Visuaalista harhautusta

Perjantai 15.9.2023 klo 9.58 - Kauko Niemi

Ostoskassi_luksus_IMG_653912.jpg

Juuri kun olin muutamalle kaverille kehunut löytäneeni vaatekaupat, joista minäkin voin ostaa vaatteita, niin asiantuntija leimaakin minut todelliseksi boomeriksi.

Olen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, joutunut kaupassa useasti hylkäämään ihan sopivan, miellyttävän, käyttökelpoisen vaatteen tai muun tuotteen, kun se loistaa kymmenien metrien päähän jotain brändiä. Eikä minulle kävelevälle mainokselle siitä kuitenkaan maksettaisi mitään.

Toisaalta en kerta kaikkiaan siedä, että joku tekee omia johtopäätöksiään minusta sillä perusteella kenen mainoksia kannan. Tietämättä, kuulematta, keskustelematta sanaakaan kanssani.

Talous laahaa, mutta luksus vetää. Amerikkalaisen konsulttiyhtiö Bain & Company raportin mukaan luksusteollisuuden odotetaan kasvavan viiden prosentin vuosivauhtia vuoteen 2030 asti. Markkinoinnillisesti ne ovat tehneet jotain oikein.

Luksustuotteiden maailmanlaajuinen liikevaihto oli viime vuonna reilusti yli 300 miljardia dollaria. Luku pitää sisällään niin sanottujen henkilökohtaisten luksustuotteiden liikevaihdon, johon kuuluvat esimerkiksi vaatteet, laukut, asusteet, korut, kellot ja kosmetiikka. Luksusautot eivät kuulu tähän kategoriaan. Niiden liikevaihto on huomattavasti suurempi.

Aina ei edes tarvitse olla varsinaista luksusta, kunhan on vaan TikTokissa noussut pinnalle ja kaikki haluavat sellaista ollakseen ajan hengessä ja kuuluakseen joukkoon. Tämä tilanne on riistäytynyt jo käsistä. Nuorison keskuudessa tapahtuu kamalia, kun kadulla pahoinpidellään ja ryöstetään toisilta pinnalla olevia vaatteita, jalkineita tai tuotteita.

Luksuksesta on tullut itseilmaisun väline. Sen avulla viestitään, että kuulutaan johonkin ryhmään, elämäntyyliin ja elämäntapaan. Haetaan erottautumista, että ollaan vähän parempia ja tietävämpiä kuin muut. Samalla halutaan siis kuulua johonkin ja samalla erottautua. Se onkin luksukseen liittyvä paradoksi, sanoo Ylen haastattelussa Aalto-yliopiston professori Pekka Mattila.

Suomessa elää noin 120 000 pienituloisten perheen lasta, joilla ei ole varaa luksukseen, eikä edes sosiaalisen median luomiin villityksiin. Lapsiperheköyhyyden seurauksena on syrjäytymistä, kiusatuksi tulemista ja pahimmassa tapauksessa rikollisuutta. Tämä on todettu useaan otteeseen esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:n selvityksissä.

Pekka Mattilan mukaan luksus on onnistunut saavuttamaan yhä laajemman ihmisjoukon sekä ikäryhmittäin että maantieteellisesti. Mitä nuorempia ihmiset ovat, sitä enemmän he ovat uppoutuneita visuaaliseen kulttuuriin, jossa kuvat ja kuvasto viestivät enemmän kuin sanat. Se on tavallaan uudenlainen viestinnän taso nuorille sukupolville. Syödään nuudelia ja jätetään matkat väliin, jotta saadaan juuri ne tietyt kengät tai se tietty laukku.

Tuossa alussa totesin omat tuntemukseni, etten haluaisi näyttää ja näytellä pelkällä ulkokuorella. Lieköhän se peräisin jo lapsuudestani. Kun katselen koulun luokkakuvia, niin minulla on kolmen ensimmäisen vuoden luokkakuvissa päälläni sama pusakka. Tosin kolmannessa kuvassa olkapäät ovat korjattu, kun koiramme repi olkapäät ja äitini paikkasi pusakan taas käyttökuntoon.

