Kokeilin paluuta vuodentakaiseen

Sunnuntai 2.3.2014 klo 11.02 - Kauko Niemi

Aloitin eilen aamulla päivän pakkosyötetyllä, paperisella Hesarilla. Siis ihmiskoe vuoden takaiseen tilanteeseen. En myöskään avannut mitään bittivärkkiä, ennen kuin aloin sotkeentua painomusteeseen.

Montaakaan sivua ei tarvinnut selata, kun äkkiä tunsin kuinka passiivista painetun lehden lukeminen onkaan. Otat vastaan vain sen mitä toimittaja on päättänyt asiasta kirjoittaa. Ota tai jätä.

Tunnetta en ollut aiemmin tiedostanut. Siis uutiskulutukseni (satun olemaan uutisnarkomaani) on vuodessa muuttunut melkoisesti, sen jälkeen kun paperille painetut uutiset lakkasivat putoamasta postiluukustani.

Paperilehteä lukiessani syntyi koko ajan tarve katsoa mitä muut ovat asiasta kirjoittaneet, millaisia kommentteja lukijat ovat antaneet, tarkistaa ovatko faktat todella näin paljon erilaiset mitä minun käsitykseni asioista ovat.

Ei, vaan piti jatkaa annettuina uutisina. Tunne oli todella yllättävä, enkä sitä ole aiemmin tiedostanut. Joskus nettipolut saattavat olla hyvinkin pitkiä ja kiemuraisia kun jonkun asian ympärillä pyörii. Facebookista bloggareihin ja sitä kautta niin sanottuihin virallisiin totuuksiin ja kaikkea siltä väliltä.

Näköjään luen siis uutisia, asioita, enkä tiettyä mediaa. Käsitykseni asioista syntyy useamman lähteen tiedoista. Enkä usko tällä hetkellä, että joku media olisi jatkuvasti parempi kuin joku toinen.



ps. Helsingin Sanomat tuputtaa väkisin painettua lehteä. Olen ilmoittanut sekä kirjallisesti että soittamalla, etten halua tätä niin sanottua lahjaa. Seuraavalla yhteydenotolla lienee ryhdyttävä uhkailemaan, että lopetan sähköisen tilauksen, jos paperin tulo ei lopu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: media, netti, uutiset

Paperi on muuttunut vastenmieliseksi

Torstai 8.8.2013 klo 11.55

Ihminen muuttuu kun antaa muutoksen tapahtua. Pysähdyin tänään kahden paperin pariin miettimään mikä oikein mättää. Toinen paperi oli myöhässä reilut kaksi kuukautta ja toinen pari viikkoa. Kummassakin vaihtoehdossa ei ollut muita valintoja kuin hoitaa asia pois vastaamalla paperilla.

Vanhaa sanontaa mukaillen insinöörillä ei sellaista asiaa ole olemassakaan, jota ei voi ratkaista laskennallisesti. Minulla ei sellaista asiaa ole olemassakaan, jota ei voi hoitaa verkossa.

Muutos ajattelussa on tapahtunut pikkuhiljaa. Aikoinaan vaihdoin ST-pankin asiakkaaksi, kun heillä oli verkkopankki ja muut vasta suunnittelivat. Puhelinluettelo jäi käyttämättömäksi jo 90-luvulla. Muutama vuosi sitten siivosin kaikki yhteistyökumppanit ja palveluntarjoajat, jotka eivät pystyneet tarjoamaan e-laskua jne jne.

Omasta kokemuksestani tyrmään heti ne väitteet, että tämä olisi jotekin ikään sidottu asia.

Minulla on omituinen kasa paperia keittiön nurkassa, jota sitten joskus tsekkaan. Joskus tulee muun muassa sillä hetkellä, kun joku on lähettänyt paperisen kutsukortin, enkä ole siihen reagoinut, ennen kuin tulee puhelu tai muu sähköinen viesti ja kysytään osallistumistani. Minulta puuttuu papereiden käsittelyprosessi.

Palaan tämän päiväiseen. Kaksi lähetystä tarvitsee kaksi kuorta. Toinen pitää olla kuplapussi. Kaapista löytyy, mutta liimat ovat kuivuneet ja täytyy teipata. Sähköisestä osoitekirjasta pitää kaivaa osoitteet ja kirjoittaa kuoriin. Ensimmäinen kynä kuivunut, toinen toimii onneksi. Suuntaan päiväkävelylle postiin. Otan vuoronumeron ja odottelen viitisen minuuttia. Vuoroni tulee ja ystävällinen asiakaspalvelija ilmoittaa hinnaksi 2,55 euroa.

Se on yhdeksän prosenttia minun kuukausittaisesta kiinteähintaisesta nettiliittymän hinnasta ja kaksi asiaa hoidettu.



ps.

tänään käynnistyy kuoron viikkoharjoitukset ja kaikki nuotit järjestyksessä tabletilla.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sähköiset palvelut, netti

Tämä on nettikäyttäytymisen käännevuosi

Tiistai 2.7.2013 klo 13.48 - Kauko Niemi

Uskon olevani kokolailla oikeassa kun sanon, että vuosi 2013 on käännekohta – Suomi lomailee, muttei sulkeudu. Erityisesti tämä koskee nettikäyttäytymistä.

Tänä kesänä ei käyttötilastoihin tulekaan jyrkkää monttua, ei ainakaan niihin palveluihin, joita lomista huolimatta päivitetään melko normaaliin tapaan ajankohtaisilla asioilla.

Ihmiset ovat nyt niin laajasti mobiiliyhteyksien varassa ja kesällä on suhteessa jopa enemmän aikaa nettisurfailuun kuin kiireisinä työpäivinä tai kiireisinä harrastusiltoina. On myös halua tutustua asioihin, joita normaalissa elämänrytmissä ei ehdi tekemään. Tämä taas ruokkii erikoissivustojen aktiivisuutta kesällä.

Heikot signaalit tai oikeastaan jopa vahvat ovat kertoneet jonkin aikaa, etteivät viikonpäivien erot statistiikassa ole enää kovinkaan suuret.  

Tänä vuonna kaksi merkittävää paalua todistaa myös suunnan muutoksesta. Niissä palveluissa, joiden statistiikkaan pääsen käsiksi, pääsiäinen oli erittäin vilkas, jopa vilkkaampi kuin pääsiäisen kahta puolta olevat viikot.

Juhannuksessakaan ei tänä vuonna ollut notkahduksia. Samansuuntaisia tulkintoja on löydettävissä myös TNS-Gallupin luvuissa. Tosin juhannuksen kohdallahan sieltä puuttuvat Sanoma-konsernin luvut kokonaan.

Muutamat kauppiaat ovat jo hyödyntäneet uutta tilannetta. Erikoistarjouksia vain viikonloppuna. Ihmisillä on hyvää harkinta-aikaa ja aikaa etsiä netistä tukea päätöksilleen.

