Kirkko vieraannuttaa itseään

Maanantai 20.2.2017 klo 20.33 - Kauko Niemi

Maailman muutoksen ja kirkon muutoksen tahti ovat kovin eri paria ja se näkyy monessa asiassa, eikä vähiten maaliskuun alussa voimaan tulevassa avioliittolaissa.

Ylen Espanjan kirjeenvaihtaja Jyrki Palo kuvaa jutussaan erittäin hyvin tilannetta kirkon roolista nykyelämässä. Espanjalaiset hääparit ovat kääntäneet selkänsä katoliselle kirkolle. Viime vuonna enää harvempi kuin joka neljäs espanjalaispari haki liitolleen kirkon siunauksen.

Kirkossa papin siunaaminen voi Espanjassa maksaa 3 000 euroa. Maistraatissa se on ilmaista.

El País -lehden haastattelema sosiologi Alfonso Pérez-Agote sanoo, että uskonto ja kirkko ovat yhä etäämpänä nuorten ihmisten elämästä.

Katolisen kirkon jäykät moraalisäännöt istuvat huonosti espanjalaisten nykyisiin elämäntapoihin, sillä avioliitot eivät ole enää ihan perinteisiä. Tämän vahvistavat Ylen puhuttamat hääparit – ja myös katolinen pappi.

Katolisissa maissa siviilivihkiminen on laillinen, virallinen avioliitto, josta myös saa avioeron. Kirkkohäät sen sijaan ovat katolisen kirkon lakien mukainen toimitus, josta eroa ei yleensä myönnetä.

Maallistumisella tarkoitetaan sitä, että ihmiset etääntyvät yhä enemmän uskonnosta ja kirkosta. Nämä maallistuneet tavat eivät kuitenkaan sovi kirkolle.

Suomessa kirkolla on virallinen vihkimisoikeus. Tämäkään ei tunnu olevan ihan kristallin kirkas ihmisille, että viralliseen avioliittoon vihkimisen voi hoitaa saman arvoisesti maistraatti tai kirkko. Maaliskuun ensimmäisen päivän jälkeen tilanne on taas hieman kimurantimpi, sillä kirkolla on uuden lainmukainen vihkimisvelvollisuus myös samaa sukupuolta olevien parien suhteen, mutta kirkko kieltäytyy toimittamasta lain mukaista velvoitetta.

Tässä tilanteessa kirkon ehkä olisi selkeämpää luopua vihkioikeudesta ja voisivat vapaaehtoisesti siunata haluamiaan ihmisiä pärstäkertoimen mukaan kuten haluavat.

Mikä on sitten vihkimisen ja siunaamisen ero kirkossa. Käytännössä ei mikään muu kuin sanamuoto. Keskivertoihminen ei käytännössä edes huomaa onko pari vihittävänä avioliittoon tai siunataanko heidän avioliittonsa, joka on virallisesti solmittu maistraatissa.

Mitä kirkoille sitten jäisi jäljelle? Kirkon oppi ja se lukuisat vaihtoehtoiset totuudet. Ihmisen alitajunnan manipulointi, kirkossa sitä kutsutaan rukoilemiseksi. Sen voi kuitenkin hoitaa ihan missä tahansa joogasalilla, mindfullnes istunnoissa jne jne. Toki kirkkorakennukset sopivat siihen paremmin kuin mikään muu paikka.

Jos ihminen, uskoo, hokee/rukoilee mielessään samaa asiaa toistuvasti, alkaa se toteutua tavalla tai toisella myös käytännössä, ilman ensimmäistäkään ryhmää tai organisaatiota.

Kirkkohäät oli sitten vihkiminen tai siunaaminen on tietty vain yksi kirkon toimituksista, mutta aviopareille se kauaskantoinen kokemus kirkosta.

Kirkolla niin Espanjassa kuin Suomessa ovat haasteelliset vuodet edessään. Näivettyäkö vanhoillisessa oppikierteessä, vai elääkö ihmisten mukana ja ihmisiä tukien.

 

PS.

