Kuuntelen, kirjoitan ja luen

Sunnuntai 31.7.2022 klo 16.06 - Kauko Niemi

Luuri.jpg 

Jotenkin sitä ihminen ajautuu tiedostamatta omaan moodinsa, kunnes pysähtyy ja ryhtyy arvioimaan omaa tilaansa. Olen todennäköisesti koko lailla sivuraiteella valtavirrasta.

Minulle kirjoittaminen on paljon, paljon helpompaa kuin puhuminen. Siksi varmaan olen ajautunut kirjoitushommiin. Minusta ei koskaan tullut myyntitykkiä tai muutakaan sanataiteilijaa. Minusta tuli hiljainen tekijä, kirjoittaja eli toimittaja. 

Toimittajantyössä tykkäsin myös siitä, että se oli niin asiakeskeistä. Olin todella surkea klikkiotsikoiden vääntämisessä, vaikka aloitin sähköisten uutisten tuotannon ehkä ensimmäisenä Suomessa jo 1991 ja täysipäiväisesti 1998. Siitä varmaan johtuu, että lähinnä kuuntelen esimerkiksi tv-ohjelmia.

Ylen Aamu-tv saattaa olla auki jossakin taustaikkunassa joko tietokoneella tai puhelimessa. Minulle ei synny mitään lisäarvoa nähdä samoja ihmisiä samassa studiossa aamusta toiseen. Eikä oikeastaan kiinnosta sekään minkä näköinen on joku asiantuntija. Riittää kun kuulen heidän viestinsä ja näkemyksensä johonkin ajankohtaiseen asiaan. 

Tiedän ja olen jopa kerran tunnistanut livenä, minkä näköinen on Sanna Marin. Se riittää. Katsomalla uutisia lisäarvo olisi ainoastaan millaiset vaatteet Sannalla on päällään.

Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että minulla on kotona ollut televisio auki yhden kerran viimeisen 2,5 vuoden aikana. Mielestäni tiedän kuitenkin melko hyvin mitä sota- tai koronarintamilla ja yleensäkin tapahtuu. Eikä tarvitse istua sohvalla sohvaperunana.

Kun televisio on pysynyt kiinni, eikä se ole tuottanut suurtakaan tuskaa, niin tietokoneen ruudun kautta katsomuuteeni kasvattaa oikein tehokkaasti adblogger apuohjelma. Sen käyttö varmistaa ettei esimerkiksi Maikkarin suoria ohjelmia näytetä minulle lainkaan. 

Yle puolestaan estää suorien ohjelmien näyttämisen, koska käytän vpn-tietoturvaohjelmaa. Yle perustelee ratkaisuaan täysin perusteettomasti tekijänoikeuksilla. Kuitenkin samoja ohjelmia voi sitten katsoa Areenasta hetken kuluttua. 

Katselun riemua rajoittaa myös jatkuva videoiden tyrkyttäminen. Minua ärsyttää jo sekin, että videoiden äänet ovat täysillä, kun niitä käynnistää. Ja enhän minä muista millä volyymissa laitteeni sitten ovatkaan. Voisiko video kuitenkin alkaa jotenkin hiljaa ja sievästi.

Tunnustan, että videomaailmassa olen täydellinen boomeri. Videoiden informaatioarvo on aniharvoin hyvä, kun sillä pyritään vain ensisijaisesti saamaan huomiota laadusta puhettakaan. Lyhyitä pätkiä, jotka eivät kerro mitään asiaa tai ylipitkiä jaaritteluja. Jonkun kuvaajan naurunräkätys pärähtää ensimmäisenä, kuva heiluu ja tärisee ikään kuin ei koskaan olisi kuultukaan jostain vakaamista. Ja videossakin ääni on yhtä tärkeä kuin liikkuva kuva.

Pahaa pelkään, että lukeminenkin pikkuhiljaa rapistuu, siis kirjojen lukeminen. Tai ehkä on jo kovassa rapistumisvaiheessa. Kirjat vahvistavat asemiaan kuuntelulla. Äänikirjat ovat kehittyneet huimasti ja erityisesti lukijat pystyvät jo luomaan hyvän kuuntelutunnelman. Äänikirjojen liikkeellelähtö on vain ollut jotenkin hidasta.

