Määräyksillä voimistetaan vastakkainasettelua

Perjantai 3.9.2021 klo 20.26 - Kauko Niemi

Tottele_IMG_96501.jpg

Koronasta on vain yksi asia varmaa. Kukaan ei tällä hetkellä tiedä viruksen tarkkaa olemusta ja sen aiheuttamia seurauksia. Kukaan tässä maailmassa ei tiedä sataprosenttisesti rokotusten vaikutuksia ei ainakaan pitkällä tähtäimellä.

Olemme viiden vuoden kuluttua ehkä viisaampia ja monia asioita on pystytty todentamaan, muttei silloinkaan kaikkia. Aidsin suhteellisen asialliseen hallintaan tarvittiin 15 vuotta.

Tästä tietämättömyydestä huolimatta viranomaiset aina lakia myöten topakkana määräävät mikä on oikein ja mikä on väärin. Jopa lakiin keksitään istuttaa metrimäärä etäisyydestä. Eihän kukaan kävele mitta taskussa, ettei rikkoisi lakia. En ole lakiasiantuntija, mutta vastuullisella maalaisjärjellä ajatellen se turvallinen etäisyys todettaisiin tilanteen mukaan. Konserttisalissa missä istutaan hiiren hiljaa ja vastaavasti kevyenmusiikin konsertissa missä huudetaan ja riehutaan pärjättäisiin erilaisilla etäisyyksillä.

Jatkuva määrääminen tuosta poikki ja pinoon hävittää yksilön oman vastuullisen ajattelun, kun pitää keskittyä itse asian sijaan vain lain noudattamiseen. Määrääminen luo ensisijaisesti vastahankaisen käytösmallin ilman vuoropuhelua ja ilman todellisuuspohjaa.

Voisiko tällaisessakin, nopeasti etenevässä tilanteessa kuitenkin käyttää toisenlaista viestintätyyliä. Onko pakko esittää sataprosenttisella varmuudella asioita, joista ei todellakaan tiedetä kuin alkutahdit. Saada ihmiset ajattelemaan vastuullisesti itse asiaa, eikä pelkkien määräysten noudattamista. Siinä on julmetun iso ero.

Ajatellaanpa vaikka lasten kasvatusta. Mitä siitä syntyy, jos vanhemmat vain määräävät kaiken aikaa mikä on oikein ja mikä väärin. Eletään kahden vaihtoehdon välillä. Eihän se ole koskaan todellista. Se on ajattelemattomien, itsekeskeisten  vanhempien mielivaltaa.

Entä jos lapselle kerrotaan erilaisia vaihtoehtoa ja niiden mahdolliset seuraukset ja lapsi tai nuori itse joutuu miettimään ja päättämään valitsemansa vaihtoehdon ja tulkitsemaan sen seuraukset.

Entä jos viranomainen puhuisi totta, ettei mitään tieteellisesti varmaa tietoa ole olemassa tai saatavissa. Tämän hetken suositukset ja rajoitukset perustuvat näihin ja näihin tietoihin, jotka ajan mittaan kyllä muuttuvat.

STM on ylimielisyydessään ohjaamiensa yksiköiden kanssa Suomen mestari murentamaan viranomaisten uskottavuuden. Esimerkkinä vaikkapa maskijupakka. Teetettiin jopa oman tutkimus – anteeksi yhden ihmisen selvityskyhäelmä. Ja maskijupakka ei ole ainoa.

Julkisuudessa esiinnytään satavarmoina ja annetaan kuva, että me tiedämme tämän, vaikkei kukaan maailmassa tiedä. EK:n Häkämies moukaroi kirjassaan STM:n strategiajohtajaa: ”Voipio-Pulkin pöyhkeyden ja ylimielisyyden tasoon en ole missään törmännyt”

Satavarmoina mediassakin. Osittain syyllinen on myös media. Jos media välittää Krista Kiurun sanomisen niin mediahan on rehellinen, kun se kertoo mitä Krista Kiuru on sanonut. Median rooli nousee sen jälkeen, että onko Kiurun sanominen faktaa, arvio, mielipide, lobbareiden välittämää hyvä veli -tietoa ja mihin kaikki tiedot perustuvat.

