Lääkkeetön elämä

Lauantai 28.11.2020 klo 12.48 - Kauko Niemi

Lääkäri on tuputtanut (en ymmärrä tässä yhteydessä sanaa määräys) jo kahdesti minulle lääkettä varmuuden vuoksi. Siis varmuuden vuoksi. Ajattelin josko kokeilisin ja nyt olen varma, että olen saanut neljänlaisia sivuoireita, joita on lueteltu lääkepakkauksen tolkuttoman pitkässä, 81 cm pitkässä listassa – samma på Svenska - sekä yhden oikeinkin hankalan sivuoireen, jota ei ole listalla.

On aika taas kokeilla lääkkeetöntä elämää ja testata mikä muuttuu. Antaa elimistölle luonnollinen rauha toimia. Ja jos varmuuden vuoksi pilleri tuottaa loppuelämäksi omituista oireilua, niin ehdottomasti on parempi lähteä sitten kertaheitolla taivaalliselle vaellukselle. Tämän olen myös ilmoittanut Kanta-palvelun oma-tahto osuudessa.

Heti kättelyssä sanon, etten ole Antti Heikkilä, enkä toimi Antti Heikkilän kätyrinä. Tuo Heikkilän parjatun ja maanrakoon hakatun kirjan nimi vaan on niin tavoittelemisen arvoinen asia joka ikisen ihmisen elämässä. Toki olen kirjankin lukenut ja tullut lopputulokseen, ettei älämölö voi johtua kirjan sisällöstä vaan aivan muista pikkusieluisuuksista ja niiden hallinnasta.

Lääkkeetöntä elämää ei Suomessa pysty kukaan toteuttamaan kuin omaehtoisesti niin pitkään, kun virallinen taho pitää täydentävien ja tukihoitojen asemaa puoskarointina. Niin pitkään kun, lääkärien on toimittava suomalaisen byrokratian narunukkeina, eikä käytännön kokemuksen kartuttamana ja monipuolisen koulutuksen vahvistamana asiantuntijoina.

Itse en koe olevani mikään uppiniskainen vastarannan kiiski tai salaliitoteorioiden keksijä. Olen iloinen jokaisesta hyödyllisestä lääkeannoksesta ja vihainen jokaisesta varmuuden vuoksi määrätystä antibiootti- tai muusta lääkekuurista.

Viime viikolla Yle julkaisi mielenkiintoisen artikkelin perustuen filosofian maisteri Anna Kinnusen pian julkaistavasta väitöskirjasta. Kuinka suomalaisen mielenterveystyön historia on synkkä. Vuosikymmeniä se perustui ajatukseen rodunjalostuksesta. Ihmisten harhaluuloisuutta siis ihan terveydenhoidon huipulla.

Vielä tänäänkin yksi ajan ilmiöistä onkin juuri medikalisaatio. Se tarkoittaa esimerkiksi elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lääketieteellistämistä. Medikalisoitunut elämänhallinta masennus- ja unilääkkeineen on iso bisnes, mutta ei kuitenkaan uusi ilmiö, kuvailee Kinnunen.

Muutama viikko sitten nousi esille apteekkarien huikeat ansiot. Tuossa keskustelussa puolustuksella oli selkeä kanta asiaan. Ihmiset haluavat pillereitä ja sen takia ne menevät lääkäriin, että saisivat pillereitä. Asian käänteinen puoli on kuitenkin siinä, ettei suomalainen lääkäri voi juurikaan ”määrätä” muuta kuin pillereitä, eikä täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja.

Mutta palaan alussa mainitsemaani kokemusasiantuntemukseeni. Minulle ”loppuelämäkseni” määrätyn varmuuden vuosi lääkkeen ohjepaperissa on eritelty 51 mahdollista haittavaikutusta saatesanoilla – niin kuin kaikilla lääkkeillä, niin tälläkin saattaa olla seuraavia haittavaikutuksia. 51 mahdollista haittaa on hirveä määrä mahdollisuuksia varmuuden vuoksi.