Kirjojen kuuntelu on oivaa, koska sitä pystyy luureilla tai napeilla toteuttamaan melkein missä vain. Ainoa paikka missä itse en siihen pysty on luonto kaikkine herkkine äänineen. Mutta muuten lenkkeillessä, siivotessa, kauppareissuilla jne. 

Kuuntelu on siis kovasana – kuunnella televisiota ja kuunnella kirjoja. Kuunteluhan on kaiken hedelmällisen kanssakäymisen peruslähtökohta. Kuuntelemalla opit uutta ja puhumalla toistat vain asioita, joita jo tiedät.

Katsominen kasvattaa vain typerään epäolennaiseen, ulkonäkökeskeisyyteen. Miltä mikäkin näyttää, eikä mikä on todellisuus.

Kirjoittamistakin kannattaisi harjoittaa viestinnässä - enemmän kuin pelkkiä hymiöitä. Kirjoittaessa on aina hiukan enemmän aikaa miettiä mitä onkaan sanomassa ja kenelle ja kuinka, kuin pelkkää höpöttämistä päästäkseen porukan keskipisteeksi. 

Ja tietenkin tämänkin voit kuunnella Finnradio.fm 3.8.2022 alkaen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kuuntele, kirjoita, lue, hiljaisuus, toimittaja, video, MTV#, Yle, vpn, adblogger,

Kaikki oli arvattavissa helpommin - ainakin netissä

Perjantai 6.5.2022 klo 20.28 - Kauko Niemi

 Totta.jpg
Sinua on varoitettu varmaan kymmeniä kertoja vaarallisista hakkereista. Joku on varmaan ihan selkeästi mennyt helppoon ja pian huomannut, että tililtä katosi tonneja tai kallista ja superhyvää tuotetta ei koskeen toimitettu mutta rahat menivät. Suomessakin näitä tapauksia on noin puolen miljoonan euron arvosta.

Edellä mainitut tapaukset ovat sikäli helppoja, että tiedät tasan tarkkaan mitä on tapahtunut ja huijaus on jäänyt kertaluoteiseksi. Entäs kun erikoisoperaatio alkaa jo vuosia ennen kuin se näkyy millään tavoin käytännön aktiviteettina. Siis markkinoidaan ja manipuloidaan ihmismieliä haluttuun suuntaan. Sitä tapahtuu nyt harvinaisen voimakkaasti kaikenlaisilla valheellisilla tiedoilla ja tahallisen tietoisilla painotuksilla.

Venäjä on ollut mestari tässä lajissa jo vuosia erikoisoperaatioineen. Se on pysynyt luomaan haluttuja ristiriitatilanteita ja saanut jopa länsimaita kiistelemään keskenään halutulla tavalla. Venäjän kansa on valtaosin tehokkaasti aivopesty. Todistetusti suuri määrä olemattomien ihmisten kaveripyyntöjä suomalaisillekin on kotoisin jostakin rajan takaa.

Korona sai liikkeelle mitä kummallisempia salaliittoteorioita. Saimaan sällikään ei enää ottanut selvää mihin ne kaikki hölmöydet perustuivat ja saivat voimaa taakseen ihan järkevienkin ihmisten kannanotoissa.

Niin sanottujen somevaikuttajien rooli on kasvanut huolestuttavasti. Toki siellä on mukana ihan asiallisten asioidenkin edistäjiä. Harva ihminen vain oikeesti arvioi viestien sisältöä, kunhan vaan seuraa ja pikku hiljaa alkaa salakavalasti ollakin samaa mieltä ja levittää sanomia.

Viimeaikaiset uutiset alkavat vilkuttamaan varoitusvaloja näistä iholle hiljaa asettuvista vaaroista. Mitä tapahtuukaan Twitterissä jos Elon Musk saa vallan ohjata maailman sananvapautta ja rakentaa vaikuttamiselle uudet normit.

Yle nosti ansiokkaasti esiin kuinka asiat saavat aivan käsittämättömiä mittasuhteita kuten huhtikuussa 2019 Länsi-Tampereella missä levisi pelkoa herättävä huhu. Kaksi alakouluikäistä lasta oli raiskattu – ja tekijä oli vapaana.

