Ettei vaan tulisi takatalvea

Perjantai 1.3.2024 klo 17.36 - Kauko Niemi

Pressat_pieni_KN232335.jpg

 

Herääkö maailma talviuniltaan. Tämän talven lämpötila oli yleisesti 1‒3 astetta pitkän ajan keskiarvoa alempi. Näin tekivät myös Ähtärin eläintarhan karhut viime viikon puolivälissä. Heräämisaika vaihtelee hieman vuosittain, mutta nyt ollaan melko normaalissa syklissä.

Maaliskuun ensimmäisenä Suomi sai virallisesti uuden presidentin. Onnea uuteen pestiin presidentti Stubb. Mediakin on jo ehtinyt avata salaisen arkkunsa, kuinka Sauli huutaa puhelimeen ja ärtsisti komenteli ties ketä. Siis se vakaa ja uskottava tasavallan presidenttikö. Kyllä Niinistö saa joka tapauksessa täydet peukutukset. Onhan hän kyselyn mukaan Suomen kaikkien aikojen paras presidentti.

Samana päivänä monista uhitteluista huolimatta Aleksei Navalnyin muistotilaisuus pidettiin Moskovassa sijaitsevalla Marinon esikaupunkialueella sijaitsevassa kirkossa. Yllätys, yllätys tilaisuus oli avoin. Mitä se avoimuus sitten tarkoittaakaan, kun  naapurin hallintoon on iskenyt synkkä takatalvi ja se kontrolloi nyt suruakin. Yksikään ruumisauto ei ole suostunut/uskaltanut kuljettamaan ruumista siunaustilaisuuteen. Ruumis saatiin kuin saatiinkin kirkolle.

Paperisesta talviunestaan yrittää herätä myös itsetietoisena ja itsevarmana esiintynyt Helsingin Sanomat. Syventävien sisältöjen päätoimittaja Laura Saarikoski on irtisanoutunut HS:n palveluksesta. Parisen kymmentä muuta seuraa Saarikoskea. Päätoimittaja Erja Yläjärven ja Laura Saarikosken tiedotteet olivat melkoista puppusanageneraattorin tuotosta. Sata kertaa enemmän markkinointia kuin journalismia.

Itse olin 46 vuotta putkeen paperisen Hesarin tilaajana. Sen jälkeen hetken sähköinen asiakas. Yhdessä vaiheessa ”myötähäpeäni” oli niin voimakasta, että silmäilin Hesarin vasta iltapäivällä.

Unkari ei meinaa herätä talviunestaan millään. Miten ihmeessä yksi mies voi vitkutella tuolla tavoin. Mielenkiintoista nähdä millaisilla peukutuksilla Orban jatkaa menestystään. Itselläni ei ole muuta kuin turistikokemusta unkarilaisuudesta. Suomessa asuva tuttavani kommentoi tilannetta sanomalla, että häntä hävettää julkisesti tunnustaa itsensä unkarilaiseksi.

Toivottavasti Suomen toiseksi arvostetuin uutisankkuri Matti Rönkä ei vaivu talviunille. Matti Röngän viimeinen uutislähetys viime keskiviikkona kello 20.30 tavoitti 1,3 miljoonaa katsojaa. Röngän viimeinen uutislähetys oli tämän vuoden katsotuin tavallinen uutislähetys. Röngän ansiot perustuvat työn laatuun, eikä somekeikistelyyn. Siinä on iso ero, niin kuin oli suosituimman uutisankkurin Arvi Lindinkin kohdallakin.

Talviunilta on herätelty reserviläisetkin. Puolustusministeri Antti Häkkäsen yksi lausunto, herätteli laajoja joukkoja. Valtaosa aktivoituneista halusi erota reservistä ja tänä vuonna reservistä onkin eronnut yhteensä 1 435 reserviläistä, joista 1 200 helmikuun aikana. Viime vuonna reservistä eronneita oli koko vuonna 1 650.

Toki on sitten sellaisia, jota haluavat takaisin reserviin. Helsingin Sanomien yleisönosastolla 62 vuotias haluaisi palata takaisin reserviin, sillä hän uskoo, että tarpeen niin vaatiessa olisi minulla vielä jotain annettavaa Suomen Puolustusvoimille.

Niinistön viimeiseksi jäänyt armahdus viime viikolla koski sotilasarvon palauttamista. Presidentin esittelyn päätöksestä selviää, että Vantaalta oleva mies oli pyytänyt, että hänen menettämänsä sotilasarvo, tykkimies, palautettaisiin. Toive toteutui.

Minäkin heräsin miettimään, että mikähän mahtaa olla minun sotilasarvoni varusmiespalvelun ja sen jälkeen neljästi kertaamassa olleella? Tätä tietoa ei löytynyt Santahaminan portilta, Uudenmaan aluetoimistosta. Neuvottiin tiedustelemaan Sotilaslääketieteenarkistosta Viitasaarelta. Vastaus oli, että on kansallisarkiston kamaa. Tunnustan – tuplasti arkistokamaa siis.

Mutta eniten tässä menneen talven lumia miettiessä juuri nyt ihmetyttää tuon herra Putinin terveydentila. Millä keinoin tuollaisissa paineissa voi olla sairastumatta. Ei ainakaan niin sanottu normaali ihminen pysyisi terveenä. Olisi varsin mielenkiintoista nähdä herran veriarvot ja muut hyvinvointia mittaavat arvot. Toisaalta emmehän me tietenkään tiedä mitä tai millaisia sairauksia herra on läpikäynyt.

Siinäpä moni hyvinvointiguru, jopa lääketieteen tutkijat voisivat olla huulipyöreänä ja miettiä hyvinvointisuositusten todellista merkitystä. Sinä päivänä, kun tämän herran terveys pettää, soisi maailmalle mahdollisuuden saada tutkimusnäytteitä mitä biologisesti oikeasti on tapahtunut.

Nyt alkavat aamut valoistua, mutta takatalvi iskee liian monella taholla päivittäin, mutta uskotaan Stubbin virkaanastujaispuheen viestiin, ettei kannata kaikkia pelätä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 4.3.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

Lisää aiheesta:

Navalnyin hautajaiset

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Navalnyi, Sali Niinistö, Alexander Stubb, Helsingin Sanomat, reselvi, Putin, Ähtärin karhut, Unkari, Orban, talviuni,

Kovin on erilaista menoa hallituksissa

Perjantai 22.9.2023 klo 11.10 - Kauko Niemi

Eduskuntapuisto_pieni_IMG_67201.jpg

 Eduskuntapuisto, Helsingin paraatipaikalla ilmentää tällä hetkellä hyvinkin suomalaisen politiikan tilaa

Politiikka on vaikea laji. Sen olemme saaneet viime aikoina huomata ja kokea. Erityisen vaikeaksi sen tekee uskottavuuden rakentaminen ja kun pääasiallisena rakennusaineena on kommunikaatio.

Jos politiikka olisikin seurattavissa raksi ruutuun menetelmällä silloin kun konkreettinen lupaus tai tavoite on toteutunut, olisi se kadunihmisellekin helppoa. Tietäisi ketä seuraavissa vaaleissa kannattaisi äänestää. Nyt tämän onnistumisen sisältö on täydellistä mutua, jota jokainen tulkitsee omista lähtökohdistaan.

