Nyt väännetään uteliaisuuden voimalla

Perjantai 5.4.2024 klo 14.55 - Kauko Niemi

 

Terveyskirjaston mukaan uteliaisuus on ihmisiä liikuttava ja eteenpäin vievä vahvuus. Uteliaisuus elämää ja sen ilmiöitä kohtaan pitää mielen virkeänä ja motivoi etsiytymään uuden tiedon äärelle.

Uteliaisuuden herääminen on erittäin keskeistä oppimisen kannalta ja se on aivoille palkitsevaa. Uteliaisuus pitää sinut virkeänä ja elinvoimaisena, koska haluat tutustua uusiin ihmisiin, etsiä tietoa ja lukea.

Uteliaisuuteen liittyy läheisesti rohkeus kokeilla ja ottaa selvää sekä oppimisen ilo uusia asioita kohtaan. Uteliaisuutta on esimerkiksi myönteinen kiinnostus toisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan kohtaan.

Siis ilman terveellistä uteliaisuutta meidän jokaisen kehitys hidastuu ja jopa pysähtyy. Hallitsemattoman uteliasuus tuottaa tuhoja ja nykytermin mukaan kuplaannuuttaa itse kunkin, kun totuuden ja sepittelyn selkeästi määritelty raja hämärtyy.

Vaikuttaminen, markkinointi ja media hyödyntävät hallitsematonta uteliaisuuttamme jo täysillä. Lääke- ja elintarviketeollisuus pelottelevat meitä jopa kuolemalla, jos emme käytä heidän tuotteitaan. Oikein luettuna pitäisi kiinnittää huomio sanoihin voi, saattaa jne. Sanoihin, joita julkaisuissa on pakko käyttää ettei joudu vastuuseen sanomisistaan.

Aikoinaan media palveli lukijaansa kertomalla otsikossa ja ingressissä mistä asiasta on kyse ja jos asia lukijaa kiinnosti, niin hän luki jutun loppuun tuntematta tulleensa petetyksi. Tämän hetken median hyödyntää satasella ihmisen uteliaisuutta ja tarjolla on vain niin sanottuja klikkiotsikoita. Niillä puolestaan saadaan statistiikka näyttämään hyvältä. Paskaakaan välittämättä lukijan palvelusta.

Miksi Veikkauksen pitää julistaa lottovoittajan paikkakunta. Enempää vahingollista uteliaisuutta tuskin pystyisi luomaan. Suorastaan törkeää uteliaisuuden hyväksikäyttöä.

Uteliaisuutta pidetään kuitenkin myös vahingollisena. Jos tungettelee liikaa, ylittää toisen rajat. Näinhän tapahtuu kaiken aikaa nettipalveluissa, jotka seuraavat sinua askel askeleelta ja rakentavat algoritmin sinusta ja sinun kiinnostuksistasi.

Tirkistelevä uteliaisuus ei ole hyväntahtoista myöskään naapureiden tai tuttavien välillä. Siihen ei tietenkään tarvitse suostua, vaan itseään on hyvä suojata ja olla kertomatta asioistaan liikoja. Eikä netissäkään kannata ihan kaikkea kertoa. Muista – mitäs se minulle kuuluu!

Uteliaisuuteen perustuva ja sitä hyödyntävä sekä hyödyllinen että vahingollinen toiminta on äärimmäisen vaikea hallita. Selkeitä rajoja kun ei ole, niin päästään ja voidaan tehdä mitä tahansa omien hyvien tai huonojen tarkoitusperien saavuttamiseksi. Uteliaisuuden käyttövoima on kuitenkin huikea.

Psykoterapeutti Leena Piikoski huomauttaa Voi Hyvin lehden artikkelissa, että liika uteliaisuus voi loukata toista, ja silloin luottamus menetetään herkästi. Jos ystävä kyselee liian tarkkoja yksityiskohtia tai neuvoo pyytämättä, on hyvä pysähtyä miettimään, haluaako itse asiassa avautua tälle ihmiselle.

”Neuvoa kannattaa vasta, kun toinen pyytää sitä. Ystävyyssuhteissa moni kaipaa pikemminkin kuuntelijaa kuin neuvonantajaa. Jos toinen alkaa sen sijaan analysoida ja terapoida, hän saattaa olla pohjimmiltaan kiinnostuneempi omasta tulkinnastaan kuin toisen kokemuksesta.”

