori.fi -sivustolle. Kyselytulvaa ei syntynyt paitsi yksi, joka lupasi ostaa sängyn, jos voi hakea sen kahden päivän kuluttua. Tarkistusten jälkeen sovin kaupoista.

Aina ei tarvitse olla edes nettikauppaa kun ostat verkossa. Tiesin tarkalleen millaisen uuden sängyn haluan ja pyysin sähköpostilla tarjouksen Metropoli kaluste Oy:ltä. Hinta oli sopiva ja toimitusaika 2 viikkoa. Kaksi viikkoa lattialla ja yökylässä tuntui kohtuulliselta. Tilasin, sain maksukuitin käsimaksusta, maksoin ja myyjä sai pankin maksutositteen. Kaikki tapahtui noin puolessa tunnissa.

Viestejä ja jopa puheluita alkoi kulkea kahden viikon kuluttua. Ja ennen kaikkea selityksiä, jotka eivät tuntuneet uskottavilta. Toimitus venyi 8 viikkoon. Kahdeksan viikkoa ilman säbkyä alkoi pikkuhiljaa pakottamaan. Ja vasta sänkyä kuskannut autokuljettaja tiesi kertoa, että Tempuren patjamallien uusinta ei pysynyt alkuunkaan aikataulussa. Tällaisen selityksen olisin ymmärtänyt aikaisemminkin. Olinhan vanhojen mallien tyrkytyksistä huolimatta valinnut uuden mallin.

Tekniikkafriikkinä ja huonounisena päätin tilata ennakkotarjouksesta Oura-sormuksen. Tein tilauksen ja maksoin tilauksen helmikuussa.

Olen saanut nyt 23 tilanneviestiä Ouralta. Kaikki ovat vähintään viestintätoimiston puppusanageneraattorilla tuotettuja. Kauniita, kohteliaita, tunteisiin vetoavia, mutta yhdessäkään ei ole mitään konkreettista tietoa kuinka toimitukset ajoittuvat.

Yllätys, yllätys viime perjantaina tuli se 24:s viesti, jossa arvioidaan minun tilaukseni toimituksen tapahtuvat tulevan elokuun lopussa. Ensimmäinen konkreettinen viesti neljän kuukauden jälkeen tilauksesta.

Jokainen voi näiden esimerkkien jälkeen päätellä onko odottavan aika pitkää ja millaista maineenhallintaa kannattaa nettikaupoissa harrastaa.

Tämä on myös kuultavissa podcastina Finnradion taajuudessa 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai nettissä www.finnradio.fm - maanantaina 2.7.2018 klo 13:00 alkavassa ohjelmassa.

 

 

Nettimyynti jää liian usein kesken

Maanantai 21.8.2017 klo 13:09 - Kauko Niemi

Teen tilauksen netissä ja kun olen painanut viimeisen vaiheen nappia, niin mitkä ovatkaan tunteet silloin. Milloinkahan saan tuotteen vai saankohan sitä koskaan. Meniköhän se maksu turvallisesti perille. Olikohan tämä sittenkään luotettava myyjä.

Epävarmuus kalvaa vielä senkin jälkeen, vaikka olen tehnyt netissä satoja ostoksia ja vain kerran tullut petetyksi.

Miksi ihmeessä nettimyynti pitää niin usein jättää kesken. Todennäköisesti vain siksi, että perinteinen myyntitapahtuma on siirretty sellaisenaan nettiin. Esitellään tuote, otetaan tilaus vastaan ja rahastetaan asiakas ja annetaan tuote asiakkaan kainaloon.

Nettimyynti pystyy tarjoamaan huomattavasti monipuolisemman palvelukokonaisuuden, kun henkilökohtainen myynti, kunhan hieman kehittää koko prosessia.

Lauantaina hajosi tablettini, jossa takuu voimassa. Sunnuntaina tein ilmoituksen ja sain paluupostissa tapauksen tunnuksen, ohjeet ja UPS lähetysdokumentin paketin päälle liimattavaksi. Tänään maanantaina se on jo matkalla. Ja kiinnostuneena voin netissä seurata tilannetta.

Toisena esimerkkinä mainitsen, vaikka Savonlinnan Oopperajuhlat. Tänä vuonna poikkeuksellisesti jouduin ostamaan lipun helmikuun loppuun mennessä ihan fyysisesti lippukauppiaalta. Tässä tapauksessa lähimmältä R-kioskilta.

Yksikään lipunmyyjä, eikä R-kioskin myyjä tämän jälkeen korvaansa lotkauta. Sen sijaan Savonlinnasta tuli kesän alussa viesti, kuinka harjoitukset ja muut puuhat ovat käynnistyneet. Pari viikkoa ennen esitystä tulivat käytännön ohjeet. Kuinka turvatoimia on tiukennettu ja kuinka kassien tarkistus sujuu tänä kesänä. Mitä siellä kassissa saa olla ja mitä ei saa olla. Hyödyllistä tietoa ja välttää ylimääräiset sählingit sisään mennessä.

Esitys oli tiistai-iltana ja keskiviikkona tuli kiitosviesti, jossa nimenomaan kyseisen esityksen koko esiintyjäkaarti oli lavalla pokkaamassa (Tietenkin kuva oli otettu viimeistään kenraaliharjoitusten päätteeksi). Ja toki samalla alitajuntaani merkittiin kiitosviestistä se lisätieto, että ensi kesänä Linnassa on yksi minulle vaikuttavimmista teoksista Gounodin Faust.

Suurin virhe nettikaupassa on jättää tilanne avoimeksi.  Tilasin tietotekniikkatarvikkeita keskiviikkona iltapäivällä ja perjantai aamupäivällä kuriiri soitti ovikelloa ja toi paketin. Tällä välin olin saanut kuusi tilanneviestiä. Samoin tilasin uuden näytön Englannista ja pystyin seuraamaan näytön matkaa muutaman tunnin tarkkuudella. Näin se pitäisi mennä, ettei asiakkaan tarvitse hermoilla.

Se että tarvitsisinko todella näin tarkkaa tietoa, on kokonaan toinen asia, kuin se syntyvä luotettavuus toimittajaa kohtaan ja into luoda uusintatilausten mahdollisuus.

