Vaikea vaihtaa hevosvoimat tunteisiin

Lauantai 15.8.2020 klo 11.56 - Kauko Niemi

Autovalmistajien ja kauppiaiden viestintä on tavoittelemassa uusia viestintämuotoja, mutta ovatko viestit hallussa ja vaikutukseltaan haluttuja.

Autojen myynti on taho, joka on vuosikymmenet kertoneet pelkkiä faktoja. Nyt se on jotenkin eksyksissä viestintänsä kanssa. Kun yritetään sanoin ja etenkin kuvin välittää jotakin tiettyä tunnelmaa.

Onhan se niin helppoa luetella vaikkapa hevosvoimia, kiihtyvyyttä lukuina ja muita teknisiä yksityiskohtia. Entäs, kun pitäisi kertoa turvallisuudesta tai kuinka erottautua tavanomaisuudesta, ollaankin jo liukkailla teillä, missä eivät edes abc-jarrut auta.

Itse en ole missään tapauksessa aito automies. Auto on vain helppo apuväline kulkea paikasta A paikkaan B. Kuljettaa tavaraa ovelta ovelle. Pohjimmiltani minua hävettää se vähäinenkin auton käyttöni ja teen sitä mahdollisimman huomaamattomasti.

Toisaalta minä tiedän, että nykyisessä autossani on neljä ovea, muttei aavistustakaan paljonko siinä on hevosvoimia. Muistan vuosien takaa, kun menin autokauppaan ja myyjä aukaisi rempseästi konepellin ja alkoi esitellä uutta moottorityyppiä, jossa on 16 venttiiliä. Kysäisin – mihin minä tarvitsen kaikkia 16 venttiiliä. Myyjä laski pellin alas ja alkoi puhua niitä näitä – fiksuin automyyjä tähän asti.

Sen sijaan minua ilahdutti suunnattomasti tuore Kauppalehden artikkeli, missä Yhdysvalloissa automarkkinadataa tarjoava iSeeCars listasi ne autot, jotka pitävät hintansa parhaimmin ja ne, jotka menettävät jälleenmyyntiarvostaan eniten viiden ensimmäisen käyttövuoden aikana. Parhaimmin arvonsa Yhdysvalloissa säilyttävä automerkki on Toyota. Etenkin kun sen kaikki mallit pärjäsivät hyvin.

Tällaiset listaukset ovat melkoisen hyvää merkkikohtaista viestintää. Itse Toyotan käyttäjänä arvostan lisäksi alhaisia huoltokuluja sekä alhaisia käyttökuja ja sitäkin ettei ole 13 vuoreen tarvinnut maksaa senttiäkään korjauskuluja.

Olenko tyypillinen Toyota-käyttäjä? Siitä ei minulla ole luotettavaa tietoa, mutta epäilen, että muitakin vaatimattoman ja taloudellisen auton hyväksikäyttäjiä on joukossa.

Mutta mitäs saakaan nähdä uuden Toyota Yariksen viestinnässä autosta, josta voisi jo tehdä ennakkotilauksen. Yksi ja sama ärsyttävän näköinen sporttimalli on nähtävänä nopeissa kuvakulmissa. Siis ei näytetä edes muita malli tai värivaihtoehtoja.

Etsin pitkään netistä eripuolilta maailmaa olisiko jossain lipsahtanut muita kuin puna/musta-sporttiversioita. Ei ollut. Yksikään suomalainen media ei ollut saanut muuta kuin tuon yhden ja ainoan kuvan. Veikkaan että Toyota pitänyt suomalaismedian niin ahtaalla, ettei varsinaista autoa ole näytetty lainkaan.

Onko Toyota todella niin varma, että tämä muka sporttinen malli hurmaa kaikki Toyota-kuskit. Pahaa epäilen. Kyseistä mallia en huolisi vaikka ilmaiseksi annettaisiin. En halua esittää sporttista autoilijaa.

