Pelolla johtaminen tuottaa aniharvoin tulosta

Perjantai 23.9.2022 klo 8.54 - Kauko Niemi

 Meilahdessa heiluu

Onkohan mikään toimiala niin sekaisin kuin terveydenhoito? Sairaanhoitajat ovat taistelleet asemastaan jo reilu puoli vuotta ilman minkäänlaista yhteisymmärrystä palkasta saati työoloista. Asiaa hoidetaan kaikkein byrokraatisemmalla tavalla, lakimuutoksella, eikä minkään näköistä yhteisymmärrystä ole näköpiirissä. Tähän kun on vielä sekoittunut kohtuumäärä puoluepolitiikkaa niin sekoilut sen kun lisääntyvät.

Vaikutus kokonaisuudessaan on alan imagolle merkittävä. Iso määrä sairaanhoitajia vaihtaa alaa jopa niin, että hakevat omien virallisten oikeuksiensa perumista. Hoitajapula pahenee pahenemistaan ja vetovoimaa ei tässä tapauksessa kasvateta euroja laskemalla.

Ammattikorkeakouluja odotti syksyn yhteishaussa ikävä yllätys. Sairaanhoitajaksi haluavien hakijoiden määrä romahti suomenkielisissä opinnoissa toissa vuodesta 1 239:llä ja viime vuodesta 369:llä. Yhteensä sairaanhoitajakoulutukseen haki 2 511 ihmistä.

Hakijoiden määrä on vähentynyt suomenkielisiin hoitajien koulutusohjelmiin aina vuodesta 2016 lähtien. Pudotus hakijamäärissä on ollut yli 40 prosenttia.

Sitten sairaudenhoidon toimialla rajoitetaan lääkärien toimivaltuuksia ilman ensimmäistäkään potilasvahinkoilmoitusta tai valitusta. Tapausten taustalla on usein oppikiistoja ja valituksen tekijät eivät suinkaan ole potilaita vaan kollega-lääkäreitä. Ja niitäkin tapauksia, joissa asiankäsittelyssä asiantutijana käytetään valituksen tehnyttä lääkäriä. Piiri pieni pyörii.

Kaikki tällaiset myrkyttävät ilmapiiriä ja ruokkivat alalla vallitsevaa byrokraattista nokkimisjärjestystä. Viimeisin terveyskeskuskäyntini oli puistattava kokemus, joka maalaa hyvin kuvaa millaisessa ilmapiirissä alalla töitä tehdään.

Absoluuttisen tunteetonta terveyskeskuksen toimintaa. Jos lääkäri olisi huoneensa 54 edessä mihin minut ohjattiin, sanonut minulle inhimillisesti huomenta / moi ja kertonut, että toimenpide tapahtuukin tuossa kulman takana voisitko siirtyä sinne vielä hetkeksi odottamaan.

Vai olisiko lääkäriä voitu syyttä tällaisesta tunteellisesta käyttäytymisestä lumehoitamisesta ja puoskaroinnista. Vai olisiko lääkärin arvovalta ja asiakassuhde kärsinyt arvovaltakolauksen. No ei ainakaan minun silmissäni. Nyt olin siis joku työ numero XX - vartalon ihopaise, äkämä tai ajos.

Vuosia on kiistelty terveydenhoitojärjestelmä Apotista. Apotin peruslähtökohta on mielestäni varsin hankala, josta on tavattoman vaikea löytää todellista vastuunkantajaa. Oy Apotti Ab:n näet omistavat HUS Helsingin yliopistollinen sairaala, Helsinki, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymä, Inkoo, Siuntio ja Loviisa (sekä Lapinjärvi osana Loviisaa).

Oma sisäpiiri syö omasta kuormasta ja kukapa uskaltaa kaveria arvostella, saati vaatia muutoksia ja parempaa toimintaa. Vihdoin ja viimein 619 lääkäri ryhdistäytyi ja tekivät yhteisen valituksen Apotista. Ylen mukaan on useita lääkäreitä, jotka eivät uskaltaneet allekirjoittaa yhteistä valitusta. Sen verran tiukassa painostuksessa lääkäreitä pidetään.

Helsingin Sanomat sai puolestaan kyselyynsä lääkäreiltä 240 vastausta, joista käy selville, että Husissa on useita Apotin takia lopettaneita lääkäreitä. Niitäkin lääkäreitä on jo useita, jotka ovat irtisanoutuneet ja ottaneet uuden viran alueelta missä ei käytetä Apottia.

Ylen juttu on suorastaan karmeaa luettavaa. Useat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kertovat Ylelle, kuinka Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) sekä Apotti-yhtiö pyrkivät rajoittamaan asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apottiin liittyvää kriittistä keskustelua.

Pääosin lääkäreiltä kerätyt kertomukset ja kommentit liittyvät puhutteluihin, tiukkoihin ohjeisiin, joiden mukaan Apottia ei saa kritisoida, sekä pelon ilmapiiriin, jonka vuoksi monet ovat pysyneet hiljaa.