Ilman todellista tietoa mielikuvitus ryhtyy laukkaamaan ja synnyttää täysin vääristyneitä käsityksiä kyseisestä toimittajasta. Näitähän tapauksia on some pullollaan, joita on turha ryhtyä oikomaan.

Nettimyynnnissä voittaa se, joka tuntuu uskottavalta ja lunastaa luottamuksen käytännössä.

Mikä erottaa nettikeskustelun tavallisesta keskustelusta

Keskiviikko 9.8.2017 klo 7:01 - Kauko Niemi

Minun mielestäni ei mikään. Jos sinua tervehditään netissä tai sinulta kysytään jotakin netissä, ei pitäisi olla mitään eroa tapahtuuko tämä työpaikan käytävällä, treenikämpällä tai kaupassa vai torilla. Jo kohteliaisuus edellyttää jonkin asteisten käytöstapojen mukaista reagointia.

Nyt en tarkoita niitä spämmiviestejä, joilla trollataan ja haetaan vain uhreja.

Minulla on useita tuttavia, jotka toimivat tiivissä tiimissä samassa projektissa, eivätkä ole koskaan fyysisesti tavanneet toisiaan. Projekti kehittyy tehokkaasti ja valmistuu, voi hyvin. Itsekin toimin vuosia yhteistyössä kollegoiden kanssa ympäri maailmaa ja tavattiin ehkä kerran vuodessa. Silloinkaan ei yleensä käsitelty konkreettisia tekemisiä.

Miksi pitäisi seisottaa hommia sen takia, että yritetään löytää kalentereista yhteistä aikaa. Tai on tehty projektille joku asioiden etenemisestä riippumaton, muodollinen aikataulu – kokoonnutaan vaikkapa kerran kuussa. Miksi pitäisi maksaa ylimääräisiä matkustuskuluja päästäkseen hätäiseen palaveriin saman pöydän ääreen.

Väittäisin jopa, että nettitiimissä syntyy parempaa jälkeä, kun kaikki ovat samanarvoisessa asemassa, eikä kukaan tule äänekkäimmän jyräämäksi. Nettitiimissä on hieman enemmän aikaa arvioida, tarkistaa ja pohtia sanomisiaan ja omia sekä toisten ideoita.

Joillekin, kuten minulle, itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla ja kuvaamalla on kaikilla tavoilla luontevampaa ja helpompaa kuin puhumalla. Etenkin kun ei hallitse alkeellisintakaan päällepuhumisen taitoa.

Valitettavan paljon kohtaa niitä, joille verkossa keskustelu ei ole minkään väärtti, eikä vaivan arvoista. Tai pahimmillaan tarve sabotoida koko tiimin työ ja työilmapiiri.

Käytettiinpä mitä nettitekniikkaa tahansa, niin aina on toiminnasta järjestettävissä viralliset dokumentit.

Minulla on huomenna kuvausprojekti, jossa perusasiat ovat käyty erittäin hedelmällisesti läpi, arvioitu ideoita ja olen etsinyt sopivat kuvauspaikat, tehnyt ja lähettänyt koekuvia arvioitaviksi. Kertaakaan ei olla tavattu, mutta uskon, että huomenna sovitussa kahdessa tunnissa tulee tavoitteen mukaista jälkeä.

Joku voisi valmistella perusohjesäännöt, toimintamallin verkkotiimin tehokkaaseen työskentelyyn. Jos sellaisia ei vielä ole. Niille löytyisi käyttöä yritysten lisäksi koulujen ja kotien väliseen yhteistyöhön ja mitä erilaisempien harrastusryhmien ja yhdistysten toimintaan. Tapahtumien järjestämiseen.

 

Kerrankin suomalaiset näyttävät tunteitaan ja se on muka pahasta

Sunnuntai 13.9.2015 klo 17:29 - Kauko Niemi

Nettiraivo on tervetullut ilmiö suomalaiseen elämänmenoon. Kerrankin suomainen voi purkaa pahaa oloaan ja näyttää tunteitaan. Se on monin verroin terveellisempää kuin padota ne ja hautoa asioita sisällään.

Pahanolon purkautuminen netissä on huomattavasti vaarattomampaa kuin puukkokourassa raitilla.

Muutamat tahot kuten Sanomien Nyt ja Maikkari ehtivät jo rajoittaa purkautumiskanaviaan. Se on mielestäni väärä tie. Oikeampi tapa on auttaa ihmisiä ulos pahanolon tunteistaan.

Netin yhteisöllisyys on voimakas kanava, joka varmasti puhdistaa monen sisintä. Sillä ehdolla ettei jää rypemään ja vahvistamaan negatiivisia tunteitaan. Toisaalta toki on myönnettävä, että netti voi myös vauhdittaa pahaa oloa. Jokaista sanaa ja pilkkua ei tarvitsisi tulkita niin vakavasti. Tai pitäisi pystyä erottamaan milloin ollaan ylittämässä vahingollisen suunsoiton rajat.

Suomalaisessa nettikeskusteluissa ollaan kovin alkutaipaleella ja ylilyönnit ovat silloin kokolailla normaalia. Eikä meillä suomalaisilla ole ollut luontaista, rakentavaa keskustelukulttuuria ilman nettiäkään. Sellaista, jossa asiat ja henkilöt eivät sekoittuisi. Meillähän on jokaisella erilainen käsitys samoista asioista, eikä siinä mitään pahaa ole.

Kaikki purkautumiskavat vain sepposen selälleen. Allerin aloittama moderointikoulu on hyvä ja kannatettava tapa suunnata nettikeskustelua rauhallisempaan ja asiallisempaan suuntaan nykyisessä ylimenokaudessa.

Aikansa kutakin. Uskon, että tässäkin tapauksessa tilanne tasoittuu. Eiväthän ihmiset ole niin pitkäjänteisiä, että jaksaisivat loputtomasti viljellä nettiraivoa. Nettiraivo laantuu ja hyvät tavatkin palautuvat mieliin. Niin sinisilmäinen en kuitenkaan ole, etteikö aina ole mukana joitakin vouhkaajia ja uusia raivon kautta yrittäjiä ilmestyy. Ainahan on niitäkin, jotka tietoisesti rikkovat liikennesääntöjä.