Varmuuden vuoksi aloitin puolella annoksella, joka riitti jo lyhyessä ajassa osoittamaan viisi erilaista haittavaikutusta ja mikään ei ole mennyt alkuinnostuksen jälkeen ohitse.

Kokemusasiantuntemukseni pohjalta on paljastettavissa, ettei ihminen tarvitse arkisessa elämässään myöskään käsikaupan buranoita eli kipulääkkeitä. Lääkkeetöntä elämää sekin parhaimmillaan. Itse en ole ottanut ainuttakaan yhdeksään vuoteen. Toki päätäni on särkenyt ja hartioitani kolottanut tuntikausien tiekkarilla istuminen.

Usko tai älä säryt menevät kyllä ohitse ilman pillereiden napostelua – ulkoilua, venyttelyjä, hierontaa, kropalle luonnollista liikettä jne, jne.  Näin et tapa turhaan pahoja ja hyviä bakteereitasi ja samalla heikennä luonnollista vastustuskykyäsi. Näin uskon 9 vuoden kokeilun jälkeen.

Korona-ajan lääkevaikutuksista Ylen artikkelissa valotetaan, kuinka itsehoidossa on myös omat haittansa. Koska kipulääkettä saa reseptivapaasti, halvalla ja helposti, niitä myös syödään todella paljon.

Hyvinkin pienellä parasetamoliyliannostuksella, etenkin alkoholin kanssa, voi olla hyvin vakavia haittoja.

Ja kaikkea näitä ihmiset napsivat aivan huolettomasti ja tuhoavat terveyttään. Toki kannattaa kuunnella ja erityisesti oppia kuuntelemaan kehon kieltä ja joskus voi toki oikeastikin tarvita jokun buranan.

Ja lopuksi Pekka Juntin omakohtaisesta blogista - Maito kait olisi minut tappanut;
Olemme niin paatuneita sosialidemokraatteja, että olemme ulkoistaneet terveytemme yhteiskunnan hoidettavaksi.

Jos on vaivaa, menemme lääkäriin – emme ruokakaapille, lenkille tai nukkumaan.

Liian moni ei ota vastuuta itsestään, vaikka kannattaisi. Sillä kun perusasiat ovat kunnossa, arkireppu kevenee. Terveydenhoitomenot laskevat. Kaikki voittavat.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma 30.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa

Lauantai 21.11.2020 klo 16.21 - Kauko Niemi

Kuvankäsittelyohjelmat ovat pitkään olleet taitavissa käsissä varsin monipuolisia, joilla kuvia on tehostettu, kun ei ole pätkääkään välitetty totuuden mukaisesta dokumentaarisuudesta.

Vanha perinteinen PhotoFinlandia sai melkoisen arvostelyryöpyn tulosten julkistusten jälkeen. Kommenttien perussävy oli, ettei kuvilla ole juurikaan yhteyttä valokuvaustaitojen kanssa. Pitäisikö koko kilpailun nimi muuttaa KuvaFinlandiaksi? Kameran osuus jää kovin vähäiseksi tämän vuoden kilpailukuvissa.

Mainoskuvien manipuloinnit ovat niin itsestään selviä, ettei niiden tulkinnoissa välttämättä ole ollut vääriä ongelmia. Paitsi silloin kun kuvien luomat mielikuvat tuotteista ovat todellisuuden kanssa kokonaan eri planeetoilta.

Kuvien käsittely on nyt hiljaa hiipimässä ihan tavallisen kännykän käyttäjän arsenaaliin. Kun ennen kuvaa pidettiin dokumentaarisena elementtinä totuudesta ja sanottiin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tänään on todettava, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

Mietipä vaikka auringonlaskun kuvaa sosiaalisessa mediassa. Kun postaat mahdollisimman luonnonmukaisen kuvan, saa kuva kymmen tykkäystä. Jos taas säädät oranssien ja punaisten värien nupit kaakkoon, niin johan satelee tykkäyksiä.

Sehän on jokaisen ihmisen sisäänrakennettu halu tulla huomioiduksi ja siihenhän koko sosiaalisen median imuteho perustuu. Miksi et siis käyttäisi ylivärjättyjä kuvia. Etenkin kun kuvien muokkaus voi tapahtua helposti suoraan kännykässä. Ja jättää tulkinta katsojan silmiin.

