Nyt on pöhinää kaikille

Perjantai 13.3.2020 klo 12.27 - Kauko Niemi

Tällä hetkellä maailmasta ei puutu pöhinää. Mitä se pöhinä sitten tarkoittaakaan missäkin tilanteessa? Vuoden 2013 eittämätön muotisana oli pöhinä. Sitä markkinoitiin jonkinmoisena ikään kuin hyveenä, että nyt kyllä tapahtuu.

Sittemmin on osoittautunut, että pöhinästä on ollut myös paljon haittaa, kun on vain pöhisty ilman todellista kytköstä itse toimintaan. Itse miettisin useamman kerran tämän sanan käyttöä asiallisissa tilanteissa.

Mitä pöhinä sitten on? Se on varsin tunnettu termi amfetamiinin ympärillä. Kuinka moni haluaa oikeesti pöhistä ja rakentaa toiminnallisia kytköksiä huumeisiin?

Sanakirja kertoo pöhinän olevan yleishyödytöntä pyöriskelyä, oleilua, hengailua, touhuilua ilman erityistä päämäärää. Kuinka monen yrityksen arvoihin halutaan liitettävän pöhinän alkuperäisiä merkityksiä.

Tämän blogini lopuksi paljastan mitä ja miten voi menestyä täysin ilman pöhinää.

 

Suurin pöhinä ilman muuta tänään ja jopa kuukausien ajan käydään korona-viruksen ympärillä. Ainoa varma asia on viruksen Suomenkin valloitus ja se jälkeen jälkiviisastelu mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä jättää tekemättä.

Koronan tauksessa täyttyvät monet määritelmät pöhinästä kuten yleishyödytöntä pyöriskelyä, oleilua, hengailua, touhuilua ilman erityistä päämäärää. Päämäärättömyys toki johtuu, ettei maailmassa ole ainuttakaan asiantuntijaa, joka pystyisi satasella sanomaan mistä on kyse ja kuinka korona käyttäytyy.

Kriisiviestinnän asiantutija Katleena Kortesuo luonnehtii osuvasti Ei oon totta palstallaan, että Suomi elää johtamistyhjiössä. Kukaan ei ota johtajuutta, vaan kaikki vilkuilevat toisiinsa. Jospa joku muu tekisi ratkaisuja? Ratkaisuja odotellessa

Suomi pohtii, Suomi selvittää, Suomi pitää yhteyttä, Suomi perustaa työryhmän. Suomi pöhisee.

Maailmalla olisi kuitenkin käytännön esimerkkejä, ei taudin nujertamisesta vaan sen leviämisen estämisestä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Hong Kong. Siellä on 110 todettua tapausta. Kuitenkin Suomen pääkaupunkiseudun  kokoisella alueella asuu 7,4 miljoonaa ihmistä.

Rajoitukset tulivat välittömästi voimaan. Hengitysmaskit ilmestyivät heti kasvoille ja ihmiset ymmärsivät mitä tässä pöhinässä pitää tehdä.

Korona-pöhinän postiivinen ilmentymä on vuodesta 1944 lähtien tuotannossa oleva korona-peli. Keski-Suomalainen valmistaja sanoo, että kaikki päivällä valmistetut korona-laudat ja -nappulat ovat illalla myyty. Kysyntä on nyt niin kovaa kun sattui joutumaan pöhinän keskelle.

 

Toinen iso pöhinä viime aikoina on ollut Euroviisut. Jos en olisi tiennyt lehtiä lukiessani ja somea selatessa mistä on kyse, en oikein mistään olisi tajunnut, että kirjoittelu koski yhtä ja samaa tapahtumaa. Niin olivat arviot äärilaidasta toiseen.

Kaikki kirjoittelu täytti pöhinän määritykset erittäin hyvin - yleishyödytöntä pyöriskelyä, oleilua, hengailua, touhuilua ilman erityistä päämäärää.

No päämääränä on tietysti Euroviisujen voitto, mutta mitä on silloin oikeasti voitetaan. Pöhinästä päätellen kukaan ei oikein tiedä onko voitettu musiikkikilpailu, ulkonäkökilpailu, show-kilpailu, perinne-kilpailu, artisti-kilpailu, byro/lava-kilpailu?

Jos ja kun tällaisen pöhinän keskelle joutuisi ainakin yritysmaailmassa olisi syytä viheltää peli poikki ja tarkentaa määrittää mistä oikein kilpaillaan, eikä vaan pöhistä.