Muutamat uutissivustot ja jopa Talouselämä tuottavat uutiskirjeitä (tehtynä tai ajastettuna) myös viikonloppuisin.

Enpä usko, että älypuhelimen tai tabletin omistaja jättäisi laitteensa kotiin lomalle lähtiessään. enkä usko etteikö uutisia ja kaikkea muutakin tulisi selattua aamukahvin lomassa normaaliin tapaan tai riippukeinussa löhötessä.

Tutkikaapa statistiikkanne, ennen kuin panette lapun luukulle ja vedätte piuhat irti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: netti, media, ostoprosessi

Liian halpa tarkoittaa liian usein rikosta, näin kävi viikonloppunakin

Maanantai 27.5.2013 klo 22.19 - Kauko Niemi

Kaverini asunnon vuokrausilmoitus hakkeroitiin Oikotiellä viikonloppuna. Vuokrahinta oli pudonnut puoleen. Todella mahtava tilaisuus saada hieno, siisti saunallinen kämppä super-edullisesti. Samalla oli Oikotien käyttäjätiedoissa vaihdettu vuokraajan sukunimi ja sähköpostiosoite.

Toivottavasti kukaan ei ehtinyt maksaa etumaksuja tai muuta mukavaa näin huikeasti hyväntekeväisyystarjouksesta. Hakkeroidussa ilmoituksessa oli muutettu paitsi hinta niin myös neliöiden määrää oli hieman tuunattu ylöspäin ja neliöhinta naurettavan alhaiseksi.  Siis melkein oikeilla tiedoilla, jos vaikka pihalla kävisi katsomassa millaisissa maisemissa uusi kotini mahdollisesti olisi.

Tällä kertaa Oikotien tarkkaavaisuus oli kiitettävän nopeaa ja hakkerointi huomattiin ja ilmoitettiin ilmoittajalle. Tosin yksi yhteydenotto vuokraajalle paljasti myös että jotain hämärää on tekeillä, koska yhteydenottajalla oli erilaisia tietoja vuokrattavasta asunnosta kuin itse omistajalla.

Valitettavan usein liian halpa hinta tarkoittaa juuri tällaisia hakkerointi-tapauksia, varastettua tavaraa, harmaata taloutta, pentutehtailua ja kaikenlaista ei niin reilua toimintaa.

Nettikaupan kohtuuttoman edullisten hintojen pitäisi käynnistää hälytyskellot itse kullakin. Silloin todella kannatta tehdä hakuja ja selvittää taustoja, eikä suostua tunnin kuluttua päättyvään tarjoukseen, jossa etumaksu varmistaa kaupan tai vuokratakuu asunnon saannin.

Voit olla ihan varma että et ole voittanut kansainvälisessä lottoarvonnassa huimia summia, jos et ole sellaiseen edes osallistunut.

Voit olla varma, ettei kaukainen sukulainen ole jättänyt sinulle perintöä. Ja jos on niin tieto tulee virkateitse eikä sähköpostissa pidä lähettää tilitietojasi.


PS. tässä hakkeroimaton ilmoitus ihan rehelliselle ihmiselle






Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oikotie, nettirikos, vuokra-asunto

Tervetuloa nettiriippuvuus

Torstai 25.4.2013 klo 10.54 - Kauko Niemi

Harvasepäivä tulee vastaan otsikoita tai keskusteluja nettiriippuvuudesta. Venäjällä se oikein luokiteltiin muutama viikkoa sitten sairaudeksi.

Ei voi välttyä ajatukselta, etteikö nettiriippuvuutta osin mitata netissä käytetyn ajan perusteella. Kokeile vaikka erilaisia riippuvuustestejä, joita niitäkin löytyy netistä ja huomaat käytetyn ajan vaikutukset pistesaldoosi. Se on suuri.

Nettiriippuvuuteen syyllistäminen on kaksiteräinen miekka, jopa vastuutonta. Ainakin silloin kun käytettyä aikaa käytetään kriteerinä.

Entäs jos ei tee mitään asiaa ilman nettiä?  Aika moni nykyään toimii jo näin. Päätös kypsyy netissä ilman että tapaa yhtäkään myyntimiestä tai muutakaan kauppiasta. Siltä pohjalla kuinka hyvin yritys pystyy tuotteensa tai palvelunsa netissä esittelemään.

Jos nyt olisi tarvetta ostaa ekologisesti valmistettu ja toiminnoiltaan monipuolinen laukku, niin seuraava 50 sekuntia kertoo ainakin 50 kertaa selkeämmin kuin yksikään myyntihenkilö mistä on kysymys. http://vimeo.com/30233447

Hyvä esittelykään ei riitä, vaan on huolehdittava netissä syntyvästä palautteesta ja huomioitava, että ihmisten mielipiteet saavat arvoisensa kohtelun ja niihin reagoidaan.

Palaute on nykyään kollektiivista, nopeaa ja sillä on yhtä suuri, jopa suurempi merkitys kuin itse tuote-esittelyllä. Hyvä esimerkki vaikkapa Postin saama tuhansien ihmisten palaute. Facebookissa muutamassa tunnissa niin kutsutussa posti-ninja –tapauksessa Posti yllätettiin täydellisesti.

Tammikuussa julkistettu Eurobarometri-tutkimus kertoo, että suomalaisista 30 prosenttia somettaa päivittäin. Asiat tulevat julki niin hyvässä kuin pahassa. Samaa sanomaa välitti Soneran tuore tutkimus. Valitettavasti tässäkin tapauksessa syyllistettiin ihmisiä työnantajan kaistan ja ajan tuhlaamisesta.

Ilman nettiä ostopäätöksiä tehdään enää ani harvoin. Erinomainen esimerkkituote on matka. Et voi nähdä yhtään konkreettisemmin tuotetta vaikka kävisit kuinka monessa matkatoimistossa. Tuskin kukaan ostaa yhtään matkaa, ettei kävisi monessakin eri nettipalvelussa tutustumassa kohteeseen. Tuskin kukaan ostaa matkatuotetta, ilman ettei selaisi ihmisten kommentteja ja vinkkejä. Lopputulemana yhä useammin matkapaketti räätälöidään itse halvemmalla netissä ilman välikäsiä.

Ensimmäinen mielikuva tuotteesta tai palvelusta on aina merkittävä. Pääseekö tuotteesi jatkoon vai joutuuko jäähylle. Ensimmäisen mielikuvan luominen ja koko päätöksentekoprosessin tukeminen on ymmärrettävä.

Noin 90 prosenttisesti ”nettiriippuvaiset” eivät anna sinulle mahdollisuutta vaikuttaa ostopäätökseen perinteisellä myyntityöllä.