Helsingin Sanomissa Saska Saarikoski arvioi ansiokkaasti korona-ajan tiedettä ja tiedettä ylipäätään. Tutkimus nilkuttaa eteenpäin yrityksen ja erehdyksen kautta. Se, että erehdykset tunnustetaan ja niistä otetaan oppia, on tutkimuksen ydintä. Erehtymätön tiede ei ole tiedettä vaan jotain muuta, uskoa tai ideologiaa.

Oikea tutkimus korjaa jatkuvasti itse itseään. Koronan tutkimukset ei siis millään pysty täyttämään tieteen kriteereitä. Käytäntö osoittaa myös kaikkea muuta mitä selvityksillä on haluttu luoda. *) Israelissa on rokotettu lähes kaikki aikuiset, mutta koronatilanne oli reilu viikko sitten yksi maailman pahimmista. Elokuun lopulla Suomessa oli havaittu kahden viikon aikana 1 688 tartuntaa miljoonaa ihmistä kohden ja Israelissa luku oli 11 505. Mikä on totta rokotusten tehokkuudessa.

*) korjaus - Israelin rokotustilannette pidetäänkin liioiteltuna. Siellä yhden annoksen on saanut 66,4 % väestöstä (Suomi 73,3) Kahdesti rokotettuja Israelissa 60,8 % (Suomi 53,1)
Korjatut tiedot - Our word in Data 4.9.2021

Mainittakoon nyt vielä, että itse olen ottanut molemmat koronapiikit, vaikka viimeiseen 11 vuoteen en ole ottanut ainuttakaan syksyistä flunssapiikkiä ja oma luontainen immuniteettini on pitänyt kaikki räkätaudit loitolla. Tämä kirjoitus on siis syytä lukea viestinnän uskottavuuden ja vastuun rakentamisen näkökulmasta eikä missään tapauksessa jonain huuhaa haihatteluna puolesta tai vastaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 6.9.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 Lisää aiheesta

Tutkimuksen hyötyä ei voida mitata Twitterin huutoäänestyksessä

Maapallo on litteä, joka muuta väittää, on pedofiili 

Helsingissä toimii lääkäriryhmä joka toivoo lasten rokotuksiin aikalisää

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, korona, koronamääräykset, koronaviestintä, tiede,

Tieteen itsensä korjaaminen kesti 60 vuotta

Perjantai 3.7.2020 klo 12.09 - Kauko Niemi

Mielikuvat kananmunasta kolesterolin kohottajana ovat kaukana todellisuudesta. Tästä saamme pitkälti syyttää tutkimustuloksista tehtyjä hätäisiä päätelmiä. Kohtalokkaimmat virheet tehtiin jo varhain.

Erittäin hyvä ruoka-aine on ollut syrjittynä vuosikymmeniä ja on edelleen monien mielessä. Miten näin on voinut tapahtua, vaikka kaiken virallisen ja oikean sanotaan perustuvat tutkittuun tietoon.

Ja sitten veikkaamaan mikä on seuraava virallinen kupla, joka puhkeaa. Minun veikkaukseni on, että se on kolesteroli.

Niin tieteessä kaiken ydin on, että se korjaa itse itseään. Kananmunan kohdalla tämä korjaus vain kesti vain reilut 60 vuotta. Minusta se tuntuu nykyisessä tiedemaailmassa kohtuuttoman pitkältä ajalta.

Tuossa ajassa viestit kerkeävät itää sukupolvelta toiselle jos ja kun virheellisiä viestejä ei jämäkästi korjata, avata ja selitetä. Ja kun viestien levittäjinä ovat kaikkitietävät lääkärit viran puolesta sekä viralliset järjestöt. En ota tässä kantaa kuinka moni lääkäri on puhunut laiskuuttaan viranpuolesta tai määräysten mukaan, vaikka olisivat muutakin tienneet.

Karu totuus on nyt kuitenkin se, että tutkimusten tahalliset tai tahattomat tulkinnat ovat eläneet vuosikymmeniä ja levittäneet kananmunasta väärää tietoa. Vähän niin kuin suomalainen Pohjois-Karjala-projekti on murennut pala palalta sieltä sun täältä, mutta kukaan ei uskalla lyödä uusia faktoja pöytään ja puhkaista tätäkin kuplaa.