Oletan, että olen melko keskiverto suomalainen suhteessa politiikkaan. En ole koskaan ollut yhdenkään poliittisen puolueen jäsenkirjaa kantava yksilö. En ole äänestyskopissa sitoutunut mihinkään poliittiseen suuntaan, vaan minulle tärkeät asiat ratkaisevat sen numeron minkä raapustan äänestyslippuun.

Toki tällainen asia-arvio saattaa pettää pahastikin, jos uskoo ja luottaa yksinomaan ehdokkaan vaaliviestintään ja kampanjointiin. Tuolloinhan on ilmassa paljon heittoja, jopa hyviäkin, joilla ei ole mitään edellytyksiä toteutua.

Hyvän kokonaiskuvan muodostaminen vaatii paljon erilaisia näkökantoja ja paljon taustatietoa, jopa poliittista propagandaa. Mutta kukas sitä jaksaa jatkuvasti seurata tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Voinko luottaa median uutisointiin, edes riippumattoman median. Itselläni on edelleen journalistiliiton jäsenyys ja saan sähköpostiini esimerkiksi kaikki valtioneuvoston tiedotteet.

Nykyisen hallituksen alkutaival on ollut melko hankalan sekavaa. Toisaalta tiedot tapahtumista ovat virranneet melko vuolaasti, eikä vaan juorut hallituksen sisäisistä nahisteluista, vaan myös hallituksen toiminnallisista tavoitteista.

Sanna Marinin neljä vuotta ei rakentanut minulle kertaakaan konkreettista kuvaa, mitä hallitus oikeasti tekee tai mitkä olivat Sanna Marinin keskeiset poliittiset tavoitteet Suomen hyväksi. Marinin henkilökohtaiset tavoitteet tukiryhmineen olivat kyllä pinnalla. Konkreettista oli vain valtion lainan huima kasvattaminen, ikään kuin korot olisivat naulittu maailman tappiin nollaksi. Kaikki muu käytännön tekeminen hautautui ja peittyi Marinin bilemekon helmoihin.

Pian tietysti alkaa purkautumaan Petteri Orpon hyvinkin pikkutarkka hallitusohjelma ja toteutumismahdollisuudet. Pikkutarkkuus ja siitä viestiminen tarkoittaa, että yksityiskohtiin on helppo ja nopea tarttua ja se näkyy nyt mitä erilaisimpina mielenosoituksina ja kannanottoina harvase päivä. Pikkutarkasta hallitusohjelmasta kun on helppo poimia pieni yksityiskohta ja unohtaa kokonaisuus.

Sanna Marinin johtamasta kokonaisuudesta oli vaikea eristää mitään konkreettista. Tosin koronapomoksi itsensä nostanut Krista Kiuru sai aikaiseksi lieviä välikohtauksia, joihin maailman koronatietämättömyys aukaisi mahdollisuudet ilman faktoja.

Nykyinen hallitus ja edellinen hallitus ovat kommunikoinniltaan vastakohtia, enkä nyt tarkoita poliittista höpinää vaan kuinka hoidetaan suomalaisen yhdyskunnan toimivuutta ja hyvinvointia. Seuraavat pari vuotta osoittaa muuttuvatko lupaukset käytännön teoiksi. Nyt meillä on joka tapauksessa läpinäkyvämpää toimintaa seurattavaksi.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 25.9.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Marinin uudessa kuviossa suuri riski

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, hallitus, Petteri Orpo, Sanna Marin, kommunikaatio, viestintä, politiikka,

Mitä hautajaisilla halutaan viestiä

Perjantai 16.9.2022 klo 13.00 - Kauko Niemi

Risti_KN213276.jpg

Lähipäivinä taitaa loppua musta painoväri, kun media revittelee hautajaisilla. Maanantaina kuningatar Elisabethin ja tiistaina Vesa-Matti Loirin viralliset hautaan siunaustapahtumat.

Onko kyse muistamisesta, kunnioittamisesta, vainajan toiveista, näyttäytymisestä, kuulumisesta joukkoon, näyttelemisestä, pelkästä rituaalista vai mitä hautajaisilla viestitään tai halutaan viestiä?

Sittenhän pyörii myös pilakuva, missä suntio ja pappi ihmettelevät kun ei ole ensimmäistäkään saattajaa, vaikka vainajalla on yli 2000 kaveria facebookissa.

Koskettavin toteamus kohdallani olivat papin sanat, kun hyvin läheisen ystäväni uurna laskettiin hautaan – kuolemaa sietää niin kauan, kun se ei tule omasta ovesta sisään. Fyysisesti läheisin kuoleman kokemukseni on ollut puolimetriä viimeisestä henkäyksestä.

Viime viikkoisessa blogissani ihmettelin elinaikaodotteen lyhenemisestä ja nyt sitten päästiinkin yllättäen itse asiaan.

Maanantaiset ja tiistaiset tilaisuudet ovat varmasti ainutlaatuiset. Britanniassa kaikkien arvostama henkilö tuskin saa maanantaina mitään inspiroivia hetkiä, sillä protokollat määrittävät millin tarkasti, kuinka edetään ja aivan varmasti jokainen asia oli myös etukäteen suunniteltu ja päätetty.

Nyt jo tiedämme, kuinka Britanniassa lähipiiri pukeutuu, kuka saa käyttää minkäkinlaista asua, eikä niillä määrittelyillä ole paljoakaan tekoa itse vainajan yksityisen ajattelun kanssa. Eikä liion samisykköjen kannata tehdä mediassa omia tulkintojaan kenenkäkin nappirivistön salaisista viesteistä. Kaiken tämän seremonian säestämänä toki voi ja kannattaakin muistella huikean pitkää kuningattaren tasapainoista uraa.

Ainakin kaksi on pidätetty Britanniassa, jotka ovat huudelleet muuta kuin mitä yleinen mielipide ja brotokolla sallii.

Johanneksen kirkossa, Helsingissä tiistaina onkin jo sitten kovasti paljon eri tunnelma, kun Vesa-Matti Loiri saa viimeisen siunauksen. Tilaisuus ehdittiin jo lanseerata poikkeuksellisena, kaikille avoimena. Kirkkoon olisi mahtunut reilut 2000 ihmistä seuraamaan tilaisuutta.

Nyt kuitenkin omaiset toivovat, että siunaustilaisuus vietetään vain läheisten ja tilaisuuteen kutsuttujen kesken. Omaiset toivovat, että myös tiedotusvälineet kunnioittaisivat tilaisuuden yksityistä luonnetta, eikä kirkkotilassa sisällä kuvattaisi.

Varmaa olisi ollut, että jos kirkko olisi ollut täpötäyttä, olisi myös some ollut pullollaan kuvia tilaisuudesta – olinhan siellä minäkin. Vaikka olisi kerran elämässään nähnyt Loirin vilaukselta livenä.

Loirin kuolemalla ehdittiin jo keräämään poliittisia irtopisteitäkin ehdottamalla valtiollisia hautajaisia. Valtiovalta on nyt edustettuna kutsuttujen joukossa niin kuin presidentin puoliso Jenni Haukiokin. Loiria on muisteltu sivutolkulla. Kuinka moni oikeasti tunsi ja tiesi muuta kuin ulkokuoren ja sen monet eri ilmentymät. Ne vaan eivät ole hautajaisten keskeisintä sanomaa.

