Mitä tarina kertoo?

Lauantai 23.3.2019 klo 14.24 - Kauko Niemi

Tarina on minulle sana, joka jostain kumman syystä tulee nykyisin vastaan harvase päivä.  Eilen muun muassa pysähdyin, kun SKV kiinteistövälitystoimiston oven edessä oli ”esittelyteline” jossa ohjattiin toimistoon tekstillä  - Kodin tarina.

Mutta siihenhän se sopii oikein hyvin, kun välittäjät puhuvat ympäripyöreitä, stailaavat asuntoja myyntiä varten, ilmoituksessa kerrotaan, että ikkunat ovat merelle päin, muttei kerrota, että se meri on kilometrien päässä.

Sitten vielä muistuttaisin, että asunto ja koti ovat kaksi eri asiaa. Asunnosta tulee koti niille henkilöille, jotka sinne muuttavat ja alkavat elämään omaa elämäänsä ilman stailaajan sisustustyynyjä ja hajukynttilöitä ihan ikiomilla tavaroilla ja tyylillä.

Kodin tarina on siis sepitetty juttu, joka ei ole totta kuin joiltakin osin. Tarina sanana on minulle, kaakkois-suomalaisia sukujuuria kantavalle ihmiselle puhtaasti negatiivisia viestejä herättävä sana.

Nyt kun jäin kiinni itseni kanssa ihan rysän päältä ja päätin tarkistaa, että elänkö jotenkin jossain kuplassa, kun kaikki haluavat tuoda julki tätä negatiivistä sanaa. Ainahan pitää muistaa, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä.

Aloitan tarkistukseni wikipediasta. Yllätys yllätys wikipedia ei tunne koko sanaa tarina tai saati määrittelisi sille merkitystä.

 

Suomisanakirja on jo määritellyt tarina-sanalle merkityksiä kuten;

* Kertomus, kuvaus, juttu, taru

* kansan keskuudessa totena pidetty uskomuksellinen kertomus.

    Esimerkiksi: Surullinen tarina. Kansantarina. Tositarina. Tarina jättiläisistä, jotka rakensivat kirkon. Isoisän kertoma tarina.

* jonkin vaiheet, historia, taru

    Esimerkiksi: Vanhan linnan tarina. Rakkaus-, suku-, elämäntarina. Liikeyrityksen tarina loppui lyhyeen.

* mielikuvituksellinen, perätön juttu

* valhe.

    Esimerkiksi: Mikä asiassa on totta, mikä tarinaa?

* valehdella.

 

Tämä lista on aika lähellä niitä mielikuvia, mitä minulla on sanasta tarina. Nuoruudessani kylällä oli Tauno, jolla riitti tarinaa. Häntä kyllä kuunneltiin, mutta juuri kukaan ei ottanut todesta Taunon kertomia tarinoita, eikä kukaan oikeasti tiennyt hänen puheittensa todenperäisyyttä.

Yksi jos toinenkin markkinamies esittelee nykyisin yrityksen tarinan. Siis onko silloin kyse sepitetystä jutusta, jonka yritys haluaisi keinolla millä tahansa toteuttaa vai onko kyse mielikuvituksellisesta, perättömästä jutusta, johon nykymuodin mukaisesti on upotettu lisättyä todellisuutta.

Facebookissa voit julkaista nykyisin asiasi tarinana tai uutisena. Facebookin tarinat eivät oikein ala mistää eivätkä lopu mihinkään ja häviävät tiehensä. Niitä ei jaksa seurata, koska poikkeuksetta jäävät informaatioarvoltaan keskeneräiseksi. 

Eniten minua harmittaa median suosimat tarinalliset uutiset, joiden tulkinta on aivan tavattoman vaivalloista. Silmäilen kappaleita sieltä sun täältä ja yrität löytää sen varsinaisen uuden asian. Klikkiotsikolla tehty tarinallinen uutinen saa puhisemaan hukatusta ajasta. Tietenkin statistiikka osoittaa, että jutun parissa on viivytty pitkään, ikään kuin juttu olisi hyvä. Herää kysymys tehdäänkö juttuja palvelemaan lukijaa vai statistiikkaa.

Hyvät tarinat ovat ihan hyviä elokuvissa ja kirjoissa, joita osaa lukea oikealla asenteella, eikä sillä ole väliä onko tarina totta vai sepittelyä.

