Verkkokeskustelu hyödyntämätön voimavara

Sunnuntai 22.3.2015 klo 17.38 - Kauko Niemi

Tulen porukkaan, tervehdin ja kukaan ei noteeraa millään tavalla. Kukaan ei katso asiakseen tervehtiä, kommentoida tai kuitata mitään.  Onko tämä jotenkin meille luonteenomaista olla ilmaisematta missä mennään? Tuntuu kuin elettäisiin edelleen 1990-luvun sähköpostikautta.

Nyt puhun sähköisestä keskustelusta. Siis kirjoitetusta keskustelusta, joka näyttää edistyvän melko hitaasti salonkikelpoiseksi. Mitä eroa sillä on jos porukassa puhutaan tai kirjoitetaan yhteisestä asiasta? Keksitään uusia ideoita ja saadaan laajempikin joukko mukaan. Mielestäni ei mitään.

Itse olen elämäni aikana ilmaissut itseäni tai ilmaissut toisten sanomisia ainakin tuhat kertaa enemmän kirjoittamalla kuin puhumalla. Siis minulle kirjoittaminen on monin verroin helpompaa ja luonnollisempaa kuin puhuminen.

Tähän tosiasiaan ja kummallisuuteen olenkin viime aikoina herännyt yhä useammin. Ihmetellyt kun monien ideoiden kehittely ja eteenpäin vienti olisi nopeampaa ja helpompaa aivoriihimäisessä verkkokeskustelussa kuin muodollisissa kokouksissa, joista aina joku keskeinen henkilö on poissa ja asiat eivät etene.

Viime päivien herättäjänä on ollut verkon yli käymäni kahdeksan viikkoinen kurssi, missä kurssilaisille on avattu Facebook-ryhmä. Ryhmän alkureaktio oli voimakas ja melko mahdoton seurata keskustelua, mutta vuorovaikutus on tasoittunut nopeasti. On myös opittu aloittamaan uudesta aiheesta uusi keskustelu, eikä jatketa loppumatonta kommentointia ja muuttamalla vain aihetta välillä.

Tällainen aktiivinen keskustelu ja pohdinta antavat hienosti uusia näkökulmia, kokemuksia ja vertaistukea varsinaiselle oppimateriaalille. Täydentävät oppimista. Toistaiseksi ryhmä on pysynyt kurinalaisesti aiheessa, eikä trollihenkisyyttä ole ilmennyt lainkaan.

Silti tuntuu, että luova ja aikaansaava verkkokeskustelu suomalaisessa kulttuurissa tarvitsee vielä ainakin viisi vuotta, ennen kuin sen mahdollisuudet oivalletaan täysin. Niilläkin hiljaisilla, jotka eivät kokoushuoneessa tai seminaarisalissa pysty tuomaan luovia ajatuksiaan kirkkaasti esille, pystyvät sen tekemään ajatuksella verkossa, kunhan siihen vain kannustetaan hyvällä palautteella ilman trollaamista tai tyrmäämistä.

Tekniikkana Facebook ei ole paras mahdollinen. Se vain otetaan käyttöön, koska se on niin nopea ryhmien luomisessa ja helppo käyttää ja lähes kaikki sitä jo osaavat käyttää. Facebook on vain small talk työkalu. Ikään kuin seisoit bussipysäkillä, moikkaat ja vaihdat muutaman sanan ohikulkijoiden kanssa ja tilanne on ohitse. En näkisi mahdottomana liikeideana kehittää omaa verkkokeskustelutyökalua verkko-opetuksen tueksi, mikäli sellaista ei jo ole.