Hautajaisia toki ylipäätään leimaa merkittävästi millaiseen uskonnolliseen yhteisöön vainaja on kuulunut. Kirkkojen säännöt ja kaavat ovat melko tarkkoja ja jokaisella omansa. Suomalaisen Evlut kirkon kaavassa on jonkin verran joustoa. Ainakin jos haluaa täyttää kaikki mahdolliset musiikkipaikat ja itse musiikin sisältökin kannattaa aina tarkistaa ja hakea hyväksyntä seurakunnalta.

Muutama vuosi sitten olin siunaustilaisuudessa, missä soi harmonikka. Ei kovin yleinen, mutta vainajan koko elämässä ei ollut kovinkaan montaa päivää ilman haitaria.

Mieleeni on jäänyt myös työ- ja harrastuskaverini viimeinen matka ilman kirkollisia seremonioita, missä tuhka ripoteltiin mereen. Minne käy tuulen ilmassa tie – oli minun lauluosuuteni veneessä.

Evlut kirkko on monitulkintaisuudellaan saattaa tuottaa seurakuntakohtaisesti tai jopa pappi-kohtaisesti vääntöä viimeiselle matkalle. Valitettava tilanne tapahtui pari kuukautta sitten kun siunausta toimittava pappi oli niin juovuksissa, että siunaustilaisuus piti keskeyttää.

Itse olin viime viikolla ystävän äidin uurnanlaskutilaisuudessa. Vainaja oli ollut kaikki 89 vuotta kirkon jäsen, mutta eläessään vakaasti sitä mieltä, ettei halua kirkollista seremoniaa. Niinpä seurakunnalta saatiin lupa vain laskea tuhkauurna maanlepoon.

Tilaisuus oli pieni ja kaukana perinteisistä hautajaisista. Luettiin muutama vainajan kirjoittama runo ja yksi laulu. Tunnelma oli kertakaikkisen aito ja erilaisen teeskentelemätön. Ulkopuolisenakin pystyin aistimaan ne keskustelut, joita kuolemaa odotellessa oli käyty.

Sittenhän on niitäkin, joka eivät kuulu kirkkoon, mutta viime hetkellä haluavatkin kirkollisen seremonian. Järjestelyt vaativat joustavuutta seurakunnalta ja papilta.

Toisen elämää arvostaen ja kunnioittaen voidaan tehdä paljon muutakin kuin käydä ostamassa pieneksi hetkeksi kallis kukkalaite. Viime perjantaina klo 12:00 Suomen taksiautoilijat pysähtyivät minuutiksi ja nousivat autoistaan minuutiksi kunnioittamaan Asikkalan taksimurhan uhria. Vaikuttava, vilpitön ja laaja operaatio.

Helmikuussa 2020 Jörn Donnerin siunaustilaisuudessa kappelissa arkkuun sai kiinnittää post it -lappuja. Donner käytti aina paljon post it -lappuja, kun hänellä oli paljon muistettavaa. Kaikki saivat laittaa kappelissa arkkuun lapun ja kirjoittaa terveisensä Jörnille. Tässäkin toteutettiin vainajan tahtoa, joka oli kieltänyt kukat.

Valitettavan harvat keskustelevat aidon rehellisesti viimeisistä toiveista silloin kun ajatus vielä kulkee. Tai sitten lähtö tulee niin pikavauhdilla, ettei ole ollut mahdollisuuksia keskustella. Huonoin vaihtoehto on siinä vaiheessa ryhtyä googlaamaan, kuinkas nyt edetään tai toteuttaa tiukasti uskonnollista kaavaa. Lopputulemana on tilaisuus muiden joukossa, missä aitous ja läsnäolo ovat poissa.

Toki hautajaiset ovat usein niitä tilaisuuksia, missä tavataan harvemmin nähtyjä sukulaisia.  Donnerin kaikki lapset olivat ensi kertaa fyysisesti koolla isänsä hautajaisissa. Mutta kaikkein nolointa on vetää tällaiset juhlat näyttävästi överiksi, vaikka olisi millainen sankari arkussa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona maanantai 19.9.2022 alkaen FinnRadio.fm -kanavalla

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Finnradio.fm, kuningatar Elisabeth II, Vesa-Matti Loiri, hautajaiset,

50 miljoonalla immuniteettitalkoot

Lauantai 26.3.2022 klo 11.51 - Kauko Niemi

Immuniteetti.jpg

 

Kahdessa vuodessa, kun oikein tosissaan olisi yritetty, olisi mitä todennäköisemmin pystytty kasvattamaan ihmisten vastustuskykyä koronaa ja muitakin pöpöjä vastaan ja pitkällä tähtäimellä pienentämään sairaanhoidon kuormitusta.

Mutta ei sanallakaan vihjaistu siihen suuntaa. Viranomaisten rajoituksia, sääntöjä, rokotuksia ja kemiaa tuputettiin hirveällä määrällä rahaa. Mitäs jos immuniteetin kasvattamiseen olisi käytetty 50 miljoonaa eroa? Tarjottu erilaisia mittauksia, että totuus olisi tullut käsin kosketeltavaksi.

Tässä vaiheessa painotan, etten vastusta rokotuksia enkä varovaisuutta, saati vastuuta omasta ja muiden terveydestä. Tämä blogi ei perustu kuin osittain faktoihin mutta sitäkin enemmän maalaisjärkeeni ja omiin tuntemuksiini.

Jos olisi pakottamatta ja tyrkyttämättä kerrottu ymmärrettävää ja motivoivaa faktatietoa immuniteetin mekanismeista ja sitten keinoista, joita kannattaa kokeilla. Kahdessa vuodessa olisi ehtinyt tapahtua paljon. Omakohtaisesti olen tulkinnut, että minun kroppani pistää muutoksia hanttiin noin kuusi viikkoa ennen kuin muutokset alkavat tapahtumaan. Kaksi korona vuotta olisi ollut oikein sopiva aika, kun ihmiset ajattelivat joka tapauksessa terveyttään.

Siis ei missään tapauksessa mitään viikoittaista lööppijournalismia toistellen jatkuvasti samoja reijolaatikaisia ja pekkapuskia. Pohjois-Karja-projektikin on jo moneen otteeseen osoitettu rasvaiseksi kuplaksi.

Oikeassa tieteessä kaikki muuttuu ja kumoaa vanhat käsitykset sekä jokaisella ihmisellä on omanlaisensa immuniteetti koostuen ihmisen kokonaisuudesta. Yhden leipäviipaleen muuttaminen toiseksi ei tarkoita juurikaan mitään. Kuvittelen, että maailmalta löytyisi tutkimuksia immuniteetin kasvattamisesta kokonaisvaltaisemmin kuin yhden vitamiinin tai ruoka-aineen merkityksen kautta.

Viime viikolla pohdittiin neljännen rokoteannoksen pelisääntöjä. THL on suositellut tähän saakka neljänsiä annoksia vain niille 12 vuotta täyttäneille, joiden immuunipuolustus on voimakkaasti heikentynyt. Jos tällainen heikentynyt-määritys pystytään tekemään, niin jollakin täytyy olla syvällisempää ja konkreettisempaa tietoa immuunipuolustuksen heikkoudesta.

