Hömppä julkisuusko valitsee presidentin

Perjantai 12.1.2024 - Kauko Niemi

 

Olemme ensi kertaa historiassa siinä tilanteessa, että algoritmit ovat mukana tavalla tai toisella tasavallan presidentin valinnassa. Kukaan ei toistaiseksi vielä tiedä vaikutuksen voimakkuutta, mutta valinnan jälkeen alkaa sitten arviot tilanteesta.

Somen vaikutuksesta hyvänä esimerkkinä voisi pitää vaikka somejulkkiksia, siis niitä jotka koukuttavat meitä alustaa ja algoritmejä hyödyntäen. Miksi tehdä työtä, kun somettamalla tienaa 200.000 euroa vuodessa ja verotkin voi optimoida.

Huomion laadulla ei sinänsä ole väliä. Kohauttaminen, kärjistäminen ja vastakkainasettelu ovat nousseet algoritmien ansiosta erittäin toimiviksi näkyvyyden keinoiksi. Höpinää ja pöhinää riittää netin täydeltä.

Olen yli 10 vuotta seurannut päivittäin koira- ja lemmikkiuutisointia. Se on muuttunut radikaalisti. Koirilla haetaan huomiota muuallakin kuin Maikkarin sääuutissa. Alan jo tietämään milloin eri julkkisten ja politiikkojen koirat käyvät pissalenkeillä ja mitä rutiineista poikkeavaa ne ovat tänään tehneet. Tämä meille niin olennainen tieto, julkkiksen tai politiikon koiran päivittäinen temppuilu, on tullut koirauutisointiin viimeisten 3-5 vuoden aikana.

Tällä hetkellä presidenttiehdokkaat eivät toistaiseksi ole käyttäneet somen mahdollisuuksia läheskään täysimääräisesti. Selkeää leimautumisen varovaisuutta on ilmassa. Kuitenkin vanhanaikaiset vaalimainokset kaduilla eivät silmää häiritse. Tosin Olli Rehn on vuokrannut vaalitilan Helsingin keskustan City-käytävässä. Kuinkahan moni poikkeaa?

Kanditaattien kampanjoinnissa on toistaiseksi vältytty loanheitolta, joka olisi todellista somen käyttövoimaa. Tosin vielähän ehtii. Some rakastaa loppukirejä. Tai sitten ainakin Europarlamenttivaaleissa ensi kesäkuussa.

Yhtään päivää ei omalla kohdallani ole tullut, etteikö Stubb olisi jollakin uudella julkaisulla tullut vastaan netissä. Siis samassa tahdissa, kun kannatus on kasvanut. Toki allekirjoittaneen algoritmit vaikuttavat kohtaamisiin, vaikken kertaakaan ole klikannut mitään julkaisua, enkä ole mikään Stubbin innokas kannattaja.

On melko varmaa, että sosiaalisen median kautta on jo maailmalla toteutettu vaalimanipulaatiota muun muassa USA:n presidentinvaaleissa ja Britannian Brexit-kansanäänestyksessä. Kiinalainen videosovellusta Tiktokia syytetään jopa Kiinan aivosodaksi. Sen käyttö kasvaa kohisten ja siksi presidenttiehdokkaat ja monet mediat ovat ryhtyneet panostamaan nuorempien kohderyhmien tavoittamiseen sovellusta käyttämällä.

Jussi Halla-aho on jo oikeusjutuillaan ottanut oppia Trumpista. Jokainen Trumpin oikeuskäsittely nostaa hänen kannatustaan. Tuollaiset tempaukset saavat satavarmasti tilaa mediassa ja kohinaa somessa. Mielenkiintoista seurata Halla-Ahon kannatuksen kehitystä.

Mika Aaltola kertoo, että hänen Instagram-tiliinsä kohdistui niin sanottu  bottihyökkäys. Aaltolan seuraajamäärä kasvoi hetkellisesti jopa 40 000:lla. Suuri osa uusista seuraajista oli niin sanottuja bottitilejä eli keinotekoisesti tehtyjä tilejä.

Aaltola kertoo poistaneensa yhteensä noin 20 000 seuraajaa käsin yhden yön aikana.

Perttu Pölönen kuvaa uusimmassa Saisinko huomiosi? -kirjassaan, miten algoritmi taluttaa somen käyttäjää kuin koiraa. Vaikka ajatuksesi olisi, että katsot vain yhden videon, somealusta tuntee sinut niin hyvin, että se saa sinut katsomaan seuraavankin. Kuvittelemme, että me teemme itse päätökset, mutta oliko se kuitenkin sovelluksen ilmoituskuvake tai merkkiääni, joka ylipäätään sai meidät avaamaan somen.

Suomen presidentinvaalit ovat olleet maaliskuusta 2012 alkaen enempi läpihuutojuttuja. Sen verran hyvin ja luotettavasti Sauli Niinistö on pestinsä hoitanut ja ennen Saulin valintaa somen vaikutuksella, saati vaikuttavilla algoritmeillä ei ollut merkittävää roolia presidentinvaaleissa ennen Niinistöä.

Kuuden vuoden kuluttua ollaankin jo täysin eri tilanteessa, kun tekoäly jalostaa kampanjat uuteen uskoon. Nyt olisikin oikea hetki demokratian kannalta miettiä tekoälyn roolia seuraavissa presidentin vaaleissa. Kuinka voimme varmistaa aidot mielipiteet äänestyskoppiin asti.

Ennakkoäänestys 17- 23.1.2024

Äänestyspäivä 28.1.2024

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 15.1.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

TikTok vie ja media vikisee

Mielipide ei ratkaise vaan persoonallisuus

Niinistön varjo

 

 

 

Demareiden uutta elämää ilman Sannaa

Perjantai 10.11.2023 klo 20.55 - Kauko Niemi

 Kohta tas pystytetään tietoa kansalle

Kahden median, Ylen ja Hesarin teettämissä kannatuskyselyissä Sosiaalidemokraattinen Puolue on ottanut uuden suunnan ja noussut Suomen ykköspuolueeksi. Hallituspuolue Kokoomus on hiipunut kakkoseksi.

Hesarin mittauksessa Demareiden kannatus oli 21,5 ja Ylen mittauksessa 23,5 prosenttia. Kokoomuksen kannatus Hesarin mittauksessa 20,6 ja Ylen mittauksessa 20,2 prosenttia. Suunta on kärkipuolueiden kohdalla selvä ja selvä se on myös molemmissa mittauksissa hiipuvan Perussuomalaisten.

Itse en ole suurikaan politiikan seuraaja, saati tietäjä. Vuosikymmenten aikana olen äänestänyt melkoisella varmuudella kaikkia valtapuolueita Perussuomalaisia lukuun ottamatta. Heidän raakkumisensa ei ole tavoittanut minun arvomaailmaani.

Liikkumisen suunnat eivät sinänsä ole yllättäviä. Ainahan hallitusvastuu nakertaa kannatusta ja oppositio voi jonkin verran vapaammin laukoa ajatuksiaan. Nyt poikkeavaa on se, että muutos on tapahtunut näin nopeasti heti kättelyssä. Mitä se sitten onkaan neljän vuoden kuluttua. Tosin Kokoomuksen alkumetrit hallitusvastuullisena eivät ole olleet kovinkaan sujuvia. Vai pitäisikö sanoa Petteri Orpon eikä Kokoomuksen.

Kokoomuksella on käynnissä jonkin asteinen sisäinen hajaannus, joka välittää ulospäin sekavaa kuvaa. Vanha polvi antaa hienosti palautetta Orpon suunnalle. Uusi polvi ja erityisesti kokoomusnuoret ovat kaukana vanhasta sivistyksestä. Laukovat mitä sattuu ja ovat ehkä enemmän Perussuomalaisia kuin perinteistä Kokoomusta.

Demarit saavat kiittää Sanna Marinia siirtymisestä taka-vasemmalle tai ehkä taka-oikealle. Vihdoinkin puolueen asialliset viestit saavat tilaa kansan keskuudessa ja niitä on myös tutkimusten mukaan otettu vastaan.

Minulla ei oikein syntynyt mitään käsitystä Demareiden puuhastelusta viimeisten neljän vuoden aikana. Tiesin kyllä, kuinka Sanna Marin oli missäkin tilaisuudessa pukeutunut. Tiesin kenen seurassa ja missä hän oli bilettänyt. En vain hahmottanut miten puolue aikoo hoitaa isänmaan asioita. Paitsi, että hommat vaativat taas muutaman miljardin lisää velkaa. Nythän sitä sitten on melko riittävästi.

Nyt on oltava jopa tyytyväinen kehitykseen, että suomalaisten mielipiteitä ohjaavat ihan oikeat asiat. En ole lainkaan tietoinen, missä Antti Lindtman on bilettänyt. En ole nähnyt yhtään kehonkielen arviota Lindthmanin kravaatin sopivuudesta tai sen merkityksestä johonkin tiettyyn tilanteeseen. Silti kannatusluvut nousevat.

Tilanne vaikuttaa myös ihan varmasti tuleviin presidentin vaaleihin. Jokaisessa puolueessa on suuri joukko peruskannattajia asiassa kuin asiassa. Demareilla nyt eniten. Toistaiseksi, Jutta Urpilaista odotellessa Demarit eivät ole paljastaneet jo hyvinkin lähellä olevien vaalien asetelmiaan.

Vai onko se turvallisinta, ettei presidenttiehdokas ole sähläämässä ja mokaamassa elämäni humpassa tai jossain muussa, äänestäjien mielestä väärässä paikassa. Sitten vaan juuri ennen vaaleja ilmestyy stagelle. Ota tai jätä!

Politiikka on kannatettavaa niin kauan kun asiat esitetään selkeästi, kuinka maan asioita on tarkoitus hoitaa, eikä asioita sotketa kaiken maailman klikkiotsikoihin tai muuten mediassa helposti läpi meneviin juttuihin, vaikkapa koiran tekemiin kepposiin.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 13.11.2023 klo 08.00 ja 16.00

 

 

 

Nyt se alkaa - ketkä eivät kuulu joukkoon

Perjantai 18.8.2023 klo 11.05 - Kauko Niemi

 Kuka astuu sisään näistä porteista?

Pikku hiljaa alkavat presidenttiehdokkaat kuoriutua. Nyt sitten saamme kuulla päivittäin kuinka isänmaatamme pitää johtaa ja millä keinoin kaikki saadaan rakastamaan toinen toisiamme.

Kampanja-aika jää melko lyhyeksi, mikä tarkoittanee pitkälle, että ulkoiset temput tulevat korostumaan ja todellinen osaamisen merkitys jää enempi taka-alalle. Muutaman kerran olenkin jo kysynyt itseltäni alanko seuraamaan Tanssii tähtien kanssa vai presidentin vaaleja. Kummastakaan en juuri tällä hetkellä tiedä mitään.

Tulevat vaalit paljastavat kuinka politisoitunut prosessi oikeasti on. Mielipidetiedustelut viittaavat selkeästi, etteivät suomalaiset ole presidentinvaaleissa kovinkaan sitoutuneita poliittiseen kantaansa, vaan äänestävät enemmänkin mieluistaan henkilöä.