Arkipäivän terve nettiriippuvuus on sitä, ettei yhtään ostopäätöstä synny ilman nettiä. Tutkitaan tuote, varmistetaan foorumeilta muiden kokemukset tuotteesta ja palvelusta ja luotettavuudesta, etsitään halvin kauppapaikka, tehdään tilaus, sekin netissä, etkä missään vaiheessa ole päässyt vaikuttamaan muuten kuin tuottamalla ainutlaatuisen informoivaa materiaalia nettiin.

Mikä valtava määrä säästyykään aikaa, polttoainetta, kun ei suhata putiikista toiseen. Tämä on tervettä ja taloudellista nettiriippuvuutta.

Jos asioiden hoitaminen netin kautta ja siihen käytetty aika tulkitaan nettiriippuvuudeksi, niin silloin aika monella ihmisellä on myös vaikkapa kenkäriippuvuus, sänkyriippuvuus tai rahariippuvuus.

Tunnustaudun nettiriippuvaiseksi. Toki joskus lipeän hieman. Saatan vaikkapa tankata auton ilman että vertailen netissä sen hetkisiä litrahintoja.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: netti, media, ostoprosessi

Ei heikkohermoisille - olin omassa siunaustilaisuudessani

Tiistai 23.4.2013 klo 13.18 - Kauko Niemi

Eilen kokeilin millaista on olla omassa siunaustilaisuudessa. Tämä kokeilu maksoi 260 euroa. Mielikuvituksella ei ollut rajaa mihinkään suuntaan. Tilanne rakentui kuin itsestään.

Kaikki alkoi kun sain jättää sukat jalkaan ja kalsarit päälle. Käärinliinana toimi joku kuviollinen aamutakki, ei kuitenkaan Marimekon unikko. Enkä sellaista olisi muutenkaan halunnut, vaikken niin kovin nuuka pukeutumisestani olekaan. Pääasia, että on sopivan hyvä, ja väljä olo.

Minut pannaan hyvään asentoon arkkuun luurit korvissa. Kysytään onko nyt varmasti kaikki hyvin? Haluanko minä musiikkia. Totta hemmetissä siunaustilaisuuden kaiken a ja o on musiikki.

Tässä vaiheessa ”suntio Jukan” arvostelukyky hieman pettää, kun rupeaa tarjoamaan kotimaista iskelmää tai poppia. Mikähän ero mahtaa muuten olla iskelmällä ja popilla? Päädyin pyytämään klassista.

Tämä alkaa aivan pian kuuluu rauhallinen ääni korviini ja sitten alkaa soida Mozartin klarinetti konsertto K622. Sen adagio osa on todellakin se maailman kaunein biisi, jota olen jo monesti toivonut siunaustilaisuuteeni.

Tunnelma on siis yli sata prosenttinen.  Nyt rupeaa mielikuvitus laukkaamaan. Tältähän se sitten joskus todella tuntuu ja kuulostaa täältä arkun sisältä. Mitähän muuta musiikkia tulee pyytämättä. Ketähän kaikkia mahtaakaan olla tässä tilaisuudessa. Ovatkohan he tyytyväisen näköisiä kun pääsevät minusta? Onkohan yhtään Facebook-kaveria paikalla? Entä kuorokavereita? Saisivat laulaa Mendelssohnin Trauergesangin. Arvelen kenelle tämä on kovin paikka kenelle ei. Tiedän ainakin yhden.

Mitähän se pappi mahtaa minusta sanoa? Kuuluukohan puhe näistä luureista. No ei sillä oikeastaan ole väliä, kunhan olisi vain pilke silmäkulmassa.

Alkaa kuulua kummallista kolinaa jostakin arkun ulkopuolelta. Mättävätköhän he tiiliskiviä arkulle. Sekin on parempi kuin tuhlata rahaa viideksi minuutiksi kukkasiin. Kukkasten paikka on luonnossa. Taitaa olla sittenkin saattoväkeä aika runsaasti, kun kolina kestää näin pitkään.

Pian kuuluu Jukan rauhallinen ääni, että nyt tilaisuus on ohitse. Päästän sivut pois. Magneettikuvat onnistuivat oikein hyvin, kun olit niin hiljaa ja rauhallinen. Voit pukeutua ja saat kuvat hetken kuluttua cd:llä mukaasi. Suuri kiusaus oli työntää cd johonkin soittimeen ja kuunnella miltä selkäni kuulostaisi soitetussa muodossa.

Mozart Clarinet Concerto K622 (by Bernstein) - II. Adagio


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: siunaustilaisuus, klarinetti konsertto,

Vitun ääliö - vihapuheet ovat muuttumassa vihateoiksi

Keskiviikko 27.3.2013 klo 12.41 - Kauko Niemi

Kevät on ollut perinteisesti rauhatonta aikaa koiranomistajien ja muiden välillä. Tennarit eivät ole pysyneet valkoisina. Suunsoitto puolin ja toisin yltyy lumien sulaessa. Nettipalstoilla kielenkäyttö yltyy aina vihapuheasteelle.

Koirattomat ihmiset eivät tunne koirille luotuja sääntöjä ja koiranomistajat eivät niitä noudata vaikka tietäisivätkin. Sota on valmis. Kukaan ei siedä huomautteluja ja vähiten ne koiraihmiset, joilla on maailman kiltein  ja söpöin koira, joka saa tehdä mitä tahansa, jopa purra toisia.

Nyt ei enää riitä, että koirattomat ja koiralliset ottavat nokkapokkaa. Vantaalaisnaiset olivat toistensa rinnuksissa kiinni koirapuistossa.

Niin ikään Vantaalla irralleen päässyt iso koira hyökkäsi kahden pienemmän koiran kimppuun ja aiheutti samalla haavan koirien taluttajalle. Koiria taluttaneen naisen mies kävi uhkaamassa ison koiran omistavaa perhettä tappamisella.

Mies uhkasi tappavansa vesurilla perheen koirat ja perheen. Myös uhkailijan isä tuli paikalle ja lateli tappouhkauksia.

Mistä tällainen käytös kumpuaa? Kaikkein syyttömin on joka tapauksessa koira. Se on ja tulee olemaan luontokappale, joka toimii vaistollaan sen mukaan, kuinka uhkaavana tai mukavana se kulloisenkin tilanteen tuntee. Syyllisiä ovat siis koiran omistajat.

Huolestumisensa on osoittanut myös Kennelliitto. Kevään alkajaisiksi, ennen pahinta suunsoittoaikaa se käynnisti valistuskampanjan – valkoiset tennarit.  Asenneviat eivät tietenkään yhdellä kampanjalla tokene, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Netti näyttää olevan yksi vihapuheiden lietsoja, paitsi koiramaailmassa niin vaikkapa silmittömässä susivihassa tai homo- ja maahanmuuttokeskusteluissa. Nettiin kirjoitettaessa pitäisi aina miettiä esittäisikö asian samalla tavalla kasvotusten.