Entäs kun siirrytään askelta kehittyneimpiin suorituksiin tai annetaan kuvien tulkinta koneen tehtäväksi. Ja sehän on varmaa, että huijarit markkinoinnissa kuin tavallisessa elämässä varmasti käyttävät kuvamanipulaatioita taitavasti hyväkseen. En luottaisi enää kuvat todistavaan voimaan.

Surkuhupaisa esimerkki koneen tulkinnasta tuli viime viikolla, kun viestintäasiantuntija Katleena Kortesuo päivitti kuinka kiva saada pyytämättä ventovierailta ihopainotteisia kuvia.

Hän oli vetämässä pariakin webinaaria, niin eikös joku laittoi Instagramissa kiitoksensa. Onneksi Instagram osasi varoittaa: tuhma kuva oli sumennettu, ja tekoäly varoitti, että kuvaa ei kannata klikata auki.

Kyseisessä tapauksessa kiittäjä oli ottanut kuvakaappauksen Kortesuon webinaarista, ja tekoäly tulkitsi hänen naamansa dick piciksi. Vastaavia konetulkintoja tulee melko usein. kun kone laskee vain paljaan ihon prosentuaalisen osuuden kokko kuvasta. Muista siis kuvasuhteet, kun seuraavan kerran lähettelet tissi- ja pippelikuvia.

Kuvan käsittelyssä siirrytään parhaillaan kokonaan uudelle tasolle, kun vaikkapa Adoben Photoshopin uusimman version ominaisuuksissa ei enää parannella värejä, terävyyksiä, lisäillä elementtejä toisista kuvista tai vaihdella taustoja jne.

Nyt ohjelma muuttaa hyvin yksinkertaisilla toimenpiteillä ulkonäkösi nuoremmaksi tai vanhemmaksi. Muuttaa lantiosi kapeammaksi, lantion sopivan pyöreäksi ja tissit suuremmiksi. Ja kaikki tämä ilman botoksia parilla napin painalluksella.
(oma kuvani tuossa blogin alussa on muokattu vain yhtä säätöä käyttäen)

Kokonaan eri asia on sitten se tilaisuus, kun joudut kuvia nähneiden kanssa kasvotusten, jolloin silmä ei ole saanut käskyjä muutoksista. Onpa noloa, kun henkilö ei tunnista sinua.

Ylen kolumnissa jyväskyläläinen toimittaja, kuvaaja Johanna Malinen ottaa osuvasti kantaa.

Malinen tuo esiin, kuinka yleensä kuvia pyritään manipuloimaan mahdollisimman huomaamattomasti, koska räikeää kuvanmuokkausta pidetään nolona. Tämä käy ilmi esimerkiksi siitä, kuinka julkkisten kuvanmuokkauksista uutisoidaan. Valoja, varjoja ja kontrasteja muuttavat filtterit ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä tapoja muokata kuvista esteettisiä, mutta kehon ja kasvojen muotoihin kajoamista pidetään seuraajien huijaamisena.

Siitä, millaisia tunteita omien kuvien muokkaaminen aiheuttaa, ei juuri puhuta, koska kuvia muokataan salaa. Miltä sitten tuntuu nähdä älypuhelimen ruudulla itsestään paranneltu versio?

Kun Malinen vertaa muokkaamaansa kuvaa alkuperäiseen, hänelle tulee yhtäkkiä vähän paha mieli. On yllättävää huomata, kuinka omalle keholle sokeutuu parissa minuutissa. Ennen kuvanmuokkaussessiota olin alkuperäiseen kuvaan tyytyväinen, mutta äkkiä löydän itsestäni monta “epäkohtaa”, joista en ollut aiemmin tietoinen.

Helsingin Sanomat testasi kolmea kuvanmuokkausohjelmaa. Kolmea sovellusta vertaillessa huomaa nopeasti, miten niiden ominaisuudet keskittyvät pitkälti samoihin elementteihin.