Onkos kukaan esittänyt missään yhteydessä vakavissaan immuunipuolustuksen vahvistamista keinolla millä hyvänsä. Entä jos tarjottaisiin yli 30 rasvaprosentin omaaville henkilöille ilmaista laboratoriotestipakettia ja tiedettäisiin mitkä kaikki asiat ovat jo ehtineet mennä pieleen. Tai jotain vastaavaa – vaikkapa ylenpalttinen sokerin rajaaminen elintarvikkeissa samoin kun erilaiset säilöntäaineet ja muu kemia.

Omakohtaisesti minulle tapahtui jotain merkittävää 11 vuotta sitten kolmen peräkkäisen ylipitkän flunssan jälkeen. Kun ei voinut pahemmaksikaan mennä, lopetin kausirokotteet, aloin päivittäisen d-vitamiinin 100 ug käytön (jatkuu edelleen) ja lopetin totaalisesti kaiken maailman buranoiden käytön. Tämän jälkeen ei ole ollut yhtään flunssaa, eikä toistaiseksi koronaakaan. Koronapiikkejä olen ottanut kolme. Faktaa ei minullakaan ole, muuta kuin d-vitamiinitasoni on näinä vuosina noussut 62:sta 173:een. Kipulääkkeiden lopettaminen saattaa viitata vatsan terveellisempään bakteerikantaan, jolla monien tutkimusten mukaan on hallitseva merkitys terveyteemme, jopa aivojemme toimintaan.

Suomessa aikuisväestöstä on ylipainoisia 62 prosenttia- eli kohta kaksi kolmasosaa. Itse kuulun tähän joukkoon (rasvan suhteellisella osuudella mitattuna). Koronan takia tehohoitoon joutuneista 94 prosenttia oli ylipainoisia. Ylipaino lisännee myös kolmentoista eri syövän riskiä. Kaikesta huolimatta ylipaino on suurimalle osalle ihmisiä enempi vain ulkonäkökysymys. Lööpit sekä ennen ja jälkeen somekuvat kertovat kuinka monta numeroa pienempiä vaatteita laihduttaja käyttää, eikä juurikaan mitään tietoa terveydellisistä muutoksista.

Nopeilla vippaskonsteilla painoa pudottavat sekoittavat vain hormonitoiminnan. Näin todistelee pitkään asiaan perehtynyt lääkäri Taija Somppi kirjassaan Parantavat hormonit. Hormonaalisesti tasapainoton elimistö ei immuniteettia kasvata ja saattaa olla yksi laaja ongelma-alue.

Pelkällä painonpudotuksella ei tietenkään ratkaista korona immuniteetin heikkoutta tai vahvuutta, eikä muitakaan vastustuskykyongelmia. Kuinkas onkaan sitten unen kautta syntyvä palautuminen ja stressiputken katkaisu jokaisena yönä. Kuinka on henkinen tasapaino. Onko jatkuva lääkitys päällä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Painonpudotus on toki hyvä aloitus, kunhan tekee oikealla tavalla.

Immuniteettitalkoiden ongelmana on tietenkin se, että maamme sairaudenhoidon lähtökohtana on löytää yksi oire ja määrätä siihen lääke 15 minuutissa. Itse juurisyyt veisivät liikaa aikaa. Tähän kaavaan immuunivasteen kartoittaminen ja kasvattaminen mahtuu huonosti. Kuitenkin uusin rokotesuositus pystytään määrittelemään immuunivajeisille.

Immuniteetistä on paljon tietoa yleisellä tasolla ja etenkin yksittäiset tuotekauppiaat kertovat kuinka jokainen pilleri tai pulveri kasvattaa immuniteettia. Harvoin kuitenkin avataan sitä mekanismia ja ymmärrystä - kuinka?

Immuniteetti tulee latinan sanasta immunitas, joka tarkoittaa koskemattomuutta. Laajasti katsoen immuniteettiin lasketaan kaikki kehon puolustus- ja suojajärjestelmät infektioita vastaan.

Elämän kannalta keskeistä on torjua ympäristöstä tunkeutuvia bakteereita, viruksia, alkueläimiä ja matoja. Immuniteetin täydellinen pettäminen johtaa yksilön kuolemiseen infektiotauteihin, ellei tila ole lyhytaikainen tai hoidettavissa.

Lopeta ainakin supersiisteys ylenpalttisilla kemiallisilla kodin puhdistusaineilla ja ole iloinen jokaisesta lapsesi luontoleikistä ja likaisista käsistä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 28.3.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, vastustuskyky, immuniteetti, ylipaino, korona, terveysmittaukset, Taija Somppi, Amplia, rokotus, hormonit,

Kaikki panokset luonnonmukaisen immuunivasteen kehittämiseen

Lauantai 18.9.2021 klo 10.04 - Kauko Niemi

Voimistelu_KN218587.jpg

Mitäs tapahtuisi viidessä vuodessa, jos koronan intensiteetillä, tällä huolehtimisen määrällä ja rahalla testattaisiin ja määriteltäisiin suomalaisten kuntoa ja ennen kaikkea luontainen vastustuskyky eli immuunivaste.

Toki nyt voi kuka tahansa mennä omalla kustannuksellaan labraan ja saada ainakin Synlabilta tai Puhdilta noin satasella kolmisenkymmentä markkeria omasta tilastaan. Mitä minulle kuuluu?

Tällä hetkellä on niitä, jotka ovat saaneet molemmat rokotteet ja silti ovat sairastuneet koronaan, tosin ehkä lievemmin. Ja sitten on niitä, jotka eivät ole ottaneet yhtään rokotetta ja eivätkä ole sairastuneet tai eivät ole sitä yksinkeraisesti huomanneet, vaikka olisivatkin tartunnan saaneet.

Molemman sorttisia ihmisiä löytyy. Mikä sitten erottaa nämä ihmiset? Eihän se ole tuurista kiinni eikä sattumaa, vaan oma luontainen vastustuskyky reakoi tavalla tai toisella. Sekin alkaa jo pikkuhiljaa valjeta, että riskialttiita ovat ylipainoiset, joiden elämäntyyli ja ruokatottumukset eivät ole rakentaneet riittävää vastustuskykyä. Eikä korona ole ainoa tauti, joka käyttää heidän tilannetta hyväkseen. Tosin korona on vikkelämpi ja ärhäkkäämpi hyödyntämään mahdollisuudet.

Kolmatta rokotusta perustellaan voimakkaalla immuunivasteen puutteella, sillä kaksi rokoteannosta ei riitä suojaamaan riittävästi koronavirustaudilta, vaan heille suositellaan kolmen annoksen rokotussarjaa. Tosin perimmäinen syy taitaa olla vanhenevat rokotteet.

Nyt kun vihdoin olemme oppineet pesemään kätemme ja muutenkin siistimmiksi niin olisiko aika siirtyä sisäisiin puhtauksiimme – antaa soluillemme luonnollista voimaa tapella näitä kaiken maailman pöpöjä vastaan. Eikös olisi aika virittää koko yhteiskunta kasvattamaan immunivastettaan.