Yhteiskunnassamme olisi syytä miettiä millä yleistä pahaa oloa voitaisiin lievittää mieluummin kuin miettiä prosenttiyksikköjen säästöjä. Säästöt ja tehokkuus tulevat automaattisesti kun fiilikset ja into ovat kohdillaan ja oikein suunnattuina.

Isommassa kuvassa vääriä odotuksia ei kannattaisi yliviljellä, kuten hallitukset ovat tehneet. Toteutumatta jäävät epärealistiset odotukset ruokkivat pahaa oloa. Näin on tapahtunut jo vuodesta 2008 lähtien.

Perinteisen raaka-ainetta tuhlaavan teollisuuden kasvuun en pistäisi ropoakaan. Odotukset paluusta kasvun linjalle eivät ole tosia ja luovat vain pettymyksiä, jotka sitten purkautuvat esimerkiksi juuri nettiraivona.

Kasvu tulee, jos on tullakseen jostakin digitalouden suunnasta. Kannattaa lukea Raimo Sailaksen syntymäpäivä haastattelu Helsingin Sanomista. ”Talous, joka ei kasva, ei voi ylläpitää nykyisenlaisia palveluja.”

Laiha anti Messukeskuksessa

Lauantai 1.11.2014 klo 12:06 - Kauko Niemi

Kaksi hyvää kaveriani ovat jo pitkään kieltäytyneet lähtemästä messuille ja maksamasta noin 20 euron sisäänpääsymaksua plus 11 euron parkkimaksua, sillä eihän kauppoihinkaan ole sisäänpääsymaksua.

Aika moni muukin on tullut samaan lopputulokseen. Kirjamessujen kävijämäärä putosi tuhansilla ja monilla muillakin messutapahtumilla on vaikeuksia houkutella yleisöä paikalle.

Perjantaina menin Helsingin messukeskukseen, yksin, katselemaan ja hifistelemään kameroita ja tietotekniikkaa ja kaiken maailman muutakin talviliikuntaan tarkoitettuja romppeitta.

Käynti jäi enemmän kuin laihaksi. Paikalla oli alle kymmenen kameravalmistajaa perusromppeittensa kanssa. Olin jo netistä lukenut monet testit, käyttäjien kokemukset jne jne. Ei kerta kaikkiaan mitään lisäarvoa.

Digiexpolle riitti pieni kulma messukeskuksesta ja varsinaista tietotekniikkaahan siellä ei ollut lainkaan. Vain erilaisia pelejä.

Päässäni pyörähti taas monta ajatusta tulevaisuudesta, ilman sen tarkempaa miettimistä kysyin itseltäni mikä onkaan messutapahtumien tulevaisuus? Miksi ihmeessä enää menisin paikalle, jos kaikki tieto on jo tiedossa. Mistä maksaisin, kun messuan joka päivä netissä löytäen useita eri näkökulmia hakemaani asiaan.

Mikseivät esimerkiksi nämä kymmenkunta kamerabrändiä perusta yhteistä pysyvää esittelytilaa (show room), jossa saa ihan oikeaa asiantuntija-apua ja hiplata uutuuksia. Ostokset voi sitten tehdä kivijalkakaupassa tai netissä. Ei varastokuluja, ei suuria henkilökuluja. Usko, että yhteisen kamerakeskuksen vetovoima toimisi.

Kamerakauppojen, niin kuin monen muunkin kaupan ongelma on se, että asiakas tietää enemmän kuin myyjä. Ei vakuuta kun menee kamerakauppaan, niin myyjä ryhtyy kaivamaan vastausta netistä, jossa asiakas on jo monta kertaa käynyt tietojaan hakemassa.

Hitaisiin muutoksiin turtuu liian helposti

Maanantai 23.6.2014 klo 15:00 - Kauko Niemi

Ihminen on pohjimmiltaan sopeutuva eläin. Etenkin kun muutokset ovat hitaita, niitä ei haluta tunnustaa. On mukavampi jatkaa entiseen malliin ja jopa tulkita ja puolustaa vanhoja rakenteita omaksi edukseen. Paitsi sitten kun muutostarve on kytenyt liian kauan.

Tuorein esimerkki kyydistä tipahtaneesta on Eero Lehti. Ilta-Sanomissa Lehti toteaa - Some-sukupolvi ottaa harvoin vastuuta muusta kuin metelin pitämisestä. Vaaleilla valittujen pitää tutustua ja paneutua, jotta löytyy parhaat ratkaisut, eikä pyöriä pintapuolisesti sosiaalisessa mediassa.

Eero Lehti paljastaa, että hän ei tunne pätkääkää somen vaikutusmahdollisuuksia ja sitä millä vauhdilla some muuttaa toimintatapoja kaikilla tasoilla ja kaikissa ryhmissä. Lehti ei pysty muutosta estämään edes rahalla.

Toinen esimerkki hitaasta muutoksesta, jota ei haluta tiedostaa, on Suomen kesä. Suomi on enää vain näennäisesti kiinni kesällä.  Itselläni oli mahdollisuus seurata viime kesänä usean nettipalvelun statistiikkaa, jotka osoittivat että viime kesä oli ensimmäinen kesä ilman perinteistä kesänotkahdusta kävijämäärissä.

Viime kesän nettikäyttäytyminen todisti ensimmäistä kertaa, että ihmiset ovat elossa kesällä ja heillä on lomalla jopa enemmän aikaa käyttää netin palveluja ja hakea tietoa kuin työaikana. Siitähän ei tarvitse enää kinata etteikö tekniikka sallisi paikasta riippumatonta nettiä.

Nyt on oikea hetki miettiä kuinka omaa bisnestä voi aktiivisesti boostata kesäaikaan. Tai jopa kehittää omaa kesäbisnestä. Suurikaan ennustaja ei tarvitse olla kun voi ennustaa, että loma-aika ei enää tulevaisuudessa keskity kesään.  Enää ei vietetä lomaa mökillä tai sukulaisissa niinkään innokkaasti.

Tämä kehitys näkyi myös tänä juhannuksena. Oletettuja juhannusruuhkia ei juurikaan ollut. Tänä juhannuksena ei pystynyt Helsingissä valokuvaamaan enää katuosuuksia, jotka olisi olleet täysin tyhjiä.

