Mitähän minulta puuttuu

Tiistai 18.5.2010 - Kauko Niemi

En ole koskaan pelannut kännykällä yhtään peliä. Joskus se vain tuntuu omituiselta yleisiin tilastoihin verrattuna, että mikseivät pelit mahdu tämän hetkiseen arkeeni eivätkä juhlaani.

Tietotekniikka-alan lehti Tietoviikko kirjoitti tänään Tutkimusyhtiö Gartnerin ennusteista, että maailmanlaajuiset mobiilipelimarkkinat kasvavat 19 prosenttia tänä vuonna viime vuoteen verrattuna.

Yhtiö arvioi loppukäyttäjien tuottaman liikevoiton ylittävän 5,6 miljardia dollaria (noin 4,5 miljardia euroa). Vuonna 2009 samainen summa oli 4,7 miljardia dollaria.

Markkinat kasvavat tasaisesti vielä vuonna 2014 ja Gartner arvioi voiton yltävän silloin 11,4 miljardiin dollariin.

Noin 70–80 prosenttia kuluttajien lataamista sovelluksista on pelejä. Näistä peleistä 60–70 prosenttia on ilmaisia. Tämän trendin uskotaan jatkuvan vielä parin vuoden ajan.

Näiden lukujen jälkeen pidän hetken hiljaisuuden ja yritän mennä sisimpääni saadakseni selville mikä minua riivaa, kun pelit eivät sytytä.

Uuden puhelimen muokkaukseen mieleisekseni kuuluu yleensä ensimmäisenä sen riisuminen mahdollisimman yksinkertaiseksi ja sitä kautta muistin säästäminen. Ensimmäinen operaatio on pelien ja niihin liittyvien tietojen siirtäminen roskiin.

En ole koskaan pelannut kännykällä yhtään peliä, enkä myöskään tietokoneella.

Tiedän erittäin hyvin, että minulta puuttuu tärkeää tietotekniikkakokemusta, sillä monet sovellukset saavat alkunsa juuri pelien maailmasta. Toistaiseksi olen kuitenkin pärjännyt.

Ilmeisesti kyse on heikosta kilpailuvietistä. Kilpaileminen tuntuu vain pahalta kaikissa muodoissaan. Hyväksyn kilpailemisen vain itseni kanssa. Kilpaileminen toisten kanssa tarkoittaa asettumista toista vastaan.

Tykkään liikkumisesta, olen osallistunut jopa joukkotapahtumiin, kuten maratoneihin, mutta en ihan hevin lähtisi seuraamaan urheilukilpailuja. Omien suoritteiden numeraalinen seuraaminen osoittaa fyysisen ja henkisen kunnon muuttumista suuntaan tai toiseen.