Mikä se rakennemuutos oikein onkaan

Sunnuntai 27.4.2014 klo 12.50 - Kauko Niemi

Rakennemuutos ei ole tuunaamista, missä vanhoihin tapoihin ja menetelmiin vaihdetaan uutta väriä, varjellaan perinteitä, pidetään kiinni vaan siitä mitä osataan ja mikä on minulle edullista. Ja politiikassa ei synny mitään merkittävää, kun lähtökohtana on äänestäjän tämän hetkinen hyysääminen.

Suhteutan omaa rakennemuutostani vaikkapa Itellan rakennemuutokseen, jolloin voi arkipäivän toiminnoissa kohdata pienen ihmisen rakennemuutoksen ja miettiä tämän skaalautuvuutta suurempiin kokonaisuuksiin.

Viimepäivien uutiset ovat kertoneet kuinka Itella Postin jakajien yt-neuvottelut päättyivät maalis­huhtikuun vaihteessa 495 vakituisen jakajan irtisanomiseen.  Potkuja perustellaan postin määrän vähenemisellä.

Lehtien ja kirjeiden jakelu väheni viime vuonna yli sadalla miljoonalla kappaleella, kun esimerkiksi laskut ovat siirtyneet verkkopankkien e-laskuiksi. Potkujen jälkeen jakelureitit ovat pidentyneet ja nyt valitetaan, ettei päivittäistä postinkantoa ehditä hoitaa joka päivä. Pitäisikö oikeesti säilyttää tämä iän ikuinen päivittäinen rakenne?

Itellalle tämä ei pitäisi olla yllätys ja varmasti melko helppo laskea kuinka paljon paperiposti vähenee.  Kunhan ei vain aseta arvioita lineaariselle käyrälle.

Oma rakennemuutokseni tarkoittaa joka päivä johonkin digitaaliseen värkkiin, ohjelmistoon, palveluun tutustumista tiedon ja taidon tasolla, aika usein myös kokeilemista. Siitäkin huolimatta että kuulun ikäryhmään, joka ei kuuleman osaa käyttää uusia palveluita.

Reilut kolme vuotta sitten kävin systemaattisesti läpi kaikki ne tahot, joiden kanssa olen tekemisissä ja lopetin yhteistyön niiden kanssa, jotka eivät pystyneet lähettämään e-laskua.

Nyt minä saan yhden paperilaskun kuukaudessa. Tämäkin alkaa olla katkolla. Tällä perusteella minulle riittäisi oikein hyvin postinkanto kerran kuukaudessa. Se muu posti, joka tulee luukusta, on pääsääntöisesti postin kantamia mainoksia. Näitäkään ei tarvitse tulla joka päivä, josko koskaan.

Puolitoista vuotta sitten lopetin viimeisen painetun uutislehden tilaamisen. Nyt kuljetan paperia jätepaperikeräykseen pussukan, ehkä joka kolmas viikko tai harvemmin. Jos kaikki tekisivät tämän rakennemuutoksen, niin säästäisimme taloyhtiöisen kustannuksia melkoisesti ja vielä enemmän luonnonvaroja.

Käytän melko paljon nettikauppoja. Tavarat tilaan pääsääntöisesti pakettiautomaatteihin ja saapumisilmoitus tulee sähköisenä viestinä, joten siihenkään en tarvitse enkä kaipaa kustia.

Minulle sopisi oikein hyvin paperipostin kanto kerran viikossa ja siinäkin on melko suuri ylimitoitettu varmuuskerroin.

Se missä käytän Postin palveluita, ovat lähettämäni paketit, kun olen myynyt tavaraa netti-palveluissa. Tilastot näyttäisivät muutaman viime vuoden aika syntyneen noin pari sataa kauppaa. Tuskin kertaakaan olen onnistunut etukäteen tietämään postituskuluja.

Rakennemuutosta tarvitaan Postin hinnoittelussa. Jos asiakas ei pysty etukäteen selkeästi löytämään palvelun hintaa, niin silloin ollaan hakoteillä. Liian monimutkaisissa rakenteissa, joita olisi syytä yksinkertaistaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakennemuutos, Itella

Elämän nautinnot ja vauraus

Maanantai 7.4.2014 klo 19.01 - Kauko Niemi

Yleiseksi totuudeksi muodostuu helposti lehtiä lukiessa ja somessa pyöriessä, että elämän nautintoja ovat luxus-tuotteet, bilettäminen, näyttävät autot, tavarataivaat, shoppailu  jne jne.

Luin juuri yhden itsensä kehittämistä käsittelevän kirjan. Kirja oli kaikin puolin mielenkiintoinen, mutta jossain kohtaa se rupesi tökkimään, kun ryhdyttiin puhumaan kuinka voit vaurastua ja nauttia elämästä.

