Maanantai 5.1.2015 klo 10.40 - Kauko Niemi
Todennäköisesti elämässäni ei ole tapahtunut mitään muuta asiaa joka muistettaisiin niin hyvin kuin läträämisen lopettaminen.
Ymmärrän hyvin tänään Aamu-tv:ssä Arto Nyberin vihjausta siitä, ettei julkisuudessa olevan ihmisen kannattaisi julkisesti kertoa muutoksia alkoholin käytössä.
Tavallisella ihmisellä kuten minulla kysymyksiä, arviointeja syistä, ihmettelyä kesti liki 10 vuotta. Viina muisti on pitkä ja hyvä. Jos nyt aiot olla 100 päivää ilman alkoholia, niin varaudu siihen, että kaikkien tapaamisten keskusteluaihe on se, että mikä ongelma sinulla on, kun et juo.
Sen jälkeen kun suorat ihmettelyt ja spekulaatiot, selitysvaatimukset laantuvat, alkaa tietynlainen eristäminen. Mitäs sinulle nyt tarjottaisiinkaan, kun et käytä alkoholia, vaikken koskaan ole ollut absolutisti. En ole koskaan vaatinut erityiskohtelua, kun juhlamaljoja on nosteltu tai illallisviinillä on skoolattu. Viinamuisti sen kun jatkuu.
Vuosien varrella paras ja hyväksyttävin selitys on ollut – minulla ei koskaan ole illalla ollut viinan voimalla niin hauskaa, että kestäisin seuraavan päivän pöhnän olon.
Olin nelikymppinen, täysin liikkumaton ja painunut sellaiseen kuntoon, että töistä tullessa piti levätä sohvalla että jaksoi mennä jääkaapille. Elämän muutos oli välttämätön. Tavoitteena ei ollut viinan välttäminen, vaan seuraus siitä, että se häiritsi liian paljon saavutettua freesia ja jatkuvasti parantuvaa terveyttä ja fiilistä.