Liikenteen uutisoinnissa elettiin vanhaan malliin. Ilmoitettiin ennalta valitut vanhat ruuhka-ajat 16-18:00  ja niitä sitten seurattiin. YLE:n toimittaja yritti luoda kuvaa liikenneruuhkista, mutta tyytyi lopulta toteamaan, että ruuhkat taitavat olla vain kaupan kassoilla, kun ihmiset soittivat maantieltä ja kertoivat, että ei mitään poikkeavaa normaaliin viikonloppuun verrattuna.

Kaukana ei ollut sekään, etteikö uutinen olisi ollut se, että tänä vuonna ei olekaan ruuhkia Mäntsälässä eikä Heinolassa kuten 25 vuotta sitten. Tosin iltapäivälehti houkutteli ihmisiä kertomaan muistoja Heinolan 20 vuoden takaisista ruuhkista. Sunnuntaina poliisi kommentoi televisiossa, että liikenne taitaa olla vilkkaampaa Helsingistä poispäin kuin juhannuksen paluuliikenne Helsinkiin.

Ihmisten elämäntapa on tekniikan myötä vain muuttunut sekä pakkomielle juhannuksenvietosta mökillä vesien äärellä on hiipunut ja niin ovat hiipuneet juhannusruuhkat maanteilläkin. Moni siirtyy juhannuksenviettopaikalle jo aiemmin ja tekee etätöitä. Tekniikka luo joustavuuden, jota Eero Lehden tyyppiset patriootit kampittavat oman aseman menettämisen pelossa.

Tämän takia jokaisessa yhteisössä ja organisaatiossa pitää olla muutama "toisinajattelija", joka kyseenalaistaa totutut tavat.

Rajalan nettiharhautukset eivät nyt mene jakeluun

Maanantai 31.3.2014 klo 11:45 - Kauko Niemi

Otanpahan nyt esimerkiksi kamerakauppa Rajalan. Suureellisesti mainostettu Digiviikko alkoi tänään. Ajattelin tarkistaa, josko tarpeisiini löytyisi jotain vastinetta, mutta löysinkin vain Rajalan omia tarpeita, ei asiakkaan.

Minusta hyvä nettipalvelu antaa käyttäjälleen helposti ja nopeasti vastauksen hakemaansa tietoon. Mieluusti kahden, kolmen klikkauksen jälkeen. Eikä se johda käyttäjää kierrelleen ja kaarrellen johonkin ihan muualle. Mitä muut ovat katselleen – se ei oikeesti minua kiinnosta. Kaikki tällainen harhaanjohtaminen on ärsyttävää ja saa sulkemaan koko saitin.

Rajalan etusivu mainostaa juuri nyt Digiviikkoa, mutta minun viisauteni ei riitä löytämään yksinkertaisesti ja selkeästi mitä Digiviikko pitää sisällään. Mitkä tuotteet ovat Digiviikolla hinnoiteltu eri tavalla kuin normaalisti. Millaisia tuotepaketteja Digiviikko mahdollisesti tarjoaa.

Ei – näitä ei ole koostettu mihinkään. Satunnaisella selaamisella löydät tuotteiden joukosta sieltä täältä merkinnän Digiviikko, joka tarkoittanee normaalista poikkeavaa hintaa.  Tuotteen ominaisuuttahan Raja tuskin pystyy muuttamaan.

Hakukoneen haku ”Canon 5D” antaa ensimmäiseksi vastaukseksi – Tuotetta Canon 5D hakeneet ovat kiinnostuneita myös näistä. Totta kai ovat kiinnostuneet, koska haku antaa kaikkea muuta kuin Canon 5D. ja kone vain sorttaa eksyneiden sivustoja.

Hakukoneen haku Canon EOS 7D ei anna vastaukseksi 7D kameraa vaan kaikkea hilavitkutinta, jotka sopivat 7D kameraan. Listoja mitä muut 7D hakijat ovat katsoneen.  Itse kameran löydät vasta valikon > Canon > Digitaaliset järjestelmäkamerat kautta.

Ilmeisesti Canon 5D ei kuulu Digiviikon ohjelmaan. Rajala ilmoittaa hinnan olevan 3099 euroa ja normaalihinnan 3899 euroa. Tosin samaa tuotetta myydään 2700 eurolla ja alle 3000 euron monessa muussa kaupassa.

Mihin perustuukaan Googlen menestys. Yksinkertaisuuteen, yhteen hakukenttään ja oikeisiin vastauksiin. Jos hakisin Googlesta Canon 5D kameraan ja saisin vastaukseksi, että afrikkalaiset 5D tuotetta hakeneet ovat kiinnostuneita näistä bambun versoista. Jaksaisinko käyttää Google kymmeniä kertoja päivässä – en.

Kokeilin paluuta vuodentakaiseen

Sunnuntai 2.3.2014 klo 11:02 - Kauko Niemi

Aloitin eilen aamulla päivän pakkosyötetyllä, paperisella Hesarilla. Siis ihmiskoe vuoden takaiseen tilanteeseen. En myöskään avannut mitään bittivärkkiä, ennen kuin aloin sotkeentua painomusteeseen.

Montaakaan sivua ei tarvinnut selata, kun äkkiä tunsin kuinka passiivista painetun lehden lukeminen onkaan. Otat vastaan vain sen mitä toimittaja on päättänyt asiasta kirjoittaa. Ota tai jätä.

Tunnetta en ollut aiemmin tiedostanut. Siis uutiskulutukseni (satun olemaan uutisnarkomaani) on vuodessa muuttunut melkoisesti, sen jälkeen kun paperille painetut uutiset lakkasivat putoamasta postiluukustani.

Paperilehteä lukiessani syntyi koko ajan tarve katsoa mitä muut ovat asiasta kirjoittaneet, millaisia kommentteja lukijat ovat antaneet, tarkistaa ovatko faktat todella näin paljon erilaiset mitä minun käsitykseni asioista ovat.

Ei, vaan piti jatkaa annettuina uutisina. Tunne oli todella yllättävä, enkä sitä ole aiemmin tiedostanut. Joskus nettipolut saattavat olla hyvinkin pitkiä ja kiemuraisia kun jonkun asian ympärillä pyörii. Facebookista bloggareihin ja sitä kautta niin sanottuihin virallisiin totuuksiin ja kaikkea siltä väliltä.