Kirjan vaurastumisen aakkoset ja viikonloput suuret lotto-paukut käynnistivät ajatusprosessin, että miksi minun pitäisi vaurastua? Onko ajatuksissani jotain vialla, sillä vaurastuminen ja elämästä nauttiminen lehtijuttujen muodostaman yleisen totuuden ja käsityksen mukaisesti ei juurikaan kiinnosta. Siis miksi vaurastuisin?

Lämmin ja puhdas koti riittää. Autosta en maksaisi yli 20.000 euroa, vaikka voittaisin 57 miljoonaa euroa. Bilepaikkoihinn saisi kantaa ja michelin-ravintoloissa en viihtyisi, sillä ruoka on reseptivapaata uskomushoitolääkettä. Sitä otetaan oikea määrä oikeaan aikaan. Sitä paitsi tämä lääke on tehokkaampaa, kun sen ottaa 6 km patikoinnin jälkeen Nuuksion tulilla.

Mutta mitä se vauraus ja elämästä nauttiminen sitten on? Se on jokaiselle eri asioita, kunhan ei sorru toteuttamaan harhaista mielikuvaa elämän nautinnoista yleisen totuuden ja naapurien paineen alaisena.

Tunnen ihmisen, joka vielä parin vuoden jälkeen muistaa olla tyytyväinen, kun sai ostettua hyvin toimivan  lippiksen kahdella eurolla. Eikä hän ole edes köyhä, eikä huono-osainen, mutta nauttii muusta kuin luxustuotteista.

Kaveripiiriini kuuluu henkilö, joka käyttää työmatkoihinsa yli 2 tuntia päivässä, vaikka ihan hyväpalkkaisena ja korkeassa asemassa organisaatiossa voisi koska tahansa ostaa mersun tai ottaa työsuhdeauton. Hän nauttii aivan muista asioista. Tosin joutuu selittelemään autottomuuttaan harvase päivä.

Tuon kirjan käynnistämän ajatteluprosessin tuloksena ja ison ajatusmuutoksen jälkeen olenkin valmis vaurastumaan. Tosin en sen takia, että saisin itselleni näyttävämmän auton tai tavarataivaista turhaa krääsää (tälläkin hetkellä netissä myynnissä noin 50 tuotetta). Vaan siksi, että voisin kanavoida vaurautta sinne missä sitä ihan oikeasti tarvitaan. 57,3 miljoonalla saisin paljon hyvää aikaiseksi.





 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vauraus, auto, luxus, bilettäminen

Paljastuskierteet ryöpsähtivät käyntiin

Perjantai 4.4.2014 klo 14.35 - Kauko Niemi

Kaksi mielenkiintoista avausta kirjojen kautta parin päivän sisällä. Tapaukset Kummola ja Soini.

Jokainenhan, jopa Soini tietää, että tällaisen jytkyn jälkeen asioita pengataan ja jokainen kivi käännetään. Aina on jollakin tarve, jopa vihjata asioista. Kummolan kohdalla en ole aivan varma, sillä hänen julkisuuden hallinta on niin alkeellisella tasolla.

Kirjan julkaisun jälkeen Kummolan on turha örähdellä yhtään mitään. Toki Kummola aiheutti itse kirjalle huikean kiinnostavuus asteen ja moninkertaisen julkisuuden.

Luulen, että Soinin arviot eivät ihan osuneet nappiin niistä vaikuttimista, joilla kirjalla pyrittiin. Jokainen on satavarmasti tiennyt, ettei Soinin terveys voi olla hyvä. Jokainen tietää satavarmasti, ettei Soinin terveys muutu yhdessä yössä, niin kui ei kenenkään muunkaan ihmisen. Jokainen on satavarmasti tiennyt, etteivät Soinin todelliset ajatukset ja julkinen populismi kulkeneet käsi kädessä. Oma kirja avaa nyt näitä saloja.

Kirja paljastaa, että todellisuuden ja populismin ero on ollut liian suuri ja se synnyttää epäluottamuksen kuilun. Toki aina on olemassa ero todellisuuden ja mielikuvien välillä, mutta toleranssi ei voi olla mahdottoman suuri. Liian suuri toleranssi paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin.

Nyt Soinikin tietää mitä on elää kaksoiselämää. Siis samanlainen tunne kuin kellä tahansa homolla. Soinin olisi nyt helppo samaistua yksilön ristiriitaisessa tunnemaailmassa elämisessä ja kääntää kelkkansa tasa-arvoisuuden kannattajaksi.

Molemmat herrat ovat nyt liipaisimella ainakin seuraavan puoli vuotta. Enkä usko, että kumpikaan tästä selviää kunnialla.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Soini, Kummola, viestintä, julkisuus