Mielipiteitä syntyy, synnytetään, vahvistetaan ja vaihdetaan, mutta ethän ole vain ajatustesi vanki.

Lauantai 13.6.2020 klo 21:14 - Kauko Niemi

Mielipiteitä syntyy hyvinkin nopeasti ja valitettavan usein ne sekoitetaan faktoihin. Jokainen yksittäinen tapahtuma tai tieto synnyttää aina mielipiteen asiaan. Toisaalta jokaisen ihmisen kokemustausta ja olemassa olevat valmiit mielipiteet vahvistuvat tai heikkenevät sen mukaan kuinka hyvin uudet tiedot tukevat tai vastustavat sinun aiempia mielipiteitäsi.

Aivot menevät helposti halpaan. Tutkijat ovat listanneet kymmeniä erilaisia ajatusvirheitä. Osa niistä on jokapäiväisiä – ja niitä tapahtuu kaikille.

Ongelmaksihan tilanne muodostuu, jos on joutunut mielipiteittensä vangiksi, eikä pysty mukautumaan muuttuviin tilanteisiin. Maailmassa näyttää olevan tavattoman paljon rasismin mielipidevankeja. Ihmisiä, jotka uhraavat suuren osan elämästään vastustaakseen eri näköistä tai eri väristä lajitoveriaan. Ihan vaan siksi, että kuvittelee ja on rakentanut itselleen valheellisen mielipiteen - luulee olevansa se ainoa oikea ihmisrodun edustaja tällä pallolla.

Kuinkahan suurta rasismia löytyisi vaikkapa koiramaailmasta, jos ryhdyttäisiin tutkimaan. Koirarasismikin syntynee enemmän ihmisen päässä kuin koirien itsensä keskuudessa. Etenkin kun luontokappale ei jää rakentelemaan itselleen mielipiteitä vaan toimii vaistollaan ja hetkessä. Jos musta ja valkoinen koira eivät tule toimeen keskenään, niin syy ei ole värissä vaan jossain ihan muussa.

Tällä hetkellä on isojakin asioita, jotka joka tapauksessa tapahtuvat, eikä niiden suhteen kysytä sinun mielipidettäsi. Sinä voit suhtautua kielteisesti tai myönteisesti vaikkapa ilmastomuutokseen. Voit muokata mielipiteitäsi vallitsevien tilanteiden mukaan ja muuttaa omaa käyttäytymistäsi muuttuvien mielipiteittesi suhteen. Tai olla omien mielipiteittesi vanki ja kohdata ajanmittaan suuria vastoinkäymisiä vaikkapa juuri ilmaston suhteen.

Omassa päässäni olen joutunut viime päivinä muokkaamaan mielipiteitäni niin sanotusta amerikkalaisesta unelmasta. Tosin amerikkalainen unelma terminä ei ole koskaan valloittanut päässäni kovinkaan intohimoista mielipidekenttää. Olen sentään työskennellyt 17,5 vuotta amerikkalaisissa yrityksissä ja vieraillutkin maassa reilut parisenkymmentä kertaa.

Ymmärrän oikein hyvin, että kerran voi erehtyä mielipiteissään ja äänestää presidentiksi vaikkapa Donald Trumpia. Nyt kun on ollut vuosia aikaa tarkistaa ja muuttaa omien mielipiteittensä sisältöä suhteessa todellisuuteen, niin tuntuu käsittämättömältä minun mielestäni, jos Trump valitaan uudelle kaudelle ensi marraskuussa.

Tämän valinnan jälkeen, jos niin käy, aloitan mielipiteitteni tarkastelun koko Yhdysvaltain kansakuntaa kohtaan. Usko ja luottamus inhimillisyyteen ja rehellisyyteen ovat tämän jälkeen koetuksella.

Kuinka voin olla valmis muuttamaan hetkessä mielipiteeni kokonaista kansakuntaa kohtaan. Tämä ei tosiaankaan tapahdu hetkessä. Eikä mielipiteiden käyskäännöstä pidä muutoinkaan tehdä muutaman asian takia. Ei etenkään, jos olet elänyt pitkään jossakin kuplassa ja rajoittanut sekä valikoinut kohtaamaasi tietoa.

Hyvä ja todellinen mielipide kasvaa omista arvoista vuosien mittaan. Vähän kuin aito tieteen tekeminen – se korjaa jatkuvasti itseään. Siis ei kumoa toisia tutkimuksia. Tällöin voit seistä omien mielipiteittesi takana, tuntematta sisäistä ristiriitaa. Ja mikä tärkeintä arvostaa ja antaa tilaa muiden mielipiteille. Kunnioittaa niitä. Pelkkien mielipiteiden kaksintaistelu harvoin tuottaa hyvää lopputulosta.