Seuraavan kerran kun minulle tyrkytetään sanaa tarina, voin pysyä entisissä kannoissani ja tulkita viestiä mielikuvituksen tuottamana perättömänä viestinä.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 25.3.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, tarina, SKV, kiinteistönvälitys, markkinointi, viestintä

Niin siistii että sairastuu

Sunnuntai 21.10.2018 klo 9.55 - Kauko Niemi

Tuore tutkimus: Päiväkodin pihaan kannattaa laittaa muutakin kuin hiekkaa ja pensaita – maassa möyriminen saattaa vähentää lasten riskiä saada nykyajan sairauksia.

Näin oli taannoisen uutisen otsikko. Minulle tulee mieleen vanhat suomalaiset hölmöläistarinat. Hölmöläiset rakensivat talon ja unohtivat rakennuksesta ikkunat. Kun talo saatiin valmiiksi, niin ryhdyttiin kantamaan säkillä valoa sisään.

Tuossa uutisessa ensin on rakennettu siisti piha lastentarhaan ja sitten ryhdytään kantamaan pihalle multaa, siirtonurmea, turvetta jne.

Lähtöoletuksena tuolle hölmöläisen toiminnalle on, että nykyajan siisti ja puhdas ympäristö ei tarjoa riittävästi harjoitusta ihmisen puolustusjärjestelmälle. Puolet päiväkodeista sai pihoilleen multakasan, siirtonurmea, turveharkkoja ja palasen metsämaata. Tutkijat halusivat nähdä, mitä kosketus metsään tekisi lasten omalle mikrobistolle ja puolustusjärjestelmälle.

Siis ensin käytetään miljoonia, kun suunnitellaan, rakennetaan siistejä pihoja, joissa unohdetaan kokonaisuus. Muutakin kuin miltä se näyttää. Seuraavaksi käytetään taas rahaa, kun kuskataan maa-ainesta takaisin ja kolmanneksi käytetään rahaa asian tutkimiseen. Hölmöläistarinoita vuodelta 2018.

Melko pitkään on vallinnut suuri ymmärrys siitä, että vastustuskyky kehittyy, kun kohdataan pöpöjä. Elimistö oppii tunnistamaan ne ja kehittämään sekä käyttämään puolustustaan.

Siitäkin ollaan melko yksimielisiä, että jos puolustusmekanismillamme ei ole mitään puolustettavaa, niin se alkaa ”joutilaana” taistella meitä itseämme vastaan. Elämästämme on desifisioitu kaikki hyödyllinen pois.

Siis on niin siistii että sairastuu.

Immuunivaste tarvitsee monipuolisen ympäristön, jotta se voi toteuttaa tehtäväänsä. Olennaista on altistua mikrobeille riittävästi. Kaikki mikrobit eivät suinkaan ole haitallisia. Päinvastoin tarvitsemme monia niistä. Mitä enemmän iholla, limakalvoilla ja suolistossa on bakteerilajeja, sitä terveempiä näytämme olevan.

Ennen ihmiset altistuivat enemmän luonnon mikrobeille. He työnsivät kätensä multaan ja viettivät aikaa eläinten lähellä. Nyt moni lapsi varttuu kerrostalossa eikä juoksentele metsissä. Ja jos juoksentelevat niin vanhemmat kieltävät ja vahtivat etteivät pienet kätöset vain likaannu.

Yhdessä grammassa metsämaata on noin 4000 mikrobia. Kun ympäristö on hygieeninen, elimistö ei totu mikrobeihin. Kun vastustuskyky ei kehity, syntyy tulehdusreaktioita ja sairastuu helpommin.

Ennen jopa synnytettiin saunassa eikä äidin peräsuolta tyhjennetty ennen synnytystä. Silloin lapset syntyivät ulosteeseen ja altistuivat todella mikrobeille. Se oli silloin lapsille hyväksi.

Jo yksikin burana railakkaan illan jälkeen parantaa päätä hetkellisesti, mutta tuhoaa vatsan bakteeristoa. Antibioottikuureista puhumattakaan. Jotkut kantavat laukuissaan edelleen käsidesilitkuja vaikka viimeisestä lintuinfluenssasta on reilu vuosikymmen.

Tietenkään en kehota ketään asumaan paskassa ja allergioihin toki voi olla muitakin syitä. Allergiat ovat joka tapauksessa moninkertaistuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Eiköhän tässäkin ole sama kehitys kuin ilmastonmuutoksessa. Ihminen keksii luonnottomia temppuja ja kemikaaleja, joilla luonnon tasapainoa horjutetaan kaiken aikaa.