Harvase päivä saa palstoilta poistaa kommentteja, joissa  toisia, eri mieltä olevia käyttäjiä nimitellään vitun ääliöiksi.

Syödään munat sovinnossa - Hyvää pääsiäistä!


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vihapuhe, nettikirjoittelu, koira,

Opin jo vuonna 1998 - klikkausten määrä minimiin

Tiistai 19.3.2013 - Kauko Niemi

Aikoinaan nettinoviisina tuntui siltä, että oli fiiniä suunnitella ja rakentaa verkkopalveluita, joissa on hienoja rakenteita ja monikerroksisia valikoita. Ajatuksena oli houkutella käyttäjä  kulkemaan kuin Ikea:n tavarataloissa läpi kaikkien mahdollisten tarjolla olevien houkutusten läpi.

Silloinen statistiikka osoitti varsin nopeasti, että ne jutut, jotka olivat yli kolmen klikin takana saivat olla ihan rauhassa. Niitä ei kukaan lukenut.

Eilen logiikka ei toiminut edes analogiaversiona Ikeassa. Kävelin suoraan tuotteen luo, kuvasin kamerallani hyllypaikan, otin tuotteen hyllystä ja kävelin automaattikassan läpi ulos. Ostosreissu kesti 11 minuuttia.
Sen sijaan edellisenä iltana kesti yli puolituntia löytää Ikean aukioloajat, kun tiesin että aamulla ajan kyseisen rakennuksen ohitse ja tarvetta oli ostaa uudelle tietokoneelle ikioma huonekalu.

Eiköhän se käyttäjä halua päästä suoraan ja helposti etsimäänsä tietoon. Sopiva klikkausten määrä olisi 2-3 ja kaikki turhat välivaiheet huutsin nevadaan.

Miettikääpä mikä on ollut Googlen menestyksen takana. Suoraan asiaan.

En oikeasti ymmärrä esimerkiksi huuto.net:n sivu-uudistusta, jossa omalle sivulle kirjautumisen jälkeen joutuu yleiselle etusivulle takaisin ja sen jälkeen on mentävä uudelleen omalle sivulle.

Jos huutonetissä etsin tavaraa, niin ei tarvitse kirjautua, mutta jos myy, niin täytyy kirjautua. Siis jos kirjaudun, olen menossa myymään tai tarkistamaan myynnissä olevia tuotteitani. Miksen pääse kirjautuessa suoraan omalle sivulleni? Kuka kiusaa ja ketä?

Tablettini Windows kasin yhden asian politiikkaan en ole tottunut ja siksi käytänkin pääsääntöisesti sitä lähinnä Firefoxilla vanhaan malliin. Sipaisuja sinne sun tänne ei todella nopeuta käyttöä verrattuna siihen, että minulla on tätä kirjoittaessani auki 7 eri sovellusta 12 eri ikkunassa. Ja nämä kaikki ovat hiiren siirron ja yhden klikkauksen takana.

Olen iloinen niistä huhuista, että Microsoft olisi hävittämässä tai muuttamassa tätä ”turhaa” etusivua.

Nettipalvelu, jota olen kautta aikojen lähes vihannut, mutta kun ei ole vaihtoehtoja. Veikkauksen malli mukaelee huuto.netia tai siis päinvastoin. Sisäänkirjautuessa ei pääse suoraan omalle sivulle hoitamaan asioita, vaan palaat taas Veikkauksen etusivulle, mistä lähdet uudelle kierrokselle. Mitä ihmettä tällainen kiusanteko oikein on?



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: verkkosivut, netti, klikkaus, microsoft, Veikkaus, huuto.net

Ruokamainonta loppuu päivälehdistä

Keskiviikko 6.2.2013 klo 21.24 - Kauko Niemi

Nyt kun tilasin sen kolmannen käyttämäni ruokakauppaketjun tarjouskirjeen sähköpostiini, niin veikkaukseni on, ettei 3 – 4 vuoden kuluttua enää nähdä ruokamainoksia päivälehdissä.

Kauppaketjut ovat selvästi satsanneet verkkopalveluihinsa. Paitsi banaanien tarjoushintatiedot, niin nyt sivuilla pyörivät reseptit, joita aiemmin piti hakea ihan omilta sivustoilta.

Kauppaketjujen tarjouskirjeisiin uskotaan lujasti ja parhaillaan tilaajille tarjotaan mahdollisuus voittaa rahaa, iPadeja ja ties mitä. Tämä aktiivisuus on selvä osoitus, että kaupat haluavat asiakkaansa suoraan omiin rekistereihinsä. Miksi ihmeessä niitä pitäisikään kierrättää jonkun lehden kautta kalliilla kustannuksilla.

Näppituntumalta vaikuttaa jo nyt siltä, ettei esimerkiksi Hesari etenkään tabloid-uudistuksen jälkeen juurikaan ruokamainontaa sivuillaan kanna. Sen sijaan pottu- ja maitomainonta on jo pitkälti siirtynyt halvempiin kanaviin eli paikallisiin ilmaisjakelulehtiin.

Tänäänkin posti kantoi painetut tarjouslehdet omina erillisinä tuotteina ilman että ne olisivat olleet edes lehden liitteinä. Se onkin ainoa tapa enää saada paperisia mainoksia lukittuihin porraskäytäviin. Suorajakeluyhtiöillä ja ilmaisjakelulehdillä ei esimerkiksi meille ole pääsyä.

Jos nettikulut pysyvät kurissa, niin ilmaisjakelulehdetkin ovat vain siirtymäkauden ilmiö.

Tällä hetkellä kaupoille voi antaa tunnustusta siitä, että kanta-asiakasrekistereistä saatavaa tietoa tuputtamiseen ei juurikaan ole ilmassa, vaan ruokauutiskirjeet on ihan itse tilattava. Todennäköisesti tämä on viisas päätös, jolloin asiakassuhde on aidompi.

Niin mistä tämä 3-4 vuotta arvio sitten syntyi. Kyllä se on aivan hatusta vedetty perustuen vain omaan kokemusperään siitä milloin olen muuttanut omaa toimintatapaani ja kauanko kestää kun kyseinen toimintatapa yleistyy.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruokakauppa, nettikirjeet, ruokatarjoukset

Menisköhän se nettikauppa jotenkin näin

Maanantai 28.1.2013 klo 21.07 - Kauko Niemi

Lähetys on luovutettu vastaanottajalle. Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 18:22:06. Noudin uuden sykemittarini pakettiautomaatista Helsinki kympissä. Ohitin 15 sekunnissa 23 henkilön jonon.

Mitä tapahtui sitä ennen. Posti lähettää sekä tekstarilla että sähköpostitse noutokoodin Rekisteröinti: 28.1.2013 klo 17:36:13.