Suomalainen luksus on onneksi jonkin verran käytännöllistä. Erityisesti miesten kohdalla näkyy se, että luksushankinta pitää perustella käytännön hyödyillä: että tällä saksalaisella tehokkaalla autolla pääsee etenemään lumihangessa, vaikkei koskaan sinne ajaisikaan, ja että tämä kello kestää seuraavalle sukupolvelle.

Itselläni on nyt ensimmäinen auto, josta en ole repinyt irti ylimääräisiä hienouden kylttejä ja adjektiivejä. Autoni perässä lukee esimerkiksi edelleen hybrid. Jokaisen autokaupan yhteydessä olen sopinut, etten hyväksy autokaupan tarraa tai rekisterikilven alla olevaa kaupan nimeä. Veloitan mainospaikasta tietyn summan kilometriltä. Yksikään autokauppa ei ole toistaiseksi ostanut minulta tuota mainospaikkaa.

Innokkaana valokuvaajana olen aina esimerkiksi siivonnut kameran hihnan. Tällä hetkellä hihnassa kyllä näkyy kameran valmistaja, mutta tyyppimerkinnän olen maalannut tussilla piiloon. Vaihtoehtojahan on liki kymmenen ominaisuuksiltaan ja hinnaltaan. Tärkeintähän on vain oman luovuuteni lopputulema.

Niin ja mistä nyt sitten ostankaan vaatteeni, jos ostan. Japanilainen Muji on ykkösvaihtoehto. Tuotteiden laatu tuntuu ihan siedettävältä ja ulkonäkö asialliselta ilman ainuttakaan kuvaa tai tekstiä. Ja jos oikein kova kiima nousee, niin kaupassa on ompelimo, joka tikkaa vaikka oman nimen vaatteeseen jos siltä tuntuu. arkisia t-paitoja ja kalsareita löytyy oikein mukavasti Lidl:stä.

Luksustuotteiden hankinta ei aina ole ihan pelkkää menettämistä. Yhä useampi merkkituote löytää uuden omistajan sosiaalisen median kirpputorien tai käytettyjä luksustuotteita välittävien sivustojen kautta. Kierrätys on tavoittanut myös luksuksen. Merkki on tärkeämpi luin tuotteen kunto.

Luksustuote ei välttämättä ole riskisijoitus, sillä sen jälleenmyyntiarvo säilyy usein hyvänä. Joskus olen ihmetellyt nettikirpputorituotteita selatessa, kun joku maksaa useamman kympin Marimekon kangaskassista. Minulla on yli 30 ilmaista kangaskassia ja niissä kaupasta kotiin kuljetettu maito maistuu ihan samalta kuin luksus-kassissakin kuljetettu.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm palvelussa 18.9.2023 alkaen

 

 Lisää aiheesta:

 Materialismin uskonto pakottaa kuluttamiseen

Kiusaajilla on status ja valtatavoitteita

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Pekka Mattila, luksus, Muji, Lidl, Marimekko, rikos, itseilmaisu,

Julkinen sisäänpääsy hämärtyy

Maanantai 19.6.2023 klo 13.10 - Kauko Niemi

Haipyvakanny.jpg

Viiden vuoden kuluttua meillä ei ole kännyköitä, puhelimia, joihin kuka tahansa voi soittaa koska tahansa. Tämän ennusteeni heikoin kohta on tuo aika, joka voi olla huomattavasti lyhyempikin. Ensimmäinen siirtymähän oli jo aikoinaan. kun julkiset puhelinluettelot numeroineen ja osoitteineen loppuivat.

Nykypäivänä on myös syytä huomioida, että asioinnista on syytä jäädä mustaa valkoisella. Pelkät puheet ja lupaukset ovat heikoilla tositilanteissa.

Omalla kohdallani asia on jo melko pitkällä. Lähtökohtaisesti puhelinnumeroni on saman arvoinen kuin pankkitunnukset tai sote-tunnus. Minun puhelimeni ei enää hälytä numeroille, jotka eivät ole osoitekirjassani. Näen ne kyllä, jos kiinnostaa katsoa.