Vaikka kuvamuokkausohjelmat mahdollistavat ulkonäöllä leikittelyn ja radikaalienkin muutosten tekemisen, ne ohjaavat käyttäjiään samaan suuntaan. Hyvältä näyttäminen vaikuttaa tarkoittavan hoikkaa vartaloa, tasaista ihoa ja symmetrisiä kasvoja.

Sovelluksiin jää äkkiä koukkuun ja kuvien käsittelystä on vaikeaa päästää irti. Miltä näyttäisin, jos kaventaisin kasvojani hieman lisää? Mitä jos huuleni olisivat vielä vähän paksummat?

Nyt ollaan siinä pisteessä, että herää kysymys, onko kaunistellun kuvavirran keskellä edes mahdollista tunnistaa, mikä on aitoa. Erilaiset ulkomuotoa silottelevat filtterit ja kaunistellut kuvat kiihdyttävät ulkonäköstressiä.

Kuvan kaikinpuolinen rooli on nyt muuttumassa vauhdilla ja se kannattaa jokaisen tiedostaa kaikissa eri kuvatilanteissa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma 23.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Onko sinun positiivisuusasetuksesi kohillaan

Lauantai 14.11.2020 klo 10.54 - Kauko Niemi

Pari vuotta sitten nousi otsikoihin Jaana Venkula, sosiaalipsykologi, valtiotieteen lisensiaatti, vapaa tutkija, kouluttaja ja konsultti, joka uskoo tekemisen voimaan. Hänen väitteensä on, että ensin on teko, ja tekemisen kautta syntyy ilo.

Venkula sanoo, että positiivisuus pitäisi kieltää. Nyt on tullut jopa positiivista psykologiaa. Ihmiset teeskentelevät olevansa positiivisia ja siitä seuraa vain huonoa.

On myös todettu, että positiivinen elämänasenne auttaa kohtaamaan haasteita ja ottamaan riskejä. Liiallisena annoksena tsemppaaminen voi kuitenkin johtaa negatiivisten tunteiden kieltämiseen eli toksiseen positiivisuuteen.

Venkulan ehdottama positiivisuuden kieltäminen nyt tuskin onnistuisi, mutta melkoinen liuta koulutusta, muuta ohjeistusta ja paljon erilaisia metodeja on olemassa positiivisen ajattelun kehittämiseksi. Syytä on tiedostaa, ettei kukaan pysty mekaanisesti näyttelemään positiivisuutta loputtomiin ja siksi se on vaarallista peliä.

Ei ole pitkääkään aikaa, kun nuori nainen lehtiotsikoiden mukaan paloi puhki ja tunnusti kaiken. Hän oli kerännyt valtavan joukon someseuraajia ja rakentanut kadehdittavan elämäntarinansa. Paitsi että pääosa päivityksistä oli tehty sairaalan vuoteelta.

Millaisilla positiivisuusasetuksilla elämää sitten pitäisi säätää. Se on täysin yksilökohtaista, opittua ja koettua. Kunhan se ei vain ole ulkopuolisista paineista syntynyttä, keksittyä suorittamista nupit kaakossa.

Viime viikkojen aikana on puhuttu paljon amerikkalaisesta unelmasta. Donald Trumpin asetukset olivat täysillä. Taisivat kylläkin kiertyä ihan jengoiltaan.

Itse olen työskennellyt yli 17 vuotta amerikkalaisissa organisaatioissa ja aina vain olin huulipyöreänä mitä ihmeellisimmistä asioista, jotka tuntuivat olevan itsestään selvyyksiä suuren veden takana.

Viime viikolla radiossa oli haastateltavana nuori ”amerikkalaismies” tosin ollut Suomessa 10 vuotiaasta lähtien ja käynyt kaikki koulunsa Suomessa. Hänen ajatuksenjuoksunsa avasi monta asiaa amerikkalaisesta unelmasta.

Vaikka hän sanoikin olevansa hyvin suomalainen, niin jatkuvasti tulee kaveriporukassa naureskelua hänen yltiöpositiivisuudestaan. Se on sitä hänen amerikkalaisuuttaan, joka kumpuaa jostakin syvältä sisältä verenperintönä.