Rikosta seuraavana päivänä poliisi kertoi tutkivansa Tampereen tapauksia. Tiedossa ei ollut mitään sellaista, minkä perusteella olisi aihetta yleisempään pelkoon, poliisi tiedotti. Kyse oli ihonvärin mustamaalaamisesta

Ylen jutussa "Marko" on yksi suomenkielisen Twitterin aktiivisista maahanmuuttajien rikollisuutta jakavista keskustelijoista. Marko kieltäytyi esiintymästä "Ylen vedätyksenä" pitämässään jutussa, eikä Yle tiedä varmasti hänen oikeaa nimeään.

Marko käy tilillään yhteiskunnallista keskustelua rikoksista, mutta valikoiden – kiinnostus rajautuu lähes täysin tekijän ihonvärin mukaan. Se johtuu hänen mukaansa siitä, että "valtamediat" tarkoituksellisesti peittelevät maahanmuuttajataustaista rikollisuutta.

 

Median on todella katsottava myös peiliin. Suomi putosi maailman lehdistönvapausindeksin kakkossijalta viidenneksi. Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittain laatima indeksi julkaistiin viime viikolla.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan median polarisaatio uhkasi merkittävästi lehdistönvapautta viime vuonna. Järjestön pääsihteeri Christophe Deloire varoittaa etenkin niin sanotusta "Fox News -mallista", jossa media houkuttelee yleisöä jyrkillä mielipiteillä. Mallin lisääntyminen mediassa on kuolemanvaara demokratioille, koska malli horjuttaa yhteiskuntien sisäisen harmonian ja suvaitsevan julkisen keskustelun perustaa.

Järjestön mukaan sosiaalisessa mediassa leviävä disinformaatio kiihdyttää myös sitä, että ihmiset jakautuvat mielipiteiltään ääripäihin.

Aktiivisen toimittajaurani aikana jäi myös liian usein mielikuva siitä – kuka meistä toimittajista uskaltaa sen pahimmin ilmaista.

 

Katri Saarikiven mielestä nykyhetki vaatiikin meiltä aivan uudenlaisia resilienssin taitoja, koska uhat ovat osin uusia. Hän kirjoittaa tuoreessa kolumnissaan kuinka luottamus on meihin sisäänrakennettu. Kyberresilienssin kannalta tärkeää on oppia tarkemmin havaitsemaan, milloin luottamusta manipuloidaan.

Tieteelliseen menetelmään tutustunut osaa puolestaan paremmin arvioida, onko vaikkapa netissä esitetyille väitteille oikeaa perustaa, tai kuinka luotettava muiden levittämä tutkimus on.

 

Nyt on siis oikea hetki paitsi olla varovainen tiedon suhteen mitä meille tyrkytetään, niin myös oppia jokapäiväistämään, ettei kaikki erikoisasiantuntijan sanomiset ole totta. Taustalla voi olla jonkun tahon erikoisoperaatio. Vähän niin kuin ostaisit joka viikko uuden television, kun hintahuijaus kertoo, että viikon erikoiskampanja tarjoaa juuri nyt 70 prosentin alennuksen. Ja mikä onkaan se oikea hinta.

Ja muista myös jokainen kuva ja video on äärettömän helposti manipuloitavissa, muokattavissa, yhdistettävissä pois alkuperäisestä yhteydestä. Yhtä helppoa nykyisin kuin paskan puhuminen kautta aikojen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 9.5.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Lisää aiheesta:

”Kaikki sotilaamme eivät ymmärrä kuolemansa tarpeellisuutta”

Johanna Vehkoon esille tuomat valeuutiset, vihapuheet ja vaientamiset toivat sananvapauspalkinnon

Venäjä mustamaalaa nyt Suomea

Venäjä maalittaa suomalaista mediaa

Ano Turtiainen kertoi Venäjän tv:ssä "globalistien" vallankaappauksesta Suomessa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, valeuutiset, uutisten manipulointi, Elon Musk, Yle, Ihonvärin mustamaalaaminen, toimittajat ilman rajoja, lehdistön vapaus, Ktri Saarikivi, totta vai ei,

YLE:n kysely on hyvä pohja tiedotusvälineiden mittaamiseen

Keskiviikko 25.11.2015 klo 15.32 - Kauko Niemi

YLE julkisti mittauksensa median luotettavuudesta, missä heidän uutisensa arvostettiin luotettaviksi.

”Myrskyisät ajat ovat saaneet ihmiset miettimään, mistä löytyy luotettavin tieto. Uutisarvostus 2015 -tutkimuksen perusteella Yle on selvästi Suomen luotetuin uutislähde.”