Tieteelle, jota toki arvostan, tällainen on kova uskottavuus ongelma. Ja nimenomaan sille, että tiede olisi itseään korjaava. Tämähän korostuu erityisen voimakkaana terveystieteissä. Ihmisen normaaleja toimintoja tunnetaan edelleenkin melko heikosti. Sen olemme saaneet tänäkin vuonna kokea, kun koronan hallinta ei ole ollut kenenkään hallinnassa.

Terveystieteiden ongelman muodostaa keskiarvoistuminen. Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan yksilö. Se mikä on keskiarvoista Amerikassa saattaa olla kaukana suomalaisesta keskiarvosta.

Tuore terveystieteen ongelmallisuutta käsittee brittiläinen journalisti Caroline Criado Perez ärhäkässä uutuuskirjassaan Näkymättömät naiset. Hän on aiemmin työskennellyt lääketeollisuuden viestintätehtävissä.

Kirja todistelee kuinka tieteellisiä tutkimuksia vääristää se, että taloudellisista syistä tutkimuksia tehdään enemmän miehillä kuin naisilla. Ja tämä sen takia, että naisten hormonaaliset vaihtelut vaatisivat huomattavan paljon enemmän tutkittavia kuin tasaisemmin käyttäytyvillä miehillä.

Lääketieteen sukupuolisyrjintään perehtynyt Criado Perez ottaa tiukemman kannan. Koiraiden ja miesten tutkimisessa on ensinnäkin se vakava ongelma, että ihmiskunnalle on kertynyt dataa pääasiassa miehistä. Jos naisen kehoilla tehdäänkin uutta tutkimusta, sitä ei voida luotettavasti verrata aiempaan tietoon.

Criado Perezin mielestä lääketutkimuksiin pitäisi ottaa tasaisesti miehiä ja naisia yksinkertaisesti siksi, että miesten ja naisten kehot – jopa solut – eroavat toisistaan. Sukupuolieroja on havaittu esimerkiksi kipusignaaleja välittävissä immuunisoluissa, verisuonten vanhenemisessa ja kehon reaktioissa stressiin. Eroja on löydetty ihmisruumiin kaikista kudoksista ja elinryhmistä, samoin kuin useimpien yleisten sairauksien esiintyvyydestä, taudinkulusta ja vakavuusasteesta, Criado Perez kirjoittaa.

Miten siis voidaan olettaa, että miehillä saadut tulokset pätisivät naisiin?

Lääketieteessä keskiarvoistaminen on hankala lähtökohta. Se on tavattoman hankala etenkin kun lääkäreiltä on kielletty kokemukseen perustuva tietämys ja kaiken pitää taphtua tutkimustietoon perustuvien keskiarvoisten käypähoitosuositusten mukaan, vaikka jokainen ihminen on oma yksilönsä.

Niin tuossa alussa veikkaukseni oli että seuraava kupla olisi kolesterolin asema. Tällä hetkellä ajetaan tiukasti, että kokonaiskolesterolin rajaa pitäisi pudottaa. Jos tämä toteutuisi se merkitsisi lääketehtaille 1,3 miljardin dollarin lisätienestiä statiinien myyntiin.

Toisaalta on paljon tutkimuksia, jotka eivät tue yhtä ja tiettyä arvoa. On jopa tutkimuksia, jotka on tulkittavissa, ettei edes huonon kolesterolin merkitys ole järin suuri verisuonten tukkeutumisessa.

Ja vuosia on jo tiedetty, ettei kokonaiskolesterolin arvo tarkoita juuri mitään, vaan hyvän ja huonon suhteella on todellista merkitystä. Itse olen kohdannut vain yhden kerran lääkärin, joka katsoi tuloksiani ja sanoi että sinun hyvän ja huonon kolesterolin suhde on oikein hyvä. Kaikki muut lääkärit ovat tuputtaneet statiineja.

 

Kannatta lukea:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006550986.html

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/menkkakipuihin-voisi-olla-laake-mutta-sita-testattu-vain-miesten?fbclid=IwAR1YgHNfdacMtmRdD5TPpPHOkmljbHhZbvLS-_bUjdBmkdo_wiBoPpgrg5I

https://yle.fi/uutiset/3-11417825

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 6.7.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, tiede, tieteen itsekorjaavuus, kananmuna, käypähoitosuositus, keskiarvoisuus, miestutkimus, kolesteroli, viestintä,

Paljon vaihtoehtomelua tyhjästä

Sunnuntai 19.5.2019 klo 12.24 - Kauko Niemi

Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistojen yhteisessä hankkeessa tutkitaan vaihtoehtohoitoihin ja rokotekriittisyyteen liittyvää lääketiedekriittisyyttä Suomessa 1900-luvun alusta tähän päivään.