Entäs jos tehtäisiin Kekkoset ja erityistoimenpiteillä hoidettaisiin Sauli Niinistö ylimääräiseen jatkoon. Saihan Niinistö median kyselyssä varsin hyvän palautteen. Puolet suomalaisista on tyytyväisiä Niinistön toimintaan ja puolet suomalaisista ei missään nimessä ole kokoomuslaisia.

Tammikuun presidentinvaaleissa taitaa olla enemmän kuin koskaan kannatusyhdistysten organisoimia ehdokkaita. Itse olen äänestänyt noin 14 presidentinvaaleissa, mutta en muista, että poliittisella asemalla olisi ollut mitään merkitystä.

Paavo Väyrynen tietenkin ja Olli Rehn ovat molemmat ilmoittaneet pyrkivänsä presidentiksi valitsijayhdistyksen kautta. Keskustan puoluehallitus päätti asettua tukemaan Olli Rehnin ehdokkuutta kokouksessaan elokuun 2023 alussa. Paavo puolestaan haikailee entisaikojen keskusteluyhteyttä Venäjän kanssa.

Liike Nyt valitsi puoluekokouksessaan jo 18. kesäkuuta 2022 puheenjohtajansa, kansanedustaja Hjallis Harkimon presidenttiehdokkaakseen.

Jussi Halla-aho ilmoitti 7. heinäkuuta 2023 olevansa käytettävissä perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi ja puoluekokous siunasi ehdokkuuden viikko sitten. Halla-ahosta tulisi hyvin Kiinalaistyyppinen presidentti. Ilman puheita tai julkisia keskusteluja kulisseissa tehtäisiin kaikessa hiljaisuudessa päätöksiä. Sitten vain odottelemaan milloin ero EU:sta toteutuisi. Sehän on Halla-ahon suuri tavoite.

Sosialidemokraatit on tuonut julki ehdokkaansa Jutta Urpilaisen, siis miesten kanssa samalle viivalle. Urpilaisen vahvuuksia olisi toki politiikka niin kotimaassa kuin maailmalla ja sukupuoli on varmasti plussaa. Urpilaisen virallinen vastaus siirtyy jopa marraskuulle, jotta EU-komissaarin pesti pelataan kunnialla päätökseen. Sanna Marin kieltäytyi kunniasta, vaikka saikin kohtuullisen suurta kannatusta eri kyselyissä.

Kokoomuksen pakka sekoili aika pahasti. Antti Häkkänen on kertonut presidenttiehdokkuudestaan. Häkkäsellä oli jo melko vahva tuki puolueen sisällä ja Orpo joutui pahaan valintatilanteeseen, mutta puolue päätti kuitenkin pyytää viralliseksi ehdokkaaksi Alexander Stubbin. Kokoomuksen hallitussekoilusta aiheutuneesta viipeestä syntyi ainakin Häkkäselle hyvä sauma rakentaa poliittista uraansa ja nyt hän kääntyi Stubbin kannalle. Stubb on puolestaan aikoinaan ilmoittanut harkitsevansa presidenttiyttä, mutten ole juurikaan kiinnostunut kotimaisesta päivänpolitiikasta.

Ilman virallisia valintojaan ovat vielä Kristilliset, Vasemmistoliitto, Vihreät päätti puoluekokouksessaan 10. kesäkuuta 2023 tukea vaaleissa Pekka Haavistoa, joka pyrkii presidenttiehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta. Haavisto on jo pitkään johtanut kannatuskyselyitä eri medioissa. Vasemmistoliiton Li Andersson taitaa olla vailla siunausta puolueensa ehdokkaaksi.

Vahvaa kannatusta kyselyissä on saanut Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Hän ilmoitti 3. elokuuta 2023 tavoittelevansa ehdokkuutta valitsijayhdistyksen avulla.

Eduskunnan ulkopuolella oleva Valta kuuluu kansalle -puolueen puoluekokouksessa päätettiin puolueen osallistumisesta vuoden 2024 presidentinvaaleihin. Puolueen puheenjohtaja Ano Turtiainen ei pidä vaaleihin osallistumista täysin varmana, koska Turtiainen uskoo Venäjän miehittävän Suomen ennen vaaleja.

Sitten pyörii liuta nimiä, joiden uskotaan tavalla tai toisella liittyvän tuleviin vaaleihin. Mikko Hautala, Juhani Kaskeala, Sixten Korkman, Risto E. J. Penttilä, Timo Soini. Saara Huhtasaari on avannut jo kampanjansa ja tavoittelee ehdokkuutta valitsijayhdistys Vapaa Suomi ry:n kautta.

Meillähän kuitenkin melko rauhallista, jos verrataan vaikka Yhdysvaltoihin, missä mielikuvia rakennetaan oikeussaleissa. Tai maissa missä presidentinvaalit ovat vain muodollisuus, eivätkä juurikaan vaikuta vaalien lopputulokseen.

Nyt päästään oikeasti kampanjoimaankin aikaahan ei ole enää kuin lyhyen loppukirin verran. Viime keskiviikkona oli neljä ehdokasta Talk Helsinki -tentissä Pekka Haavisto, Olli Rehn, Jussi Halla-aho ja Mika Aaltola. Keskiviikkona myös Aleksander Stubb vahvisti oman ehdokkuutensa. Tästähän se sitten käynnistyy ja kiihtyy.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm -kanavalla 21.8.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Pyrkyri on Suomessa pahimman luokan rikollinen

Menikö siinä Kokoomuksen pressapaikka

Ensimmäinen mielipidekysely

Trumpin ihailija voitti Argentiinassa, maa kaaoksessa

 

 

 

Somen algoritmit siirtyvät pikkuhiljaa oikeaan elämään

Lauantai 1.4.2023 - Kauko Niemi

 

Sosiaalista mediaa on haukuttu vihan lietsonnasta. Niinhän se on tietoisesti rakennettukin, että mitä ärhäkkäämpää kommentointia saat aikaan, sitä enemmän koneet viestiäsi jakavat. Sopusointuinen viesti ei somessa laajalle leviä.

Algoritmit ovat muuttaneet asiallisen ja sivistyneen nettikeskustelun enemmän ja vähemmän rähjääväksi, missä faktoilla ei ole suurtakaan painoarvoa.

Nyt on vaalikampanjoinnissa sama ilmiö siirtynyt toreille ja turuille. Rähjääminen on yltänyt sellaiselle tasolle, etten ole juurikaan katsonut vaalikeskusteluja. Yrittänyt kyllä, mutta jos sivistynyt keskustelutaito on kateissa, niin se tuntuu minulle liian pahalta. Ennakkoääneni kävin kuitenkin antamassa.

Toisaalta valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo ennustaa hyvää äänestysprosenttia eduskuntavaaleissa, ja siihen on hänen mielestään kaksi syytä. Puolueet eroavat selvästi toisistaan vastakkainasettelun voimistumisen myötä ja suosituimpien puolueiden väliset kannatuserot ovat pienen pieniä.

Hänen mukaansa fyysiset hyökkäykset ovat saaneet alkunsa toimintakulttuurista, joka oikeuttaa väkivallan. Kyseinen toimintakulttuuri on lähtenyt liikkeelle verkosta, missä saa usein puhua mitä tahansa ilman, että kukaan tuomitsee. Vähitellen sama toiminta valuu myös vaaliteltoille.

Ennakkoäänestys oli tällä kertaa historian vilkkain. Eduskuntavaalien 2023 ennakkoäänestyksessä annettiin yli 1 712300 ääntä, joten ennakkoon äänesti noin 40 prosenttia Suomessa asuvista äänioikeutetuista. Ja mikäli nuoret ovat liikkeellä, vaalien lopputulos voi olla yllättävä. Tätä blogia kirjoitettaessani oli varsinaisen äänestyspäivän tulos vielä suuri kysymysmerkki.

Vahvoja ennusteita yllätyksistäkin on ollut ilmassa. Nuoriso, joka ei välttämättä seuraa päivän politiikkauutisia, eivätkä lueskele kadulla olevia vaalimainoksia, voi rakentaa yllätyksiä. Kuinka ehdokkaat ovat osanneet hyödyntää nuorison käyttämää sosiaalista mediaa. Kuinka ovat osanneet valita oikeat nettikanavat ja kuinka viestien sisältö ja sävy kohtaavat nuoret.

Omalla kohdallani ennakkoäänestyspaikan tiskillä ehdin kohdata kolme muuta äänestäjää ja jokaiselta kysyttiin – onko ensimmäiset eduskuntavaalit – onneksi olkoon.

Somen tehosta esimerkkinä vaikkapa Sanna Marinin sometaustaryhmä, joka on saanut paljon aikaan niin hyvässä kuin pahassa. Livealgoritmina toimii oikein hyvin myös Riikka Purra, joka onnistuu ärsyttämään kumppaneitaan asiassa kuin asiassa.

Jos ja kun huolestuttava someäksyily on siirtynyt livelavoille, niin vieläkin huolestuttavaa on ollut, miten vihapuhe on alkanut kanavoitua vihateoiksi. Fyysinen väkivalta on aina tuomittavaa, mutta silloin kun se kohdistuu vaaliehdokasta kohtaan, kyseessä on hyökkäys myös demokratiaa vastaan. Tässäkin toiminnassa on selvää kasvua nähtävissä.

Elämme selkeästi siirtymävaihetta ja neljän vuoden kuluttua on monta uutta vaikuttamiskeinoa käytössä ja todennäköisesti kadunvarsi mainosrivit vähissä.

Toimintakulttuurit kehittyvät hitaasti mutta toisaalta perääntymättömästi ja äärimmilleen vietynä vähän kuin yhdysvaltalaiset kouluampumiset tai hiljalleen kasvava suomalainen katuväkivalta.

Kaikista uusista tempuista ja algoritmeistä huolimatta toivon ja äänestän edelleen henkilöä, joka osaa esittää asiansa suuta soittamatta ja riitelemättä. Käytöstavat ovat myös aina esimerkkinä ja politiikoilla julkisina esimerkkinä, kuinka asioita tulisi yhteisesti ja rakentavasti hoitaa. Turha syyttää perheitä ja vanhempia huonojen mallien näyttämisestä. Vain olenko väärässä?

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradion kanavilla 3.4.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

Lisää aiheesta:

 
Voittaako kiljuva veronkiristäjä-Marin, köyhien kurittaja Orpo vai mamuja ruoskiva Purra?

Meta pohtii kieltävänsä poliittisen mainonnan Euroopassa

Arvaa kuka puheenjohtaja

Tekoäly mullistaa maailmaa, mutta ehdokkaita se ei hetkauttanut

Pohdinnan paikka mistä ihmisten omituinen käytös johtuu

 

 

 

Pitääkö äänestysnumero arpoa

Perjantai 3.3.2023 klo 9.20 - Kauko Niemi

Heitä viisi lapiollista numeroita myllyyn ja pyöritä aikasi, niin saat betonin lujan ehdokkaan

Olen umpikujassa oleva äänestäjä ja kuukausi aikaa. Käytännössä en haluaisi liputtaa jonkun tietyn puolueen nimeen, vaikka oikein hyvin tiedän, että yksittäisen edustajan on varsin vaikea kulkea omia polkujaan ja saada jotain järkevää aikaan ilman puoluekuria.