 

Apotti kertoo sivuillaan, kuinka potilaiden elämää on helpotettu Apotin myötä syntyneellä viestintäkanava Maisalla. Minulla ei tietenkään ole kokemusta Apotista, mutta kokemusta Maisasta on. Sen peruslogiikkaa en ole sisäistänyt ja siksi käyttö on kokeilua ja arvausta. Vaikka olenkin buumeri, on minulla tietoa ja kokemusta sadoista erilaisista järjestelmistä, mutta Maisa ei ole se, joka ihastuttaisi ja loisi sujuvan suhteen terveydenhoitoon. Valitettavasti vähemmän kokeneet tietotekniikan käyttäjät ja samalla enemmän terveyspalveluja tarvitsevat tuskin ilosta hurraavat. Maisa on kuin Minun autoni, Mytoyota-palvelu. Palvelun pääviesti kertoo missä minun autoni on. Enkö muka tiedä.

Mitään hyvää ei rakenneta tiukalla byrokratialla ja pelon ilmapiirillä. Tuskin on toista toimialaa, joka on läpeensä hierarkkinen alkaen jo siitä, että kuinka moni potilas uskaltaa kertoa lääkärille todellisen tilanteensa, vaikka ravintolisien käytöstä. En minä ainakaan uskaltaisi sanoa, että syön 100 ug D-vitamiinia joka päivä, kymmenkertaisen määrän suositukseen verrattuna. Pian saisin lukea Oma-Kannasta yksittäisen lääkärin näkemyksen puoskaroinnista ilman minun omaa kokemuspohjaa.

Nyt kun tämän pelottelun ja sekamelskan päälle rakennetaan vielä yksi byrokratiakerros ei toimivaa ratkaisua ole tiedossa. Kaiken siivouksen voisi aloittaa Valviran ja THL:n siivouksella. Etenkin jos perustavoitteena olisi lääkärien tietotaidon ja kokemuksen ohjaaminen yksilöllisen potilaan parhaaksi. Putinismi ei kuulu nykypäivän terveydenhoitoon. Tiedossa on terveyssota vai ”operaatio.”

Tämä on kuultavissa ääniversiona finnRadio.fm sivuilla 26.9.2022 alkaen

 

 

Salailu on terveydenhuollon perussairaus

Lauantai 30.1.2021 klo 11.54 - Kauko Niemi

 Onkohan mitään muuta toimialaa, kun terveydenhuolto, missä viestintä on niin kieroutunutta ja omituista salailua kuin sen on. Viestinnän tutkijoille erinomainen kenttä selvittää koko ketjun toiminnallisuus.

Elämäni aikana olen kohdannut vain yhden lääkärin, joka ilmeisemmin oli tavattoman rehellinen tai ainakin sen tuntuinen. Hän totesi kerrankin, että tietysti tässä nyt pitäisi kirjoittaa sinulle lääkettä, mutta en usko, että se nopeuttaisi kohdallasi paranemista. Lääkärin ennuste ilman lääkettä piti täsmälleen paikkansa. Hän osoitti osaamisensa, eikä toteuttanut viranomaismääräyksiä.

Kaikki muut kohtaamani lääkärit puhuvat jotain jargoniaa – eihän tuo kuitenkaan ymmärrä – en ainakaan joudu vastuuseen sanomisistani – näinhän asia pitää virallisesti esittää -mentaalilla. Ja tilanne muuttuu todella hankalan uhkaavaksi, kun alkaa kysellä luontaishoitojen arvioita tässä tilanteessa.

Ja kerrankin Mehiläisen lääkäri kysyi tulenko hakemaan kokeiden tulokset vai postitetaanko ne sinulle. Kerroin että näen ne kyllä Omamehiläinen nettipalvelusta. Lääkäri, vanhempi herra, valahti täysin punaiseksi ja rupesi kyselemään, mitä kaikkea minä sieltä netistä oikein näen. Jotain suuria salaisuuksia hän oli minusta sinne kirjoittanut, kun noin pelästyi. Näin sen tulkitsin.

Salamyhkäisyys kukoistaa, kun lukee vaikka parin viime viikon uutisia. Koronarokotteet ovat jo aivan omassa luokassaan, joista ei ota saimaan sällikään selkoa kuka vedättää ja ketä. Luottamus ei ainakaan kasva. Nyt ihmetellään, että mihin rokotteet katosivat, vaikka oli ennakkoon jo maksettu satoja miljoonia AstraZenecalle. Totuus selvinnee sitten joskus. Oliko tuote niin huono, että se vaati jatkokehittelyä. Vetikö joku välistä ja monia muita vaihtoehtoja. Joka tapauksessa AstraZenecan virallinen vastaus on, että se leikkaa tuotantoaan 60 prosenttia.

Viimepäivien eipäs juupas -leikkiä. HUSissa tehdään edelleen laittomia ostoksia ainakin kymmenillä miljoonilla vuodessa – Toimitusjohtajan mukaan tilanne on täysin kestämätön. Mutta tähänkin on nyt keksitty lääke siis korona.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) katsoo, että suorahankinnat ovat hankintalain mukaisia, jos ne ovat välttämättömiä ja kiireellisiä. Koronavirusepidemian torjumiseksi tehdyt hankinnat ovat Suomen koronatestausstrategian mukaisia kiireellisiä toimenpiteitä yleisvaarallisen tartuntataudin torjumiseksi, toteaa Hus tiedotteessa. Kuka sanoo ja mitä, aina löytyy selitys.

