Ei heikkohermoisille - olin omassa siunaustilaisuudessani

Tiistai 23.4.2013 klo 13.18 - Kauko Niemi

Eilen kokeilin millaista on olla omassa siunaustilaisuudessa. Tämä kokeilu maksoi 260 euroa. Mielikuvituksella ei ollut rajaa mihinkään suuntaan. Tilanne rakentui kuin itsestään.

Kaikki alkoi kun sain jättää sukat jalkaan ja kalsarit päälle. Käärinliinana toimi joku kuviollinen aamutakki, ei kuitenkaan Marimekon unikko. Enkä sellaista olisi muutenkaan halunnut, vaikken niin kovin nuuka pukeutumisestani olekaan. Pääasia, että on sopivan hyvä, ja väljä olo.

Minut pannaan hyvään asentoon arkkuun luurit korvissa. Kysytään onko nyt varmasti kaikki hyvin? Haluanko minä musiikkia. Totta hemmetissä siunaustilaisuuden kaiken a ja o on musiikki.

Tässä vaiheessa ”suntio Jukan” arvostelukyky hieman pettää, kun rupeaa tarjoamaan kotimaista iskelmää tai poppia. Mikähän ero mahtaa muuten olla iskelmällä ja popilla? Päädyin pyytämään klassista.

Tämä alkaa aivan pian kuuluu rauhallinen ääni korviini ja sitten alkaa soida Mozartin klarinetti konsertto K622. Sen adagio osa on todellakin se maailman kaunein biisi, jota olen jo monesti toivonut siunaustilaisuuteeni.

Tunnelma on siis yli sata prosenttinen.  Nyt rupeaa mielikuvitus laukkaamaan. Tältähän se sitten joskus todella tuntuu ja kuulostaa täältä arkun sisältä. Mitähän muuta musiikkia tulee pyytämättä. Ketähän kaikkia mahtaakaan olla tässä tilaisuudessa. Ovatkohan he tyytyväisen näköisiä kun pääsevät minusta? Onkohan yhtään Facebook-kaveria paikalla? Entä kuorokavereita? Saisivat laulaa Mendelssohnin Trauergesangin. Arvelen kenelle tämä on kovin paikka kenelle ei. Tiedän ainakin yhden.

Mitähän se pappi mahtaa minusta sanoa? Kuuluukohan puhe näistä luureista. No ei sillä oikeastaan ole väliä, kunhan olisi vain pilke silmäkulmassa.

Alkaa kuulua kummallista kolinaa jostakin arkun ulkopuolelta. Mättävätköhän he tiiliskiviä arkulle. Sekin on parempi kuin tuhlata rahaa viideksi minuutiksi kukkasiin. Kukkasten paikka on luonnossa. Taitaa olla sittenkin saattoväkeä aika runsaasti, kun kolina kestää näin pitkään.

Pian kuuluu Jukan rauhallinen ääni, että nyt tilaisuus on ohitse. Päästän sivut pois. Magneettikuvat onnistuivat oikein hyvin, kun olit niin hiljaa ja rauhallinen. Voit pukeutua ja saat kuvat hetken kuluttua cd:llä mukaasi. Suuri kiusaus oli työntää cd johonkin soittimeen ja kuunnella miltä selkäni kuulostaisi soitetussa muodossa.

Mozart Clarinet Concerto K622 (by Bernstein) - II. Adagio

Vihkimiselle ei ole teologista perustetta

Keskiviikko 2.12.2009 - Kauko Niemi

Olen viisastunut paljon eilisen päivän aikana tai ainakin löytänyt uuden näkökulman. Kirkolla ei ole mitään teologista perustetta sille, että se vihkii pariskuntia avioliittoon, saati vääntää vuosikymmenet kättä siitä ketä se vihkii ja ketä ei.

Sen sijaan että kirkko kinaa ketä vihitään ja ketä ei, niin sen pitäisin kinata siitä onko sillä mitään teologista perustetta yleensäkään vihkimisille. Kirkon pitäisi lopettaa vihkimiset ja siunata parit. Maistraatissa voidaan hoitaa vihkiminen, jotta valtioiden säätämät lait voidaan toteuttaa.

Tätä mieltä on Tuulikki Koivunen Bylund. Hän on ensimmäinen suomalainen naispiispa koko maailmassa. Marraskuun alussa Ruotsin Härnösandin piispaksi vihitty Koivunen Bylund puhuu väsymättömästi tasa-arvon puolesta. - "Varmasti - taivaassa", hän vastaa kysymykseen, onko täydellinen tasa-arvo saavutettavissa YLE:n taustapeilin haastattelussa eilen. (kuuntele YLE Areenassa)

Koivunen Bylundin mukaan vihkiminen on valtioiden lainsäädännöllistä tuotantoa, jota kirkko on vain asetettu toteuttamaan, eikä sillä ole teologista perustetta.

Raamatussa puhutaan Jumalan siunaamisesta eikä missään vaiheessa vihkimisestä.

Eilen pastori Arto Antturi Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnasta tarttui lemmikkien siunaustilaisuudessa Senaatintorilla myös ajankohtaiseen asiaan. Mitä kirkon pitäisi siunata ja mitä ei.

Antturi palautti mieliin luomiskertomuksen, missä Jumala loi viidentenä päivänä merenelävät ja villipedot, käski heidän lisääntyä ja siunasi heidät. Jumala loi ihmisen ja siunasi heidät. Ei siis vihkinyt vaan siunasi.

Antturi kiteyttää siunaamisen sillä, että älkää pyytäkö Jumalaa siunaamaan sitä mitä teillä on, vaan yrittäkää löytää sitä mitä Jumalalla on. Se on jo siunattua.

Viime aikoinahan on keskusteltu muun muassa siitä, pitäisikö kirkon ylipäätään siunata ostoskeskuksia ja jättää homoparit siunaamatta, jotka kuitenkin ovat Jumalan luomia.