Uteliaisuus on ihmisen kehityksen keskeisen tärkeä käyttövoima, mutta toisaalta huolestuttava vaikuttaja, kun erilaiset manipulaatiot annetaan vaikkapa tekoälyn jatkuvaan muokkaukseen. Kun totuus ja sepittelyt sekoavat.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 8.4.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Miksi on tärkeää olla utelias?

 

 

Ryminällä vai vaikuttamalla

Lauantai 13.3.2021 klo 12.22 - Kauko Niemi

Vaikuttamista tämäkin, kun muotia vihaava mies
haluaa olla mahdollisimman kaukana huolitellusta ulkonäöstä.

Tällä kertaa yhdistelen rohkeasti politiikkaa ja viestinnällistä tyyliä vaikuttamisesta räyhäämiseen. Nyt on nimittäin käynnistynyt lyhyt, muutaman viikon suunsoittojakso. Kuka törkeimmin ja kovimmin huutaa toreilla ja turuilla ja etenkin somessa, saa huomiota osakseen. Saattaa saada jopa ääniä vaaleissa. Tätä sanotaan vaalikampanjaksi. Valitettavasti.

Nyt on syytä miettiä kannattaako ylipäätään edetä ryminällä vai vaikuttamalla. Tietysti, jos ei ole mitään näyttöä vaikuttamisesta ja rahaa on riittävästi rymistelyyn, niin vaihtoehdot ovat vähissä.

Ylen jutussa verrataan kahta nuorta miestä jo valtuustoissa istunutta Jaska Muqollia ja Alvar Euroa.  Jaska Muqollin kampanja oli puhdasta vaikuttamista. Hän asuu pienellä paikkakunnalla ja ihan kaikki tuntevat hänet, koska omistaa ravintolan. Istuin pari vaalitupaa ja tulostin kahdellakympillä julisteita, vaalityö oli siinä.

Sen sijaan turkulainen Alvar Euro valmisteli kampanjaa monta kuukautta ja kampanjointi alkoi jo tammikuussa. Minulla oli tilaisuus kirjakaupassa ja sieltä Facebook-live, jaoin suklaakolikoita ja osallistuin puolueen yhteisiin juttuihin.

Kumpikin istui päättyvän kauden valtuustossa. Alvar Euro tunnustaa, että valtuutettuna olen oppinut kyselemään ja neuvottelemaan. Ja olen oppinut poliittisesta prosessista ja taustavaikuttamisesta, asiat päätetään ja toisten pää käännetään aiemmin kuin juuri ennen kokousta.

Entäs milloin suomalaiset perheet politisoituvat sisäisesti? Trump ei järjettömällä rymistelyllään pärjännyt kuin neljä vuotta vaikkei dollareistakaan ollut puutetta. Trump lisäsi vaikuttavuutta kyseenalaisella tavalla. Washingtonilaisen OkCupid-deittisivuston kyselyssä 92 prosenttia itseään liberaaleina pitävistä ja 71 prosenttia konservatiiveista kertoi, ettei voisi tapailla vastakkaisen poliittisen leirin edustajaa. Ulkonäöllä ei niin suurta väliä, kunhan et ole poliittisella vastapuolella. Ja taisihan Trumpin kaudella olla melkoisen kireää monien perheiden sisällä.

Mika Hentunen raportoi Ylen jutussaan, kuinka The League -sivuston 20 000 asiakkaasta kaksi kolmesta oli sitä mieltä, että poliittisesta elämänkatsomuksesta oli viime vuosina tullut aiempaa tärkeämpi kriteeri kumppanin valinassa. Match.comilla 60 prosenttia arvioi muuttuneensa Trumpin kaudella suvaitsemattomammaksi itselleen vastakkaista puoluetta kohtaan. Ulkonäöllä ei niin väliä, kunhan et edusta väärää puoluetta.

Euroopassa on ainakin kolme valtiota missä ”one man show” pyörii aikansa. Viestinnän näkökulmasta Valkovenäjällä, Unkarissa ja Turkissa eletään yhden miehen määrittelemillä ehdoilla ja viestitään sen mukaan. Kun nämä miehet vaikenevat, niin lyhyen sekasorron jälkeen alkaa uusi aika – toivottavasti keskustelevampi ja demokraattisempi. Maailma ei tästä muutoksesta paljoakaan hetkahda.