 

Tampereen yliopistolla vihellettiin tosiaan peli poikki, kun pöhinällä rakennettiin kikkakolmosia, joilla ei ollut tukevaa pohjaa yliopistolliseen perustyöhön ja perusarvoihin. Fiinimmin sanottuna brändin rakentamisesta vastuussa ollut henkilö sai potkun ja nyt otetaan uutta todellisempaa otetta Tampereen yliopiston ja teknisen korkeakoulun osaamisen ja kulttuureiden vahvaan ja toimivaan yhdistämiseen.

Tampereella mentiin pöhinästä pöhinään, joka alkoi hermostuttaa sekä siellä työskenteleviä, että hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herliniä.

Tampereen yliopiston rekrytointi-ilmoituksessa pöhistiin ja siinä yliopisto haki viestintäasiantuntijaa. Ilmoituksessa tehtävään haettiin "monikanavaisen tarinankerronnan huippuosaajaa", jolla on supervoimia ja joka luo sanoitusta ja visualisointia. Täydellistä – pöhinätarinoita.

 

Yritystason pöhinää parhaimmillaa on Espanjassa ja Suomessa toimiva assaripalveluja tarjoava Wannado. Toinen perustajista Irina Viitala pöhisee yrityksen nettisivuilla merirosvona. Sopisi paremmin lasten lakritsimainokseen.

Samainen Viitala iloitsee nyt somessa kuinka meidän Wannadolla on ekat yyteet.  Olen vähän tohkeissani asiasta, koska sellaisten järjestäminen Suomessa on tehty tosi hankalaksi.

Ihan noin vaan et päädy tilanteeseen, jossa olet yt-neuvotteluita järjestävä taho! #kokeile

Välihuomautuksena sanottakoon, että Wannadon viimeiset julkiset, punasävyiset  tilinpäätöstiedot ovat vuodelta 2017.

Viitala jatkaa somessa - yt on kuitenkin positiivinen juttu! Se terveyttää yrityksen toimintaa ja parin suljetun oven jälkeen avaa useita uusia ovia.

Näin siis nautittavaa yt-pöhinää merirosvomeiningillä iloisista potkuista.

Mutta sitten se lupaamani esimerkki menestyksestä ilman pöhinää. Siis ihan vaan erinomaisella ja vakuuttavalla tekemisellä.

Suomalainen, nuori vaatesuunnittelija Anna Isoniemi tekee niin vakuuttavaa vaatesuunnittelua ilman pöhinää, että maailman jätti Adidas otti häneen yllättäen ja varoittamatta yhteyttä. Nyt hän on suunnitellut Adidakselle uuden vaatemalliston.

Isoniemi ei pöhissyt Ylen Aamu-tv:ssäkään mistään kikkakolmosista, saati muodin pintaliidosta. Hän kertoi tutustuneensa Adidaksen arkistoihin ja historiaan, loi ammentamalleen kulttuurille uuden ilmeen. Anna Isoniemen, 29, ajatukset, tapa suhtautua tekemisiin on niin syvää ja nöyrää - haaveilen, että saan tuoda oman visioni esiin. Pöhinästä ei tietoakaan.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 16.3.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, pöhinä, korona-virus, Euroviisut, Wannado, Adidas, Tampereen yliopisto, Irina Viitala, Anna Isoniemi,

Paljon vaihtoehtomelua tyhjästä

Sunnuntai 19.5.2019 klo 12.24 - Kauko Niemi

Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistojen yhteisessä hankkeessa tutkitaan vaihtoehtohoitoihin ja rokotekriittisyyteen liittyvää lääketiedekriittisyyttä Suomessa 1900-luvun alusta tähän päivään.

Alustavien tutkimustulosten perusteella vaihtoehtohoitojen käyttö ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt, vaan päinvastoin vähentynyt. Tosin meteli vaihtoehtojen kohdalla on kasvanut.

Vuonna 2018 vastaajista noin 20 prosenttia oli käyttänyt jotakin vaihtoehtohoitoa. Vaihtoehtohoitojen käyttö on vähentynyt 10 vuoden aikana, mutta melko laajasti niitä edelleen käytetään ja niille koetaan olevan tarvetta.

Minusta tätä asiaa hämmentää suunnattomasti kielellinen epätarkkuus ja ymmärtämättömyys. Jos joku tekee omia valintoja ja löytää itselleen ratkaisuja vaikkapa lihomisen kurissapitämiseksi ja sitä kautta välttää todennäköisesti monia eri sairauksia, niin mielestäni ei ole kyse vaihtoehtohoidosta.

