Uutiset - Juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021

Lauantai 23.7.2022 klo 21.41 - Kauko Niemi

Numeroiden merkitys lipsuu ja merkitystä lipsutellaan

Sunnuntai 27.10.2019 klo 10.03 - Kauko Niemi

Nyt kun elämme tätä totuuden jälkeistä maailmaa, niin numeroidenkin merkitys saa uusia piirteitä. Numeroitahan totuttu pitämään tietona totuudesta jopa tarkasta sellaisesta.

Matematiikkakin koulussa kasvatti meitä luottamaan numeroihin. Tietyn kaavan mukaan numerot muodostivat yhden ainoan ja oikean lopputuloksen.

Erinomainen esimerkki tuolta politiikan kentältä -  on väitetty, että mitoitus ei tule heti voimaan, vaan vasta vuonna 2023. Tämä ei pidä paikkansa. Sitova mitoitus tulisi voimaan 1.8.2020 alkaen, jolloin henkilöstömitoitus olisi vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohti. Silloin henkilöstömitoitukseen laskettaisiin vain välitöntä asiakastyötä tekevät. Tämähän tietty oli pätkä sotekeskustelua.

0,7 on tarkka luku, mutta mitä se oikeastaan merkitsee eri yhteyksissä. Eivät taida tietää poliitikot itsekään, vaikka numeroa 0,7 on pyöritetty useampi vuosi mennen tullen.

Numeroiden inflaatio totuudenjälkeisessä maailmassa korostuu tutkimuksissa. Kuka tahansa laukoo ja missä yhteydessä tahansa pilkun tarkkoja tutkimustietoja, vaikka asiaa olisi kyselty muutamalta ihmiseltä saunan takana.

Ainakin median olisi syytä harkita varsin tarkkaan, milloin puhutaan ja kirjoitetaan tutkimustiedosta, milloin kyselystä tai milloin jonkun kuplan mielipiteistä.

Sellaisia tutkimustuloksia ei ole olemassakaan, etteikö niitä somessa pystyttäisi selkein argumentein kumoamaan ainakin viiteen kertaan. Some löytää maailmalta myös tutkimuksia, joissa ei sattumoisin uusimmasta tiedosta ole halaistua sanaa ja taas on täysi älämölö päällä.

Kukaan vaan ei huomaa, että somessa pyörivä tutkimus on 12,5 vuotta vanha ja paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa. Tieteellisen tutkimuksen perusajatus kun on, että se korjaa itse itseään. Lopullista totuutta kun ei kukaan tiedä. Sen enempää ilmastomuutoksesta kuin erilaisten ruokien vaikutuksesta ihmisen terveyteen. Huomenna kaikki on toisin. Ei niitä pitäisi ilmaista ainoina oikeina totuuksina.

Kokonaan oma juttunsa ovat ne tilanteet, joissa numeroilla narrataan ja tietoisesti luodaan omiin intresseihin sopivaa viestiä.

Ihminen on luonteeltaan laiska ja harva edes viitsii vaivautua tarkistamaan numeroiden oikeellisuutta ja siinä on propagandistin sauma ajaa omaa asiaansa.

Lievimmillään ja yleisimmillään mielikuvaa rakennetaan ilmoittamalla vain suuruusluokkia.

”Valtavassa mielenosoituksessa oli todella vihaisia naisia ennen näkemätön määrä. Koko monisatapäisestä joukosta liki puolet oli jatkuvasti voimistuva naisten osuus. Näin voidaan maalailla, kun mielenosoituksessa oli 430 ihmistä, joista 108 oli naisia. Siis naisia oli edelleen vain neljännes. Mielikuva kertoi muuta.

Viimepäivien kohut Veikkauksen ympärillä on ollut melkoista numeroiden pyörittelyä ja numeroilla valehtelua. Jopa niin, etteivät edes poliitikot uskaltaneet suutansa aukaista ja päästää sammakoita suustaan.

Jos Veikkauksella on varaa ilmoittaa liikevaihdokseen 3 miljardia euroa, vaikka se Ylen kaivamien tietojen mukaan on 13 miljardia, ei kyseessä ole vahinko, vaan tahallinen numeroilla hämääminen. Veikkauksesta kuulemme vielä monta numeroversiota ja toivottavasti poliisikin kuulee jossakin vaiheessa ne liki todelliset numerot.

Numeroilla hämääminen ja numeroiden virittely on paitsi tehokasta ihmisten hämäämistä ja omien intressien ajamista, niin toimenpiteillä on valtava taloudellinen merkitys. Edelleenkin numeroiden pohjalta tapahtuu sekä verojen keruu että verojen kierto ja moni muukin virallinen toimenpide niin pitkälle kuin lait sallivat.