Nettiseuranta ilmoittaa, että lähetys on lajiteltu 28.1.2013 klo 09:02:06. Sitä ennen se on ollut Itellan logistiikkakeskuksessa 26.1.2013 klo 08:27:09

Lähetys on lajiteltu 25.1.2013 klo 18:14:39 Seinäjoella ja sitä ennen lähetyksestä oli vastaanotettu ennakkoilmoitus EDI-sanomana 25.1.2013 klo 11:35:24 Tuurista.

Tein tilauksen 25.1.2013 klo 11:20 ja sain Keskisen kello Oy:n tilausvahvistuksen sähköpostiin viiden minuutin kuluttua: Lisätietoja tilauksestasi: Tilauksenne lähtee postin kuljetettavaksi. Lähetystunnus on JJFI61497712345162XXX, tapahtuma-aika 25.01.2013 11:25:57.

Minuutti tilausvahvistuksen jälkeen tuli vahvistus myös Suomen verkkomaksut Oy:ltä, että maksu on hyväksytty.

Siis torstaista 25.1.2013 klo 11:20 tehty tilaus oli kädessä 28.1.2013 klo 18:22:06 ja olihan siinä viikonloppu välissä. Ai niin – tuote oli juuri se, jonka tilasin ja noin 70 euroa edellisempi (38 %) kuin valmistajan, Suunnon omassa verkkokaupassa.

Lue myös tämä

1 kommentti . Avainsanat: nettikauppa, Keskisen kello, pakettiautomaatti, Suunto, sykemittari, Suomen verkkomaksut

Koirat: Huijarit vaihtoivat parkkipaikat nettiin

Perjantai 17.8.2012 klo 17.18 - Kauko Niemi


Parkkipaikat koiran ostopaikkoina vaihtuivat nettiin. Erona on vain se, että koiran ostaminen anonyymiltä myyjältä parkkipaikalta sait koiraa muistuttavan eläimen. Nettiostoissa et saa eläintä vaan menetät rahasi.

Kanta-Hämeen poliisilaitos kehottaa suomalaisia tarkkaavaisuuteen ostaessaan koiraa ulkomailta. Koiraa ei usein nimittäin tule, vaikka raha vaihtaisi omistajaa.

Tällä viikolla kirjattiin Hämeessä kaksi tällaista koirahuijausta, poliisi kertoo.

Ensimmäisessä tapauksessa suomalaisostaja teki koirakauppaa Kreikasta. Kauppaneuvottelut käytiin sähköpostilla, minkä jälkeen suomalainen lähetti ”myyjälle” 375 euroa koirasta ja vielä 500 euroa häkistä.

Toinen tilasi Espanjasta Yorkshiren terrierin ja maksoi 185 euroa. Myyjä pyysi vielä 800 euroa kuljetuksesta ja muista kuluista. Koiraa ei Suomeen ole kuulunut.

Koiran hankkimiseen liittyy aina sekä lain noudattamista sekä moraalisia että eläinsuojelullisia kysymyksiä. Kuka hankkii itselleen haukkuvan tuotteen, jolle ei ole olemassa mitään tuotevastuuta, jonka taustasta ja eläinsuojelullisesta asioista ei ole harmainta aavistusta, jonka lainmukaiset terveysdokumenteista ei ole tietoakaan.

Muutaman satasen menetys on loppujen lopuksi pieni sakko ja muistutus hyväuskoisuudesta ja perin tyhmästä toiminnasta, jossakin hetken hurmoksessa.

On vaikea uskoa, että joku koiraharrastaja tai koirakokemusta omaava hankkisi koiran tuntemattomalta netistä pitkän ja vakaan harkinnan tuloksena tietäen vastuunsa koirasta seuraavat 10 vuotta.

Miten ihmeessä tämä valistus menisi jakeluun, että koiran hankinta on vastuullinen prosessi. Koira hankitaan ensisijaisesti vastuulliselta kasvattajalta kaikkine dokumentteineen.

Tai jos hankit lemmikkisi eläinsuojelullisista syistä kotimaasta tai ulkomailta, niin käytä vastuullista järjestöä, joka on valvonut ja varmistanut koiran terveydelliset ja kaikki lainmukaiset asiat kuntoon.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, koiran hankinta, huijaus, netti

Uusmediatutkijalle tuhannen taalan paikka

Maanantai 16.4.2012 - Kauko Niemi

Oikotie kertoo olevansa suurin asuntokanava Suomessa, silloin kun mittarina käytetään sivulatauksia. Jokakoti kertoo olevansa suurin asuntokanava, silloin kun mittarina käytetään palvelussa olevien asuntojen määrää. Etuovi ehti jo päästää hätäpaskat sekä muuttaa hinnoitteluaan että avata palvelun kaikenmaailman kansalle.

Suomessa on menossa suurin niin sanotun uuden median muutos. Siinä on mediatukijalle tuhannen taalan paikka. Miten ja missä ajassa yli puolen miljoonan viikkokävijän massa käännetään toiseen palveluun. Tai jos ei onnistu, niin miksi - sekin on arvokasta tietoa.

Asuntoilmoitusmarkkinoilla tapahtui todella iso muutos. Kiinteistövälittäjät perustivat oman verkkopalvelunsa Jokakoti.fi. Suuret kiinteistövälittäjät luopuvat Oikotien ja Etuoven nettikäytöstä.

On vain melko lyhyen ajan kysymys kun käytettyjen asuntojen ilmoittelu häviää painetussa muodossa. Asuntoilmoittelu painettuna ei vain kerta kaikkiaan täytä sitä haku- ja informaatiotarvetta, mikä asunnonetsijällä on ja mitä hän haluaa internet-aikana tietää ennen kuin nostaa pyllynsä tuolista ja lähtee näytölle. Sunnuntaikävelijät ovat erikseen ja heille riittää kadulla oleva esittelyteline.

Sanoma-konsernin hädän ymmärtää, sillä suuri bisnes hiipuu – ensin verkosta ja hieman hitaammin painettuna. Sanoman kampanjointi näyttää jopa surkuhupaisalta, jos pitää painaa sivun kokoinen lippu, jolla asunnonmyyjää pyydetään pakottamaan välittäjä ilmoittamaan asuntoa Oikotiellä.

Alma Median omistama Etuovi perusti hädissään uuden Listaus-palvelun, johon kiinteistönvälittäjät saavat ilmoituksensa näkyville veloituksetta. Etuovi.comin valikoimasta katosi noin 12 000 kohdetta helmikuussa.  Kato vei lähes kolmanneksen myytävistä tai vuokrattavista kohteista.