Sairauden hoidossa vain todella pieni marginaali toteuttaa pelkkiä  vaihtoehtohoitoja. Eikä lääkärin ja vaihtoehtohoitojen vastakkainasettelu ja kärjistys ole millään tavalla relevanttia. Hyvällä yhteisymmärryksellä ne täydentävät toisiaan. Oma-aloitteisella toiminnalla pystytään lykkäämään sairauksia.

Ja nyt en puhu mistään mustasalvoista tai hopeavesistä. Mielenkiinnolla odotan mihin niin sanotun puoskarilain rajat tullaan vetämään. Jos lakia ovat muokkaamassa Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Valvira, niin heillähän ei ole valitettavasti kuin yksi vaihtoehdoton näkemys.

Olen melko varma, etteikö esimerkiksi minun käyttämät ”vaihtoehtohoidot” eli elämän tyylini olisi syynä siihen, että elän edelleen lääkkeetöntä elämää ja viimeisestä flunssasta/influenssasta on kulunut kymmenen vuotta. Enkä tälläkään halua väittää, ennenkö vaikka huomenna sairastuisi niin, että joudun käyttämään kemiallisia, lääkärin määräämiä pillereitä.

Olen myös lukenut selvityksen, jonka mukaan hyväksytyistä lääkkeistä vain 18 prosenttia olisivat sellaisia, jotka eivät aiheuta sivuoireita. Kuitenkin näyttää olevan hyväksyttävää, että sivuoireisiin voidaan määrätä uutta lääkettä. Näin löytyy niitäkin ihmisiä ja eritoten vanhuksia, joilla päivittäinen lääkitys yltää yli 10 eri pilleriin. Tämä jos mikä on mielestäni puoskarointia.

Viimeaikaiset vaihtoehtokohut eivät ole missään suhteessa tuon selvityksen kanssa. Kohujen syynä väärin ja tahallaan väärinymmärretty sana vaihtoehtohoito. Se, että Heikkilä julkaisee kirjan Lääkkeetön elämä tarkoittanee sellaisen terveen elämän kehittämistä yksilötasolla, ettei tarvitsisi turvautua lääkkeisiin. Mutta tietenkin haluttaessa pystytään tulkitsemaan riveiltä ja rivien välistä, että vitamiineilla ja muilla luontaistuotteilla pystytään korvaamaan melkein mitkä lääkkeet tahansa. Näinhän se ei ole.

Terve elämäntapa on täynnä elimistömme hitaita ja luonnollisia muutoksia. Muutosten havainnointiin tarvitaan 4-8 viikkoa, kun taas lääkkeiden kemia tyrmää elimistöämme hyvässä ja myös pahassa per heti. Tästäkään näkökulmasta nämä kaksi asiaa eivät ole vaihtoehtoja toisilleen.

Lääketiedekriittisyys kumpuaa tutkijoiden ihan ikiomasta toiminnasta. Joka viikko ilmestyy uusia tutkimuksia, jotka kumoavat aiemmat tutkimukset. Vaikkapa viime viikolla ilmestynyt WHO:n ulostulo, ettei vitamiinivalmisteista ole mitään hyötyä muistisairauksiin ja vitamiinivalmisteiden käyttö pitäisi lopettaa heti.

Muutama päivä  sitten julkaistu ravintoympyrä, jossa huomioitaisiin terveys ja ympäristö, heittäisi suomalaiset nykysuositukset romukoppaan. Epäterveellinen syöminen puolestaan lisää kuoleman ja sairastuvuuden riskiä enemmän kuin suojaton seksi, alkoholi, huumeet ja tupakointi yhteensä.

Terveystutkimuksia tehdään niin kapeilla yksityiskohdilla ja sitten tutkijat rientävät julkaisemaan niitä oman uransa pönkittämiseksi. Tällaisessa toiminnassa kokonaisuus katoaa ja tutkimusten sekavuus kasvattaa epäluottamusta kansan keskuudessa tiedettä kohtaan.

Toisaalta yksikään instanssi ei voi yleisellä tasolla naulita yksittäisen ihmisten henkilökohtaisia terveysreaktioita jonkun lisäravinteen käytöstä.

Turkuun on perustettu jopa Vastalääke-yhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on kumota perättömiä terveysväittämiä ja etsiä niihin tieteelliseen tutkimukseen perustuvat vastaukset. Suosittelen, että yhdistys kumoaisi myös perättömiä, jopa suurella rahalla sponsoroituja terveystutkimuksia.

- Ihmiset haluavat hoitaa itseään kaikin mahdollisin tavoin, eikä pelkkä lääkärissä käynti enää riitä. Halutaan ottaa itse asioista selvää ja päätöksenteko omiin käsiin. Se on sinänsä hienoa, mutta on ikävää, jos sen seurauksena usko tieteeseen heikkenee, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Tatu Han Ylen haastattelussa.

