Rajanvetoa Räsäsellä

Lauantai 29.1.2022 klo 13.05 - Kauko Niemi

 usko.JPG

Monin verroin jännittävämpää kuin yhdetkään vaalit tai yksikään television saippuasarja on Päivi Räsäsen viime maanantaina alkanut oikeudenkäynti. Voiko oikeesti ihmisten sepittämiä tarinoita eli raamattua ja vastaavia käyttää oikeuden päätöksessä minkään arvoisena lähteenä, todisteena siitä mitä on nykylain valossa tapahtunut.

Räsäsen esitutkinta aloitettiin valtakunnan syyttäjän toimesta. Oikeudenkäynnissä on kyse sananvapaudesta ja siitä, kuinka sitä voidaan käyttää uskonnollisissa julkaisuissa ja mielipiteissä.

Tuomioistuin joutuu tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa ottamaan kantaa siihen, voiko Raamatun siteeraaminen olla rikos.

Raamattu ei voi olla maalaisjärjellä ajateltuna rikosoikeudellisesti totta. Kukaan ei tiedä raamatun tarinoiden todellisuutta. Niihin vaan uskotaan syystä tai toisesta. Toiset uskovat vakaammin ja toiset kevyemmin ja toiset ei lainkaan. Todistettua faktaa ne eivät missään tapauksessa ole. Niiden tarinoiden varjolla on helpotettu joidenkin ihmisten elämää tai päinvastoin saatettu joidenkin ihmisten elämä helvetilliseksi. Jotkin ihmiset ovat hyödyntäneet tarinoita ja onnistuneet nousemaan jumalasta seuraavaksi omine etuineen.

Tämähän on tyypillistä lopputulemaa aivan samalla tavalla, jota koemme joka päivä nykyään somessa. Eri asioiden uskovaiset julistavat omaa uskoaan kaikelle kansalle. Eikä millään ole oikeaa ja laillista todellisuusperää.

Tässä yhteisessä maailmassamme, missä elämme, on kaikkiaan 138 eri uskonnollista ryhmittymää. Uskonto tarkoittaa uskoa ja siihen liittyvää pyhyyden kokemusta, joka on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina (yhteisöllisinä) tapoina ja (palvonta)menoina.

Jokaisella on omat tarinansa, omat kirjansa, omat tulkintansa ja sääntönsä. Näiden keskinäisistä tulkinnoista ja todellisuudesta ei juurikaan käydä oikeutta, mutta sotia on käyty sitäkin enemmän surullisin seurauksin. Ehkä aika moni afganistanilainen ihminen miettii parhaillaan mistä saisi leipämurusen ja onkohan se meidän jumala nyt tosissaan.

Nyt tässä Räsäsen prosessissa toivoisi lopputuleman näyttävän, ettei tarinoilla ja niiden tulkinnoilla voi ratsastaa silloin kun tulkitaan lakia. Jos Räsäsen raamatuntulkinnat hyväksytään lakituvassa, niin seuraus tulee olemaan katastrofaalinen. Kyllä ihminen keksii raamattua lukemalla mitä temppuja tahansa ja hakee tarinoista oikeutta tekosilleen. Syntyy raamattu-hakkerointia.

Aiemminkin olen todennut, että näillä kirjoituksillani en ole puolesta tai vastaan uskonnollisuutta, jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta Raamattuun, Tuntemattomaan sotilaaseen tai Muumipeikko Hattivattien saarella. Mutta keppihevosena niitä ei pidä käyttää lakia rikkoessaan.

Päivi Räsänen on taitava politiikko ja manipulaattori. Hän sai laumoittain ihmisiä eroamaan kirkosta, vaikkei hänellä ole osaa eikä arpaa suomalaiseen kansankirkkoon, vaan edustaa omaa lahkoaan, joka tekee omia tulkintojaan raamatusta ja nyt myös Suomen lainsäädännöstä.

Viime maanantainen oikeudenistunto ja sen lieveilmiöt osoittivat selkeästi kuinka Päivi Räsäsen esiintyminen ja puheet olivat huolellisesti käsikirjoitettuja lain näkökulmasta. Räsäsen uskonnollinen paatos oli tällä kertaa jätetty siivouskomeroon. Seuraavan kerran asiaa käsitellään 14.2.2022.