Päätin auttaa itseäni ja hakukoneella etsin kaikki mahdolliset vaalikoneet ja sitten niitä vaan pyörittämään. Tuota pikaa huomaan, että oikeastaan taitaa olla tällä hetkellä vain kaksi konetta. Sanomien ja Alman. Ei löytynyt ahaa-elämystä sen enempää ehdokkaasta kuin puolueestakaan. Taas olen autiolla, avomeren luodolla ja aivan sama mihin suuntaan tästä lähtisi ja mihin päätyisin kuukaudessa.

Nyt on myös ihan ensimmäinen kerta elämässäni, että olen miettinyt, josko jättäisi väliin koko vaalit. Tähän mennessä olen äänestänyt ihan jokaisessa vaalissa, olipa sitten valinnan kohteena seurakunta tai presidentti.

Nyt jo tiedän, että ainakin ne ehdokkaat, joka eivät kykene keskustelemaan asioista putoavat minun valikoimasta. Omia ajatuksiaan voi ja pitää esittää selkeästi, mutta toisten haukkuminen, jopa nimeltä ja kaikenlainen sättiminen menee minun viemäristäni puhdistuslaitoksen jätealtaaseen.

Erittäin heikoilla ovat ne ehdokkaat, joilla on näkemystä vain juhannukseen asti. Kun pitäisi kaavailla kuinka esimerkiksi suomalaisten terveyttä hoidetaan niin, että 30 vuoden kuluttua ylipaino on väestötasolla alle nykyisen 62 prosentin. Kuinka kakkostyypin diabetes on saatu selkeään laskuun. Haluaisin myös kuulla ne suunnitelmat, kuinka ilmaston lämpeneminen pidetään kurissa seuraavien 30 vuoden aikana. Kuinka lopetetaan tappelut kaduilla ja eduskunnan käytävillä.

Tietenkin ne henkilöt, jotka minut tuntevat, sanovat ettet ole enää tuolloin hengissä. Miksi niistä murehdit? En tosiaan ajattele itseäni, vaan sinua ja teitä ja sitä kokonaisuutta mihin pitkällä aikavälillä ajaudutaan. Ja siihen ei auta pätkääkään, kuinka muodikkaasti Sanna Marin pukeutuu tai millaisella autolla Petteri Orpo ajaa.

Kikka kolmosilla, lyhyillä hauskuutuksilla tai intohimoisilla lööppiratsastuksilla ei tätä menoa kehitetä. Tämä on laaja kokonaisuus ja erityisesti vain keskustelemalla ja tutkimalla löydetään parhaita tapoja toimia. Minä oon oikeessa ja sinä oot väärässä ei ikinä rakenna mitään hyvää.

Viime eduskuntavaaleissa valitsin lopulta toisenlaisen vaihtoehdon. Päätin yhden asian, josta en anna periksi. Sekin oli tietysti asia, joka vaikuttaa hamaan tulevaisuuteen ja kulttuuriimme. Minulle jäi jäljelle Helsingistä kuusi ehdokasta. Heistä olikin sitten kohtuullisen helppo valita sopiva numero.

Nyt en ole löytänyt minulle yhtä selkeää vastaavanlaista arvovalintaa kuin edellisissä vaaleissa. Pyörittelin vaalikoneita mennen tullen saamatta omalle valinnalleni tanakkaa pohjaa.

Jos nyt on yhtään uskonen tämän hetkisiin vaalikoneisiin, niin asetun nelikentän oikeaan alalohkoon. Siis snadisti oikealle ja reilusti liberaaliin kenttään. Kas siellä ei ole yhtään puoluetta minun seuranani. Olo tuntuu yksinäiseltä. Näinhän se vähän tuntui mutunakin ennen vaalikoneiden kanssa leikkimistä.

Onhan tässä nyt vielä kuukausi aikaa kypsytellä asiaa, vaikka näin tärkeää asiaa ei pitäisi missään nimessä päästää kuukauden vaalikampanjoiden pyöritettäväksi vaikka kuinka hyviä tarjoiluja olisikin vaaliteltoilla. Kuukauden pintaliidon julistan pannaan. Kuunneltuani aika monta vaalikeskustelua, on pakko antaa tunnustusta sille taidolle, että ihminen pystyy puhumaan lähes hengittämättä minuuttitolkulla sanomatta mitään, antamatta puheenvuoroa toisille.

Ehdokkaani on siis täysin hakusessa.

 

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 6.3.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

Lisää aiheesta:

Puolet maailman väestöstä ylipainoisia vuonna 2035

https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-140846?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share

 

 

 

Jonkinlainen sopu kyllä syntyy

Lauantai 8.1.2022 klo 22.40 - Kauko Niemi

 

Tällä viikolla alkaa historian ensimmäisten aluevaalien ennakkoäänestys. Valitettavasti kuvan jonossa ei ole innokkaita äänestäjiä, vaan jonottajia korona-testiin. Koronakin näyttelee jonkinlaista osaa vaaleissa.

Otsikon mukainen näkemys on varsin yleinen, kun kuuntelee ja lukee erilaisia kommentteja hyvinvointialueiden hallinnon muodostamisesta. Sekavuudella ja näkemyseroilla ei tunnu olevan rajaa. Millainen sopu sitten tämän vuoden aikana syntyykään, kun ensi vuoden alusta alkavat hyvinvointialueet toimia.

Nyt olen onnellinen, että asun Helsingin alueella ja minulla ei ole äänestysoikeutta. Ja miksi onnellinen? Nämä olisivat todennäköisesti elämäni ensimmäiset vaalit, jotka olisin jättänyt väliin. Minulle äänestys on niin tärkeä osa demokratiaa, että olen tähän asti ollut täysin varma miksi äänestän jotakuta ehdokasta. Jos minulla olisi ollut oikeus, olisi nämä todennäköisesti todellakin ollut elämäni ensimmäiset väliin jääneet vaalit.

Lueskelin useita sivuja pitkän ministeriön strategiapaperin ja yritin ymmärtää kuinka asiassa edetään. Tavattoman fiiniä tekstiä tuotettuna puppusanageneraattorilla. Kaikki on mahdollista kun vain jonkinlainen sopu syntyy eri kuntien ja kaupunkien välillä.

Aika monesti miettinyt, että onko kyseessä vuosien mittaan syntynyt poliittinen pakkomielle, vain syntyisikö ihan oikeasti jotakin toiminnallista hyvää kahdella ikään kuin päällekkäisellä mallilla. Entä jos lakkautettaisiin kunnat ja kaupungit ja siirrettäisiin kaikki toiminnot aluehallinnoille. Ainakin byrokratiaa saataisiin vähennettyä.

Olisiko uusista toimintatavoista ja tekniikoista löytynyt ratkaisuja. Näinhän tapahtui Sotkamossa, missä vuoteen ei ole ollut ruuhkia eikä jonoja terveyskeskuksessa ja pääosin kaikki ovat tyytyväisiä. Samaa on yritetty muuallakin Suomessa mutta surkein lopputuloksin.

Sotkamolainen lääkäri avasi haastattelussa ihan perusasioita. Hän on toiminut lääkärinä samassa paikassa vuosikymmenet ja tuntee ja tietää tapaukset, joten etähoidon on mahdollista onnistua, kun tunnetaan ja tiedetään kulloinenkin tapaus. Tätä tietoa ei synny silloin kun lääkäri lukee vain kannasta mitä edellinen lääkäri on joskus kirjoittanut jossakin tapauksessa.

Jos hyvinvointialueilla on tavoitteena rakentaa huipputehokkaita ja kustannuksia säästäviä terveystuotantolinjoja, joissa mitataan kuinka monta ongelmallista asiakasta saadaan tunnissa läpi ja kuinka pienillä kustannuksilla. Silloin on unohtunut ihan perusasia – henkisen tai fyysisen hoidon tarpeessa oleva yksilöllinen ihminen.

Palokuntien kohdalla tilanne saattaa olla hieman helpompi. Kun talo palaa niin se pitää sammuttaa ammattitaidolla kohteen mukaan.

Suuri epätietoisuus vallitsee päässäni myös sen suhteen mikä on se paras kombinaatio, joka pitäisi äänestyksessä syntyä. Kuinka suuri osa tulevien hyvinvointialueiden hallinnosta pitäisi olla terveyden ja hyvinvoinnin osaajia ja mikä osuus politiikkaa. Pelkkään polotikointiin en jaksa uskoa, vaikka se lainsäädännöllisesti ja rahoituksellisesti onkin erittäin tärkeää.

Poliitikon valinta on myös puolueen valinta. Sitä en ole koskaan tehnyt enkä haluaisi nytkään tehdä. Poliitikko tuskin tässäkään tapauksessa ajattelee ensisijaisesti muuta kuin omaa ja puolueensa saavuttamaa asemaa. Yle aloitti juuri mielenkiintoisen juttusarjan. Yle selvittää, ovatko poliitikkojen vaalikeskusteluissa esittämät väitteet tosia, epätosia vai siltä väliltä.

Helsinki onnistui keplottelemaan ulos koko muutoksesta. Onko se hyvä vai huono, sitä ei tiedä kukaan. Omakohtaisesti vain tiedän, ettei itselläni ole yhtään tosimyönteistä kokemusta terveyskeskuskäynneistäni. En ole kertaakaan kohdannut samaa henkilöä kahdesti. Homma alkaa aina alusta ja päätyy johonkin ”kokeiluun.”

Tämä blogini on täynnä kysymysmerkkejä ja ihmettelyjä. Sinä joka olet ymmärtänyt mitä kaikkea hyvää muutos tuo tullessaan, niin sinun pitää äänestää ja pitää yllä demokraattisen päätöksenteon perusasetelmaa.

Ehkä nämä asiat selkenevät minullekin jossakin vaiheessa ja saattaa olla etten ole ainut ihmettelijä tässä maassa ja tässä tilanteessa.


Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 10.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

Poliittinen intohimoni ei ota syttyäkseen

Lauantai 29.5.2021 klo 13.39 - Kauko Niemi

 

Edelleen näyttää vahvasti siltä, ettei minulle ole syntynyt poliittista vakaumusta. Olen siis liikkuva äänestäjä ja menen suorittamaan kansalaisvelvollisuuttani niin kuin aina ennenkin.

Tähän mennessä olen elämäni aikana varmaan äänestänyt kaikkia puolueita paitsi yhtä. Ja paljon saa vettä virrata Vantaanjoessa, ennen kuin perusarvoni muuttuvat niin paljon, että äänestäisin perussuomalaisia. He ovat riittävän selkeästi kertoneet niitä asioita, joista olen absoluuttisesti eri mieltä. Olivatpa ne kertomukset sitten puolueen virallista liturgiaa tai yksittäisten ehdokkaiden pinttymiä.

Heiltä ja muiltakin ehdokkailta on jäänyt myös kertomatta millaisiin rikoksiin he ovat syyllistyneet. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan pelkästään pääkaupunkiseudun kuntavaaliehdokkaat ovat syyllistyneet kymmeniin tuoreisiin rikoksiin, joista äänestäjät eivät ole saaneet tietoa. Selvityksen mukaan kaikkiaan 59 ehdokasta on tuomittu syylliseksi 97 rikokseen vuosina 2016–2021 Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Perussuomalaisilla on eniten rikostuomion saaneita ehdokkaita ja rikoksia. Ruotsalainen kansanpuolue nousi rikostilastojen toiseksi.

