Erakoitumiseni edistyy hyvin

Perjantai 13.10.2023 klo 11.16 - Kauko Niemi

Olen selvinnyt harvinaisen vähillä huijausviesteillä. Viime maanantaina kuitenkin sellainen tekstiviesti ilmestyi, missä Oikeus.fi osoitelinkin kautta pitäisi allekirjoittaa jotakin. Monille muille on luvattu veronpalautuksia. Erilaiset huijausviestit ovatkin onneksi kohdallani käyneet viime aikoina vähiin.

Kaikkein eniten tuossa harmittaa, että aito puhelinnumeroni oli tällaisen tekstiviestin käytössä. Olenhan jo viitisen vuotta tehnyt ”täysipäiväisesti” työtä piilottaakseni puhelinnumeroni. Eli poistanut sen kaikista mahdollisista paikoista. Suhtautunut numerooni samalla tavalla kuin sosiaaliturvatunnukseeni tai pankkitilitietoihini. En ole vuosiin vastannut numeroihin, jotka eivät ole osoitekirjassani.

Ja kun puhun aidosta numerosta se tarkoittaa, että minulla on toinenkin numero, jota käytän pakottavissa tilanteissa. On näet edelleen ymmärtämättömiä yrityksiä ja palveluita, jotka vaativat pakollisena tietona puhelinnumeroa. Tämän toisen numeroni sim-kortille ei tällä hetkellä tosin ole edes toista fyysistä puhelinta.

Toinen pyhä tieto, jonka paljastamista varon viimeiseen asti on paikkatieto. Sitä lupaa ei hevin heltiä. Käytän häppäsvärkeissäni vpn-ohjelmaa. Se hävittää sijaintini ja se, että jos eksyn metsään, niin viranomaiset eivät ole tämän varassa olenko sallinut kännykkäni ja sen sovellusten käyttävän paikkatietoa.

Facebook tarkistaa minulta jokaisen istunnon alussa olenko se tosiaan minä. Yli kymmenellä klikkauksella tarkistetaan mitä viimeiski kommentoin ja paikassa Helsinki, aika usein Pori tai joku muu paikka – joo joo se olin minä jossakin päin Suomea.

Erakoitumistani edistää voimallisesti Yle. Vaikka kiltisti maksan yle-veron ja olen virallisesti kirjautuneena Ylen palveluun, ei minulle näytetä netissä suoria uutislähetyksiä, eikä vaalikeskusteluja sen takia, ettei sijaintini ole tarkasti tiedossa.

Suomen kansalainen ja hyvä tuttavani asuu Suomen rajojen ulkopuolella ja maksaa veroja Suomeen ja myös Yle-veroa, muttei pääse katsomaan suoria tv-uutisia.

Yleisradio muhittaa parhaillaan jotakin muutosta ainakin Yle Areena -sovellukseen. Palveluun on jatkossa kirjauduttava, mutta verkkoversiota muutos ei tiettävästi koske. Yle hyödyntää erinomaista vpn-tekniikkaa aivan väärällä tavalla.

Erakoitumisprosessissani on vahva asema myös Add-blogger ohjelmilla. Niiden käyttö estää ymmärrettävistä syistä vaikkapa MTV3:n ohjelmien seuraamisen. Enkä juurikaan tiedä mistään muistakaan tapahtumista tai kampanjoista. Hullut päivät ja vastaavat eivät ole näyttäytyneet missään muodossa. Sitten kun jotakin satun tosissani tarvitsemaan, niin pianhan ne löytyvät netistä.

Kuinka tietoja vaihdetaan tai myydään eri palveluiden välillä, vaikkapa eri selainten välillä. Siinä onkin suuri kysymysmerkki, josta sain vain pientä osviittaa tyhjentäessäni selainten välimuisteja. Roskikseeni kertyi hetkessä 1968 tiedostoa poistettavaksi.

Minä käytän viittä eri selainta ja esimerkiksi pankkiasioita käyttävällä selaimella en tee mitään muuta. Facebookia käytän samalla selaimella kaikissa laitteissa, enkä tee sillä mitään muuta.

Microsoft on ilmoittanut, että sen ilmainen sähköposti uusiutuu ensi vuoden aikana. Testasin uutta versiota ja kuinka ollakaan postiohjelman avatessa heti kärkeen ilmestyy mainos. Sen saa kyllä asetuksista poistettua, mutta silloin posti muuttuukin maksulliseksi. Ja taas miettimisen paikka.

Tämän kuun alussa vihdoin ja viimein astui voimaan kauan odotettu määräys, joka velvoittaa suomalaiset teleoperaattorit puuttumaan vuosikausia vaivanneeseen ongelmaan. Siinä ulkomailla toimivat rikolliset ovat pystyneet soittamaan huijauspuheluita väärentämällä numerokseen suomalaisen matkapuhelinnumeron. Huijausyritysten lisäksi väärennetyillä numeroilla on tehty häirintää. Iso askel parempaan suuntaan.

Erakoitumisprosessini on nyt kestänyt useamman vuoden. Tietojani on ajan mittaan levinnyt niin moneen paikkaan ja moneen eri tarkoitukseen. Niiden hallitseminen ei hoidu sormia napsauttamalla. Nyt tulee roskapostia enää noin 2-3 kappaletta kuukaudessa.

Tähän kun lisätään vielä, etteivät mainostenjakajat pääse porraskäytävään ja Posti tottelee kylttiä – ei ilmaisjakelua. Fyysisestä luukusta tulee kaksi painettua lehteä, eikä kummassakaan ole mainoksia.

No niin pitäisiköhän katsoa jostain tapahtumakalenterista olisiko tänään mitään kivaa konserttia missään.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 16.10.2023 klo 08:00 ja 16:00

 

Lisää aiheesta:

Salakavala hyökkäys yleistyy Suomessa

Suomalaisia yrityksiä pommitetaan verkossa

Google ottamassa pääsyavainta käyttöön

Kohta voi Facebookin maksaa

Kaikkien pitäisi muistaa, että yhdenkään pankin, valtion, poliisin, verottajan tai muun virallisen tahon lähettämässä sähköpostissa ei ole linkkejä. Niissä posteissa on vain ilmoitus, että pitää kirjautua palveluun ja käydä tarkistamassa viestit. Ei ole linkkiä edes siihen kirjautumiseen.

Tämä blogini kertoo tavallisen tallaajan arkisesta suojauksesta, mutta jos halut tietää mitä tuleman pitää, niin suosittelen Petteri Järvisen kirjaa Tekoäly ja minä.

 

Julkinen sisäänpääsy hämärtyy

Maanantai 19.6.2023 klo 13.10 - Kauko Niemi

Viiden vuoden kuluttua meillä ei ole kännyköitä, puhelimia, joihin kuka tahansa voi soittaa koska tahansa. Tämän ennusteeni heikoin kohta on tuo aika, joka voi olla huomattavasti lyhyempikin. Ensimmäinen siirtymähän oli jo aikoinaan. kun julkiset puhelinluettelot numeroineen ja osoitteineen loppuivat.

Nykypäivänä on myös syytä huomioida, että asioinnista on syytä jäädä mustaa valkoisella. Pelkät puheet ja lupaukset ovat heikoilla tositilanteissa.

Omalla kohdallani asia on jo melko pitkällä. Lähtökohtaisesti puhelinnumeroni on saman arvoinen kuin pankkitunnukset tai sote-tunnus. Minun puhelimeni ei enää hälytä numeroille, jotka eivät ole osoitekirjassani. Näen ne kyllä, jos kiinnostaa katsoa.

Viime viikolla meinasin liittyä yhden organisaation kanta-asiakkaaksi. Luotin organisaatioon ja annoin jostain syystä oikean puhelinnumeroni. Hetkessä kaksi sähköpostiviestiä ja yksi tarjous sms-viestinä jostain naisten ihotuotteesta. Sitten olisi pitänyt vielä täyttää liuta pakollisia kenttiä – mm syntymäaika.

Oikealla puhelinnumerolla tarkoitan sitä numeroa mihin osoitekirjassani olevat ihmiset voivat soittaa ja minä vastaan, kun olen tilaisuudessa vastaamaan. Vastaajani kyllä kertoo, etten vastaa tuntemattomiin numeroihin ja kehotan jättämään viestin. En nyt muista olisiko yksikään haamusoittaja tai puhelinmyyjä jättänyt viestiä. Olen juuri hankkinut virallisesti toisen numeron, jota ryhdyn käyttämään näissä kaiken maailman rekisteröinneissä, jotta voisi saada edes jonkinmoista palvelua.

