Luonnonsuojelun puheet eivät riitä

Perjantai 29.9.2023 klo 14.57 - Kauko Niemi

Tulvia, rankkasateita, myrskyjä, kuumuutta, maanvyörymiä. Siinäpä liki päivittäisiä uutisaiheita, joihin vain harva ihminen pysähtyy luodessaan omaa menestystään. Nuohan tapahtuvat jossain muualla, eikä koske minua. Ihminen häviää kuitenkin luonnolle ja ihminen on kuitenkin vain osa luontoa siinä missä metsäludekin.

Nyt on mielenkiintoista seurata, kuinka paljon tarvitaan lunnonkatastrofeja ennen kuin puppusana-generaattorilla tuotetut vastuullisuusjargoniat muuttuvat teoiksi.

Jäätiköt sulavat ja vesien pinnat nousevat. Rantojen luxusalueet voivat jäädä veden alle. Harva asia tässä maailmassa on jakautunut niin epätasaisesti kuin sade. Tekniikka&Talous-lehden mukaan maailman sateisimmassa paikassa nimittäin tippuu vettä taivaalta lähes 250 000 kertaa enemmän kuin planeettamme kuivimmalla aavikolla.

Tekoja tarvitaan paitsi ilmastomuutoksen hillitsemiseksi niin pikaisesti myös vaikkapa ihan tavallisessa rakentamisessa. Rakennusmateriaalit, itse rakentaminen ja hulevesiratkaisut on jo nyt pakko huomioida.

Ruotsin poliisi tutkii Stenungsundissa tapahtunutta tuhoisaa maanvyöryä ympäristörikoksena. Länsi-Ruotsissa sijaitsevassa Stenungsundin maanvyöryssä E6-moottoritie murtui useissa kohdissa peräti 16 hehtaarin kokoisen maa-alueen romahdettua.

Maanvyöryn aiheuttajiksi on arveltu alueella pitkään jatkuneita sateita mutta myös läheisiä rakennustyömaita ja kaivoksia. Ruotsissa aiemmat varoitukset luonnon väärästä käytöstä ovat menneet kuuroille korville.

Saman tyyppinen tilanne on myös Libyassa. Libyan valtakunnansyyttäjä on määrännyt kahdeksan ihmistä pidätettäviksi tuhoisista tulvista johtuen. Pidätettäviksi määrättyjä epäillään huonosta hallinnosta ja laiminlyönneistä.

Kaksi patoa tuhoutui myrskyn aikana muutama viikko sitten, mikä aiheutti valtavia tuhoja Dernan satamakaupunkiin ja sen ympäristöön.

Valtakunnansyyttäjän mukaan halkeamista molemmissa padoissa oli raportoitu jo vuonna 1998. Murtuneet padot oli rakennettu 1970-luvulla.

Näennäistä hyvää luonnon suojelemiseksi tehdään näyttävilläkin luonnonsuojelutempuilla, mutta vaan ihmisten ehdoilla ei luonnon. Jani Kaaro kokoaa kolumnissaan luonnonpuistojen varjolla tehtävää ”hyvää” ja erityisesti alkuperäiskansojen ahdistusta.

Kovaa on peli luonnonsuojelualueiden vartioinnissa. BBC vieraili vuonna 2017 Kazirangan kansallispuistossa, jossa elää Intian suurin sarvikuonopopulaatio. Sarvikuonot ovat aidosti vaarassa joutua salametsästäjien ampumaksi, joten puistonvartijoille on annettu poikkeukselliset valtuudet. Heillä on lupa tappaa eikä tappamisesta koidu heille seurauksia. Vuoden 2017 tilanteessa puistonvartijat olivat tappaneet noin 20 ihmistä vuodessa, mutta olivatko kaikki salametsästäjiä?

Tulevaisuuden rankimpia ennusteita tuli juuri julki. Uusi supermanner voi tappaa ihmiset ja muut elossa olevat nisäkkäät 250 miljoonan vuoden päästä. Näin tutkijat ennustavat tuoreessa tutkimuksessa.

