Keskiviikko 2.12.2009 - Kauko Niemi
Olen viisastunut paljon eilisen päivän aikana tai ainakin löytänyt uuden näkökulman. Kirkolla ei ole mitään teologista perustetta sille, että se vihkii pariskuntia avioliittoon, saati vääntää vuosikymmenet kättä siitä ketä se vihkii ja ketä ei.
Sen sijaan että kirkko kinaa ketä vihitään ja ketä ei, niin sen pitäisin kinata siitä onko sillä mitään teologista perustetta yleensäkään vihkimisille. Kirkon pitäisi lopettaa vihkimiset ja siunata parit. Maistraatissa voidaan hoitaa vihkiminen, jotta valtioiden säätämät lait voidaan toteuttaa.
Tätä mieltä on Tuulikki Koivunen Bylund. Hän on ensimmäinen suomalainen naispiispa koko maailmassa. Marraskuun alussa Ruotsin Härnösandin piispaksi vihitty Koivunen Bylund puhuu väsymättömästi tasa-arvon puolesta. - "Varmasti - taivaassa", hän vastaa kysymykseen, onko täydellinen tasa-arvo saavutettavissa YLE:n taustapeilin haastattelussa eilen. (kuuntele YLE Areenassa)
Koivunen Bylundin mukaan vihkiminen on valtioiden lainsäädännöllistä tuotantoa, jota kirkko on vain asetettu toteuttamaan, eikä sillä ole teologista perustetta.
Raamatussa puhutaan Jumalan siunaamisesta eikä missään vaiheessa vihkimisestä.
Eilen pastori Arto Antturi Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnasta tarttui lemmikkien siunaustilaisuudessa Senaatintorilla myös ajankohtaiseen asiaan. Mitä kirkon pitäisi siunata ja mitä ei.
Antturi palautti mieliin luomiskertomuksen, missä Jumala loi viidentenä päivänä merenelävät ja villipedot, käski heidän lisääntyä ja siunasi heidät. Jumala loi ihmisen ja siunasi heidät. Ei siis vihkinyt vaan siunasi.
Antturi kiteyttää siunaamisen sillä, että älkää pyytäkö Jumalaa siunaamaan sitä mitä teillä on, vaan yrittäkää löytää sitä mitä Jumalalla on. Se on jo siunattua.
Viime aikoinahan on keskusteltu muun muassa siitä, pitäisikö kirkon ylipäätään siunata ostoskeskuksia ja jättää homoparit siunaamatta, jotka kuitenkin ovat Jumalan luomia.