Uuden tietojärjestelmän hankinnan parin viikon takaisessa uutisoinnissa silmiini tarttui, ettei uudesta hankkeesta saa antaa lausuntoja ulkopuolisille. Avoimen viestinnän negatiivinen perikuva.

Nämä julkisilla rahoilla toteutettu salailu ei ole kuitenkaan mikään uusi tai koronan boostaama ilmiö. Pitkänlinjan, arvostettu tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoitti vuonna 2016 seuraavaa;

Erikoislääkäri sanoi, että on paljon syytä epäillä, että sairastuminen johtui rokotteesta, mutta…

”Mutta?”, kysyn. Nyt erikoislääkäri valpastuu ja sanoo, että jos kirjoitan asiasta sanaakaan, hänen nimensä ei missään tapauksessa saa tulla esiin. Miksi? Erikoislääkäri muuttuu levottomaksi.

– Kai sinä tiedät, mitä tapahtuu, jos tällaisesta asiasta puhuu julkisesti? Joudut median ja bloggareiden hampaisiin. Sinut tuomitaan epäluotettavaksi ja työnantajakin hermostuu.

Ymmärsin lääkärin huolen. Ei kukaan halua sellaista omalle kohdalleen. Mutta eikö se kertonut jonkin olevan aivan kummallisella tavalla vialla. Tokihan lääkärin olisi voitava puhua epäillystä rokotehaitasta ilman julkisen lynkkauksen pelkoa. Kaikki lääkärit tietävät, että rokotteista syntyy joskus haittoja. Ei mikään lääke tai rokote ole vain joko sataprosenttisesti hyvä tai sataprosenttisesti paha. Näin Kaaron kokemuksella.

Toki terveyden kieli on monimutkaista ja lääkärin ja tavallisen ihmisen välinen kommunikointi ei ole kaikkein helpointa. Lääketieteen sanakirja on paisunut jo yli 45 000 sanan eepokseksi ja massiiviseksi paisunutta Lääketieteen termit -sanakirjaa on jälleen viime päivinä päivitetty vaivaisilla 680 uudella termeillä. Entä niiden sisältö?

Terveydenhuollon viestinnän perussairaus on kuitenkin asenne ilmasto. Lääkärit eivät voi tunnustaa erehdyksiään. Ei edes niitä, jotka eivät ole suoraan heidän kontollaan.

Jokainen tietää, että uudet tutkimukset muuttavat jatkuvasti tulkintoja ja tuovat jatkuvasti uutta tietoa. Ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa lääkärille tunnustaa, että tämän hetkisen tiedon mukaan kannattaa kokeilla tätä tai tätä. Sehän olisi normaalia elämää ja tiedonkulkua. Eikä kiemurrella omituisilla ja sekavilla tarinoilla vanhentuneista käsityksistä. Ikään kuin mikään ei olisi oikeasti muuttunut.

Viimepäivien uutisoinnissa on ollut mukana, kuinka edelleen tehdään aivan turhia umpilisäkkeen leikkauksia. Siis käsitys luonnon turhakkeesta vuodelta kivi ja kirves, vaikka tuoreet tutkimukset osoittavat jopa sen tarpeellisuuden.

Lievemmän umpilisäketulehduksen hoito on tehokasta ja turvallista myös pelkästään tablettimuotoisella antibiootilla. Kansainvälisesti merkittävä tutkimustulos tarkoittaa, että lievä tulehdus ei mahdollisesti vaadi edes sairaalahoitoa. Tulos on jatkoa uraauurtavalle, Turusta johdetulle tutkimukselle, joka on jo lähtenyt muuttamaan umpilisäketulehduksen hoitokäytäntöjä.

Korona vuonnakin on kerrottu varmoina asioina asioita, joista ei ole minkään tason varmaa tietoa.  Vuosi sitten maskit olivat vaarallisia. Nyt ei ilman niitä pidä liikkua missään. Koronasta saatava tieto muuttuu jatkuvasti ja sen mukaan pitää myös tehdä suosituksia ja päätöksiä ja ennen kaikkea muuttaa niitä. Eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävää tai pelätä oman kaikkitietäväisyyden ja auktoriteettiaseman heikkenemistä.

Oman auktoriteettiaseman puolustaminen ajaa järkyttäviinkin taisteluihin potilaiden kustannuksella. Tätä linjaa edustaa hallinnolliset kaikkitietävät viranomaiset kuten Valvira, joka ei pysty tunnustamaan liki kymmenen vuotta jatkunutta kilpirauhassotaa. Ja ainoa häviäjä tässä sodassa on ollut kilpirauhaspotilas.

Vain avoimuus kasvattaa luottamusta ja uskottavuutta. Ja tässähän on jäänyt kokonaan käsittelemättä lääkäreiden ”jatkokoulutus”, josta vastaavat taloudellista voittoa tavoittelevat lääketehtaat.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 31.1.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)