Räsästä tuskin tullaan tuomitsemaan, mutta rajojen selkeyttäminen on paikallaan. Toivottavasti tämä nyt alkanut oikeudenkäynti vetää selvemmät rajat tarinoiden tulkinnoille, vaikka maanantainen käsittely olikin varsin sekava. Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi Iltalehdessä mistä on kysymys. Siis siitä missä asiayhteydessä ja millä tavalla ilmaisuja käytetään. Ei tämä asia ole nytkään sen monimutkaisempi ulkopuolisin silmin tarkasteltuna.

Päivi Räsänen on joka tapauksessa hävinnyt taistelunsa homoja vastaan. Tiede ja valtavirrat ihmisten ajattelussa eivät tue Räsästä ja hänen kannattaisi olla raapimatta tulitikkuja ja olla jo hiljaa koko asiasta.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 31.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

PS.
Valtionsyyttäjä Anu Mantila määritteli heti oikeusistunnon aluksi Ylen raportin mukaan mistä oikeudenkäynnissä ei ole kyse.

Me emme keskustele teologiasta ja Raamatun tulkinnasta. Me emme keskustele siitä, miten Raamattua voi ja saa tulkita. Emme myöskään keskustele tasa-arvoisesta avioliittonäkemyksestä.

Hän sanoo, että oikeudessa ei myöskään keskustella siitä, ovatko Räsäsen lausumat olleet kristinuskon mukaisia.

Syyttäjän mukaan oikeudenkäynnissä on kyse seuraavista asioista;

– Ovatko Räsäsen lausumat sellaisia muiden perusoikeuksia loukkaavia? Ovatko ne halventavia ja muita loukkaavia riippumatta siitä, ovatko ne löydettävissä Raamatusta?

– Täällä ei ole kyse Räsäsen tai toisen osapuolen tulkinnasta ymmärtää oikeudenkäyntiä. Pelkkä Raamatun lauseiden siteeraaminen ei ole rikos.

Omien mielipiteiden ilmaiseminen voi olla rikos, vaikka ne kuinka perustuisivat Raamatun tulkintaan.

Kyse on siitä, miten Raamattua käytetään.

 

 

Lisää aiheesta:

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2019/8/18/31190

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2021/7/24/38756

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2019/11/23/32342

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2010/10/15/107

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Päivi Räsänen, uskonto, sananvapaus, raamattu, Matti Tolvanen, Anu Mantila, homous,

Minua pelottaa myyminen

Perjantai 21.1.2022 klo 10.24 - Kauko Niemi

 Oskari_IMG_04171.jpg

 

Minusta ei koskaan tullut myyntimiestä, vaikka kävin jo nuorena myymässä äiti-Hellän leipiä Kouvolan torilla, eikä se ollut milloinkaan pelottavaa. Tai eihän se ollut myymistä, kun 130 leipää oli ennakkoon tilattu ja sitten ne käytiin vain jakamassa ja tiedettiin, että leivänhakijat halusivat niitä aiemman kokemuksensa perusteella.

Jostain syystä myyminen pelottaa minua aina. Jos vaikka antamani tiedot tuotteesta eivät pitäisikään paikkaansa tai olisin jotenkin antanut väärän mielikuvan tuotteesta ja sen ominaisuuksista ja jos vaikka hinnoitteluni olisi pielessä, vaikka olen päivä tolkulla googlannut ja vertaillut vastaavien tuotteiden hintoja. Ilmeisesti perimmäinen syy on, etten osaa siirtää vastuuta ostajalle.

Kun viimeksi vaihdoin kameraa, niin vein vanhan kameran maksulliseen vuositarkastukseen ja sain millintarkan arvion kamerasta ja sen kunnosta. Olin myös selvittänyt otetun kuvamäärän ja tiesin ettei siinä ollut mitään vikaa, vaan hieman parempaa kuvaustekniikkaa oli taas tarjolla.

Kun kameran vaihtohetki tuli eteen, en uskaltanutkaan myydä sitä nettipalstoilla, kameroihin erikoistuneellakaan, vaan annoin sen vaihdossa kameraliikkeeseen ja hävisin muutaman satasen ja säilytin mielenrauhani, ettei minusta tullut valehtelevaa myyntimieshuijaria. Jos ostaja olisi löytänyt kamerasta jotakin mitä en itse tiennyt.