Näköjään luen siis uutisia, asioita, enkä tiettyä mediaa. Käsitykseni asioista syntyy useamman lähteen tiedoista. Enkä usko tällä hetkellä, että joku media olisi jatkuvasti parempi kuin joku toinen.



ps. Helsingin Sanomat tuputtaa väkisin painettua lehteä. Olen ilmoittanut sekä kirjallisesti että soittamalla, etten halua tätä niin sanottua lahjaa. Seuraavalla yhteydenotolla lienee ryhdyttävä uhkailemaan, että lopetan sähköisen tilauksen, jos paperin tulo ei lopu.

Paperi on muuttunut vastenmieliseksi

Torstai 8.8.2013 klo 11:55

Ihminen muuttuu kun antaa muutoksen tapahtua. Pysähdyin tänään kahden paperin pariin miettimään mikä oikein mättää. Toinen paperi oli myöhässä reilut kaksi kuukautta ja toinen pari viikkoa. Kummassakin vaihtoehdossa ei ollut muita valintoja kuin hoitaa asia pois vastaamalla paperilla.

Vanhaa sanontaa mukaillen insinöörillä ei sellaista asiaa ole olemassakaan, jota ei voi ratkaista laskennallisesti. Minulla ei sellaista asiaa ole olemassakaan, jota ei voi hoitaa verkossa.

Muutos ajattelussa on tapahtunut pikkuhiljaa. Aikoinaan vaihdoin ST-pankin asiakkaaksi, kun heillä oli verkkopankki ja muut vasta suunnittelivat. Puhelinluettelo jäi käyttämättömäksi jo 90-luvulla. Muutama vuosi sitten siivosin kaikki yhteistyökumppanit ja palveluntarjoajat, jotka eivät pystyneet tarjoamaan e-laskua jne jne.

Omasta kokemuksestani tyrmään heti ne väitteet, että tämä olisi jotekin ikään sidottu asia.

Minulla on omituinen kasa paperia keittiön nurkassa, jota sitten joskus tsekkaan. Joskus tulee muun muassa sillä hetkellä, kun joku on lähettänyt paperisen kutsukortin, enkä ole siihen reagoinut, ennen kuin tulee puhelu tai muu sähköinen viesti ja kysytään osallistumistani. Minulta puuttuu papereiden käsittelyprosessi.

Palaan tämän päiväiseen. Kaksi lähetystä tarvitsee kaksi kuorta. Toinen pitää olla kuplapussi. Kaapista löytyy, mutta liimat ovat kuivuneet ja täytyy teipata. Sähköisestä osoitekirjasta pitää kaivaa osoitteet ja kirjoittaa kuoriin. Ensimmäinen kynä kuivunut, toinen toimii onneksi. Suuntaan päiväkävelylle postiin. Otan vuoronumeron ja odottelen viitisen minuuttia. Vuoroni tulee ja ystävällinen asiakaspalvelija ilmoittaa hinnaksi 2,55 euroa.

Se on yhdeksän prosenttia minun kuukausittaisesta kiinteähintaisesta nettiliittymän hinnasta ja kaksi asiaa hoidettu.

ps.

tänään käynnistyy kuoron viikkoharjoitukset ja kaikki nuotit järjestyksessä tabletilla.

Tämä on nettikäyttäytymisen käännevuosi

Tiistai 2.7.2013 klo 13:48 - Kauko Niemi

Uskon olevani kokolailla oikeassa kun sanon, että vuosi 2013 on käännekohta – Suomi lomailee, muttei sulkeudu. Erityisesti tämä koskee nettikäyttäytymistä.

Tänä kesänä ei käyttötilastoihin tulekaan jyrkkää monttua, ei ainakaan niihin palveluihin, joita lomista huolimatta päivitetään melko normaaliin tapaan ajankohtaisilla asioilla.

Ihmiset ovat nyt niin laajasti mobiiliyhteyksien varassa ja kesällä on suhteessa jopa enemmän aikaa nettisurfailuun kuin kiireisinä työpäivinä tai kiireisinä harrastusiltoina. On myös halua tutustua asioihin, joita normaalissa elämänrytmissä ei ehdi tekemään. Tämä taas ruokkii erikoissivustojen aktiivisuutta kesällä.

Heikot signaalit tai oikeastaan jopa vahvat ovat kertoneet jonkin aikaa, etteivät viikonpäivien erot statistiikassa ole enää kovinkaan suuret.  

Tänä vuonna kaksi merkittävää paalua todistaa myös suunnan muutoksesta. Niissä palveluissa, joiden statistiikkaan pääsen käsiksi, pääsiäinen oli erittäin vilkas, jopa vilkkaampi kuin pääsiäisen kahta puolta olevat viikot.

Juhannuksessakaan ei tänä vuonna ollut notkahduksia. Samansuuntaisia tulkintoja on löydettävissä myös TNS-Gallupin luvuissa. Tosin juhannuksen kohdallahan sieltä puuttuvat Sanoma-konsernin luvut kokonaan.

Muutamat kauppiaat ovat jo hyödyntäneet uutta tilannetta. Erikoistarjouksia vain viikonloppuna. Ihmisillä on hyvää harkinta-aikaa ja aikaa etsiä netistä tukea päätöksilleen.

Muutamat uutissivustot ja jopa Talouselämä tuottavat uutiskirjeitä (tehtynä tai ajastettuna) myös viikonloppuisin.

Enpä usko, että älypuhelimen tai tabletin omistaja jättäisi laitteensa kotiin lomalle lähtiessään. enkä usko etteikö uutisia ja kaikkea muutakin tulisi selattua aamukahvin lomassa normaaliin tapaan tai riippukeinussa löhötessä.

Tutkikaapa statistiikkanne, ennen kuin panette lapun luukulle ja vedätte piuhat irti.