Yhdysvaltalainen itsekeskeisyys on ollut minulle silmiinpistävää kaikessa. Sitähän harva siellä elävä edes huomaa, koska on siihen kasvatettu ja kasvanut. Kenenkään ei pidä puuttua minun tekemisiini ja kaikkein vähiten yhteiskunnan. Amerikkalaisen unelman eläminen tarkoittaa, että unelmoinnin ja käytännön tekemisen välillä on suuri ristiriita. Minulle aivan liian suuri.

Parhaiten pärjäävä amerikkalainen on se, joka rakentaa parhaat unelmat ja esittää kiinnostavimmat mielipiteet vaikkei niillä olisi juurikaan yhteyttä käytännön tekemisiin. Siis Suomeksi parhaat valheet kuten Trump. Ja nykyisin ei edes tarvitse pelätä valheista kiinnijäämistä – So What!

Tasapuolisuuden nimissä on toki sanottava, että heitetään niitä korona-faktoja melkoisen suurella kintaalla myös Venäjällä ja Brasiliassakin.

Minun mielipiteeni yhdysvaltalaisia kohtaan ei tietenkään muuta maailmaa. Eikä sekään, etten halua matkustaa tuollaiseen maahan, missä aitoudella ei ole sijaa. Toisaalta olen aistivinani, etten ole ihan yksin asian kanssa. Toisaalta minulla on hyviä kokemuksia ja käytäntöjä työelämästä, kun amerikkalaiset bisnes-ajatukset istutetaan karsittuina suomalaiseen ympäristöön.

Hienointa mitä rapakon takaa olen pitkiin aikoihin kuullut, on kun Camden New Jerseyssä irtisanoi kaikki poliisit vuonna 2012. Nyt kaupungin rikollisuus on pudonnut lähes puoleen.

Camden hajotti poliisilaitoksensa kokonaan, koska sitä pidettiin liian korruptoituneena uudistettavaksi.

Kaupunki oli tuolloin maan väkivaltaisimpia ja huumekauppa rehotti. Poliisilaitosta vastaan nostetut kanteet paljastivat, että poliisit lavastivat järjestelmällisesti todisteita, väärensivät raportteja ja valehtelivat oikeudessa. Uuden poliisin työssä uudistus näkyy yhteisöllisyyden korostamisessa.

Valitettavasti pahaa pelkään, ettei tämäkään uutinen saa suurtakaan sijaa tulevaisuuden rakentamisessa.

 

Suositeltavaa luettavaa:

Älä usko itseäsi! Hyviä päätöksiä on vaikea tehdä, koska ajattelumme on täynnä virheitä

Biljarditähti Mika Immosen mukaan USA on pöyristyttävässä tilassa

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 15.6.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, mielipide, Donald Trump, amerikkalainen unelma, rasismi, Venäjä, Brasilia, poliisiväkivalta

Koira on fiksumpi kuin insinööri, muttei silti saa virallista asemaa

Perjantai 8.11.2019 klo 14:40 - Kauko Niemi

Tutkijat ovat hyvin kiinnostuneita muun muassa kipukoirista. Tutkimuksissa on selvinnyt, että koira tunnistaa hajun vain kymmenen hajumolekyylin perusteella. Tarkimmatkin insinöörin kehittämät laitteet tarvitsevat tunnistamiseen yli miljardi molekyyliä.

Taas on se aika vuodesta, kun liki parisenkymmenlle hauvelille myönnetään sankarikoiran arvonimi.

Kennelliitto myöntää Sankarikoira-arvoja koirille, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut. Koira voi saada Kennelliiton kunniamaininnan myös muista sankariteoista.

Nämä sankarit astuvat estradille joulukuun alussa. Todennäköisesti heistä ei kovinkaan moni tiedä miksi pitää kävellä salamavalojen räiskeessä. Ehkä joku saa herkkupalan palkkioksi.

Joka tapauksessa he ovat olleet aloitteentekijöinä onnettomuuksien etkoilla ja pelastaneet reilun 20 ihmisen hengen. Fakta on kuitenkin se, ettei heillä kellään ole tästä kunniasta huolimatta virallista asemaa.

Sitten kun itse epäilen sisäilmaongelmien johtuvan kosteuden synnyttämästä homeesta, en ala hajottamaan koko huushollia vaikka se vakuutusyhtiölle sopisikin paremmin kuin rajaaminen tietylle alueelle.

Tämän rajauksen tekee homekoira paremmin kuin yksikään insinöörin kehittämä mittari. Tässäkään tapauksessa koiralla ei ole virallista asemaa ongelmakohdan määrittelyssä.

Ehkä kaikkein virallisin ja tunnustetuin asema koiralla on opaskoiraroolissa. Suomessa on tällä hetkellä noin 200 opaskoiraa auttamassa näkövammaisten elämää. Opaskoirat koulutetaan Opaskoirakoulussa. Tällä hetkellä koirajono on noin puolisen vuotta.