Sen sijaan vuosi 2024 tulee jo näyttämään hetkahtaako maailma Venäjän presidentinvaaleissa ja mikä on Putinin tulevaisuus. Venäjä on todellisen vaikuttamisen valtakunta ja sille pääjää vain Kiina.

Helsingin Sanomien artikkelissa Putinin entinen päävihollinen Mihail Hodorkovski kuvaa tilannetta osuvasti. Putin on ammattimainen värvääjä. Siksi ei voi koskaan olla varma, mitä hän itse asiassa ajattelee. Hän projisoi keskustelukumppaniinsa sen, mitä haluaa. Todellinen vaikuttaja.

Vaikuttamista, pakottamista, kampanjointia vai mitä? Hodorkovski kuvaa osuvasti kuinka Venäjällä ei nosteta painetta yhteiskunnassa heti 80 prosentilla kuten Lukašenka teki Valkovenäjällä tai Trump Yhdysvalloissa. He kiristävät ruuvia, mutta yrittävät olla rikkomatta kierteitä.

Yksi Venäläisen vaikuttamisen pesäke sijaitsee Berliinissä. Ylen artikkelissa Emilia Seikkanen paljastaa kuinka Kremlistä johdettu Saksaan rekisteröitu Ruptly GmbH ”uutistoimisto” tuottaa maailmanlaajuisesti uutisvideoita. Siis rakennetaan Venäjälle sopivaa maailmankuvaa, missä kannatusta saavat länsimaissa tapahtuvat demokratian vastaiset tapahtumat. 

Ehkä sitä ruuvia kiristetään eniten Kiinassa ja silloin kun siellä jengat rikkoutuvat maailma onkin jo enemmän sekaisin. Hong Kongin itsemääräämisalueella on virallisesti oma hallinto sopimusten mukaan vuoteen 2047. Kiina otti ja kiristi ruuvia, niin että käytännössä tuo vuosiluku saavutettiin reilussa vuodessa. Kiina on vaikuttavuustempuissaan maailmanmestari, joka pitää porukkansa ruodulla ympäri maailmaa ja uigureillakaan ei saisi olla ajatuksissaan omaa kulttuurillista taustaansa.

Vaikuttamisen kautta syntynyt pakko- tai vapaaehtoinen kuuliaisuus on osoittautunut hyödylliseksi ainakin kiinalaisessa koronatorjunnassa.

 

Jos nyt mietit kampanjoitasi yksi teema tai asia kerrallaan ilman pohjavaikuttamista, niin viestinnällinen pääomasi kehittyy heikosti ota tai jätä periaatteella. Se tulee myös kalliiksi, kun aina aloittaa alusta, eikä asioihin pysty reakoimaan riittävän nopeasti.

Otsikkoon – ryminällä vai vaikuttamalla vastaan, että molemmilla. Kun toteuttaa tehokasta vaikuttamista, niin välillä se kestää ryminääkin.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.3.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Valehtele reilusti

Sunnuntai 4.8.2019 klo 10.06 - Kauko Niemi

Maailman viestintäkenttä muokkautuu takuuvarmasti. Murros syntyy sosiaalisessa mediassa, missä todistetusti ei synny aitoa vuorovaikutusta. Toisaalta pinnalla olevat maailman johtajat ylläpitävät uutta informaatiovaikuttamisen tyyliä.

Kerroin juuri Facebookissa, kuinka pysäytin auton tyhjällä kadulla ja ajoin kadulla sitkeästi olleen pulun pois. Lintu oli löytänyt asfaltilta jotain todellista herkkua. Sen jälkeen paikoitin auton ja palasin paikalle ihmettelemään tilannetta, mutta seuraava auto olikin jo ehtinyt ajaa pulun kuoliaaksi. Päivitykseni oli kahdella kuvalla elävä ja kuollut pulu.

No mitäs tästä seurasi. Facebook päivitykseen on reagoitu toista sataa kertaa ja kommentoitu useita kymmeniä kertoja. Itse olen tietenkin yllättynyt siitä kuinka ihmiset haukkuvat minut liikenteen vaarantamisesta ja kuinka tieliikennelaissa sanotaan, ettei jänistä pienempää pidä väistää.