Toki olisin voinut keksiä vaikka minkälaisen puhelinnumeron täyttääkseni pakollisen kentän. Todennäköisesti joku numeron oikea omistaja olisi hermostunut ja enhän minä viitsi aiheuttaa turhaa harmia tuntemattomille ihmiselle, vaikka tämä rehellisempi versio maksaakin minulle.

Ilmeisesti en ollut ensimmäinen henkilö, joka hankki tällaisen kakkosnumeron. Operaattorin edustaja oli sekunnissa kartalla, mikä oli minun tarpeeni.

Annan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin sille toimijalle, joka ottaa käyttöönsä ”lottokoneen”, joka arpoo minulle asiakastunnuksen ja tällä numerosarjalla ei sitten maanpäällä ole mitään muuta käyttötarkoitusta.

Ja toisin päin perinteisen puhelimen saattohoidossa – kuinka usein saat puhelinpalvelua, joltakin organisaatiolta. Tekninen chattikone muka vastaa ja neuvoo sinut sivulle, missä vastataan yleisimpiin kysymyksiin. Sitten kun on ihan oikeasti ihminen langan päässä, niin tunninkaan odotusaika ei ole harvinaisuus. Siis siihenkään ei puhelinta enää tarvita.

Juuri julkaistun tilaston mukaan suomalaisten sosiaalisen median tileille tehdyt tietomurrot ovat lisääntyneet rajusti touko-kesäkuussa. Tilaston laatija on Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Toukokuussa ihmisten ilmoitusmäärä murroista kasvoi 300 prosenttia alkuvuoden keskiarvoon nähden. Kaiken kaikkiaan joka viides suomalainen on joutunut jonkinlaisen nettipetoksen kohteeksi.

Eniten kaapataan Facebook-tilejä, ja motiivina on mikäs muu kuin raha. Some-tilin kaappaaminen tapahtuu usein huijausviestin avulla. Facebookissa on nähty tänä vuonna tietojenkalastelukampanjoita, joissa kysytään puhelinnumeroa toisen henkilön nimissä. Numeron saatuaan verkkorikollinen lähettää koodin väittäen sitä kilpailukoodiksi. Todellisuudessa some-tilin voi ottaa haltuunsa koodin avulla.

Pienikin epäilys esimerkiksi Facebookissa kannattaa aina tehdä julkiseksi omassa piirissä, ja tietysti Traficomiin sekä häirintäilmoitus Facebookille. Itselläni oli juuri muutaman viikon työrupeama, missä ylläpitämäni ryhmän naiset saivat vokotteluviestejä. Tein jokaisesta häirintäilmoituksen ja siirsin häiritsijät takavasemmalle. Nyt tilanne on rauhoittunut.

Ulkomailta tulevat huijauspuhelut ovat suomalaisille jo niin tuttu ilmiö, että harva enää vastaa oudoista ulkomaalaisista numeroista tuleviin puheluihin. Rikolliset pystyvät kuitenkin väärentämään käyttämänsä numeron. Suomeen soitetaan edelleen ulkomailta, mutta puhelimen ruudulla numero näyttää tavalliselta suomalaiselta kännykkänumerolta. Rikolliset voivat siis kaapata kenen tahansa numeron käyttöönsä.

Alle viidessä vuodessa kohtaamme tilanteita, joissa pääroolia näyttelee tekoäly. Esimerkiksi erilaisia kuvan ja videon syväväärennöksiä on jo nähty.

Suuri huoli on, että tekoälyllä pystytään tekemään todella ikäviä etenkin ikääntyviin kansalaisiin kohdistuvia puhelinhuijauksia, jossa viikkotolkulla tekoäly keskustelee puhelimessa valitsemiensa uhrien kanssa. Jossain vaiheessa otetaan esille talousasiat ja urkitaan kiinni pankkitiedot. Tekoäly pystyy keskustelemaan myös lapsesi tai tuttavasi äänellä.

Kypsyttelepä ajatusta, kuinka avoimena pidät puhelinnumeroasi. Itsellä sen piilottaminen on vienyt reilut viisi vuotta ja saan enää muutaman puhelun kuukaudessa, joihin en siis tietenkään vastaa.

Tämä on kuultavissa ääniversiossa Finnradio.fm kavanalla 21.6.2023 alkaen

Lisää aiheesta:

Lomaturva

Puhelinnumero kaapaattiin

Rikolliset voivat kaapata kenen tahansa puhelinnumeron

Tekoälyhuijaukset lähtevät liikkeelle

Tietomurrot yleistyneet nopeasti

Sanoista tekoihin

Lauantai 25.9.2021 klo 18.56 - Kauko Niemi

 

Ettei vain vihapuhe muuttuisi vihateoksi. Ihmiselle sanomisen ja tekemisen raja hämärtyy helposti. Itsensä manipulointi jatkuvasti netissä muuttuu huomaamatta hyväksyttäväksi toiminnaksi ihan arkisessa elämässä.

Sanoista tekoihin on ollut kautta aikojen kunnioitettava tapa saada jotain aikaiseksi. Ja on vieläkin, jos sanat ovat harkittuja, toisia ihmisiä kunnioittavia ja hyvää tarkoittavia. Jonnen joutava ideologinen jargonia ja markkinahöpötys tulee ja menee ja se on ihan ok, saakin mennä. Paitsi tuoreiden selvitysten pohjalta Vanhoja jargonioita lämmitellään tietoisesti politiikan keppihevosina – Suomi takaisin tms.

Kuinka pitkään kestää, kun vihapuhe muuttuu vihateoksi on kovin yksilöllistä, mutta some kiihdyttää kehitystä omalla nopeudellaan ja erityisesti omissa kuplissaan.

 

Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen on huolissaan somen keskustelukulttuurista: "Se uhkaa jo politiikan tekemistä ja suomalaista luottamusyhteiskuntaa. Apunen näkee keskustelukulttuurin muuttumisen niin isona ongelmana, että se uhkaa jo suomalaisen yhteiskunnan yhtä perusarvoa, luottamusta.

Politiikassa vihapuhe on todella yleistynyt ja muutamia tapauksia on jo ollut, missä se on muuttunut teoiksi. Politiikkojen jos kenenkä tulisi näyttää mallia vakaan yhteiskunnan kehittämisessä. Ääriryhmittymät ovat valmiita mihin hyvänsä. Politiikassa vihapuhe on jopa otettu yhdeksi työkaluksi, kun sillä pääsee niin helposti median kautta julkisuuteen. Pääasia että ollaan esillä ja otsikoissa. Mediankin tulisi miettiä vanhaa kaavaansa – tärkeämpää on kuka sanoo, kuin mitä sanoo.

Korona on myös kaasuttanut kehitystä. Asiallisuus ja tietämys saattaa olla kaukana viesteistä ja niiden sävyistä. Salaliittoteorioita liikkuu paljon ja viikko sitten esimerkiksi Helsingissä korona-rajoituksia vastustavat muuttivat sanansa teoiksi. Liki parin tuhannen ihmisen mielenosoitus kokoontui kaupungin keskustaan. Missä sitten menee se todellinen raja, kun vihapuheet muuttuvat hankalammiksi teoiksi. Tuskin tämäkään porukka sitä tietoisesti miettii. Se voi vain jossakin tilanteessa purkautua.

THL:n ylilääkärin Hanna Nohynekin mukaan viestejä tulee laidasta laitaan, ja usein ne ovat tulkinnanvaraisia. Joistakin hän on tehnyt myös rikosilmoituksia. Suoria tappouhkauksia Nohynek ei ole Ilta-Sanomien mukaan saanut.

On sellaisia, missä kerrotaan, että ”sinut viedään Nürnbergin oikeuteen” tai ”sinut tullaan haastamaan oikeuteen”. On erilaisia lauseita, jotka ihmiset voivat tulkita eri tavoin: ”toivoisin, että sinua ei olisi olemassa” tai ”et ole pätevä tehtävääsi”, Nohynek kertoo Ilta-Sanomille.

Ihan tavallisessakin somekeskusteluissa käännytään kovin herkästi väärille raiteille, kun tahattomasti tai jopa tahallaan ymmärretään väärin viestin kärki ja sisältö.