Tätä taustaa vastaan on helppo ymmärtää, miksi minulla on aivan liikaa turhaa tavaraa. Toki voihan sitä kärrätä SPR:n Konttiin ja tuottaa hyvää jollekin jossakin. Toki olen myös muutaman kerran ilmoittanut netissä ”annetaan” -osastolla. Tällä hetkellä esimerkiksi tori.fi palvelussa on myynnissä 1,6 miljoonaa tuotetta.

Entäs sitten ostaminen ja myyntimiehen kohtaaminen. Myyntimiehen armoille en hevin antaudu koskaan. Pienikin sävy tyrkyttämiseen katkaiseen yhteyden takuuvarmasti. Mielipiteen tuotteesta tai palvelusta hankin etukäteen monin eri keinoin ja sitten voin henkilökohtaisessa myyntitilanteessa tarkistaa ja arvioida luomani mielipiteet. Toki voin olla väärässäkin. Vastenmielisin kokemukseni on puhelinmyynti, joka ylittää kaikki sietorajani.

Olen minä kyllä kerran tavannut osaavan autokauppiaan. Tuohon aikaan oli markkinoille juuri tullut upouutta moottoritekniikkaa. Menin kauppaan ja siellä oli auto konepelti ylhäällä ja myyjä valmiina kertomaan uudesta 16 venttiilisestä moottorista. Kysyin (tietoisesti), että mihin minä voin käyttää noita kaikkia 16 venttiiliä. Myyjä vaihtoi sujuvasti puheenaihetta ja sulki varovasti konepellin.

Elämäni vaikuttavin ja hienoin myyntitapahtuma on juuri toteutunut viime viikolla. Olen kulkenut useita kertoja Art Bouffant taidepajan ohitse ja sen pihalla pieni poika lukee innolla kirjaa. Olen kuvannut sen useampaan kertaan, onhan se niin viisaan näköinen ja aina niin rauhallisen utelias. Yhtenä päivänä tulikin ajatus, että tuo lukutoukka sopisi minun eteiseen muistuttamaan elinikäisestä oppimisesta.

Aloitin uteliaisuuteni, niin kuin yleensäkin, tiedustelut sähköpostikirjeenvaihdolla. Olenhan sata kertaa parempi kirjoittaja kuin puhuja. Ja näin tämä osto/myyntitapahtuma sitten eteni ja ostaja ja myyjä niin samalla aaltopituudella pätkääkään tyrkyttämättä. 

 

* Paljonkohan mahtaa maksaa siinä teidän pihalla oleva - tämä kirjaa lukeva poika?
Terveisin - Kauko Niemi

* Tervehdys Kauko
Poika maksaa 149,00 euroa ja on oppinut jo itekseen aakkoset.
Jos lupaat auttaa poikaa, että pääsis edes oppikouluun, niin myydään satasella.
Terveisin Risto

* Hei vielä - Pystyisitkö antamaan kuinka paljon poika vie tilaa. Nyt en itse ole paikkakunnalla ja en pysty mittaamaan. Sisäeteisessäni olisi tilaa noin 100 x 50 cm
Kauko

* Pojan alustan koko on 44 x 27 ja korkeus on 31 cm. Painoa on kertynyt nuoresta iästä huolimatta 24 kiloa.
Terveisin Risto

* Kyllä minä nyt adoptoin tuon pojan ja lupaan saattaa koulutielle
Seuraavan kerran tulen sinne suuntaan tammikuun puolivälissä. Tuolloin voin tulla hakemaan pojan.
Onko jotain ohjeistusta?
terveisin Kauko

* Minäpä kerron Oskarille nyt sitte terveiset.
Kun tulet niin soita 045 XXX XXXX niin minä pakkaan pojan repun valmiiksi.
Terveisin Risto

Eipä tarvinnut keksiä pojalle edes nimeä. Nyt Oskari sitten lueskelee kämpilläni muistuttamassa ikuisesta oppimisesta ja rauhallisuudesta.

 

ps. parhaillaan tutkin, josko Oskarin alustaan saisi automaattisen valaistuksen. Joka kerta kun on liikettä eteisessä, niin älyn valo syttyy 😊

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 24.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, myyminen, Oskari, artbouffant, Ostaminen,

Aluevaalit tukevat vain byrokratiaa

Perjantai 14.1.2022 klo 16.02 - Kauko Niemi

Kakekehys_KN861381.jpg

 
Vaalimainos, jota äänestäisin jos olisi äänioikeus.