Kaiken kaikkiaan yksittäisen ehdokkaan mielipide ja puolueen ohjelma eivät ole kovin helposti yhdistettävissä. Toisaalta vaikkapa sosiaalisessa mediassa on varsin helposti huomattavissa missä poliittisessa kentässä kukin seisoo. Kun vaikka kaverini kommentoi politiikkojen sanomisia, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, ei ole järin vaikeaa sijoittaa häntä poliittisessa kentässä.

Välillä ihan arkisissakin asioissa jää ihmettelemään, että jonkun luissa ja ytimissä on niin tiukka poliittinen ohjaus, että ilmaisut ovat jotakin poliittista ajattelua vastaan ja jonkin puolesta. Tietenkin vaalien kynnyksellä se voi tuntua helpolta, kun ei tarvitse muuta, kun etsiä ehdokas omasta puolueesta.

Kunnallisvaalit ovatkin se kansalaisvelvollisuuden vaikein rasti, jos kaveriporukassa ei ole sopivaa ja hyvin tuntemaa kandidaattia. Ehkä silloin on parasta päättää pari selkeää asiaa, joista ei anna periksi. Esimerkiksi Helsingissä voisi olla vaikkapa Malmin lentokentän muuttaminen asuinkäyttöön. Autoilu, luonto tai joku muu. Tämän jälkeen suuri osa ehdokkaista on pudonnut pois, eikä vieläkään tarvitse miettiä puoluetta.

Hyvän ja melko helpon jakolinjan muodostaa myös maahanmuutto. Näitä jakolinjoja kannattaa testailla vaikkapa vaalikoneilla. Pidät muut vastauksesi neutraaleina ja sitten otat reippaasti kantaa yhteen asiaan. Näin voit päästä vähän lähemmäksi ajatuksiasi.

Itse kokeilin ja tein kuusi vaalikonetta vastaten kaikkiin kysymyksiin omasta mielestäni ihan rehellisesti. Rehellisyydellä tarkoitan tässä tapauksessa, että ajattelin asioita enkä asioita puolueiden suotimien kautta.

Kun otan jokaisen vaalikoneen viisi kärkiehdokasta, jota kone minulle suosittaa, niin tähän 30 ehdokkaanlistaan mahtuu 11 perinteistä puoluetta ja 19 sitoutumatonta tai muuta ryhmittymää. Siis keskimäärin jokainen vaalikone antoi minulle viiden kärkeen kaksi perinteistä puoluetta edustavaa ehdokasta ja kolme muihin ryhmittymiin kuuluvaa ehdokasta.

Jos ylipäätään tykkäät lottoamisesta ja tietokonepeleistä, niin tässähän on sopivaa viihdettä muutamaksi illaksi. Teet useita vaalikoneita useilla eri yksittäisillä asioilla. Ehkäpä pian hahmottuu, millaisissa asioissa haluat liikkua ajatuksinesi. Käytännön ongelmanhan tietysti muodostaa valtuutetun arkinen työ, kun lopulliset päätökset tulevat olemaan enemmän ja vähemmän ryhmäpäätöksiä ja ryhmät ovat enemmän ja vähemmän puoluepohjaisia.

Nyt kun ennakkoäänestys pyörii jo täysillä ja eikä ole pitkää aikaa varsinaiseen äänestyspäiväänkään, niin kiihtyyköhän tahti? Toivottavasti kenelläkään ei tule mieleenkään liikkua turuilla ja toreilla tapaamassa ehdokkaita, kerjäämässä pullakahveja.

Nyt mennään ilman kontakteja kuta kuinkin median ja netin varassa. Itse en ole törmännyt yhteenkään ”vaalimainokseen” en sähköiseen enkä paperiseen. No paperiseen mainontaan en tosin enää törmää muutenkaan. Olisin luullut, että jo reilu vuosi olisi luonut uusia ideoita vaalikamppailuun, mutta ei ole ollut luovuus kovinkaan kukoistavaa.

Kaikesta huolimatta toivon ja kehotan kaikkia suorittamaan kansalaisvelvollisuutensa ensi viikon keskiviikkoon mennessä tai sitten varsinaisena äänestyspäivänä sunnuntaina 13.6 – tavoitteena hoitaa yhteisiä asioita järkevästi.

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 31.5.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

Yllytyshullu ihminen yllättää nopeasti

Lauantai 6.2.2021 klo 12.32 - Kauko Niemi

 

Tällä hetkellä odotan digimaailman syövereissäni eniten kevään kunnallisvaaleja ja niiden yllätyksiä. Tuntuu jopa ihmeeltä, jos mikään ryhmä ei onnistu sotkemaan perinpohjaisesti perinteistä kunnallisvaalikulttuuria ennen huhtikuun 18. päivää.

Todellisilla asioilla ei tule olemaan vaaleissa suurtakaan merkitystä. Tosin vaalipuheilla ei ole aiemminkaan ollut suurta kytköstä todellisen elämän kanssa. Nyt hetkellinen yllytyshulluus leimahtaa milloin tahansa ja sen mahdollistaa netti niin nopeasti, ettei kukaan mahda eikä ehdi tehdä minkäänlaisia korjausliikkeitä asioiden edetessä.

Agitaattori voi olla yksittäinen ehdokas, mutta todennäköisesti se on kuitenkin joku ryhmä. Ryhmä pystyy laajemmin lietsomaan nopeasti asioita, joita yllytyshullu kansa lähtee ilman ensimmäistäkään ajatusta seuraamaan. Ja kun mennään innokkaasti tunteen vallassa, unohtuvat mahdolliset seuraukset, vastuusta puhumattakaan.

Pimeä porukka, joka käyttää sinistä krakaa ja jopa persutkin Jussi Halla-ahon salamyhkäisyydellä muistuttavat enemmänkin ryhmiä, jotka taistelevat koronaa vastaan. Rajat kiinni ja Suomessa saa olla vain suomalaiset ja varmaan myös toisin päin. Suomalaisia ei saa päästää matkustamaan ja paljastaa kansainvälistä kulttuuria ja elämäntapoja, jotta suomalaisuus ei pääsisi rönsyilemään ja saamaan vaikutteita muualta maailmasta.

Pimeä porukka, Sinimustat, ei ilmeisestikään saa puoluestatusta ennen vaaleja. Yhdistys näet lakkauttaisi maahanmuuton. Se perustaisi rekisterin, jolla seurattaisiin ulkomaalaistaustaisen väestön määrää. Rekisteriin kirjattaisiin ihmisten etnisyys, kieli ja uskonto. Se myös rajoittaisi tapaa, jolla media kertoo suomalaisuudesta ja perhe-elämästä.

Tällaiset ryhmät, jotka eivät kanna vastuuta tekemisistään, voivat luoda yllytyshulluutta ja saada netissä aikaan mitä ihmeellisintä käytöstä ja sotkea perinteiset vaalikuviot.

Hyvässä muistissa on mitä Trump sai aikaan jatkuvilla twiiteillään. Tämä siis yhden miehen show. Miehen, jonka kohdalla viestit pääsivät julkisuuteen aseman takia. Onhan mediallekin tärkeämpään kuka sanoo kuin mitä sanoo.

Trumpin yllytyshullu kannattajajoukko päätyi sitten käsittämättömään loppuratkaisuun mikä ei ollut kenenkään hallussa.

Päättyvällä viikolla Suomen tämän vuoden valtiopäivien avajaispuheessaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti myös yllytyshulluuden esille.

”Moni varmaan muistaa valokuvan vajaan kuukauden takaa: mies, kainalossaan Yhdysvaltain kongressin puhemiehen puhujapönttö ja hämmentynyt hymy huulillaan. Mies, viiden lapsen isä, oli tullut kaukaa näyttämään mielipidettään. Kotioven sulkiessaan hän tuskin osasi kuvitella, että poissaolo voi venähtää hyvin pitkäksi. Poseeratessaan valokuvaan hän ei näyttänyt tajuavan osallistuvansa kapinaan, ja siten rikkovansa oman ja perheensä elämän.”

”Tämä tarina on kova. Hetken huuma tai tunne siitä, että minähän vain menin ja olin siinä kun muutkin, joukossa tai sen jatkeena, ei puolustukseksi riitä. Eikä sekään, että yllyttivät”, Niinistö sanoi.

Netin yllytyshulluus ei suinkaan koske vain intohimoista politiikkaa. Hyvä ja täysin puskista tullut esimerkki on viime viikkoisesta pörssimaailmasta. Missä nuorten kapinallisten joukko heilutti aivan selittämättömällä tavalla vanhoja pörssikäytäntöjä mennen tullen. Osansa sai suomalainen Nokiakin.

Toistaiseksi tutkitaan, ylitettiinkö pörssimiljonäärien tappiokamppailussa laillisuuden rajat. Todennäköisesti ei. Normaalit toimintamallit ja viestintätekniikat vain mahdollistivat tällaisen yllätyksen. Varmasti mietitään, kuinka jatkossa tällainen voidaan estää. Tosin siihen mennessä on jo keksitty seuraava kepponen.

Tuorein esimerkki Yllytyshulluudesta ja netin vimmaisesta käyttäytymisestä tulee Ruotsista. Viisi vuotta sitten Facebookiin perustettu Pink Room -ryhmä on kasvanut nopeasti yhdeksi Ruotsin suosituimmista “kaikkien ei-miesten” keskustelualustoista. Sillä on lähes 160 000 jäsentä.

Ryhmän ylläpitäjille alkoi sadella varoituksia siitä, että ryhmässä julkaistu sisältö rikkoo Facebookin yhteisönormeja. Valitukset koskivat erityisesti miehiin kohdistuvaa vihapuhetta.

Ylläpito sai lopulta kolmen päivän kuluessa varoituksen sadoista julkaisuista ennen kuin Facebook sulki Pink Roomin.

Nostan suomalaiselle sivistykselle pipoani, jos onnistumme viemään kunnallisvaalikampanjat ja itse vaalit läpi ilman ongelmia. Ihminen kun vain tuppaa käyttäytymään verkossa ihan eri tyyppinä kuin kasvotusten. Valtaosalle on myös tahallaan tai tahattomasti ja vastuuttomasti täysin epäselvää millaisen merkityksen hänen sanansa saavat vastaanottajan päässä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 7.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa) 

Ennustajaukko miettii epävarmaa tulevaisuutta

Perjantai 25.12.2020 klo 15.03 - Kauko Niemi

Jälkiviisaus on niin helppoa ja epäluotettavaa, kun joku ilmaisee, että tätähän minä ennustin jo viime vuonna. Kuitenkaan ei ole mitään dokumentteja. Siksi kirjoitan nyt julkisesti ajatuksia tulevasta.

Oikein mielelläni tunnustan vuoden kuluttua, että olin väärässä tai jopa täysin väärässä. Tai sitten viittaan tähän blogiini, että näin tuli arvioituakin. Siis arvioitua, sillä nämä eivät perustu mihinkään laajaan tutkimukseen tai muuhunkaan faktaan. Puhtaasti vain minun intuitioon, joka on joskus oikeassa ja sitten taas toiste ihan pielessä.

Korona on keskuudessamme koko ensi vuoden. Rokotukset hillitsevät jonkin verran, mutta ihmiset eivät malta ottaa asiaa riittävän vakavasti ja viruksen uudet versiot livahtavat keskuuteemme. Kolmas, neljäs ja ties monesko versio ensi vuoden aikana koetaankaan.