Terve epäilys numeroita kohtaa on asiallista siinä missä epäilee ylipäätään valeuutisia.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 28.10.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

 

Tarinalliset uutiset ovat liian työläitä lukea

Sunnuntai 13.5.2018 klo 11.18 - Kauko Niemi

Median tarinalliset jutut etenkin uutiset ovat minulle aivan liian työläitä lukea, eivätkä edes kiinnosta kolmea kappaletta pidempään. Onhan niitä kirjoja, joissa voi antautua tarinallisuuteen oikein kunnolla ja saada lopussa selville oliko hovimestari murhaaja.

Pitkät löpinät eivät uutisnargomaania kuten minua tyydytä, kun pitäisi nopealla tsekkauksella olla kartalla, kuinka maailma makaa. Ja sitten kun jokin asia kiinnostaa, niin netti on kyllä täyttä lisätietoa.

Vanhana journalistina ja sisäsiittoisesti median kehitystä seuranneena hieman epäilen, ettei tässä palvella ensisijaisesti lukijaa vaan statistiikan kautta jotain ihan muuta.

Itse aloin seurata päivittäin lukijastatistiikkaa täysipäiväisesti jo 1998. Se on kieltämättä lahjomatonta ja tuottaa aika ajoin ällistyttäviä tuloksia. Kun luulee omasta mielestään tekevänsä aivan huippujuttuja ja statistiikka osoittaakin jotain avain toista. Pitää vain olla järki kourassa mitä tietoa ja kuinka statistiikalla tulkitaan.

Median taloudellinen kehitys on ollut haasteellista nettiin siirryttäessä. Statistiikalla on pystyttävä todistamaan median toimivuus etenkin mainosmyynnissä.

Ensin mitattiin kävijöiden määrää, mikä ei valitettavasti kehittynyt ensimmäisten 10 vuoden aikana sitä tahtia, kun oletettiin ja toivottiin.

Mutta eihän sillä niin suurta väliä, kun ryhdyttiin painottamaan klikkien määrää. Kuinka monta kertaa juttua oli luettu. Klikkien määrä tietenkin statistiikan kautta ratkaisee jutun hyvyyden ja koko median kiinnostavuuden.

Nokkelat tekijät keksivätkin harhauttaa lukijoita tekemällä klikkiotsikoita. Vihjailtiin, annettiin jopa täysin harhaanjohtavaa ymmärrystä jutun sisällöstä. Tähän kelkkaan lähtivät kaikki Yleä, Hesaria ja Talouselämää myöten.

Pian alkoivat lukijatkin jo hermostua jatkuvasta huijauksesta. Syntyi jopa palvelu Klikinsäästäjä, joka paljasti mitä otsikon takan oikeasti kerrottiin.

Statistiikka toki näytti paremmalta ja sitä leivottiin mediamyynnin viesteihin, jopa toimituksissa annettiin tilaa kuplien rakennusaineeksi palstoilla luetuimmat ja suosituimmat. Ja kaikki perustuu lukijoiden harhauttamiselle ja uteliaisuuden herättämisille, eikä lukijoiden palvelulle.

Valitettavasti lukijoiden reaktiot eivät ole olleet riittävän ponnekkaita klikkiotsikoinnin suhteen. Niin ponnekkaita, että klikkiotsikot olisivat pikkuhiljaa hävinneet. Ainakin muista kun iltapäivälehdistä. Tosin itseään arvostavat mediat ovatkin hieman jo asiassa perääntyneet ja juhlapuheissa klikkiotsikoita ei enää muka käytettäisi.

Klikkien määrän uskottavuuden heikennettyä löytyi statistiikasta taas uusi elementti, joka uusimman trendin mukaan mittaa jutun hyvyyttä. Kuinka kauan jutun parissa viihdytään. Markkinointikielellä kyseessä on tarinallisuus. Kirjoitetaan pitkiä löpinöitä ja piilotetaan uutinen ja asiafaktat höpinöiden joukkoon. No meneehän siinä minuutteja selvittääkseen mistä on todellisuudessa kysymys. Statistiikka näyttää nyt kuitenkin hyvältä.

 

Tarinallisen jutun kaava kun näyttää olevan:

Otsikko – joitain viitteitä itse asiasta

Matti – läpälässyn lää

Maija – läpälässyn lää

Näennäinen fakta, joka tukee otsikkoa ja lupaa jotain lisää

Matin naapuri – läpälässyn lää

Aiemmin asiasta on kirjoitettu

Asiantuntija arvailuja ja lausuntoja

Varsinainen tapahtuma ja uutinen (melkein lopussa)

Aiemmin julkaistuja tutkimuksia asiasta

Matti – läpälässyn lää

Maija – läpälässyn lää

 

Tätä jäsentelymallia, kun on suollettu 5000 – 10 000 merkkiä, onhan siinä uutisen etsintään tuhlaantunut kovasti paljon aikaa ja statistiikka osoittaa kuinka mielenkiintoinen juttu onkaan julkaistu. Se parissa on muka viihdytty huippu kauan.