Jospa vaikka Fiatin omistaja kertoo kuinka pienellä kulutuksella hän pääsi lomamatkallaan. Elävöittääkseen viestiä hän kertoo pienestä punaisesta Fiatistaan. Joku eksyykin sitten soittamaan suutaan. Olenkin aina ihmetellyt miksi ajat punaisella autolla – nythän sekin selvisi, että olet kommunisti ja kaikki sun aikaisemmatkin päivityksesi saavat uuden merkityksen ryssien kaverina. Ja sitten kehkeytyykin voimakas poliittinen sana harkka, vaikka piti keskustella auton taloudellisuudesta.

Ihmisillä on taipumus ottaa yksi pieni osa viesteistä, joka hänelle kolahtaa, välittämättä alkuperäisen viestin tarkoituksesta. Näin tapahtuu sekä tahallisesti että tahattomasti. Näistä sitten kehkeytyy pahimmissa tapauksissa jopa tekojakin.

Kehitys on somen liekeissä huolestuttavan nopeaa, joita sitten tarkoitushakuisesti kostetaan tilaisuuden tullen puheilla tai teoilla. Puheiden ja tekemisten raja ei ole koskaan selkeä – vastuutonta tiedonlevitystä omassa kuplassa.

Ja loppuun hyvä lainaus Jyrki Lehtolalta:

Se hieman ärsyttää, että kun olen nyt 120 kertaa uutisoinut eri tahoilla olevani antirasisti, jotkut alkavat hölistä jotain semantiikasta ja jonkin sellaisen kuin ”kriittisen rotuteorian” sisäänrakennetusta rasismista. En tiedä, mitä tuolla tarkoitetaan, joten kyse on valetotuuksista, ja siksi Suomeenkin pitäisi luoda selkeämpi pelon kulttuuri, jossa kukaan ei saisi sanoa asioita, joita joku muu ei ymmärrä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 27.9.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 Lisää aiheesta:

Kansanedustajat näyttävät mallia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puhelinmarkkinoin saisi kieltää lailla

Lauantai 3.7.2021 klo 20.36 - Kauko Niemi

Joskus olen miettinyt, että vaikka puhelinmarkkinointiyhtiö lupaisi minulle uusimman mersun, kun vastaisin heidän puheluihinsa, niin en vastaisi. Toisaalta millainen luupää täytyy olla, että työkseen työntyy toisen ihmisen yksityiselämään ja sisälukee jonkun markkinointigurun kirjoittamaa tekstiä.

Tästä voit päätellä, että asenteeni puhelinmarkkinointia kohtaan on 150 prosenttisesti negatiivinen. Tämän jälkeen kannattaa tehdä päätös haluatko jatkaa tämän blogin lukemista. Tosin journalistivuosien yksi tärkein opetus oli se, ettei juttua kirjoitettaessa saisi omat mielipiteet tai poliittiset kannat sotkeutua itse asiasisältöön. Toki mielipidepalstat ja kolumnit ja blogit ovat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia niin kuin tämäkin. Joten olkaa hyvä!

Siis lähtökohtaisesti toisen eli myyjän tyrkyttäminen on vastenmielistä sekä netissä että kivijalkakaupassa, silloinkin kun myyjä ei tiedä mitä olen etsimässä, eikä malta selvittää. Tyrkyttäminen  ei ole asiakaspalvelua missään muodossa.

Tilanne korostuu erityisesti puhelinmarkkinoionnissa, jolloin tunkeudutaan ihmisen yksityiselämään lupaa kysymättä. Vielä 70-luvulla soi useinkin ovikello. Muista tapauksen, kun menin kalsarit jalassa aukaisemaan ovea. Kaksi naista, jostakin uskonlahkosta hämääntyivät ja lähtivät pois. Muutaman viikon kuluttua toistui sama tilanne ja sitten kolmannella kerralla asialle olikin laitettu kaksi miestä, joille sain sanotuksi, etten ole millään tavalla kiinnostunut heidän uskostaan, eikä kannata tulla enää soitteleen ovikelloa.

Nythän ovelta ovelle kauppiaat ovat historiaa jo puhtaasti lukitussystemien ja asenteiden takia. Toivon sydämestäni, että puhelinmarkkinointi kokee saman asenteellisen muutoksen. Edelleen vain ihmettelen kuinka joku yritys ottaa tuollaisen riskin ja paljastuessaan menettää maineensa.

Otin asian esiin facessa ja usean kymmenissä kommenteissa puolustajat olivat tosi vähissä. Huolestuttavaa toisaalta jos ja kun puhelimen käyttö tämän takia muuttuu ja se on jo muuttunut, ettei puhelimeen vastata kuin vain sellaisissa tapauksissa. että numero jo entuudestaan osoitekirjassa.

Vastaamattomuus tuottaa juuri tällä hetkellä ongelmia vaikkapa korona-jäljityksissä. Puhelimen varaan ei voi tällaista toimintaa enää rakentaa. Sairaudenhoidossa on kiireesti keksittävä jokin muu kuin puhelu tuntemattomasta numerosta ohjeistusta ja konsultaatiota varten ja monia muita palveluja jotka elävät 30 vuoden takaisella mallilla.

No miksi nyt hermostuin aina blogitasolle asti. Kun olen laittanut estoon tällaiset puhelut ja taas maanantaiaamuna puolikahdeksalta soi puhelin – kolme viimeistä numeroa ovat taas vaihdettu ja minun estoille vain nauretaan.

Nykyisissä puhelinverkoissa numero on vain tieto muun datan mukana. Puhelinmyyntiyhtiöiden virtuaalikeskus voi itse vaihdella numeroa miten lystää tai ainakin kolmea viimeistä numeroa. Itselläni on kaikki mahdolliset telemarkkinointikiellot ja tietojen luovutuskiellot.

Tuolla facebookissa ystäväni kommentoi kuinka hän ilmoitti soittajalle, että numero on lisättävä heidän soittoestolistalleen. Ei kulunut aikaakaan kun taas soitettiin. Kaverini keskeytti heti puhelun ja kysyi soittajan nimen ja sanoi, että hän on varmasti täysin tietoinen siitä, että numero on kieltolistalla ja hän näin ollen rikkoo lakia. Soittaja yritti venkoilla, ettei heillä ole mahdollisuutta eikä valtuuksia eikä... Kaverini totesin tähän, että minua ei kiinnosta – hänellä on lakisääteinen velvollisuus huolehtia asiasta. Seuraavan kerran, kun heiltä soitetaan, teen heistä välittömästi rikosilmoituksen puhelinhäirinnästä ja haastelistalta löytyy sitten operaattori ja kyseisen puhelinmyyntifirman lisäksi myös kyseinen myyntikaveri itse henkilökohtaisesti. Ei ole sen jälkeen tullut soittoja kyseisestä puulaakista...

Omalla kohdallani syvällisen analysoinnin jälkeen löysin mielestäni yhden mahdollisen syyllisen. Bonnier-julkaisut. Olen Digikuva-lehden tilaajana ollut useita vuosi ja kerran pätkätilaus Tiede-lehdestä. Kirjauduin palveluun, mutta sielläpä ei näytetä mitä tietoja minusta on ja millaisia toimintoja olen heidän tiedostoihin hyväksynyt. Mediatalo Bonnierilla alkaisi olla kiire siirtyä nykyaikaan.

Lähetin sähköpostilla epäilyni, että he käyttävät tietojani puhelinmarkkinointiin. Vastaus tuli melko pian ja ilmoittivat - Olemme laittaneet asiakastiedoillesi nyt  puhelinmarkkinointikiellon. Nyt on todettava, että minulla on Telemarkkinointiliiton kielto ja Bonnier on liiton listalla sitoutuvana yrityksenä.

Viime perjantaina taas soittotehtaalta tullut puhelu tuli soittajan mukaan A-lehtien toimeksiannosta. Soittaja väitti, ettei voi suoraan vaikuttaa numeroiden markkinointikieltoihin. Olen kuitenkin varma, että A-lehdet pystyy vaikuttamaan jakavatko he markkinoitikiellossa olevia numeroita soittotehtaalle. A-lehdiltä täysin ala-arvoista toimintaa.

Siis pieni viaton kännykän käyttäjä on melko aseeton näiden häiriköiden edessä. Toisaalta mikä ihmeen yritys ottaa tällaisen maineriskin ja käyttää puhelinmarkkinointia.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 5.7.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

 

 

Saanko kysyä ? kiitos ei

Sunnuntai 16.6.2019 klo 10.46

Näin alkaa liian moni myyntitapahtuma. Tämän jälkeen tulisi käsikirjoitettu ja ulkoa opeteltu myyntipuhe. Ja jos ollaan myymässä tietotekniikka tai verkkopalveluita, kohteeksi otetaan vanhempi henkilö, joka ei tunne palveluita, tuotteita, eikä tiedä loppujen lopuksi mitä ollaan myymässä. Itsekin kuulun ulkoisilta tuntomerkeiltäni tähän kohderyhmään ja kohtaan tilanteen harvase päivä.