Itse en tee mitään suunnitelmia sen enempää kuin tänäkään vuonna ja näin ei tarvitse pettyä, eikä perua matkoja tai ennakkoon ostettuja lippuja.

Ensi vuosi on todellinen koetinkivi matkailulle ja sen ympärillä pyörivälle taloudelle. Siinä ei auta, että Finnairin lentokoneruokia myydään supermarketissa. Ravintolat ovat myös tosipaikan edessä. Ei vain sen takia, että asiakasrajoitteet jatkuvat tavalla tai toisella koko vuoden, vaan ihmiset ovat taas oppineet tekemään hyvää ja terveellistä ruokaa ja jopa nauttimaan luovuudestaan omassa keittiössä.

Kahden vuoden koronasta pitäisi selkeästi paljastua, ettei yksittäisellä valtiolla ole mitään mahdollisuutta selvitä globaalissa maailmassa missä tarvitaan maksimaalista yhteistyötä tällaisten yllätyksellisten asioiden selvittämiseksi ja torjumiseksi. Tämän saavat Britit pian kokea käytännön elämässään.

Suomalainen kaupan grand old Stockmann ei selviä hengissä. Stockmannilla ei ole enää mitään mikä kannattelisi sitä vaikeuksien yli. Nyt ei enää locatiokaan. Palvelu, jota vielä jotkut arvostavat hiipui ja samat tuotemerkit eivät kannattele, joita saa jokaisesta peltomarketista ja nettikaupasta. Stockmann on nyt normaali ostoskeskus ja ongelmia tulee olemaan muillakin ostoskeskuksilla. Korona on opettanut ja opettaa tehokkaasti edelleen ensi vuonnakin nettikaupankäyntiä. Koronan kurittama outlet-kylä Kaakkois-Suomessa siirtyi jo yrityssaneeraukseen.

Ensi vuoden yksi pelottavimmista asioista Yhdysvaltain sisällissota. Toistaiseksi sotaa käydään fyysisesti paikallistasoilla ja suunsoitollisesti kaikkialla. Fyysiset yhteenotot lisääntyvät ja poikkeustilan julkistaminen on ollut viime päivinä viittä vaille valmis.  Poikkeustilaa ei suinkaan harkita koronan takia, vaikka tilanne ei ole lainkaan hallinnassa.

Kostonhimoisen, harhaluuloisen ja salaliittoteorioihin kallellaan olevan Trumpin katkeruus voi purkautua ihan millä arvaamattomalla tavalla tahansa. Etenkin kun hänen syytesuojansa poistuu presidenttikauden jälkeen.

Rallimaailmassa tapahtuu muutoksia merkkikohtaisen kärkipaikan valloituksessa.  Toyota rallitalli menettää asemansa. Uudelle tallipäällikölle Jari-Matti Latvalalle on ehdottomasti tärkeämpää päästä itse lööppeihin, kuin motivoida kuskeja ja tekniikan kehittäjiä ylivoimaisiin suorituksiin.

Suora lainaus Tampereen yliopiston professori Janne Seppäseltä - Olen seurannut nyt jonkin aikaa somekeskusteluja Al-holista haetuista lapsista ja heidän äideistään. Tässä maassa käydään nyt ankaraa yhteiskunnallista kamppailua, jossa käyttövoimana on viha. Se suuntautuu kaikkia niitä kohtaan, jotka yrittävät pitää yllä jonkinlaista inhimillisyyttä, suhteellisuudentajua ja kokonaisnäkemystä tarjolla olleista vaihtoehdoista. Monet kommentoijat menevät todella primitiiviselle tasolle puhuessaan "ihmissaastasta". Oikeistopopulistiset poliitikot valjastavat tämän vihan käyttövoimakseen ja lietsovat sitä. Tämä on helvetin vaarallinen kehityskulku.

Pirullinen populismi muuttuu pahuudeksi, niin kuin yksi kommentoija osuvasti sanoo.

Politiikka muuttuu merkittävästi ja kevään kuntavaalit tulevat olemaan osoitus, kuinka politiikkaa ei enää tehdä kuntien ja kaupunkien yhteiseksi hyväksi, vaan sitä tehdään vain ja ainoastaan yhden puolueen häikäilemättömän pyrkyryyden ehdoilla. Erityisesti tässä ennusteessani toivoisin olevani täysin väärässä.

Toki ensi vuosi tuo onnellisia hetkiä, jos vain ymmärtäisimme mitä se onni on. Suomalaissyntyinen onnellisuustutkija Emma Seppälä paljastaa Helsingin Sanomien haastattelussa selkeästi onnellisuuden perusteet.

Seppälän mukaan on olemassa kahdenlaista onnellisuutta. Ensinnäkin on onnea, jota ihminen saa täyttäessään itsekkäitä halujaan.

”Ruokaa, seksiä, mainetta, valtaa, huumeita, alkoholia, rokkia, rahaa ja vaikkapa Instagram-kuvan tykkäyksiä. Sitä on hedonistinen ja materialistinen onnellisuus.”

Kun hedonistista onnea kerää osakseen, mielihyvähormonit ryöpsähtävät aivoissa mutta katoavat nopeasti. Sen vuoksi iloa tuovia piikkejä janoaa jatkuvasti lisää.

Alituinen asioiden tavoitteleminen oman itsen kustannuksella ajaa ihmisen taistele tai pakene -tilaan, joka on pitkään jatkuessaan uhka terveydelle.

Jatkuva suorittaminen saa ajatukset vaeltelemaan ja vaikeuttaa hetkessä elämistä. Se vie meitä kauemmas onnellisuudesta.

Kun olemme läsnä nykyhetkessä eli ajattelemme sitä, mitä parhaillaan teemme, olemme tutkimusten mukaan onnellisimmillamme riippumatta siitä, tuoko tekeminen iloa vai ei. Lisäksi läsnäolo lisää karismaa muiden silmissä.

 

Hyvää Uutta Vuotta ja ollaan läsnä.

Ennustamisen olemuksesta laaja artikkeli Helsingin Sanomissa. (tilaajille) Voit tedä oman ennusteesi ja osallistua kilpailuun, jonka voittaja selviää vuoden kuluttua.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 28.12.2020 ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

Millaisella ymmärryksellä seuraan Yhdysvaltain vaaleja

Lauantai 8.2.2020 - Kauko Niemi

Olen niin moneen kertaan paasannut, tehnyt omaa sisäistä arviointia siitä, kuinka sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Vaikkapa yksi tämän hetkinen muotisana - tarina? Minä en löydä tuolle sanalle muuta merkitystä kuin joku tarinoi eli puhuu puuta-heinää, jolla ei totuuden kanssa ole mitään tekemistä.

Ajatus nousi voimakkaasti taas pintaan, kun seuraa yhdysvaltalaisten vaalikamppailua. Mukana on asioita, joita suomalaisen on pikaotsikoinnin perusteella todella vaikea ymmärtää. Sehän vaan johtuu siitä, ettei minulla ole lähimainkaan riittävästi tietoa, saati omakohtaista ymmärrystä amerikkalaisesta mielenmaisemasta.

Toki olen käynyt siellä parikymmentä kertaa. Käynnit ovat olleet yhtä lukuunottamatta työmatkoja. Nukutaan ja ollaan passattavina hotelleissa. Kaiken pitää näyttää hienolta ja äveriäältä. Päivän ohjelmat ovat virallisia, hyvin rajattuja ja suunniteltuja. Mitä nyt hotellin hississä kysytään tuppisuu suomalaiselta – onko kaikki hyvin? Kun en aurinkoisella small talk -ilmeellä heti tervehtinyt iloisesti hissiin tulijaa.

Olen työskennellyt yhteensä 17,5 vuotta amerikkalaisissa organisaatioissa ja tavannut melko usein ihan aitoja amerikkalaisia bisnessmiehiä. Pieniä viboja ajatusmaailmasta olen tosin heiltäkin saanut, kun yksi tiesi tulleensa Helsinkiin, muttei tiennyt missä maassa tällainen kaupunki sijaitsee. Toinen kysyi, onko Suomi tiheämmin asuttu, kun mennään pohjoiseen. Täällähän on vain pelkkää metsää.

Senkin olen lukenut, että eri osavaltioissa on hyvinkin erilaiset näkemykset maailman menosta. Hyvinkin erilaista lainsäädäntöä ja uskonnollisuutta. Yksiä, samanlaisia amerikkalaisia ei ole.

Kokemukseni ja viitetaustani amerikkalaisuudesta on siis varsin heiveröinen ja teen varmaan omituisia tulkintoja vaikkapa presidentti Trumpin sanoista.

Kuuntelin juuri erästä haastattelua, jossa tavallinen amerikkalaisnainen esitti näkemystään siitä, ettei kukaan amerikkalainen halua, että julkinen valta puuttuisi, saati määräisi heidän yksyiselämäänsä ja tekemisiään. He eivät missään tapauksessa halua elää sellaisissa sosialistisissa maissa kuten esimerkiksi Norja ja Suomi, missä valtio puuttuu jokaiseen asiaan.

Asiaa vahvisti toinen haastateltava, maanviljelijä Keski-lännestä. Jos minulle sattuisi jotakin pahaa, niin en voisi kuvitellakaan, että saisin apua vaikkapa poliisilta. Poliisit ovat niin kaukana ja aina pitää pärjätä itse ja siksi minulla on aina ase mukanani.

Jos tällaisia viitetaustoja löytyy kovasti paljon, niin Trumpin hokema Amerikka ensin saa varmasti aivan toisenlaisen ja erittäin hyväksyttävän merkityksen useiden vastaanottajien päissä, kuin minun päässäni, jolle yhteistyö on kaiken toimivan lähtökohta.

Paljon on minulla opittavaa, jotta amerikkalaisen presidentin vaalikampanjan viestit saisivat päässäni oikean merkityksen. Yksikään ehdokas ei tietenkään osoita sanojaan minulle, mutta olisi kiva ymmärtää miksi joku sanoo niin kuin sanoo.

Ja nyt kun on päästy kampanjoinnissa alkuun, niin päästiinpä heti todistamaan Iowan jälkeen, että tärkeämpää on se miltä näyttää kuin mitä on. Tiettävästi yhtään ääntä ei hukattu, mutta ohjelmointiongelma aiheutti täydellisen, joidenkin mukaan demokraattien peruuttamattoman katastrofin.

Jännäksi menee joka tapauksessa. Ja senhän olemme jo nähneet, että siitä ei tule presidenttiä, joka saa kansalta eniten ääniä. Ja kukaan äänestäjä ei voi salata omaa kantaansa, koska hän seisoo äänestyskokouksessa julkisessa rivissä osoittaen kannatustaan. Tasan menneet äänet sitten ratkaistaan kolikkoa heittämällä.

Jatkossa on mielenkiintoista seurata saako Trump vastustajakseen 38 vuotiaan nuoren miehen vai 78 vuotiaan kaiken kokeneen ja kaiken nähneen vaarin, vai peräti naisen?