Jokakodilla ei näytä olevan rohkeutta yhden yön yli tapahtuvaan muutokseen. Eli lopettaa kertaheitolla Oikotien ja Etu-oven verkkopalvelut. Onko vitkuttelu viisasta näin suuressa muutoksessa. Se olisi mediatutkijoille hyvä arvioinnin paikka ja arvokasta tietoa kaikille muille. Kuinka suuria massoja pystytään ohjaamaan nettimaailmassa.
Asunnontarvitsijoille ei ole syntynyt tähän mennessä kovinkaan hyvää kuvaa, mistä kanavasta asuntoa pitäisi nyt etsiä. Jokakodin vaisu tulo markkinoille vain tuntuu enemmänkin hajottavan kenttää, kun ohjaavan käyttäjiä yhtenäisempään palveluun.

Oman luonteensa muutokseen synnyttää se, että asunnonostajat ovat enemmän tai vähemmän satunnaisia käyttäjiä. Palveluita käytetään muutama kuukausi vain silloin kun asunnonvaihtotarve iskee muutaman vuoden välein. Seuraavalla kerralla tilanne ja palvelut ovatkin jo muuttuneet.

Tästä prosessista on paljon opittavaa kävipä siinä kuinka vain, kunhan vain paljastuisi todellisia faktoja.






1 kommentti . Avainsanat: nettipalvelu, kiinteistövälitys, oikotie, jokakoti

Mihin me tarvitsemme verkkopalveluita

Torstai 1.3.2012 - Kauko Niemi

Ostin lipun oopperaan, Julius Caesarin tällä erää viimeiseen näytökseen eilen illalla. Valitsen näytöksen itse, valitsen paikan itse, tulostan lipun itse omalla tulostimellani ja omilla musteillani. Se että teen kaiken itse, enkä häiritse sen enempää oopperan lipunmyyntiä kuin Lippupisteen ihmisiä ja minun pitää maksaa tekemästäni työstä jollekin 2,5 euroa.

Verkkokauppa: Palvelupalkkio 1,00 e/lippu. Printtilipun toimitusmaksu 2,50 e/tilaus (alle 100 euron tilaus) ja 3,50 e/tilaus (yli 100 euron tilaus). Kirjetoimitus 8 e/tilaus.

Valitettavasti minun ajatteluni ei löydä mitään logiikkaa tälle toimintamallille. Mitään muuta kuin älä käytä nettipalvelua. Osta netistä 10 prosentin ylihintaan - tuntuuko huokuttelevalta mainoslauseelta.

Myyn www.huuto.net:ssä tavaraa. Sanoma ja Itella ovat suuressa viisaudessaan kehittäneet huutopaketin. Ostan huutopaketin suoraan sivulta senttiä tai kahta vaille kahdeksan euroa. Maksan postimaksun verkkopankissa, josta pankki veloitta palvelumaksua 0,35 euroa ja tulostan taas omalla tulostimellani ja omilla musteillani ja saan nyplättyä kasaan pakettikortin. Ja ei kun postiin, jossa pudotan paketin omaan reikään ketään häiritsemättä.

Siis paketin toimituskustannukseksi tulee 8,30 euroa. Tämähän tuntui asialliselta palvelulta kunnes tajusin, että sama paketti maksaa 7,20 euroa, kun käytän Itellan painamia pakettikortteja ja kulutan postivirkailijan työaikaa.

Valitettavasti ajatteluni ei löydä tällekään tapaukselle mitään järjellistä selitystä. Mitään muuta kuin lopeta huutopaketin käyttö. Niin kuin olen tehnytkin.

VR:n lippukaupan käyttäjäkokemus painii jo aivan omassa sarjassaan. Viimeksi se suljettiin eilen. Silti VR pitää uudistusta onnistuneena. Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässää.

Ilmeisesti olen liian innostunut verkkoasioinnista ja ennen kaikkea omaan väärän ajattelumallin, jonka mukaan itsepalvelu netissä tarjoaisi jotakin toiminnallisia ja ennen kaikkea taloudellisia etuja sekä olisi ekologista.

Ilmeisesti pitää tarkistaa myös jokainen e-lasku. En yhtään ihmettelisi, jos niissäkin joku nyhtäisi välistä ja tulisi minulle halvemmaksi vastaanottaa laskut kirjekuoressa metsiä ja energiaa tuhoten.

Onko nyt oikeasti niin, että oopperalipun tuotantokustannukset itsepalveluna loppuun asti tulevat niin paljon kalliimmaksi kuin meno luukulle.

Finnairia ja eläkeyhtiö Ilmarista lainatakseni voisin todeta, että vaikka nettikauppaketjun välistävedot eivät olekaan juridisesti väärin, niin ne eivät ainakaan ole hyvän kauppatavan mukaista. Ja vielä vähemmän innostaa nettiasiointiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nettipalvelut, VR, Ooppera, huuto.net

En haluaisi kadota bittinä taivaaseen

Torstai 14.7.2011 - Kauko Niemi

Mihin katosi minun yksi mukavimmista kavereista? Bittinä taivaaseen vai sinne ihan oikeasti. Entä japanilainen kaverini, joka ilmestyi 3 viikkoa maanjäristyksen jälkeen. Oudosti on kateissa myös kotimainen kaverini, jonka viimeiset jäljet minulle päättyvät 8.4.2011.

Netti ja niin sanottu sosiaalinen media on luonut uudenlaisia kaveruuksia yhteisöllisyyden kulttuuriin. Ihmisiä tulee ja menee bittivirtoina, eikä siinä mitään ihmeellistä. Näinhän sitä tapahtuu kadullakin ja seuraavalla kerralla taas morjestetaan, vaihdetaan muutama sana ja jatketaan hyvän päivän tuttavuutta. Sukulaisia tavataan häissä ja hautajaisissa ja päivitetään elämäntilanne.

Netissä into häviää nopeasti. Osa katoaa jo muutaman viestin jälkeen. Toisille viestitetään muutaman kerran vuodessa tai vain kerran vuodessa toivotetaan joulua, jos nyt sattuu elämään kulttuurissa, missä joululla on arvonsa.

Nyt olen kuitenkin joutunut pysähtymään ja miettimään kolmea tapausta syvemmin. Entä kun kolme mukavaa ja paljon tekstiä vaihtanutta ihmistä katoaa, eikä jätä jälkiä.

Tosin yksi näistä kolmesta on ilmestynyt takaisin. Hänestä ehdin jo huolestua Japanin maanjäristyksen jälkeen. Hän on tullut tutuksi valokuvauksen tiimoilta. Japanilainen muotikuvaaja, jonka tekemisistä voi jopa oppia jotakin.

Maanjäristyksen jälkeen kesti kuitenkin reilu kolme viikkoa, ennen kuin hän ilmaisi itsestään. Monta asiaa ehti jo pyörähtää mielessä vaikka tiesinkin, ettei hän asunut pahimmalla alueella. Toisaalta hän matkusti paljon työnsä takia. Maailma oli hänen kohdallaan vain niin sekaisin, etteivät normaalit rutiinit sujuneet.