Vielä pahempaa on puhelinmyynti. Se että myyjä hyppää eteeni ihan missä tilanteessa tahansa. Puhelinmyyntikielto, salainen numero, numero pois kaupparekisteristä, trafin tiedoista, väestörekisteristä ja mitä niitä nyt onkaan. Puhelimen osoitekirjani yleisin kontaktitieto taitaa olla Älä Vastaa.

Taivas varjele Suomeenkin jo rantautuneet robottipuhelut. Suomessa ei-toivotut robottipuhelut ovat uusi ja vielä pieni ilmiö. Käyttämällä netin kautta toimivaa tekniikkaa, huijari voi soittaa sekunneissa jopa tuhansia puheluja ympäri maailmaa.

Minun puhelimeni vastaajan viesti kertoo, etten vastaa numeroihin, jotka eivät ole tallennettu kontakteihini. Jätä viesti. Näin olen varustautunut puhelinmyyjiin. Ja nyt on onneksi jonkinmoinen roti olemassa.

Nykyisin ei oikein tahdo saada edes myynnissä olevien asuntojen pohjakuvia, jos ei ilmoittaudu jonkin moiseksi vip-asiakkaaksi ja anna yhteystietoja ja puhelinnumeroa – no way.

Miksi myynnin pitää olla agressiivistä?  Kovasti paljon ihmettelen viestinnän näkökulmasta, että sellainenhan rikkoo kaikkia sivistyneitä tuloksellisia kanssakäymisiä. Ja liki sataprosenttisen varmasti tulet petetyksi, jos päätöksenteolla on niin kiire, että sen pitäisi tapahtua tässä ja nyt. Se on hyvä pitää nyrkkisääntönä kaikessa päätöksenteossa ja erityisesti puhelimessa. Niin pientä ja mitätöntä päätöstä ei ole olemassakaan, että kannattaa lähteä mukaan heti ensi-iskulla.

Se miksi ryhdyin näitä kohtaamisia miettimään, johtuu siitä, että juuri eteen tuli pari oikein positiivista kokemusta, jotka pyörsivät ennakkoasenteitani.

Menin käymään Töölön terveysasemalla lääkärissä. Ennakko-odotukseni oli valkotakkinen arvonsa tunteva, kymmenen porrasta minun yläpuolella oleva ihminen, joka lukee koneeltaan käypähoitosuosituksia ja kirjoittaa lääkereseptin. Eikä ole pätkääkään kiinnostunut potilaasta yksilönä.

Vastassa olikin reipas, oikeasti terveen oloinen nuori mies t-paidassaan. Hän oli ilmeisesti myös noteerannut ennakkoon, että kaikki kommunikointini terveysaseman kanssa on tapahtunut netin kautta. Hän ei lainkaan tyrkyttänyt lääkkeitä, vaan pyysi varmistamaan ruokavaliotani. Löydät kyllä googlettamalla ne ruoka-aineet, joiden käyttöä kannattaa välttää. Pääsimme myös hyvään yhteisymmärrykseen jatkoista.

Edellinen lääkärin nettikokemus oli kovasti erilainen. Lääkäri kysyi tulenko hakemaan labratulokset vai lähetetäänkö postitse. Vastasin, ettei kumpaakaan. Näen ne netistä. Vanhempi lääkäri valahti täysin punaiseksi ja kysyi – mitä te sieltä netistä oikein näette?

Olin jo jonkin aikaa tutustunut tuotteeseen, joka tuntui kovasti kalliilta, kun ei ole sata varma sen tuomista hyödyistä ja käytännön tuloksista. Olin siis normaalin tapani mukaan lukenut sivutolkulla erilaisia teknisiä ominaisuuksia ja käyttäjien mielipiteitä. Käyttäjien mielipiteiden suhteen pitää tietenkin olla tarkkana, koska yritykset tehtailevat niitä itse ja toisaalta olen törmännyt niihinkin yrityksiin, jotka ovat jättäneet negatiivissävytteiset kommenttini julkaisematta.

Päätin tuossa pari viikkoa sitten käydä katsomassa, josko ko tuotetta olisi hiplattavana helsinkiläisessä Kampin kauppakeskuksessa. Nettitietojen mukaan tarjolla oli kaksi potentiaalista kauppaa.

Ensimmäisessä kodin tekstiileihin erikoistuneessa Hemtexissä tuote olikin esillä ja myyjä sanavalmiina kehumaan ja tyrkyttämään sitä 249 euron hintaan. Kerroin väyrysteleväni ainakin yhden yön. Menin toiseen kauppaan, missä en uskonut tuotetta olevan hyllyssä, sillä Lifen hyllyt ovat täynnä vitamiini- ja kauneuskosmetiikkapurkkeja.

Yllätys, yllätys Lifessa oli sama tuote 189 euron hintaan. Ryhdyin utelemaan myyjältä tuotteen ominaisuuksista kilpaileviin tuotteisiin verrattuna. Myyjä sanoi heti, että tuote on niin uusi, että hänellä ole mitään extra-tietoa tästä eikä muidenkaan valmistajien vastaavista tuotteista.

Teki suunnattoman vaikutuksen, ettei myyjä ryhtynyt vääntämään puppusanageneraattorilla korulauseita, vaan siirsi päätösvallan suoraan minulle. Lopputulemana oli tuotteen osto, vaikken kotoa lähdettyäni tiennytkään, että tänään ostan tuon kiinnostuksen kohteena olleen tuotteen.

Umpimähkäinen tuotteesta puhuminen ja tyrkyttäminen ihmiselle, jonka tarpeista ei ole mitään tietoa, ei mielestäni ole myyntiä. Myyjän ammattitaitoa on kuunteleminen ja sitä kautta ymmärtäminen mitä on hakusessa.

Hyvän myyjän merkkeihin kuuluu, että hän on sanonut rehellisesti useamman kerran työssään, ettei tämä tuote ole paras mahdollinen sinun käyttöösi. Itse olen muutaman kerran kohdannut tällaisen myyjän ja palannut luottavaisin mielin seuraavallakin kerralla samaisen myyjän pakeille.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 17.6.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puhelin johon ei puhuta - onko se viestitin

Sunnuntai 4.11.2018 klo 9.20 - Kauko Niemi

”Valitettavasti en vastaa tuntemattomiin numeroihin - jätäthän viestin, niin otan yhteyttä.”

Tämän kuulet minun puhelinvastaajastani, silloin jos numero ei ole tallennettu osoitekirjaani. Osoitekirjassani taitaa yleisin nimi numerolle olla henkilö Älä Vastaa.

Puhelimen käyttö puhumiseen on muodostunut ajan mittaan vastenmieliseksi viestintäkanavaksi niin minulle kuin näköjään monelle muullekin. Viimeksi olen vastannut kaverin soittamaan puheluun 22.10, siis pari viikkoa sitten. Viimeksi olen soittanut puhelimella 11.10, siis reilu kolmisen viikkoa sitten. Pari viikkoa sitten on tullut puhelu numerosta, johon en vastannut, eikä kukaan jättänyt viestiä, siis joku kauppias.

Sitten löytyy yksi kaveri, jonka kanssa skypettelemme aika usein ja toinen kaveri, jonka kanssa puhelen Suomen rajojen ulkopuolelle Whatsupilla.

Erakoksi en kuitenkaan ole vielä ryhtynyt. Erilaisia viestejä ja sähköposteja lähtee useita, jopa kymmeniä päivässä. Tähän kirjalliseen viestintään saattaa toki vaikuttaa sekin, että työni puolesta olen ilmaissut itseäni kirjoittamalla oikeastaan koko elämäni. Olen kirjoittanut sanoja moninkertaisen määrän mitä puhunut.

Tämän ajatuksen kanssa en näytä olevan yksin, vaikka en teini enää olekaan. Osaavatko nuoret enää puhua puhelimessa? Kysymystä on pohdittu muiden muassa jyväskyläläisessä markkinatutkimustalo Tietoykkösessä, joka on etsinyt tuloksetta tutkimushaastattelijaa tekemään puhelinhaastatteluita. Aikaisemmin etenkin opiskelijat ovat tarttuneet pesteihin hanakasti, mutta nyt tekijää ei tunnu löytyvän.