Itse olen kirkon jäsen ja minulla on mieluinen, lämmin, käytännönläheinen suhde kirkkoon. Olen vuosien ajan tutustunut moniin erilaisiin alitajunnan manipulointitekniikoihin sen jälkeen, kun tutustuin aikoinaan kirjaan Alitajunnan voima.

 

 

 

 

 

 

 

 

#kukka - so what

Sunnuntai 15.11.2015 klo 22.13 - Kauko Niemi

Kävin tänään kahdessa valokuvausnäyttelyssä, kummassakin näyttelyssä välittyi erittäin voimakas tarina.

Juha Törmälän 12 miestä Helsingin Lasipalatsissa. Näyttely esitteli Movenberin  kunniaksi 12 henkilöä, jotka ovat kohdanneet eturauhassyövän.

Toinen näyttely Ateneumissa, missä maailmankuulun kuvaajan Henri Cartier-Bressonin kuvista on koostettu erittäin laaja näyttely.

Vähintäinkin näiden kahden näyttelyn jälkeen vahvistui se mielessä pyörityt asia, jota olen jo pitkään  harmitellut kuinka köyhää on sosiaalisen median, somen kuvakerronta. Sellaista kukan kuvaa ei ole olemassakaan, jonka saatteeksi riittäisi #kukka.

Cartier-Bressonilla tosin on montakin kuvaa, jotka taitavalla valon ja varjon käytöllä ja sommittelulla rakentavat tarinan katsojan päässä.

Veikkaan, että monella, lähes aina on mielessä jokin näkökulma, kun kameran kaivaa esille tai kännykän käynnistää. Miksei tätä tarinaa sitten välitetä kavereille. Ei siihen riitä #kukka tai . . . nyt ollaan asian ytimessä.

Minua katsoja tai siis viestin vastaanottajana harmittaa joka kerta harmittaa, kun ei tiedä mikä on se tarina, jota kukalla yritetään välittää.

Viestinhän voi avata monellakin eri tavalla. Törmälän näyttelyssä kuvat olivat pysähdyttäviä, mutta varsinainen asia yksityiskohtineen aukeni kirjoitetulla tekstillä. Cartier-Bresson kehitti käsitteen ratkaiseva hetki. Hän usein sommitteli kuvan etukäteen ja odotti, että jotain tapahtuu ja laukaisi kameran. Kolmas ja ehkä helpoin tapa on saada kuvakerronta aktiiviseksi oikealla ajoituksella. Tämän viikonlopun tapahtumat Pariisissa tuotti monta pysäyttävää tarinaa, jopa vanhoillakin kuvilla.

Itsekin julkaisin väriltään sopivan, ennen julkaisemattoman kuvan Pariisista, jonka otin vuonna 2005 helmikuussa. Kuvan pelkkä värimaailma ei ole antanut aihetta kymmeneen vuoteen käyttää kyseistä kuvaa vain se takia että tuli käytyä Pariisissa.

Sitten kun siirrytään muistokuvista uutis-, dokumentti-, mainos-, blogi- tai pr-kuviin, nousevat kuvatarinoiden vaatimustaso moninkertaiseksi.

Pariisi 8.2.2005 aamulla

Miksi hyvin kommunikoivasta ihmisestä tulee vaaliehdokas

Keskiviikko 7.5.2014 klo 19.27 - Kauko Niemi

Kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun vaalikampanjat eivät tuoneet mitään uutta, raikasta tapaa kertoa osaamisestaan ja itsestään.

Nekin henkilöt jotka ovat jo pitkään hyödyntäneet somea nostamalla kiinnostavia ilmiöitä esiin ja kommentoimalla niitä sosiaalisessa mediassa, häipyvät yks kaks turuille ja toreille nyhräämään ja jakamaan jotain lippulappuja ja pinssejä muutamalle ohikulkijalle.

Ja sama, hyvin kommunikoiva ehdokas unohtaa somen luonteen ja alkaakin spämmätä vaalinumeroaan ja toriaikataulujaan. Ihan niin kuin helsinkiläistä äänestäjää kiinnostaisi milloin ehdokas on jakamassa pinssejään Kittilän torilla.