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10437405

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 22.10.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: allergia, mikrobi, hölmöläistarina,

Tarinalliset uutiset ovat liian työläitä lukea

Sunnuntai 13.5.2018 klo 11.18 - Kauko Niemi

Median tarinalliset jutut etenkin uutiset ovat minulle aivan liian työläitä lukea, eivätkä edes kiinnosta kolmea kappaletta pidempään. Onhan niitä kirjoja, joissa voi antautua tarinallisuuteen oikein kunnolla ja saada lopussa selville oliko hovimestari murhaaja.

Pitkät löpinät eivät uutisnargomaania kuten minua tyydytä, kun pitäisi nopealla tsekkauksella olla kartalla, kuinka maailma makaa. Ja sitten kun jokin asia kiinnostaa, niin netti on kyllä täyttä lisätietoa.

Vanhana journalistina ja sisäsiittoisesti median kehitystä seuranneena hieman epäilen, ettei tässä palvella ensisijaisesti lukijaa vaan statistiikan kautta jotain ihan muuta.

Itse aloin seurata päivittäin lukijastatistiikkaa täysipäiväisesti jo 1998. Se on kieltämättä lahjomatonta ja tuottaa aika ajoin ällistyttäviä tuloksia. Kun luulee omasta mielestään tekevänsä aivan huippujuttuja ja statistiikka osoittaakin jotain avain toista. Pitää vain olla järki kourassa mitä tietoa ja kuinka statistiikalla tulkitaan.

Median taloudellinen kehitys on ollut haasteellista nettiin siirryttäessä. Statistiikalla on pystyttävä todistamaan median toimivuus etenkin mainosmyynnissä.

Ensin mitattiin kävijöiden määrää, mikä ei valitettavasti kehittynyt ensimmäisten 10 vuoden aikana sitä tahtia, kun oletettiin ja toivottiin.

Mutta eihän sillä niin suurta väliä, kun ryhdyttiin painottamaan klikkien määrää. Kuinka monta kertaa juttua oli luettu. Klikkien määrä tietenkin statistiikan kautta ratkaisee jutun hyvyyden ja koko median kiinnostavuuden.

Nokkelat tekijät keksivätkin harhauttaa lukijoita tekemällä klikkiotsikoita. Vihjailtiin, annettiin jopa täysin harhaanjohtavaa ymmärrystä jutun sisällöstä. Tähän kelkkaan lähtivät kaikki Yleä, Hesaria ja Talouselämää myöten.

Pian alkoivat lukijatkin jo hermostua jatkuvasta huijauksesta. Syntyi jopa palvelu Klikinsäästäjä, joka paljasti mitä otsikon takan oikeasti kerrottiin.

Statistiikka toki näytti paremmalta ja sitä leivottiin mediamyynnin viesteihin, jopa toimituksissa annettiin tilaa kuplien rakennusaineeksi palstoilla luetuimmat ja suosituimmat. Ja kaikki perustuu lukijoiden harhauttamiselle ja uteliaisuuden herättämisille, eikä lukijoiden palvelulle.

Valitettavasti lukijoiden reaktiot eivät ole olleet riittävän ponnekkaita klikkiotsikoinnin suhteen. Niin ponnekkaita, että klikkiotsikot olisivat pikkuhiljaa hävinneet. Ainakin muista kun iltapäivälehdistä. Tosin itseään arvostavat mediat ovatkin hieman jo asiassa perääntyneet ja juhlapuheissa klikkiotsikoita ei enää muka käytettäisi.

Klikkien määrän uskottavuuden heikennettyä löytyi statistiikasta taas uusi elementti, joka uusimman trendin mukaan mittaa jutun hyvyyttä. Kuinka kauan jutun parissa viihdytään. Markkinointikielellä kyseessä on tarinallisuus. Kirjoitetaan pitkiä löpinöitä ja piilotetaan uutinen ja asiafaktat höpinöiden joukkoon. No meneehän siinä minuutteja selvittääkseen mistä on todellisuudessa kysymys. Statistiikka näyttää nyt kuitenkin hyvältä.