Viime viikolla meinasin liittyä yhden organisaation kanta-asiakkaaksi. Luotin organisaatioon ja annoin jostain syystä oikean puhelinnumeroni. Hetkessä kaksi sähköpostiviestiä ja yksi tarjous sms-viestinä jostain naisten ihotuotteesta. Sitten olisi pitänyt vielä täyttää liuta pakollisia kenttiä – mm syntymäaika.

Oikealla puhelinnumerolla tarkoitan sitä numeroa mihin osoitekirjassani olevat ihmiset voivat soittaa ja minä vastaan, kun olen tilaisuudessa vastaamaan. Vastaajani kyllä kertoo, etten vastaa tuntemattomiin numeroihin ja kehotan jättämään viestin. En nyt muista olisiko yksikään haamusoittaja tai puhelinmyyjä jättänyt viestiä. Olen juuri hankkinut virallisesti toisen numeron, jota ryhdyn käyttämään näissä kaiken maailman rekisteröinneissä, jotta voisi saada edes jonkinmoista palvelua.

Toki olisin voinut keksiä vaikka minkälaisen puhelinnumeron täyttääkseni pakollisen kentän. Todennäköisesti joku numeron oikea omistaja olisi hermostunut ja enhän minä viitsi aiheuttaa turhaa harmia tuntemattomille ihmiselle, vaikka tämä rehellisempi versio maksaakin minulle.

Ilmeisesti en ollut ensimmäinen henkilö, joka hankki tällaisen kakkosnumeron. Operaattorin edustaja oli sekunnissa kartalla, mikä oli minun tarpeeni.

Annan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin sille toimijalle, joka ottaa käyttöönsä ”lottokoneen”, joka arpoo minulle asiakastunnuksen ja tällä numerosarjalla ei sitten maanpäällä ole mitään muuta käyttötarkoitusta.

Ja toisin päin perinteisen puhelimen saattohoidossa – kuinka usein saat puhelinpalvelua, joltakin organisaatiolta. Tekninen chattikone muka vastaa ja neuvoo sinut sivulle, missä vastataan yleisimpiin kysymyksiin. Sitten kun on ihan oikeasti ihminen langan päässä, niin tunninkaan odotusaika ei ole harvinaisuus. Siis siihenkään ei puhelinta enää tarvita.

Juuri julkaistun tilaston mukaan suomalaisten sosiaalisen median tileille tehdyt tietomurrot ovat lisääntyneet rajusti touko-kesäkuussa. Tilaston laatija on Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Toukokuussa ihmisten ilmoitusmäärä murroista kasvoi 300 prosenttia alkuvuoden keskiarvoon nähden. Kaiken kaikkiaan joka viides suomalainen on joutunut jonkinlaisen nettipetoksen kohteeksi.

Eniten kaapataan Facebook-tilejä, ja motiivina on mikäs muu kuin raha. Some-tilin kaappaaminen tapahtuu usein huijausviestin avulla. Facebookissa on nähty tänä vuonna tietojenkalastelukampanjoita, joissa kysytään puhelinnumeroa toisen henkilön nimissä. Numeron saatuaan verkkorikollinen lähettää koodin väittäen sitä kilpailukoodiksi. Todellisuudessa some-tilin voi ottaa haltuunsa koodin avulla.

Pienikin epäilys esimerkiksi Facebookissa kannattaa aina tehdä julkiseksi omassa piirissä, ja tietysti Traficomiin sekä häirintäilmoitus Facebookille. Itselläni oli juuri muutaman viikon työrupeama, missä ylläpitämäni ryhmän naiset saivat vokotteluviestejä. Tein jokaisesta häirintäilmoituksen ja siirsin häiritsijät takavasemmalle. Nyt tilanne on rauhoittunut.

Ulkomailta tulevat huijauspuhelut ovat suomalaisille jo niin tuttu ilmiö, että harva enää vastaa oudoista ulkomaalaisista numeroista tuleviin puheluihin. Rikolliset pystyvät kuitenkin väärentämään käyttämänsä numeron. Suomeen soitetaan edelleen ulkomailta, mutta puhelimen ruudulla numero näyttää tavalliselta suomalaiselta kännykkänumerolta. Rikolliset voivat siis kaapata kenen tahansa numeron käyttöönsä.