Poliisi ja Tulli eivät tulisi toimeen päivääkään ilman koiraa. Tullilla on huumekoirien lisäksi ruokakoiria ja rahakoiria. Monen rattijuopon karkumatka metsään kiven taakse poliisia piiloon on naurettavaa. Koiralle se on helppo nakki, kun se jäljittää muutamassa minuutissa piiloutujan.

Tullin koiratoiminta täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Tulli koulutti ja otti käyttöön ensimmäiset neljä huumausainekoiraa vuonna 1969. Ne saivat heti runsaasti tehtävää, sillä huumausaineiden tuonti oli tuolloin kasvussa. Koirien määrä kasvoi tämän jälkeen. Tällä hetkellä koiria on Tullilla noin 50.

Suomen poliisilla on näitä kuonotyöskentelijöitä noin 260, jotka ovat 210 koiranohjaajan hallussa. Poliisilla on sekä partiokoiria että erikoiskoiria.

Partiokoirat ovat monikäyttökoiria: ne saavat koulutuksen hallittavuuteen, voimankäyttöön, jäljestämiseen, henkilöetsintään sekä esine- ja rikospaikkaetsintään. Erikoiskoirista tuoreinta ajatusta edustaa rahakoirat. Ne on opetettu tunnistamaan setelien hajun, ja ne etsivät rahakätköjä rakennuksista ja maastosta.

Pahimmin vastakkain iskevät insinöörit ja koirat terveydenhuollossa. Terveydenhuollossa koira pystyy moniin sellaisiin asioihin, joihin mikään mittari ei kykene.

Koira pystyy reagoimaan diabetes-potilaan tilaan, kun verensokerin arvot heittelevät liikaa. Yhtään ihmisen keksimää mittaria ei ole olemassa, joka pystyisi tulkitsemaan onko ihmisellä syöpää. Koira pystyy siihenkin.

Varsin mielenkiintoinen tapaus missä koira haistaa ihmisen kehosta kivusta kieliviä välittäjäaineita – kipukoira on kroonisen kivun kanssa elävälle todellinen hengenpelastaja.

Vantaalla koira oppi nopeasti, ja kävi ilmi, että se tunnistaa tulevan kivun hajun perusteella. Koulutuksen jatkuessa kipukohtausta ennakoivat varoitukset alkoivat tulla yhä aikaisemmin.

Kipukohtaus on koirillekin hyvin stressaava tilanne, ja ne tekevät kaikkensa, että sitä ei tulisi. Kun koirat haistavat kivun, ne varoittavat, kunnes tapahtuu riittävästi kivun estämiseksi.

Välillä koiralle riittää pelkkä asennon korjaaminen. Toisinaan tarvitaan lämpötyynyä tai kipulääkettä. Kivun ennakoitavuuden ansiosta lääkkeiden käyttö on vähentynyt.

Kun koira varoittaa kivun tulosta, lääkkeitä ei tarvitse enää syödä varmuuden vuoksi.

Koirien hajuaistin hyödyntämisessä vain mielikuvitus ja asenne ovat rajana.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 11.11.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, koira, tulli, poliisi, poliisikoira, opaskoira, tullikoira, kipukoira, kennelliitto, sankarikoira,

Miten ihmeessä tieto voi kadota mustaan aukkoon

Sunnuntai 2.9.2018 klo 9:50 - Kauko Niemi

Normaalissa elämässä törmää varsin usein tilanteeseen missä en ole kuullutkaan jostain varsin laajasti  ja monipuolisesti levitettystä tiedosta. Aivan kuin minulla olisi silikonikorvat ja tieto olisi kadonnut mustaan aukkoon.

Esimerkiksi viime viikolla poliisi laputti 5500 kuskia ylinopeudesta. Vaikea usko, että joku maksaisi ilomielin kohtuullisen summan ihan vapaaehtoisesti.

Poliisi tiedotti asiasta varsin selkeästi, että jokaisessa peltipoliisissa on kamera käytössä. Tämän lisäksi kaikki liikkuvat yksiköt olivat käytössä. Uutisnarkomaanina en pysty juurikaan mainitsemaan mediaa, missä asiasta ei olisi ainakin kertaalleen uutisoitu.

Ja siis kaiken tämän jälkeen 5500 kuskia kiitää ylinopeutta rysään, eikä malta yhtä vuorokautta noudattaa tieliikennesääntöjä.

Viikko sitten viikonloppuna 60.000 ihmistä oli haltioissaan ja jopa itki Lahden mäkimontussa Cheakin valot sammuu jäähyväiskonsertissa.

Minä ei siellä ollut. Jos minulle soitettaisiin sekalaista musiikkia ja joukossa olisi Suomen menestyvimmän artistin biisejä mukana, niin en pystyisi tunnistamaan ainuttakaan.

Olen ihan varmasti kuullut Cheekin musiikkia, mutta se on mennyt suoraan mustaan aukkoon. Se tieto mikä Cheekistä on tarttunut minun kovalevylle, on herran ylivoimainen tapa hallita julkisuutta ja yksityisyyttä. Lehdistä ei voi lukea kohujuttuja Cheekistä eikä myöskään some-kohuja ole juurikaan noussut pintaan. Todellinen markkinointiguru. Kaikki on suunniteltu millin ja sanatarkasti.