Toinen viimepäivien viestinnän kummallisuus tapahtui Audille. Audin mainos synnytti some-raivon ja nyt automerkki pyytelee vilpittömästi anteeksi. Audi ei vain ole ymmärtänyt, että viestit saavat merkityksen vastaanottajan päässä.

Uuden Audi RS 4 Avantin mainoskuvassa näkyy pieni lapsi syömässä huolettomasti banaania auton konepellin edessä. Saateteksti alkuperäisessä tviitissä kuuluu ”Anna sydämesi lyödä nopeammin, joka suhteessa”.

Mainos on herättänyt Twitterissä hämmennystä ja suuttumusta. Kriitikoiden mielestä kuva voi viestiä huolettomasta suhtautumisesta auto-onnettomuuksiin, joissa on osallisena lapsia.

Tämä on pelottava kuva, joka vain todistaa, että tällaiset isot nopeasti kiihtyvät koneet ovat vaaraksi lapsillemme ja eri yhteiskunnille, eivätkä kuulu samoille kadunvarsille lasten kanssa.

Toisten mielestä kuva yhdistettynä saatetekstiin puolestaan seksualisoi pienen lapsen. Tytön käyttämän asun sekä hänen nauttimansa banaanin voi joidenkin mielestä nähdä tarkoitushakuisina.

Oli miten tahansa sen enempää Audi kuin Toyotakaan ei ole onnistunut kääntämään viestintäänsä hevosvoimista tunteisiin koskettavalla ja rakentavalla tavalla.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 17.8.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Joulu ei ole päivämäärä, vaan se on mielen tila

Torstai 25.12.2014 klo 10.13 - Kauko Niemi

Kenenkään ei ole ollut vaikeaa huomata, että olen ”rimpuillut” joulun viettoa vastaan. Joulukinkkua ei ole ollut pöydässäni 25 vuoteen, viimeinen joulukuusi taisi olla noin 20 vuotta sitten. Olisikohan niin, että niin sanotun ”virallisen” joululahjan sain noin 15 vuotta sitten. Joulun kaupallistuminen tökkii pahasti.

Jos joku haluaa antaa lahjan sen takia että olen ollut kiltti, antakoon sen vaikka huhtikuun 23. päivänä. Silloin sen vaikutus on suurin kun sitä vähiten odotan.

Kuten huomaatte prosessi on ollut pitkä ja hidas, mutta määrätietoinen pala kerrallaan. Muistan ensimmäisen joulun ulkomailla. Varmuuden vuoksi hiihtokeskuksessa, jotta olisi ainakin lunta. Oudoltahan se tuntui, mutta seuraavat joulut rinteissä olivat jo helpompia, vaikken silloin vielä hengissä olevia vanhempiani käynytkään jouluna tervehtimässä.

Se mitä tässä muutan on juuri päivämääriä, kellonaikoja, joulupöydän pakkomielteitä ja ennen kaikkea turhia lahjoja. Jouluna voi toki antaa lahjoja, siis sellaisia tarpeellisia, joita tulisi hankittua joka tapauksessa muutenkin.

Pakkomielle päällä hamuamaan jotakin turhaa lahjaa kaapintäytettä, vaikka olisi kuinka nättiä ja söpöä. Olen kokenut sellaisiakin hetkiä, että on ryhdytty laskemaan lahjojen rahallista arvoa ja vertailemaan, kuka on saanut enemmän ja kuka vähemmän.

Kaikesta huolimatta minulle Joulun sanoma ja joulun tunne ei ole heikentynyt yhtään. Pikemminkin sanoisin, että mielessä on nyt paljon enemmän tilaan joulun tunteelle, kun turha hössötys on poistumassa.

Valitsemani suunta tyydyttää minua, vaikken tiedäkään onko se oikea vai väärä, minulle kuitenkin oikea tällä hetkellä. Siksi suurella tyydytyksellä otin vastaan piispa Irja Askolan tämän joulun viestin Jumala ei sanonut, tehkää täydellinen joulu.  Hän sanoi: Teille on syntynyt Vapahtaja.  Enkä nyt ajattele suinkaan raamatun sana tarkkaa tulkintaa, vaan mielen tilaa.