Usko tieteeseen heikkenee takuu varmasti nykyisellä menolla. Jokaiseen tapaukseen näet löytyy useita ristiriitaisia ”tieteellisiä” tutkimuksia.

Odotan seuraavaa tieteellistä tutkimusta kuinka ruskeahiuksisten vasenkätisten vaste e-vitamiiniin on verrattuna oikeakätisiin. Saattaa vaikuttaa.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 20.5.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

Lue lisää:

Tappavatko vaihtoehtohoidot

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveys, tutkimus, tiede, yliopisto, WHO, lääketiede,

Palkitusta Kutsuplus -ideasta puuttuu innostus

Perjantai 18.9.2015 klo 9.10 - Kauko Niemi

Helsingissä toimiva Kutsuplus –palvelu toimii tänään mielenilmaisupäivänä lähes ainoana julkisena liikennepalveluna. Palkittu palvelu saa varmaan olosuhteiden pakosta uusia kokeilijoita, mutta se tuskin riittää innostamaan, pelastamaan palvelun tulevaisuutta.

Paraskaan innovaatio ei ruoki itse itseään vaan vaatii innostavaa viestintää, pöhinää ympärilleen. Onko tässä Aalto-yliopiston kehittämässä hienossa liikennepalvelussa perusvaroitus suomalaisesta insinöörityöstä, joka ei lähde lentoon.

Kutsu Plus on mielenkiintoinen innovaatio bussiliikenteen ja taksin välimuoto, jonka toiminnanohjaus perustuu nykyaikaiseen verkkopalveluun. Normaalia pienemmät kuljetusvälineet ovat ketteriä pääkaupungin liikenteessä. Kohderyhmänä on ollut yksityisautoilijat. Saada yksityisautoilijat innostumaan julkisten palvelujen käyttöä.

HSL luonnehti palveluidean lähtökohtia - vuonna 2011 haluttiin tarjota vaivatonta, luotettavaa, mukavaa ja joustavaa asiakaskokemusta tyyliin ’juuri sinulle sopiva kyyti’.

CXPA Finlandin raati valitsi yksimielisesti Kutsuplus palvelun vuoden asiakaskokemuksen voittajaksi. ”Kysyntäohjautuva Kutsuplus on ainutlaatuinen maailmassa ja vaatinut näin poikkeuksellisen vahvaa visiota, ymmärrystä asiakkuuskokemuksesta ja asiakkaiden käyttäytymisestä", perusteli raadin puheenjohtaja valintaa, CXPA Finlandin toiminnanjohtaja Sirte Pihlaja.

Kutsuplus-pikkubusseja on nyt liikenteessä 15 kappaletta. Autojen määrää oli tarkoitus alun perin lisätä 45:een viime vuoden aikana. Sittemmin tavoite siirtyi, ja HSL:n budjetissa varaudutaan uusiin autoihin vasta vuodelle 2016, josko silloinkaan. Nyt nimittäin selvitellään koko innovaation alasajoa.

Kiinnostuksensa innovaatiosta on myös esittänyt Uber-paineissa toimiva taksiliikenne.

Taloudelliset laskelmat eivät ole kulkeneet lainkaan toivotulla tavalla. Kutsuplus on kallis veronmaksajalle, sillä jokaisesta matkasta veronmaksajan tuki on 39,80 euroa. Matkustajamäärät ovat jääneet vaatimattomiksi.

Omakohtaisena kokemuksena, keskustassa asuvana ja auton omistavana voin sanoa, että Kutsuplus on toteutuksena kiinnostanut erittäin paljon koko sen elinajan. Kuitenkaan en ole koskaan edes kokeillut. En näe periaatteessa palvelussa mitään vikaa, mutta mistään ei ole tullut sitä kokeilun kipinää.

Vihdoin ja viimein rekisteröidyin palveluun ymmärtääkseni mistä oikeasti on kyse, kun en oikein ymmärrä mistä kyytiin pääseen ja missä pääsee pois. En tunne keskustan pysäkkejä, koska kävelen, pyöräilen ja potkulautailen keskustassa.

Tämän viikkoinen kokeilu tappoi viimeisenkin innostukseni. Tylsääkin tylsemmät insinöörisivut, jotka eivät innostaneet. Ensimmäinen matkasuositus antoi vastaukseksi käyttää bussia 66 (ei Kutsuplus) ja matkasta puolet kävelyä. Matka aika liki sama kun olisin kävellyt koko matkan paikasta A paikkaan B.

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kutsuplus, viestintä, markkinointi, HSL, Aalto yliopisto