Ilmeisesti hänen musiikkinsa kiinnostaa laajasti, jos 60.000 ihmistä ostaa kalliin lipun ja matkustaa satoja kilometrejä.

Samaan sarjaan kuuluu maailman kuulu ruotsalainen 28 vuotias Avicii, oikealta nimeltään Tim Bergling.  ”kuulin” hänen nimensä ensimmäisen kerran vasta uutisessa hänen itsemurhastaan.

Törmäsin tilanteeseen, missä erään yrityksen työntekijä ihmetteli mitkä juhlat nyt on – koko yrityksen henkilökunta koolla ja kahvia ja kakkua pöydässä.

Yritys juhlisti päivää, jolloin uudet nettisivut otettiin tuotantokäyttöön ja tämä oli ainakin yhdelle henkilölle täysi yllätys. Tai ainakin yhdelle, joka tunnusti asian ääneen.

Kuitenkin projekti oli ollut yrityksen sisällä julkinen jo kahdeksan kuukautta. Siitä oli kerrottu useaan kertaan yrityksen sisäisissä tiedotteissa. Kerrottu projektin etenemisestä. Kertaakaan tuollainen tieto ei osunut menemään perille.

Tällaisten esimerkkien jälkeen tietenkin voi kuvitella markkinamiesten ja tiedottajien tuskan, kun viestit eivät tavoita edes kohderyhmää, uusista potentiaalisista asiakkaista puhumattakaan. Ei edes silloin kun kaiken maailman tietotekniset ratkaisut luovat mitä ihmeellisimpiä algoritmejä. Ja niitä edeltää vaikka millaisia houkutuksia, jotta antaisit tietoja tekemisistäsi ja ajattelustasi.

Muotitermi kupla kyllä kuvaa tilannetta harvinaisen hyvin. Tuossa omassa esimerkissäni olen todella kuplautunut ja kaikki merkit viittaavat siihen, että jo oman pääni moniajojärjestelmä on kehittynyt varsin pitkälle.

Teen päivän hommia melkein poikkeuksetta niin että radiokanavat soivat taustalla. Täydellisenä uutisnarkomaanina kuulet uudet uutiset hälyn joukosta, mutta musiikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos jättämättä mitään merkintää kovalevylleni. Paitsi jos se on melodista ja kaunista. ”Oikeaa musiikkia” kuuntelen sitten muilta kuin uutis- tai hömppäkanavilta.

Siksi en tunnista sen enempää Cheekin kuin kenenkään muunkaan räppärin musiikkia enkä mitään mikä alkaa jumputuksella. Kerran yhdelle tuttavaurkurille sanoinkin, että nyt tiedän, miksi tykkään urkumusiikista. Siinä kun ei ole mukana teknokomppia.

Tuota ylinopeusrysää on jo kovin vaikea selittää. Ehkä siinä on merkittävänä tekijänä jonkin moinen välinpitämättömyys. Muutama satanen sinne sun tänne, jos alla on yli 50.000 euron auto. Asenteesta kertoo jotakin sekin, kun kiekkoveteraani Juhani Tammiselle kahden kuukauden aikana välähti kolmesti, ja välähdykset toivat kuuden viikon ajokiellon.

- En voi kerta kaikkiaan kuin nauraa. Uskallan väittää, että tämä on maailman mittakaavassa aivan poikkeuksellista, toteaa Tamminen Iltalehdessä.

Millainen kupla on sitten kyseessä, jos oman työpaikan asiat eivät kiinnosta vähääkään. Tai onko kupla sitten niin pieni, ettei sen sisään mahdu omien työtehtävien lisäksi mitään muuta. Voitaisko jollakin motivoinnin pallolaajennustekniikalla saada kuplaa suuremmaksi.

Ps
Roskauton kuljettajakaan tiedot eivät tainneet olla ihan ajantasasalla vaikka kaikki kanavat tuuttasivat Ranskan presidentin vierailusta satasella. Roska-auton kuljettaja kun säntäsi tyhjentämään roskiksia Kesärantaan samaan aikaan pääministeri Juha Sipilän ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kanssa.

 

 

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 3.9.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

1 kommentti . Avainsanat: tieonkulku, viestintä, Cheek, poliisi, ylinopeus

Missä menee virallisen säännön ja hyvän ja hyödyllisen toiminnan raja?

Sunnuntai 3.6.2018 klo 9:16 - Kauko Niemi

Poliisi ja Tulli eivät tulisi toimeen päivääkään, jos heillä ei olisi apunaan koiria. Homeisiin taloihin koirat eivät virallisesti kelpaa, vaikka paljastavat homepaikat paremmin kuin mikään muu keino. Terveydenhuollossa koira haistaa vaikka mitä, muttei oikein kelpaa lääkäreille ja vielä vähemmän viranomaisille.

