Parhaillaan on tutkinnassa liian monta koirien myrkytystapausta eri puolilla Suomea. Espoon Matinkylässä on yksi varma kuolema ja toisesta kuolemasta kiertää sitkeitä huhuja.
Millä ihmeen oikeudella ihminen saa tappaa viattomia luontokappaleita. Ihmisen tekosiahan nämä ovat, sillä yksikään lihapulla tai nakki ei osaa kävellä syötiksi ulkoilualueille.
Asian vakavuutta ei yhtään lievennä onko osoitteena linnut, oravat tai koirat. Viranomaiset pystyvät kyllä arvioimaan milloin oravia on liikaa ja suunnittelemaan niiden vähentämistä.
Olkoonkin näiden syöttien osoite mikä tahansa, levittäjän on syytä tuntea vastuunsa siinäkin tapauksessa, että esimerkiksi Matinkylän puiston laidassa on päiväkoti. Annos pystyy myrkyttämään myös pienen lapsen.
Toivon mukaan poliisi pääsee näiden jäljille. Lain mukaiset rangaistukset eivät päätä huimaa jos nyt todetaan yhden pennun kuolleen.
Eniten ihmetyttää, mitä ihmisen päässä voi liikkua. Mikä on se niin ärsyttävä asia, joka saa tappamaan täysin viattomia luontokappaleita. Voiko jonkun ihmisen mielessä olla sellainen ajatus, että hän voi valita oman mielensä mukaan tapettavan kohteen ja eihän siinä mitään, jos siinä sivussa kuolee joku muukin.
Laillista ja hallittua eläinten tappamista, metsästystä, on säädetty tarkoin lailla. Metsästys periytyy esi-isiltämme. Hehän metsästivät elannoksi. Nykyisellä metsästyksellä ei ole enää mitään tekemistä elannon hankkimisen kanssa. Sitähän todistaa jo sekin, että useille lajeille on asetettu kaatomäärä, eikä niitä metsästetä tarpeen mukaan.
Onko tällainen myrkyttäjäihminen oikeasti yhteiskuntakelpoinen, jos ei pysty selvittämään asioita ja purkamaan harmistumistaan muuten kuin tappamalla. Linnut ja oravat eivät lopu myrkkysyöttejä levittämällä. Koiraihminen hankkii uuden koiran tilalle. Tämä sota on turhaakin turhempi.