Näyttää siltä, että Suomessa ollaan täysin tietämättömiä siitä, mitä EU:ssa on päätetty kokonaisvaltaisesta terveydenhoidosta jo 14 v sitten. Näin päättelevät Amplian Taija ja Jani Somppi kirjassa Parantavat hormonit. Olisiko nyt suurten muutosten yhteydessä syytä miettiä terveyttä enemmän kokonaisuutena, eikä vain sitä missä ja minkälaisessa rakennuksessa istuu päivystävä lääkäri ja mistä saadaan tarvittavat rahat.

Euroopan unionin komission ehdotuksesta on nimittäin tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös 23.10.2007 (N:o 1350/2007/EY), jonka 24 kohdan mukaan: ”Ohjelmassa olisi tunnustettava, miten tärkeää on omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen, ja sen mukaisissa toimissa olisi otettava tarvittaessa huomioon täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä.”

On tärkeää muistaa, että Euroopan unionin tasolla on todellakin otettu asiaan kantaa kyseisellä päätöksellä siten, että EU:n jäsenvaltioiden tulisi omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen, joka huomioi myös lääkkeettömän hoidon mahdollisuuden ihmisten hoitamisessa.

Mikäli henkilöllä on jokin lääkehoito, voidaan siihen ottaa rinnalle myös lääkkeetön hoito, jota voidaan kutsua myös rinnakkaishoidoksi. Näin tehdään jatkuvasti esimerkiksi Saksassa ja monissa muissa EU-maissa paitsi Suomessa ilkutaan puoskaroinnista.

EU:n päätöksen mukainen täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede tulee ottaa tarvittaessa käyttöön, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä. EU:n päätöksessä on huomioitavaa, että lauseessa on sana tai, eli täydentävien ja vaihtoehtoisten lääketieteen menetelmistä ei välttämättä tarvitse olla tieteellistä tutkimusnäyttöä, vaan niiden sallittavuuteen riittää myös kliininen näyttö eli kokemus peräinen näyttö hoidon vaikuttavuudesta.

Monesta hoitomuodosta, kuten kalevalaisesta jäsenkorjauksesta tai osteopatiasta on vuosikymmenien, jopa yli sadan vuoden kokemusperäistä näyttöä, kiinalaisesta lääketieteestä puolestaan tuhansien vuosien kokemusperäistä näyttöä jo ennen varsinaista tieteellistä näyttöä.

Kuinka moni nyt ehdolla oleva vaaliehdokas aikoo edistää Euroopan Unionin päätöstä suomalaisessa terveydenhoidossa? Edistäminen olisi yksi kynnyskysymyksistä uudistuvassa SOTE-tulevaisuudessa. Paitsi ettei tämä tule esille missään. Ei siis missään. Vaalikoneet pyörittävät ja tyrkyttävät patavanhoillisia byrokratiamalleja. Todennäköisesti copy/paste-tuotantoa kuntavaalien koneista.

Kuten jo edellisessä blogissani kirjoitin, että olen onnellinen, ettei minulla ole äänioikeutta. Eikä minulle ole senkään kirjoituksen jälkeen asiat juurikaan valjenneet. Päätin kuitenkin yrittää sivistää itseäni vaalikoneilla ja tein hakuja kolmella koneella ja kahdella eri paikkakunnalla – Espoo ja Oulu.

Ylen vaalikone valitsi minulle espoolaisena puolueen, mutta ei yhtään sopivaa ehdokasta kyseisestä puolueesta. Ehdotetuista viidestä eniten samaa mieltä kanssani olevasta ehdokkaista kaikki olivat eri puolueista. Sopivin espoolainen ehdokas oli 81 prosenttisesti kanssani samaa mieltä.

Ylen koneella ehdokasvalinta Oulusta. Viidestä kärkinimestä kaikki eri puolueista. Eniten samaa mieltä oleva ehdokas sielläkin 81 prosenttisesti kannallani. Ja sopivin puolue 81 prosenttisesti samaa mieltä kuin minä. Oulussa minun valitsemassani valtuustossa olisi suurin puolue eri puolue kuin Espoossa.

Hesarin koneesta Espoossa kolme kärkinimeä kaikki eri puolueista. Kolme sopivinta ehdokasta olivat kaikki 83 % samaa mieltä kuin minä ja kaikki eri puolueista. Kaikkein kauimpana oleva ehdokas on 52 prosenttia kanssani samaa mieltä.