Jokin aika sitten Yhdysvalloissa kaverikoiratoimintaa harrastava nainen kävi seurustelemassa koiransa kanssa vanhusten hoitopaikassa viihdyttämässä talon asukkeja. Aika ajoin koira kieltäytyi menemästä huoneeseen, jossa aiemmin oli tuonut asukkaalle hyvää mieltä ja lohtua.

Koiran omistaja ryhtyi viimein selvittämään, miksi koira kieltäytyi tehtävästään. Lopputulos oli niinkin yllättävä, että kieltäytymisestä kolmen päivän sisällä vanhus oli kuollut. Koira siis haistoi ennakkoon kalman hajun.

Viimeisin terveyskokeilu julkistettiin viime viikolla, kun koira haistaa suhteellisen luotettavasti niinkin vaikean taudin kuin uniapnean. Diabeteksessa on saatu hyviä kokemuksia. On jo perheitä, joissa koira hälyttää verensokerin liian suurista muutoksista. Vakuuttavia tuloksia on saatu myös syöpälöydöksissä.

Kenenkään ei pitäisi ryhtyä purkamaan rakennuksia sillä perusteella, että rakennuksessa on homevaurio. Koiralla ei hometapauksissa ole virallista statusta, vaikka se on ehkä luotettavin keino paikallistaa home johonkin tiettyyn kohtaa. Siitä nurkasta on sitten järkevää aloittaa purku- ja korjaustyöt.

Opaskoirilla on luojankiitos virallinen asema, joskin koirien odotusajat ovat tuskaisen pitkiä.

Nyt en ole jahtaamassa jotakin suurta lakipakettia ja virallisia pilkuntarkkoja asetuksia tai koirasotea. Mietin vain, eikö löydy mahdollisuutta järkevään ja rakentavaan yhteistyöhön. Siis sellaiseen, jossa koira on löytänyt homenurkan ja se on korjattu, mutta vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta, koska menetelmät olivat vääriä.

Eikö lääkärin kunnia kestä sitä, että jo nyt kokeissa koira on ollut monin verroin herkempi tunnistamaan taudin kuin vain virallista käypähoitosuositusta noudattava ihminen.

Niin moni mummo ja pappa olisivat menehtyneet eksyessään luontoon, jos ei käytettäisi poliisi ja etsijäkoiria. Niin moni huumelasti olisi jatkanut matkaansa ilman Tullin Veikkoa ja muita kuonotyöläisiä.

Koira on hajuaistiltaan ja kyvyiltään ylivoimainen. Se on taitavien kouluttajien ja ohjaajien hallinnassa huikea apuväline asioissa, joihin ihminen ei ole pystynyt luomaan teknistä ratkaisua. Se on kuitenkin luontokappale eikä robotti. Koira voi toki joskus erehtyä ja innostua muustakin kuin itse asiasta. Ihminenkin erehtyy.

Koiralle hajuaisin käyttö on sitäpaitsi luontaista toimintaa, eikä näinollen aiheuta eläimelle vaaraa tai haittaa sen normaalia elämää. Kunhan tässäkin muistetaan olla kohtuudessa.

Siksi olisi tärkeää löytää järkevät vastuutulkinnat, joita ei tarvitsisi joka käänteessä setviä raastuvassa. Viranomaisvastuu kuten poliisilla ja Tullilla on olemassa. Laajennetaan sitä myös terveydenhoitoon. Koiran kykyjä kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös virallisessa lääketieteessä johdattamaan sairauden oikeisiin syntyoireisiin.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla maanantaina 4.6. 2018 tai www.finnradio.fm  nettiradiosta. Lähetysaika kesäisin klo 13:00 Espanjan aikaa.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, poliisi, tulli, hajuaisti, lääkäri

Pois oppinen ja tapojen muuttaminen on työlästä

Sunnuntai 24.4.2016 klo 11:51 - Kauko Niemi,

Lappuliisat ovat ilmeisesti saaneet jonkinmoiset laser-mittarit käyttöönsä ja pistävät ihmiset kuriin liian lähelle suojatietä paikoitettaessa.

15 vuotta Etu-Töölössä asuneena tämän asian kanssa ei ole ollut ongelmia, paitsi nyt kun reilun  viikon sisällä sain kaksi 60 euron huomautusta. Enkä ole tosiaan ainoa. Aivan varmuudella löydän koska tahansa Helsingin keskustasta suojatien edessä laputetun auton.

Suojatie olkoon liikennevalvonnan erityissuojelussa. Päätin myös ryhdistäytyä ja muuttaa käytöstäni suojateiden kohdalla enemmän Ruotsin ja Viron suuntaan, missä suojatiellä oleva henkilö on suojassa.

Kun kerran ryhdyn harrastamaan sisäistä kontrollia, niin otin toisenkin asian tarkkailulistalle. Se on helppo ja yksinkertainen – vilkun käyttö aina kun siihen on tarvetta ja riittävän aikaisin.