Jokin aika sitten luin ihan arvostetusta mediasta jutun, joka alkoi;

Huhtikuun aurinko paistaa räikeästi silmään, mutta Porin torin menoa se ei lauantai-iltapäivänä pelasta. Torimyyjät ovat lähteneet, tunnelma on kuollut.

Todellisuudessa ingressi olisi pitänyt olla; herra xx on pystynyt olemaan nyt kaksi vuotta ilman alkoholia ja täynnä luovuutta, mutta hänellä on edelleen juopon leima otsassa.

Odotan paluuta siihen, että uutinen alkaa uutisella ja perään tulevat taustoitukset, joita olisi nykytekniikalla helppo toteuttaa hyvinkin laajasti linkittämällä taustoja ja kainaloita. Se olisi lukijan palvelua.

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai nettiradiosta maanantaina 14.5.2018 klo 21:30 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

Samat uutiset kuvilla ja ilman

Torstai 3.11.2011 - Kauko Niemi

Mediataloille on päivän sana tuottaa sisältöä mahdollisimman halvalla. Parhaillaan luovutaan erityyppisten kanavien luontaisista ominaisuuksista ja mahdollisuuksista.

Eilen Sanoma Osakeyhtiö ilmoitti yhdistävänsä Nelosen Hesariin. Siis printti ja tv paketoidaan yhteen ja samaa kamaa pusketaan ulos kahdesta eri ominaisuuksilla varustetusta kanavasta.

Tämä asia on pyörinyt pitkään käytännön tasolla päässäni sen jälkeen kun siirryin nettiradion suurkuluttajaksi. Eli nettiradioni on aina päällä kun koneen ääressä istun ainakin 7 – 16 tuntia vuorokaudessa. Uutis- ja ajankohtaisnarkomaanina eniten kuuntelen YLE:n Radio Suomea. Mainoksia ja hömppää en oikein jaksa sietää.

Useamman kuukauden aikana tapoihini kuului myös avata televisio kerran illassa 20:30 katsoakseni YLE:n illan pääuutislähetyksen. Varsin nopeasti käytännössä selvisi, että YLE:n organisointi jo Jungerin aikakaudella on ryhtynyt toimimaan.

Sanasta sanaan samat uutiset tulevat useamman kerran radiosta pitkin päivää ilman kuvaa ja illalla televisiosta kuvan kanssa.

Radion kuuntelijoille juttu on rakennettava, niin että uutinen avautuu ilman kuvaakin. Mikä sitten jää television rooliksi – ei mikään. Televisio ei pysty tarjoamaan mitään lisäarvoa illan yleisölleen.

Nykyinen uutiskuvitus ei juuri anna mitään – rikospoliisi tutkii asiaa ja kuvana poliisin toimitalo tai tienvarressa oleva kyltti tai poliisiauto suoraan arkistosta. Jutta Urpilainen tai Jyrki Katainen antaa lausuntonsa Kreikan tilanteesta Eduskuntatalon käytävällä. Ainoa visuaalinen elementti on se, millainen jakkupuku Urpilaisella on tänään, jos se jotakin kiinnostaa. Asian sisältöä se ei kuitenkaan täydennä.
Ylen sääkartoilla saattaisi olla jokin lisäarvo radiossa luettuihin säätietoihin verrattuna, jos säätiedot eivät olisi niin epäluotettavia. Netissä Norjalaiset tarjoavat monin verroin tarkempaa tietoa paikkakunta- ja tuntikohtaisesti.

Toisinkin päin voi tehdä havaintoja, jossa jakelukanavalla ei enää ole mitään lisäarvoa. Päivän mittaan kuulee radiosta Aamu-tv:n haastatteluja ja asiantuntijoita. Tosin iltapäivällä ei enää kerrota, että nämä näkemykset ovat jo aamun kamaa. Tilanne paljastuu silloin haastateltava vahingossa sanoo, ja leikkaajalta jää huomaamatta, että tänne tv-studioon tullessani kysyin tätä taksikuskilta.

Pian siis Helsingin Sanomien aineisto pyörii Nelosella ja arkistosta saadaan sopivaa kuvaa poliiseista, valtion virastoista jne. Ja halvalla päästään, kun Sanomat on sanellut myös tekijänoikeudet tähän kaavaan.
Näin jää kanavien ominaisuudet hyödyntämättä. Palkkalistoilla voi olla myös halvempia ja vähemmän luovia graafikoita ja kuvaajia.

Uskon ja toivon, että jonakin päivänä joku viisas keksii huikeaksi menestyskonseptikseen hyödyntää jakelukanavan suomia hienouksia ja vahvuuksia.