Liian halpa tarkoittaa liian usein rikosta, näin kävi viikonloppunakin

Maanantai 27.5.2013 klo 22:19 - Kauko Niemi

Kaverini asunnon vuokrausilmoitus hakkeroitiin Oikotiellä viikonloppuna. Vuokrahinta oli pudonnut puoleen. Todella mahtava tilaisuus saada hieno, siisti saunallinen kämppä super-edullisesti. Samalla oli Oikotien käyttäjätiedoissa vaihdettu vuokraajan sukunimi ja sähköpostiosoite.

Toivottavasti kukaan ei ehtinyt maksaa etumaksuja tai muuta mukavaa näin huikeasti hyväntekeväisyystarjouksesta. Hakkeroidussa ilmoituksessa oli muutettu paitsi hinta niin myös neliöiden määrää oli hieman tuunattu ylöspäin ja neliöhinta naurettavan alhaiseksi.  Siis melkein oikeilla tiedoilla, jos vaikka pihalla kävisi katsomassa millaisissa maisemissa uusi kotini mahdollisesti olisi.

Tällä kertaa Oikotien tarkkaavaisuus oli kiitettävän nopeaa ja hakkerointi huomattiin ja ilmoitettiin ilmoittajalle. Tosin yksi yhteydenotto vuokraajalle paljasti myös että jotain hämärää on tekeillä, koska yhteydenottajalla oli erilaisia tietoja vuokrattavasta asunnosta kuin itse omistajalla.

Valitettavan usein liian halpa hinta tarkoittaa juuri tällaisia hakkerointi-tapauksia, varastettua tavaraa, harmaata taloutta, pentutehtailua ja kaikenlaista ei niin reilua toimintaa.

Nettikaupan kohtuuttoman edullisten hintojen pitäisi käynnistää hälytyskellot itse kullakin. Silloin todella kannatta tehdä hakuja ja selvittää taustoja, eikä suostua tunnin kuluttua päättyvään tarjoukseen, jossa etumaksu varmistaa kaupan tai vuokratakuu asunnon saannin.

Voit olla ihan varma että et ole voittanut kansainvälisessä lottoarvonnassa huimia summia, jos et ole sellaiseen edes osallistunut.

Voit olla varma, ettei kaukainen sukulainen ole jättänyt sinulle perintöä. Ja jos on niin tieto tulee virkateitse eikä sähköpostissa pidä lähettää tilitietojasi.


PS. tässä hakkeroimaton ilmoitus ihan rehelliselle ihmiselle

Tervetuloa nettiriippuvuus

Torstai 25.4.2013 klo 10:54 - Kauko Niemi

Harvasepäivä tulee vastaan otsikoita tai keskusteluja nettiriippuvuudesta. Venäjällä se oikein luokiteltiin muutama viikkoa sitten sairaudeksi.

Ei voi välttyä ajatukselta, etteikö nettiriippuvuutta osin mitata netissä käytetyn ajan perusteella. Kokeile vaikka erilaisia riippuvuustestejä, joita niitäkin löytyy netistä ja huomaat käytetyn ajan vaikutukset pistesaldoosi. Se on suuri.

Nettiriippuvuuteen syyllistäminen on kaksiteräinen miekka, jopa vastuutonta. Ainakin silloin kun käytettyä aikaa käytetään kriteerinä.

Entäs jos ei tee mitään asiaa ilman nettiä?  Aika moni nykyään toimii jo näin. Päätös kypsyy netissä ilman että tapaa yhtäkään myyntimiestä tai muutakaan kauppiasta. Siltä pohjalla kuinka hyvin yritys pystyy tuotteensa tai palvelunsa netissä esittelemään.

Jos nyt olisi tarvetta ostaa ekologisesti valmistettu ja toiminnoiltaan monipuolinen laukku, niin seuraava 50 sekuntia kertoo ainakin 50 kertaa selkeämmin kuin yksikään myyntihenkilö mistä on kysymys. http://vimeo.com/30233447

Hyvä esittelykään ei riitä, vaan on huolehdittava netissä syntyvästä palautteesta ja huomioitava, että ihmisten mielipiteet saavat arvoisensa kohtelun ja niihin reagoidaan.

Palaute on nykyään kollektiivista, nopeaa ja sillä on yhtä suuri, jopa suurempi merkitys kuin itse tuote-esittelyllä. Hyvä esimerkki vaikkapa Postin saama tuhansien ihmisten palaute. Facebookissa muutamassa tunnissa niin kutsutussa posti-ninja –tapauksessa Posti yllätettiin täydellisesti.

Tammikuussa julkistettu Eurobarometri-tutkimus kertoo, että suomalaisista 30 prosenttia somettaa päivittäin. Asiat tulevat julki niin hyvässä kuin pahassa. Samaa sanomaa välitti Soneran tuore tutkimus. Valitettavasti tässäkin tapauksessa syyllistettiin ihmisiä työnantajan kaistan ja ajan tuhlaamisesta.

Ilman nettiä ostopäätöksiä tehdään enää ani harvoin. Erinomainen esimerkkituote on matka. Et voi nähdä yhtään konkreettisemmin tuotetta vaikka kävisit kuinka monessa matkatoimistossa. Tuskin kukaan ostaa yhtään matkaa, ettei kävisi monessakin eri nettipalvelussa tutustumassa kohteeseen. Tuskin kukaan ostaa matkatuotetta, ilman ettei selaisi ihmisten kommentteja ja vinkkejä. Lopputulemana yhä useammin matkapaketti räätälöidään itse halvemmalla netissä ilman välikäsiä.

Ensimmäinen mielikuva tuotteesta tai palvelusta on aina merkittävä. Pääseekö tuotteesi jatkoon vai joutuuko jäähylle. Ensimmäisen mielikuvan luominen ja koko päätöksentekoprosessin tukeminen on ymmärrettävä.

Noin 90 prosenttisesti ”nettiriippuvaiset” eivät anna sinulle mahdollisuutta vaikuttaa ostopäätökseen perinteisellä myyntityöllä.

Arkipäivän terve nettiriippuvuus on sitä, ettei yhtään ostopäätöstä synny ilman nettiä. Tutkitaan tuote, varmistetaan foorumeilta muiden kokemukset tuotteesta ja palvelusta ja luotettavuudesta, etsitään halvin kauppapaikka, tehdään tilaus, sekin netissä, etkä missään vaiheessa ole päässyt vaikuttamaan muuten kuin tuottamalla ainutlaatuisen informoivaa materiaalia nettiin.