Alustavien tutkimustulosten perusteella vaihtoehtohoitojen käyttö ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt, vaan päinvastoin vähentynyt. Tosin meteli vaihtoehtojen kohdalla on kasvanut.

Vuonna 2018 vastaajista noin 20 prosenttia oli käyttänyt jotakin vaihtoehtohoitoa. Vaihtoehtohoitojen käyttö on vähentynyt 10 vuoden aikana, mutta melko laajasti niitä edelleen käytetään ja niille koetaan olevan tarvetta.

Minusta tätä asiaa hämmentää suunnattomasti kielellinen epätarkkuus ja ymmärtämättömyys. Jos joku tekee omia valintoja ja löytää itselleen ratkaisuja vaikkapa lihomisen kurissapitämiseksi ja sitä kautta välttää todennäköisesti monia eri sairauksia, niin mielestäni ei ole kyse vaihtoehtohoidosta.

Sairauden hoidossa vain todella pieni marginaali toteuttaa pelkkiä  vaihtoehtohoitoja. Eikä lääkärin ja vaihtoehtohoitojen vastakkainasettelu ja kärjistys ole millään tavalla relevanttia. Hyvällä yhteisymmärryksellä ne täydentävät toisiaan. Oma-aloitteisella toiminnalla pystytään lykkäämään sairauksia.

Ja nyt en puhu mistään mustasalvoista tai hopeavesistä. Mielenkiinnolla odotan mihin niin sanotun puoskarilain rajat tullaan vetämään. Jos lakia ovat muokkaamassa Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Valvira, niin heillähän ei ole valitettavasti kuin yksi vaihtoehdoton näkemys.

Olen melko varma, etteikö esimerkiksi minun käyttämät ”vaihtoehtohoidot” eli elämän tyylini olisi syynä siihen, että elän edelleen lääkkeetöntä elämää ja viimeisestä flunssasta/influenssasta on kulunut kymmenen vuotta. Enkä tälläkään halua väittää, ennenkö vaikka huomenna sairastuisi niin, että joudun käyttämään kemiallisia, lääkärin määräämiä pillereitä.

Olen myös lukenut selvityksen, jonka mukaan hyväksytyistä lääkkeistä vain 18 prosenttia olisivat sellaisia, jotka eivät aiheuta sivuoireita. Kuitenkin näyttää olevan hyväksyttävää, että sivuoireisiin voidaan määrätä uutta lääkettä. Näin löytyy niitäkin ihmisiä ja eritoten vanhuksia, joilla päivittäinen lääkitys yltää yli 10 eri pilleriin. Tämä jos mikä on mielestäni puoskarointia.

Viimeaikaiset vaihtoehtokohut eivät ole missään suhteessa tuon selvityksen kanssa. Kohujen syynä väärin ja tahallaan väärinymmärretty sana vaihtoehtohoito. Se, että Heikkilä julkaisee kirjan Lääkkeetön elämä tarkoittanee sellaisen terveen elämän kehittämistä yksilötasolla, ettei tarvitsisi turvautua lääkkeisiin. Mutta tietenkin haluttaessa pystytään tulkitsemaan riveiltä ja rivien välistä, että vitamiineilla ja muilla luontaistuotteilla pystytään korvaamaan melkein mitkä lääkkeet tahansa. Näinhän se ei ole.

Terve elämäntapa on täynnä elimistömme hitaita ja luonnollisia muutoksia. Muutosten havainnointiin tarvitaan 4-8 viikkoa, kun taas lääkkeiden kemia tyrmää elimistöämme hyvässä ja myös pahassa per heti. Tästäkään näkökulmasta nämä kaksi asiaa eivät ole vaihtoehtoja toisilleen.

Lääketiedekriittisyys kumpuaa tutkijoiden ihan ikiomasta toiminnasta. Joka viikko ilmestyy uusia tutkimuksia, jotka kumoavat aiemmat tutkimukset. Vaikkapa viime viikolla ilmestynyt WHO:n ulostulo, ettei vitamiinivalmisteista ole mitään hyötyä muistisairauksiin ja vitamiinivalmisteiden käyttö pitäisi lopettaa heti.