Tutkimuksessa Bristolin yliopiston tutkijat ajoivat simulaatioita ilmastomalleista kaukaisessa tulevaisuudessa. Tietokonemallinnusten mukaan ilmaston ääriolosuhteet voimistuvat, kun maailman mantereet sulautuvat jälleen yhdeksi supermantereeksi, joka tunnetaan nimellä Pangea Ultima.

Tutkijat havaitsivat, että uusi supermanner olisi asuinkelvoton ihmisille ja valtaosalle nisäkkäistä. Pangea Ultiman ilmasto olisi äärimmäisen kuuma ja kuiva, ja nisäkkäiltä loppuisi ruoka ja vesi.

No tämä ei suoraan koske meidän huomista, ei tarvitse muuttua pentti linkolaksi puoleen yöhön mennessä. Suunta on kuitenkin selvä nykymenolla. Ratkaisuun ei ole yhtä selkeää kytkintä, vaan se tapahtuu pienin ja ymmärtäväisin teoin jokapäiväisessä elämässä. Ei muuta kuin taas Hulluille Päiville, kun halvalla saa paljon mitä ei tarvitse!

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavalla 2.10.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Luonnonsuojelun linnoituksessa ei ole sijaa alkuperäiskansoille

Kuusi  kuvaa – Ava Numminen

Vihdissä aloitti uusi ilmastokoordinaattori

New Yorkissa tulvii

 

 

Kovin on erilaista menoa hallituksissa

Perjantai 22.9.2023 klo 11.10 - Kauko Niemi

 Eduskuntapuisto, Helsingin paraatipaikalla ilmentää tällä hetkellä hyvinkin suomalaisen politiikan tilaa

Politiikka on vaikea laji. Sen olemme saaneet viime aikoina huomata ja kokea. Erityisen vaikeaksi sen tekee uskottavuuden rakentaminen ja kun pääasiallisena rakennusaineena on kommunikaatio.

Jos politiikka olisikin seurattavissa raksi ruutuun menetelmällä silloin kun konkreettinen lupaus tai tavoite on toteutunut, olisi se kadunihmisellekin helppoa. Tietäisi ketä seuraavissa vaaleissa kannattaisi äänestää. Nyt tämän onnistumisen sisältö on täydellistä mutua, jota jokainen tulkitsee omista lähtökohdistaan.

Oletan, että olen melko keskiverto suomalainen suhteessa politiikkaan. En ole koskaan ollut yhdenkään poliittisen puolueen jäsenkirjaa kantava yksilö. En ole äänestyskopissa sitoutunut mihinkään poliittiseen suuntaan, vaan minulle tärkeät asiat ratkaisevat sen numeron minkä raapustan äänestyslippuun.

Toki tällainen asia-arvio saattaa pettää pahastikin, jos uskoo ja luottaa yksinomaan ehdokkaan vaaliviestintään ja kampanjointiin. Tuolloinhan on ilmassa paljon heittoja, jopa hyviäkin, joilla ei ole mitään edellytyksiä toteutua.

Hyvän kokonaiskuvan muodostaminen vaatii paljon erilaisia näkökantoja ja paljon taustatietoa, jopa poliittista propagandaa. Mutta kukas sitä jaksaa jatkuvasti seurata tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Voinko luottaa median uutisointiin, edes riippumattoman median. Itselläni on edelleen journalistiliiton jäsenyys ja saan sähköpostiini esimerkiksi kaikki valtioneuvoston tiedotteet.

Nykyisen hallituksen alkutaival on ollut melko hankalan sekavaa. Toisaalta tiedot tapahtumista ovat virranneet melko vuolaasti, eikä vaan juorut hallituksen sisäisistä nahisteluista, vaan myös hallituksen toiminnallisista tavoitteista.