Hankittu immuniteetti perustuu soluihin, joilla on erityiset, spesifiset reseptorit mikrobeja vastaan. Elimistössä tuotetaan jatkuvasti miljardeja spesifisiä soluja, joilla kullakin on oma spesifinen reseptorinsa, eli kukin solu tunnistaa tietyn mikrobin tai muun antigeenin.

Kun solu kohtaa mikrobin, alkaa sota sitä vastaan. Lopuksi immuunivaste vaimenee, ja jäljelle jää niin sanottuja muistisoluja, jotka mahdollistavat kyseisen immuunivasteen nopean reaktion, jos kyseinen mikrobi tavataan uudestaan elimistössä. Muistisolujen ansiosta ihminen ei yleensä sairasta tiettyä mikrobitautia kahdesti.

Jos ja kun olet hyvässä kunnossa koronakin jättää vain ”toimivat muistot” tulevaisuuden varalle. Pelkkä rokotus ei näköjään kaikille riitä. Johtunee pitkälti siitä, että tämä on luontainen prosessi, jota ei ihan loppuun asti pystytä kemiallisesti ohjaamaan.

Uudessa israelilaistutkimuksessa vertailtiin koronataudin sairastamisen tuomaa immuniteettia koronarokotesarjasta saatuun immuniteettiin ja todettiin, että koronan sairastaneiden riski sairastua uudelleen on huomattavasti alhaisempi kuin rokotteen saaneiden.

Sairastettu tauti tuo yleensä muidenkin tautien osalta tyypillisesti rokotetta paremman immuniteetin. Rokotteen idea on ikään kuin matkia infektiota, ettei tarvitse sitä tautia sairastaa kaikkine mahdollisine lisähaittoineen, joita koronan kohdalla onkin ollut huomattavasti normaalia enemmän. Immuniteetin kasvattaminen pelkän koronatartunnan kautta on tällä kertaa normaalia tartuntatautia huomattavasti isompi riski.

Kun tuota sotaa mikrobeja vastaa ryhdytään käymään vaikkapa antibiooteilla, niin nykyään jo jokainen tietää, että silloin kehossa tapetaan sekä vihollisia että puolustajia. Nyt kinataan enään, kuinka pitkään kehon palautuminen kestää antibioottien jälkeen – onko se puolivuotta vai kolme vuotta. Tietenkin vaihtelee minkä kuntoiseen kroppaan niitä ängetään.

Antibioottien liika- ja väärinkäyttö on todella iso ongelma, joka uhkaa viedä ihmiskunnalta sen aseen tulehdustautien nujertamisessa. Current Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa. Antibioottien vaikutus ulottuu valitettavasti jo syvälle luontoonkin.

Toinen suruttoman huoleton tapa sekoittaa omaa luontaista immunivastetta on napsia erilaisia kipulääkkeitä. Tuoreen Iltalehden artikkelin mukaan Itä-Suomen yliopiston dosentti, erikoislääkäri Hannu Kokki toivoo, että esimerkiksi hammassärkyyn tai leikkauksen jälkeiseen kipuun yleisesti käytettyjen parasetamolia ja kodeiinia sisältävien kipulääkkeiden, kuten Panacodin, määrääminen vähenisi merkittävästi tai jopa loppuisi kokonaan.

Vuonna 2019 noin 321 000 suomalaista sai Kelalta korvausta keskushermostoon vaikuttavista opioidikipulääkkeistä. Eri arvioiden mukaan noin joka kymmenes tai joka viides heistä tulee lääkkeelle riippuvaiseksi. Ja sitten on tämä burana-porukka, joka napsii särkylääkettä jokaisen illanvieton jälkeen.

Nyt koronan jälkeen varmasti selviää osittain, millaisia vaikutuksia vastustuskykyyn on erilaisilla vitamiineilla ja ravintolisillä. Tässä ongelmana on se, ettei virallinen koululääketiede lääketeollisuuden myötävaikutuksella halua ottaa rehellisesti kantaa vitamiinien vaikutukseen. Useat, mutta hajanaiset tutkimukset antavat ymmärtää, ett D-vitamiinilla olisi kohtuullisen selkeä vaikutus immunivasteeseen. Sitähän suomalainen tarvitsee ihan pillereistä, koska auringon vaikutus ihon kautta ei vuositasolla riitä.

On täysin turhaa ihmetellä, onko oikea määrä D-vitamiinia 10 vai 50 ug. Sekin on mitattavissa ja todettavissa mikä määrä kenellekin on sopiva.

Meillä jokaisella on oma solutasoinen historiamme ja sitä ei tiedetä luulemalla eikä arvaamalla ei edes lääkärin tietotaidolla. Perusasioiden mittauksella pääsee oikeille jäljille. Meillähän on jo useita eri virallisia seulontoja ja niiden hyviä tuloksia. Eikö olisi järkevää terveydenhoitoa laajentaa ennakoivia mittauksia immunivasteen tehostamiseen.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 20.9.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Lisää aiheesta:

Karkkien, sipsien ja muiden herkkujen somemarkkinointiin halutaan pelisäännöt

Väärä kipulääke voi aiheuttaa myrkytyksen tai verenvuodon

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, immuniteetti, immuunivaste, vastustuskyky, Puhti, Synlab,

Minusta on hyvää vauhtia tulossa kelpo ateisti

Torstai 7.1.2021 klo 21.15 - Kauko Niemi

Ateisti_KN211467.jpg

 

Huomaan, että olen kiihtyvää vauhtia kasvamassa, siis muuttumassa ateistiksi. Nimittäin puolueateistiksi. Kirkko jääköön rauhaan tällä kertaa. Poliittisista puolueista on kasvamassa pelkkien omien kupliensa räyhääjiä, vaikka niiden pitäisi ajaa meidän äänestäjien yhteistä hyvää toimintakykyä ja hyvinvointia tänään ja tulevaisuudessa hieman eri puoluepainotteisilla keinovalikoimilla.

Tietenkin yksi hyvä keino tämän kehitykseni pysäyttämiseksi on lopettaa poliittisten puolueiden seuraaminen ja antaa ääni ensi keväänä puhtaasti vaikkapa ulkonäön perusteella, joka sekin on yksi selkeä kriteeri. Kenellä isoimmat tissit tai hauikset.

Sauli Niinistö peräänkuulutti uudenvuoden puheessaan oikeasuhtaisuutta: ilman vastuuta ei ylläpidetä oikeuksiakaan. Peukutus tälle viisaalle ilmaisulle.

Niinistön viisauden takana on täydellinen esimerkki, kun hänet valittiin presidentiksi.  Hän oli kansalaisryhmittymän ehdokas, eikä suoraan minkään puolueen ehdokas. Hän ei jäänyt kiitollisuuden velkaa yhdellekään puolueelle. Mielellään jättäisin poliittisen puolueen väliin tulevissa kunnallisvaaleissakin ja antaisin ääneni jollekin luotettavalle ja sitoutumattomalle järjen äänelle, enkä jonkun puolueen sisäiselle räyhäämiselle.

Puolueiden kuvottavuus syntyy, kun ei pystytä keskustelemaan asioista asioina eri näkökulmista ja niiden merkityksistä. Eri näkemyksiä kyllä pystytään käytännössä yhdistämäänkin. Nyt puolueet pystyvät vain mölisemään ja menemään puoluetasolla jopa henkilökohtaisuuksiin unohtaen itse asia. Toimitaan jatkuvasti jotakin vastaan eikä jonkin puolesta.