Muutama päivä  sitten julkaistu ravintoympyrä, jossa huomioitaisiin terveys ja ympäristö, heittäisi suomalaiset nykysuositukset romukoppaan. Epäterveellinen syöminen puolestaan lisää kuoleman ja sairastuvuuden riskiä enemmän kuin suojaton seksi, alkoholi, huumeet ja tupakointi yhteensä.

Terveystutkimuksia tehdään niin kapeilla yksityiskohdilla ja sitten tutkijat rientävät julkaisemaan niitä oman uransa pönkittämiseksi. Tällaisessa toiminnassa kokonaisuus katoaa ja tutkimusten sekavuus kasvattaa epäluottamusta kansan keskuudessa tiedettä kohtaan.

Toisaalta yksikään instanssi ei voi yleisellä tasolla naulita yksittäisen ihmisten henkilökohtaisia terveysreaktioita jonkun lisäravinteen käytöstä.

Turkuun on perustettu jopa Vastalääke-yhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on kumota perättömiä terveysväittämiä ja etsiä niihin tieteelliseen tutkimukseen perustuvat vastaukset. Suosittelen, että yhdistys kumoaisi myös perättömiä, jopa suurella rahalla sponsoroituja terveystutkimuksia.

- Ihmiset haluavat hoitaa itseään kaikin mahdollisin tavoin, eikä pelkkä lääkärissä käynti enää riitä. Halutaan ottaa itse asioista selvää ja päätöksenteko omiin käsiin. Se on sinänsä hienoa, mutta on ikävää, jos sen seurauksena usko tieteeseen heikkenee, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Tatu Han Ylen haastattelussa.

Usko tieteeseen heikkenee takuu varmasti nykyisellä menolla. Jokaiseen tapaukseen näet löytyy useita ristiriitaisia ”tieteellisiä” tutkimuksia.

Odotan seuraavaa tieteellistä tutkimusta kuinka ruskeahiuksisten vasenkätisten vaste e-vitamiiniin on verrattuna oikeakätisiin. Saattaa vaikuttaa.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 20.5.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

Lue lisää:

Tappavatko vaihtoehtohoidot

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveys, tutkimus, tiede, yliopisto, WHO, lääketiede,

Identtiset vaali-jutut Talouselämässä ja MTV3:ssa

Lauantai 2.3.2019 klo 12.50 - Kauko Niemi

Politiikkaa, politikointia, tahallista tai tahatonta muotoseikkojen vääristelyä. Tätä kaikkea saatiin taas nähdä ja kuulla ja keskiössä jälleen kerran punaisena vaatteena Antti Heikkilä.

Ollaan nyt ihan mitä mieltä tahansa Antti Heikkilästä, silti perusfakta on se, että turhaa lääkitystä on maailma pullollaan. Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen perustavoite elämälle, paitsi lääketehtaille. Lääkkeetön elämä tulee edulliseksi sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Lääkkeetön elämä on myös mahdollista, mutta vaatii tietämystä ja sitoutumista. Lääkkeetön elämä tarkoittaa terveenä elämistä kaiken aikaa, eikä heräämistä sairauteen. Sitten tulee niitä hetkiä ja tilanteita, joissa lääkkeistä on hyötyä tässä ja nyt. Emme voi esittää kaiken aikaa jotain - joko tai -teatteria.

Viimeisin kohu syntyi viime viikolla, kun Talouselämä ja MTV3 julkaisi journalistisesti varsin ala-arvoisen, asenteellisen jutun käyttäen pohjana vaaliehdokas Katariina Sourin sivuillaan julkaistua Antti Heikkilän haastattelua.

Molemmat aivan samansisältöiset jutut vaikuttavat trollaukselta. Vai onko Talouselämällä ja MTV3:lla jossain yhteinen salainen toimitus. Ikään kuin joku toimituksen ulkopuolinen olisi saanut ujutettua saman juttunsa läpi kahteen ihan oikeaan mediaan. Asialla taitaa olla joku Sourin hyvä kilpakumppani.

Vanhana toimittajana tietenkin ihmettelee mikä on MTV3 journalistinen työprosessi, joka päästää tuon tasoisen jutun julkisuuteen. Samaan hengenvetoon ihmettelen Katariina Sourin valintaa haastateltavaksi Antti Heikkilän. Ilmeisesti takuu varma pääsy vaaliehdokkaana julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Hinta ei nyt tällä kertaa ollut hyvä.