Miksi ihmeessä palata kymmeniä vuosia käytössä olleisiin keinoihin. Onhan se tietenkin riski, jos aktiivisesti ottaa kantaa asioihin somessa, niin voi lipsahtaa ilmoille jotain muuta kuin mitä on postikorttiin tai pinssiin painettu.

Mielenkiinnolla jään odottamaan josko jo seuraavissa vaaleissa

Ilman irtiottoja

Keskiviikko 31.10.2012 klo 22.27 - Kauko Niemi

Liikuntapäiväkirja kertoo, että sopiva tahti jatkuu, mutta ilman irtiottoja. Mitään radikaalia tai yltiöpäistä puurastamista ei ole kahden viime kuukauden aikana tapahtunut.

Ehdottomasti plussalistalle on laskettava, ettei uinti loppunutkaan, vaikka uimastadion suljettiin. Nyt paikkana on pääsääntöisesti Mäkelänrinne. Toukokuun alusta uintimatkaa on nyt kertynyt 80 km. Aivan Norppauimariksi ei minusta sentään ole.

Positiiviseen sarakkeeseen on myös laskettava ne muutamat juoksulenkit ilman jälkiseuraamuksia.
Edelleen on hakusessa motivaatio saliharjoitteluun. Toki käyn siellä epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta ilman suuria kiksejä, väkisin puurtaen. Täytynee siirtyä vain niihin osiin salia mihin eivät näy järkyttävät ostoskanavat ja muut kotkotukset.

Todellakin ilman irtiottoja. Syyskuussa suoritteita kertyi 31 ja lokakuussa 31. Syyskuussa niihin kului aikaa 26 tuntia 48 minuuttia ja lokakuussa vastaavasti 27 tuntia ja 11 minuuttia.

Siis joka päivä noin tunti päivässä. Nämä ovat siis varta vasten tehtyjä liikuntasuoritteita, eikä kauppamatkoja.

Tasaista, pelottavan tasaista. Ettei vaan muutu rutiiniksi. Pikkuhiljaa pitäisi löytää taas joku uusi laji tai aloittaa syyspyöräily. Tai rikkoa tasainen rytmi jollakin kunnon irtiotolla.

Aivan loistava hierojani on opastanut treenaamaan ihan kotioloissa sellaisia lihasryhmiä mitä normaalisti esimerkiksi salilla on vaikea härnätä, kuten syviä vatsalihaksia.

Marraskuussa on taas aika tehdä kuntotesti ja ihmetellä missä mennään.

Meillä on edelleen jokamiehenoikeudet

Torstai 6.9.2012 - Kauko Niemi

Ympäristöministeriö tuotti uuden oppaan Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella. Julkaisu ei tuo muutoksia jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen on koottu tietoa nykyisestä oikeuksia koskevasta lainsäädännöstä. Julkaisu on suunnattu erityisesti viranomaisten, yhdistysten ja yritysten käyttöön.

Jokainen koiranomistaja, marjastaja ja muuten vain metsissä vaeltaja joutuu jossakin vaiheessa kohtaamaan jokamiehenoikeudet tavalla tai toisella. Ja näin marjastus- ja sienestysaikana jokamiehenoikeudet puhuttavat viimeistään siinä vaiheessa kun ammattimainen marjanpoimija ilmestyy tontin nurkalle.

Suomessa on laajat jokamiehenoikeudet, joita ei pitää vaalia huolella, jotta jokainen voi nauttia kauniista ja rauhallisesta luonnostamme. Jokamiehenoikeuksien käyttäjän on liikuttava maastossa luontoa ja kanssaihmisiä kunnioittaen. Opettakaa luonnon kunnioittamista myös koirallesi ja lapsillesi.

Julkaistu teos perehdyttää jokamiehenoikeuksiin niin niiden käyttäjien kuin maankäytön ja maanomistajan näkökulmasta. Sivuilta löytyy tietoa esimerkiksi toisen alueella toimimisesta ulkoilun, luonnontuotteiden keräämisen sekä liikuntaharrastusten näkökulmasta. Jokamiehenoikeuksia on peilattu myös nykyään suosittuihin harrastuksiin, kuten kiipeilyyn ja geokätköilyyn.