Mikä valtava määrä säästyykään aikaa, polttoainetta, kun ei suhata putiikista toiseen. Tämä on tervettä ja taloudellista nettiriippuvuutta.

Jos asioiden hoitaminen netin kautta ja siihen käytetty aika tulkitaan nettiriippuvuudeksi, niin silloin aika monella ihmisellä on myös vaikkapa kenkäriippuvuus, sänkyriippuvuus tai rahariippuvuus.

Tunnustaudun nettiriippuvaiseksi. Toki joskus lipeän hieman. Saatan vaikkapa tankata auton ilman että vertailen netissä sen hetkisiä litrahintoja.

Ei heikkohermoisille - olin omassa siunaustilaisuudessani

Tiistai 23.4.2013 klo 13:18 - Kauko Niemi

Eilen kokeilin millaista on olla omassa siunaustilaisuudessa. Tämä kokeilu maksoi 260 euroa. Mielikuvituksella ei ollut rajaa mihinkään suuntaan. Tilanne rakentui kuin itsestään.

Kaikki alkoi kun sain jättää sukat jalkaan ja kalsarit päälle. Käärinliinana toimi joku kuviollinen aamutakki, ei kuitenkaan Marimekon unikko. Enkä sellaista olisi muutenkaan halunnut, vaikken niin kovin nuuka pukeutumisestani olekaan. Pääasia, että on sopivan hyvä, ja väljä olo.

Minut pannaan hyvään asentoon arkkuun luurit korvissa. Kysytään onko nyt varmasti kaikki hyvin? Haluanko minä musiikkia. Totta hemmetissä siunaustilaisuuden kaiken a ja o on musiikki.

Tässä vaiheessa ”suntio Jukan” arvostelukyky hieman pettää, kun rupeaa tarjoamaan kotimaista iskelmää tai poppia. Mikähän ero mahtaa muuten olla iskelmällä ja popilla? Päädyin pyytämään klassista.

Tämä alkaa aivan pian kuuluu rauhallinen ääni korviini ja sitten alkaa soida Mozartin klarinetti konsertto K622. Sen adagio osa on todellakin se maailman kaunein biisi, jota olen jo monesti toivonut siunaustilaisuuteeni.

Tunnelma on siis yli sata prosenttinen.  Nyt rupeaa mielikuvitus laukkaamaan. Tältähän se sitten joskus todella tuntuu ja kuulostaa täältä arkun sisältä. Mitähän muuta musiikkia tulee pyytämättä. Ketähän kaikkia mahtaakaan olla tässä tilaisuudessa. Ovatkohan he tyytyväisen näköisiä kun pääsevät minusta? Onkohan yhtään Facebook-kaveria paikalla? Entä kuorokavereita? Saisivat laulaa Mendelssohnin Trauergesangin. Arvelen kenelle tämä on kovin paikka kenelle ei. Tiedän ainakin yhden.

Mitähän se pappi mahtaa minusta sanoa? Kuuluukohan puhe näistä luureista. No ei sillä oikeastaan ole väliä, kunhan olisi vain pilke silmäkulmassa.

Alkaa kuulua kummallista kolinaa jostakin arkun ulkopuolelta. Mättävätköhän he tiiliskiviä arkulle. Sekin on parempi kuin tuhlata rahaa viideksi minuutiksi kukkasiin. Kukkasten paikka on luonnossa. Taitaa olla sittenkin saattoväkeä aika runsaasti, kun kolina kestää näin pitkään.

Pian kuuluu Jukan rauhallinen ääni, että nyt tilaisuus on ohitse. Päästän sivut pois. Magneettikuvat onnistuivat oikein hyvin, kun olit niin hiljaa ja rauhallinen. Voit pukeutua ja saat kuvat hetken kuluttua cd:llä mukaasi. Suuri kiusaus oli työntää cd johonkin soittimeen ja kuunnella miltä selkäni kuulostaisi soitetussa muodossa.

Mozart Clarinet Concerto K622 (by Bernstein) - II. Adagio

Vitun ääliö - vihapuheet ovat muuttumassa vihateoiksi

Keskiviikko 27.3.2013 klo 12:41 - Kauko Niemi

Kevät on ollut perinteisesti rauhatonta aikaa koiranomistajien ja muiden välillä. Tennarit eivät ole pysyneet valkoisina. Suunsoitto puolin ja toisin yltyy lumien sulaessa. Nettipalstoilla kielenkäyttö yltyy aina vihapuheasteelle.

Koirattomat ihmiset eivät tunne koirille luotuja sääntöjä ja koiranomistajat eivät niitä noudata vaikka tietäisivätkin. Sota on valmis. Kukaan ei siedä huomautteluja ja vähiten ne koiraihmiset, joilla on maailman kiltein  ja söpöin koira, joka saa tehdä mitä tahansa, jopa purra toisia.

Nyt ei enää riitä, että koirattomat ja koiralliset ottavat nokkapokkaa. Vantaalaisnaiset olivat toistensa rinnuksissa kiinni koirapuistossa.

Niin ikään Vantaalla irralleen päässyt iso koira hyökkäsi kahden pienemmän koiran kimppuun ja aiheutti samalla haavan koirien taluttajalle. Koiria taluttaneen naisen mies kävi uhkaamassa ison koiran omistavaa perhettä tappamisella.

Mies uhkasi tappavansa vesurilla perheen koirat ja perheen. Myös uhkailijan isä tuli paikalle ja lateli tappouhkauksia.

Mistä tällainen käytös kumpuaa? Kaikkein syyttömin on joka tapauksessa koira. Se on ja tulee olemaan luontokappale, joka toimii vaistollaan sen mukaan, kuinka uhkaavana tai mukavana se kulloisenkin tilanteen tuntee. Syyllisiä ovat siis koiran omistajat.

Huolestumisensa on osoittanut myös Kennelliitto. Kevään alkajaisiksi, ennen pahinta suunsoittoaikaa se käynnisti valistuskampanjan – valkoiset tennarit.  Asenneviat eivät tietenkään yhdellä kampanjalla tokene, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Netti näyttää olevan yksi vihapuheiden lietsoja, paitsi koiramaailmassa niin vaikkapa silmittömässä susivihassa tai homo- ja maahanmuuttokeskusteluissa. Nettiin kirjoitettaessa pitäisi aina miettiä esittäisikö asian samalla tavalla kasvotusten.