Alle viidessä vuodessa kohtaamme tilanteita, joissa pääroolia näyttelee tekoäly. Esimerkiksi erilaisia kuvan ja videon syväväärennöksiä on jo nähty.

Suuri huoli on, että tekoälyllä pystytään tekemään todella ikäviä etenkin ikääntyviin kansalaisiin kohdistuvia puhelinhuijauksia, jossa viikkotolkulla tekoäly keskustelee puhelimessa valitsemiensa uhrien kanssa. Jossain vaiheessa otetaan esille talousasiat ja urkitaan kiinni pankkitiedot. Tekoäly pystyy keskustelemaan myös lapsesi tai tuttavasi äänellä.

Kypsyttelepä ajatusta, kuinka avoimena pidät puhelinnumeroasi. Itsellä sen piilottaminen on vienyt reilut viisi vuotta ja saan enää muutaman puhelun kuukaudessa, joihin en siis tietenkään vastaa.

Tämä on kuultavissa ääniversiossa Finnradio.fm kavanalla 21.6.2023 alkaen

Lisää aiheesta:

Lomaturva

Puhelinnumero kaapaattiin

Rikolliset voivat kaapata kenen tahansa puhelinnumeron

Tekoälyhuijaukset lähtevät liikkeelle

Tietomurrot yleistyneet nopeasti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, kännykkä, puhelinnumero suojaan, hijaus, tilin kaappaus, rikos,

Sääntely kasvattaa meidät vastuuttomiksi

Sunnuntai 12.5.2019 klo 8.32 - Kauko Niemi

Edellinen hallitus lupasi poistaa turhaa sääntelyä. Toivottavasti tuleva hallitus tekee sitä samaa mutta kasvatuksellisella ajatuksella.

Saatettiinhan sieltä viime hallituksen aikana jotain poistaakin. Tosin osin väärästä päästä kuten taksit.  Taksit pääsivät villiintymään mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Taksinkuljettajat tappelevat keskenään Turussa ja Helsingissä epäillään niin sanotun kiinteän hinnan väärinkäyttöä. 

Vanhustenhoidossa on alitettu rimaa tosi reippaasti ja rakentamisen laatu homeineen on luvattoman huonoa.

Nuo sopivat erinomaisiksi esimerkeiksi, etteivät ongelmat ole itse normeissa vaan vuosien mittaan normien opettamilla käytöstavoilla, jotka suomalaiset ovat oppineet oikein hyvin laajalla rintamalla.

Omaa harkintaa ja ajattelukykyä ei oikeastaan tarvita lainkaan sääntelyn keskellä.

- Se mikä ei ole kiellettyä, on sallittua -

Siis lainsäädännöllä ja erilaisilla säännöksillä kiellettyä. Ihminen tykkää helpoista ratkaisuista ja hyödyntää vastuuttomasti kaiken mahdollisen.

Olen aiemminkin kirjoittanut jopa useaan otteeseen välistävedoista, joista on kasvanut tiukan säätelyn seurauksena uusi normaali.

Normit ja säännöt ovat erittäin tehokas kasvatusmetodi kitkeä pois oma ajattelu ja henkilökohtainen vastuunotto. Jokainen lapsen kasvattaja tietää lopputuloksen, jos lapsen ei tarvitse koskaan sisällään miettiä ja arvottaa voinko tehdä näin ja pitääkö kantaa vastuuta omista päätöksistään ja tekemisistään.

Saska Saarikoski nosti Helsingin Sanomien kolumnissaan esille kuinka Suomi otti viime viikolla uuden ykkössijan kansain­välisessä vertailussa, mutta siitä ei ole pidetty ihan yhtä isoa melua kuin koulutus- ja onnellisuus­vertailuista.

”Suomi säilytti selvällä erolla EU:n johtavan holhousvaltion kyseen­alaisen kunnian”, holhous­valtio­indeksistä vastaava brittiläinen ajatuspaja IEA julisti. Raportin mukaan alkoholin­käyttöä ja tupakointia rajoitetaan Suomessa enemmän kuin missään muussa EU-maassa.

Suomi oli 28 vertailumaan joukossa ihan omaa luokkaansa selvällä erolla Liettuaan ja Viroon, jotka olivat vertailussa toisena ja kolmantena.