Myös vastaajiksi nuoria on vaikea tavoittaa, sillä he eivät vastaa puhelimeen eivätkä soita takaisin.

Minulle henkilökohtaisesti puhelinkulttuurin ovat täysin pilanneet puhelinmyyjät. Puhelinnumeroani ei pitäisi löytyä mistään julkisesta tiedostosta ja silti joku tyrkyttäjä vaan soittaa.

Keskisuomalainen-lehden artikkelissa pohditaan kuinka huonot kokemukset voivat olla yksi syy siihen, että nuoret karttavat puhelimella soittamista. Lehtori Tarja Valkonen Jyväskylän yliopistosta uskoo, että moni nuori kokee saaneensa puhelimessa tylyä kohtelua.

Kyse voi olla myös tottumattomuudesta, puhelintaitojen puutteesta tai viestintäarkuudesta, arvelee Valkonen. Aiemmin oli itsestään selvää, että puhelimessa puhutaan ja osataan puhua, mutta viestintäkulttuuri on muuttumassa.

Puhelinmyynti on kovasti vanhanaikaista. Ihmettelen niitä yrityksiä, jotka sitä edelleen käyttävät. Itse luokittelen soittajat häirinnän pahimpaan luokkaan.
Viime viikolla asiaan puuttui myös Kuluttaja-asiamies, joka vaatii rotia muiden muassa mediataloille. Eivätkö mediatalot ymmärrä, että median sisältöä ja sen markkinointia ei voi erottaa. Ei etenkään, jos kokonaisuuden tavoite on luotettavuus ja hyvä lehti-lukijasuhde.

Pahaa pelkään, jos puhelinoperaattorini, jolla varmasti on numeroni, puhelinmyyjä soittaisi minulle, niin operaattori menisi heti vaihtoon.

Myös tutkimuksiin osallistuminen puhelimessa tuntuu varsin epämiellyttävältä, kun omia asioita pitäisi jakaa pelkän vieraan äänen kanssa.

Eri-ikäiset elävät paraikaa erilaisissa viestintätodellisuuksissa. Chatit lentävät kännykästä toiseen ja ryhmästä toiseen ja vaikea on kuvitella chatit ja viestit vaihtuisivat takaisin puheluihin. Sitä paitsi viesteihin ja sähköposteihin voi vastata silloin kuin parhaiten sopii. Vastaamiseen jää myös enemmän harkinta-aikaa, vaikkei se aina arjessa siltä vaikutakaan.

Verkkoviestinnän opettelussa, yleisellä tasolla on toki nähty ja koettu sen nurjapuoli hyvinkin voimakkaasti. Mutta jos ja kun pysytään tuttavien ja kavereiden tasolla, en usko, että puhelut koskaan palaavat yleiseen höpöttelyyn.

Tämä kaikki näkyy myös suoraan suomalaisten matkapuhelinverkkojen datan käytössä. Operaattoreilta odotan sopimuspakettia, missä myydään dataa kuukausiperusteisesti ja sitten voisin maksaa kuukaudessa kummastakin tekstiviestistä kappalehinnan ja samoin kappalehinnan max viidestä soitetusta puhelusta kuukaudessa.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 5.11.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

Apple onnistui jälleen iänikuisessa tempussa

Maanantai 11.9.2017 klo 14.22 - Kauko Niemi

Huomenna julkaistaan Applen uudet puhelinmallit. Juhlamalli sen kunniaksi, että yritys on ollut 10-vuotta puhelinmarkkinoilla ja ehkä senkin kunniaksi, että oli osaltaan kyykyttämässä markkinajohtaja Nokiaa.

Muistan aikoinaan keskusteluni Nokian johdon kanssa – mitä jos Apple todella tulee matkapuhelinmarkkinoille?  Varma kommentti oli hyvin pettävän insinöörimäinen.

Matkapuhelin teknologia on niin monimutkaista ja Nokia on parisenkymmentä vuotta edellä tämän tekniikan kehityksessä. Apple ei koskaan tule saamaan kiinni tätä teknologista etumatkaa. Nyt tiedämme, kuinka tässä kävi.

Mutta mitä tiedämme huomisesta julkistuksesta. Emme tiedän mitään varmaa, saati Applen vahvistamaa tietoa uusien puhelinten ominaisuuksista tai laitteiden tekniikasta.

Vanha kunnon markkinointitemppu puree edelleen. Pieniä juoruja, vahingossa vuotavia kuva-aihioita, pieniä hallittuja vuotoja teknisistä ominaisuuksista. Näin Apple on jälleen kerran pitänyt pinnalla uusien mallien tuloa kuukausitolkulla. Joka päivä on voinut lukea uususeita arvioita, tuoreimpia huhuja.

Todellisuudessa huomenna ei varmaan tule juurikaan mitään merkittävää julki, josta ei oltaisi jo huhuja luettu. Kiima on vain kasvatettu huippuunsa ja innokkaimmat ovat nyt valmiina vaikka suomalaisten jälleenmyyjien julkistusvalvojaisiin.

Ehkä se suurin uutinen on huomenna uusien mallien tarkat hinnat. Siis selvästi kalliimmat kuin iPone7, eikä hinnan laskua ole odotettavissa muutaman kuukauden kuluttua niin kuin yleensä on tapana.

Hallittujen juorujen kukoistus oli huipussaan 1980 luvulla. Some aikana tällainen on melkoinen riski, sillä uuden puhelimen suunnittelussa, tekemisessä on niin suuri määrä ihmisiä, että jotkakin saattaisi lipsahtaa jokin faktakin someen.

 

Lässytyksen MM - kilpailut

Sunnuntai 7.8.2016 klo 12.57 - Kauko Niemi

Kemissä ratkottiin eilen koirille lässytyksen maailmanmestaruuksia. Kilpailu järjestettiin viime vuonna Kemissä ensimmäistä kertaa. Koira on toki hyvä kohde, joka ei pahemmin analysoi sanomisia ja lässytyksen sisältöä. Kuuntelee vain fiilistä.

Minusta olisi oikein tärkeää, että tätä kilpailua laajennettaisiin työpaikoille, harrastusporukoihin, taloyhtiöihin, sukujuhliin ja sääntöjä muutettaisiin niin, että vain yksinkertaisesti valitaan paras lässyttäjä. Siis henkilö, jonka puheessa ei ole sen enempää faktoja kuin sisältöäkään. Puppusanageneraattorilla tuotettua puhetta, jonka hän tuotti eilen, tuottaa nyt ja tuottaa huomenna ilman todellista osoitetta.

Pitkän linjan toimittaja opin jo muutamassa kuukaudessa kuuntelemaan lässytyspuheita. Tiedotustilaisuuden jälkeen kun ei jäänyt mitään todellista asiaa kirjoitettavaksi, jota olisi voinut vaikka siteerata. 

Olen saanut elämäni aikana monet kiitokset, joista tulee ärsyyntynyt olo, kun ei tunnista kiitoksia omakseen.

Ja jos olet huono lässyttäjä, niin tässä valmis lässypuhe, joka voit heittää kehiin koska vain ja missä vain. Tällä sijoitus lässytykilpailussa ainakin pistesijoille.

  

Hyvät ystävät

Minulla on jälleen kerran ilo ja kunnia sanoa muutama arvokas sana ja nostaa esiin hienoja saavutuksia sekä tietenkin kiittää mitä kaikkea olemmekin saaneet aikaiseksi.

Kun olen jo pitkään aitiopaikalta saanut seurata tätä tekemisen intoa ja aikaansaannosten laatua, en voi olla kuin ylpeä teistä jokaisesta.

Maailma muuttuu nopeasti ja niin muutumme mekin. Koko tämä perhe on osannut reagoida riittävän nopeasti sekä sisäisiin että ulkoisiin muutoksiin ja sehän näkyy nyt toiminnassamme ja aikaansaannoksissamme. Kiitän teitä jokaista tästä valppaudesta. Siitä rakkaudesta jota olette osoittaneet.

Erityisesti kiitän teitä, jotka omalla tarmollanne olette pistäneet itsenne peliin, ylläpitäneet hyvää yhteishenkeä ja vetäneet esimerkillänne kaikki muutkin mukaan.