Vanhojen huolimattomien tapojen sisäinen kitkeminen ei yllättäen olekaan kovin helppoa. Vuosikymmenten rutiineilla vilkku vilkkuu, jos vilkkuu. Aikeissa oleva jalankulkijalle ei meinaa riittää kohteliaisuutta ja turvallisuutta.

Ajatellaanpa viime torstaina ja perjantaina suoritettua ylinopeusmaratonia. Poliisin haaviin jäi 4800 autoilijaa. Olen kokolailla varma että näistä kukaan ei ollut tietämätön poliisin valvonnasta.

Poliisilta tuli infoa tuutin täydeltä päivä tolkulla. Jopa niinkin tarkkaa tietoa, että missä tötterössä kamerat milloinkin olivat.

Ihminen ajaa vain liikennevirrassa ajattelematta sen enempää liikennettä. Rutiinit ja tottumukset ohjaavat enemmän kuin liikennemerkit.

Mitä minun kokeellisessa, sisäisessä liikennekurikampanjassa on sitten tapahtunut näiden reilun kahden viikon aikana.

Kehitys on ollut yllättävänkin positiivista. Vilkun käyttö on jo varmaan noin 85 prosenttista ja suojatiekäyttäytyminen hieman nihkeämpää. Ei vaan tee havaintoja tarpeeksi aikaisin ihmisten aikeista.

Eilen tein mielessäni sisäistä raporttia ja päivän aikana oli kolme huonoa vilkkucasea ja kaksi suojatiecasea. Aika hyvin kuitenkin. Ja painotettakoon ettei yhdessäkään eilisessä tapauksessa ollut vaaratilannetta, en vain muistanut näyttää vilkkua kaistaa vaihtaessa puolityhjällä kadulla.

Suosittelen kokeilemaan. Ota vain yksi tai kaksi asiaa kerrallaan ja käytäntö todistaa kuinka kuuliainen kuski oikein oletkaan.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: poisoppiminen, liikenne, suojatie, poliisi

Poliisin vaikuttava kiitos

Torstai 30.7.2015 klo 11:19 - Kauko Niemi

Itä-Uudenmaan poliisilaitos päivitti Facebook-sivuillaan eilen kuvallisen tiedon nuorista sankareista.

Nuoret sankaripojat, Eelis 8v, Aatu 8 v ja Olli-Pekka 9 v, löysivät tänä aamuna Nurmijärvellä, Sorvankaaren lähellä olevasta metsästä makaamasta liikkumaan kykenemättömän iäkkään miehen. Neuvokkaat pojat lähtivät välittömästi ilmoittamaan asiasta aikuiselle, joka hälytti paikalle ensihoidon. Mies oli kadonnut eilisiltana Nurmijärven Puuradalta ja poliisi oli etsinyt miestä lähiseudulta koko viime yön. Kadoksissa ollut mies sairasti parkinsonin tautia ja hänet toimitettiin sairaalahoitoon kohtuullisen hyväkuntoisena. Itä-Uudenmaan poliisilaitos kiittää lämpimästi reippaita poikia hienosta ja esimerkillisestä toiminnasta!

Nyt pitää kiittää poliisia tilannetajusta ja oikein ajoitetusta kiitoksesta kuvan kanssa. Näiden pikkusankareiden sisimmäisimmässä sopukassa varmasti tuli sellainen päivitys, joka ei unohdu koskaan heidän elämässään ja se tuli hyvästä työstä toisen ihmisen hyväksi. Kiitos ohjaa varmasti  poikien valintoja tulevassa elämässä.

Kiitos menettää merkityksensä tai ainakin tehonsa, jos se tulee kerjäämisen jälkeen tai sen jälkeen kun asia on jo poissa päiväjärjestyksestä.

Miksei oteta oppia koiran kasvatuksesta. Koira palkitaan heti, kun se tekee jonkun asian oikein, siis ohjaajan haluamalla tavalla. Koira ei enää viiden minuutin kuluttua tiedä mistä palkinto tuli.

Kyllä sama periaate toimii ihmisiinkin, vaikka ihmisen ajattelukyky riittäisi ymmärtämään kiitokset seuraavanakin päivänä. Tosin ihminen pystyy silloin tulkitsemaan – kas kas tulihan se kiitos. Siis kiitos, joka hävitti tehostaa lähes kaiken.

Voi niitä kiitospuheita organisaatioiden vuosijuhlissa. Ympäri pyöreitä, viran puolesta lausuttuja latteuksia kuinka hyviä me ollaan ja kuinka me puhalletaan yhteen hiileen ilman faktoja. Sitä paitsi kiitos puhe on tehty edellisen vuoden puheen pohjalle vuosilukuja ja muita ajankohtaistietoja  muuttamalla, mutta samassa järjestyksessä kuin viime vuonna ja samassa järjestyksessä kuin edellisenä vuonna. Tällainen kiitos ärsyttää enemmän kuin innostaa. Mutta kun tapoihin kuuluu kiittää menneestä vuodesta ilman todellista sisällöllistä viestiä.