Se adjektiivien määrä, mikä kummassakin jutussa pursuaa, osoittaa kuinka jutussa ratsastetaan Heikkilän kirjan väärillä muotoseikoilla ja unohdetaan tietoisesti itse asia. Lääkkeetön elämä.

Sourin kunniaksi taas on sanottava, ettei hänen viestinsä ollut pelkkää politiikoksi pyrkivän henkilön sanahelinää. Hän on ottanut jo ennen ehdokkaaksi ryhtymistään itse vastuun lääkkeettömästä elämästä ja onnistunut siinä. Siis kokemuksen kautta syntynyt tietoisuus.

Julkaistut jutut tekevät perusteettoman vastakkain asettelun lääkkeettömän elämän ja modernin lääketieteen välille. Helppo asetelma tietenkin tehdä tarkoitushakuinen kärjistys. Nämä kaksi asiaa eivät ole millään tavalla vastakohtia eikä toisiaan poissulkevia. Ensisijaisesti pyritään elämään lääkkeettömästi terveellisillä valinnoilla. Lääkkeetön hoito auttaa elimistöä korjaamaan itse itsensä, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä.

Souri jatkaa peliä omalla sivustollaan. Missä hän asiallisesti kertoo, että Noitarovio-videolla kertoo noudattavansa Turun yliopiston evoluutiobiologi ja dosentti Markus J Rantalan laatimaa ruokavaliota. Se sattuu olemaan lähes identtinen Heikkilän ketodieetin kanssa, ja olen kyseisen ruokavalion avulla parantunut lukuisista terveysongelmista, niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin. Näistä asioista videolla Heikkilän kanssa keskustelimme.

Miksi Souri ei sitten haastatellut Markus J Rantalaa vaan tulenarkaa Heikkilää. Voihan tietenkin olla niinkin, ettei Rantala lähtenyt vaalikampanjan maskotiksi.

Vaikka Sourin pitkä vuodatus onkin asiallisen kiihkoton selostus tapahtuneista, niin sen otsikointi ja yhteydenpito Ilta-Sanomiin myös paljastaa, ettei Souri kuitenkaan tiedä eikä ymmärrä tarkemmin, kuinka toimituksissa päivittäistasolla toimitaan.

Näin tulin eduskuntavaaliehdokkaana valtamedian vaientamaksi – on jutun otsikko.

Jokaisessa toimituksessa eletään tällä hetkellä vainukoiran herkkyydellä. Tietoa tulvii ovista ja ikkunoista. Mikä on relevanttia uutiseksi, mikä on vaalipuppua, mikä on trollausta ja muuta vaalipropagandaa. Millä linjauksilla on merkitystä tulevaan. Vaikea kuvitella, että toimittaja tekisi valintoja sillä perusteella, ettei sattuisi tykkäämään jostakin henkilöstä tai jostakin puolueesta.

Voihan toki niinkin käydä, mutta se on toimittajan itsensä kannalta hyvin lyhytnäköistä. Pahaa pelkään, että nyt oli tosiaankin kyseessä nimetön trolli. Ehkä Ilta-Sanomissa tajuttiin sama asia eikä lähdetty enää mukaan tähän vedätykseen.

Tällaisessa sodassa nousee ja nostetaan useimmiten esiin tunteita herättävä tieteen vastaisuus. Oikea tiede on itseään jatkuvasti korjaavaa, siis jatkuvasti muuttuvaa ja pitää olla toistettavaa. Se mitä havaintoja tiede tekee tänään voivat muuttua nopeastikin tulevaisuudessa.

Ravitsemuksessa ja lääketieteessä tieteen roolia heikentää se, että puhutaan laajoista keskiarvoista, joiden pohjalta pyritään hoitamaan täysin erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja yksilöitä. Tiede on myös hidasta, jota asiallinenkin byrokratia ja valvonta jarruttaa entisestään.

Tieteen vastaisuus kumpuaa lähinnä siitä, että vaikkapa lääkärin työssä käytännön kokemusperäiselle tietämykselle ei anneta läheskään riittävästi tilaa.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 4.3.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 


 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Talouselämä, MTV3, Antti Heikkilä, Katariina Souri, Lääkkeetön elämä, Markus J Rantala, tiede