Kauppa, ota vastuu ravitsemustiedosta

Lauantai 1.8.2020 klo 9.27 - Kauko Niemi

Kalorit_IMG_79361.jpg

Milloinkahan kaupan asiakasjärjestelmät tai mitähän ne bonus-kortit sitten ovatkaan, alkavat oikeasti palvelemaan asiakkaita, eikä tyrkyttämään jotain ruokateollisuuden pupputuotetta.

Lidl aloitti viimeinkin tarjoamaan omaa plus-ohjelmaa. Puolimiljoonaa suomalaista latasi hetkessä kännykkäänsä plus-sovelluksen. Itse odotin jotain merkittävästi erilaista kuin Plussa- tai S-kortilla on ollut tarjolla jo vuosia. Ainoa käytännön ero on tähän mennessä ollut, ettei ole fyysistä korttia vaan kännykkäsovellus. Itselleni on heinäkuulta tulossa 0,63 euroa s-bonusta ja k-rahaa on näköjään tullut viimeiksi 2017 peräti 7 euroa. Näiden rahojen perässä tuskin kenenkään kannattaa juosta.

Jos kaupat oikeasti palvelisivat asiakkaita, niin järjestelmät kasvattaisivat asiakkaiden ravitsemustietoa. Kaikki tietohan on jo joka tapauksessa olemassa. Jokaisen tuotteen kupeessa on tarkat tiedot ravintosisällöistä. Itse en osta ainuttakaan ravintotuotetta, jonka sisältölistaa en olisi koskaan lukenut ja tutkinut.

Tai mikseivät ruokakauppojen järjestelmät rakenna omia algoritmejään. Odotan sitä päivää, kun Lidlin minulle tarjoamissa etukupongeissa ei ole hampurilaisia, pataattiranskalaisia, vastamelukuulokkeita, irtomakeisia, lihapiirakoita jne. Tuotteita joita en ole koskaan kyseisestä kaupasta ostanut.

Tietysti tässäkin on vaaransa kuten sosiaalisessa mediassa yleensäkin. Piilaakson pioneeri Jaron Lanier kertoo kirjassaan, miten Facebook ja Google ovat ottaneet mielemme ja yhteiskuntamme valtaansa käyttäytymisen muokkauksella. Kumpikin on kehittänyt niin kutsuttuja addiktiota synnyttäviä algoritmejä. Tarkkaan tieteeseen perustuvia toimintamalleja, joilla ihminen saadaan koukutettua ja oikein hyvin ovat onnistuneetkin.

Yksinkertaisimmillaan kauppa voisi perustaa edes ostokäyttäytymiseen perustuvia etuja. Vai olisiko se liian lempeää olla innostamatta asiakkaita jatkuviin heräteostoihin. Kuten nyt muutaman viikon Lidl-kokemukseni osoittaa, niin etukupongeilla ei ole mitään yhteyttä minun kauppakassiini. En tiedä millainen tilanne pitäisi tulla, että ostaisin hampurilaisen Lidlin tarjouskupongilla.

Kaupalla on joka tapauksessa täysi tieto mitä olen ostanut ja koska. Kauppa voisi jopa tietää melko tarkasti, että kahvipapuni ovat pian lopussa. No kaupan näkökulmasta ei tietenkään kannata tarjota erikoishintaa, kun pitää ostaa joka tapauksessa. Paitsi ostan sieltä mistä halvemmalla saan minun kriteerit täyttävät pavut.

Entäs, jos kauppa tarjoaisi ostoslistapalvelun. Laittaisin listalle ne kahvipavut ja saisin siihen tiedon minkä hintaisia mitkäkin pavut ovat tänään. Ja oikein huippuostoslistalla kauppa kertoisi, että ensi viikolla nämä pavut ovat tarjouksessa. Kun kirjoitan ostoslistalle tomaatti, niin saan tiedon millaisia tomaatteja ja mihin hintaan on tarjolla.

Olisin oikein tyytyväinen, jos saisin kaupan palveluun tehdä rajoituksia. Vaikkapa en halua mitään tarjouksia tuotteista, joissa on hiilihydraatteja enemmän kuin 15 g /100 g. Enkä tuotteita, joissa on lisättyä sokeria. Entäs sitten vegaanit, joille joka tapauksessa on turha tyrkyttää lihatuotteita. Meitä hyvin käyttäytyviä asiakkaita on vaikka kuinka paljon, joilla on joku allergia. Tiettyjen tuotteiden tai ravintosisällön rajoituslista olisi asiallinen palvelu.