Pian kinataan, onko tieliikennelaki hyvä vai huono. Milloin saa jarrutella ja millaista turvaväliä milläkin nopeudella tulee käyttää. Eikä tuosta turvavälistäkään päästy suunsoittoa pidemmälle. Toiset kommentoivat aidasta toiset aidan seipäästä.

Alun perin suurena luonnonystävänä tarkoitukseni oli liikennettä vaarantamatta pelastaa vain tuo pulu, missä hankkeessa siis epäonnistuin.

Pulu-casella ei nyt ole suurtakaan merkitystä maailman rauhalle tai ilmaston muutokselle, mutta kuvaa erinomaisesti, kuinka asiat, teot ja sanomiset eivät somessa millään lailla kohtaa toisiaan.

Kokonaan uudella tasolla, vaikkakin samoilla perusasetelmilla ollaan. kun vaikkapa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Britannian tuore pääministeri Boris Johnson päivittävät suoranaisia valheita monta kertaa päivässä. Trumpin on laskettu valehdelleen kautensa aikana jo yli 100.000 kertaa ja tässä informaatiovaikuttamisessa kannatus sen kun kasvaa.

Olen valmis uskomaan, että rehellisyys ja reiluus toimii asiasisällöstä riippumatta - kun valehtelet reilusti, sinut hyväksytään. Ihmiset ovat kyllästyneet hitaaseen eipäs juupas politikointiin, josta ei ota saimaan sällikään selvää, mitä kukakin tarkoittaa.

Se että onko Trumpmainen käytös hallittavissa tai kuinka käy lokakuun loppuun mennessä briteille, on kokonaan toinen asia. Perusvire viestinnässä muuttaa joka tapauksessa informaatiovaikuttamista tulevaisuudessa paljon. Voit valehdella vaikka kuinka, kun vaan teet sen avoimen rehellisesti. Tai termi rehellinen ei tietenkään ole tässä tapauksessa merkitykseltään sama kuin mihin olemme vuosikymmenten saatossa tottuneet.

Uskon, että myös yritykset joutuvat tarkistamaan kantojaan viestinnän suhteen varsin pian. Se että haudotaan ja haudotaan ja pyöritetään sanamuotoja mennen tullen, muuttaa viestit niin epämääräiseksi, ettei niihin tartu kukaan tai ainakin ani harva.

Tuoreen uutisen mukaan julkkissuunnittelija Jessica Walsh perusti luovan toimiston. Hänellähän on meriittejä luovasta suunnittelusta vaikka kuinka. Ja onhan hän ehtinyt kieltäytyä Applen tarjoamasta huippupestistäkin.

Hänen mukaansa loistava brändi on kuin loistava persoona: todenmukainen ja rehellinen itselleen sekä peloton paljastamaan todelliset karvansa. Liian usein brändejä kehotetaan tukahduttamaan ominaispiirteensä ja mielipiteensä kuluttajien mahdollisia reaktioita peläten.

"Ongelmana on, että kun yrittää miellyttää kaikkia ja vältellä kaikkea, mistä joku voisi loukkaantua, syntyy mitään sanomattomia brändejä. Kukaan ei vihaa niitä, mutta ei myöskään rakasta", Walsh toteaa tuoreessa adWeekin haastattelussa.

Siis informaatiovaikuttamisen heikkoja signaaleja ja jopa vahvojakin on ilmassa harvase päivä, joihin Trump meitä taviksia opettaa monta kertaa vuorokaudessa, kuinka valehdellaan reilun avoimesti.

Kaikki mittarit kertovat kuinka vanhat poliittiset puolueet ovat valumassa suohon omalla jargoiallansa ja kulissien hyväveli sekoiluillaan.

Trumpin luoma epävarmuus tuskin sellaisenaan kotiutuu maailman johtamiseen ja Sipiläkin osoitti, ettei bisnesjohtaminen toimi demokratiassa. Kuitenkin totuttuihin viestintätyyleihin uskon kotiutuvan muutoksia somen ja Trumpin tyylilajien seurauksena.

Tämä on kuultavissa podcastina www.finnradio.fm nettiradiossa ma 5.8.2019 klo 08:00 (Espanjan aikaa) sekä uusintoina ke 08:00 ja to, pe klo 14:00.