Euroopan vapaimmaksi maaksi vertailu nosti Saksan, minkä jokainen Berliinissä käynyt voi vahvistaa.

Tässäkin tapauksessa tietysti pitää olla lähdekriittinen. Ja tässä tapauksessa IEA:n epäillään myös saaneen rahoitusta tupakkayhtiöiltä. Tupakkafirmojen juonikkuuden tietäen se ei olisi suuri yllätys.

Joka tapauksessa tiukkapipoinen normitus on tehtävänsä tehnyt ja kasvattanut meidät helppoihin tulkintoihin – jos ei ole kielletty niin on sallittu - ja vastuu siirtyy muille.

Jos Antti Rinne pystyy hallituksen kokoamaan tai kuka muu tahansa, niin toivoa sopii, että norminpurkutalkoon jatkuisivat. Kuitenkin niin, ettei se ole yhden lakipykälän tekninen peukalointi ja äänestys kuten berneröinnin tuloksena vapautunut taksilaki.

Purkuun on otettava aina mukaan seuraamusarvioinnit sen mukaan millaiseksi maantapa on jo ehtinyt kasvaa ja muokkaantua. Varmasti on niitä normia, jotka olisi helppo poistaa, mutta käytännön seuraamukset olisivat huonot, koska uuteen tilanteeseen ei olla totuttu eikä kasvettu. Ehkä silloin pitäisi purkua tehdä aste asteelta.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 13.5.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

Lue myös:
http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2019/03/10/29251

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, sääntely, norminpurkutalkoot, hallitus, Saska Saarikoski, Helsingin Sanomat, Antti Rinne

Liian halpa tarkoittaa liian usein rikosta, näin kävi viikonloppunakin

Maanantai 27.5.2013 klo 22.19 - Kauko Niemi

Kaverini asunnon vuokrausilmoitus hakkeroitiin Oikotiellä viikonloppuna. Vuokrahinta oli pudonnut puoleen. Todella mahtava tilaisuus saada hieno, siisti saunallinen kämppä super-edullisesti. Samalla oli Oikotien käyttäjätiedoissa vaihdettu vuokraajan sukunimi ja sähköpostiosoite.

Toivottavasti kukaan ei ehtinyt maksaa etumaksuja tai muuta mukavaa näin huikeasti hyväntekeväisyystarjouksesta. Hakkeroidussa ilmoituksessa oli muutettu paitsi hinta niin myös neliöiden määrää oli hieman tuunattu ylöspäin ja neliöhinta naurettavan alhaiseksi.  Siis melkein oikeilla tiedoilla, jos vaikka pihalla kävisi katsomassa millaisissa maisemissa uusi kotini mahdollisesti olisi.

Tällä kertaa Oikotien tarkkaavaisuus oli kiitettävän nopeaa ja hakkerointi huomattiin ja ilmoitettiin ilmoittajalle. Tosin yksi yhteydenotto vuokraajalle paljasti myös että jotain hämärää on tekeillä, koska yhteydenottajalla oli erilaisia tietoja vuokrattavasta asunnosta kuin itse omistajalla.

Valitettavan usein liian halpa hinta tarkoittaa juuri tällaisia hakkerointi-tapauksia, varastettua tavaraa, harmaata taloutta, pentutehtailua ja kaikenlaista ei niin reilua toimintaa.

Nettikaupan kohtuuttoman edullisten hintojen pitäisi käynnistää hälytyskellot itse kullakin. Silloin todella kannatta tehdä hakuja ja selvittää taustoja, eikä suostua tunnin kuluttua päättyvään tarjoukseen, jossa etumaksu varmistaa kaupan tai vuokratakuu asunnon saannin.

Voit olla ihan varma että et ole voittanut kansainvälisessä lottoarvonnassa huimia summia, jos et ole sellaiseen edes osallistunut.

Voit olla varma, ettei kaukainen sukulainen ole jättänyt sinulle perintöä. Ja jos on niin tieto tulee virkateitse eikä sähköpostissa pidä lähettää tilitietojasi.


PS. tässä hakkeroimaton ilmoitus ihan rehelliselle ihmiselle






Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oikotie, nettirikos, vuokra-asunto