Julkaisuun on koottu kiinnostavimpia oikeustapauksia, jotka liittyvät jokamiehenoikeuksiin. Lisäksi julkaisussa esitellään hyviä käytäntöjä, joilla ristiriitatilanteita voi välttää. Moniin jokamiehenoikeuteen ja toisen maalla toimimiseen liittyviin kysymyksiin ei voida antaa yksiselitteistä ratkaisua. Oppaassa myös selvennetään asiaa koskevat keskeisimmät käsitteet.

Suosittelen jokaista tutustumaan ja kertaamaan jokamiehenoikeudet, jotta pystyy tulkitsemaan oikeuksiaan ja elämään sopusoinnussa muiden kanssa.

>> Lue lisää

Hyvinvointi: Heinäkuussa nousin parhaaseen kuntoluokkaan

Sunnuntai 12.8.2012 - Kauko Niemi

Tänä aamuna tein Eläintarhan kentällä kuntotestin 1600 metrin kävelynä. Suunnon  mukaan olen nyt noussut parhaaseen kuntoisuusluokkaan. Tosin siinäkin luokassa riittää haasteita nousta ainakin pari porrasta ylöspäin.

Heinäkuussa olin ihan kiitettävästi liikkeellä. 30 liikuntasuoritetta, joihin käytin aikaa 39,03 tuntia. Näiden lisäksi arki/hyötyliikuntaa kuvannee parhaiten askelmittaus, joka kertoo keskimäärin noin 7 kilometrin kävelystä jokaisena heinäkuun päivänä.

Hieman aloin jo epäillä harjoitusten vaikutusta, sillä tuppasivat olemaan aika matalasykkeisiä. Luuloni oli siis väärä ja vaikutus oli oikein positiivinen. Lajeinahan on ollut uinti, pyöräily, kävely (lähinnä patikointi luonnossa)  ja kuntosali.

Kokonaan uutta elämässäni on tänä kesänä ollut uiminen. Aiempien kesien räpiköinti on vaihtunut oikeampaan uintiin. Näillä näkymin tämän kesän uintimatkaksi tullee yli 50 km. Tekniikka on edelleen hakusessa ja kaukana taloudellisesta uintityylistä. Olen katsellut netissä videoklippejä ja yrittänyt omaksua Sievisen tekniikkaneuvoja. Pientä parannusta havaittavissa, mutta itseltäni ei onnistu kropan kontrollointi, liikkeiden ja hengityksen rytmittäminen. Harkinnassa aikuisten uintitekniikkakoulu.

Edelleen tämän terveysprojektin päätavoitteena reilun vuoden takaa ollut verenpaine, on erinomaisesti hallinnassa ja vakiintunut hyvälle tasolle. Eikä yhtään harmita, että kesäkiloja on kadonnut 2-3. Olen kuitenkin herkutellut tänä kesänä enemmän kuin vuosiin.

Olen tässä matkan varrella raportoinut hyvinvointiprojektista. Ehkä nyt 15 kuukauden ja 17 kilon jälkeen on syytä muuttaa nimitystä projektista elämäntavaksi. Siis jatkan uutta elämäntapaa hamaan tulevaisuuteen.

Uuden elämäntavan keskeisiä asioita ovat liikunta, terveellinen ruoka, jossa on selkeitä piirteitä karppauksesta ja opeteltavaa on vielä ruoan määrässä ja rytmissä. Monen pienen aterian rytmi on kohdallani lihavuuteen tuomittu. Sanoivatpa asiantuntijat mitä tahansa.

Opeteltavaa on myös leporytmissä. Kunto kasvaa levon aikana. Enkä panisi hanttiiin vaikka nukkuisinkin vielä kuuden jälkeen aamulla.