Sanna Marinin neljä vuotta ei rakentanut minulle kertaakaan konkreettista kuvaa, mitä hallitus oikeasti tekee tai mitkä olivat Sanna Marinin keskeiset poliittiset tavoitteet Suomen hyväksi. Marinin henkilökohtaiset tavoitteet tukiryhmineen olivat kyllä pinnalla. Konkreettista oli vain valtion lainan huima kasvattaminen, ikään kuin korot olisivat naulittu maailman tappiin nollaksi. Kaikki muu käytännön tekeminen hautautui ja peittyi Marinin bilemekon helmoihin.

Pian tietysti alkaa purkautumaan Petteri Orpon hyvinkin pikkutarkka hallitusohjelma ja toteutumismahdollisuudet. Pikkutarkkuus ja siitä viestiminen tarkoittaa, että yksityiskohtiin on helppo ja nopea tarttua ja se näkyy nyt mitä erilaisimpina mielenosoituksina ja kannanottoina harvase päivä. Pikkutarkasta hallitusohjelmasta kun on helppo poimia pieni yksityiskohta ja unohtaa kokonaisuus.

Sanna Marinin johtamasta kokonaisuudesta oli vaikea eristää mitään konkreettista. Tosin koronapomoksi itsensä nostanut Krista Kiuru sai aikaiseksi lieviä välikohtauksia, joihin maailman koronatietämättömyys aukaisi mahdollisuudet ilman faktoja.

Nykyinen hallitus ja edellinen hallitus ovat kommunikoinniltaan vastakohtia, enkä nyt tarkoita poliittista höpinää vaan kuinka hoidetaan suomalaisen yhdyskunnan toimivuutta ja hyvinvointia. Seuraavat pari vuotta osoittaa muuttuvatko lupaukset käytännön teoiksi. Nyt meillä on joka tapauksessa läpinäkyvämpää toimintaa seurattavaksi.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 25.9.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Marinin uudessa kuviossa suuri riski

 

 

Visuaalista harhautusta

Perjantai 15.9.2023 klo 9.58 - Kauko Niemi

Juuri kun olin muutamalle kaverille kehunut löytäneeni vaatekaupat, joista minäkin voin ostaa vaatteita, niin asiantuntija leimaakin minut todelliseksi boomeriksi.

Olen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, joutunut kaupassa useasti hylkäämään ihan sopivan, miellyttävän, käyttökelpoisen vaatteen tai muun tuotteen, kun se loistaa kymmenien metrien päähän jotain brändiä. Eikä minulle kävelevälle mainokselle siitä kuitenkaan maksettaisi mitään.

Toisaalta en kerta kaikkiaan siedä, että joku tekee omia johtopäätöksiään minusta sillä perusteella kenen mainoksia kannan. Tietämättä, kuulematta, keskustelematta sanaakaan kanssani.

Talous laahaa, mutta luksus vetää. Amerikkalaisen konsulttiyhtiö Bain & Company raportin mukaan luksusteollisuuden odotetaan kasvavan viiden prosentin vuosivauhtia vuoteen 2030 asti. Markkinoinnillisesti ne ovat tehneet jotain oikein.

Luksustuotteiden maailmanlaajuinen liikevaihto oli viime vuonna reilusti yli 300 miljardia dollaria. Luku pitää sisällään niin sanottujen henkilökohtaisten luksustuotteiden liikevaihdon, johon kuuluvat esimerkiksi vaatteet, laukut, asusteet, korut, kellot ja kosmetiikka. Luksusautot eivät kuulu tähän kategoriaan. Niiden liikevaihto on huomattavasti suurempi.

Aina ei edes tarvitse olla varsinaista luksusta, kunhan on vaan TikTokissa noussut pinnalle ja kaikki haluavat sellaista ollakseen ajan hengessä ja kuuluakseen joukkoon. Tämä tilanne on riistäytynyt jo käsistä. Nuorison keskuudessa tapahtuu kamalia, kun kadulla pahoinpidellään ja ryöstetään toisilta pinnalla olevia vaatteita, jalkineita tai tuotteita.

