Palvelua hyvässä ja pahassa

Perjantai 11.11.2022 klo 13.11 - Kauko Niemi

Palvelu_KN220049.jpg

Tuntuuko sinusta hyvältä, kun joku passaa sinua? Minulle se on tavattoman vastenmielistä asettua jonkun yläpuolelle ja odotta häneltä toimenpiteitä minun hyväksi. Itse voin kyllä passata jotakin, jos hän on oikeasti ja rehellisesti palvelun tai auttamisen tarpeessa, mutten rahasta.

Aiemmin kirjoitin elämäni toistaiseksi epämiellyttävimmästä hotellivisiitistä Madridin Ritzissä. Se on varmasti ihan kannattava, toimiva, ja monen toiveet täyttävä paikka. Minä vaan olin ihan väärää kohderyhmää ja sain kokea sen luissa ja ytimissäni.

Mitä se palvelu sitten ihan oikeasti on muuta kuin yritysten hokemaa niin sanottua lisäarvoa. No tietysti se on jokaiselle ihmiselle erilainen kokemuspohjainen tilanne. Wikipedia kertoo, palvelun tarkoittavan taloustieteessä aineettoman hyödykkeen tuotantoa asiakkaalle. Hmm mutta jos ei tarvitse tällaista aineetonta hyödykettä.

Palvelut määritellään yleensä suhteessa konkreettisiin hyödykkeisiin, jolloin niillä voidaan nähdä olevan seuraavat neljä erityispiirrettä:

    Palvelut ovat ainakin osaksi aineettomia.

    Palvelut ovat prosesseja tai toimintasarjoja.

    Palvelut kulutetaan (tai koetaan) samanaikaisesti kun niitä tuotetaan.

    Käyttäessään palveluja asiakas itse osallistuu palvelutapahtuman tuottamiseen.

No miksi nyt ryhdyin pohtimaan palvelua ja sen merkitystä keskellä pimeyttä ja lunta odotellessa. Lähinnä varmaan, että kohtasin hyvää palvelua DNA:n Kampin myymälässä ja toisaalta olen pitkään pohtinut syitä, miksi minun on niin tavattoman vastenmielistä olla ravintolassa passattavana.

Joskus olen kohdannut loistavaa palvelua, kun myyjä on todennut, ettei tämä etsimäsi tuote sovellu sinun tarpeisiisi - ei kannata ostaa. Mikseivät kaikki myyjät tarkista, että ostettava tuote varmasti ratkaisee ostajan tarpeet. Ei muuta kuin viivakoodia kassakoneeseen ja kortti vinkumaan.

Tuon DNA:n kohdalla minulla tuli taloyhtiön päätöksen kautta ainutlaatuinen tilaisuus parantaa nettiyhteyttäni ja nostaa sen nopeutta. Virallisesti tilanne päivittyy tulevan joulukuun alussa, mutta hiljaisten signaalien tulkinnoilla arvelin, että se olisi jo teknisesti valmis. DNA:n nuorimies tarkisti henkilöllisyyteni ja osoitteeni ja kertoi tavattoman selkeästi mitä minulla on nyt tarjolla ja miksi en voi sitä hoitaa itse netissä. Sopimushan siitä syntyi ja kaikki pelasi niin täsmällisesti kuin tämä myyntimies kertoi. Ja lisäpisteet tulivat siitä, ettei hän tyrkyttänyt yhtään mitään muuta. Palvelutapahtuman tuottaminen molemmin puolin oli just eikä melkein. Käväsin seuraavana päivänä kauppareissulla kiittämässä häntä.

Niin monesti olen miettinyt, paitsi tuolla Ritzissä, miksi menen ABC:n seisovaan pöytään mieluummin kuin valkoisella liinalla peitetyn pöydän ääreen. En vaan tunne mitään tarvetta, kaipuuta tai mielihyvää olla muodollisesti passattavana. Passausta, joka näkyy laskun loppusummassa rahana toteutuksesta riippumatta.

Minähän voisin ihan hyvin mennä vaikka keittiöön auttamaan ja samalla toteamaan, että annoksen raaka-aineet ovat luvatun laatuisia. Yhteistyö kokin kanssa tuottaisi paljon mielihyvää toisen auttamisesta, eikä laskun loppusumman tarvitsisi olla yhtään pienempi. Siis tehtävänkuvien mukaiset muodollisuudet ei ole minulle palvelua.