Minut roolini on tietysti pysyä vain coolina näissä kekkereissä. Oppia ymmärtämään miksi amerikkalaiset käyttäytyvät niin omituisesti kuin ne minun mielestäni käyttäytyvät.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 10.2.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Suomelle sävelletään uusi kansallislaulu

Perjantai 12.4.2019 klo 14.07 - Kauko Niemi

Sorry nyt vaan Fredrik Pacius, mutta Suomelle sävelletään uusi kansallislaulu – ainakin näin minun mielikuvituksessani. Toisaalta Pacius ei koskaan ollut säveltämässä kansallislaulua ja eikä hän työskennellyt sävellyksen parissa kovinkaan järjestelmällisesti. Hänellä oli vain kaksi päivää aikaa tehdä sävellys ja harjoittaa kuoro sekä toiset kaksi päivää sovittaa se torvisoittokunnalle, ja lisäksi tarvittavat esitysmateriaalit piti vielä kopioida käsin. Paciuksen sävelmän esitti hänen itsensä perustama Akademiska Sångföreningen ja soittaisi Kaartin soittokunta vuonna 1847.

Sen sijaan, että poliittiset puolueet puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja tekevät vain mikä puolueelle on parasta, ei siis Suomelle yhteiskuntana. Me voisimme kaikki yhdessä säveltää ja toteuttaa uuden kansallislaulun. Sen sijaan että jatkaisimme sekalaisena huutokuorona.

Tällainen sävellystyö kehittäisi meitä ajattelemaan yhteisiä sävelkulkuja, yhteistä rytmiä, sujuvia siirtymisiä tahdista toiseen. Tärkeiden sävelkulkujen paljon kertovien kertsien toistoa. Ajattelemaan yhteistä lopputulosta, jota kehtaa esittää Olympialaisten mitalijakotilaisuudessa, kun maamme edustaja seisoo ryhdikkäänä kultakorokkeella ja vuodattaa onnen ja ylpeyden kyyneleitä.

Sävellystyö kertoo yhteisestä harmoniasta, jossa toki voi olla mukana myös riitasointuja herättelemässä uinuvaa kauneutta ja yhteistä sointumaailmaa. Jokaisella nuotilla ja merkinnällä on oma tärkeä rooli uudessa kansallislaulussamme. Jokaisella nuotilla on oma keskeinen ja tärkeä ilmaisuvoima kokonaisuudessa ja yhdenkin nuotin putoaminen nuottiviivastolta kuullaan särönä lopputuloksessa.

Mistä tallainen sävellystyö sitten kertoisi. Ensinnäkin siitä, että jokaisella nuotilla on yhtä tärkeä tehtävä kokonaisuudessa. Ja vaikka olisit pitkä matala nuotti, ei se merkitse, että olisit jotenkin muita voimakkaampi, vaan annat tukevan, turvallisen pohjan korkeille ja hentoisille lurituksille. Tai jos olet alennettu nuotti, et ole yhtään vähäpätöisempi, vaan rakennat kokonaisuutta toimivammaksi. Samoin kun ylennettynä et saa mitään etuoikeuksia, vaan teet soinnusta toimivamman ja kauniimman.

Miten tämä sävellystyö sitten toteutettaisiin? Valtio jakaisi jokaiselle äänioikeutetulle yhden nuotin tai muun nuotistolla käytettävän merkin. Tämän jälkeen jokainen sijoittaisi nuottinsa yhteiselle nuottiviivastolle ja äänestyspäivänä eli juuri nyt ensiesitettäisiin uusi kansallislaulu, jota me kaikki olimme yhdessä säveltämässä.

Äänestyspaikoilla voisi toki olla musiikkihenkilöitä, jotka voisivat tulkita tilanteita. Nyt kun sijoitit nuotin noin, niin se kuulostaa tältä tai tältä.

Näin me oppisimme löytämään yhteisen sävelen. Tähän on tarvetta, kun kuunteli maamme ylimmän johdon puheita Eduskunnan vaalikauden päättäjäisissä viime keskiviikkona. Ja etenkin meluavia vaalitenttejä viime päivinä.

Eduskunnan puhemies Paula Risikko oli huolestunut eduskunnan ilmapiiristä ”Ilmastosta on tullut likaisempaa, retoriikasta kovempaa. Asioita kärjistetään ja toisten sanoja tulkitaan tahallaan väärin.”

Risikko toivoi kuuntelu- ja keskustelutaitoa, minkä lisäksi hän sanoi eduskunnan tarvitsevan uusia päätöksenteon käytäntöjä.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö varoitti samassa tilaisuudessa suomalaisia kuppikuntiin pirstoutumisesta ja vihan kierteestä.

”Mielipide-eroja demokratiaan kyllä mahtuu, niitä suorastaan tarvitaan. Mutta emme saa antaa erimielisyyksien ajaa meitä erilleen. Kuppikuntiin pirstoutuminen heikentäisi myös turvallisuuttamme.

Voi kun me kaikki tosiaan olisimme erilaisia nuotteja ja pystyisimme asettumaan samalle nuottiviivastolle ja muodostaisimme harmoonisen kansallislaulun.

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 15.4.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

 

 

 

 

 

Jotain olen ilmeisesti tehnyt oikein nettikäyttäytymisessäni

Sunnuntai 31.3.2019 klo 12.57 - Kauko Niemi

Nettimaailman paljon puhutut algoritmit ovat kohdallani jonkun verran hakusessa. 

Yllätyksekseni huomaan, etten ole saanut netissä millään kanavalla ainuttakaan tyrkkyä vaaleista. Toisaalta en saanut yhtään tyrkkyä eri kauppakeskusten runkutuspäivistä, hulluista päivistä, joita on ollut juuri nyt kevään kynnyksellä vaikka kuinka monia.

Tästä tilanteesta en todellakaan ole yhtään pettynyt, vaan päinvastoin todella tyytyväinen. Näin on tavoitteeni jollakin tasolla toteutumassa. Vielä kun tietäisi mikä vaikuttaa mihinkin. Sitähän ei kovin moni todellakaan tiedä ja jos sattuu aavistamaan Facabookin tai Googlen toimintatapoja niin ensi viikolla ne ovatkin jo sitten muuttuneet.

Tehtäköön sekin selväksi, että lähes asun netissä. Ja kun olen kaiken lisäksi uutisnarkomaani, niin kaiken maailman vakoilutekniikoilla ei pitäisi olla mitään vaikeutta rakentaa minusta hyvinkin tarkka profiili ja syöttää sopivaa probakandaa mennen tullen.

Facebookissa teen kaikki henkilökohtaiset päivitykseni julkisina. Se kasvattaa tietoisesti omaa sisäistä kontrolliani. En esimerkiksi päivitä tietoja tai kuvia toisesta ihmisestä. Vain muutamassa poikkeustapauksessa luvan kanssa on näin tapahtunut. Jokainen vastaa omien tietojensa jakamisesta.

Netin käyttöä boostaa myös se, että Facebookissa minulla on kolme erilaista päivittäistä työrupeamaa, joiden ”toimitusjärjestelmät” pohjaavat faceen.

Muinoin aikainen kokeilu osoitti, että tykkäämisillä on merkitystä. Lopetin tyystin oman arvomaailmani pohjalta tykkäämästä ihan kaikkien kavereiden päivityksiä, joissa oli ravintolaruokia tai minkäänlaista alkoholia. Kesti noin kolmisen kuukautta, jonka jälkeen niitä ei enää minulle juurikaan tyrkytetty.

Jos nyt purkaan niitä tapoja, joita noudatan nettimaailmassa ja joilla ilmeisesti on merkitystä.

Nettiä käytän tehokkaalla pöytäkoneella, tabletilla ja puhelimella. Käytössäni on adblocker mainosten estosovellus. F-Securen VPN- ohjelma, joka on esimerkiksi pöytäkoneellani blokannut yli 50.000 seurantayritystä.

Paikannus on minulle pyhä lehmä. Paikannus on aina poissa käytöstä ja vain muutama sovellus saa käyttää paikannustietojani. Esimerkiksi käytän mobiili paikoitusta. Parkkipaikkaa ei tällöin voi maksaa ilman paikannustietoja. Sitten on aika monta sellaista sovellusta, jotka helpottaisivat jonkun verran elämääni, mutta ovat syystä tai toisesta vaatineet paikannusta ja sen takia jääneet asentamatta.

Paikannusta on sekin, että kotikoneeni paikkaa ei välttämättä julisteta. Paikannuksesta hyvä esimerkki on reilun vuoden takainen matkani Itävaltaan. Lento Helsingistä Wieniin kallistui sitä mukaa, kuinka monesti olin käynyt lehtoa ja sen hintaa tarkistamassa. Lopulta edestakaisen lennon hinta kipusi 365 euroon. Tämän jälkeen asetin omaksi sijainniksi Irlannin, jonka jälkeen lennon hinta oli 163 euroa ja sen sitten heti ostin ja toteutin.

Erityisen tarkkana yritän olla näiden suurten mestareiden kanssa, kuten Google ja Facebook. Esimerkiksi Google-tiliä en ole koskaan avannut ja hyvin olen tullut toimeen.

Selainten käyttö on mielestäni myös monen mietinnän arvoista. Selaimet tietävät ja keräävät tietoa yllättävän paljon. Hetkeäkään en epäile, etteikö Googlen selain vuotaisi tietoja Googlelle. Selaimien muistit kannattaisi tyhjennellä, mutta sitä teen aniharvoin.

Itse käytän viittä eri selainta. Yhdellä selaimella hoidan pankkiasioita enkä yhtään mitään muuta. Selaimella, jolla olen Facebookissa en tee yhtään mitään muuta ja valittu selainkaan ei kuulu FB-leiriin. Facebook yrittää muuttaa käyttäytymistäni ja vaatii kolme ylimääräistä klikkausta – ei – jokaisen istunnon aluksi.

Eräänlaisena yleisselaimena käytän Firefoxia, joka ei kuulu sen enempää Googlen kuin Facebookinkaan eturintamaan. Firefox on myös ainoa selain, jonka olen synkronoinut kaikkiin kolmeen laitteeseen.

Silloin kun käytän Facebookia puhelimella, niin käytän sitäkin selaimella enkä facebookin omalla sovelluksella, vaikka siitä muistutetaankin harvase päivä. Ja kaikkein vuotavin viestisovellus on messager, jota ei asiantuntijoiden mukaan pitäisi käyttää puhelimessa lainkaan.

Tähän samaan tietojen yhdistämisen vaikeuttamiseen perustuu myös se, etten ole koskaan käyttänyt Android-laitteita – en etenkään sen jälkeen kun luin raportin kuinka ardroidilla oli tuollin samaan aikaan 83 tietoturvariskiä. Androidit ovat liian lähellä Googlea ja kokonaisuutta ei hallitse oikein kukaan. Elän siis windows ja apple -maailmoissa.

Vaikka nettikäyttäytymiseni saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, niin ei se sitä kuitenkaan ole. Eri toiminnot ovat sujuvasti tehtäväpalkissa eikä vaadi mitään erikoistoimintoja. Kuitenkin turhat tyrkyt ovat vähissä. Toisaalta menetän joitakin kiinnostusalueellani olevia asioita, mutta onneksi en tiedä mitä. Ja sitten jos tarvitsen jotain voin oma-aloitteisesti etsiä sen netistä.

 

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 1.4.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

 

 

 

Samat puput 2015, 2019 ja 2023

Sunnuntai 10.2.2019 klo 10.13 - Kauko Niemi

Viime viikolla herra Trump piti kansakunnan tilaa käsittelevän puheensa, joka oli niin täynnä bullshittia, että päällimmäinen tunne oli myötähäpeä. Nyt hän lupaa julistaa Isisin nujerretuksi ja ilman häntä maailma olisi ydinsodassa. Suomessa eduskunta keskusteli vanhusten heitteillejätöstä. Tai eihän se keskustelua ollut, vaan puppusanageneraattorilla tuotettuja ja ilmaan heitettyjä tekstin pätkiä.