YLE voisi nostaa luotettavuuttaan hyvin helposti kahdella pienellä muutoksella. Ensiksi lopettaa kokonaan klikkijournalismi ja sitä kautta kilpailu iltapäivälehtien kanssa. YLE:llä ei käsittääkseni ole mitään syytä samaistua iltapäivälehtiin.

Toinen pieni muutos, jolla uskottavuutta voisi edelleen kohottaa, on toimittajien kaikkivoipainen, omakohtainen kokemus asiasta kuin asiasta. Tällä tyylillä ikään kuin niitataan mikä tahansa asia. ”Kun itse kävin eilen siellä, niin . . . .”

Nämä olivat vain vinkkejä YLE:lle. Tämä selvitys luotettavuudesta olisi paljon parempi pohja median arviointiin kuin nykyiset sivulatausluvut. Sivulataukset eivät kerro totuutta ja suhdetta kyseiseen mediaan.

Ja onhan sillä iso merkitys myös mainostajalle, millaisessa ympäristössä esiintyy. Onko ympärillä hömppää vai luotettavaa asiaa.

YLE:n selvitys ei vain riitä tällaisenaan. Mikään ei estä kehittämästä sitä ja toistamasta riittävän usein – myös ihan koneellisena versiona. Pääasia, että mitattaisiin oikeaa asiaa. Se loisi uutta järjestystä journalismiin ja tulevaisuuteen. Ilman luotettavaa tiedonvälitystä demokratiakin on pulassa. Luotettavuusvaatimus kasvaa tässä somemaailmassa arvoon arvaamattomaan.

 

Nämä jutut Pariisin terroristihyökkäyksestä eivät olleet totta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimittaja, media, journalismi, YLE

Toimittajiako saa tappaa, jos eivät tee haluamaasi tuotetta

Perjantai 27.2.2015 klo 13.30 - Kauko Niemi

Small talkia parhaimmillaan vai pahimmillaan – tapan sinut. Näyttää ja tuntuu siltä kuin kuka tahansa saa tappaa kenet tahansa ja ihan mistä syystä tahansa. Suomalaista tyhjänpuhumista. Tulilinjalla ovat ainakin toimittajat.

Eilen Helsingin Sanomat kirjoitti kuinka oikeuden virkailija lähetteli toimittajalle puukotusviestejä. Kuluttaja-lehden 1/2015 päätoimittaja Mervi Itkonen kirjoittaa pääkirjoituksessaan – Sanoa saa, uhkailla ei. Ikonen kirjoittaa kuinka lakimies soittaa loputtomia puheluita, kirjelmöi jatkuvasti ja yrittää ilmeisesti uuvuttamalla saada lehteä perumaan epäedullisen testituloksen.

Ja kokonaan oma lukunsa on se mitä tapahtui Pariisissa. Siellä ei enää pelkästään uhkailtu.

Kerran propagandapäällikkönä ollessani kävin napakkaa keskustelua esimieheni kanssa median tavoista toimia ja mikä media oikeastaan on – se on tuote siinä missä kännykkä, kamera, auto tms.

Media tekee omaa tuotekehittelyään, jota toimittajat sitten toteuttavat siitä tiedon raaka-aineesta jota heille tyrkytetään tai tiedon raaka-aineesta, jota he hankkivat itse. Yritys, poliitikko, tms on siis vain raaka-aineen alihankintasuhteessa mediaan.

Minä tahansa tuotteen alihankintasuhde ei toimi pitkään, jos raaka-aineen alihankkija toimittaa kaiken aikaa väärää, tai virheellistä raaka-ainetta.

Esimieheni tuntui ymmärtäneensä tämän vertauksen, kunnes keskustelun päätteeksi hän sanoi; voisitko nyt kuitenkin soittaa sinne Hesarin toimitukseen ja sanoa, että tämä tiedotteemme pitää julkaista ensi torstaina.

Kuinka moni Applen muotoilija on saanut tappouhkauksen, kun kännykästä ei tehtykään juuri sellaista kuin ostaja halusi. Kuinka moni Audin suunnittelija on saanut tappouhkauksen, kun takavalot eivät olleetkaan sellaiset kuin olin vaatinut.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimittaja, media, journalismi, Helsingin Sanomat, Kuluttaja