Visuaalista harhautusta

Perjantai 15.9.2023 klo 9.58 - Kauko Niemi

Ostoskassi_luksus_IMG_653912.jpg

Juuri kun olin muutamalle kaverille kehunut löytäneeni vaatekaupat, joista minäkin voin ostaa vaatteita, niin asiantuntija leimaakin minut todelliseksi boomeriksi.

Olen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, joutunut kaupassa useasti hylkäämään ihan sopivan, miellyttävän, käyttökelpoisen vaatteen tai muun tuotteen, kun se loistaa kymmenien metrien päähän jotain brändiä. Eikä minulle kävelevälle mainokselle siitä kuitenkaan maksettaisi mitään.

Toisaalta en kerta kaikkiaan siedä, että joku tekee omia johtopäätöksiään minusta sillä perusteella kenen mainoksia kannan. Tietämättä, kuulematta, keskustelematta sanaakaan kanssani.

Talous laahaa, mutta luksus vetää. Amerikkalaisen konsulttiyhtiö Bain & Company raportin mukaan luksusteollisuuden odotetaan kasvavan viiden prosentin vuosivauhtia vuoteen 2030 asti. Markkinoinnillisesti ne ovat tehneet jotain oikein.

Luksustuotteiden maailmanlaajuinen liikevaihto oli viime vuonna reilusti yli 300 miljardia dollaria. Luku pitää sisällään niin sanottujen henkilökohtaisten luksustuotteiden liikevaihdon, johon kuuluvat esimerkiksi vaatteet, laukut, asusteet, korut, kellot ja kosmetiikka. Luksusautot eivät kuulu tähän kategoriaan. Niiden liikevaihto on huomattavasti suurempi.

Aina ei edes tarvitse olla varsinaista luksusta, kunhan on vaan TikTokissa noussut pinnalle ja kaikki haluavat sellaista ollakseen ajan hengessä ja kuuluakseen joukkoon. Tämä tilanne on riistäytynyt jo käsistä. Nuorison keskuudessa tapahtuu kamalia, kun kadulla pahoinpidellään ja ryöstetään toisilta pinnalla olevia vaatteita, jalkineita tai tuotteita.

Luksuksesta on tullut itseilmaisun väline. Sen avulla viestitään, että kuulutaan johonkin ryhmään, elämäntyyliin ja elämäntapaan. Haetaan erottautumista, että ollaan vähän parempia ja tietävämpiä kuin muut. Samalla halutaan siis kuulua johonkin ja samalla erottautua. Se onkin luksukseen liittyvä paradoksi, sanoo Ylen haastattelussa Aalto-yliopiston professori Pekka Mattila.

Suomessa elää noin 120 000 pienituloisten perheen lasta, joilla ei ole varaa luksukseen, eikä edes sosiaalisen median luomiin villityksiin. Lapsiperheköyhyyden seurauksena on syrjäytymistä, kiusatuksi tulemista ja pahimmassa tapauksessa rikollisuutta. Tämä on todettu useaan otteeseen esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:n selvityksissä.

Pekka Mattilan mukaan luksus on onnistunut saavuttamaan yhä laajemman ihmisjoukon sekä ikäryhmittäin että maantieteellisesti. Mitä nuorempia ihmiset ovat, sitä enemmän he ovat uppoutuneita visuaaliseen kulttuuriin, jossa kuvat ja kuvasto viestivät enemmän kuin sanat. Se on tavallaan uudenlainen viestinnän taso nuorille sukupolville. Syödään nuudelia ja jätetään matkat väliin, jotta saadaan juuri ne tietyt kengät tai se tietty laukku.

Tuossa alussa totesin omat tuntemukseni, etten haluaisi näyttää ja näytellä pelkällä ulkokuorella. Lieköhän se peräisin jo lapsuudestani. Kun katselen koulun luokkakuvia, niin minulla on kolmen ensimmäisen vuoden luokkakuvissa päälläni sama pusakka. Tosin kolmannessa kuvassa olkapäät ovat korjattu, kun koiramme repi olkapäät ja äitini paikkasi pusakan taas käyttökuntoon.

Suomalainen luksus on onneksi jonkin verran käytännöllistä. Erityisesti miesten kohdalla näkyy se, että luksushankinta pitää perustella käytännön hyödyillä: että tällä saksalaisella tehokkaalla autolla pääsee etenemään lumihangessa, vaikkei koskaan sinne ajaisikaan, ja että tämä kello kestää seuraavalle sukupolvelle.

Itselläni on nyt ensimmäinen auto, josta en ole repinyt irti ylimääräisiä hienouden kylttejä ja adjektiivejä. Autoni perässä lukee esimerkiksi edelleen hybrid. Jokaisen autokaupan yhteydessä olen sopinut, etten hyväksy autokaupan tarraa tai rekisterikilven alla olevaa kaupan nimeä. Veloitan mainospaikasta tietyn summan kilometriltä. Yksikään autokauppa ei ole toistaiseksi ostanut minulta tuota mainospaikkaa.

Innokkaana valokuvaajana olen aina esimerkiksi siivonnut kameran hihnan. Tällä hetkellä hihnassa kyllä näkyy kameran valmistaja, mutta tyyppimerkinnän olen maalannut tussilla piiloon. Vaihtoehtojahan on liki kymmenen ominaisuuksiltaan ja hinnaltaan. Tärkeintähän on vain oman luovuuteni lopputulema.

Niin ja mistä nyt sitten ostankaan vaatteeni, jos ostan. Japanilainen Muji on ykkösvaihtoehto. Tuotteiden laatu tuntuu ihan siedettävältä ja ulkonäkö asialliselta ilman ainuttakaan kuvaa tai tekstiä. Ja jos oikein kova kiima nousee, niin kaupassa on ompelimo, joka tikkaa vaikka oman nimen vaatteeseen jos siltä tuntuu. arkisia t-paitoja ja kalsareita löytyy oikein mukavasti Lidl:stä.

Luksustuotteiden hankinta ei aina ole ihan pelkkää menettämistä. Yhä useampi merkkituote löytää uuden omistajan sosiaalisen median kirpputorien tai käytettyjä luksustuotteita välittävien sivustojen kautta. Kierrätys on tavoittanut myös luksuksen. Merkki on tärkeämpi luin tuotteen kunto.

Luksustuote ei välttämättä ole riskisijoitus, sillä sen jälleenmyyntiarvo säilyy usein hyvänä. Joskus olen ihmetellyt nettikirpputorituotteita selatessa, kun joku maksaa useamman kympin Marimekon kangaskassista. Minulla on yli 30 ilmaista kangaskassia ja niissä kaupasta kotiin kuljetettu maito maistuu ihan samalta kuin luksus-kassissakin kuljetettu.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm palvelussa 18.9.2023 alkaen

 

 Lisää aiheesta:

 Materialismin uskonto pakottaa kuluttamiseen

Kiusaajilla on status ja valtatavoitteita

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Pekka Mattila, luksus, Muji, Lidl, Marimekko, rikos, itseilmaisu,