Nyt eletään kiivaimmillaan hetkeä, kun puppusanageneraattorit jauhavat mitä milloinkin. Seksiä on haluttu väärään aikaan ja väärässä paikassa ja toisaalta mummot ja vaarit saavat kaikkea muuta kuin huomiota ja hoivaa.

Puppusanageneraattoreiden vauhti sen kun kiihtyy kevään vaaleja kohti.

Ylen kolumnissa Reetta Räty ihmettelee kuinka bullshit-puheella ja hallintojargonilla saadaan asiat näyttämään muulta kuin mitä ne ovat. Suoraa puhetta arvostetaan, ja siksi onkin kummallista, miten harvinaista se on.

Räty lopettaa kolumninsa neuvoon niille, joilla hallintojargon on muuttunut äidinkieleksi: Jos pidät kuulijaa yhtä arvokkaana kuin itseäsi, älä pakene paskapuheen taakse, vaan puhu niin kuin toiselle ihmiselle puhutaan.

Minulla itselläni on erinomainen esimerkki vuodelta 2015. Tuolloin copy/pastasin suoraan puoluejohtajien ja ministereiden puheista pätkiä ja tein niistä oman ensimmäisen poliittisen puheeni.

Siis seuraavassa puheessa ei ole ainuttakaan omaa sanaa tai lausetta, eikä ainuttakaan omaa ajatusta. Kopioituja tekstejä ole muutettu piiruakaan.

Ja kaikkein mielenkiintoisintahan on se, että kun hyppään puhujanpönttöön ja tuskaisena näyttelen tämän tekstin läpi, niin tuskin kukaan pystyy määrittelemään milloin tämä puhe on ”pidetty.”  Se on tänään ihan yhtä akuutti kuin maaliskuussa 2015, jolloin sen kirjoitin. Uskon että se on yhtä pätevä myös 2023.

 

Kansalaiset, medborgarna

Suomi on monien suurten muutosvoimien edessä. Eurooppa on kasvukriisissä. Väestömme ikääntyy. Työvoiman määrä vähenee. Julkisten palveluiden tarve kasvaa. Kilpailukykymme on heikentynyt. Elinkeinorakenteemme on murroksessa.

Suomi ei ole talouden haasteiden kanssa yksin. Samat haasteet koskettavat teollisuusmaita kautta maailman; väestö ikääntyy, talouskasvu heikkenee, teollisuuden rakennemuutoksen myötä menetetään työpaikkoja. Lisäksi geopoliittiset jännitteet Venäjällä ja Lähi-idässä varjostavat teollisuusmaiden kasvunäkymiä.

Näihin muutosvoimiin vastaaminen edellyttää Suomelta jämäköitä rakenteellisia uudistuksia. Rakenteita on kyettävä uudistamaan, jotta saamme Suomeen uusia työpaikkoja, parempia palveluita ja lisää hyvinvointia.

Me, jotka olemme olleet sitoutuneita talouden kuntoon saamiseen rakenneuudistusten avulla, olemme pettyneitä. Ainoastaan tiukalla taloudenpidolla, toimintatapojen ja rakenteiden muuttamisella voimme säilyttää palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden sekä laadun asuinpaikasta riippumatta.

Ykkösenä on selvästi kasvu ja työllisyys. Myös ostovoiman myönteisestä kehityksestä pyritään pitämään kiinni, mutta millä tavalla ja minkä vuoden luvuilla?

Puolueen omissa luvuissa leikkauksia oli tarkoitus tehdä kolmen miljardin ja rakenneuudistuksia kahden miljardin arvosta. Valtiovarainministeriö laski leikkaustarpeeksi kuusi miljardia.

Hallinnonala on tehostanut toimintaansa tällä hallituskaudella. Rakenteita on usean peräkkäisen uudistuksen jälkeen uudistettu jälleen linjakkaammiksi ja kevyemmiksi. Saman mittaluokan rakenneuudistuksia ei ole enää mahdollista löytää. Emme voi kuitenkaan todeta, että olemme nyt valmiita. Muutosten tahti on ollut niin tiheä, että ennen uusiin rakenneuudistuksiin ryhtymistä tulee arvioida jo toteutettujen toimien vaikutuksia erityisesti henkilöstön työoloihin ja jaksamiseen.

Nykytilanne kurittaa erityisesti naisvaltaisten alojen yrityksiä ja estää naisvaltaisten pienyritysten kasvua, koska työllistämiskynnys on miesvaltaisiin yrityksiin nähden korkeampi. Naisten yrittäjyys onkin Suomessa miesyrittäjyyttä harvinaisempaa. Vain kolmannes kaikista yrittäjistä on naisia. Naisten yritykset ovat myös miesten yrityksiä pienempiä. Kolme neljäsosaa niistä on toiminimimuotoisia. Kaksi kolmasosaa naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä. Naisyrittäjien kasvumahdollisuuksien esteitä poistamalla voidaan naisvaltaisten yritysten kasvu- ja työllistämispotentiaali saada esiin.

 

 

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 11.2.2019 klo 08:00 ja uusintoina viikon aikana (Espanjan aikaa).

 

https://yle.fi/uutiset/3-10629357

http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2015/3/20/361

 

Perstuntumalla?

Lauantai 26.1.2019 klo 18.27 - Kauko Niemi

Viime syksyiset seurakuntavaalit olivat ehkä elämäni ensimmäiset vaalit ylipäätään, joissa en mennyt normaalin kaavan mukaan perstuntumalla.

Noissa vaaleissa en tutkinut ehdokkaiden vaalilässytyksiä, vaan valitsin minun ja kirkon välisestä suhteesta kaksi asiaa, joilla ratkaisin kenelle ääneni annoin. Näiden must asioiden perusteella vaalikone pudotti heti kättelyssä yli 80 prosenttia ehdokkaista. Loppu olikin sitten helppoa.

Periaatteessa olin päättänyt, etten tee kompromisseja ja jos ei löydy ehdokasta, en tarvitse sellaista kirkkoa lainkaan, vaikka koko elämäni ajan olen ollut varsin myötämielinen kirkkoa kohtaan.

Ensi kevään vaaleihin ryhdyn rakentamaan jotain samanlaista ajattelua. Kaikki hyvät ideat ja ajatukset ovat tervetulleita. Kaikilta muilta paitsi ei ehdokkailta.

Eduskuntavaalit ovat toki monin verroin monimutkaisemmat kuin seurakuntavaalit.

Puolueuskollisuus ei ole ollut minulle kovinkaan kriittinen asia. Olen ehkä äänestänyt vuosien saatossa kaikkia mahdollisia puolueita. Koen, että puolue on poliittisen teatterin kulissit. Ja kuten on viime aikoina nähty kuinka ensimmäisen näytöksen kauniit kulissit puhtaasta ilmasta vaihtuivatkin hetkessä toisen näytöksen mustiksi syyttelyä korostaviksi synkkyydeksi ja samalla pienessä hetkessä näyttämöllä olivat kaikki puolueet. Ei tarvittu kuin tapahtumat Oulussa.

Ennen kevättä tulee kolmas ja neljäs näytös ja taas kulissit vaihdetaan sujuvasti kuin kansallisoopperassa, kun Nurmijärven varastosta haetaan jo muutaman kerran käytetyt kulissit. Miehitys toki saattaa vaihtua ja niin käy politiikassakin.

Vaalikoneet saisivat karsia muutaman kynnyskysymyksen pohjalta suurimman osan ehdokkaista kuten tapahtui seurakuntavaaleissakin. Vaatinee kuitenkin useamman koneen pyörittämisen.

Entäs sitten ne itse ehdokkaat? Miksei ole sellaista vaalikonetta, johon vaaditaan samanlainen psykologinen testi, kuin useimmissa muissa työpaikoissa vaaditaan ennen työsopimuksen solmimista?

Jonkinlainen raksi ruutuun lista pitäisi ainakin muodostaa. Kaikki tyhjän tyrkyt saisivat välittömästi ruksin ylleen. Naisten lehdet alkavat olla täynnä mitä ihmeellisimpiä juttuja. Kunhan saadaan nimi julkisuuteen poliittisesta intohimosta tai tavoitteista viis.

Silloin kun puvun muotisuunnittelijan nimi on tärkeämpi kuin poliittiset näkemykset ollaan jo sivupolulla. Jaana Pelkonenkin oli ennakkoon topakasti kokoomuksen ryhmäkuria vastaan Soini-äänestyksessä, mutta jätti lopulta äänestämättä ja oli tyrkyllä jokaisessa käänteessä linnanjuhlissa. Ihastukseni vaihtui kertaheitolla vihastukseksi.

Niin tuo Soinin käyttäytymisen puolesta-vastaan on edelleen erinomainen tarkistuslista ja tarkasti tallessa tässä ehdokashakuprosessissa.

Jopa ehdokkaiden makuuhuoneiden ovetkin avautuvat kohtalaisen helposti. Toimittajille sanoisin, että kannattaa miettiä, missä menee tuote/tekstimainonnan raja.

Niin eipä tule olemaan helppoa tämä valinta, mutta kuitenkin helpompaa kuin aikaisemmin. Vaalikoneet pyörimään ja jäljelle jääneiden googlaaminen. Netistä onneksi löytyy kunkin ehdokkaan ajatuksia, tekemisiä ja sanomisia vuosien varrelta, eikä vain viime hetken jonkun toimiston kampanja slogania, kun omat ajatukset eivät ole riittävän selkeitä.

Millaisella perstuntumalla sinä aiot valintasi tehdä? Kynnyskysymykseksi käytännössä syntyy, kuinka paljon investoit aikaa koko prosessiin. Ja onko lopputulos sen väärtti.

 

 
 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 28.1.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

 

Vaalikampanjoinnin aika on aivan liian lyhyt

Perjantai 13.3.2015 klo 15.09 - Kauko Niemi

Kuka tahansa pystyy muutaman viikon vetämään mitä tahansa roolia ja olla minkä tahansa puolueen ehdokas paljastamatta todellista minäänsä. Se on vaalitemppuilua hetken huumassa.

Itselläni ei esimerkiksi ole montaakaan kaveria Facebookissa, joista käsitykseni ei olisi muuttunut viimeisen seitsemän vuoden aikana, kun olen heidän päivityksiään seurannut. Millaisiin asioihin he puuttuvat, miten he kommentoivat päivityksiään ja vaikkeivat sanoisi yhtään mitään, niin mitä jakavat. Rivien välistä pitkällä ajanjaksolla voi tulkita hyvinkin mitä toisen päässä kulkee päällimmäisenä. Harva ihminen jaksaa muistaa aiempia päivityksiään ja vetää aina tiukasti samaa linjaa.

Itse en äänestä vaalikoneen ehdottamaa tapausta, enkä torilla itseään tykö työntävää ehdokasta. Äänestäin vain henkilöä, jonka ajatuksenjuoksusta voin olla lähes varma ja hyväksyä ne. Samat arvot ovat tärkeämpiä kuin yksittäiset vaalilupaukset, joita harva edustaja pystyy toteuttamaan.