Hänen mukaansa unelma on vilpitön usko johonkin asiaan ja sen ympärille sepitetty tarina on tuotu julkisesti esiin, siis kuinka se toteutuu. Näin syntyy sisäänleivottu amerikkalainen unelma, joka löytyy lähes jokaiselta amerikkalaiselta.

Kyllä tämä nuorimies ymmärsi hyvin Trumpin toiminnan mekanismin, eikä siinä ollut mitään vierasta niin kuin siinä on ollut perisuomalaisille. Tosin hänenkin arvion mukaan Trumpin positiivisuusasetukset eivät olleet realistisia ja hän ajautui valheiden linjalle saadakseen unelmansa läpi.

Tuossa amerikkalaisessa unelmassa taustalla lienee se tosiasia, että alitajunta ohjaa käytöstäsi ja tekee valintoja tietoisen mielen ulkopuolella. Ongelma syntyy siinä kuinka saat alitajuntasi uskomaan unelmiisi. Kasvuympäristöllä on merkittävä rooli asiassa. Puhut uskottavasti itsesi kanssa, etkä hae hetkellistä helpotusta valittamisesta.

Jokaisella on kokemuksia vaikkapa laihduttamisesta. Alitajuntasi tuskin alkaa yhteistyöhön, jos suorittamisen tavoitteena on vain ulkonäkö. Jos mielikuva syntyy konkreettisella tavalla vaikkapa jonkun sairauden karkottamisesta, lähtee alitajunta ohjaamaan toimintaasi näin tärkeässä asiassa.

Ja jos laihduttaessasi puhut itsellesi kieltomuodossa vaikkapa, että olen laihiksella enkä saa syödä kinkkuvoileipää enkä juoda olutta. Toteutuu Alitajunnan voima -kirjan mukaan kaikkein pahin. Alitajuntasi ei näet ymmärrä kieltomuotoja – ei sanaa. Kinkkuvoileipä ja olut pyörivät vain päässäsi, kunnes olet jääkaapilla.

Hidasta elämää blogissa Pauliina Flang tuo esiin tärkeän asian, että tunteet ovat kaikki samanarvoisia. Ilo, rakkaus ja viha sekä pelko ovat yhtä arvokkaita. Silti me helposti miellämme ne eriarvoisiksi. Saatamme ajatella, että positiivisuuteen ei kuulu viha, pelko tai syyllisyys. Se miten käyttäytyy ilossa tai vihassa, näyttäytyy vain eri tavoin. Ilo voi pahimmillaan kääntyä maaniseksi toiminnaksi tai viha voi pahimmillaan kääntyä toista satuttavaksi toiminnaksi. Ääripäät ovat aina vaarallisia tässäkin asiassa.

Mieti missä asennossa sinun positiivisuusasetukset ovat nyt ja muista että niitä voi ja pitääkin säätää. Pääasia ettet vedä nuppeja kaakkoon tai käy kuin Trumpille.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma 16.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Kaikkia terveysasioita ei pidä sijoittaa samalle aikajanalle

Lauantai 7.11.2020 klo 20.18 - Kauko Niemi

Asia tuli mielenkiintoisesti esille, kun kaverini Antti Ylikojala vertaili Facebook-seinällään kahta esitystä vastustuskyvyn parantamisesta ja mikrobien elämästä. Kiintoisa aihe etenkin näin vaikeassa koronan vaiheessa.

Vaihtoehtoisten hoitojen kohuprofeetaksi nousseen Maria Nordinin Instagram-päivityksessään hän kertoo 15.10.2020 julkaistussa päivityksessä siitä, miten hyvään vastustuskykyyn (tai siis vastaanottokykyyn) voi vaikuttaa mm. välttelemällä käsienpesua ja pintojen desifiointia, sekä koskettelemalla ihmisiä.

Nordin ei vain sijoita periaatteessa hyvää asiaa minkäänlaiseen aikakontekstiin. Meillä vaan sattuu olemaan liikkeellä tavallista hankalampi pöpö ja juuri nyt ei ole se hetki, kun vastustuskykyä vahvistettaisiin koskettelemalla muita ihmisiä.