Kunnioitan myös sitä rehellistä palautetta, jota olette antaneet jopa suoraan minullekin. Terve keskustelu ja mielipiteiden ilmaisu on sitä rakennuslaastia, joka pitää tämän huiman hienon porukan kasassa.

On erityisen mukavaa huomata, että joukkoomme on pesiytynyt näitä omilla avoivoillaan ajattelevia ja joiden luovuuden kukkaset puhkeavat kukkaan sinnikkyydellä ja ammattitaidolla.

Toivottavasti jokainen on huomannut kuinka tärkeää ja tehokasta tämä yhteen hiiden puhaltaminen onkaan. Nähdä ja ymmärtää yhteinen suuntamme ja tavoitteemme. Ilman teitä olisin enemmän kuin pulassa.

Tämän puheeni tulevaisuusosuudessa haluan painottaa teidän jokaisen panosta yhteisen sävelen laulamisessa. Harmoninen ja hyvin sovitettu biisimme soi harmonisen tehokkaasti yhteistyö kumppaniemme korvissa.

Tässä olenkin kaivellut sieluni syvimpiä tuntoja tämän hetkisestä tilanteesta, ketään unohtamatta ja kenenkään aikaansaannoksia aliarvioimatta. Näin on hyvä jatkaa valitsemallamme linjalla.

Kiitos vielä kerran

Vitun ääliö - vihapuheet ovat muuttumassa vihateoiksi

Keskiviikko 27.3.2013 klo 12.41 - Kauko Niemi

Kevät on ollut perinteisesti rauhatonta aikaa koiranomistajien ja muiden välillä. Tennarit eivät ole pysyneet valkoisina. Suunsoitto puolin ja toisin yltyy lumien sulaessa. Nettipalstoilla kielenkäyttö yltyy aina vihapuheasteelle.

Koirattomat ihmiset eivät tunne koirille luotuja sääntöjä ja koiranomistajat eivät niitä noudata vaikka tietäisivätkin. Sota on valmis. Kukaan ei siedä huomautteluja ja vähiten ne koiraihmiset, joilla on maailman kiltein  ja söpöin koira, joka saa tehdä mitä tahansa, jopa purra toisia.

Nyt ei enää riitä, että koirattomat ja koiralliset ottavat nokkapokkaa. Vantaalaisnaiset olivat toistensa rinnuksissa kiinni koirapuistossa.

Niin ikään Vantaalla irralleen päässyt iso koira hyökkäsi kahden pienemmän koiran kimppuun ja aiheutti samalla haavan koirien taluttajalle. Koiria taluttaneen naisen mies kävi uhkaamassa ison koiran omistavaa perhettä tappamisella.

Mies uhkasi tappavansa vesurilla perheen koirat ja perheen. Myös uhkailijan isä tuli paikalle ja lateli tappouhkauksia.

Mistä tällainen käytös kumpuaa? Kaikkein syyttömin on joka tapauksessa koira. Se on ja tulee olemaan luontokappale, joka toimii vaistollaan sen mukaan, kuinka uhkaavana tai mukavana se kulloisenkin tilanteen tuntee. Syyllisiä ovat siis koiran omistajat.

Huolestumisensa on osoittanut myös Kennelliitto. Kevään alkajaisiksi, ennen pahinta suunsoittoaikaa se käynnisti valistuskampanjan – valkoiset tennarit.  Asenneviat eivät tietenkään yhdellä kampanjalla tokene, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Netti näyttää olevan yksi vihapuheiden lietsoja, paitsi koiramaailmassa niin vaikkapa silmittömässä susivihassa tai homo- ja maahanmuuttokeskusteluissa. Nettiin kirjoitettaessa pitäisi aina miettiä esittäisikö asian samalla tavalla kasvotusten.

Harvase päivä saa palstoilta poistaa kommentteja, joissa  toisia, eri mieltä olevia käyttäjiä nimitellään vitun ääliöiksi.

Syödään munat sovinnossa - Hyvää pääsiäistä!


 

ITC: Palvelukokemus kovilla

Perjantai 27.7.2012 - Kauko Niemi

Vuosi Saunalahden asiakkaana jouduin liian monta kertaa soittamaan asiakastukeen, jopa senkin takia, että Omasaunalahti-palvelun sivuilta en löytänyt asioita, vaikka ne siellä olivatkin jossakin haudattuna. Palvelukokemusta ei mitenkään helpottanut 20-40 minuutin jonotus puhelinpalveluun tai nettikyselyn vastauksen viipyminen useita päiviä.

Siis hyvää ei saa halvalla. Niinkö se on myös puhelinoperaattorin palvelussa. Ennen Saunalahtea olen muistaakseni ollut pari kertaa yhteydessä kahden eri operaattorin Sonera ja Elisa -asiakaspalveluun. Tosin maksanut yli tuplasti. Näiden palvelukokemus on ollut välinpitämätön, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen positiivinen, kun sitä ei ole tarvinnut kokea.

Parhaillaan on taas operaattorivaihto meneillään. Saunalahdesta DNA:han. Palvelukokemus ei ole alkanut kovinkaan loistavasti. Siirto on ensimmäisen kerran aloitettu 7.7.2012 ja tuolloin siirron piti tapahtua 16.7.2012.

Pian tuon Kampin DNA-kaupassa tehdyn sopimuksen jälkeen asiakaspalvelusta soitettiin ja sanottiin, että sopimuksessa on yksi ruksi väärässä paikassa – ”saako sen muuttaa ja käynnistää siirron uudestaan” – kyllä saa. Wow, täällähän palvelu pelaa!

17.7.2012 ja mitään ei ole tapahtunut. Soitan DNA:n asiakaspalveluun, josta ei löydy oikeastaan mitään jälkeä siirtosopimuksesta. Siirto käynnistetään uudestaan. Postissa tulee uusi paketti ja sim-kortti.

Kävelen postireissulla uudelleen DNA-kauppaan vaan tarkistaakseni, ettei kukaan odota minun tekevän mitään tässä vaiheessa. Ei odota – postin kuittaus tarkoittaa, että olen sopimuksen hyväksynyt. arvioitu siirtoaika on 27.7.2012 11:38:45.

Pian tulee tekstiviesti, että siirto on hylätty, mutta käynnistetään pian uudelleen. Seuraava viesti kertoo, että arvioitu siirtoaika on 30.7.2012 12:45.

Pyysin sähköpostitse DNA:lta selvitystä mikä tässä mättää. Itse en ymmärrä olenko käyttäytynyt kaiken taiteen sääntöjen mukaan? Vastausta odottelen edelleen viiden päivän jälkeen.

Mitähän mieltä tästä palvelukokemuksesta pitäisi olla? Voin hyvinkin jatkaa tätä pohdintaa tulevana maanantaina, jos vaikka siirto tapahtuisi. Ja kuinka helposti kaikki eri sähköpostilaatikot ja palvelut siirtyvät uuteen tilanteeseen. Puhelut ja testarit kun ovat enää alle 10 prosenttia puhelimeni käytöstä.

Miksi sitten ryhdyn tällaiseen soppaan. Yritän löytää sopivaa liittymää nykyiseen tilanteeseeni. Operaattoreiden puhe+tekstipaketit kun elävät jossakin menneisyyden maailmassa.

Tekstareiden määräni perinteistä väylää myöden on pudonnut murto-osaan. Samoin puhelut. Vielä kun muutaman kaverin saa käännytettyä WhatsUppiin ja muihin wlanien kautta käytettäviin viestintäsovelluksiin, niin edullisin liittymätyyppi olisi varmaan vanha kunnon minuuttiperusteinen laskutus.

Kuinkas Nokia nyt kelpaa Microsoftille

Lauantai 12.2.2011 klo 22.20 - Kauko Niemi

Nyt voin jatkaa viime kesäkuussa kirjoittamiani arvioita Nokiasta – Nokiasta tuli vain iso yritys.

Nokia Microsoft kumppanuus on aika ajoin vuosien varrella pompannut esiin. Kalpene Nokia oli ensireaktiot silloin kun Microsoft kehitti windows käyttiksen matkapuhelimeen.

Tuolloin Nokian asenne oli kylmän viileä. Matkapuhelimen käyttöjärjestelmä on jotain aivan muuta kuin tietokoneen käyttöjärjestelmä. Puhelimen käyttöjärjestelmän pitää osata tehdä puhelun aikana sellaisia asioita, joihin pc:n käyttöjärjestelmä ei ikinä pysty. Siis ei syytä huoleen.