K-ryhmällä oli muutamia vuosia sitten maailman paras palvelu, joka sitten vaivihkaa loppui jostain syystä. Plussapalvelusta pystyit näkemään ostostesi kokonaisravintosisällön. Ravintosisällöthän ovat jokaisen tuotteen kupeessa joka tapauksessa ja informaatio saatavissa varsin helposti.

Tuosta K-palvelusta sai kattavan kuvan millaista ruokavaliota toteutan. Ei nyt päivittäin – eikä ole edes tarpeen, mutta kuukausi- tai puolen vuoden tasolla näet helposti, että ruokaostoksesi sisältävät vaikkapa 70 prosenttia hiilihydraatteja 10 prosenttia proteinia ja 20 prosenttia rasvaa. Ja näin voit pikkuhiljaa alkaa odotella kakkostyypin diabeteksen puhkeamista ja ties mitä. Tai ostoskassisi kuitupitoisuus hipoo nollaa, voi odotella mitä ihmeellisimpiä ongelmia. Onhan vatsa toiset aivot ja hyvä bakteerikanta tarvitsee runsaasti kuituja tehdäkseen elimistöstäsi tasapainoisen.

Siis ravinnon kokonaiskuva pitkällä juoksulla olisi paljon tehokkaampi ravitsemustiedon lisääjä kuin joku yksittäinen tuote, jota joku julkkis on menestyksekkäästi muka käyttänyt pari viikkoa huimin tuloksin – täyttä huuhaata.

Elintarvikekaupalla olisi todella suuren mahdollisuudet auttaa asiakkaitaan paremman ravitsemuksen tiellä. Jarrunahan tietysti on kuinka samalla hoituisi bisneksen maksimointi rehellisellä tiedolla ja toisaalta ruokateollisuuden huolena olisi liian helposti paljastuvat sivuraiteet .

Vai tarvitaanko valtiovallan holhousta, kuten Britanniassa päätettiin viime viikolla Boris Johnsonin mainostempussa. Kansan pitää pudottaa painoa – voi miten yllättävä päähänpisto voikin tulla koronan tehohoitopunkassa, että terveellä ihmisellä on parempi vastustuskyky.

Joka tapauksessa Briteissä hallituksen esityksessä yritetään saada epäterveellisen ruuan kulutus laskemaan. Paljon rasvaa ja sokeria sisältävien elintarvikkeiden mainontaa hillitään. Paitsi että nykyisillä virallisilla ruokasuosituksilla on jo pitkään kasvatettu vastutuskyvyttömiä ihmisiä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 3.8.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, asiakasjärjestelmät, bonus-kortit, ravintotieto, S-korti. K-Plus, Lidl plus, Bori Johnson, asiakaspalvelu, ravintotieto

Valtava määrä hyödyntämätöntä terveystietoa

Sunnuntai 2.6.2019 klo 11.19 - Kauko Niemi

Muutama vuosi sitten K-ryhmä loi tähän asti maailman parhaan tilastotiedon. Plussakorttia höyläämällä asiakas sai yhteenvedon ruokaostostensa ravintosisällöstä.

Insinöörin tarkkoja detaljeja ei kukaan tarvitse, mutta jos tavoitteeni ravinnon suhteen on esimerkiksi 1/3 osa rasvoja, 1/3 proteiineja ja 1/3 hiilihydraatteja, niin automaattisesti syntyvä yhteenveto olisi oikein riittävä.

Syystä tai toisesta K-ryhmä kuoppasi koko idean ja lopetti ravintotiedon jakelun. Sen jälkeen minä taas palasin tuoteselosteiden lukemiseen ja saman tien minulla ei ollut mitään eritystä syytä käyttää K-kauppoja.

Ajatelkaa jokaisen tuotteen sisältämät ravintoaineet ovat prosentin tarkasti lain mukaan valmistajan tiedossa ja julkisesti nähtävissä paketin kyljessä. Suomessa on huikea Finel tietokanta, joka kertoo eri ruoka-aineiden kaiken olennaisen ravintosisällön. Valmiista, olemassa olevasta tiedosta ei todellakaan ole puutetta. Puute on sen hyödyntämisestä.