Nordinin pitäisi selkeästi asettaa ehdotuksensa ja toimenpiteensä oikeaan aikajanaan. Neuvoessaan välttämään käsienpesua ja muita vastustuskykyyn vaikuttavia asioita, hän olisi pitänyt ilmaista, että nyt kun aloittaa koronan huomioiden niin vastustuskyky on parempi, kun seuraava pöpökierros tulee joskus kolmen neljän vuoden kuluttua.

Samoista asioista puhunut Journalisti Johanna on aikaikkunassaan realisti. "Käsiä onkin syytä pestä huolellisesti joka käänteessä, mutta muun ihon pesemiseen kannattaisi suhtautua nykyistä kriittisemmin. Jokainen pesukerta nimittäin hävittää iholta myös joukoittain niitä hyviä bakteereja, jotka päivystävät ihon pinnalla, suojellakseen ihmistä taudinaiheuttajilta ja muulta ikävältä. Näitä vartiosotilaita kannattaa suojella"

Aika helposti ymmärrettävää, eikö totta? Koko ohjelman kannatta kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/audio/1-50609048

Ilman realistista ja oikeaa aikaikkunaa saa myös kärjistyshaluisen median niskaansa ja jopa viranomaiset. Sen Nordin ja muutama muukin terveysvaikuttaja on saanut kokea, vaikka periaatteessa puhuisi kuinka hyvää ja hyödyllistä asiaa, mutta väärässä aikaikkunassa.

Vastustuskyky kun ei synny likimainkaan samassa ajassa, kun korona tappaa tuhansia. Ne ovat tässä hetkessä täysin eri asioita ja kannattaa elää sen mukaan.

Journalisti Johannan aikajänne on oikea ja Nordinin täysin väärä tähän hetkeen, kun puhutaan pöpöistä ja niiden vaikutuksesta. Kun puhutaan meidän 2-3 kilon bakteerikombosta ja siitä aikataulusta, jona bakteerikantaamme pystyisimme muokkaamaan, jos sattuisimme onnistumaan.

Vähän niin kuin sanoisin kaverille, että olen säästänyt asuntoa ja ajattele ensi kuussa minulla on miljoona kasassa. Kaverikin innostuu ja alkaa säästämään myös, mutta pettyy ensi kuussa, kun hänellä ei olekaan sitä miljoonaa. En vain muistanut kertoa, että olen jo säästänyt 20 vuotta.

Terveyden kehittämisessä tapahtuu yhdessä yössä ihmeitä vain sairaaloiden leikkaussaleissa. Kannattaa tutkia ja kuunnella oman kropan muutosalttiutta. Kuinka kauan oma keho panee mitä tahansa muutosta hanttiin. Se on varsin arvokas tieto.

Omalla kohdallani esitän arvioksi kuutta viikkoa. Kun laihdutat ensimmäiset 2-3 kiloa, pääosin nestettä lähtee helposti ja sitten kuuden viikon päästä vähenevät kilot ovat vasta todellista painonpudotusta. Tietenkin sillä edellytyksellä, että jaksat jatkaa muuttunutta elämääsi.

Tällä hetkellä olen kuin Maria Nordin harvoin flunsassa tai sairaana. Mutta se ei johdu, että nyt korona-aikana huolettomasti halaisin ihmisiä ja kahlaisin kaikki kivat tilaisuudet hankkiakseni vastustuskykyä.

Vaan se johtunee suurimmalta osin siitä, että yhdeksän vuotta sitten lopetin turhien buranoiden popsimisen, jotka tappavat sekä hyvät että huonot bakteerit. En ole tarvinnut antibiootteja, joiden jäljiltä bakreetikantamme tervehtyminen joidenkin tutkimusten mukaan kestää jopa kolme vuotta.

Sen sijaan popsin 100 u D-vitamiinia päivässä (tämän hetken mittaus 168) ja muita tukiaineita sekä yritän elää muutenkin terveellisesti vältellen turhia kemikaaleja ja luontoa kunnioittaen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 9.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)