Tapaus kaksi. Viimeiset jäljet huhtikuun alussa. Useamman kerran viikossa vaihdoimme kuulumisia. Tiesin niin työmatkat kuin lomamatkatkin. Tiesin viikon fillarilenkit. Meitä yhdisti fillarointi. Mitään mystistä ei chattailyssämme ollut kuin että se loppui kuin kananlaulu, eikä hiiskaustakaan sen jälkeen.

Eräänä päivänä saan viestin suomenkielellä kirjoitettuna ventovieraalta ihmiseltä. Pian selvisi, että hän on brasilialainen, joka asuu Etelä-Ranskassa ja harrastaa Suomenkieltä ja monia muitakin kieliä. Hänen suomentaitonsa oli häkellyttävä, vaikkei koskaan ole Suomessa asunutkaan. Kahdesti täällä käynyt turistina.

Tämä teki minuun vaikutuksen ja tarjouduin korjaamaan ja antamaan palautetta jokaisesta hänen sähköpostistaan. Hän kirjoitti perheestään. Tunsin hänen siskonsa Brasiliassa ehkä paremmin kuin omani. Kuvia oli liki jokaisessa viestissä.

Pian hän ryhtyi käymään läpi erästä Suomenkielen oppikirjaa. Teki kirjan harjoitukset ja tarkistutti ne minulla. Olin brasialais-ranskalaisen henkilön Suomenkielen virtuaaliopettaja. Henkilön, joka oikeastaan kirjoitti parempaa Suomea kuin moni suomalainen.

Kohta tulee vuosi kuluneeksi, kun erään harjoituksen palautuksen jälkeen ei tullutkaan kohteliaan innostunutta kiitosta eikä lisäkysymyksiä. Eikä sen jälkeen mitään viestiä ikinä.

Ketään näistä kolmesta esimerkkitapauksesta en ole tavannut henkilökohtaisesti. Kirjoittamisen ja kuvien perusteella oli syntynyt mielikuva muusta kuin virtuaali-ihmisestä.

Ensiksi olen pysähtynyt miettimään, onko mitään korrektia tapaa selvittää mitä on tapahtunut. Kenenkään fyysistä osoitetta ei ole tiedossani, jotta voisi pyytää ”poliisin” tarkistamaan tilannetta. Toisaalta voihan olla, että jokin ennalta varoittamaton kyllästymispiste tuli eteen yht´äkkiä.

Vielä enemmän olen ryhtynyt miettimään kuinka pitäisi järjestää omat asiat, jos jonakin päivänä ei olekaan kykeneväinen vastaamaan kaikenmaailman viesteihin ja etenkin niihin joiden lähettäjä on henkisesti lähellä vaikkakin fyysisesti kaukana. Siinä olisi kehittämisideaa FB:lle tai kenelle tahansa. En haluaisi kadota bittinä taivaaseen.

 

1 kommentti . Avainsanat: netti, chat, kaveri, sosiaalinen media

Maailman hyödyllisin nettipalvelu lopetettiin

Maanantai 11.7.2011 - Kauko Niemi

Ravintokoodi.fi palvelu tuli tiensä päähän. Nyt kysyn miksi kaikkien aikojen hyödyllisin palvelu pitää lopettaa. Palvelun kehittäjä ja ylläpitäjä Kesko ilmoittaa vain, ettei ollut riittävästi käyttöä.

Mitä se sitten tarkoittaakaan. Se ei vaikuttanut riittävästi K-ketjun myyntiin. Se lienee liian kaukana arkiostosten tekemisestä. Reseptiin kun laittaa että kolme Pirkka munaa ja 3 dl Pirkka vehnäjauhoja ja lusikallinen Pirkka leivinjauhetta, niin ihminen yksinkertaisimmillaan uskoo, että muu vehnäjauho ei leivontaan käy kuin Pirkka. Näin se markkinointi toimii yksinkertaisimmillaan.

Mutta tuo Ravintokoodi.fi keräsi ja eritteli kaikki ravintoaineet, jota K-kaupasta olin ostanut ja vain sillä vaivalla, että vilautin Plussa-korttia.

Vaikka olen koko ison ikäni lueskellut tuoteselosteita, valinnut terveellistä ruokaa, lukenut varmaan tuhansia sivuja ruoan koostumuksesta, niin kokonaisuus on aina jäänyt hämäräksi. En ole koskaan ymmärtänyt että onko ostamassani ruoassa suosituksiin nähden riittävästi C-vitamiinia, mistä saan ne liiat kolestrolit tai kaiken kaikkiaan mikä on ruokakorini ravintoarvo ja koostumus.

Käytin palvelua reilut kaksi vuotta ja opin tekemään valintoja sata kertaa paremmin kuin lukemalla tuoteselosteita. Opin seuraamaan mielihalujeni suuntaa ja panna stopin sivuraiteille. Ja pystyin myös tyydytyksellä toteamaan, että hiilihydraattini oli jatkuvasti reilusti alle suositusten vaikken mikään himokarppaaja olekaan.

Sitä en tässä tapauksessa ymmärrä, ettei tällaiselle palvelulle löytynyt käyttöä. Mitä kummallisimmille viihdepalveluille löytyy käyttäjiä vaikka kuinka.

Kuitenkin ihmiset jahkaavat ruokatiedon kanssa. Kokonaisuutta ei hevin kukaan ymmärrä ja yksittäisten ruoka-aineiden kanssa pähkäileminen ei johda mihinkään. Pelkäänpä että K-ryhmä ei satsannut palvelun esittelyyn riittävästi. Harvoin sitä näkyi K-ruokakauppojen ilmoituksissa.

Paitsi se huikea määrä tietoa aina jokaista hivenainetta myöden, niin palvelu oli juuri niin vaivaton kun käytettävän palvelun pitää olla. Samalla kun näytät plussakorttiasi, niin kaikki ostostesi ravintoarvot siirtyivät palveluun. Ei tarvinnut tehdä ainuttakaan tiedonsyöttöä. Ainostaan sopimus, että tiedot siirtyvät.

Palvelua kehuessani, moni sanoi, että hän käyttää myös muita kauppoja kuin K-ketjun kauppoja. Niin minäkin käytin. Ruoan määrän absoluuttinen totuus ei paljastunut, mutta suhteet kyllä ja niiden ohjaava vaikutus. En kertaakaan tietoisesti mennyt S-ryhmän kauppaan ostamaan suolapussia  huijatakseni Ravintokoodi.fi-palvelua.

Käyttäydyin eri kaupoissa samalla ravintokoodin opettamalla tavalla. Enkä usko että Rainbow- ja Pirkkatuotteilla olisi niin suuria koostumuksellisia eroja, jotta niillä olisi ollut merkitystä tässä ruokasodassa.