Luksuksesta on tullut itseilmaisun väline. Sen avulla viestitään, että kuulutaan johonkin ryhmään, elämäntyyliin ja elämäntapaan. Haetaan erottautumista, että ollaan vähän parempia ja tietävämpiä kuin muut. Samalla halutaan siis kuulua johonkin ja samalla erottautua. Se onkin luksukseen liittyvä paradoksi, sanoo Ylen haastattelussa Aalto-yliopiston professori Pekka Mattila.

Suomessa elää noin 120 000 pienituloisten perheen lasta, joilla ei ole varaa luksukseen, eikä edes sosiaalisen median luomiin villityksiin. Lapsiperheköyhyyden seurauksena on syrjäytymistä, kiusatuksi tulemista ja pahimmassa tapauksessa rikollisuutta. Tämä on todettu useaan otteeseen esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:n selvityksissä.

Pekka Mattilan mukaan luksus on onnistunut saavuttamaan yhä laajemman ihmisjoukon sekä ikäryhmittäin että maantieteellisesti. Mitä nuorempia ihmiset ovat, sitä enemmän he ovat uppoutuneita visuaaliseen kulttuuriin, jossa kuvat ja kuvasto viestivät enemmän kuin sanat. Se on tavallaan uudenlainen viestinnän taso nuorille sukupolville. Syödään nuudelia ja jätetään matkat väliin, jotta saadaan juuri ne tietyt kengät tai se tietty laukku.

Tuossa alussa totesin omat tuntemukseni, etten haluaisi näyttää ja näytellä pelkällä ulkokuorella. Lieköhän se peräisin jo lapsuudestani. Kun katselen koulun luokkakuvia, niin minulla on kolmen ensimmäisen vuoden luokkakuvissa päälläni sama pusakka. Tosin kolmannessa kuvassa olkapäät ovat korjattu, kun koiramme repi olkapäät ja äitini paikkasi pusakan taas käyttökuntoon.

Suomalainen luksus on onneksi jonkin verran käytännöllistä. Erityisesti miesten kohdalla näkyy se, että luksushankinta pitää perustella käytännön hyödyillä: että tällä saksalaisella tehokkaalla autolla pääsee etenemään lumihangessa, vaikkei koskaan sinne ajaisikaan, ja että tämä kello kestää seuraavalle sukupolvelle.

Itselläni on nyt ensimmäinen auto, josta en ole repinyt irti ylimääräisiä hienouden kylttejä ja adjektiivejä. Autoni perässä lukee esimerkiksi edelleen hybrid. Jokaisen autokaupan yhteydessä olen sopinut, etten hyväksy autokaupan tarraa tai rekisterikilven alla olevaa kaupan nimeä. Veloitan mainospaikasta tietyn summan kilometriltä. Yksikään autokauppa ei ole toistaiseksi ostanut minulta tuota mainospaikkaa.

Innokkaana valokuvaajana olen aina esimerkiksi siivonnut kameran hihnan. Tällä hetkellä hihnassa kyllä näkyy kameran valmistaja, mutta tyyppimerkinnän olen maalannut tussilla piiloon. Vaihtoehtojahan on liki kymmenen ominaisuuksiltaan ja hinnaltaan. Tärkeintähän on vain oman luovuuteni lopputulema.

Niin ja mistä nyt sitten ostankaan vaatteeni, jos ostan. Japanilainen Muji on ykkösvaihtoehto. Tuotteiden laatu tuntuu ihan siedettävältä ja ulkonäkö asialliselta ilman ainuttakaan kuvaa tai tekstiä. Ja jos oikein kova kiima nousee, niin kaupassa on ompelimo, joka tikkaa vaikka oman nimen vaatteeseen jos siltä tuntuu. arkisia t-paitoja ja kalsareita löytyy oikein mukavasti Lidl:stä.

Luksustuotteiden hankinta ei aina ole ihan pelkkää menettämistä. Yhä useampi merkkituote löytää uuden omistajan sosiaalisen median kirpputorien tai käytettyjä luksustuotteita välittävien sivustojen kautta. Kierrätys on tavoittanut myös luksuksen. Merkki on tärkeämpi luin tuotteen kunto.