Hiihtäjät vastaan koirailijat, koirahiihto

Keskiviikko 22.2.2012 - Kauko Niemi

Taas on se vuodenaika, jopa hiihtolomaviikko, jolloin vakiokeskustelu leimahtaa joka ainoa vuosi. Koirat ja hiihtäjät eivät mahdu samaan metsään.

Keskustelu on yhtä varmaa kuin kahden kuukauden kuluttua koirankakat lumien sulaessa. Keskustelu siirtyy nettipalstoilta aina itse laduille ja valitettavasti jopa sauvojen säestyksellä.

Hiihtäjän ja koirankohtaaminen on ristiriitainen, sillä kumpikin osapuoli tulkitsee eri sääntöjä. Hiihtäjä lukee esimerkiksi kaupunkien järjestyssääntöjen sallimia kieltokylttejä, joissa kielletään laduilla käveleminen. Kävelemiseksi hiihtäjä tulkitsee vaikkapa ladun ylittämisen.

Koiran kanssa metsässä kulkeva toteuttaa taas Suomen perustuslakia jokamiehenoikeudesta. Siis tiukan paikan tullen mitä todennäköisimmin koiran kanssa kulkeva voittaa välikohtauksen. Harvemmin järjestysääntö voi päihittää perustuslain.

Hiihtokulttuuriin kuuluu myös, että takaa tuleva väistää, niin ladulla kuin rinteessäkin. Käytännössähän tämä tarkoittaa, että hiihtäjä nopeampana väistää.

Hiihtäjän ja koiran kohtaaminen on aina niin tulkinnanvarainen tilanne, ettei siinä kenenkään kannata uhotella. Ainoa ratkaisu sen sijaan, että ryhdyttäisiin tulkitsemaan pilkkuja, on kohteliaisuus ja toisten huomioiminen. Sopu tilaa antaa.

Koiran kanssa talvisessa luonnossa liikkuva voi hakeutua vähemmän ladullisille alueille. Hiihtäjien on syytä varautua siihen, että mäen alla voi olla muitakin esteitä kuin koira.

Oman mausteensa soppaan tuo myös se, että kuntien ulkoiluviranomaiset muuttavat kovin helposti vakiintuneita kevyenväylän reittejä hiihtoladuiksi.

Nyt on jo kolmas talvi koko Suomessa kun voit yhdistää nämä asiat ja harrastaa koirahiihtoa. Jotkin edistyneemmät kunnat ja kaupungit ovat varanneet latureittejään koirahiihdolle tiettyinä päivinä viikossa.
Jos olet kiinnostunut koirahiihdosta voit aloitta tutustumisen vaikka lukemalla ensin Suomen Valjakkourheilijoiden  Liiton sivuilta Koirahiihto-oppaan.

Kaikille rauhallisia ja nautinnollista hiihtolomahetkiä.
 

Ompas Britit rumia

Perjantai 11.12.2009 - Kauko Niemi

Tämän päivän omituisin uutinen on varmaan, että brittilaisistä naisista yli puolet ja miehistä 39 prosenttia aikovat sisältää kauneuskirurgiaa tuleviin hääkustannuksiin.

Tuo on melkoisen suuri osuus, jos joka toinen morsian kävelee alttarille leikkaussalin kautta. Onhan siinä haastetta jo pelkkien aikataulujen sovittamisessa.

Taitaa olla kauneuskirurgia aikamoinen business tässä kovassa maailmassa, missä uusi työpaikkakin on kohta kiinni nenän koosta.

Tietenkin kiinnostaisi tietää mitä kohtia Bittimiehiltä kohennetaan.

Vahinko kuitenkin, ettei tämä kauneus periydy.

Euroviisut oli ja meni

Maanantai 18.5.2009 - Kauko Niemi

30 miljoonaa euroa on aika iso raha yhden tilaisuuden järjestämiseksi. Oliko anti sen väärtti? Huonompaakin katsottavaa televisiosta tulee vaikka kuinka paljon.

Venäjä pisti parastaan ja onnistuikin hienosti. Ohjelma eteni jouhevasti ilman suurimpia jaaritteluja.