Politiikko voisi ottaa oppia vaikka nuorten MM jääkiekon pronssia voittaneen Matias Mäntykivi, 19 kommentista - kun pelataan logolle rinnassa eikä nimelle selässä, peli voitetaan!.

Koronan hoitaminen tai minkä muun kriisin tahansa kuten tällä hetkellä ilmastokriisin pitää varautua etukäteen. Kriisissä ei voi luottaa poliitikkoon, kuvaa hyvin Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Anna-Liina Kauhanen.

Kauhanen kirjoittaa, että koronan aikana virologit joutuivat myös politikoimaan, sillä poliitikon dna:ssa on haluttomuus tehdä ikäviä päätöksiä. Edes ministerit eivät ole tottuneita eivätkä halukkaita aina ajamaan yleistä etua, vaan poliitikko painottaa jonkin tietyn ryhmän etuja. Virologia ei kuitenkaan aina jättänyt poliitikoille vaihtoehtoja.

Poliitikkojen olisi ymmärrettävä tieteen tulokset ja tehtävä niistä johtopäätökset, vaikka päätökset olisivat epäsuosittuja, jatkaa Kauhanen. Silti kovin usein poliitikot päättävät niin kuin kovaäänisimmät vaativat ja jolla saa parhaita tuloksia puolueelle. Enemmistökin voi kuitenkin olla väärässä. Paine voi johtaa paitsi vääriin päätöksiin myös siihen, että päätöksiä ei saada tehtyä lainkaan.

Vaarallisinta demokratialle ja yhteiskunnan selviytymiselle on rikkoa kovaäänisimpien vaatimuksesta hiljaisempien oikeuksia. Kun kriisi vyöryy päälle, valmis vastuunjako, lait ja toimintamallit auttavat selviytymään. Pandemian taittamisessa välttämätöntä on myös yhteistyö yli rajojen.

Suomessa on toivon mukaan ensi keväänä myös vakaita ja valistuneita äänestäjiä, jotka eivät  lähde populistien kelkkaan.

Viime vuodelta on aivan riittävästi esimerkkejä siitä, kuinka puolueiden oma etu ajaa kaiken edelle. Ja Yhdysvaltojen niin sanotusta demokratiasta on jäljellä enää puolueiden toimimaton kahtiajako. Trumpin viimeisten puhelujen nauhoitukset osoittavat millä tolalla Yhdysvalloissa ollaan ja millaista esimerkkiä sieltä otetaan.

Toki ymmärrän, että ideaalitapauksessa puolue ajaa teoriassa jotakin asiaa tai linjaa ja mitä useampi on ajamassa, niin sitä suurempi mahdollisuus on saada edes jotakin aikaiseksi. Mutta kun lukee vaikka Helsingin Sanomien kuukausiliitteen Katri Kulmunin haastattelun, niin puolueiden sisäiset väännöt ovat todella kaukana yhteiskunnan yhteisen hyvän kehittämisestä.

Myötätuntoa Kulmunille tuli muiden eduskuntapuolueiden kollegoilta. Omien kanssa oli toisin. Poliitikon omassa ryhmässä vallitsee aina kilpailu, ja siellä ajatus liikkui jo eteenpäin. Eikä tämä ole suinkaan Keskustapuolueen yksinoikeus.

Minulla ei ole koskaan ollut yhdenkään poliittisen puolueen jäsenkirjaa ja toivottavasti ei tulekaan. Se ohjaisi aivan liian tiukasti ajatuksia johonkin vallalla olevaan, jopa keksittyyn ja markkinoinnin suuntaan. Olen puhtaasti asioiden pohjalta varmaan elämäni aikana äänestänyt kaikkia puolueita jossakin vaiheessa tai jossakin vaaleissa. Paitsi yhtä, jonka esittämät näkökannat eivät millään tavalla istu minun sisäiseen arvomaailmaani.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 10.1.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Tutustumisen arvoisia juttuja

Brexit – temppu ja miten se tehtiin

Suomen vitsikkäin puolue

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Sauli Niinistö, Donals Trump, puolueet, politiikka, Matias Mäntykivi, Anna-Liina Kauhanen, Katri Kulmuni

Nukun sitten ensi viikolla, kun on aikaa

Perjantai 9.8.2019 klo 16.47 - Kauko Niemi

Kuinka usein sanot itsellesi, että syön sitten ensi viikolla, kun on enemmän aikaa?

Uni on yhtä tärkeä kuin ravinto ja liikunta, joissakin tapauksissa jopa tärkeämpi. Suhtautuminen nukkumiseen ja lepoon vain valitettavasti vaihtelee paljon ja siihen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Eivät edes lääkärit tarkista millään tavoin unta ja palautumista.

Nukkumiseen liittyy myös valitettavia ja arvelluttavia myyttejä. Ihminen kehuu itseään ja omaa muka tehokkuuttaan, sillä kuinka vähällä unella hän tulee toimeen. Siihen olen minäkin sortunut, vaikka totuus on juuri päinvastainen. Huonosti palautuneena olet kaikkea muuta kun tehokas. Aika ja tulokset ovat kaksi eri asiaa.

Toki olemmehan kaikki erilaisia nukkujia. Uniongelmista puhuttaessa pääsääntöisesti keskitytään siihen, kuinka pääsisi uneen. Minulle Ouran sormus muistuttaa tämän tästä, että nukahdan liian nopeasti. Eli olen Ouran analyysin mukaan ilalla liian väsynyt nukkumaan mennessäni.

Kiinnostuin unestani viime marraskuussa. Nyt olen tutkivana journalistina selvitellyt asiaa kolmella eri laitteella. Kahdella kellolla Polar ja Withings sekä Ouran varta vasten lepoa ja palautumista tulkitsevalla sormuksella.

Näiden kolmen eri laitteen väillä on jonkinmoisia eroja. Erot ovat verrattain pieniä ja yökohtaisesti kuitenkin kovasti saman suuntaisia. Tulosten vertailu ei aiheuta ristiriitoja öisestä unen laadusta, eivätkä missään tapauksessa kumoa toisiaan. Eniten luotan Ouraan ja ennen kaikkea se tekemiin tulkintoihin.

Kyseessähän ei missään tapauksessa yksittäisten tietojen oikeellisuudesta vaan pitkäaikaisten muutosten seuraaminen.

Tässä vaiheessa moni nostaa varottavan sormensa ja sanoo, että mittaaminen aiheuttaa vain stressiä. Itse tykkään kuitenkin ”faktoista” ja etenkin niiden muutoksesta. Ja ennen kaikkea, jos pystyy toistamaan muutosta ja löytämään omista tavoistaan ja tekemisistään syitä ja seurauksia.

Toinen näkökulmahan voi olla, että numerot osoittavat suoraan hyvää palautumista ja opit luottamaan lepoosi ja uni sen kun paranee entisestään. Miten ihmeessä se voisi tuottaa stressiä.