Luksustuote ei välttämättä ole riskisijoitus, sillä sen jälleenmyyntiarvo säilyy usein hyvänä. Joskus olen ihmetellyt nettikirpputorituotteita selatessa, kun joku maksaa useamman kympin Marimekon kangaskassista. Minulla on yli 30 ilmaista kangaskassia ja niissä kaupasta kotiin kuljetettu maito maistuu ihan samalta kuin luksus-kassissakin kuljetettu.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm palvelussa 18.9.2023 alkaen

 

 Lisää aiheesta:

 Materialismin uskonto pakottaa kuluttamiseen

Kiusaajilla on status ja valtatavoitteita

 

 

Uskotko kirja-uskontoon

Lauantai 9.9.2023 klo 12.10 - Kauko Niemi

 Joidenkin kirjojen mukaan rukoushetki voi osua keskelle päivää ja taphtua keskellä puistoa

Viime viikolla tuli vastaan uudissana, joka pysäytti todella miettimään todellisuutta – kirja-uskonto. Perustuuko sinun uskosi kirjatietoon, käytännön kokemukseen, tutkittuuan tietoon tai johonkin muuhun? Onko vuosituhantisilla mielipiteillä mitään yhteyttä todellisuuteen? Parhaillaan meidän tämän päivän kuplassamme annamme uusia merkityksiä ja tulkintoja jopa 20 – 50 vuotta vanhoille tekemisille ja sanomisille, jopa viisi vuotta vanhoille. Entäs kun tosiaan puhutaan ja tulkitaan aikaa ennen ajanlaskua.

Miten ihmeessä raamattu tai koraani tai joku muu kirja voi olla millään tavalla relevantti ohjaamaan tämän päivän ihmisten tekemisiä jopa heidän pukeutumista tai syömistä tai juomista. Kirja-uskonto on tarinallista mielikuvitusta. Sitä voi toki jokainen tahollaan uskoa tai olla uskomatta. Faktaa se ei kuitenkaan ole.

Kirja-uskonnot ovat keskiössä tämän hetken rasismikeskusteluissa. Kirja-uskonto on ollut kautta aikain suurimpia tekijöitä kaiken maailman sodissa. Kirja-uskontoa ei useimmissa maissa saa lain voimalla häiritä, joten sitä on helppo käyttää keppihevosena diktatuureja kehitettäessä ja kaikenlaisissa välistävedoissa hyvässä ja pahassa.

Olisiko sekin jonkinmoista rasismia tai vääräuskoisuutta, kun muodinluojat median saattelema julistaisivat mikä on tämän hetken ainoa oikea tapa pukeutua. Näinhän se välillä tuppaa käytännössä olemaan. Minä vetäisen kuitenkin viisi vuotta käyttämäni collarit jalkaan t-paidan kanssa ja menisin aivan pokkana julkisuuteen. Pätkääkään välittämättä annetuista muotimääräyksistä ja suosituksista. Olisiko käytökseni jonkin asteista rasismia.

Rasismin rajanveto on kokolailla mahdotonta tavalliselle ihmiselle ja jopa tuomareille. Sanojen ja tekojen välillä on iso kuilu ja niiden todellinen merkitys syntyy vasta vallitsevan tilanteen mukaan. Tällä hetkellä hallituksen julistus saa merkityksen vain tekojen kautta.

Asialla on myös toinen puoli. Pitääkö kaikki perinteet ja ajatukset myllätä ja vain sen takia, että joku kerää irtopisteitä poliittisessa pelissään.

 

Ajatukseni ja pohdintani syvenivät aivan uusiin mittoihin, kun alkuviikolla aamun ensimmäinen viesti kertoi minulle kaikin puolin läheisen ihmisen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Ihminen, jonka hyväsydämellisyys ei vaadi selittelyä eikä minkäänlaisen kirja-uskonnon selityksiä tai tulkintoja. Hän on nyt ikuisesti poissa meidän keskuudestamme.