Olen ollut suunnittelemassa tilaisuutta, jossa suunnittelukokouksessa tehtiin selväksi, ettei joitakin ihmisiä voida kiittää. Silloin pitäisi kiittää muitakin, ettei synny yleistä kateutta.

Jos syntyy yleistä kateutta, niin kiitosta ei ole selkeästi ja ymmärrettävästi perusteltu ja niitä ei ole sanottu ääneen. Pärstäkerroin kiitokset toki aiheuttavat vaikka minkälaisia höpinöitä ja luovat kateutta.

Kiittäminen on taitolaji ja ennen kaikkea se on ajoituslaji.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: poliisi, kiitos, viestintä

Poliisi varoittaa

Keskiviikko 29.2.2012 - Kauko Niemi

Etelä-Savon poliisi varoittivirallisesti Kerimäellä epäillystä koiramyrkytyksestä. Poliisin tiedotteen mukaan ainakin yksi koira oli vakavasti sairastunut syötyään näitä ”herkkupaloja.”

Tässä tapauksessa asiaa oli ilmeisesti asiaa jo selvitetty riittävästi, eikä poliisi julkaissut tiedotettaan huhujen perusteella. Ainakin, jos poliisin toimintaan on luottaminen. Muutaman viikon takainen Tampereen myrkkyvaroitus taas osoittautui parkettilattian hiontapölyksi, vaikka sielläkin koiran epäiltiin sairastuneen tähän ”rotanmyrkkyyn”

Myrkytysuutiset ovat hämääviä. Ne leviävät vauhdilla netissä ja saavat aika ajoin kohtuuttomat mittasuhteet. Aivan kuin vanha huhuleikki, jossa kuiskataan toisen korvaan lyhyt tarina ja jo muutaman ketjun jälkeen tarina on muuttunut melkoisesti.

Myrkytysuutisoinnissa jää myös medialta taustojen tarkistus monasti heppoiseksi.

Myrkytys uutisen kohdatessa tilanne on tietysti kaksijakoinen – olisiko varmuuden vuoksi kuitenkin jatkettava varoitusta, jos se vaikka sittenkin olisi myrkkyä. Jatkettava ennen kuin joku söpö koira ahmaisee nakinpalkan suuhunsa, vaikkei niitä nakkeja edes todellisuudessa tainnut ollakaan.

Tervettä harkintakykyä kannattaa käyttää ja ilmoittaa asiasta poliisille.

Kokonaan toinen asia on se, että mitä mahtaa niiden ihmisten päässä liikkua, jotka vihaavat eläimiä niin totaalisesti, että jaksavat viritellä näitä ansoja. Joita siis ihan todettunakin on löytynyt.

Siinähän ei ole kyseessä voi olla naapurin koiran haukuntaan hermostunut henkilö. Naapurin koiranomistajaa voisi mennä torumaan suoraan. Tai tehdä haukunnasta kohdistetun ilmoituksen virkavallalle.

Mitä liikkuu sen henkilön päässä, joka levittää myrkkyä häätääkseen oravat pois. Siinä samalla tarjoutuu kohtalokasta ”ruokaa”, linnuille, kissoille, joka pienille lapsille.

Kenelle luontokappale voi olla niin suuren vihan kohde? Kuka auttaisi näitä henkilöitä löytämään sovun luonnon kanssa.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, myrkkytys, poliisi

Poliisin palvelukukkanen

Torstai 26.1.2012 - Kauko Niemi

Yritin varata aikaa poliisin palvelupisteeseen uusiakseni passin, joka menee vanhaksi maaliskuun alussa. Muistot viiden vuoden takaisesta passikeikasta olivat karmeat. Kahdentunnin ja kymmenen minuutin jonotus, jotta sain uuden passin työn alle. Eikä edes vielä tuolloin sormenjälkiä.

Odotellessani ihmisiä tuli ja heidät kutsuttiin nimellä tuota pikaa hoitamaan sama homma. Päätin, että toista kertaa en jonota. Parissa tunnissa ehti siivota puhelimen osoitekirjan  ja vastailla sähköposteihin ja silti olisi joku kirja ollut tarpeen olla mukana.

Viisastuneena tällä viikolla menin poliisin sivuille ja sieltähän löytyi kuin löytyikin linkki passiasioiden nettivaraukseen. Olo oli kuin ensimmäistä kertaa verkkopalvelussa. Mitään ei tapahtunut vaikka klikkasin mistä tahansa. Seuraavat seitsemän päivää olivat kalenterissa ja kaikki vihreällä värillä.

Räpläysteni jälkeen kello 23:30 tulin siihen tulokseen, että varauksia voi tehdä varmaan vain virka-aikana tai sitten olen keskimäärin tyhmempi netin käyttäjä.

