Pääsin melkein kiinteistönvälittäjäksi

Käsiraha on maksettu ja pian asunto vaihtaa omistajaa. Ostajana hyvä tuttavani ja myyjänä on sukulaiseni. Minusta tuli melkein kiinteistövälittäjä. Etenkin kun h-hetkellä ostaja lähtikin työmatkalle Jenkkilään ja sovittelin asioita sekä Suomen ja Kalifornian aikaeroja.

Kovin vieras tämä kiinteistönvälitysbisness ei minulle kuitenkaan ole. Sen lisäksi, että nykyinen asuntoni on järjestyksessään  yhdeksäs, niin entisessä elämässäni olin sivutoiminen sihteerikkö kiinteistönvälitystoimistossa. Tein hienon ja helpon sovelluksen hallita myytäviä kohteita. Olin ensimmäinen koekaniini Helsingin Sanomien kanssa, joka välitti valmiit ilmoitusaineistot lankaa pitkin lehteen. Kävin muutaman kerran jopa esittelemässä huoneistoja.

Tässä tämänkertaisessa tapauksessa parin vuoden projekti on nyt saamassa päätöksen ja minä monta mielenkiintoista havaintoa ja kokemusta rikkaampana.

On mielenkiintoista huomata, että tekniikka tarjoaa näennäisesti ikään kuin suurenkin mullistuksen alalle. Kone hoitaa vahtimista, tarjoaa automaattista tietoa ostajille. Tietojen etsintä on siirtynyt asiakkaalle, joka usein tietääkin enemmän kuin välittäjä. Todellisuudessa 20 vuodessa toimintamalli ei ole paljonkaan muuttunut.

Kuka pelkää välittäjää? Monet ihmiset eivät anna yhteystietojaan välittäjälle peläten välittäjän pommittavan yötä päivää. Jaoin parin vuoden aikana auliisti puhelinnumeroani ja sähköpostiosoitettani ja vain yksi välittäjähenkilö lähetti sopivaa lupaamaansa aineistoa. Kiitos siitä! Muut eivät korvaansa lotkauttaneet. Vaikka kertoivat samaa tarinaa, etteivät kaikki asunnot ehdi nettiin ja parhaat myydään tiskin alta.

Tämä oli kuitenkin projekti, jossa ei ollut myymätöntä asuntoa ja oli repullinen riihikuivaa rahaa. Olisi luullut kiinnostavan. Olin kuvitellut, että välittäjillä on nyt enemmän aikaa henkilökohtaiseen palveluun kun rutiinit pyörivät verkossa. Vai olisiko ranteessa pitänyt olla oikea Rolex. Aikoinaan yksi välittäjä tunnusti, että aloittaa asiakkaan valinnan katsomalla millainen kello hänellä on. Aikansa elänyt kriteeri tuokin. Tämän casen ostaja ei omista rannekelloa vaan katsoo ajan kännykästään.

Kenen puolella seisot? Välittäjien suurin haaste on aina ollut saada asuntoja myyntiin. Niin se on näköjään vieläkin. Oli siis suuri virhe kertoa välittäjälle, ettei projektissa tule asuntoa myyntiin. Kiinnostus lopahti siihen. Se taas sopi oikein hyvin kahdelle yksityishenkilölle, jotka keskustelivat asioista ilman myyntipalkkioiden painolastia. Itselläni oli puolestaan neutraaliuden painolasti kahden tuttavan välissä. Kenenkähän puolella välittäjä seisoo?

Mistä tuntee osaavan välittäjän? Hän on aidosti kiinnostunut ostajan tarpeista. Siinä säästyy kaikkien aikaa. Olemattomien argumenttien tuputtaminen on turhaa. Minulle aikoinaan esiteltiin hyvää perunakellaria senkin jälkeen, kun olin tehnyt selväksi, että olen peruna-absolutisti. En syö yhtään perunaa vuodessa. Se mikä toiselle on arvokasta voi olla toiselle rasite. Tässäkin kaupassa myyjä lupasi 4500 euron arvoiset valaistusratkaisut kaukosäätimineen kaikkineen mukaan. Ostaja oli taas kauhuissaan tästä. Kuinka kalliiksi niiden huoltaminen tulee? Valaistuksen laatu ja monipuolisuus kun ei painanut vaakakupissa mitään.

Kymmenes kerta toden sanoo. Itsellänikin on ainakin yksi asunto vielä hakusessa. Aikatauluhaarukka on kuukaudesta kuuteen vuoteen. Olen määritellyt kolme ominaisuutta, joista en sitten tingi. Yksi niistä on keittiö. Keittiön olen jo periaatetasolla suunnitellut. Heti kun löytyy sopiva tila, niin kiinni veti.

Niin ja myyntiin tulee ylimmän kerroksen huippuasunto huippupaikalta Helsingin keskustasta.