 

Suomi sai viikko sitten uuden piispan. Mari Parkkisen ensimmäinen viesti ei perustunutkaan pelkkään kirja-uskontoon, kuinka jossakin raamatun lauseessa sanasta sanaan kehotetaan tekemään niin tai näin.

Tuoreen piispan ensimmäisen saarnan sisältö oli monella tavalla puhutteleva ja tähän aikaan sopiva. Sen pitäisi ajatteluttaa kaikkia ihmisiä syntyperään, uskontosuhteeseen tai ideologiaan katsomatta.

Hän muistutti, että yhteys erilaisten ryhmien välillä on kadonnut. On syntynyt kaksi ryhmää: me ja ne.

Parkkinen kuvailee, kuinka Ukrainassa soditaan, koska puheet eivät johda yhtään mihinkään. Venäjä hyökkää, koska se tuntuu näkevän harhaisia uhkakuvia. Venäjä on länsimaille ne. Venäjällä asetelma on luonnollisesti päinvastainen.

Parkkisen mukaan Suomessa eheyttä repii voimakkain äänenpainoin käytävä keskustelu siitä, mikä on rasismia ja mikä ei. Keskustelu ei tunnu etenevän, koska tulkinnat ovat niin kaukana toisistaan. On syntynyt me vastaan ne -asetelma. Tuskin on moneen kertaan kirkossa kesken saarnaa kuulunut äänekkäitä kommentteja – hyvä Mari, kuten kuului Mikkelissä viikko sitten. Siis oltiin jokseenkin kaukana kirja-uskonnosta, vaikka luterilaisessa kirkossa oltiinkin.

En nyt kehota ketään polttamaan raamattua, koraania tai Kalevalaa, enkä Seitsemää veljestä tai Tuntematonta sotilasta. Niissä kaikissa on yksittäisiä tai useita tarinoita, joita kuka tahansa voi uskoa tai olla uskomatta. Eikä kenelläkään ole oikeutta luokitella toisia sillä perustella mitä hän ylipäätään moista kirjoista uskoo ja mitä ei.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivulla 11.9.2023 alkaen

Lisää aiheesta:

Eduskunnan puhemies disinformaation lähettiläänä

Eduskunnanpukeutumiskoodi

Historiakaan ei pidä siivota

 

 

 

 

Olen todellinen penkkiurheilija

Perjantai 1.9.2023 klo 11.18 - Kauko Niemi

 

Urheilijalla täytynee olla huikea kilpailuvietti, kun rakentaa koko elämänsä toisten voittamisen varaan ja etenkin nykyisin keinolla millä hyvänsä.

Olen koko elämäni arvostanut urheilijoita ja heidän saavutuksiaan erittäin korkealle. Olen kasvanut siinä maailmassa, missä urheilu on ollut rehtiä, reilua, hyväkuntoisten ihmisten puuhaa. Siis sellaista elämää mihin itse en ole koskaan pystynyt.

Oma kokemukseni urheilusta ja etenkin kilpailemisesta tuomittiin jo koulupoikana. Minä olin kouluaikana aina se liki viimeinen, joka valittiin joukkueeseen, kun kaikki joka tapauksessa valittiin ”paremmuusjärjestyksessä” vaikkei sitä ääneen sanottukaan.

Lapsuuden kotikylällä ei myöskään toiminut aktiivista urheiluseuraa tai porukkaa, joka olisi rakentanut pienillä kustannuksilla uutta mielikuvaa päähäni. Siis luokittelen itseni täydelliseksi penkkiurheilijaksi.

Viime vuosina arvomaailmani urheilua kohtaa on ollut kovasti laimenemaan päin. Rehti ja reilu kilpailu ei oikein täytä niitä arvoja, joita kyseisille sanoille olen sisimmissäni asettanut.