Nykytekniikkahan on myös sen verran kehittynyttä, että sinulle ei jaeta raaka-numerotietoa, vaan mitatun tiedon pohjalta valmiita analyyseja. Omalla kohdallani Oura on muuttanut nukkumaanmeno aikaa jo viidesti 10 kuukauden datan pohjalta. Nyt minun optimaalinen nukkumaanmeno aika on kello 21:00 – 22:00 välillä. Siis heti Ylen iltauutisten jälkeen punkkaan. Ja tuota olen myös kokeillut ja siihen pitää uskoman. Sen verran hyviä ovat muut tulokset ja omat tuntemukset aikaisin sänkyyn menosta.

Kymmenen kuukauden mittausten seurauksena oma unirytmi on suurin muutos ja sen aiheuttamat tulokset ovat vakuuttavia. Syvän unen määrä on kasvanut merkittävästi ja se myötä hieman ongelmallinen verenpaineeni pysynyt hyvällä tasolla ilman lääkitystä. Vuosien varrella lääkärit ovat muutamaan kertaan tyrkyttäneet verenpainelääkitystä, mutta yksikään lääkäri ei ole koskaan kysynyt kuinka sinä nukut.

Mittaukset osoittavat toisaalta, että palautumiseni ei ole kovinkaan hyvällä tasolla. Nyt seuraavan vuoden etsinkin sitten ratkaisuja omilla tekemisilläni, kuinka sitä parannetaan. Sehän vaatii suositusten tulkintaa. Taustatiedon ymmärtämistä ja ennen kaikkea omien tapojen ja tekemisten muuttamista ja uuden kokeilua. Ja tätä kaikkea pystyn nyt seuraamaan numerollisesti.

Pari muutakin nukkumiseeni liittyvää asiaa pitää tarkistaa. Mitään näitä en olisi pystynyt tiedostamaan ilman mittausta. Ja minulle mittaukset eivät aiheuta mitään stressiä, vaan juurikin päinvastoin.

Ilman mittauksia lukisin mitä mistäkin ja kuuntelisin toisten ihmisten satunnaisia kokemuksia. Kokeilisin sitä sun tätä, enkä tietäisi oikeastaan mihin suuntaan muutosta on tapahtumassa - josko laisinkaan. Voisiko olla mitään turhauttavampaa.

Näinhän se menee ravinnonkin suhteen. Mittanauha ja vaaka kertovat mihin suuntaan ollaan menossa ja viimekädessä luotettavaa tietoa muutoksesta ja hyvinvoinnista saat labrakokeista. Nekin mittauksia, joita voidaan verrata aiempiin mittauksiin kehityksestä.

Kolmas elementti hyvässä terveydessä on liikunta. Liikunnan vaikutusta uneen kannattaa myös tulkita, koska se on erittäin suuri. Liikunnan toistettavuus on myös hallittavissa ja kytkettävissä unen dataan.

Tuolla Oura FB-ryhmässä eräskin henkilö löi datan pöytään mitä tapahtui viidessä kuukaudessa, kun aloitti reiluun hengästymiseen asti ulottuvan säännöllisen liikunnan. Hänen kohdallaan liikunnalla ajettiin ulos muuta sairautta. Samalla uni ja palautuminen parani todella paljon. Kumpi on kana ja kumpi muna. Mene ja tiedä.

Uni, lepo, palautuminen ovat vähintäänkin yhtä keskeinen hyvinvoinnin peruspilari kuin ravinto ja liikunta. Aivosi tarvitsee oman ohjelmointiaikansa joka ikisenä yönä. Kymmen kuukauden datasta pystyn näkemään, että omalla kohdalla syvää unta minulla ei ole koskaan kello 02:00 jälkeen. Joten ainoa tapa on saada sitä menemällä aikaisemmin nukkumaan. Varsin yksinkertaista kun tietää.

 

Tämä on kuultavissa podcastina www.finnradio.fm nettiradiossa ma 11.8.2019 alkaen klo ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, uni, terveys, palautuminen, nukkuminen, Polar, Oura, Withing,

Fillarilla Senaatintorilta Markuksentorille - 20 V

Keskiviikko 26.6.2019 klo 9.04 - Kauko Niemi

Tänään on tasan 20 vuotta siitä, kun aloitin yllytyshullun, mutta erinomaisesti suunnitellun ja treenatun fillarimatkan Helsingistä alppien yli Venetsiaan.

Joka vanhoja muistelee niin sitä tikulla silmään, mutta kuitenkin uhmaan tällä kertaa tätä elämäni lempiohjetta.

Ehkä tällä muistelulla on perusteluja senkin takia, että nykyisin lentämisen ja kaikella  muullakin matkailun aiheuttamalla ilman saastuttamisella ei kovin paljon irtopisteitä saa kerättyä.

Lähtökohtana oli tietysti se, että meidän neljän kaverin, Jannen, Simon, Jounin ja minun elämässä on vain tasan yksi vuosituhannen viimeinen kesä ja siitä pitää tehdä ikimuistoinen. Ikimuistoinenhan siitä tuli 17 päivää ja keskimäärin 100 kilometriä päivässä polkien läpi Euroopan.

Porukan ikähaarukka oli 36 – 39 – 40 ja 55 vuotta. Itselläni oli siedettävästi fillarikilometrejä takana ja kokemustakin, kun viidesti sotkenut Helsingistä Kemiin. Käytännön nyrkkisääntönä pitäisin, että harjoituskilometrejä pitää olla minimissään saman verran kuin suunniteltu matka. Mieluusti puolitoista kertaa. Kalustona ryhmällä oli yksi maantiepyörä, yksi maastopyörä ja kaksi siltä väliltä.

”Suunnittelun suomenmestariksi” – voin hyvin nimittää Jannen. Paitsi, että Janne osasi lukea karttoja, niin hän ymmärsi mihin meidän muiden fyysiset ja henkiset rahkeet riittäisivät. Ennakkoon toki treenattiin yhdessä ja erikseen lenkeillä ja jonkin verran salilla.

Suunnitelman suurin muutos oli niinkin vaatimaton kuin yhden suunnitellun lepopäivän vaihtaminen kahteen lyhyeen, puolenpäivän ajoon. Tiukkapipoisuutta ei onneksi matkaan mahtunut, eikä yöpaikkojen tähtiä laskettu, eikä yöpaikkoja oltu varattu etukäteen.

Aikataulu oli kuitenkin kiinteä, sillä yksi meistä tuli heti ennakkoon varatulla paluulennolla takaisin Suomeen ja kolme jäi Italiaan viikon rantalomalle ja sitä varten oli pakettimatka ostettu etukäteen ja siitä jätettiin vain menomatka käyttämättä.

Kaksi lentävää lausetta – kestääkö vielä kauan (renkaanvaihto, pissaaminen jne) – kyllä Suomi on pannukakku – kuvaa pitkälle kuitenkin, että matkaa oltiin tekemässä tosissaan ja ajettiin tilanteiden ja olosuhteiden mukaan.

Autokokemukset eurooppalaisista kymmeniä kilometrejä hiivuttavista ylämäistä ei ihan anna todellista kuvaa millaista hiertämistä se on polkupyörällä. Pistää vilkuilemaan, josko jarrut olisi jotenkin hirttänyt kiinni. Tie näyttää tasaiselta mutta jalkatyötä on tehtävä tolkottomasti.

Autolla Saksan läpiajo kerryttää mittariin noin 900 kilometriä ja polkupyörällä reilu tonni.