Jos K-ketjun todellinen syy oli palvelun liian kaukainen vaikutus päivittäiseen markkinointiin, niin tämä palvelu kuuluisi ehdottomasti Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Jopa niin, että tiedot siirtyisivät myös S-korttia vingutettaessa.

Tällaisella palautteella olisi varmasti ajan mittaan suurempi merkitys ihmisten terveyteen kuin kalliilla rasvasodilla ja muilla hetken kampanjoilla. Vielä ehtinee lunastaa perusdatan K-ryhmältä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, nettipalvelu, K-ryhmä, S-ryhmä. Pirkka

Pekka Kuusisto ja RSO Sarasteen johdolla tulivat piuhaa pitkin

Lauantai 29.1.2011 - Kauko Niemi

Intohimoisena netti-ihmisenä ja intohimoisena musiikin kuluttajana en ole tätä yhdistelmää osannut kovinkaan korkealle arvostaa. Tähän mennessä ei ole ollut tarjolla riittävän hyvää edes lupausten tasolla.

Eilinen suora nettikonsertti Finlandiatalolta antoi toivoa selvästi paremmasta tulevaisuudesta kuin mitä Youtube ja muut palvelut ovat tähän mennessä lupailleet.

YLE lähetti suorana Esa-Pekka Salosen viulukonserton Suomen kantaesityksen ja Radion Sinfoniaorkesterin, RSO, solistina oli Pekka Kuusista ja tahtipuikkoa heilutti Jukka-Pekka Saraste. Lähetystä mainostettiin etukäteen tv-tasoiseksi. Paitsi viulukonsertto, niin tekniikalla oli myös kantaesitys.

Mikä on sitten riittävän hyvää. Se ei ainakaan  ole tulitikkuaskin kokoista kuvaa, missä ei edes kameroiden lähiotoksista saa selvää. Eilisessä lähetyksessä pystyi selkeästi ja ihannoiden toteamaan, että Pekka Kuusisto tekee huippusuorituksen lenkkarit jalassa. Voihan olla ettei noin intensiivinen suoritus onnistuisikaan liukkaalla permannolla nahkapohjaisissa.

Tuosta edellisestä kappaleesta voi jo hyvin päätellä, että kuva oli riittävän hyvää. Sitä se oli todella. Kuvaus oli myös ammattimaista, eikä Sarasteen tahtipuikko tai Kuusiston roka jättäneet pahempia viipeitä.

Tosin vanhassa läppärissäni ei ole maailman nopein näytönohjain. Se sijaan läppärin perässä on ammattimaiseen kuvankäsittelyyn tarkoitettu 24 tuumainen näyttö. Kuva oli hyvätasoista koko näytöllisen verran.

Vai olisikohan se auttanut, että seurasin konserttia melkein kadun toiselta puolen. Tuskin. Welho lupaa, että piuhassa kulkee 110 megaa.

Itse konsertti ei hirveästi kärsinyt ääniongelmista. Itse ääni oli oikeastaan hyvää, mutta synkkaus ei ollut riittävän hyvää. Ja riittävä tarkoittaa tässä tilanteessa, etten olisi maksanut tuontasoisesta palvelusta senttiäkään. Itse konsertti oli sentään loppuunmyyty.

Kuusiston ylimääräisen kuulutus ja väliajalla tehdyt haastattelut menivät kokonaan harakoille, niin pahasti saksasivat suun liikkeet ja ääni minun ruudullani. Harjoittelua oli ilmassa myös ennen haastattelua, kun nupit olivat jääneet auki ja läpi tulivat ohjeet ja niiden vastaanotto.

Hieno ja lupauksia täynnä ollut kokeilu. Täytyykin käydä tutkimassa, millä tasolla Berliinin filharmonikot ovat teknisesti. Hehän kuitenkin jo myyvät nettiyleisöllekin kausikortteja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pekka Kuusisto, Esa-Pekka Salonen, RSO, Jukka-Pekka Saraste, netti-tv

Reilusti tuli linnaa nettikirjoittelusta

Sunnuntai 1.6.2008 - Kauko Niemi

Tamperelainen mies sai reilun tuomion nettikirjoittelustaan. Kaksi vuotta ja neljä kuukautta ehdotonta vankeutta on korkeimpia tuomioita kunnianloukkauksesta, mitä Suomessa on koskaan tuomittu. 

Se on valtionsyyttäjän mielestä myös kova tuomio, mutta teot ovat törkeydessään omaa luokkaa, sanoo valtionsyyttäjän Mika Illman.

Perusteluissa oikeus katsoo, että teot osoittavat vakavaa piittaamattomuutta ihmisten yksityisyydestä, kunniasta sekä poliittisesta, yhteiskunnallisesta, sukupuolisuuntautuneisuudesta sekä uskonnollisesta vakaumuksesta.

Seppo Lehdolla oli apurinaan toinen mies, joka sai kaksi vuotta ehdollista.

Tämä tapaus puhukoon puolestaan, että valitettavan monella ihmisellä on kummallinen käsitys, millaista kieltä ja millaisia ilmaisuja netissä voi käyttää. Aivan kuin nettissä olisi jokin ihmeellinen suojamuuri välissä.

Suojamuuria ei ole ja teknisestikin jäljittäminen on harvinaisen helppoa, sillä viesteistä jää jälkiä aika moneen paikkaan, mistä niitä ei saa pois jälkikäteen vaikka kuinka haluaisi.

Oikeudessa nyt tuomittu syyllinen oli yrittänyt väittää, että joku muu oli esiintynyt hänen nimissään, mutta tutkimuksissa jäljet olivat varsin yksiselitteiset.

Tamperelaisherrojen kirjoituksia on edelleen julki eri palvelimilla, monista poistoyrityksistä huolimatta. Se on oli jopa kasvattamassa annettua tuomiota.

Hyvänä mittapuuna itse kullekin voisi olla, että se mitä kirjoittaa nettiin – saman voisi sanoa kasvotusten rehellisesti ja avoimesti toiselle. Ennen kuin ryhtyy netissä haistattelemaan, nimittelemään, kannattaa testata omaa ajatustaan. Pystyisinkö sanomaan tämän kahden kesken kasvotusten.

Pikku lehtoja vilisee aivan liian paljon netissä. Erityisesti keskustelupalstoilla valehdellaan sumeilematta ja käytetään loukkaavaa kieltä, leikitään sumeilematta toisten tunteilla.

Toivottavasti loukatuksi tulleet nostaisivat tämän asian herkemmin esiin. Ainakin saattaisivat tiedoksi palvelujen tuottajille. Heistä kuitenkin suuri osa on vastuullisia ja pystyvät harkitsemaan kannattaako asiaa viedä eteenpäin.

Näin kovat tuomiot osaltaan auttanevat harkintakyvyn palauttamista normaalille, sivistyneelle kommunikoinnin tasolle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nettikirjoittelu

« Uudemmat kirjoitukset