Iltalehden koneen tuloksissa kaikki viisi kärkinimeä olivat samasta puolueesta. Olikohan maksettu mainos? Samoin kolme huonoimmin sopivaa samasta, mutta eri puolueesta kuin kärkinimet.

Kolme vaalikonetta ja tuloksissa ei ainuttakaan ahaa-löydöstä terveydenhoidon parantamisesta. Koneiden kysymysten asettelu tukee vain vanhaa poliittista copy/paste-jargoniaa. Vähän kuin Kokoomuksen mainoskampanja.

Kokoomuksen kampanja on herättänyt arvailuja puoleen jos toiseen. Fakta on se, ettei sydän ole oikealla – näin sen määrittelee Wikipedia - Sydän on elin, joka pumppaa verta isoon ja pieneen verenkiertoon. Kaikilla kehittyneemmillä lajeilla on sydän. Nisäkkäiden sydän sijaitsee rintaontelossa keuhkojen välissä välikarsinassa. Ihmisen sydän on hiukan kallellaan vasemmalle ja sen massasta suurin osa on kehon vasemmalla puolella. Aikuisen ihmisen sydän painaa noin 250–350 g, mutta hyväkuntoisen urheilijan sydän voi painaa enemmänkin.

Siis kokoomuksen oppien mukaan minäkin olisin vasenkätinen. Toki hiirellä teen samat temput sekä oikealla että vasemmalla kädellä yhtä sujuvasti – siis puolueeton. Mutta ajattelu on erittäin vaarallisen vastuutonta nimenomaan terveydenhuollossa.

Onhan siellä tapahtunutkin, että potilaalta on amputoitu vasen jalka, joka oli terve ja oikea, kipeäjalka jäi paikoilleen. Terveydenhuollossa on erittäin tärkeää, että oikea ja vasen ei mene sekaisin. Politiikassa se nyt ei ole niin nokon nuukaa.

Hyvinvointialueet ovat maallikon silmissä pelkkää politikointia ja ei ole mitään viitteitä, että sairaudenhoitoa, itse toiminnan ydintä kehitettäisiin yksittäisestä pilleristä kokonaisvaltaisempaan suuntaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 17.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Amplia, Taija Somppi, Jani Somppi, Eu päätös N:o 1350/2007/EY, sydän ei ole oikealla,

Jonkinlainen sopu kyllä syntyy

Lauantai 8.1.2022 klo 22.40 - Kauko Niemi

 

Korona_IMG_E11761.jpg

Tällä viikolla alkaa historian ensimmäisten aluevaalien ennakkoäänestys. Valitettavasti kuvan jonossa ei ole innokkaita äänestäjiä, vaan jonottajia korona-testiin. Koronakin näyttelee jonkinlaista osaa vaaleissa.

Otsikon mukainen näkemys on varsin yleinen, kun kuuntelee ja lukee erilaisia kommentteja hyvinvointialueiden hallinnon muodostamisesta. Sekavuudella ja näkemyseroilla ei tunnu olevan rajaa. Millainen sopu sitten tämän vuoden aikana syntyykään, kun ensi vuoden alusta alkavat hyvinvointialueet toimia.

Nyt olen onnellinen, että asun Helsingin alueella ja minulla ei ole äänestysoikeutta. Ja miksi onnellinen? Nämä olisivat todennäköisesti elämäni ensimmäiset vaalit, jotka olisin jättänyt väliin. Minulle äänestys on niin tärkeä osa demokratiaa, että olen tähän asti ollut täysin varma miksi äänestän jotakuta ehdokasta. Jos minulla olisi ollut oikeus, olisi nämä todennäköisesti todellakin ollut elämäni ensimmäiset väliin jääneet vaalit.

Lueskelin useita sivuja pitkän ministeriön strategiapaperin ja yritin ymmärtää kuinka asiassa edetään. Tavattoman fiiniä tekstiä tuotettuna puppusanageneraattorilla. Kaikki on mahdollista kun vain jonkinlainen sopu syntyy eri kuntien ja kaupunkien välillä.

Aika monesti miettinyt, että onko kyseessä vuosien mittaan syntynyt poliittinen pakkomielle, vain syntyisikö ihan oikeasti jotakin toiminnallista hyvää kahdella ikään kuin päällekkäisellä mallilla. Entä jos lakkautettaisiin kunnat ja kaupungit ja siirrettäisiin kaikki toiminnot aluehallinnoille. Ainakin byrokratiaa saataisiin vähennettyä.