Tällä hetkellä on kaksi toimialaa, joilla palvelu on erittäin pahasti hakusessa ja tulevaisuudessa tapahtuu paljon. Media ja verkkokauppa. Tai jos median tavoitteena on palvella lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita vain viihteellisestä lifestyle-elämästä tyrkkyjulkkiksia markkinoimalla, niin sittenhän palvelu pelaa. Sehän näkyi selvääkin selvemmin viime viikon verokoneissa.

Mutta jos median lähtökohtana olisi välittää journalistisen periaatteen mukaista puolueetonta ja luotettavaa tietoa, niin sitten ei juurikaan niitä lukijoita palvella.

Nettikaupat ovat toistaiseksi todellisessa pulassa. Kokonaisuudesta on vaikea erottaa sitä osuutta, kun ei oikein tiedä tuleeko se vaiko ei se tule ja milloin se tulee. Logistiikka näyttää olevan tavattoman vaikeasti hallittava ja yhteensovitettava asia, ainakin sillä tasolla, että voisi asiakkaana mitenkään olla mukana palvelun tuottamisessa.

Nettikaupan kokonaispaketti on eittämättä se tulevaisuuden suurin haaste. Niin että se tuntuu oikeasti hyvältä ja luotettavalta alusta loppuun.

Tämä on kuultavissa ääniversiona 14.11.2022 alkaen www.finnradio.fm kanavalla

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, palvelu, DNA, ravintola, passaus, Ritz,

Miksi menisin toista kertaa samaan ravintolaan

Keskiviikko 14.3.2012 klo 12.04 - Kauko Niemi

Tunnustettakoon heti kättelyssä etten tiedä mitään ravintolabisneksestä, mutta olen ihmetellyt pitkään pitääkö ravintolan toimia, niin kuin ne nyt toimivat.

Jonkinlainen käsitys ravintolan asiakkaana minulla on. Harvakseltaan käyn täyttämässä vatsani. Jonkin verran useammin ravintola toimii tapaamis- ja neuvottelupaikkana ja silloin ravintolan tarjonnalla ei juurikaan ole merkitystä, koska se on vain sivujuonne tapaamiselle.

En oikeastaan muista että olisin erityisemmin viihtynyt saati nauttinut ravintolakäynnistä. Kahta kertaa en mielelläni syö samaa ruokaa kuin olosuhteiden pakosta. Tuskin olen kotonakaan tehnyt kahta kertaa täsmälleen saman makuista ruokaa, vaikka syönkin 95 prosenttisesti omassa keittiössäni. Ruoan tekemiseni on aina luova ja kokeileva prosessi ilman tiukkoja reseptejä saati muodollisuuksia.

Mitä ideaa on mennä ja syödä täysin samanlaista ja tismalleen saman makuista ruokaa samanlaiselta menu-listalta valittuna. Kun menen Amarilloon Kokkolassa, Kemissä, Kuopiossa ja Kouvolassa (en nyt ole varma onko joka kaupungissa) niin tiedät tarkalleen miltä listan oikean sivun ensimmäinen ruoka maistuu. Eihän siinä ole mitään ideaa.

Bisnestä ohjaa joku muu kuin asiakkaan yllättäminen positiivisesti. Alan epäillä, että moni muukin on samaa mieltä. Ainakin kun seuraa vaikkapa Ravintolapäivän suurta suosiota. Et taatusti saa samaa ruokaa, etkä edes pääse kahta kertaa samaan ”ravintolaan.”

Matkanjärjestäjillä on noin 80 perheen rengas, joiden luo on järjestettävissä koti-illallinen ja turistit maksavat maltaita päästäkseen illalliselle suomalaiseen perheeseen. Toki on kokonaan oma rotunsa ihmisiä, joiden tarve on snoppailla michelin-tähtien varjossa. Sillä ei sitten olekaan mitään tekemistä ruoan kanssa.

Minua kiinnostaisi ravintola, joka toimisi kuin vaikkapa ooppera.  Tietyllä miehityksellä tulee takuuvarmaa, mutta yllätyksellistä tarjontaa. Ohjaus ja lavasteet vaihtuvat. tapahtumat ovat sijoitettu eri ympäristöihin.

Orkesterin panos vaihtelee illasta toiseen kapellimestarin mukaan. Koskaan en tiedä etukäteen, kuinka tänä iltana onnistutaan ja millainen fiilis loppujen lopuksi syntyy.