Suurimman vaikutuksen teki valotekniikka. Olen tutustunut pariin valo-ohjaustekniikkaan ja täytyy sanoa, että lauantaisen spektaakkelin valotekniikka oli kyllä huikea.

Kameratyöskentelyssä sen sijaan oli tietokoneohjaus ei toimi, eikä toiminut Moskovassakaan. Automaattikamerat kiersivät lavaa nykytyylin mukaan äärettömän nopeine leikkauksineen. Tässä oli vaan se heikkous, ettei kamera elänyt tilanteessa. Huikeat akrobatiat jäivät näyttämättä, paitsi vahingossa.

Ai että musiikki? Olihan siellä sitäkin. Loppujärjestys oli kutakuinkin oikea - myös Suomen osalta.

Minulle musiikki tarkoittaa jotakin kaunista ja harmoonista. Jos kahden kuuntelukerran jälkeen en pysty biisiä hyräilemään tai luomaan siitä mitään selkeää mielikuvaa, niin se ei ole minun makuuni.

Kun nyt radio soi taustalla ja sieltä tulisi Suomen edustuskappale, niin en sitä tunnistaisi vieläkään.

Norjan voittajan tunnistaisin, mutta en nyt kuitenkaan ymmärtänyt miksi se sai niin ylimääräiset pisteet. Niin ylivoimainen se ei kuitenkaan mielestäni ollut.

Venäjä, Venäja ja Venäjä

Sunnuntai 22.6.2008 - Kauko Niemi

Puolustusministeri Jyri Häkämies näytti olleen oikeassa, kun hänen huomiota herättävät sanansa Venäjä, Venäjä, Venäjä aiheutti melkoisen hulabaloon. 

Tosin Häkämies ei tuolloin tiennyt arvannut missä yhteydessä tuo kolminkertainen Venäjä todella tulee nostamaan suuren kansakunnan tuntoja siinä mitassa, että siitä voisivat ottaa kaikki muut oppia.

Venäjä voitti jääkiekon maailmanmestaruuden

Venäjä voitti Euroviisut

Ja nyt näyttää kuin Venäjä voittaisi myös jalkapallon Euroopan mestaruuden.

Tällainen kolminkertainen uho osoittaa maailmalle, että kyllähän meiltä pesee. Positiivinen kierre on mielenkiintoinen ilmiö ja sillä on mieletön merkitys olkoonkin se sitten jalkapalloa, jääkiekkoa  tai Euroviisuilua.

Positiivinen kierre on sisäisesti tarttuva tauti, eikä se osaa eritellä yksityiskohtia, vaan etenee kaikilla rintamilla. Monen yrityksenkin kannattaisi miettiä tämän sisäisen taudin levittämistä ja hyödyntämistä.

Mikä ihmeen ylpeilyn aihe on kuukaudesta toiseen toitottaa kuinka olemme onnistuneet supistamaan toimintaamme, säästämään ja pitämään kulut kurissa. Mitä se tuo tullessaan, kun yritys säästää ja supistaa tuotekehitystään. Paitsi johtajille lyhyellä tähtäyksellä loisto bonukset. Sehän sinänsä on jo riittävä syy toteuttaa säästöjä.

Säästäminen ja supistaminen, lakkauttaminen ja sulkeminen ovat takuuvarmasti negatiivisia asioita, jotka luovat negatiivisen kierteen jokaisessa yhteisössä, oli se sitten yritys tai valtakunta.

Olen vaan täällä töissä ja odotan milloin minun vuoroni tulee olla leikkurissa. Eihän mitään uutta kannata miettiä, kun pitää säästää, eikä sitä kuitenkaan viedä eteenpäin.

Toki maailma muuttuu ja jokaisen on muututtava, mutta viesti voisi olla voittajahenkinen, kuinka viisaasti olemme muuttuneet. Olemme voittaneet tämänkin hankalan tilanteen.

Nykyinen karvismainen kannustus vain kuuluu: Jos ette pidä turpaanne kiinni, niin lopetetaan ja suljetaan kaikki tehtaan Suomessa.