Olisiko uusista toimintatavoista ja tekniikoista löytynyt ratkaisuja. Näinhän tapahtui Sotkamossa, missä vuoteen ei ole ollut ruuhkia eikä jonoja terveyskeskuksessa ja pääosin kaikki ovat tyytyväisiä. Samaa on yritetty muuallakin Suomessa mutta surkein lopputuloksin.

Sotkamolainen lääkäri avasi haastattelussa ihan perusasioita. Hän on toiminut lääkärinä samassa paikassa vuosikymmenet ja tuntee ja tietää tapaukset, joten etähoidon on mahdollista onnistua, kun tunnetaan ja tiedetään kulloinenkin tapaus. Tätä tietoa ei synny silloin kun lääkäri lukee vain kannasta mitä edellinen lääkäri on joskus kirjoittanut jossakin tapauksessa.

Jos hyvinvointialueilla on tavoitteena rakentaa huipputehokkaita ja kustannuksia säästäviä terveystuotantolinjoja, joissa mitataan kuinka monta ongelmallista asiakasta saadaan tunnissa läpi ja kuinka pienillä kustannuksilla. Silloin on unohtunut ihan perusasia – henkisen tai fyysisen hoidon tarpeessa oleva yksilöllinen ihminen.

Palokuntien kohdalla tilanne saattaa olla hieman helpompi. Kun talo palaa niin se pitää sammuttaa ammattitaidolla kohteen mukaan.

Suuri epätietoisuus vallitsee päässäni myös sen suhteen mikä on se paras kombinaatio, joka pitäisi äänestyksessä syntyä. Kuinka suuri osa tulevien hyvinvointialueiden hallinnosta pitäisi olla terveyden ja hyvinvoinnin osaajia ja mikä osuus politiikkaa. Pelkkään polotikointiin en jaksa uskoa, vaikka se lainsäädännöllisesti ja rahoituksellisesti onkin erittäin tärkeää.

Poliitikon valinta on myös puolueen valinta. Sitä en ole koskaan tehnyt enkä haluaisi nytkään tehdä. Poliitikko tuskin tässäkään tapauksessa ajattelee ensisijaisesti muuta kuin omaa ja puolueensa saavuttamaa asemaa. Yle aloitti juuri mielenkiintoisen juttusarjan. Yle selvittää, ovatko poliitikkojen vaalikeskusteluissa esittämät väitteet tosia, epätosia vai siltä väliltä.

Helsinki onnistui keplottelemaan ulos koko muutoksesta. Onko se hyvä vai huono, sitä ei tiedä kukaan. Omakohtaisesti vain tiedän, ettei itselläni ole yhtään tosimyönteistä kokemusta terveyskeskuskäynneistäni. En ole kertaakaan kohdannut samaa henkilöä kahdesti. Homma alkaa aina alusta ja päätyy johonkin ”kokeiluun.”

Tämä blogini on täynnä kysymysmerkkejä ja ihmettelyjä. Sinä joka olet ymmärtänyt mitä kaikkea hyvää muutos tuo tullessaan, niin sinun pitää äänestää ja pitää yllä demokraattisen päätöksenteon perusasetelmaa.

Ehkä nämä asiat selkenevät minullekin jossakin vaiheessa ja saattaa olla etten ole ainut ihmettelijä tässä maassa ja tässä tilanteessa.


Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 10.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, aluevaalit, äänestys, hyvinvointialue,

Voidaanko prosenttiluvulla ohjata ihmisen ostohysteeriaa loputtomasti

Sunnuntai 2.1.2022 - Kauko Niemi

 

Alennus.jpg

Maailman suurin shoppailupäivä - sinkkujen päivä – aloittaa nykyään jo Suomessakin ostoskiiman heti lokakuun puolivälin jälkeen. Alennusmyynneistään tunnettua Sinkkujen päivää on vietetty Kiinassa jo 1990-luvulla. Singles' Day on alun perin kiinalainen juhla. Toisin kuin ystävänpäivänä, nyt lahjoja ei osteta muille, vaan itselle: tarkoituksena on juhlistaa sinkkuja. Sinkku-hetki on siis marraskuun 11. päivänä.

Juuri kun on päästy sinkuista eroon marraskuun viimeinen perjantai onkin sitten jo täysillä odottamassa mustine hintoineen. Black Friday -tarjoukset jatkuvat suoraan siitä mistä mihin sinkkutarjoukset jäivät.