Puhumiseen tehdyn käyttöjärjestelmän piti olla perin helppoa laajentaa muihin toimintoihin ja tietokoneen käyttöjärjestelmää ei koskaan saataisi kunnolliseksi puhelimen käyttöjärjestelmäksi. Siis ei edelleenkään syytä huoleen.

Nämä kaksi yritystä olivat lähtökohdiltaan niin erilaiset, että milloin Jorma Ollila kumosi yhteistyöhuhut ja milloin taas Bill Gates teki samoin. Ei löytynyt aitoa synergiaa, vaikka Ollila ja Gates nähtiinkin jo muutaman kerran kaveeraamassa.

Markkinakehitys on toki liikkunut nopeammin tietokoneista puhelimiin kuin puhelimista tietokoneisiin. Tässä on syntynyt se rako Androidille ja Applelle. Tehdä sellainen käyttöjärjestelmä, joka taipuu nykyisiin tarpeisiin ilman vanhoja rasitteita. Apple on lisäksi aina osannut intuitiivisen käytettävyyden salat.

Historia toistaa itseään. IBM oli tietotekniikan mahtivaltias, kunnes se joutui 90-luvun alussa muuttamaan koko toimintansa syvän notkahduksen kautta. Uusi aika osoitti, että tietohallintojohtaja ei aina ollutkaan oikeassa, eikä varmistanut selustaansa ostamalla tuotteita kuin tuotteita, kunhan ne olivat vain IBM-merkkisiä. Niin kuin nyt käy Nokialle 20 vuotta myöhemmin.

En muista juurikaan yhtään menestystarinaa, missä kaksi isoa tietotekniikka organisaatiota olisivat onnistuneet tekemään jotain suurta. Pahaa pelkään, että ei tule olemaan helppoa tässäkään tapauksessa. Ja jos pitää jotain veikata, niin veikkaan, että Nokian vaarana on, että siitä muodostuu tehokas tuotantolinja Mikrosoftille.

Välttämättä nousee myös ajatus, että joitain oli tehtävä ja nopeasti. Stephen Elopilla ei ollut aikaa juuri muuhun kuin valmiiden kanavien ja kavereiden hyödyntämiseen. Tosin Elop väitti, että kaikki vaihtoehdot tutkittiin.

Onnistumisen mahdollisuuksiakin toki on. Strategian olisi syytä olla lähempänä kuinka integroidutaan maailman kanssa kuin se, että saako puhelimeen ladattua musiikkia. Teinitytön musiikin lataaminen Afrikan savannilla sopii ihan hyvin hetkelliseksi markkinointi tempuksi, jolla boostataan seuraavan kvartaalin lukuja kuntoon, mutta ei sen varaan voi laskea tuon kokoisten yritysten pitkän aikavälin kehitystä.

Kirjoittaja on integroinut puhelimen ja tietokoneen yhteen jo 1993 – ensin Palmin kanssa ja myöhemmin nokialaisten kanssa. Lopettanut 15 vuotisen Applen käytön, kun hermo petti jatkuvien integraatio-ongelmien takia. Oli Apple-maailma ja muu maailma. Kirjoittaja on tietoisesti lopettanut yhteistyön sellaisten palveluntuottajien kanssa, jotka eivät tarjoa sähköistä integraatiota palveluunsa. E-laskun puuttuminen on jo täysi syy vaihtaa kumppania. Kirjoittaja on vaihtanut pankkia jo 1990-luvun alusta lähtien sen mukaan millaisia sähköisiä palveluita on tarjolla.

Nokiasta vain tuli iso yritys

Perjantai 18.6.2010 - Kauko Niemi

Nokiasta tuli vain iso yritys ja imi itseensä ison yrityksen vaivat, jotka nyt näkyvät lopputuloksena muutaman vuoden viipeellä. Pienet ja nokkelat kampittavat joka kulmalta, niin kuin Nokiakin teki 90-luvulla. Pitäisikö ylipäätään uskoa suuruuden voimaan.

Suureksi tulemisen ensimmäinen oire on siinä, että se on enemmän kiinnostunut budjeteistaan kuin todellisista kuluistaan. Budjetien rahat on tuhlattava, ettei seuraavassa budjetissa vietäisi rahoja pois. Tämähän synnyttää järjettömiä päätöksiä ja tuhlauksia. Kun rahaa on enemmän kuin kekseliäisyyttä käyttää sitä järkevästi, hankitaan muun muassa ennakkolaskuja työlle, jota ei ole vielä tehty. Järjestetään ylikalliita tilaisuuksia ja ties mitä.

Nokian lähtöpaketit ovat olleet liiankin tasavertaisia ihmisille ja ne ovat olleet irti reaalimaailman työnteosta. Ne joilla on hyvä tietämys, osaaminen ja omat siivet kantavat, lähtevät, vaikka Nokia heitä todellisuudessa tarvitsikin. Ei ole enää itsestään selvää, että kaikkia haluavat Nokialle töihin.

Nokia kehitti kahden ydinalueen yhdistävän loistavan järjestelmän SportsTreckerin. Siinä yhdistyy navigoinnin hyväksikäyttö ja maailman nopeimmin kasvava liiketoiminta-alue, hyvinvointi ja terveys. Järjestelmään on kännykällä tallennettu harrastuskilometrejä  monen edestakaisen kuumatkan verran.

Kuinka ollakaan, järjestelmän kehittäjät ottivat eropaketit ja vasta jälkikäteen Nokialla huomattiin, että kuinkas tässä näin kävi. SpotsTreckerin kehitys pysähtyi ja sitä ei ole nyt saatavissa uusille puhelinmalleille.

Vähän sama tilanne on viime viikolla väitöskirjassa hyväksi osoitetussa Wellnessdiaryssa ja listaa voisi jatkaa.

Nokialla eri yksiköt saavat huseerata mitä tahtovat. Sisäisen koordinaation puute näkyy puhelinten käyttöliittymissä. Nokian vahvuus oli ennen älypuhelimia tuttu ja turvallinen ja ennen kaikkea käyttäjän oppima nokialainen käyttökokemus. Itsekin yritin vaihtaa aikoinaan ericksonilaiseen, mutta en jaksanut opetella uutta maailmaa.

Nyt taas ihmettelen miten on mahdollista N97:ssa, että samat toiminnot ovat eri järjestyksessä, riippuen mitä kautta toimintoon tulee. Apple keksi jo 80-luvulla, että kaikki valikot olivat samassa järjestyksessä, riippumatta toiminnosta tai ohjelmiston valmistajasta.

N97:ni toimii nyt riittävän vakaasti kolmannen ohjelmistopäivityksen jälkeen. Kuinka moni passiivinen puhelimenkäyttäjä näitä päivityksiä tekee. Tuskin kovinkaan moni, vaan kärsii nahoissaan tai vaihtaa toiseen.

Nokian kannattaa muistaa, kun tuotekehittelijöitä lähettää kilometritehtaalle, että pelkillä powerpointeilla ja ties millä huomiotaloudella ei pitkälle pötkitä.

Viimeisimmän S60 version tullessa markkinoille Samsungin puhelimet tulivat markkinoille kuudessa kuukaudessa ja Nokian puolessatoista vuodessa ja silloinkin ohjelmistoltaan keskeneräisinä.

Avasin OVI-palvelun ensimmäisten joukossa. Ovi on valitettavasti pysynyt kiinni. Perusasia kuten sähköpostin tai muun viestin vastaanottajaa ei voinut valikoida osoitekirjasta - yhteys puuttui. Olisi pitänyt kirjoittaa erikseen – ei kiitos. Minulla on puhelimessa ja Outlookissa samat yli 900 kontaktitietoa ja kaikki kalenteritiedot  ja niitä aion jatkossakin käyttää ja synkronoida keskenään automaattisesti.

Kyllä Nokialla pitäisi oikean ja vasemman käden tehdä samoja asioita käyttäjien hyväksi. Sisäinen ryhti saisi mielellään korvata powerpoint kilpailun paikasta organisaatiossa.

Työpöydän huoltopäivä

Perjantai 22.1.2010 - Kauko Niemi

Koneen avautuessa se kertoo, että kaksi tärkeää päivitystä saatavissa. Tämän ei sinänsä ollut uutta, kun liki joka aamu on sama ilmoitus. Tässäkin niin kuin monessa muussakin asiassa haluan itse päättää viimekädessä mitä omaisuudelleni tapahtuu. En käytä pankkien suoraveloituksia enkä käytä täysin automaattista päivitystä. Aika ajoin kun tapahtuu, että kone alkaakin käyttäytyä uudella tavalla, niin silloin osaan epäillä, että kyse saattaa olla Microsoftin päivityksistä.