Olen myös todennut ja julistanutkin moneen kertaan, että liike on lääke. Liikettä pystyy nauttimaan ilman kilpailemistakin. Ja aivan liian paljon on niitäkin otsikoita, missä nuori urheilija on romahtanut jopa kuollut. Vaikken kuolinsyytä tiedäkään, niin liike ei ole ollut näissä tapauksissa pelastava lääke.

Edelleenkin seuraan toki urheilua, mutten sydän tykyttäen tuntitolkulla. Sydän alkaa tykyttämään, kun paljastuu millaista peliä kentillä, halleissa, stadioneilla oikein pelataan ja etenkin niiden kulisseissa.

Tuore uutinen kertoo, kuinka Ylen asiantuntijana jalkapallon MM-kisoissa marraskuussa toiminut suomalainen huipputuomari sai tv-esiintymisestään Suomen Palloliiton erotuomarivaliokunnalta perusteettoman huomautuksen, ilmenee Urheilun oikeusturvalautakunnan vastikään julkaisemasta päätöksestä.

Huipputasolla avustavana erotuomarina toimiva mies vaati, että huomautus kumotaan, minkä lisäksi hän vaati Palloliiton korvaamaan hänelle asian ajamisesta aiheutuneet kulut.

Urheilun oikeusturvalautakunta asettui erotuomarin kannalle ja päätti poistaa miehelle annetun huomautuksen.

Juuri päättyneet MM-kisat Budapestissä tuotti monta otsikkoa kilpailuita kohdanneista katastrofeista. Toki siellä seassa vilahti suomalainen mitalisti Vilma Murto. Uutisoinnin pääpaino näyttäytyi minulle kisajärjestelyjen ja säätilan ongelmissa. Tietenkin pääpaino syntyy pitkälti median valinnoista.

Kuinkas edetäänkään koripallossa Markkasen johdolla. Otteluiden tuloksia piti oikein etsiä. Entäs Heleniuksen nyrkkeilyt puhtaan vai doupattuna? Jalkapallon MM-kisat saivat katkeria kommentteja, kun ei uutisoitu ”naisten jalkapallo”. Tosin espanjalainen väkisin suutelija Luis Rubiales sai vedettyä rajan paitsi naisten käsittelyyn urheilussa, niin myös rajan naisten asemaan yleensäkin ainakin Espanjassa.

Media on osallisena myös reilun ja rehdin urheilun alasajossa muutoinkin. Ne urheilijat, joilla on tulosten saavuttamisen lisäksi tarvetta pönkittää asemaansa julkkiksena, niin se ei todellakaan ole vaikeaa. Palstatilaa löytyy vaikka jokaisesta kauppareissusta.

Rahan rooli on nykyisin myös merkittävä. Enkä puhu nyt pelkästään saudien maksamista satojen miljoonien tarjoamista vuosiansioista. Sehän on vain tätä samaan ajatusta, mitä nyt olen kirjoittanut. Puhdasta politiikkaa reilun ja rehellisen urheilun tuella. Hinnalla millä hyvänsä, kun kerran rahaa riittää. Ja kuinkas raha pyörittää Koivujen eroprosessia.

Raha näyttelee suurempaa roolia silloin, kun perhe ei pysty tarjoamaan jälkikasvulleen harrastusta, missä omilla valinnoillaan pystyisi kehittymään sekä henkisesti että fyysisesti.

Olen antanut itseni ymmärtää, että urheilun perushyvyys on kärsimässä muidenkin kuin minun mielessä. Tai ainakin kilpaurheilun asema on kovasti hiipumassa ja jopa politisoitumassa. Me penkkiurheilijatkin menetämme kiinnostuksen, jos ei synny oikeita tuloksia ilman kepulikonsteja. Rahamme ohjautuvat muualle kuin urheilun tukemiseen.

 

Tämä on kuutavissa ääniversiona FinnRdio.fm kanavalla 4.9.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Hakan outo tilasto hämmentää

Viivi Lehikoinen teki väärän valinnan

Pakkosuutelukohu

Ratkaiseeko raha

Vanhemmat huolissaan joukkuepelien epätasa-arvosta