 

 

Miksi laulan

Lauantai 21.5.2011 - Kauko Niemi

En tiedä miksi laulaa lintunen ja miksi jyräjääpi ukkonen. Vaan itse tiedän siksi laulavani, kun sävelehet soivat rinnassani. (Merikanto)

Olin tänään taas niin sanotusti keikalla tuplakvartetilla. Neljän laulun setti + ylimääräinen, josta 60-vuotissankari ei tiennyt hiiskaustakaan etukäteen. Tunnelma oli kodikkaan läheinen seurantalosta huolimatta. Euroviisujen asteikolla teknisestä suorituksesta emme olisi saaneet 12 pistettä edes naapureilta, mutta tunnetasolla  ilmeet ja palautteet kertoivat 14 pisteestä. Ja kun välitön palaute oli, että piti oikein itkeä, niin 14 pisteessä ei ole yhtään persu-lisiä. Näin sitä sai irroteltua 60-vuotiaan ja juhlavieraiden tunteita.

Samanlainen tilanne oli huhtikuun alussa vihkiäistilaisuudessa, missä 5 vuotiaalta morsiusneidolta valuivat liikutuksen kyyneleen Helsingin Tuomiokirkon alttarille. Caccinin Ave Maria oli niin kaunis ja kosketti viisi vuotiaan sisintä.

Vuosia sitten Virossa, Saarenmaan ja mantereen välissä olevan pienen Muhun saaren kirkossa päättyi konserttimme lauluun Ei sa mitte vaiki olla. Eturivin mummojen keväisen kauniit valkovuokkoniput rupeavat tärisemään käsissä ja kyyneleen valahtavat poskille. Siinä tulee pala myös laulajan kurkkuun. Pienet söpöt valkovuokkoniput tarjottiin konsertin lopuksi kuorolaisille. Siinä vaiheessa jokainen tajuaa, etteivät ne tule kaupasta, vaan sydämestä.

Matkustin kuoron kanssa ensimmäistä kertaa Italiaan, Farra di Soligoon. Meitä etukäteen evästettiin, että olisi kiva jos opettelisitte sellaisen italialaisen laulun kun Signore delle Cime. No jaa - kait sitten. Kuuliaisena opeteltiin ja laulettiin se konsertissa, missä yllättäen laulun säveltäjä Bepi de Marzi oli meitä tervehtimässä. Siinä oli extra-annos tunnelmaa. Mutta kun olimme Alppijääkäreiden majalla lounastamassa ja lounaan lomassa kajautimme saman laulun, niin ovenpielessä seissyt raavas karvainen italiaano nosti käden sydämelle ja alkoi itkeä. Silloin tajusin tämän laulun merkityksen syvyyden. Ja tuo hetki on edelleen kirkkaana silmissäni joka kerta kun laulua laulan.

Oli taas eräs adventtikonsertti Temppeliaukion kirkossa. Kaikki sujui mallikkaasti sekä laulut että yhteistyö LC Floorankentän kanssa. Mutta seuraavana aamuna yllätyin, kun ei mitenkään läheinen työkaverini tuli halaten kiittämään konsertista. Hän oli saanut murrosikäisen poikansa houkuteltua konserttiin ja konsertin jälkeen äiti ja poika olivat jutelleet henkeviä kahteen asti yöllä. Asiallinen puheyhteys oli ollut tätä ennen poikki jo reilun vuoden.

Olin kolme vuotta sitten seremoniamestarina kummityttöni häätilaisuudessa ja toisena puuhaihmisenä oli kummityttöni kummitäti. Lauantaiset häät saivat täydellisen käänteen, kun tämä kummitäti nukkui pois torstai-iltana, siis kaksi päivää ennen häitä. Johdatusta tai ei, mutta ennakkoon valittu duetto kirkossa ystäväni kanssa - Oi kiitos sa luojani armollinen joka hetkestä jonka ma elin – ruopaisi tässä tilanteessa todella syvältä. Ei montaakaan kuivaa silmäparia ollut kirkossa.

Tuskin laulaisin ilman tällaisia kokemuksia.

Paavo Lipposta lainaten So what, jos osasin stemmani, aika usein osaankin. So what, jos joku kehuu lauluamme puhtaaksi. So what, jos tuomarit antavat hyviä pisteitä. Nämä ovat loppujen lopuksi enemmän suorittamista kuin vaikuttamista.

. . . siksi laulan, että pystyisin muljauttamaan kuulijan sydämen.