Enkä oikein hyväksy sitäkään, että jotakin tapahtuu työpöydälläni, jota en ymmärrä miksi ja miten. Joskus tämä on työläs tapa elää, kun pitää opiskella ja oppia ymmärtämään asioita, joita ei ehkä tarvitsisi.

Seuraavana oli vuorossa lupaava päivitys selaimesta. Mozzilla julkaisi Firefoxista uuden, kuulemma nopeamman version selaimestaan. Totuuden nimissä en pysty nyt sanomaan syntyykö selaimesta ylimääräistä nopeutta. Nettiyhteyteni on kuulemma 20 megaa. Sitäkään en pysty käytännössä toteamaan muuten kuin, että vikkelästi kaikki tapahtuu. Nettiyhteyteni oli 10 megaa, kunnes pari viikkoa sitten Welhon edustaja soitti ja kysyi sopiiko, että nopeus nostetaan huomen aamusta 20 megaan – eikä maksa lisää. Ketunhäntänä kainalossa toki oli, että sopimus jatkuu seuraavat 1,5 vuotta.

Firefox on kirinyt hyvin asemiaan. Esimerkiksi www.hauva.com –palvelun viime viikon tilastot osoittavat, että viikko oli ensimmäinen viikko palvelun historiassa, kun sitä selattiin enemmän Firefoxilla kuin Internet Explorerilla. Niin se maailma muuttuu.

Mutta mikäs onkaan puhelimeni tilanne. Haluaisin ne Nokian eilen julkistetut ilmaiset kartat, eikä N97 näkynyt listalla. Josko ohjelmistopäivityksestä olisi apua?Yritän tarkistaa puhelimen ohjelman versiota ja mikä on uusin tarjolla oleva versiota. Vertailu onnistuu minun taidoillani vasta päivitysprosessin noin kymmenennen vaiheen jälkeen. Puhelimessani onkin uusin ohjelmaversio. No tulihan tehtyä puhelimesta ja sen sisuksista varmuuskopio. Edellinen oli syyskuulta.

Miksi sitten pitäisi puhelimen sielunelämää päivittää? Ainakin Nokian N97 minun tapauksessani alkoi toimia siedettävästi vasta kolmannen ohjelmaversion jälkeen.

Entäs sitten? Kameran muistikorteilla on taltioimattomia kuvia seitsemän gigan verran. Ja koneen syövereiden noin 25.000 kuvasta on noin 95 prosenttia kopioituna kahdelle ulkoiselle kovalevylle. Nyt on aika siirtää kuvat muistikorteilta ja kopioida loputkin ulkoisille levyille.

Pitää varmaan tämän bittiviidakon jälkeen huoltaa itseään ja lähteä hiihtämään.

 

 

Paljonko maksaisi toimiva laite?

Maanantai 26.5.2008 - Kauko Niemi

Olen taas moneen kertaan miettinyt kuinka paljon enemmän maksaa sellainen laite, joka toimisi moitteettomasti? Ei se voi olla järin paljon kalliimpi. Itse olisin ainakin valmis maksamaan tuon summan. 

Esimerkiksi Polarin sykemittarin häiriöalttius tuntuu käsittämättömältä kun Suunto tekee sellaisia joilla voi mennä sähkölinjan alta. Ja jopa Polar todistaa itsekin osaavansa tehdä häiriöttömän. Yksi myynnissä olevista malleista on sellainen.

Käytin pitkään Polarin mittareita, kun asuin ”maalla”. Kaupunkilaistumisen jälkeen jokaisen lenkin maksimisyke on 220. Miksi ihmeessä käyttäisin sykemittaria, jos tiedän etukäteen maksimisykkeen olevan 220, sillä en pääse millekään lenkille kulkematta ratikan syöttölinjojen alta.

Kummallisia lukemia tulee myös salilla. Ja tosi kivalla pyörätaipaleella Veikkolasta Kivenlahteen, nousee syke vähän ennen Kauklahtea 220.

Tässä tapauksessa ratkaisu oli kilpailijan laite, vaikka joissakin ominaisuuksissa hävisinkin. Jos tämä  on Polarin lähtökohta niin kovasti ihmetyttää.

Jokainen tietää kuinka valmis on Windows Vista. Siitä ei kannata sen yksityiskohtaisemmin edes raportoida paitsi päivityksiä tulee muuta kerta viikossa. Lopetin automaattiset päivitysten asennukset. Nyt kun annan itse luvan, niin tiedän miksi juuri nyt joku osa järjestelmästä ei hetken kuluttua toimi tai vähintään minun omat asetukset ovat muuttuneet.

Paljonko maksaisi Nokian Communikaattori lisää, jos navigointi ominaisuus kytkeytyisi päälle heti.

Kohta tulee vuosi täyteen E90 omistajana. Kolmasti olen onnistunut hyödyntämään laitteen navigointiominaisuuksia ihan oikeasti, kun olen lisännyt matkan aloittamiseen 15 minuuttia lisäaikaa.

Yksinkertaisesti pinna ei kestä odotella 5-15 minuuttiin, että jotakin tapahtuisi. Google antaa minkä tahansa karttatiedon tietokoneella alle viidessä sekunnissa ja vilkaisu karttaan riittää pääkaupunkiseudulla. Ja 15 minuutissa ajaa tämän kylän laidasta laitaan.

Viime talvena ajoin joka maanantai-ilta Töölöstä Itä-keskukseen ja yhden kerran ehti syntyä valmius navigointiin. Liikenneturvallisuuden takia en sitä tietenkään ryhtynyt vauhdissa säätämään.

Nokian karttaohjelmasta on uusi versio beta-vaiheessa ja siihen luvataan matalampia valikkopolkuja. Ne ovatkin todella tervetulleita. Samalla voisi miettiä Suomenkielen käytettävyyttä.

Google maps kysyy heti kättelyssä lähtöosoitetta. Nokia kysyy selailun jälkeen reitti kohteeseen / reitti kohteesta. Niin mikähän tarkoittaakaan mitä.

Ja Nokia saa miettiä, onko navigaattori ensisijaisesti tarkoitettu navigointiin vai kaupallisiin kontakteihin. Nyt näitä kahta on todella hankala erottaa toisistaan.

Se taisi olla vuonna 1996

Sunnuntai 24.2.2008 - Kauko Niemi

Taas rytisi postiluukku siitäkin huolimatta, että oikein laitoin siihen kieltolapun – ei puhelinluetteloita. 

Kannoin molemmat luettelot paperinkeräykseen seuraavana päivänä. Kahdet naapurini olivat minuakin nopeampia. Heidän luettelonsa olivat jo paperinkeräyslaatikossa.

Pientä lohtua tähän ”vihaamaani tuhlaukseen sentään tuo se, että luetteloja on enää kaksi kolmen sijasta. Nyt yritysten ja yksityisten nimet mahtuvat jo yksiin kansiin.

Joku tilastonikkari voisi mielenkiinnosta selvittää, mikä prosenttiosuus kaikista puhelinnumeroista päätyy nykyisin puhelinluetteloon. Peitto ei varmaan ole kovin suuri ja varmasti pienenee hyvää haipakkaa vuosi vuodelta.

Vinttiä siivotessani pari vuotta sitten siellä oli kelmutettuna vuoden 1997 puhelinluettelot. Niitä oli tuolloin kolme jötikkää. Päiväkirjoistani ei selviä, mutta tästä voisi päätellä, että vuonna 1996 olen viimeiseksi käyttänyt painettua puhelinluetteloa.

Jotainhan tästäkin on opittava, että luettelot tulevat tuplaversioina, kahden yrityksen hyvänä bisneksenä.

Muotitermi bisnesmalli näiden kohdalla lienee se, että keltaistensivujen ilmoitusten lasku on kuitenkin niin pieni, että se menee melko huomaamattomasti läpi ilman suurempia analyysejä mainonnan kannattavuudesta. Tähän kun yhdistetään äärettömän sitkeä myyjä, niin mieluummin maksaa pois kun ryhtyy kinaamaan.

Tuollainen bisnesmalli ei voi olla kovin kestävä, mutta se kulkenee vanhoilla raiteillaan vielä jonkin aikaa. Ekologisesti tilanne on kamala, aivan kuin paperille ei olisi hyödyllisempääkin käyttöä.