Harvase päivä saa palstoilta poistaa kommentteja, joissa  toisia, eri mieltä olevia käyttäjiä nimitellään vitun ääliöiksi.

Syödään munat sovinnossa - Hyvää pääsiäistä!


 

Opin jo vuonna 1998 - klikkausten määrä minimiin

Tiistai 19.3.2013 - Kauko Niemi

Aikoinaan nettinoviisina tuntui siltä, että oli fiiniä suunnitella ja rakentaa verkkopalveluita, joissa on hienoja rakenteita ja monikerroksisia valikoita. Ajatuksena oli houkutella käyttäjä  kulkemaan kuin Ikea:n tavarataloissa läpi kaikkien mahdollisten tarjolla olevien houkutusten läpi.

Silloinen statistiikka osoitti varsin nopeasti, että ne jutut, jotka olivat yli kolmen klikin takana saivat olla ihan rauhassa. Niitä ei kukaan lukenut.

Eilen logiikka ei toiminut edes analogiaversiona Ikeassa. Kävelin suoraan tuotteen luo, kuvasin kamerallani hyllypaikan, otin tuotteen hyllystä ja kävelin automaattikassan läpi ulos. Ostosreissu kesti 11 minuuttia.
Sen sijaan edellisenä iltana kesti yli puolituntia löytää Ikean aukioloajat, kun tiesin että aamulla ajan kyseisen rakennuksen ohitse ja tarvetta oli ostaa uudelle tietokoneelle ikioma huonekalu.

Eiköhän se käyttäjä halua päästä suoraan ja helposti etsimäänsä tietoon. Sopiva klikkausten määrä olisi 2-3 ja kaikki turhat välivaiheet huutsin nevadaan.

Miettikääpä mikä on ollut Googlen menestyksen takana. Suoraan asiaan.

En oikeasti ymmärrä esimerkiksi huuto.net:n sivu-uudistusta, jossa omalle sivulle kirjautumisen jälkeen joutuu yleiselle etusivulle takaisin ja sen jälkeen on mentävä uudelleen omalle sivulle.

Jos huutonetissä etsin tavaraa, niin ei tarvitse kirjautua, mutta jos myy, niin täytyy kirjautua. Siis jos kirjaudun, olen menossa myymään tai tarkistamaan myynnissä olevia tuotteitani. Miksen pääse kirjautuessa suoraan omalle sivulleni? Kuka kiusaa ja ketä?

Tablettini Windows kasin yhden asian politiikkaan en ole tottunut ja siksi käytänkin pääsääntöisesti sitä lähinnä Firefoxilla vanhaan malliin. Sipaisuja sinne sun tänne ei todella nopeuta käyttöä verrattuna siihen, että minulla on tätä kirjoittaessani auki 7 eri sovellusta 12 eri ikkunassa. Ja nämä kaikki ovat hiiren siirron ja yhden klikkauksen takana.

Olen iloinen niistä huhuista, että Microsoft olisi hävittämässä tai muuttamassa tätä ”turhaa” etusivua.

Nettipalvelu, jota olen kautta aikojen lähes vihannut, mutta kun ei ole vaihtoehtoja. Veikkauksen malli mukaelee huuto.netia tai siis päinvastoin. Sisäänkirjautuessa ei pääse suoraan omalle sivulle hoitamaan asioita, vaan palaat taas Veikkauksen etusivulle, mistä lähdet uudelle kierrokselle. Mitä ihmettä tällainen kiusanteko oikein on?

Ruokamainonta loppuu päivälehdistä

Keskiviikko 6.2.2013 klo 21:24 - Kauko Niemi

Nyt kun tilasin sen kolmannen käyttämäni ruokakauppaketjun tarjouskirjeen sähköpostiini, niin veikkaukseni on, ettei 3 – 4 vuoden kuluttua enää nähdä ruokamainoksia päivälehdissä.

Kauppaketjut ovat selvästi satsanneet verkkopalveluihinsa. Paitsi banaanien tarjoushintatiedot, niin nyt sivuilla pyörivät reseptit, joita aiemmin piti hakea ihan omilta sivustoilta.

Kauppaketjujen tarjouskirjeisiin uskotaan lujasti ja parhaillaan tilaajille tarjotaan mahdollisuus voittaa rahaa, iPadeja ja ties mitä. Tämä aktiivisuus on selvä osoitus, että kaupat haluavat asiakkaansa suoraan omiin rekistereihinsä. Miksi ihmeessä niitä pitäisikään kierrättää jonkun lehden kautta kalliilla kustannuksilla.

Näppituntumalta vaikuttaa jo nyt siltä, ettei esimerkiksi Hesari etenkään tabloid-uudistuksen jälkeen juurikaan ruokamainontaa sivuillaan kanna. Sen sijaan pottu- ja maitomainonta on jo pitkälti siirtynyt halvempiin kanaviin eli paikallisiin ilmaisjakelulehtiin.

Tänäänkin posti kantoi painetut tarjouslehdet omina erillisinä tuotteina ilman että ne olisivat olleet edes lehden liitteinä. Se onkin ainoa tapa enää saada paperisia mainoksia lukittuihin porraskäytäviin. Suorajakeluyhtiöillä ja ilmaisjakelulehdillä ei esimerkiksi meille ole pääsyä.

Jos nettikulut pysyvät kurissa, niin ilmaisjakelulehdetkin ovat vain siirtymäkauden ilmiö.

Tällä hetkellä kaupoille voi antaa tunnustusta siitä, että kanta-asiakasrekistereistä saatavaa tietoa tuputtamiseen ei juurikaan ole ilmassa, vaan ruokauutiskirjeet on ihan itse tilattava. Todennäköisesti tämä on viisas päätös, jolloin asiakassuhde on aidompi.

Niin mistä tämä 3-4 vuotta arvio sitten syntyi. Kyllä se on aivan hatusta vedetty perustuen vain omaan kokemusperään siitä milloin olen muuttanut omaa toimintatapaani ja kauanko kestää kun kyseinen toimintatapa yleistyy.