Parhainta kampanjointia olisi se, että media arvioisi neljän vuoden takaiset lupaukset ja kuinka ne ovat toteutuneet. Kuinka edustaja on lupauksiaan työstänyt ja jos kelkan suunta on kääntynyt niin millä perusteella.

Toki hakukoneistakin saattaa olla jotain osviittaa siinä tapauksessa, että löytää googlettamalla koneen antamalle henkilölle riittävästi tietoa tekosista. Toivoisin myös helppoa sovellusta, kuinka edustaja on eduskunnan äänestyksissä äänestänyt. Tosin silloinkin paino on uskollisuudessa puoluetta kohtaan.

Esimerkiksi uuden avioliittolain äänestysten perusteella ehdokasvalintani supistui nykyisissä edustajissa 46 henkilöön ja näistä vain murto-osa omassa vaalipiirissäni. Joten omalla kohdallani ei ole kovinkaan suuresta joukosta kysymys, kun teen lopullista valintaa äänestäni.

Että ketäkö äänestin

Sunnuntai 25.5.2014 klo 16.56 - Kauko Niemi

Äänestin henkilöä, jonka arvomaailman uskon tuntevani tarkkaan, vaikken henkilökohtaisesti ole häntä tavannutkaan. Hän on avoimesti ilmaissut mielipiteitään ja ajatuksiaan eri asioista sosiaalisessa mediassa jo useita vuosia. Hänen sadat, jopa tuhannet kommentit ja päivitykset eivät ole olleet ristiriitaisia keskenään.

Kukaan ei pysty feikkaamalla olemaan vuosia niin johdonmukainen, etteikö jossain vaiheessa lipsahtaisi sellaisia some-kommentteja, jotka paljastaisivat todellisen luonteen. Näin on käynyt monen ystäväni ja tuttavani kohdalla. Käsitys hyvin tuntemasta henkilöstä on muuttunut tai ainakin henkilön esittämä arvomaailma on joutunut uudelleen arvioitavaksi.

Pari viikkoisen politiikkajargonian jätin omaan arvoonsa. En ole aiemminkaan innostunut kaikenmaailman höpöttäjistä. Vaalitentit ovat lähinnä kevyttä sirkusta, ei muutaman kommentin ja sutkauksen perusteella pidä luoda pysyviä, saati äänestettäviä mielipiteitä. Torstainen puheenjohtajatentti oli hyvä esimerkki. Arvioita tehtiin lähinnä kuinka puheenjohtajat esiintyivät. Itse sisältö ei antanut mitään uutta. Täyttä teatteria veronmaksajien rahoilla, kuten Sipilä tilaisuuden lyttäsi.

Kampanjoissa toistetaan puoluetoimiston viestejä, joihin harva, Donneria lukuun ottamatta, uskaltaa sanoa oman todellisen mielipiteensä. Kampanjoinnissahan puhutaan puuta heinää ja asioista, jotka eivät vähimmässäkään määrin kuulu näiden vaalien asiasisältöön. Vaikkapa jatkuvasti esillä oleva Suomen liittyminen Natoon. Sitä tulevaisuudessa tuskin päätetään Brysselissä.

Miksi ihmeessä jälleen kerran mennään samalla kampanjointikaavalla, vaikka uusia vaihtoehtoja vaikuttamiseen on todella paljon. Miksi kampanjointi aloitetaan kaksi viikkoa ennen vaaleja, aivan kuin kaikki alkaisivat nollasta upouusilla pinsseillä ja mukeilla. Ja huomenna kaikki on toisin.

Hyvä kansanedustajaehdokas. Aloita kampanjasi ensi vuoden huhtikuun 19. päivän eduskuntavaaleja varten huomenna. Tosin silloinkin olet jo pahasti myöhässä. Hanki laaja someverkosto ja pysy omassa totuudessasi, siinä mikä sinun totuutesi ja arvomaailma edustaa. Siitä syntyy arvostus ja uskottavuus.

Älä tuputa itseäsi saati puoluetoimiston iskulauseita. Olet hereillä ja kommentoit ahkerasti ja mielenkiintoisesti ajankohtaisia asioita oman arvomaailmasi kautta. Minun tehtäväni on sitten arvioida millaisiin asioihin otat kantaa ja millä tavoin. Lykkyä tykö!

Lue myös

Miksi hyvin kommunikoivasta ihmisestä tulee vaaliehdokas

Kun sanat menettävät merkityksensä

Miksi hyvin kommunikoivasta ihmisestä tulee vaaliehdokas

Keskiviikko 7.5.2014 klo 19.27 - Kauko Niemi

Kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun vaalikampanjat eivät tuoneet mitään uutta, raikasta tapaa kertoa osaamisestaan ja itsestään.

Nekin henkilöt jotka ovat jo pitkään hyödyntäneet somea nostamalla kiinnostavia ilmiöitä esiin ja kommentoimalla niitä sosiaalisessa mediassa, häipyvät yks kaks turuille ja toreille nyhräämään ja jakamaan jotain lippulappuja ja pinssejä muutamalle ohikulkijalle.

Ja sama, hyvin kommunikoiva ehdokas unohtaa somen luonteen ja alkaakin spämmätä vaalinumeroaan ja toriaikataulujaan. Ihan niin kuin helsinkiläistä äänestäjää kiinnostaisi milloin ehdokas on jakamassa pinssejään Kittilän torilla.

Miksi ihmeessä palata kymmeniä vuosia käytössä olleisiin keinoihin. Onhan se tietenkin riski, jos aktiivisesti ottaa kantaa asioihin somessa, niin voi lipsahtaa ilmoille jotain muuta kuin mitä on postikorttiin tai pinssiin painettu.

Mielenkiinnolla jään odottamaan josko jo seuraavissa vaaleissa

Olen yllättynyt korkeasta äänestysprosentista

Maanantai 29.10.2012 klo 10.02 - Kauko Niemi

Miltäs nyt tuntuu politiikassa? En olekaan ainoa, joka on vieraantunut politiikasta. Vielä viisi minuuttia ennen äänestystäni mietin viitsinkö. No olen saanut vanhanajan kasvatuksen, jonka mukaan äänestäminen on velvollisuus, joten menin kirjoittamaan numeroni viime metreillä.

Olen oikeastaan yllättynyt, että kasvatin tuota äänestysprosenttia.

Äänestysinto 58,2 prosenttia ei minusta tunnu mitenkään alhaiselta. Pikemminkin päinvastoin, kun peilaan omia tuntojani ja tuttavapiirini intoa vaaleihin.

Vaalipropagandasta ei päässyt eroon, vaikka yhtään vaalitenttiä enkä muutakaan vaaliohjelmaa katsonut televisiosta. Radiosta, joka on käytännössä aina päällä, jouduin, pääsin seuraamaan tilannetta.

Kun ajattelen viestinnän kannalta kuulemaani, niin millään en olisi pystynyt keskustelun pohjalta päättelemään mistä vaaleista on kyse. Nyt vain tiesin, että kyseessä ovat kunnallisvaalit. Niin kaukana olivat puoluepolitiikantekijät paikallisesta vaikuttamisesta.

Toinen viestinnän kannalta oleva asia, joka ärsytti suunnattomasti, oli ulkoa opetellut fraasit, joita toisteltiin oli sitten kysymys mikä tahansa. Kuunnelkaa vaikka Päivi Räsästä, ei mitään tolkkua.

Sivistynyt  keskustelu ja uskottava argumentointi eivät kuuluneet tällä kertaa poliittiseen propagandaan. Puppusanageneraattorit tuottivat ennalta ohjelmoituja sanoja peräkkäin ilman todellista sisältöä, ei todella jaksa innostaa.

Minulle tulee aina mieleeni tällaisissa tapauksissa aikoinaan kohtaamani Huoneistokeskuksen kiinteistövälittäjä, joka kehui kuinka hyvä perunakellari talossa on. Kerroin hänelle oitis, etten käytä perunaa kuin muutaman kerran vuodessa lohikeitossa, enkä tarvitse perunakellaria. Hetken kuluttua hän alkoi jälleen argumentoida asuntoa perunakellarilla.

Melkein puolet kansasta jätti puhumatta, eikä sääkään ollut syyllinen tällä kertaa. Koko politiikan pelikentällä on peiliin katsomisen paikka.

Kerran vieraantuneita on vaikea saada innostumaan uudestaan. Vanha totuus – olemassa olevasta asiakkaasta kannattaa pitää hyvää huolta.

Politiikka teki seiskat

Maanantai 18.4.2011 - Kauko Niemi

Yhden yön aikana en ole kohdannut yhtään myönteistä kommenttia vaalivoittajasta sen enempää Facebookissa kun muuallakaan. Kukaan ei ole äänestänyt persuja, mutta silti he voittivat. Aivan kuin kukaan ei lue Seiska-lehteä, mutta kaikki tietävät mitä juoruja siellä on ollut.

Toivoa sopii, että persut lopettavat uhoamisen ja populismin ja ottavat todellisen vastuun tekemisistä ja jos ei lopeta, niin tulee suomalaisille konkreettinen opetus, ettei ihan kaikkeen kannata uskoa ilman kritiikkiä. Tämän opin olisi suonut tapahtuvan jollakin vähemmän merkittävämmällä areenalla.

Vaalien teemaksi nousi kaikilla rintamilla – vastustamalla voittoon.

Vaaleille asiantuntijat veikkasivat hyvin korkeaa äänestysprosenttia, etenkin ennakkoäänestyksen vilkkauden takia. Näinhän ei käynyt ja nousu oli maltillinen. Asiantuntijoiden arviot olivat täysin irrallaan yhteiskunnan kehityksestä.

Ei äänestäjillä ole mitään erityistä kunnioitusta äänestyspäivää kohtaan. Ihmiset hoitavat pankkiasioitaan silloin kun parhaiten sopii, käyvät ruoka- ja muissakin kaupoissa silloin kun parhaiten sopii. Neljän vuoden kuluttua ennakkoäänien osuus tulee olemaan 48 prosenttia. Jos halutaan nostaa äänestysprosenttia, ainoa vaihtoehto on siirtää äänestäminen verkkoon.

Puhuttiin myös, että nämä vaalit olisivat olleet sosiaalisen median vaalit. Tämäkään ei toteutunut. Sosiaalisen median melkein ammattilaiset Jyrki Kasvi ja Petteri Järvinen jäivät rannalle. JyrkiKasvilla on Facebookissa 2642 kaveria ja ääniä kertyi 3219. Petteri Järvisellä on Facebook kavereita 809 ja ääniä kertyi 2209. Petterin blogit ovat hyvin luettuja.

Harmittavaa näiden kahden herran kohdalla on, ettei eduskuntaan saatu tietoyhteiskunnan intohimoisia kannattajia. Sen sijaan niitä löytyy, joille puolustusmäärärahoista ei voi leikata, mutta sen sijaan valtion it-budjettista löytyy löysää.

Viestinnän kannalta vaaleista löytyy paljon mielenkiintoisia ilmiöitä. Miten Kike Elomaa nousee ääniharavaksi muutaman tonnin budjetilla ja toisaalta tv:stä tuttu Petri Sarvamaa suurine lakanoineen jää rannalle. Miten Väyrynen putoaa ja eduskuntaan nousee 84 uutta henkilöä ja niistä vain 38 on persuja.