Voisin valita ravintolaillan siltä pohjalta millainen miehitys siellä kulloinkin on. Tiedän vain, että tämän miehityksen lihapullat ja muut tarjottavat ovat aina yllätyksellisiä. Ne ovat ajassa, kauden tuoreet ja parhaat raaka-aineet luovasti yhdistettynä. Ne ovat maultaan erilaisia kuin eilisen miehityksen luomat pullat. Eikä miehityksen tarvitse noudattaa pilkun tarkasti tiettyä protokollaa tarjoiltaessakaan.

Ehkä nuo ravintolapäivät tekevät tehtävänsä ja avaa silmämme ja aistimme muullekin kuin 100 g vehnäjauhoja, 6 g chilikastiketta, 12 grammaa ruokakermaa, kaksi munaa, 23 grammaa brasilialaista filettä. Automaattiuunin piipattua, annos nostetaan lautasen oikealle laidalle 28 asteen kulmaan ja täytetään loppu lisukkeilla, niin kuin on tehty viimeiset 10 vuotta.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, ravinto, ravintola

Maltti on valttia ravintoloiden koira-asiakkailla

Keskiviikko 11.1.2012 - Kauko Niemi

Harvoin suuriin muutoksiin suhtaudutaan niin maltillisesti kuin vuoden vaihteessa muuttuneeseen käytäntöön koirien sallimisesta ravintola-asiakkaiksi.

Todennäköisesti seuraavan kerran asia ryöpsähtää nettipalstoille, kun keväällä avautuvat terassit ottavat kantaa, voisiko vaikka yhden oluen siemaista koiranulkoiluttamislenkillä.

Suomalainen hygienia ja siisteys asuvat syvällä ihmisten sisällä, myös koiranomistajien sisällä. Ja hyvä näin, ettei asiasta provosoiduta.
Innokkaimmatkin koiraihmiset haluavat ruokarauhan ravintolassa, eivätkä itse hevin menisi koiran kanssa ravintolaan syömään, vaikka ravintola avaisikin ovensa koirille.

Viimeksi tänään Turkulaisen haastattelussa koira-aktivistit kuvaavat omia ajatuksiaan, jotka ovat hyvin maltillisia ja varmasti sopusoinnussa yleisen suomalaisen siisteys ja hygieniakäsityksen kanssa. Joskin meidän hygieniakäsitys onkin monissa asioissa äärimmäistä liioittelua.

Hygieniakäsityksessä ollaankin ottamassa peruutusaskeleita muissakin kuin koiratapauksissa. Ja aika selvästi on jo osoitettu, että koirat siedättävät hyvin erilaisiin allergioihin. Koiraperheissä on vähemmän allergiaa kuin muissa perheissä.

Koirien ravintolassa käynti on siis pitkälle tottumis- ja kulttuurikysymys, joka muuttuu hitaasti ja omalla vauhdillaan, eikä sitä pidä sen enempää vauhdittaakaan. Ajan mittaan sopu kyllä antaa tilaa.

Itse olin reilu vuosi sitten Wienissä ja lounaspaikaksi valitsin McDonalsin. En välttämättä ruoan takia, vaan hyvän nettiyhteyden takia. Jotain outoa oli ilmassa. Minulla meni pitkään, ennen kuin tajusin ja havainnoin, että ympärillä oli kolme koiraa. Kaksi pientä ja yksi iso.

Näin se varmaan tapahtuu ajan mittaan myös Suomessa. Paikat ja ajat valikoituvat luontaisella tavalla. Olen aiemminkin asiasta kirjoittanut. Kaksi ääripäätä löytyy varmasti kun puhutaan Kahvila Regatasta Helsingin Töölössä tai keskellä metsää Tammelassa, (vuorineuvos Puolimatkan entinen metsästystalo) sijaitsevasta Keppana Kellarista.  Regatassa on aina ollut juomakupit koirille kun taas metsäjuottolan pihalla suurin tervetulotoivotus on, ettei koiraa saa ottaa autosta ulos.

Ravintoloitsijat ovat suhtautuneen varovasti muutokseen. Suuria markkinointikampanjoita ei ole näkynyt. Nyt olisi oiva hetki perustaa ravintola vilkkaille koirien ulkoilutusreiteille – vaikkapa Helsingin Töölönlahden ympäristöön.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, ravintola