Musta perjantai prosentit vaihtuvat välittömästi jouluprosenteiksi aina joulupäivään asti, jolloin alkavat netissä alennusmyynnit ja tapaninpäivänä kaupoissa ja taas jopa 70 prosentin alennuksia. Mielenkiintoisen poikkeuksen teki ennen uutta vuotta uhkailuillaan kamerakauppa Rajala, joka ilmoitti, että hinnat nousevat tammikuussa – ilman mainintaa prosenteista.

Pian alkavat ystävänpäivän alennukset ja niitä seuraa seuraavat alennusmyynnit ja kausialennusmyynnit ja pian ollaankin taas sinkkujen päivässä. Varsinaiset kausialennusmyynnit vaihtuvat siis jatkuviin kampanjoihin ei välttämättä kaupoissa, sillä korona-aikana nettikauppa on kasvanut 50 prosenttia.

Tuntuu käsittämättömältä, että ihmisiä voidaan jatkuvasti manipuloida prosenteilla, vaikka oikean vertailukelpoisen hinnan voi hahmottaa netissä kohtuullisen helposti ja melko nopeasti. Päätöksen nopeustarvetta puolestaan sekoitetaan onnistuneesti prosenttitarjousten päätösten ajankohdalla, joka päättyy tänään 20:00. Tosin saattaa taas jatkua muutaman päivän jälkeen. En millään jaksa uskoa, että tämä jatkuisi loputtomiin.

Suomessa laki kieltää ennen kampanjointia nostamasta hintoja, jotta alennusprosentit näyttäisivät suuremmilta, vaikka lopullinen myyntihinta olisikin liki sama kuin ”normaalihinta”. Lakipykälää on hankala valvoa ja viimesyksyiset selvitykset antoivat ymmärtää, että hinnoittelu ei ollut kaikilta osin lain ja hyvien tapojen mukaista.

Sitä jää myös miettimään, kuinka suuri työ kaupoille on vaihtaa satojen eri tuotteiden tiedot kampanjasta toiseen. Vai hoituuko asia muutamassa sekunnissa vakiopohjilla ja tekoälyllä.

Itselläni on hankintalistalla yksi kodinkone. Asialla ei ole kiire, niin kuin minun hankinnoilla ei yleensäkään. Jaksan hyvin seurata ja odottaa useampia kuukausia. Toki ymmärrän, jos jääkaappi brakaa niin silloin on toimittava nopeasti. Vaatekauppojen kampanjointiin en ota kantaa, koska sitä en tunne, en seuraa, eikä kiinnosta.

Parhaillaan seuraamalleni tuotteelle ei löytynyt otollista hetkeä sen enempää sinkkupäivänä kuin mustana perjantaina eikä joulumyynnistäkään. Joten seuraan tilannetta edelleen.

Hintahaarukoinnin olen tehnyt netissä eri hintavertailukoneilla ja etsinyt referenssejä Amazonista ja muista kansainvälisistä nettikaupoista. Siis olen valmis tekemään ostopäätöksen heti kun sopiva tarjous tulee kohdalle. Vastasin juuri kodinkoneliikkeitä koskevaan markkinatutkimukseen, siis sellaiseen vanhanaikaiseen, kuinka sitoutunut olen tiettyihin liikkeisiin ja suosittelisinko ystävilleni. Loppukommenttiin kirjoitinkin, että valitsen aina ensin tuotteen ja sillä ei ole juurikaan väliä, mistä kaupasta sen lopulta ostan.

Mielenkiintoista on seurata kuinka kauan ihmisten manipulointia prosenteilla ja kiireen luomisella pystytään jatkamaan, eli nykyisellä kampanjoinnilla viikosta toiseen kampanjan nimeä vaihtamalla. Ihmisillä olisi jo nyt helpot ja nopeat keinot selvittää, mikä minkäkin tuotteen käypä hinta on. Itse tuotteiden ominaisuuksista netin kautta ei ole myöskään mitään puutetta. Veikkaan, että ihmiset kyllästyvät tähän menoon aika nopeasti.

Jonakin päivänä syntyy netissä se ”kikkakolmonen”, jonka kautta ihmiset luovat hintatietoisuuden valmistellessaan ostopäätöstään ja siihen loppuu prosenttikikkailu. Tai jokohan kohta jatkuva hintaheilunta avaa tinkijöiden suut? Sekin taito kannattaa jo treenata.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 3.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Black friday, singlesday, alennusmyynti