Jouluni on siis kokolailla erilainen kuin lapsuuden jouluni, jolloin suku kokoontui ja aattoiltana saattoi olla viisikymmentäkin ihmistä saman kuusen ympärillä. Tosin lahjoja saattoi olla kappalemäärällisesti vähemmän kuin nyt viidellä hengellä.


Lue myös >> Joulutarinani 2014

Sisäistä liikutusta rautakaupassa

Maanantai 11.6.2012 - Kauko Niemi

Yhä useammin mietin, mikä saa sisäisen liikutuksen, pysähtymään, palan kurkkuun ja sydämen syrjälleen.
Tällaisia aitoja tilanteita onneksi tulee vielä kohtuullisen usein, viimeksi viime lauantaina rautakaupassa.

Seisoin rautakaupan hyllyn välissä pähkien myyjän kanssa vessanpöntön tiivistettä. Viereinen täysin tuntematon herra otti hyllystä tiivisteen ja sanoi että se on tämä. Voin näyttää tuolla autossani kuinka se vaihdetaan. Tämän jälkeen hän opasti parkissa olevassa autossa oleilla varaosilla vaihe vaiheelta kuinka tiiviste vaihdetaan.

Elämäni pysäyttävä kokemus - kiitos - auton kyljessä luki Stadin Talkkarit - ystävällisyyttä, ammattitaitoa ja hyvää tahtoa riitti. Sen enempää en tästä herrasta tiedä.

Olen aivan varma, että 3,89 euroa maksavan tiivisteen löytäminen ei synnyttänyt tätä sykähdyttävää tunnetta. Eikä sekään, että säästin muutaman kympin, kun ei tarvinnut tilata stadintalkkareita kotiin vaihtamaan tiivistettä.

Vessanpönttöni oli lirutellut jo pitkään, enkä edes löytänyt keinoa kuinka saisin sen auki ja tutustuisin sen sielunelämään. Utelias kun olen kaikkea näkemään ja kokemaan.

Tilanteeseen vaikutti ilman muuta sen yllätyksellisyys. Tilanteen aitous ja se että jollakin riittää hyvää tahtoa jakaa muillekin.

Nämä sisintäni liikuttavat asiat ovat yleensä pieniä, yllättäviä, silloin kun niitä vähiten odottaa. Se että olen miettinyt pitkään kameran vaihtoa ja lopulta menen kauppaan ja ostan sen, ei mitenkään erityisemmin ilahduta paria tuntia kauempaa. Sitten vain aletaan kuvaan ja oppimaan. Niin sanottu shoppailu ja heräteostot tuovat poikkeuksetta pahan mielen. Olisinhan pärjännyt tuhlaamatta.

Tuollainen sisäinen, vaikuttava tunne saattaa syntyä vaikka tv-uutisia katsoessa, kun joku kehitysmaan nuori on oikeasti yrittänyt ja oikeasti onnistunut. Helsingin kerjäläiset eivät taas herätä sääliä, sillä minulla ei ole takuuta niiden aitoudesta.

Siis sattuma tai onni eivät myöskään riitä laukaisemaan tätä sisäistä reaktiota. Viiden miljoonan lottovoitto voisi tuoda tyytyväisyyttä ja taloudellista varmuutta, mutta tuskin sisäistä muljahdusta. Sillä rahalla voisi kuitenkin yllättää sellaisia aitoja ihmisiä, jotka vähiten odottavat mitään tapahtuvaksi.

Yllätyksellisyys puuttuu myös kaikesta hyvien tapojen ja protokollien noudattamisesta. Kaavojen mukaan etenevät juhlat ja tilaisuudet voivat olla ihan asiallisen mukavia, mutta eivät ne hevin saa aikaiseksi sisäistä liikutusta.