Heti ensimmäisen päivän saldo oli 119 kilometriä keskinopeudella 18,3 kilometriä tunnissa. Travemünde - Lüneburg. Tavoitteenahan oli ajaa keskimäärin 110 kilometriä päivässä. Kotimaiset harjoitusajot antoivat viitteitä siitä, että keskinopeus olisi 20-21 kilometriä tunnissa, mutta ensimmäisen päivän kokemusten perusteella nopeutta on pudotettava ja ajettava hieman pidempää päivää. Ensimmäinen ajopäivä kun alkoi kahdella rengasrikolla, yhdellä harhaanajolla, runsaalla vesisaateella ja melkoisella vastatuulella.

Lisäksi saksalaiset pyörätiet ovatkin yllättäen melkoisen muhkuraisia erillisiä reittejä pitkin peltoja ja metsiä erillään valtaväylistä.

Jokainen mukana raahattu gramma on merkityksellinen. Itselläni oli selkäreppu, pieni satulalaukku ja toinen pieni laukku ohjaustangossa. Jokainen vaatekappale oli valittu punnituksen jälkeen ja reppu painoi tavaroineen 4,7 kg. Nyt jos pakkaisin, niin ottaisin esimerkiksi vain kolme sukkaa mukaan. Kaksi jalassa ja yksi pesussa. Taisi olla jo toinen päivä, kun Simo jätti painavat farkkunsa bussipysäkille.

Matkan kohokohdaksi tai paremminkin sanottuna korkeimmaksi kohdaksi muodostui Grossglocknerin kautta alppien ylitys. Se on polkupyörällä henkeä salpaava, silmiä hivelevä ja jalkoja puuduttava, silti niin monen unelma.

Tämän korkeammalta ei sitten maatie Euroopassa kuljekaan. Maantien korkein kohta on 2504 ja todella jyrkkää nousua riittää kaiken kaikkiaan 27 kilometriä. Sadepilvet peittivät maisemaa, ehkä onneksi. Muutaman serpentiinimutkan jälkeen olin varma, että pian tulee Pyhän Pietarin portti vastaan.

Kova tuuli ja kolmeen asteeseen laskenut lämpötila hyydyttää sopivasti menohaluja. Parhaimmillaan oli lunta kummallakin puolen tietä. Tällä osuudella katselimme kateellisena Jounin maastopyörävalintaa.

Ja sieltä korkealta sitten vain lasketellen Venetsiaan.

Rantalomallakin piti kaiken kukkuraksi hypätä vielä pyörän selkään ja käväistä Slovenian puolella kääntymässä. Tullimiehen kommentti jäi elävästi mieleen – polkupyörä ja Suomen passi – aika harvinainen yhdistelmä.

Matkailu avartaa ainakin tällainen, joka tehdään kaikilla aisteilla ja jokaisella solulla. Ja nyt vielä 20 vuoden jälkeenkin monia asioita palaa aidosti mieleen toisin kuin ne valmiit pakettimatkat turistinähtävyydestä toiseen joukon jatkona. Elämä on!

  

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Polkupyöräily, Venetsia, alpit, Grossglockner, Helsinki, Jouni Ala-Mello, Janne Saarela, Simo Koppinen

Yltiöpositiivisuus kalahtaa omaan nilkkaan

Sunnuntai 1.3.2015 klo 12.52 - Kauko Niemi

Teitkö stubbit – hymyillä pitää, olla positiivinen vaikka paskat olisi housuissa. Lopputulos on katastrofaalinen. Kyllä normaali ihminen vaistoaa milloin ollaan aidosti positiivinen ja milloin se on yltiöpositiivista, opeteltua, päälle liimattua teatteria. Tuotetaan puppusanageneraattorilla hienoja, ennalta sovittuja tai opeteltuja sanoja peräkkäin. Tätähän Antti Rinnekin toteuttaa tosi kömpelösti ja epäuskottavasti.

Jo reilut viisi vuotta sitten kun sain luettavaksi Nokian valmennusohjelman median kohtaamiseksi, niin siinäkin painotettiin avainsanojen toistoa, kysyttiinpä mitä tahansa. Sama tekniikka on käytössä politiikoilla. Jutta Urpilainen oppi vasta vuosien saatossa hieman luontevoittamaan näitä avainhokemia. Jyrki Kataisella samat jargonit pyörivät edelleen ja jopa samat sanat ovat aina samassa järjestyksessäkin.

Jos olisin YLE leaksissä töissä, olisi kiva koostaa Kataisen ja Rinteen haastatteluista pitkä videokooste, missä toistuvat, toistuvat, toistuvat samat sanat ja yltiöpositiivinen tulevaisuus.

Yltiöpositiivisuuden piirteisiin kuuluu myös ajoituksen ja tilanteen hallitsemattomuus. Jos on pahapaikka ja pikakommenttina medialle vain todetaan, että kyllä tästäkin ilman muuta selvitään - ilman ensimmäistäkään faktaa, ilman ensimmäistäkään perustelua. On ylimielisyysleima isketty sataprosenttisesti otsaan.

Yltiöpositiivisyys ilmenee myös yritysten ja yhteisöjen juhlapuheissa ja viime aikoina urheilijoiden lausunnoissa. Kun hiihto menee tänään ihan metsään ilman välinerikkoa, niin kyllä jokainen ymmärtää, ettei se voi sujua kolmen päivän kuluttua täysin eri tavalla, kuten Iivo Niskanen antoi ymmärtää.

Yltiöpositiivisuuden rajat ovat pitkälti kulttuurisidonnaisia. Siinä missä jenkkifirman johtaja vääntää puppusanageneraattoria, niin jenkkilässä se on normaalia pehmopuhetta, jota pitää olla aina mukana joka paikassa, eikä siihen sen kummemmin takerruta. Samasta esityksestä suomalaisessa toimipisteessä syntyy höpö-höpö-tunnelma, joka latistaa sen aidonkin positiivisuuden ja draivin.

Aleksander Stubb on fiksu ja nopea mies ja noin viisi vuotta aikaansa edellä tekniikan hyödyntämisessä ja muussakin ajattelussa. Ulkoministerinä hänen postauksensa verkoissa tuntuivat aidoilta ja uskottavilta. Päämisteriksi tultuaan kiire yllätti ja ennen kaikkea palaute mikä on sopivaa päämisterille. Selvästi postaukset siirtyivät jollekin avustavalle taholle. Ne olivat täysin hengettömiä, eivätkä millään tavalla stubbimaisia. Nyt on taas alkanut ilmestyä muutamia itsekirjoitettujakin, mutta pääministerille suodatettuja.  

Kun seuraavan kerran uhoatte helppoa ja yksinkertaista ratkaisua, niin ilmoittakaa myös kuinka. Kun seuraavan kerran uhoatte olevanne maailman paras tai tehdä elämänne parhaan suorituksen, niin ilmoittakaa millä mittareilla mitattuna.

Positiivisuus on ehdottomasti kaikkea eteenpäin vievä voima ja oikea energian kanavointitapa. Päälle liimattu yltiöpositiivisuus vaan tuppaa kalahtamaan omaan nilkkaan varsin nopeasti.


1 kommentti . Avainsanat: Viestintä, Positiivisuus, yltiöpositiivisuus, Stubb, Antti Rinne, polotiikka, Jutta Urpilainen, Jyrki Katainen, kommunikaatio