Tiedonkeruussa ei tietenkään tarvitse selvittää kuinka monta lenkkimakkaraa tai maksalaatikkoa kukin on ostanut, vaan ja ainoastaan paljonko tuli ostettua rasvaa, hiilihydraattia ja kaikkea muuta ravintosisältöä.

Miksi asiaa ei tehdä helpoksi terveydestään välittäville ihmisille ja muillekin. Jokainen tietää, että yhden kauppareissun ravintosisältö ei muuta ihmisen terveyttä suuntaan eikä toiseen. Mutta jos perhekohtainen tilasto osoittaa kuukaudesta toiseen outoja ravintosuhteita ja vaaka osoittaa ylipainoa sekä lääkärissä käynti osoittaa lääkkeitä vaativia diagnooseja. Niin jotain tarttis ja kannattais tehdä.

Valmiin ja olemassa olevan, jopa julkisen tiedon hyödyntämiseen pitäisi saada kaikki kaupparyhmät tasapuolisesti mukaan. Asiakkaan ei tarvitsisi valita kauppaa sen mukaan ostaako terveellisiä porkkanoita vai tuhoisia shipsejä. Olisin jopa valmis maksamaan muutaman euron enemmän veroja, jos valtiovalta lähtisi terveystalkoisiin. Ja valtiollehan tämä olisi pelkästään hyvä investointi sairaanhoitokulujen pienentämiseksi.

* * * * *

Mutta arvatkaapas mitä – Englantilaistutkijat vasta nyt keksivät tämän.

MIT Technology Review -lehti kertoi tutkimuksesta, jossa selvitettiin ravinnon vaikutusta korkeaan verenpaineeseen, verensokeriin ja kolesteroliin.

Tutkijat saivat käyttöönsä kaikki Lontoon suurimman elintarvikeketjun Tescon kuitit vuodelta 2015. He vertailivat kuittien dataa asuinalueittain samojen alueiden yleislääkäreiden seuraavana vuonna kirjoittamiin resepteihin, jotka paljastivat, millaisia tauteja kullakin asuinalueella sairastettiin.

Data oli valtava. Tescolla on Lontoossa 411 myymälää ja 1,6 miljoonaa asiakasta. Nämä ostivat 1,6 miljardia tuotetta vuonna 2015.

Tutkimusryhmä arvioi jokaisesta tuotteesta muun muassa energiamäärän, rasvojen laadun ja hiilihydraatit. Näin he pystyivät analysoimaan kunkin asuinalueen keskimääräisen ravinnon laadun. Asuinalueita on 937.

Odotetusti suuri määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja sokeria näytti liittyvän metabolisen oireyhtymän lisääntymiseen, kuten myös suuret kalorimäärät. Kuitupainotteinen ja hyvin vaihteleva ravinto puolestaan näytti torjuvan metabolista oireyhtymää.

Varakkaiden ja korkeasti koulutettujen asuinalueina tunnetut City of London ja Chelsea kuluttivat keskivertoa enemmän kuituja ja niiden asukkaiden ravintoaineiden saannissa oli positiivista vaihtelua.

Vastakohtana oli kaupungin köyhiin asuinalueisiin kuuluva Newham, jonka asukkaat saivat ravinnossaan keskimääräistä enemmän kaloreita ja vähemmän vaihtelevia ravintoaineita. Alueella sairastettiin paljon diabetesta.

Kiinnostavaa tutkimuksessa oli, että tulotaso ei ennustanut sairastumista suoraviivaisesti, toisin kuin ravintotottumukset, joissa terveempinä pysyivät ne, jotka söivät järjestelmällisesti vähemmän hiilihydraatteja, sokeria ja kaloreita ja nauttivat ravintoaineita vaihtelevasti.

Jatkossa tutkijat aikovat ennustaa alueiden verenpaineen, kolesterolitason ja verensokerin kehitystä asukkaiden ostosten perusteella.

* * * * *

Voihan tällaisen tiedon keruussa jarruna olla teollisuuden ja kaupan oma lehmä. Ihmisiä kannustetaan ostamaan kulloinkin muodissa olevaa höttöruokaa. Seuraavalla viikolla taas uusi muotiruoka ja kauppa käy ihmisten terveyden kustannuksella.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 3.6.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveys, ravintotieto, Finel,