 

Tarinallisen jutun kaava kun näyttää olevan:

Otsikko – joitain viitteitä itse asiasta

Matti – läpälässyn lää

Maija – läpälässyn lää

Näennäinen fakta, joka tukee otsikkoa ja lupaa jotain lisää


Matin naapuri – läpälässyn lää

Aiemmin asiasta on kirjoitettu

Asiantuntija arvailuja ja lausuntoja

Varsinainen tapahtuma ja uutinen (melkein lopussa)

Aiemmin julkaistuja tutkimuksia asiasta

Matti – läpälässyn lää

Maija – läpälässyn lää

 

Tätä jäsentelymallia, kun on suollettu 5000 – 10 000 merkkiä, onhan siinä uutisen etsintään tuhlaantunut kovasti paljon aikaa ja statistiikka osoittaa kuinka mielenkiintoinen juttu onkaan julkaistu. Se parissa on muka viihdytty huippu kauan.

Jokin aika sitten luin ihan arvostetusta mediasta jutun, joka alkoi;

Huhtikuun aurinko paistaa räikeästi silmään, mutta Porin torin menoa se ei lauantai-iltapäivänä pelasta. Torimyyjät ovat lähteneet, tunnelma on kuollut.

Todellisuudessa ingressi olisi pitänyt olla; herra xx on pystynyt olemaan nyt kaksi vuotta ilman alkoholia ja täynnä luovuutta, mutta hänellä on edelleen juopon leima otsassa.

Odotan paluuta siihen, että uutinen alkaa uutisella ja perään tulevat taustoitukset, joita olisi nykytekniikalla helppo toteuttaa hyvinkin laajasti linkittämällä taustoja ja kainaloita. Se olisi lukijan palvelua.

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai nettiradiosta maanantaina 14.5.2018 klo 21:30 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tarina, uutinen, media, statistiikka, klikki, klikkiotsikko

#kukka - so what

Sunnuntai 15.11.2015 klo 22.13 - Kauko Niemi

Kävin tänään kahdessa valokuvausnäyttelyssä, kummassakin näyttelyssä välittyi erittäin voimakas tarina.

Juha Törmälän 12 miestä Helsingin Lasipalatsissa. Näyttely esitteli Movenberin  kunniaksi 12 henkilöä, jotka ovat kohdanneet eturauhassyövän.

Toinen näyttely Ateneumissa, missä maailmankuulun kuvaajan Henri Cartier-Bressonin kuvista on koostettu erittäin laaja näyttely.

Vähintäinkin näiden kahden näyttelyn jälkeen vahvistui se mielessä pyörityt asia, jota olen jo pitkään  harmitellut kuinka köyhää on sosiaalisen median, somen kuvakerronta. Sellaista kukan kuvaa ei ole olemassakaan, jonka saatteeksi riittäisi #kukka.

Cartier-Bressonilla tosin on montakin kuvaa, jotka taitavalla valon ja varjon käytöllä ja sommittelulla rakentavat tarinan katsojan päässä.

Veikkaan, että monella, lähes aina on mielessä jokin näkökulma, kun kameran kaivaa esille tai kännykän käynnistää. Miksei tätä tarinaa sitten välitetä kavereille. Ei siihen riitä #kukka tai . . . nyt ollaan asian ytimessä.

Minua katsoja tai siis viestin vastaanottajana harmittaa joka kerta harmittaa, kun ei tiedä mikä on se tarina, jota kukalla yritetään välittää.

Viestinhän voi avata monellakin eri tavalla. Törmälän näyttelyssä kuvat olivat pysähdyttäviä, mutta varsinainen asia yksityiskohtineen aukeni kirjoitetulla tekstillä. Cartier-Bresson kehitti käsitteen ratkaiseva hetki. Hän usein sommitteli kuvan etukäteen ja odotti, että jotain tapahtuu ja laukaisi kameran. Kolmas ja ehkä helpoin tapa on saada kuvakerronta aktiiviseksi oikealla ajoituksella. Tämän viikonlopun tapahtumat Pariisissa tuotti monta pysäyttävää tarinaa, jopa vanhoillakin kuvilla.

Itsekin julkaisin väriltään sopivan, ennen julkaisemattoman kuvan Pariisista, jonka otin vuonna 2005 helmikuussa. Kuvan pelkkä värimaailma ei ole antanut aihetta kymmeneen vuoteen käyttää kyseistä kuvaa vain se takia että tuli käytyä Pariisissa.

Sitten kun siirrytään muistokuvista uutis-, dokumentti-, mainos-, blogi- tai pr-kuviin, nousevat kuvatarinoiden vaatimustaso moninkertaiseksi.

Pariisi_650_IMG_0083.jpg

Pariisi 8.2.2005 aamulla

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuvakerronta, tarina, viestintä, Juha Törmälä, Henri Cartier-Bresson, Ateneum