Aamulla uusi yritys ja sama peli jatkuu. Ei mitään loogisuutta, eikä mitään myönteistä etenemistä.
Tartuin puhelimeen. Kolkkoääninen vaihde taisi vastata jostakin putkakopin nurkasta. Heti 13 minuutin jonottelun jälkeen ystävällinen virkailija vastasi ja ryhdyimme tekemään aikavarausta.

Ihmettelin ääneen miksen onnistunut tekemään palveluvarausta netissä? Virkailija tiesi kertoa, että nettivarausjärjestelmässä varauksia voi tehdä vain seuraaville seitsemälle päivälle. Ja nyt kun on seuraava vapaa aika on yli kahden viikon päässä, niin nettivarusjärjestelmä ei osaa näyttää niin pitkälle eikä varauksia voi netissä tehdä. Tosin verkkosivulla ei ollut eikä tullut mitään infoa ettei onnistuisi.

Puhelinvarauksesta tuli sitten siististi sähköpostilla varausvahvistus ja varausnumero.

Mitä on pyörinyt järjestelmä toimeksiantajan, suunnittelijoiden ja toteuttajien päässä tätä systeemiä kehitettäessä. Onko se nyt oikeesti järkevää ohjata puhelimeen ja kuormittaa virkailijoita syöttämään tiedot varausjärjestelmään. Onko tämä se mielikuva, jota poliisista halutaan rakentaa.

Mikä on tämän jälkeen se niin sanottu käyttäjäkokemus näinkin yksinkertaisessa asiassa. Jos nyt tarkasti laskisin voisi olla, että sittenkin olisi ollut nopeampaa jonottaa paikan päällä kuin räplätä konetta ja epäillä itseään ja jonottaa puhelimessa onneksi ilman panhuilun soittoa.  

Voiskohan joku pikkasen arvioida toiminnan järkevyyttä kokonaisuuden ja hallintoalamaisten kannalta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: poliisi, varauspalvelu

Rentoa meininkiä Lissabonin poliisiasemalla

Lauantai 17.5.2008 - Kauko Niemi

Ihan heti ei arvaisi, että istuu poliisiasemalla, jos yhdellä ei olisi univormua päällään.

Asiani hoitaminen keskeytyy tämän tästä. Puhelin soi ja siihen rupatellaan kaikessa rauhassa. Ulko-ovesta tulee rennosti t-paitaan pukeutunut mies. Hän kävelee tiskin taakse. Tervehtii miespuoliset, vaihtaa kuulumiset, halaa naispuoliset ja sutjauttaa jotakin nauruhermoja kutkuttavaa. Portugalin kielen taitoni ei riitä tulkitsemaan viestiä. Sitten mies tarjoaa purkkaa ja tarjoaa sitä myös minulle.

Uusia asiakkaita tulee ovesta sisään. Siellä ei jaeta vuoronumeroita, vaan käydään jokaiselta kysymässä millaista asiaa on. Kenenkään ei tarvitse turhaa odotella ja huomata omalla vuorollaan, ettei hänen asiaansa hoidetakaan tällä tiskillä. Ja jos hoidetaan, niin ohjataan istumaan ja kerrotaan milloin mahdollisesti vuoro koittaa.

Sitten ovesta tulee atk-tukihenkilö. Hänellä on näppis kainalossaan. Kaikki virkailijat kokoontuvat näppiksen ympärille ja pääsevät pian yhteisymmärrykseen, että tiskin päässä oleva ensimmäinen työpiste tarvitsee uuden näppiksen.

Näin se jatkuu toista tuntia. Välillä tarkistellaan onko minun tietoni oikeat ja taas naputellaan raporttia. Puhelin soi, ovesta tulleita tervehditään heti ja tarkistetaan asia. Huudellaan toisille leppoisasti.

Ja, että miksi siellä poliisilaitoksella istuin? No olin tekemässä rikosilmoitusta, kun tuntia aiemmin joku oli nyysinyt lompakkoni metrossa. Taskuun jäi kahdeksan euroa rahaa ja luottokortit oli heti suljettu. Ja taas soi puhelin, johon asiaani hoitava virkailija vastasi. Ymmärsin vain nimeni mainittavan.

Puhelu kertoi, että omaisuuteni oli löydetty ja toinen poliisi tuo sen pian tähän toimipisteeseen. Niinhän sieltä sitten tuli nippu kortteja. Tällä kerta kelpasi käteinen ja itse lompakko. Virkailija tosin kysyi, että oliko sinulla todella niin hyvä lompakko, että se kelpaa varkaille – eihän täällä kannata niin hyviä lompakoita käyttää. Sain monisivuisen rikosraportin käteen. Kiitin kädestä pitäen ja totesin, että tämä oli miellyttävin poliisilaitoksella asiointi. Melkein jo unohdin että kahdeksalla eurolla ei makseta hotellia, eikä makseta kolmen päivän syömisiä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: poliisi